maanantai 2. heinäkuuta 2012

Karhun kanssa kasvotusten

Juhannusta edeltävänä viikonloppuna käytiin Ivalossa seikkailemassa ja pk-kokeissa. Alunperin suunnitelma oli pitää samassa yhteydessä lomaa ja käydä jossain päin Inaria-Utsjokea vaeltamassa, mutta lomahaaveet kaatui työkaaoksen alle. Yövyttiin sentään metsän keskellä, Rajajoosepissa Villin pohjolan kämpässä Kolmosjoen rannalla. Kolmosjoen rannat oli hienot, mutta "mökkitien" varteen oli Metsähallitus pystyttänyt kahden vuokrakämpän lisäksi moton ja metsää oli kaatunut metsähallitusmaiseen tyyliin, joten kovin erämaista ei alueella ollut. Tapasin kämpän pihassa vanhan pariskunnan jonka mies oli ollut Kolmosjoella savotassa 50-60 luvuilla ja sain kuulla että alueella oli ollut isot savotat. Siihen aikaan oli väkeä ollut kuin pipoa ja alueella mm kauppa. Nyt en nähnyt pariskunnan lisäksi yhtäkään ihmistä ja arvelin että lähimmät "naapurit" oli 10 km päässä päätien varteen pysäköidyssä matkailuvaunussa. Kännykkäyhteys ei toiminut DNA:lla eikä Elisalla, joten nykytekniikan ulottumattomissa sentään oltiin.

Lauantain haku- ja sunnuntain jälkikokeet oli kaikkien aikojen pohjanoteeraukset ja hieman harmitti kotiin ajellessa että edes mentiin. Ehdin taas heittää rukkasetkin naulaan ja todeta että lopetan harrastamisen, mutta näissä kokeissa oli sen verran monta muuttujaa mukana, että ehkä en vielä tämän viikonlopun perusteella totea tilannetta toivottomaksi. Kokeista kirjoitan  oman analyysinsä kohta, mutta ensin tärkeämpiin tapahtumiin. Kolmosjoen maastoissa törmäsimme nimittäin karhuun. Tämä oli ehdottomasti yksi elämäni top-10 elämyksistä ja luultavasti se vaikutti koiriinkin aika tavalla. Saattoi vaikuttaa Jekun koemenestykseenkin aika pajon, joskaan en nyt kontion syyksi laittaisi kokeen epäonnistymista (suurin syyllinen löytyy tietenkin kylppärin peilistä...). Mutta kuinka moni hakukoira on ollut nokikkain karhun kanssa 4 h ennen koetta?!? Tai ohjaaja?!? Ainakin ohjaaja meni tästä sen verran sekaisin, että toimi tavallistakin pöljemmin ;) Mutta oli se sen arvoista. Karhun näkeminen luonnossa 50 m päässä on paljon parempaa kuin yhtään mikään koemenestys.

