BH

Juju kävi oman kerhon järjestämässä BH kokeessa keskiviikkona ja hyvin meni. Olin tosi tyytyväinen sekä itseeni että Jujuun ja tottis meni samaan tapaan kuin treenitkin. Kaupunkiosuudella ei tullut mitää yllättävää. Paitsi ehkä se, että Juju kulki koko ajan vieressä hihna löysällä. Normaalisti kun se vetää kuin hinaaja :D 

Kisakirja ja kokeisiin osallistumisoikeus hankittu

Kaikista tyytyväisin olin meidän mielentilaan ja siihen että tuntui siltä että oltiin kokeessa yhdessä ja Juju palkkaantui kun kehuin sitä. Oli kiva tehdä tottista ja luulen että Jujukin tykkäsi siitä. Tämä oli tavoitteeni ja tästä on kyllä tosi hyvä jatkaa harjoituksia. Mahtavaa kun on BH alta pois, nyt voi treenata täysillä maastoja ja esteitä.

Viikonloppuna oltiin hakuporukan kanssa Leirikarissa, Niemisen Reija koulutti meitä lauantaina. Tulipas taas paljon hyviä vinkkejä ja treeniporukan koirissa saatiin monta solmua avattua. Hurjan hyvä viikonloppu. Jujun treeniohjelmaan tuleville viikoille tuli ainakin:
- Umppareiden ilmaisuja hetsaamalla ja haukkuun kestoa
- Sekametsää
- Tyhjille eteenpäin työskentelyä (apuohjaaja!)
- Ilmaisuihin ja etsintään kestävyyttä pikku hiljaa.

Maastokauden avaus ja koeuran korkkaus

Vappuna käytiin etelässä ja avattiin maastotreenikausi Valkeakoskella Eloisa-Offlines kasvattien leirillä. Jane ja Jekku vietti vapun mökillä ja minä ja Jujukin päästiin nauttimaan kesästä järven rannalla parin päivän ajan. Keli oli todellakin kesäinen, ainoastaan vesi oli kylmää. Jekun kanssa heitettiin talviturkit, minä Näsijärveen ja Jekku mökkirantaan (trimmerin avustuksella).

Pojat saunarannassa härkälintujen mekkalaa ihmettelemässä

 Leirillä oltiin lauantaina aamupäivä jälkiryhmässä ja sunnuntaina koko päivä hakumetsässä. Lisäksi lauantai iltapäivän kuuntelin tottisoppeja, joita jakeli Jari Kantoluoto. Tykkäsin kovasti kaikista kouluttajista (haussa Mirva Helistölä, jäljellä Taina Ylilammi), mukavia tyyppejä ja jakoivat hyviä treenivinkkejä. Tottiksessa paneuduttiin joka koiran kanssa tunnetilaan. Kentälle tullessa koiria ei hetsattu, haukutettu tai virettä nostettu vaan odotettiin että se tarjoaa aktiivisuutta ohjaajalle. Tästä palkka. Ideana se, että koira oppii itse nostamaan vireen, tekemään töitä ohjaajalle, ei palkalle ja hoksaa että se voi itse toiminnallaan vaikuttaa ohjaajaan. Saadaan tasaisempi vire, keskittyneempi koira ja harmonisempi koesuoritus. Tämä tuli kyllä sopivaan saumaan kun olen pähkäillyt näitä viritelyasioita osaamatta päättää miten tehdä. Viime kesänä haukutin, mutta Jujulla oli juurikin sitä ongelmaa (minkä Kantoluoto sanoi haukuttamisen aiheuttavan), että se nousi haukusta, mutta vire ei kantanut kovin pitkälle ja vireen säätely oli muutenkin hankalaa. Helposti nousi liikaakin mikä huononsi keskittymistä. Haukuttamista ja hetsaamista voi käyttää "palkkana" kun  koira on itse nostanut vietin, eli ei nosteta vaan yhdistetään vietti hetsaamiseen. Vähän sama logiikka vauhtiliikkeissä, hetsataan koiraa kun se itse kiihdyttää vauhtia. Esim luoksetuloa pitkällä matkalla, kun koira kiihdyttää juostessaan vauhtia, kaivetaan patukka esiin ja innostetaan koiraa. Kantoluoto ei käytä patouttamista ollenkaan, koska ei halua että koira tekee palkalle (padotessaan koira ajattelee hänen mukaansa vaan palkkaa). Treenin alkuun tehtiin luopumistreeniä, joka parantaa keskittymistä ja  ennaltaehkäisee/sammuttaa palkan vaanimista. Luopumisessa on oleellista että koiran olemus rentoutuu, kun koira on rentoutunut, otetaan muutama helppo liike (esim istu, maahan), kehutaan/palkataan ja tämän jälkeen ruvetaan tekemään tottista. Olen nyt muutaman kerran ottanut treenin alkuun tuon "luopumisrituaalin" ja täytyy sanoa että toimii! Seuraamisessa ei ole enää yliyrittämistä ja sähläämistä, vaan keskittyneempi ja harmonisempi tunnelma.

