Alkuviikolla tuli treenattua laiskasti. Oli liian märkää, liian pimeää tai liian kylmää, yleensä kaikkea samaan aikaan. Tiistaina kyllästyin rapaan ja pakkasin kaikki kolme autoon ja mentiin hallille. Siitä treenistä ei jäänyt mieleen muuta kuin että seuraavalla kerralla suunnittelen treenin. Intoa ja säheltämistä oli enemmän kuin hermo meinasi kestää. Keskiviikkona kokouksen jälkeen Tassuvaarassa (yksin) vähän pk-tottista. Pakkasta oli sen verran, että rukkasia ei kestänyt ottaa kädestä, joten lähinnä leikittiin. Pallo kainalossa seuraamista (mikä tuntui hyvältä, en tiedä miltä näytti), luoksetuloa, jääviä (istu/maahan) ja yksi noutokin. Juju oli oikein sopivan innokas.
Perjantaina ensin Imarilla tunnin lenkki hyvässä (so. porottomassa) yhteishengessä. Koirat juoksi sopivan rauhallisesti, Jekun ei tarvinnut toimia järjestysmiehenä (=rynniä Jujun perään ja kipeytyä selästään) ja Juju kävi tiuhaan ilmottautumassa. Imarista hallille, jossa jätin ensin vanhukset autoon. Jujun kanssa seuraamista (pallo kainalossa), mikä tuntui tosi hyvältä. Parhaiten onnistui niin että Juju ensin maassa, siitä sivulle ja seuraamaan. Ei hypi ja rieku ja yliyritä (tai pure mua reidestä...) kun aloitus on sivulta tai maasta. Merkin kiertoa, joka meni hyvin, samoin ruutu. Kokeilin kerran ruudun myös ilman kosketusalustaa ja onnistui yhtä hyvin. Hyppyjä kosketusalustalle ja 3 agihypyn (minikorkeudella) sarjana kun intoonnuin Jujun tätikoiran videoista. Jahka Juju kasvaa, opetan hyppytekniikkaa noilla sarjoilla. Jane ja Jekku haettiin mukaan ja kapulan pitoa vuorotellen ja parin askeleen tuomista, hyvä! Sitten malttitreeniä, jossa jätin koirat riviin ja kutsuin vuorotellen nimeltä. Jujulla oli ensin vaikeuksia pysyä kun Janea kutsuttiin, mutta jahka lähti sujumaan niin sitten malttoi aivan mainiosti. Tunnarim tein vahingossa vähän samalla systeemillä, kutsuin vuorotellen joka koiran haistelemaan kapuloita. Juju kyllä ensimmäisenä, mutta enpä ole ennen sitä kutsunut tai lähetellyt kapuloille. On menty hihnassa yhdessä. No tuli todettua että menee se näinkin. Juju tuli lujaa, haisteli hyvin, reagoi omaan ja lähti tuomaan mulle ennen kuin ehdin kehua ja palkata. Ens viikolla täytyy kuitenkin taas tehdä vähän rauhallisempaa tunnaritreeniä. Paikallaoloja vielä lopuksi: Jujulla oli vaikeuksia pysyä istumassa, tarjoaa nyt maahanmenoa vähän joka käskyyn, mutta kun jäi istumaan niin pysyi siinä hyvin.
Sunnuntaina ohjatuissa treeneissä kaukojen kertausta. Nukuin pitkään joten ei ehditty tehdä paljon minkäänlaista aamulenkkiä ja Jujulla oli selvästi vaikeampaa keskittyä kuin edellistreenissä, jonne mentiin 1.5h metsälenkin jälkeen. Kaukoissa pää pyöri joka suuntaan eikä keskittyminen meinannut onnistua. Maasta-istumaan nousuun nyt vinkiksi kurre-asentojumppaa. Kapulan pitoa ja nostamista erilaisilla kapuloilla: kaikki muut (erikokoiset ohjatun noudon kapulat ja metskut) onnistui hyvin, mutta pk-kapulan kohdalla ilme muuttui ihan erilaiseksi; rauhaton ote ja koko olemus ja kapula meinasi väkisin mennä melkein kurkkuun saakka. Ei olla treenattu pitämistä pk-kapulalla ja muutenkin tuntuu että kaikki uudet esineet pitas saada ensin mältävä ennen kuin oppii että ihan kaikkea pitää pitää rauhallisesti. Nyt sitten työn alle erilaisten pk-noutokapuloiden pitämistä. Viimeisenä vielä hyppyä kosketusalustalle ja siihen jäämistä + paluu hyppy. Tää on helppoa.