Hakukoe alkoi lauantaina klo 16 joten päätin tehdä koirien kanssa hyvän metsälenkin ennen Ivaloon lähtöä. Kävelimme kämpältä kohti Maikkumapäätä, ajattelin että ehditään käydä ainakin Maikkumajärvellä saakka, jonne johti vanha metsäautotie. Vähän ennen järveä tie nousi ylärinteeseen ja mäennyppylän jälkeen taas lievästi laski. Kävelin koirien kanssa rinnettä ylös kun sattumalta mäen nyppylän takana karhu käveli meitä kohti samaista metsäautotietä. Oltiin koirien kanssa tuulen alla, karhu ei saanut meistä hajua eikä koiratkaan ilmeisesti haistaneet karhua mäen takana. Mäen päällä Jekku haukahti pienen pöhäyksen ja jäi katselemaan minua kuin kysyäkseen että "mitäs nyt tehdään". Itse olin syventynyt tutkimaan kännykkää, joka rupesi siellä ylempänä toimimaan ja kun nostin siitä pääni näin karhun seisovan 50-60 m päässä. Karhu seisoi kaikilla 4 jalalla ja näytti jotenkin hyvin ujolta ja erittäin yllättyneeltä. Jälkien koosta (valokuvasta arvioin etutassun leveydeksi 15-17 cm ja takajalan pituudeksi 21-25 cm) päätellen mesikämmen oli melko kookas aikuinen, todennäköisesti uros, vaikka siinä metsätiellä arvioin sen korkeintaan keskikokoiseksi.Hämmästelin karhua hetken (ääneen!), mutta en kyllä yhtään tiedä kuinka pitkä se hetki oli. Hieman unenomainen muistikuva siitä jäi (onneksi sentään sain kuvia jäljistä, muuten voisin luulla että koko homma olikin unta...) Ei pelottanut, yhtään ajatusta ei kulkenut aivoissa, en muistellut ohjeita mitä pitää tehdä karhun kohdatessa eikä tullut mieleenkään perääntyä, paeta tai panikoida.  Ainoastaan hieman huolestutti että Jekku menisi karhun jalkoihin sättäämään ja sille kävisi huonosti (Jekku seisoi n. 10 m minun edellä karhun ja minun välissä). Kutsuin koirat luo tosi rauhallisesti ja sen jälkeen vaan ihastelin karhua jonkun aikaa, muistelen myös jutelleeni sekä koirille että karhulle... Kunnes aivot rupesivat toimimaan ja rupesin vähän vapisevin käsin virittelemään kännykkäkameraa. Kun liikautin käsiä, otti karhu jalat alleen; käännähti kannoiltaan ja lähti pätkimään niin lujaa kuin pääsi toiseen suuntaan. Huhhei olipas hieno ja jännä kokemus. Aina olen toivonut törmääväni karhuun, mutta en olisi voinut uskoa että se on tuollaista. Tunnelma oli niin hieno ja minut valtasi niin hyvä ja epätodellinen fiilis, että melkein kuin olisin kohdannut jotain isompaakin kuin vain metsän eläimen. Kun karhu oli mennyt, tärisin innosta ja hihkuin ja hypin :D Jos muinais-suomalaiset on kokeneet karhun kohdatessa samanlaisia fiiliksiä, niin ei ihme, että ovat ottaneet karhun palvonnan kohteeksi ja pyhäksi eläimeksi. Kerrassaan hieno ja outo kokemus, mitä saattoi kyllä lisätä viikon mittaa kertyneet isohkot univelat sekä se että jännitin hakukoetta aika tavalla. Aivojen tunnekeskus oli siis jo hyvinkin ylikuormittunut ja flippasi varmaan tuommoisesta aivan nurin.No hienoa se oli jokatapauksessa.

Etutassu

Takatassu

Koirat oli varmaan aika hämmentyneitä. Niillekin karhu tuli niin yllättäen että jähmettyivät paikoilleen enkä nähnyt niissä selvää pelkoa. Tutkittiin karhun jättämiä jälkiä yhdessä ja erityisesti Jane oli innoissaan lähdössä jälkien perään. Jane on törmännyt tuoreisiin karhun jälkiin 6 vuotta sitten ja silloinkin se oli kyllä kovin innostunut, mutta nyt tilanne oli hieman toinen kun karhu oli oikeasti lähellä. Olisi ollut tietenkin parempi jos olisin pysynyt rauhallisena karhun lähdettyä, enkä tanssinut ja rallatellut innosta, mutta eipä sitä kovin järkeviä tuossa tilanteessa ajatellut. Seuraavalla kerralla osaan varautua vähän paremmin ja ottaa huomioon myös koirat... Vähitellen lähdettiin kohti mökkiä. Kävin itse niin kierroksilla että jos ei olisi kamppeet olleet pakattuina, ei lähdöstä varmaan olisi tullut mitään. Kokeisiin kuitenkin suunnattiin.

Koirien käytös jäi minua hieman mietityttämään. Kumpikaan ei osoittanut pelkäävänsä karhua, mutta arvelin että ne silti pelkäsivät. Tilanne tuli todennäköisesti niin yllättäen että eivät ehtineet tajuta ennen kuin karhu jo oli siinä nenän edessä.Ja peilasivat ne tietenkin minun reaktioita, innostuivat mukana kun minä innostuin. Sunnuntai iltana minun oli pakko palata tapahtumapaikalle testatakseni koirien reaktion. Lähdettiin reippaasti kävelemään kohti Maikkumajärveä, koirat innokkaana mukana. Pääsimme ehkä puolen kilometrin päähän kunnes koirat rupesivat himmailemaan minun takana. Kumpikin jättäytyi minun kannoilleni ja kävi välillä jaloissa kiehnäämässä siihen tyyliin että arvelin että ne yrittää saada minua kääntymään takaisin. Kun vaan jatkoin matkaa koirat kulkivat minun takana. Selvästi olivat sitä mieltä että tällä kertaa saa laumanjohtaja kohdata karhun ensimmäisenä :D Käännyin lopulta takaisin ja koirat lähtivät laukkaamaan kohti mökkiä helpottuneina. Toiseen suuntaan olisivat olleet innokkaina lähdössä, joten kyse ei ollut siitäkään että olisivat olleet väsyneitä ja siksi haluttomia lenkille. Ne eivät halunneet palata karhun kohtaamispaikalle tai sitten karhu oleili edelleen lähistöllä ja ne haistoivat sen. Viisaita koiria minulla.