Jäljellä Jujulle tehtiin "ihmisriista-treeni". Kevään eka jälki ja arvelin että voi olla aika haastavaa, mutta halusin kokeilla tätä ideaa. Ihmisriistaa voisi hyödyntää motivaation kohottamiseen maastossa jossa on paljon eläinriistan aiheuttamaa häiriötä. Juju sai nähdä jäljentekijän lähdön (luuli tietenkin maalimieheksi ja rupesi ilmaisemaan tätä...), jäljentekijä jätti myös lääppimisjälkiä käsistään kulmiin ja keppien kohdalle ja lopuksi jäi jäljen päähän palkaksi. Jälki oli n. 400m ja vanheni alle 1 h.  Alku meni ihan hyvin, Juju oli kyllä lajista selvillä (jäljesti ei yrittänyt ilmavainulla ratkoa) mutta ongelmatilanteessa tuli esiin epävarmuus/osaamattomuus/tms. Maasto oli paljon ryteikköisempää mihin ollaan totuttu, liina jäi kiinni moneen kertaan ja itse kadotin tuntuman ja Jujun näköpiiristä jossain vaiheessa (pitäis muistaa treenata muuallakin kuin kuivilla mäntykankailla!). Tämän jälkeen Juju meni ilmeisesti kulmasta yli ja kadotti jäljen. Löysi kyllä vielä jonkun jäljen (en tiedä oliko oikea), mutta päätyi tielle eikä löytänyt enää takaisin oikealle jäljelle. Vaikka jälki meni pieleen, treeni oli kyllä hyvä ja superopettavainen, tuli monta ajatusta ja ideaa kesän treeneihin sovellettavaksi. Ihmisriistoja, lisää vieraan tekemiä jälkiä, lisää kokemusta jäljen hukkumisesta ja vaihtelevia jälkiä ja maastoja. Lisäksi keppimotivaation kohotusta hankalilla kepeillä (sammaleen tms alle piiloon) ja leikkiä/kunnon bileet kepeillä.

Sunnuntaina hakuiltiin 2 tosi hyvää treeniä. Ensimmäisellä kierroksella otin helpohkon ja lyhyen treenin kun oli ensimmäinen kunnon metsätreeni, vieraat maalimiehet ja vieras rata. 3 pistoa, 3 löytöä, jokaisella 10-20 haukkua. Tämä sujui tosi hyvin, hyvä vire, hyvät haukut ja kehuja tuli korrektista maalimieskäytöksestä. Toisella kierroksella otettiin alkuun tyhjä jota sitten hinkattiin useamman lähetyksen verran kun Juju sitkeästi kaarsi kohti autoja jonne yksi koira oli aiemmin päivällä tehnyt baanan. Toisella puolen etukulmassa löytö jota haukkui hyvin. Toiselle puolen hyvä pisto mutta maalimiehellä sattui joku katkos ja Juju oli tuijottanut hetken maalimiestä ennen kuin rupesi haukkumaan. Tämän jälkeen toinen tyhjä, jonne lähti vähän epäröiden, mutta teki kuitenkin hyvänoloisen tyhjän (en nähnyt ylämäkeen mutta viipyi ainakin kauan) ja vielä viimeisellä pistolla maalimies maakuopassa. Eka maakuoppa ja Juju aloittu haukun heti ja haukkui tosi hyvin kuopan reunalla.