Sekä lauantaina että sunnuntaina oli myös mukava kaveritapaaminen. Lauantaina Juju leikki tunnin verran Diegon kanssa ja sunnuntaina treffattiin poikien kanssa Usva. Pojat ja Usva meni kolmistaan ihan hyvässä hengessä vaikka alkuun oli tunteet vähän kuumina ja tuli pari räsähdystä puolin ja toisin. Diegon (14 kk Espanjanvesikoira) kanssa Juju oli edelleen aivan samalla aaltopituudella ja pojat leikki ja juoksi kuin parhaat kaverit konsanaan.
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
lauantai 15. marraskuuta 2014
10 kk, 60.5 cm, 21 kg
Keskiviikkona tuli Jujulla täyteen 10 kk. Sen kunniaksi vähän mittailin Jujua.
Tassuvaaran antiikkisella säkämitalla, illan pimeydessä, hyppivän ja hyörivän Jujun todella epävirallinen korkeus 60.5 cm. Yhtä epätarkalla puntarilla arvioituna painoa 21 kg. Ja ulkonäöltähän Juju on edelleen maailman söpöin.
Tassuvaaran antiikkisella säkämitalla, illan pimeydessä, hyppivän ja hyörivän Jujun todella epävirallinen korkeus 60.5 cm. Yhtä epätarkalla puntarilla arvioituna painoa 21 kg. Ja ulkonäöltähän Juju on edelleen maailman söpöin.
Kuriiri toi keskiviikkona koirille uudet, Sarin tekemät, pannat. Kiitos Sari!!
 | |
| Jujun korkotiilipanta |
 | |||
| Printsessalla on pinkki prinsessapanta |
 |
| Jekun punk-panta |
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Tokoa koko elämä
Kuukauden verran ollaan treenattu (muutamaa haku, esineruutu ja jälkitreeniä lukuunottamatta) lähinnä tokoa. Illat pimeni ja ilmat kylmeni, joten oli aika siirtyä sisähalliin treenaamaan mukavasti keinovalossa ja sähköpatterin lämmössä. Ja tokotahti varmaan vaan kiihtyy talven mittaa, sen verran mukavaa touhua se on ollut sekä minusta että Jujusta. Päästiin RKK:n tokotreeneihin Kirsin ryhmään ja siitä olen kyllä todella todella iloinen. On luksusta päästä viikottain ohjattuihin treeneihin, tulee treenattua enemmän, paremmin ja järkevämmin ja myös ylempien luokkien liikkeitä. Yritän muistaa kirjata viikottain treenien sujumiset tänne. Viimeisen n. kuukauden ajan ohjelmassa on ollut ainakin:
- Seuraaminen: tämä rupesi vihdoin sujumaan ja tuntuu että Juju lopultakin hiffasi mitä siltä odotetaan. Kuukausikaupalla (reilu puoli vuotta...) sitä imuteltiin ja treenattiin perusasentoa ilman minkäänlaista näkyvää tulosta. Sitten yks päivä se vaan rupesi seuraamaan. Edelleen on vähän hakusessa paras tapa harjoitella niin että vire pysyisi sopivana. Jos alkuun tuntui ettei virettä ole ollenkaan, niin nyt sitä on välillä liikaa. Tänään Juju oli melkoisen rauhallinen ja muutaman askeleen seuraaminen onnistui ihan hyvin ilman sen kummempaa apuvälinettä. Kirsin mukaan oli parempi niin kuin lelu kainalossa joka tahtoo vääntää Jujun kaulaa aika mutkalle. Takapään käyttötreeninä ollaan tehty peruuttamisia, kieputuksia ja vadin päällä pyörimistä (Jujun lemppari) ja pikkuhiljaa minun mielestä alkaa vaikuttaa aika hyvältä.
- Perusasento: parantunut viime viikkoina. Tätä on hinkattu lenkeilläkin paljon ja nyt Jujulla alkaa olla taju siitä mihin kohtaan ja miten päin kuuluu tulla. Luulen että perusasentotreenit sai seuraamisenkin yhtäkkiä loksahtamaan kohdilleen. Samalla tavoin kuin Jekku aikoinaan, Juju tuntuu tajunneen seuraamisen perusasentotreenin kautta.
