Arkistojen kätköistä

Hakuilut alkaa tältä kaudelta olla ohi ja ollaan siirtymässä talvilepoon maastolajien osalta. Lunta ei ole vieläkään haitaksi asti, mutta pakkanen alkaa haitata harrastamista, tänä aamuna oli -15. Lienee aika siirtyä sisätiloihin ja jatkaa harrastamista tokon merkeissä. Pakkaspäivän ratoksi pengoin blogiarkistosta keskeneräisiä kirjoituksia ja löysin raportin kesäkuun hakuleiristä. Kirjoittaminen jäi vähän kesken leirin jälkeen ja kun kohta alkoi armottomat työkiireet, jäi koko juttu julkaisematta. Leiri ja koulutus oli hyvä ja hyödyllinen ja paljon vinkkiä saimme loppukesän ja syksyn treeneihin. Olipa hyödyllistä lukea teksti nyt kuukausien päästä, huomasin että joitain vinkkejä en ole muistanut enää syksymmällä ollenkaan. Joten tässä tulee, leirikertomus 5 kuukauden takaa...

Viikonloppu (kesäkuun puolessa välissä) vierähti pelastusleirillä Hirvikarissa, jossa Jekun kanssa oltiin hakuryhmässä. Kouluttajana oli Arto Petjala Kajaanista, miellyttävä uusi tuttavuus kouluttajarintamalta. Tykkäsin kovasti viikonlopun annista ja Jekku sai 3 äärettömän hyvää treeniä jotka vei meidät taas suuren harppauksen eteenpäin. Hakuryhmässä oli 8 koirakkoa, joista 4 oli minulle treeneistä ennestään tuttuja ja loput tuntemattomia ja aloittelevia koirakoita. Mukava oli nähdä miten ihan aloittelevat koirat syttyivät hommaan ja pääsivät viikonlopun aikana hyvinkin pitkälle hakuharrastuksen saloihin. Toistenkin koirien treeneistä tuli monta ahaa-elämystä jotka pitää pitää korvan takana tulevaa käyttöä varten.

Olin ilmoittanut ongelmaksemme Jekun kuumumisen ja kierrokset ja toivonut saavani vinkkejä siihen, miten koiran sais työskentelemään tasaisemmin. Kerroin myös aikaisemmasta (kenties kesto?) ongelmastamme valeilmaisuista. Muutaman viikon takainen treeni oli mielessäni kun Jekun ongelmia mietin ja ajattelin että suurin ongelma on tällä hetkellä se, että Jekku väsyttää itsensä jo ekan 100-200 m matkalla, jonka jälkeen se rupeaa tekemään virheitä, turhautuu hyvin helposti jos tulee tyhjiä, ei irtoa, valeilmaisee, yms hölmöä. Aiheena siis miten saada koira työskentelemään varmasti myös väsyneenä ja välttää herkän Jekun paineistuminen ja rullapelleily. Ratkaisuksi Arto ehdotti tyhjiä pistoja niin paljon että koira väsähtää ja tämän jälkeen saa palkan helposta maalimiehestä toisella puolen. Hyvin simppeliä, opetetaan koiralle että on normaalia että joutuu työskentelemään vähän enemmän ja väsyneenä ja tästä hyvä palkka. Rulla ylhäällä koko ajan, joten valeilmaisujen mahdollisuutta ei tarjota. Ensimmäisissä treeneissä oli tarkoitus ottaa 2 tyhjää alkuun, tämän jälkeen helpohko MM suorapalkan kanssa ja tämän jälkeen N määrä tyhjiä ja taas helppo MM ja kolmas perään. Tyhjiä tuli alkuun 4 tai 5 kun Jekku ei saanut maalimiehestä hajua ja taisin korjata yhden pistonkin suoraksi. Muuten ei mitään ongelmaa, samalla innolla lähti joka kerta. Jekku meni sen verran hyvin, upposi syvälle ja etsi, että ei juoksutettu sitä enempää. Maalimiehen jälkeen tuli yksi tyhjä ja seuraavalla jo maalimies suorapalkan kanssa.