Loppuun vielä Kolmosjoen ja Kolmosjärven rannoilta otettuja kuvia, kuvausaika n. klo 01 yöllä.












keskiviikko 30. toukokuuta 2012

EK1

Sunnuntaina Käytiin Jekun kanssa Kiimingissä EK-kokeessa. Pitkä ja väsyttävä päivä, mutta hyvässä seurassa oltiin. Samassa kokeessa oli Jekun siskot Piu ja Donitsi ja Karo ja Sarikin nähtiin Tassutörmällä. Päivä oli aurinkoinen ja lämpötila oli 20 asteen paremmalla puolen. Tuomareina Juhani Petäjistö (jälki, pudotettu, haku, tarkkuus) ja Petri Tsokkinen (tottis ja esineet).

Koe meni hyvin ennakko-odotuksiin nähden. Jekku on ollut 2 viikkoa aivan sekaisin, ruoka ei ole maistunut eikä treeneistäkään oikein tullut mitään. Jekku on juoksunartuista mennyt ennenkin sekaisin mutta en muista koskaan tällaista. Ennen ei nämä häiriötilat ole vaikuttaneet (ainakaan näin merkittävästi) treeneihin; nyt tuli jo vähän epätodellinen olo kun ennen niin innokas partiopoika muuttui haahuilevaksi EVVK haistelijaksi. Jekulla saattoi olla pientä eturauhasvaivaakin, kun viime viikolla se oli pari päivää vaisu ja kotona vaan makoili ulkona. Vielä maanantai-aamuna Jekku oli vähän outo, mutta tiistaina kutakuinkin normaali ja illalla jo tosi rasittava oma itsensä. Säpäkkyys on takaisin ja korvatkin kuulee jo jotakin, joten eiköhän se nyt ala olla kunnossa.

No mutta siihen kokeeseen  joka meni myös vähän hormonipilvessä haahuillen, mutta olin sitäkin iloisempi niistä osa-alueista joissa Jekku tsemppasi normaaliin tapaansa.Maastoilla aloitettiin:

Jälki: janalla pyörimistä ja takajälki, muuten tosi tosi hyvä, kepit löytyi. 56 p (-4 janalta)

Pudonneen esineen nouto: Jekku ei tajunnut mitä ollaan tekemässä eikä ollut työasiat päällimmäisenä mielessä. Koko seuraamisen haisteli maata (olihan siinä juuri kävellyt 2 narttua!) ja minä sihisin ja kihisin hampaiden välistä lisäkäskyjä. Lähetin noutoon ja Jekku lähtikin ensin, mutta jäi sitten pyörimään n. 20 m päähän jättiläismäinen kysymysmerkki pään päällä. Ei tajunnut missä on, kuka on ja etenkään mitä oli tekemässä. 0 p

Pitää muistaa harjoitella enemmän kisamaisesti, pitkiä odottamisia ja monen koiran tamppaamaa baanaa.

Esineruutu: Esineruutuun mentäessä en antanut Jekulle mahdollisuutta haistella maata, jätin sen makaamaan vähän kauemmas, kutsuin luokse kun oli meidän vuoro ja imutin makkaranpalalla kohti esineruutua. Tämä toimi ja esineruutu menikin sitten ihan eri tunnelmissa kuin edellinen osio. Lähetin keskeltä ruutua, Jekku poukkasi takakulmaan ja toi esineen. Tästä täydet 30 p

Haku: Alkoi olla jo aika lämmin. Edellisviikon hakutreenit oli menneet aika pipariksi mikä vähän heijastui Jekkuun epävarmuutena. Vähän huonoa työskentelyä ja toiselle puolen teki kapeita piikkistoja, mutta ei mitään katastrofaalista kuitenkaan. Ja oli vähän onneakin matkassa, molemmat maalimiehet löytyi, työskentelystä lähti 1 p, eli 69 p.