- Tunnari: Aloitin kesällä piilottamalla omaa kapulaa ruohikkoon, mutta tämä jäi muutamaan kertaan. Sen jälkeen vahvistin haistelua kylvämällä ruokaa kapuloiden lomaan. Tämä kuitenkin tuntui nopeasti muuttavan tunnarin ruuan haistelutreeniksi. Kapulat oli täysin merkityksettömiä ja Juju haisteli vain niiden välejä ruokaa etsien. Kirsin vinkistä treenattiin omaan reagoimista apuhajulla (oman alla makupala). Mutta edelleen tuntui että Juju etsii enemmän ruokaa kuin minun hajua. Jätin sitten makupalat pois, mutta edelleen tuntui ettei Juju rupea tajuamaan mitä tässä haetaan. Haisteli mutta saattoi ruveta kääntämään kapuloita ikäänkuin tarkistaakseen onko niiden alla mitään. Ja kun ei ollut, rupesi joko ihmettelemään tai käyttämään kapuloita suussaan. Viime viikolla piilotin omaa kapulaa 2 iltana ensin ruohikkoon ja haetutin sitä sen jälkeen hajustamattoman "kasan" vierestä. Ainakin toistaiseksi tuntuu että Juju hoksasi jujun ja nyt on reagoinut ihan hyvin omaan kapulaan joka on muiden joukossa. Pitää malttaa treenata riittävän vähän. Jos onnistuu ekalla kerralla, parempi jättää siihen! Herkästi rupeaa tarjoamaan jotain muuta (kapuloiden nostelua, kääntelyä tai ihan vaan ihmettelyä) jos ottaa useamman peräkkäin. Kapulan pitämistä on opeteltu erikseen, vielä en pyydä Jujua tuomaan.
- Ruutu: kosketusalustalle juokseminen on niin tuttua, että ruutu menee sen avulla hyvin."Missä ruutu" kuiskauksella olen valmistellut. Tämä on hyvällä alulla.
- Merkki: Tätä on treenattu kiertämällä ja pikku hiljaa alkaa ymmärtää jujun. Niina huomautti viime viikolla minun terävistä käsimerkeistä, jotka on enemmän saalisärsykkeitä kuin käsimerkkejä. Pitää muistaa! Rauhallinen käsiliike ja käsi saa vielä jäädä ylhäälle osoittamaan suuntaa sekä merkissä että ruudussa!
- Ohjattu nouto: tätä on treenattu kosketusalustoilla mikä on tuntunut todella toimivalta ja hyvältä. Juju tykkää kaikesta missä saa läiskiä kosketusalustaa, joten tämä on oikein mieluisa liike sillekin. Melko nopeasti rupesi sujumaan ja melko hyvin osaa jo olla välittämättä keskimmäisestä lätkästä. Pikkuhiljaa voisi kasvattaa vähän etäisyyttäkin (sekä lätkiin että minun ja Jujun välille).
- Nouto: kesällä otettiin vauhtinoutoja kun se oli yksi liike, mikä oli Jujun mielestä hauska. Samalla tuli sitten nostettua kierroksia ehkä vähän liikaa. Ote oli sitten tosi rauhaton ja nyt on treenattu lähinnä vain pitämistä. Parin viikon tehokuuri (ruokakipolla) alkoi tuottaa tulosta ja nyt on ote ainakin keittiökauhasta aika hyvä. Pikkuhiljaa olen siirtynyt nostoharjoituksiin, ja askelen-parin tuomiseen mutta samalla paljon pitämistreeniä.
-Kaket: Näitä treenasin ruualla Jujun ollessa pikkupentu ja hyvä että treenasin. Nyt ollaan taas otettu tekniikkatreenit ohjelmaan ja aika hyvältä vaikuttaa. Ja ihan eri helpolta Jekkuun verrattuna. Juju hallitsee kroppansa hyvin eikä hötkyile ja steppaa turhia. Seiso-istu vaihtoon pitää muistaa että käsiliike on riittävästi taaksepäin, siinä meinaa takajalat tulla vähän eteenpäin. Maasta istumaan nousu pitäisi saada hypähtävämmäksi. Siihen tuli tänään vinkiksi koiran "patouttaminen": koira maahan ja odota käsky, makupala paikoilleen koiran päälle -> koira patoaa kun odottaa käskyä ja saadaan se näin reagoimaan säpäkämmin ja hypähtämään makupalaa kohti. Juju oli vielä vähän hämillään tästä, mutta luulen että tulee toimimaan kun hoksaa ensin idean.