Seuraavassa treenissä jatkettiin samalla taktiikalla, edelleen pelkkiä suorapalkkoja. Alkuun maalimies, tämän jälkeen tyhjiä, maalimies, tyhjiä ja maalimies. Tyhjiä tuli aika monta ja mukaan otettiin myös Jekkua suunnattomasti turhauttava samasta paikasta lähettäminen. Vaikka pisto oli ok, laitoin sen samasta paikasta uudelleen. Tämä ei aiheuttanut sen kummempaa otsan rypistelyä (kummallekaan meistä) ja palkaksi toisella puolen oli maalimies. Onnistuneet tyhjät sai tietenkin ruhtinaalliset kehut suoraan sydämestä, mikä lisäsi Jekun intoa ja varmuutta. Mahtavan hyvät treenit! Sunnuntaina pyysin sitten sijoittamaan maalimiehet todella syvälle, tarkoituksena hioa pistot riittävän syviksi ja suoriksi. Hirvikarin maasto on helppoa ja kun maasto viettää molemmin puolin alaspäin, koirat saa hyvän vauhdin ja tekee helposti syviä pistoja. Tämäkin treeni meni kuin elokuvissa. Maalimiehet ei löytyneet helpolla, jouduin muistaakseni kahdelle lähettämään 3 kertaa ennen kuin Jekku irtosi riittävän syvälle (myötätuulen puolella sai juostakin melkein 100 m). Uudelleen pistottaminen ei edelleenkään aiheuttanut minkäänlaista vireen laskua, Jekku työslenteli ihan hyvin, mutta kääntyi melko tarkkaan 50 m:ssä eikä saanut hajua jossain 70 m olevista maalimiehistä. Upposi sitten kun paukutin vain uudelleen menemään.

Muiden koirien treeneistä tuli mm seuraavia vinkkejä:

- Ekakertalaisten kanssa aloitettiin "makkararingillä" jossa kuitenkin ohjaajan rooli on jo vahvasti mukana. Koiraa ei päästetä humputtelemaan miten vain, eikä sitä huudella vaan ohjaaja ohjaa (näyttää kädellä suuntaa) tietylle maalimiehelle ja koiran kanssa mennään tälle ja MM antaa makupalan. Tämä oli aika järkevän tuntuista ja näköistä ja koirille kehittävää.

- Ohjattavuutta voi treenata sekä aloittelijoiden että kokeneempien koirien kanssa samanlaisella esim 4 maalimiehen ringillä. Ohjaaja lähettelee eri maalimiehille vuoronperään, maalimies palkkaa ja ohjaaja palkkaa kun koira tulee kutsusta takaisin. Ideana tietenkin että vain ohjaajan ohjausta noudattamalla saa palkkaa, väärälle maalimiehelle menosta ei tule mitään.


- Koiran ominaisuuksien mukaan sille joko annetaan vapauksia tai sitten ei. Vahvaluonteinen koira ei tee koskaan sitä mitä se haluaa vaan sitä mitä ohjaaja haluaa. Jos koira esim haistaa oikealla maalimiehen ja haluaisi sinne, se lähetetäänkin vasemmalle. Loogista.

- Aloittelijoille tehtiin sekä tuulihakuja että näkölähtöjä. Pidin kovasti siitä että kouluttajalla ei ollut mitään tiettyä suuntausta vaan hän käytti erilaisia tekniikoita opetuksessa sekaisin. Suoria pistoja ja uppoamista treenattiin haamujen lisäksi liikkuvilla maalimiehillä. Koiriin saatiin intoa ja irtoamista maalimiehillä, jotka näyttäytyivät ja juoskivat tämän jälkeen syvemmälle. Koira käännettiin haamun jälkeen 180 astetta niin että sen lanne oli ohjaajan jalkojen välissä ja ohjaaja piti koiran siinä kunnes se rauhoittui. Koiria ei kiihdytetty näköärsykkeillä ja lähetys tapahtui aina vasta kun koira keskittyi.