Maalimiehet oli samalla (vas) puolen, sivutuuli radan lopusta toi useimmille koirille hajun takakulmassa olleesta maalimiehestä ja vain 4 (/10) ilmaisi etukulmassa olleen maalimiehen, josta sai hajun vain menemällä eturajaa pitkin etukulmaan tai jopa vähän eturajan ulkopuolelle. Jekkukaan ei uponnut etukulmaan ja sai varmaan myös hajun takakulmastakin, koska lähti kaartamaan takakulmaa kohti. Joku onnekas  ilmavirtaus sitten toi kuitenkin etukulman maakuopasta maalimiehen hajun ja Jekku koukkasi sinne. Takakulmasta ei meinannut sitten löytyäkään  ketään. Ja kun toiselle puolen teki vielä huonoja pistoja, niin onnistuin mahduttamaan siihen 100 m matkalle n. 100 pistoa. Jekku kävi vasemmassa takakulmassa 2 kertaa. Ensimmäisellä kerralla oli mennyt piilon takaa saamatta hajua maalimiehestä, vihonviimeisellä pistolla (en enää kolmatta kertaa olisi saanut sitä sinne takakulmaan laittaa) etsi sitten kunnolla ja toi rullan takakulmasta. Tästä jäi kyllä hyvä mieli, luulen että molemmat opittiin jotakin.

Tarkkuusruutu: Tapansa mukaan Jekku sinkasi ruutuun vähän liian vauhdikkaasti ja meni takarajasta yli, tuli heti kuitenkin takaisin ruutuun ja tuntuu että ensi töikseen tökkäsi nenänsä esineeseen. Nosti, toi ja luovutti sen aivan täydellisesti. Aikaa ei mennyt montaakaan sekuntia. 19 p, piste meni kun "koira saisi pysyä paremmin ruudussa".

Maastosta  174 p


Tottis:
Jekkua kiinnosti tottiskentän herkulliset tuoksut ja minulla hermo kiristi päässä.  Ei ollenkaan hyvä vire kentälle mennessä, eikä koko tottissuorituksen aikana.

Jekku ensin paikallamakuussa: erinomainen.

seuraaminen: tyydyttävä, seilasi, ei ollut välillä ollenkaan mukana, kontakti varsinkin ekalla suoralla huono, paransi loppua kohden, mutta nuuhkaisi yhtä henkilöryhmäläistä

kamalan tuntuista, mutta menee tämän narttuhörhöilyn piikkiin. Jekku ei taida ymmärtää miksi mua hermostuttaa sen haisteluharrastus ja paineistuu mun kiristyvästä olemuksesta. 

Liikkeestä istuminen: erittäin hyvä, varmistin vartaloavulla että varmasti istuisi


Liikkeestä maahanmeno + luoksetulo: muistaakseni erittäin hyvä: sama vartaloapu (nyt vahingossa) kuin istumisessa, luoksetulo oli ok.


tasamaanouto: erittäin hyvä? vino perusasento sivulletulossa, en muista oliko muuta

hyppynouto: hyvä? ohjaaja siirsi heitossa painoa tukijalalle, tätähän ei nykyään saa tehdä ja vino perusasento, en muista oliko muuta. Minä sen sijaan meinasin ruveta tuulettamaan kun Jekku hyppäsi molempiin suuntiin ilmavat hypyt. Tämä oli päivän positiivisin juttu.

estenouto: Ohjaaja heitti kapulan päin estettä, tämän jälkeen tukijalka varmuuden vuoksi taakse että kapula lentäisi 10 m ja esteen yli, ihan hyvä kiipeäminen ja nouto (ote kapulasta ihan surkea, mutta tätä tuomari ei huomannut), jäi taas sivulletulo vajaaksi. erittäin hyvä tai hyvä.

Eteenlähettäminen: hyvä, lähti hyvin ja reagoi käskyyn heti, mutta jäi kyynärpäät irti maasta vähän puolittaiseen asentoon joten tarvi 2 maahanmenokäskyä.

Pisteitä 88 p

Hyvällä mielin ajeltiin illalla kotia (koe päättyi 7 aikaan), EK1 plakkarissa, 2-tulos (262p), sijoitus oli 2/7.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Hakua ja jäljen tynkää