- Jäävät: Maahanmenoa on treenattu selkeästi enemmän, tarjoaa sitä joka käskyllä. Seisomista ei ole treenattu oikeastaan yhtään, mutta se on ohjelmassa ens viikon treeneissä, joten korkea aika ruveta treenaamaan.
Kestoteemana on häiriönsieto. Juju menee edelleen aika herkästi kierroksille erityisesti toisista koirista jotka tekee noutoa, ruutua, luoksetuloa jne. Pahinta on jos se on kaverikoira joka tekee. Mutta harjoitellaan. Tänään oli todella maltillisesti, ei juurikaan ottanut toisen koiran ruututreenistä häiriötä ja malttoi jopa pötkötellä ihan rennosti. Auttoi kun käytiin aamulla pitkä metsälenkki kaverikoiran kanssa. Eilen käytiin Pellossa tokoporukan kanssa ja treenattiin 2 h. Sekin ehkä vähän rauhotti tämän päivän mielialaa.
Paikallaolotreeniä (makaamista ja istumista) ollaan otettu kaikenlaisissa tilanteissa; yksin, Janen ja Jekun kaverina, muiden koirien kanssa, isommassa ja pienemmässä häiriössä. Ihan hyvällä mallilla sekin. Jujun kanssa on niin kiva treenata, että kovin paljoa ei harmita että talvi tulee ja maastotreenit jää. Tokossa riittää kyllä tekemistä.
Merkki:
- Seuraaminen: tämä rupesi vihdoin sujumaan ja tuntuu että Juju lopultakin hiffasi mitä siltä odotetaan. Kuukausikaupalla (reilu puoli vuotta...) sitä imuteltiin ja treenattiin perusasentoa ilman minkäänlaista näkyvää tulosta. Sitten yks päivä se vaan rupesi seuraamaan. Edelleen on vähän hakusessa paras tapa harjoitella niin että vire pysyisi sopivana. Jos alkuun tuntui ettei virettä ole ollenkaan, niin nyt sitä on välillä liikaa. Tänään Juju oli melkoisen rauhallinen ja muutaman askeleen seuraaminen onnistui ihan hyvin ilman sen kummempaa apuvälinettä. Kirsin mukaan oli parempi niin kuin lelu kainalossa joka tahtoo vääntää Jujun kaulaa aika mutkalle. Takapään käyttötreeninä ollaan tehty peruuttamisia, kieputuksia ja vadin päällä pyörimistä (Jujun lemppari) ja pikkuhiljaa minun mielestä alkaa vaikuttaa aika hyvältä.
- Perusasento: parantunut viime viikkoina. Tätä on hinkattu lenkeilläkin paljon ja nyt Jujulla alkaa olla taju siitä mihin kohtaan ja miten päin kuuluu tulla. Luulen että perusasentotreenit sai seuraamisenkin yhtäkkiä loksahtamaan kohdilleen. Samalla tavoin kuin Jekku aikoinaan, Juju tuntuu tajunneen seuraamisen perusasentotreenin kautta.
- Tunnari: Aloitin kesällä piilottamalla omaa kapulaa ruohikkoon, mutta tämä jäi muutamaan kertaan. Sen jälkeen vahvistin haistelua kylvämällä ruokaa kapuloiden lomaan. Tämä kuitenkin tuntui nopeasti muuttavan tunnarin ruuan haistelutreeniksi. Kapulat oli täysin merkityksettömiä ja Juju haisteli vain niiden välejä ruokaa etsien. Kirsin vinkistä treenattiin omaan reagoimista apuhajulla (oman alla makupala). Mutta edelleen tuntui että Juju etsii enemmän ruokaa kuin minun hajua. Jätin sitten makupalat pois, mutta edelleen tuntui ettei Juju rupea tajuamaan mitä tässä haetaan. Haisteli mutta saattoi ruveta kääntämään kapuloita ikäänkuin tarkistaakseen onko niiden alla mitään. Ja kun ei ollut, rupesi joko ihmettelemään tai käyttämään kapuloita suussaan. Viime viikolla piilotin omaa kapulaa 2 iltana ensin ruohikkoon ja haetutin sitä sen jälkeen hajustamattoman "kasan" vierestä. Ainakin toistaiseksi tuntuu että Juju hoksasi jujun ja nyt on reagoinut ihan hyvin omaan kapulaan joka on muiden joukossa. Pitää malttaa treenata riittävän vähän. Jos onnistuu ekalla kerralla, parempi jättää siihen! Herkästi rupeaa tarjoamaan jotain muuta (kapuloiden nostelua, kääntelyä tai ihan vaan ihmettelyä) jos ottaa useamman peräkkäin. Kapulan pitämistä on opeteltu erikseen, vielä en pyydä Jujua tuomaan.