Jane teki metsässä mielenkiintoisen löydön (hirven pää)

Tultiin reissusta keskiviikkoiltana ja helatorstaiaamuna pyyhkästiin sitten omalle kentälle tokokokeisiin. Viimeistelytreenit jäi tekemättä ja se kyllä näkyi.  Ei oltu käyty kentällä pariin viikkoon, treenaaminen jäi kiireiden, mun huonon fiiliksen (Jekun diagnoosin jälkeen) ja vappureissun takia ja Juju oli sitten aikamoisilla kierroksilla kun omalla kentällä oltiin. En saanut sitä oikein hyvään mielentilaan enkä kyllä itsekään missään ihan optimitilassa ollut (kokeissa kun oltiin). Selvittiin kuitenkin jotensakin kunnialla. 

Paikallamakuu 9: meni maahan ja nousi oikein hyvin, makasi puolet ajasta ihan normaalisti vähän sivulle vilkuillen, mutta loppua kohti terästyi ja rupesi ilmeisesti kuvittelemaan että minä joko kohta kutsun sen luokse tai sitten vapautan palkalle. Oli yhtäkkiä kuin jousilla ja teki pienen nykäyksen kun ilmeisesti sormeni,silmäni tai herra ties mikä liikahti. Jaa-a paikkista ei olla taidettu paljoa treenata, kevään ajan olen vahvistanut nopeutta ylösnousuissa ja aika paljon vapauttanut palkalle, nyt täytyy ottaa äkkiä kuuri kunnon paikallaoloja.

Kuva Laura Hanni

Seuruu 9 1/2: tuntui ihan kohtuulliselta, Juju ehkä jonkun verran välillä takana mutta ei ainakaan painanut.
 
Maahanmeno 9: Mun vartaloapu...

Luoksetulo 8 1/2: Juju oli ottanut askelia mun perään ???  Tai jonkinlaisen liikkumiseleen! Nyt täytyy palkata pelkästään rauhallisesta ja varmasta maassapysymisestä.

Kapulan pito 7 1/2: Juju tikkasi kapulaan kuin sika limppuun eikä sitten irroittanut ennen kuin toisella käskyllä. Tämän jälkeen jäi kiinni kapulaan niin että kun vapautin liikkeen jälkeen, karkasi liikkurin perässä kehän ulkopuolelle hakemaan kapulaa :o Arvelin että oli jotenkin kauhean kuormittunut ja tämä oli ihan vaan kisajännityksen tuoma moga, mutta eiei. Treeneissä teki samaa, jäi kiinni kapulaan tosi paljon. Talvella treenattiin kapulahäiriötä paljon hallilla, mutta ei se riitä, tarvitaan lisää treeniä ja eri paikoissa.

Kauko-ohjaus 10: yksi kymppi sentään. Kaikki sivulle ja istumaan nousut oli tosi säpäkät, joten jotain hyötyä on kevään treeneistä sentään ollut.

Hyppy 8: Jujun ajatus ja silmät harhaili edelleen noutokapulassa. Kun annoin hyppykäskyn lähti haahuilemaan kohti estettä, suorastaan yllättyi kun näki sen edessään, harkitsi kiertämistä, mutta päätti kuitenkin hypätä ja jäi epävarmana vähän puolittaiseen asentoon siihen mun eteen-sivulle.

Kokonaisvaikutus 7:  Ajatusten harhailusta ja noutokapulan perään karkailusta -3, muuten oli hyvä.

1-tulos (173p), mutta keskittyminen ja vire oli kaikkea muuta kuin hyvät. Opettavainen ja hyvä kokemus ensimmäisestä kokeesta kyllä yhtä kaikki. Tiedän mihin kiinnittää huomiota treeneissä.

Vanhuskoirat on olleet lumien mentyä aivan hirveän energisiä. Sekä Jane että Jekku tuntuu voivan paremmin kuin pitkään aikaan ja ovat kuin olisivat  nuorentuneet monta vuotta. Toivotaan että tätä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

Kuvat Laura Hanni

Paimennusta ja muuta treeniä

Kevään 2 muuta paimennusreissua tehtiin maalis-huhtikuun vaihteessa viikon välein.
Pitkäperjantaina jatkettiin poroilla siihen mihin oltiin 3 viikkoa aikaisemmin jääty. Juju oli jonkin verran (itse)varmempi ja sekä porot että Juju virtaisampia kuin ensimmäisellä kerralla. Ehkä olisi voinut jo silloin olla tarkempi että käskyt menee kerrasta läpi, huomasin päivän päätteeksi että jonkin verran (liikaa) tuli käskytettyä. Kurkku oli käheä :p Juju aloitti koko 17 päisen tokan kanssa joka lopuksi jaettiin puoliksi, osa porukasta kuljetettiin kirnun kautta pikkuaitaukseen. Toisella kierroksella vaihdettiin porukka, eli aamupäivän porot pieneen aitaukseen ja sieltä toinen porukka tilalle. Haastavinta oli tälläkin kerralla saada Juju tajuamaan että poroja ei kierretä. Sitkeästi se yritti ja jouduin paljon käskyttämään oota ja nätisti ettei Juju tai porot kuumenneet liikaa. 