Lumet sulaa pikkui hiljaa ja lauantaina päästiin jo korkkaamaan Toramon hakuratakin.Ou jee. Kyllä oli taas kiva kyykkiä puun juurella maalimiehenä ja treenata Jekun kanssa metsässä. Jekun vuoro oli viimeisenä, joten se oli aika kierroksilla. Autolla heitin sille kourallisen nappuloita varvikkoon pikakeinona rauhottumiseen. Ihan kuin tää olisi toiminut, Jekku malttoi poimia ehkä puolet nappuloista, mutta mun mielestä kierrokset väheni ainakin 50% siinä syödessä :D 4 maalimiestä, joista 3 suorapalkalla ja 1 ilmaisu sekä 3 tyhjää. Varmuuden vuoksi rulla ylhäällä 3 ekan piston ajan, kun oli kevään ekat treenit eikä montaa treeniä keretä ennen EK koetta ja halusin minimoida kaikki epäonnistumisen riskit. Huoli oli kuitenkin turha, Jekku oli oikein pätevässä vireessä ja työskenteli kuin hakukoiran pitääkin.
Maalimiehet etsi ja löysi hyvin, ilmaisu + näyttö ok, tyhjät onnistui ensimmäistä lukuunottamatta hyvin. Ensimmäiselle lähti vinoon, enkä korjannut (??!??) Toisellekin lähti vähän huonosti, mutta nyt korjasin ja uusintaurityksellä tuli hyvä laatikko josta lähetin lennosta toiselle puolelle ja tämä oli oikein hyvä. Tällä pelillä pitäisi EK 1 hakuosuus olla selvää pässin lihaa.Voittajaluokan hakukoetta varten pitää treenata:
- suoria pistoja
- risteilyä
- pitkiä ratoja
- palkattomia maalimiehiä
- kohottaa kuntoa
- leikata turkki pois (se on tällä hetkellä järkyttävä, kuin näyttely colliella)

Sunnuntaina tein Mäntyvaaran esineruudun liepeille 2 janaa ja niiden vanhetessa tarkkuusruudun. Tarkkuusruudussa oli pieniä kauneusvirheitä; hieman liian vauhdikas aloitus (pitää treenata nyt kaikki pikkuruudut niin että Jekku on autossa tallaamisen ajan, tähän saakka suurin osa treenattu lenkkien yhteydessä ja Jekku viritetty/virittynyt ruutuun eri lailla) ja kuopiakin piti. Lantti löytyi kohtuu nopeasti mutta kun se kuopsastiin uuteen paikkaan niin uudelleen löytyminen kesti huomattavasti kauemmin. Janat onnistui hyvin. Oikaisi vähän ekalla ja tokalla meni toiseen suuntaan vinoon, mutta laitoin tämän puuskittaisen tuulen syyksi. Pääasia että ei ottanut takajälkeä ja  alku oli muuten rauhallinen. Kulmat hyvin ja keppi löytyi jäljen päästä. Iltapäivällä käytiin vielä Tassuvaarassa ottamassa lyhyt tottis. Lauran ja Kiran parina ilmottautuminen, josta Jekku paikallamakuuseen ja minä Kiralle henkilöryhmään. Tämän jälkeen Jekulle seuraamista ja kappas Jekku keuli ja oli lähdössä eteenmenoon. Eli edelleenkin Jekku on sitä mieltä, että paikallamakuun jälkeen tulee eteenmeno (ainakin silloin kun on pari suorittamassa samaan aikaan). Tältä haaveelta pitää nyt katkaista siivet. Henkilöryhmää otettiin myös, siinä piti käydä nuuhkaisemassa Annaa (joka oli lauantaina maalimiehenä), lisää tarvis tätäkin treenata. Luoksetulot oli ok, 2 kg kapulalla pari noutoa, nämäkin ihan hyvin kun vähän autoin pysähtymään ajoissa. Törmääminen kapulan kanssa on vielä aika herkässä.

Hypyt on tauolla ens viikonloppuun saakka. Keskiviikkona molemmat koirat kävi fyssarikäsittelyssä ja Jekun selkä oli tosi pahasti jumissa. Selkää ei saatu kerralla ihan kuntoon joten mennään ens keskiviikkona uudestaan. Jekulla oli myös koko oikea puoli kireä joten ollaan vissiin treenattu liikaa! Pitää ottaa työn alle opettaa Jekku kävelemään oikealla puolella hihnalenkillä niin tulis vastapainoa tottikselle. Hyppytreeneihin saatiin ohjeeksi verryttellä ja palautella mahdollisimman pientä ympyrää  juoksuttamalla. Vähintään 10 kiekkaa molempiin suuntiin. Täytyy muistaa muutenkin verrytellä kunnolla ennen ja jälkeen tottistreenien. Janella oli lonkan koukistajat jumissa, mutta muuten ei ihmeempää ja lonkatkin saatiin vetreiksi melko helposti.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Oi ihana toukokuu

Tällainen oli aamun lumitilanne, lehtitiedon mukaan yöllä satoi 19 cm lunta. Voi plääh. Ei tarvi miettiä maastotreeniä vähään aikaan.