- Hektisille koirille tärkeää että sekä maalimiehillä että ohjaajan luona on rauha. Vaikka koira palkattaisiin leikkimällä, on tärkeää että se pääsee rauhavaiheeseen (tämä on päässyt loppukesästä vähän unohtumaan huom huom!) ennen kuin treeni jatkuu. Tämä on tärkeä muistaa myös Jekun kanssa.

- Joikun näytöllelähtemis-ongelmaa treenattiin juoksevilla maalimiehillä. Näytä-käskyn jälkeen MM pinkaisi pakoon jolla saatiin koiralle mielleyhtymä että MM voi oikeasti karata jos ei pidä kiirettä näytölle lähdön kanssa, Tämä toimii paremmin kuin mitkään huutamiset ja ääniavut.

- Rullan tuontiongelmaisen nuoren koiran kanssa pidettävä huolta siitä että ohjaaja on riittävän mielenkiintoinen. Jos maalimies palkkaa leikillä ja ohjaaja makupalalla, on maalimiehen palkka niin paljon isompi, että ohjaajalla ei ole välttämättä tarpeeksi vetovoimaa. Pitää pitää huolta että palkka on semmoinen että koiralla on syy tulla ohjaajan luo.

- Mustavalkoisuutta, reiluutta ja johdonmukaisuutta!!! Pitää vaatia loppuun asti eikä ikinä antaa periksi!

Keltainen teksti on siis kirjoitettu kesäkuussa. Muistan leiriviikonlopusta vielä pari "opetusta": uusi hajuton, marketeissa myytävä itikkamyrkky (jonka nimeä en millään muista) tehoaa tosi hyvin mäkäräisiin, sitä pidettiin mukana koko kesä. Leirin ensimmäisiä treenivuoroa odottelimme Jekun kanssa aika pitkään ja koska itikoita oli paljon, en halunnut hermostuttaa Jekkua paikallamakuuttamalla vaan rupesin heittämään sille keppiä ja taistelemaan siitä. Sattumalta hoksasin että tämä olikin hyvin toimiva virityskeino, Jekku oli keskittynyt ja juuri sopivassa vireessä. Leikkimistä ennen hakuradalle menoa olen yrittänyt käyttää treeneissäkin. Tähän olen lisännyt vielä pienen etsimisharjoituksen: Jekku istumaan tai makuulle, pallon heitto pöpelikköön, Jekun vapautus etsimään palloa. Tällainen alkuvirittely sekä purkaa liikoja kierroksia että virittää aivot vähän keskittyneempään tilaan kun Jekku joutuu tekemään pientä nenätyöskentelyä pallon löytämiseksi. Leirin jälkeen jatkettiin Jekun kanssa suorapalkoilla ainakin heinä-elokuu niin että rulla oli ylhäällä eikä valelmaisuja tarvinnut pelätä. Yritin tehdä melko pitkiä treenejä, jotta pääsisi hyödyntämään väsyneenä työskentelyä ja kasvattamaan Jekun sinniä. Jossain vaiheessa otin ilmaisuja mukaan ja rulla laskettiin alas ja on pysynyt nyt syksyn ajan alhaalla vaikka suorapalkkoja edelleen paljon harrastamme. Valeilmaisuja tai minkäänlaista paineistumista ei ole ollut oikeastaan missään vaiheessa. Leirillä Arto oli sitä mieltä, että jos koira rupeaa sekoilemaan useamman tyhjän jälkeen väsyneenä, on se merkki että se ei vielä osaa riittävästi. Näin se on ja siihen kyllä autttoi kesän treenit. Pitää ensi kesänä vaan pitää tämä mielessä ja ottaa turhauttavia treenejä (rulla ylhäällä, suorapalkoilla) ja huolehtia että Jekku muistaa kaavan, että vaikka on väsynyt ja ohjaaja idiootti, ei kannata hermostua, kohta tulee jättihyvä palkka.