Kuvat Heidi Hautala

 Viikkoa myöhemmin Juju sitten lähti lapasesta heti alkuunsa. Olin jatkamassa samalla linjalla kun 2 aikaisempaa kertaa, tavoitteena selkeyttää Jujulle kuljetusta, riittävää etäisyyttä poroihin ynnä muuta sofistikoidumpaa. Mutta Juju päättikin aloittaa syöksymällä tokan eteen korvat lukossa käskyihin reagoimatta ja täysin perkelöityneenä. Teki sen toisenkin kerran, jonka jälkeen sai vähän palautetta. Päivän teemaksi nousi sitten korvien asettaminen oikeaan asentoon ja hallinta. Kuulolle Juju kyllä saatiin, mutta paimennuksen suhteen ei juurikaan edistytty. Minua jäi tämä vähän kaivelemaan, kun olin ajatellut vähän erilaista ja onnistuneempaa treeniä viimeiselle kerralle. Mutta oikeastaan ihan hyvä näin. Tarkoitushan oli alunperinkin ottaa ajattamista pois ja se tuli nyt viimeisellä kerralla kerrattua. Jatkossa Juju paimentaa kuitenkin vain lampaita. Mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus porot oli ja jäi paljon asioita hautumaan aivokoppaan muitakin treenejä ajatellen. Ja sitähän saa mitä tilaa; tällä viikolla alkaa hallintatreenit metsässä, keväthuumassa kirmaavat puput saa toimia apureina.


Olen hirveän kiltti ja kuuliainen pieni porokoira. Kuva Heidi Hautala.

Lampaille päästiin pitkäperjantaina Mariannen ja nuoren Pertti-Aussien kanssa. Marianne väänsi rautalangasta sekä minulle että Jujulle sauvan käyttöä ja kuljettamista. Ja me molemmat taidettiin tajuta jotain! Tehtiin niin että aluksi Marianne oli katraan keskellä naama Jujun pain varmistamassa ettei se luikahda sieltä minun luo eteen ja siitä pikkuhiljaa siirtyi taakse, Juju hiffasi lopulta mitä siltä odotetaan ja sen jälkeen rupesi sujumaan kuljettaminen.  Viimeisellä kerralla käytiin Heidin ja Jämyn kanssa tiellä kuljettamassa ja aitauksessa treenattiin hallintaa ja lampaiden hakemista. Kuljettaminen meni taas ihan hyvin, belkkarit teki mukavasti töitä yhdessä. Aitauksessa lampaat oli tosi jähmeitä ja aika kului lähinnä siihen että yritettiin saada lampolan ovelle junttaantunut katras liikkeelle. Hyvää hallintatreeniäkin tuli kun Juju joutui odottelemaan pötköllä sillä välin kun Jämy teki hommia. Toukokuussa jatketaan lampailla ja kesäksi on muutenkin muutama paimennus varattu kalenteriin.




Juju tyypillisellä ja ei niin toivotulla paikalla.... lampaiden keskellä.

Hakua päästiin ensimmäisen kerran treenaamaan metsään viikonloppuna. Lunta on vielä ihan reilusti, mutta Toramolta löytyi vähän ohutlumisempi pläntti ynnä pälvipaikkoja ja saatiin tehtyä pikku rata 3 koirakon voimin. Jujulle 4 pistoa: ekana haamu, toisena umppari, kolmantena maalimies pressun sisällä; kaikki kokonaan, palkka mukaanlukien piilossa; haukkuja n. 10-20-30. Juju reagoi (haukku pätkii) heti kun alan kävellä kohti piiloa, joten viimeisellä maalimiehellä haukutettiin samalla kun minä steppailin ympärillä. Ihan hyvä metsätreenien aloitus.