lauantai 5. toukokuuta 2012

Kauden avaus

Tänä vuonna oli runsaslumisin vappu minkä ikinä olen elänyt. Mieli tekisi jo metsään kuljeskelemaan, treenaamaan ja pihalle kropsuttamaan , mutta vielä on semmoinen 60 cm lunta sulatettavana. Käytiin eilen kävelemässä Mäntyvaaran hakuradalla, eikä siellä näkynyt vielä edes pälviä. Ja ens yönä pitäisi tulla lunta oikein kunnolla lisää... Onneksi olin jättänyt 10 päivää viime vuoden lomista pitämättä  ja päästiin viime viikolla käväisemään "etelässä". Kurussa oli lumet toissa viikonloppuna jo aika vähissä ja loputkin suli viikon aikana. Oli oikein mukava kävellä vaihteeksi lumettomassa metsässä, tehdä jälkiä, esineruutuja, pikkuruutuja ja pudotella hanskaa pudonneen esineen noutoon. Koirat tykkäsivät kanssa.Vielä paluumatkalla piti pysähtyä Kuortaneella kun matkan varrelle osui niin houkutteleva kangasmetsä että se suorastaan kutsui pienen treenin tekoon. Muutama muu oli pysähtynyt Kuortaneelle golfaamaan, me pysähdyttiin kylvämään metsään legoja ja 10-senttisiä ja sen jälkeen etsimään niitä 2 koiran voimin. Huvinsa kullakin.

Jekulle tein viikon aikana useamman jäljen, 3 ihan kunnon pitkää jälkeä (400-700m) ja 3 lyhyempää, 1-2 kulman ja kepin jälkeä. Riemulla ei meinannut olla rajoja kun pääsi metsätreeneihin, joten ekat jäljet menivät vähän yli-innostuksen kourissa. Jätin suosista ruokaa (Jekun omaa kuivaruokaa) vähän rauhoittamaan mielialaa,  erityisesti jäljen alkuun  ja kulmia vahvistin myös ruualla. Lisäksi ennen jäljen ajoa tehtiin joko kunnon metsälenkki tai tein esineruutua ja pikkuruutua joista Jekku suoraan jäljelle sopivan seesteisessä mielentilassa. Hyvin meni, janaa kyllä pitää treenata, siinä sählää ja säntäilee edelleen turhan paljon. Kepit nousi aika hyvin, 2 jäljellä jäi yksi välikeppi syystä tai toisesta. Sen verran hyvä mieli näistä jäi että yritin heti saada jälkikokeeseen paikkaa, mutta 5. varasijalle jäätiin.

Esineruutuja tehtiin myös, niissä Jekku oli yhtä hyvä kuin aina. Yritin löytää kaikenlaisia jäynäpiiloja, kuoppia, pöheikköjä ja notkelmia, esineitä ihan ruudun etuosaan jne mutta näppärästi Jekku ne kaikki löysi. Jekku on kyllä omimmillaan tämmöisissä ilmavainua vaativissa hommissa, etsii ja löytää paljon tehokkammin kuin Jane. Pitää kiinnittää huomiota siihen, että Jekulla on taipumusta jättää esine ja syöksyä seuraavalle jos se saa hajun 2 esineestä peräjälkeen. Tämä tuli nytkin esiin, kun Jekku haistoi etualalla olleen esineen, mutta ei malttanut jäädä tarkentamaan sen paikkaa kun oli saanut (kenties jo ennen etualalla olevaa esinettä) hajun taaempaa. Pitää itse olla tarkkana että lähettää uudelleen alueille missä Jekku on merkannut esineen,  Jekku ei välttämättä näitä "muista". Pikkuruutuja tehtiin myös aika monta. Näissä Jane taas oli parempi. Jekulla menee välillä aikaa ennen kuin se rupeaa kunnolla haistelemaan, alku on sellaista pintapuolista skannaamista, jolla ei esine löydy paksun varvikon alla. Skannaamisen jälkeen Jekku kyllä siirtyy haistelemaan syvemmältä, mutta minuutteja tuntuu kuluvan vähän turhan paljon tossa alun pintapuolisessa työskentelyssä. Pitää keksiä keino millä sen sais etsimään tarkasti ja systemaattisesti alusta asti. Esineen tuominen Jekulla on nyt aika siistiä, joten tämäkin on ihan hyvällä mallilla. Kuopiminenkin on jäänyt ihan itsestään vähemmälle. Toivottavasti jääkin, viime kesänä oli ruudut välillä kuin aurattuja avohakkuita Jekun työskentelyn jäljiltä.