- Ruutu: kosketusalustalle juokseminen on niin tuttua, että ruutu menee sen avulla hyvin."Missä ruutu" kuiskauksella olen valmistellut. Tämä on hyvällä alulla.
- Merkki: Tätä on treenattu kiertämällä ja pikku hiljaa alkaa ymmärtää jujun. Niina huomautti viime viikolla minun terävistä käsimerkeistä, jotka on enemmän saalisärsykkeitä kuin käsimerkkejä. Pitää muistaa! Rauhallinen käsiliike ja käsi saa vielä jäädä ylhäälle osoittamaan suuntaa sekä merkissä että ruudussa!
- Ohjattu nouto: tätä on treenattu kosketusalustoilla mikä on tuntunut todella toimivalta ja hyvältä. Juju tykkää kaikesta missä saa läiskiä kosketusalustaa, joten tämä on oikein mieluisa liike sillekin. Melko nopeasti rupesi sujumaan ja melko hyvin osaa jo olla välittämättä keskimmäisestä lätkästä. Pikkuhiljaa voisi kasvattaa vähän etäisyyttäkin (sekä lätkiin että minun ja Jujun välille).
- Nouto: kesällä otettiin vauhtinoutoja kun se oli yksi liike, mikä oli Jujun mielestä hauska. Samalla tuli sitten nostettua kierroksia ehkä vähän liikaa. Ote oli sitten tosi rauhaton ja nyt on treenattu lähinnä vain pitämistä. Parin viikon tehokuuri (ruokakipolla) alkoi tuottaa tulosta ja nyt on ote ainakin keittiökauhasta aika hyvä. Pikkuhiljaa olen siirtynyt nostoharjoituksiin, ja askelen-parin tuomiseen mutta samalla paljon pitämistreeniä.
-Kaket: Näitä treenasin ruualla Jujun ollessa pikkupentu ja hyvä että treenasin. Nyt ollaan taas otettu tekniikkatreenit ohjelmaan ja aika hyvältä vaikuttaa. Ja ihan eri helpolta Jekkuun verrattuna. Juju hallitsee kroppansa hyvin eikä hötkyile ja steppaa turhia. Seiso-istu vaihtoon pitää muistaa että käsiliike on riittävästi taaksepäin, siinä meinaa takajalat tulla vähän eteenpäin. Maasta istumaan nousu pitäisi saada hypähtävämmäksi. Siihen tuli tänään vinkiksi koiran "patouttaminen": koira maahan ja odota käsky, makupala paikoilleen koiran päälle -> koira patoaa kun odottaa käskyä ja saadaan se näin reagoimaan säpäkämmin ja hypähtämään makupalaa kohti. Juju oli vielä vähän hämillään tästä, mutta luulen että tulee toimimaan kun hoksaa ensin idean.
- Jäävät: Maahanmenoa on treenattu selkeästi enemmän, tarjoaa sitä joka käskyllä. Seisomista ei ole treenattu oikeastaan yhtään, mutta se on ohjelmassa ens viikon treeneissä, joten korkea aika ruveta treenaamaan.
Kestoteemana on häiriönsieto. Juju menee edelleen aika herkästi kierroksille erityisesti toisista koirista jotka tekee noutoa, ruutua, luoksetuloa jne. Pahinta on jos se on kaverikoira joka tekee. Mutta harjoitellaan. Tänään oli todella maltillisesti, ei juurikaan ottanut toisen koiran ruututreenistä häiriötä ja malttoi jopa pötkötellä ihan rennosti. Auttoi kun käytiin aamulla pitkä metsälenkki kaverikoiran kanssa. Eilen käytiin Pellossa tokoporukan kanssa ja treenattiin 2 h. Sekin ehkä vähän rauhotti tämän päivän mielialaa.
Paikallaolotreeniä (makaamista ja istumista) ollaan otettu kaikenlaisissa tilanteissa; yksin, Janen ja Jekun kaverina, muiden koirien kanssa, isommassa ja pienemmässä häiriössä. Ihan hyvällä mallilla sekin. Jujun kanssa on niin kiva treenata, että kovin paljoa ei harmita että talvi tulee ja maastotreenit jää. Tokossa riittää kyllä tekemistä.
Merkki:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)