BH ja tokokoe on suunnitelmissa toukokuulle ja koepaikka tokoonkin jo varmistettu. Kenttä on kuivunut melko mukavasti, joten olen aika motivoituneesti käynyt treenaamassa kun ei tarvitse ajaa minnekään toiselle puolen kaupunkia treenaamaan. Juju kävi myös testaamassa tokon alokasluokan epävirallisissa kokeissa ja teki kyllä ihan niin hyvin kun osaa. Kaikenlaista fiksattavaa tietenkin on vielä paljon, mutta ei mitään mikä ei treenaamisella korjaantuisi. Nyt sitten vaan odotetaan että loput lumet lähtee ja päästään kunnolla viettämään aikaa metsässä.

Paimennuskausi avattu, hakukausi korkattu ja metsästysharrastus (melkein) lopetettu

Onnistuin saamaan maaliskuulle 2 peruutuspaikkaa paimennukseen, niistä ensimmäinen oli maaliskuun ekana perjantaina ja toinen on maaliskuun vikana eli pitkäperjantaina.  Ensimmäinen reissu oli niin hyvä, että hamstrasin meille vielä kolmannen peruutusaikan ja mennään issikkaporukan jatkoksi paimentamaan vielä 1.4. Porot + paimennus on mahtavaa!

Selväähän se oli että Jujussa on tapahtunut vuoden aikana hurjan suuri kehitys. Pihalla hengaavista poroista ei välittänyt mitään eikä porokoiratkaan sen kummemmin kiihdyttäneet. Aitauksessa meinas ihan alkuun olla liikaa kierroksia, mutta tosi herkästi Juju totteli ja Minnan mukaan on tavattoman kiltti ja kohtelias poroille. Osa poroista oli aika tiukkoja, erityisesti Jorma-poro kyttäs sen näköisenä kuin olisi suunnitelmissa syödä pieniä koiria iltapalaksi ja antoi heti alkajaisiksi Jujulle pienet lähdöt. No Jujuhan syttyy sitä enemmän mitä enemmän haastetaan, joten tästä oli hyvä jatkaa. Juju rupesi myös haukkumaan Jormaa, mitä se ei ole paimentaessa tehnyt.  Haukkua pitää yrittää vahvistaa, sain Minnalta noottia kun käskytin Jujua juuri kun se haukkui (jonka jälkeen Juju lakkasi haukkumasta vaikka tarkoitukseni oli vaan estää sitä ajattamasta).   Juju on haastava koira poroille kun se ei hauku. Porot ei koko aikaa tiedä missä se on, mutta toisaalta ei tykkää siitäkään että se käy naaman edessä näyttäytymässä että "hei täsä mää olen, käänny!" Joten jatkossa pitää kannustaa tuohon äänenkäyttöön.  Ens kerralla uskallankin kyllä paremmin antaa Jujun tehdä hommia, nyt oli itselläni koko ajan vähän jarru päällä kun varmistelin ehkä liikaakin ettei homma mene ajattamiseksi.

Pihapiirin poroja. Paimennuskuvia, videoista puhumattakaan, ei tällä kertaa tullut.

Haastetta tuo kyllä Jujun nopeus, se irtosi välillä turhankin hyvin ja nopeasti ja oli sitten kiertämässä porojen eteen ennen kuin "ehdin väliin". Minnan sanoin Juju paimentaa jo naapuripaliskunnassa ennen kuin ohjaaja ehtii mukaan :) Eli käskyt pitää antaa ajoissa ja vähän ennakkoonkin. Tällä kertaa otettiinkin käyttöön "oota", "täällä" ja "vieressä" käskyt. Nämä on aika hyvät, koska niillä on selkeä merkitys arkielämästäkin. Erityisesti kirnuun mentäessä täytyy Juju käskyttää tiukasti ("vieressä") kun porot on siellä oottamassa. Kirnun läpi kuljettaessa sai myös olla tarkkana. Jujulla oli taipumusta kiirehtiä ensimmäisten edelle, kun olis pitänyt pitää huolta perässä tulijoista. Tämä aiheutti paitsi sitä että ne ekat hermostui (liian lähelle/naamalle tulevasta koirasta), myös sitä että perässätulijat kääntyi kannoiltaan ja lähti toiseen suuntaan. Hoksasin nyt itsekin, että porot ei toimi niin kuin lampaat, jotka yleensä seuraa helpommin sitä ensimmäistä jos sen saa liikkumaan.