Nyt sitten odotellaan muutama viikko että kevät olisi samalla mallilla Rovaniemelläkin. Kentällä jo käytiin ja raahasin säädettävän hyppyesteen kentän kuivalle osuudelle. PK-tottiksessa pitäisi lähinnä treenata hyppyjä jotta saisi tekniikan kuntoon ja hypyt varmoiksi. Torstaina treenattiin hyppyä niin että seisoin itse esteen vieressä ja kun Jekku oli ponnistanut ilmavan hypyn, lensi pallo. Tämä tuntui toimivan ja hypyt ilman ylintä lautaa (= 85 cm) sujuivat hyvin. Tänään sitten käytiin taas hyppimässä mutta meno oli sellaista rymistelyä, että hirvitti. Pari hyppyä vähän madalletun esteen yli ja tän jälkeen metrisen hypyn yli. Ensin kolhi takajalkoja, sitten rymisi niin että meinas koko este kaatua. Kokeilin vielä yhden, vaikka itseäni hirvitti, ja tämä onnistui kohtuullisesti. Täytyy yrittää saada ensi viikolle fyssarille aikaa ja varmistaa ettei ole jumeja jotka vaikeuttaisi ponnistamista. Sitten vaan treenataan. Täytyy kyhätä kevyempi este josta rima lentää kun jalat kolhaisee, jottei Jekku rupea olemaan joka treenin jälkeen mustelmilla.

Laura H otti  torstaina kuvia, tässä on yksi näyte Jekun hypystä.  Tuossa tais takajalat kolista/ponnistaa esteestä, tämän jälkeen treenattiin pelkkää hyppyä ja  lento oli ilmavampi. Kiitos Lauralle kuvista!

Nouto sujuu 2 kg kapulallakin aika hyvin. Ainakin torstaina oli vauhtia ja asennetta.

Jane keskittyi lähinnä kyttäämään palloa ja esittelemään hyppytaitojaan kun pallo lensi. 
Lentävä mummo <3

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Patti polkuanturassa

Janen toisen etutassun polkuanturan kylkeen on kasvanut patti. Näytin pattia talvella eläinlääkärille, joka sanoi vain että oijoi, nuo on hankala leikata. Hankalia siksi että jää avohaava kun ei polkuanturaa voi tikata. Jäätiin seuraamaa miten patti kestää keväthankia (eläinlääkärin sanoin). Hyvin se kestää, mutta pitäisiköhän se silti leikata.... onko kukaan nähnyt tällaista:

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Tokokoe

Jekun tokokoe 31.3. Pellossa.  Ei ihan mennyt kuin elokuvissa, mutta oli kiva että käytiin. Nythän tiedän mitä pitää treenata ja toisaalta tuntui melkein kivalta että vireongelmat oli ihan toista äärilaitaa kuin syksyllä. Syksyllä Jekku meinasi singota kehästä avaruutta kiertävälle radalle, mutta nyt tuntui että sitä pitäisi jopa vähän herätellä.  Jos nyt säädetään vähän takaisinpäin niin eikös se ole sitten hyvä :D Jekku oli kyllä kummallisen haahuileva, vähän paineessa ja epävarma. Olin itse kuin pystyynkuollut puu tultuani edellis-iltana tosi rankalta Tromssan reissulta. En ollut täysillä mukana tässä maailmassa kun olin aivan armottoman väsynyt joten ohjaus oli paikoin kyllä varmaan aika hoopoa. Reissuni aikana oli  kotona sattunut pieni onnettomuus joka järkyttti minua ja tämäkin varmaan osin siirtyi Jekkuun  epävarmuutta aiheuttaen. Joten uskon että tilapäistä tämmöinen haahuilu ja korjaantuu kun itse olen 100% mukana ja saadaan rutiinia ja kisakokemusta. Hallissa oli samaan aikaan lappalaiskoirien jalostustarkastus ja melkoinen hulabaloo. Jekkuun tämä ei olisi vaikuttanut jos en itse olisi ottanut painetta koiravilinästä. Pitäisi jo saada omasta päästä ja selkäytimestä pois tämä "ongelma". Treenitkin kaipaa vähän remonttia. Tuli mieleen monta juttua mitä olen treenannut aivan pöljästi.

Osa-alueet menivät näin:

Paikalla makaaminen 10: tässä nyt ei ollut mitään ihmeellistä.