Minulla on edelleen ollut takaraivossa myös ajatus siitä, että Jekun maalimiesmotivaatiota tarvitsee kasvattaa niin että se oikeasti haluaa löytää MM:t eikä vain miellyttää minua. Tästä syystä palkan pitää olla jotain mitä se todella haluaa ja palkkoina on käytetty paljon palloja. Aika pian pääsi kuitenkin unohtumaaan se minkä leirillä pistin mieleeni: lelupalkkauksessa pitää huolehtia että koira pääsee rauhavaiheeseen ennen kuin treeni jatkuu. Loppukesästä en muistanut tätä ollenkaan ja pikkuhiljaa Jekku rupesi keräämään sellaisia kierroksia, että treenit rupesivat olemaan keskittymiskyvyn äärirajoilla ja tajunnan rajamailla ja jossain vaiheessa kanootti kaatui sitten ihan kokonaankin. Mutta minua tämä ei paljoakaan haitannut, kun se tärkein, valeilmaisut oli poissa. Jekku työskenteli minun mielestä ihan hyvin niin kauan kun se lähti suoraan, innolla eikä valeilmaissut. Keskittymiskyvyn vei lopulta ihan kokonaan vinkulelu, jonka kerran annoin viimeiselle maalimiehelle palkaksi. Tämän jälkeen muutama hakutreeni oli ihan päätöntä, nupit kaakossa juoksemista ja tajusin viimein vaihtaa palkat ruokaan. Syksyn viimeisissä treeneissä käytettiin pääasiassa ruokapalkkaa ja Jekku oli mahdottoman hyvän tuntuinen ohjata.

Viimeisten treenien aiheena oli suorat ja syvät pistot. Koska nyt loppusyksystä ollaan treenattu pääasiassa 3 hengen voimin ja yrittäneet yleensä olla melko nopeita, olen sijoitellut maalimiehet yleensä 100 m paremmalle puolelle. Jekun pitää päästä vähän "hikeen" hakutreeneissä, eli ihan lyhyitä treenejä ei kannata tehdä, muuten sille jää liikaa kierroksia seuraavaa kertaa sekoittamaan, joten joko maalimiehet joutuu juoksemaan paljon tai sitten Jekku tekee paljon tyhjiä. Olen sen verran säälinyt maalimiehiä, että ollaan yleensä otettu paljon tyhjiä ja 3-4 maalimiestä. Pistoja on joutunut hinkkaamaan välillä moneen kertaan mutta ilahduttavaa on se, että Jekku lähtee joka kerralla innokkaasti ja yleensä viimeistään kolmannella kerralla pisto onnistuu. Olen miettinyt myös sitä miten saan Jekun varmemmaksi löytöjen suhteen, tärkeintähän ei ole pistojen täydellisyys vaan maalimiehen löytyminen. Yllättävän usein Jekku ei irtoa aivan riittävän syvälle tai jää muuten tuulen päälle niin ettei saa hajua maalimiehestä. Tämän hetkinen strategiani tähän on, että maalimiehet sijoitellaan aina hankaliin paikkoihin, niin että niitä todella joutuu etsimään eikä haju tule keskilinjalle saakka.  Ongelmaa on minusta myös siinä, että hakuryhmämme on tavattoman laiska tallaamaan hakualuetta. Yleensä käyn Janen tai molempien koirien kanssa tallaamassa edes toisen puolen, mutta harvemmin on koko alue, tai edes osa siitä kunnolla tallattu. Ensi kesänä on pakko panostaa tähänkin, ei voi vaatia että koira etsii koko alueen, jos ei sitä ole mitenkään rajattu. Lisäksi tottumattomuus tallauksiin aiheuttaa kokeissa ongelmia kun tallausjäljet ja toisten koirien baanat vetää kovasti puoleensa. Syksymmällä on useammassakin treenissä (samoin kokeessa) ilmennyt ylileveitä pistoja ja pientä kurittomuutta, mutta en ole osannut olla tuosta muuta kuin tyytyväinen. Ongelma kun on ollut että Jekkku tulee pistolta liian nopeasti niin päinvastainen ongelmahan on kai ihan  vaan positiivinen juttu ;)
No näillä mennään ja keväällä on tästä hyvä jatkaa. Seuraava leirikin on suunnitelmissa puolen vuoden päästä :) Sitä odotellessa käydään hallissa treenaamassa tokoa.