Porojen jälkeen käytiin Heidin, Jämyn, Taigan, Soran ja Lapinkoirauros Papun kanssa lampaita kuljettamassa. Tässä Juju sitten osoitti kaikkea muuta kuin hyvää työmoraalia. Hommien sijaan se päätti lähteä naisiin. Päästin  Jujun irti pihassa kun Heidillä oli haasteita saada lampaat pihasta pois. Ajattelin että Juju kiirehtii muiden paimenten avuksi ohjaamaan laumaa siististi oikeaan suntaan. No ei, Juju ampaisi pihalla patseeraavan Lapinkoiranarttuun kiinni eikä ollut lampaista edes kiinnostunut. Argh. Sitten kävikin ilmi että nartulla oli juoksu loppumaisillaan, voi kääk. Oli sen verran ihqu narttu, että Jujulla menikin loppupäivä osin haaveilessa. Käytiin lyhyehkö kuljetus lampaitten kanssa,  muut koirat paimensi, Juju vuoroin haaveili pihalle jääneestä nartusta, vuoroin Taigasta. Aika hankala tehtävä laittaa koiraa tuossa tilanteessa töihin, kun työnteko perustuu sen luontaisiin taitoihin ja vietteihin ja tällä kertaa suvunjatkamisvietti vei kyllä voiton. Lisäksi kun oli mukana talon oma koira ja kokeneita paimenia, ei Jujun tarvinnut ottaa vastuuta laumasta. Voi myös olla ettei sillä ollut riittävästi itsevarmuutta ottaa isompaa roolia. No jokatapaukseesa ens kerralla pitää muistaa tarkistaa onko juoksuisia tai juoksua lopettelevia mukana ja välttää näitä. Sen verran hormonit on Jujua viime aikoina vieneet, että mieluiten sitä välttäisi narttuja kokonaan näissä hommissa missä motivaatiota ja varmuutta vielä kehitetään. 

Toko/tottis-treenimotivaatio on ollut vähän huono, mutta paranee koko ajan. Nyt on kenttäkin aurattu, päivä pitenee vauhdilla joten ulkona treenaaminenkin onnistuu. Vanhukset on hyvässä kunnossa joten ollaan käyty paljon metsälenkeillä koko porukalla. Tämä siten taas on muuttunut tosi rentouttavaksi. Juju ei juurikaan enää reagoi riistan jälkiin eikä ole piitkään aikaan lähtenyt minkään elävän perään (kopkop).Tilannetta helpottaa tietenkin sekin että metsässä on metri lunta, eikä Juju kovin pitkälle jaksaisi pupuja jahdata. Porot ei enää ole kovin suuri ongelma ja luulen että seuraavien poropaimennusreissujen jälkeen tämäkin ongelma entisestään pienenee.Viime viikolla Juju ei reagoinut tuoreisiin poronjälkiin muuta kuin kiinnostumalla ja kierimällä niiden päällä. Jänisten jäljistä se edelleen menee aika kierroksille. Mutta hallinnassa tämäkin niin kauan kun ei puput ihan nenään edestä hypi. Mitä varmasti kohta rupeaa tapahtumaan kun kevät edistyy. 

Hakuilmaisuja ollaan otettu 7 kertaa tänä vuonna. Ensin maalimies + lelu näkyvissä (jalan alla), sitten maalimies piilossa mutta lelu näkyvissä ja nyt 3 kerttaa Tassuvaarassa niin että sekä mm että lelu on piilossa. Eli kunnon umpipiiloja. Pari kertaa olen kokeillut hallintaan ottoa mikä onnistui yllättävän hyvin, joten tätä ei nyt toistaiseksi hinkata. Kokonaan piilossa oleva maalimies+lelu aiheutti jonkin verran hämmennystä, haukku tuli alkuun vähän varovaisesti, mutta parani kerta kerralta. Eilen Juju haukkui jo yhtä hyvin umpipiiloa kuin jos olisi ollut lelu jalan alla näkyvissä. Nyt lisää kestoa ja muita kommervinkkejä ja sitten vain toivotaan että kevät tulisi nopeasti ja päästäisiin metsään.   