Seuraaminen 8: En saanut missään vaiheessa Jekkua oikein hyvään vireeseen, kehään mentäessä se ei ollut menossa tekemään tottista (innokkaana) vaan lähinnä haahuili mukana. Tämä varmaan ihan suoraa seurausta haahuilevasta ohjaajasta, joka ei myöskään ollut kovin innokkaana menossa tekemään tottista. Huono vire meillä molemmilla. Tuomari huomautti muistaakseni tempon vaihteluista ja täyskäännökisistä joissa tuli väljyyttä. Sivuaskeleet vasemmalle tein huonosti. Olin niin väsynyt että jouduin miettimään aika tovin kumpi on vasen ja sen jälkeen harpoin epämääräisesti etuviistoon askeleet. Näitä pitää treenata. Olen lähinnä välttänyt vasemmalle otettavia askelia kun en tiedä miten ne ottaisin. Jekku on aina siinä jalassa kiinni enkä tiedä mitään keinoa astua sivuaskelia ilman että joutuisin samalla potkaisemaan sitä syrjään. Voi kun tulisi taas joku hyvä tokokouluttaja Rovaniemelle... 

Liikkeestä istuminen 0: Jekku jäi seisomaan. Tämä ei ole treeneissä epäonnistunut ainakaan 3 vuoteen, mutta kokeissa epäonnistuu herkästi. Pitäs miettiä miten sais tämän tehtyä kokeissa niin kuin treeneissä...

Luoksetulo 5: Liikkurin sanottua jätetään koira, komensin Jekun istumaan ja lähdin menemään. Anne (liikkuri) kuiskasi että maahan, jonka jälkeen palasin pari askelta takaisin, talloin Jekun varpaille ja jätin sen maahan. Epäilin että Jekku ei lähtisi liikkeelle ekakäskystä varpaille tallomisen jälkeen, joten annoin tavallista iloisemman tule-käskyn ja Jekkuhan tuli iloisesti ja lujaa. Toppi venyi pitkäksi ja maahanmeno jäi vähän puolitiehen.Mikä pölvästi ohjaaja Jekulla onkaan. Vasta tämän jälkeen edes tajusin että voittajassa koira jätetään maahan.

Kaukokäskyt 5:  Tuplakäsky viimesellä vaihdolla ja eteenpäin liikkuminen alensivat arvosanaa, hilkulla varmaan ettei mennyt nollille. Jekku oli tahmea kuin siirappi.Kaukot on selvästi vaan huonontuneet sen jälkeen kun rupesin opettamaan niitä uusiksi liikkumisongelman takia. Tarvittas joku tokovalmentaja tähänkin, olen ihan tumpelo opettamaan näitä.

Ruutu 0: Jekku lähti kovaa ja juoksi ruudun sivusta ohi, toistin ruutu käskyn, jonka jälkeen Jekku näytti juoksevan hallin päädyssä olevalle ulko-ovelle.Kutsuin sen lopulta takaisin ja lähetin uudestaan, jonka jälkeen Jekku kyllä juoksi määrätietoisesti ruutuun mutta sain pysäytettyä sen vasta ruudun jälkeen juostuaan melkein kehänauhojen yli. Jekkua hämäsi todennäköisesti päädyssä olleet agilityesteen siivekkeet ja ehkä myös kehänauha. Treenattiin paljon ruutunauhan ylittämistä (mikä on kamalan vaikeaa) ja käytin siinä kehänauhaa. Voipi olla, että Jekku tajusi tämän nyt niin että idea on mennä kehänauhan toiselle puolen, oli se sitten maassa tai ilmassa. Pitää vaan treenata lisää erilaisia häiriöitä, viritellä kehänauhoja ja härpäkkeitä joka puolelle.
.
Hyppynouto 8: "Jee viimeinkin jotain mitä osaan" tuumasi Jekku ja liiteli riemumielin esteen yli ja tömäytti minuun kiinni kapulansa kanssa. Tästä törmäilystä meni pari pistettä.

Metallinouto 91/2: heitin kapulan turhan lähelle, muuten meni tosi hyvin, mutta palautus ravilla. Oisin voinut heittää vähän kauemmas niin ois laukka saattanut irrota. Muuten tosi hyvä metallinouto Jekulta.

Tunnari: Jekku lähti rauhallisesti, haisteli mielestäni hyvin ja toi väärän. höh.

Kokonaisvaikutelma 10. Tuomarin mielestä tosi hyvää yhteistyötä, liikkeet ei vaan onnistuneet.

Pisteitä tällä suorituksella kertyi 158 joten suunta on tästä toivon mukaan vain ylöspäin.