Vanhan vuoden muistelua ja uuden suunnittelua

Vuosi on vaihdettu ja uusikin jo hyvässä vauhdissa. Vuosi 2015 oli kaikenkaikkiaan ihan hyvä vuosi. Koko kolmikko edelleen mukana muonavahvuudessa ja vuoden vaihtuessa kaikki myös hyväkuntoisina. Molemmat vanhukset sairasteli jonkun verran vuoden aikana, mutta molemmat saivat myös diagnoosin joka auttoi säätämään elinolot sellaisiksi, että mielestäni ne nyt elää melkolailla iloista ja kivutonta elämää.

Janen vuotta varjosti vatsakivut joihin apu löytyi kuitenkin vähärasvaisesta ruuasta, närästyslääkkeistä ja haimaentsyymeistä. Syksyllä verikokeiden perusteella diagnosoitiin krooninen haimatulehdus. Ennen diagnoosia epämääräisiä oireita oli silloin tällöin ja Jane välillä vaisu ja vetämätön. Nyt kun asia on tiedossa ja ruokavalio kunnossa (enkä herkkunakaan anna mitään vähääkään rasvaista), Jane on kuin nuori tyttö. Pirteä, reipas ja ahne, vatsan alueen ongelmat tuntuu olevan kurissa.

Takajalat Janella on aika heikot, mutta ei niissäkään mitään radikaalia huononemista ole vuoden aikana tapahtunut. Jane liikkuu edelleen hyvin, tekee tunnin lenkkejä, hyppää autoon ja sänkyyn. Liukkaalla alustalla tai muuten hankalassa maastossa takapää vaan ei toimi enää niin ketterästi. Kotona ja ulkona Jane on tosi aktiivinen, koko ajan touhuamaassa etsimässä lelua tai siivottavaa ja Jujun piha- ja olkkaritreeneissä Jane aiheuttaa enemmän kuin tarpeeksi häiriötä varastaessaan noutokapulan tai näyttäessään pätevänä miten liike "pitäisi" tehdä. Elämä on välillä kauhean hauskaa tuommoisen mummeliinin kanssa. Dementiaa on aina välillä ja kuulo tietenkin hyvin valikoiva, mutta tuntuu myös että vuoden loppua kohti nämäkin oireet vähenivät. Viretila varmaan vaikuttaa paljon dementiaoireisiin ja nyt vuoden alkaessa vire on kyllä ollut aika korkea (eikä dementiaoireita ole näkynyt). Janen tavoitteena vuodelle 2016 on pysyä terveenä, iloisena ja huolettomana mummokoirana mahdollisimman pitkään.

Jane ja Cesi-sisko

Jekku  on yrittänyt opetella hitaampaa elämää ja haastavaahan se on ollut. Jekku on tottunut menemään täysillä ja tekemään ennen kuin ajattelee, joten edelleen on kroppa välillä kovilla. Syksyn pahempaa ontumisjaksoa lukuunottamatta Jekku on kuitenkin liikkunut kohtalaisen hyvin, nyt talvella jopa paremmin kuin pitkään aikaan. Ei peitsaa eikä tällä hetkellä kevennä etujalkaa. Myös selkä tuntuu olevan nyt hyvässä kunnossa. Jekku nukkuu joka yö BOT verkkoloimi päällä ja se auttaa aivan hurjasti. Jonkinlaista henkistä ahdistusta on välillä mikä ilmenee äksyilynä ja lyhytpinnaisuutena Janea ja Jujua kohtaan. Epäilen että on pääsääntöisesti henkistä ketutusta kun pakkaset estää vähän väliä kunnon lenkit ja Juju pääsee enemmän treenaamaan. Lisäksi laumahierarkiassa on ehkä tulossa vähän muutoksia, pikkujätkä tuntuu välillä olevan vähän niskan päällä. Ihan sopuisasti pojat edelleen on, Juju ei onneksi provosoidu kovin helposti ja välttää konflikteja.

Pakkanen paukkui Jekun 10-v syntymäpäivänä 6.1.

Jekun kanssa käytiin joulukuussa luottoeläinlääkärillämme näyttämässä kyynärkuvia ja arvioituttamassa nivelen kuntoa. Ullan mukaan kuvat on ensisilmäyksellä aika pahat, 3:sen kyynär selkeesti. Mutta kyynärän liikkuvuus oli yllättäen ihan hyvä. Nivel suoristui kokonaan ja taipui lähes ääriasentoon, ei paha ollenkaan. Kuvissa näkyvä uusioluu ei ole tiivistä vaan jonkinlaista höttöä jollaista Ulla ei ollut nähnyt kenelläkään muulla. Kaiken kaikkiaan Jekun kyynär oli tosi kumma tapaus Ullan mielestä, mutta hirveän positiiviselta vaikutti kopeloinnin, taivuttelun ja liikkumisen suhteen. Cartrophen sarja laitettiin, viimeinen piikki meni reilu viikko sitten ja tällä hetkellä Jekku liikkuu tosi hyvällä askeleella. 

Tänä vuonan yritän panostaa Jekun kanssa sopivaan kropan ja aivojen jumppaan. Pitkähköt kävelyt auratuilla teillä niin että Juju on vetovyössä kiinni tuntuu sopivan tosi hyvin Jekun ja Janenkin liikuttamiseen. Jekun ei tarvitse kytätä, vaania, paimentaa ja komentaa Jujua (eikä minun tarvitse kieltää ja komentaa Jekkua) vaan vanhukset liikkuu rennosti omaa tahtiaan. Treeneihinkin pääsevät viikottain mukaan. Jekku kaipaa aktiviteettia edelleen ja toimivat samalla hyvänä häiriönä.

Aina porukassa on yksi joka ei vaan voi olla normaalisti kuvissa...

Juju sitten on kehittynyt kaikessa hurjan paljon vuoden aikana. Missään kokeissa ei käyty, ei ollut tavoitteenakaan, Juju on edelleen ihan kakara. Treenattu ollaan kuitenkin aika ahkerasti kaikennäköistä ja kaikki on jotenkin kauhean kivaa tällä hetkellä. Myös arki on helpottunut kun Juju on ruvennut olemaan paremmin "mukana" ja alan uskoa että riistaongelma saadaan hallintaan. Edelleen saa olla tarkkana porojen ja jänisten suhteen, todennäköisesti Juju ei pysähdy jos pupu loikkii nenän edestä. Mutta edistystä on tapahtunut ihan huimasti, eikä pelkät jäljet ja hajut enää vie Jujua mennessään. Aika lailla samalla tavalla olen nyt opettanut Jujua kuin Jekkuakin aikoinaan. Kaikenlaiset hyvinkin positiiviset keinot (luopuminen, impulssikontrolli, vastaehdollistaminen) toimi Jujunkin kohdalla loppujen lopuksi parhaiten. Kaivoin esiin Leslie McDevittin kirjan "Control unleashed" joka oli aikoinaan apuna Jekun rähinäkontrollissa. Ja kas, samat keinot ne toimii Jujun riistakontrollissakin. Tällä hetkellä metsässä kuljetaan kyllä hyvin mukana, mutta kaupan päälle olen loihtinut 3 keppihullua koiraa ja käyttämiltämme metsäteiltä on 60% aurausmerkeistä hävinnyt. Mutta noh, porot on saaneet olla rauhassa, se kai on tärkeintä.

Vuoden ehkä parasta antia oli kuitenkin  paimennusreissut. Paimennusharrastus tuli ihan yllättäen ja suunnittelematta ja oli niin mahtavaa katsoa miten Jujusta kuoriutui paimenkoira. Jotenkin on niin hienoa nähdä koira tekemässä työtä täydellä sydämellä, intensiivisesti, energisesti ja täysin vaistojensa varassa. Ilman että sitä on siihen ikinä treenattu. Metsäretket lampaiden, koirien ja ystävien kanssa oli kesän ehdoton kohokohta.Tänä vuonna jatketaan paimentamista. Kesällä lampailla ja maaliskuulle on varattuna jo 1 tai 2 paimennusreissua poroille. Mielenkiintoista nähdä saisko Jujusta porokoiraa, sillä on kiertäminen niin vahvaa eikä kuljettaminen (ainakaan porojen) ollenkaan luontaista, että vaativaa se on. Mutta kiva haaste meille kevättalven ratoksi.

Tokossa aletaan kohta olla valmiita korkkaamaan kokeet, mutta todennäköisesti tehdään se vasta aikaisintaan huhti-toukokuussa. Kokeita ei ole pohjoisessa nyt talvella ollenkaan. Eikä tässä kiirettä olekaan, kiva oikeastaan ettei tule kiirehdittyä kokeisiin menon kanssa. Alkukesästä olisi tavoitteena myös BH ja riippuen miten treenit sujuu syksyllä myös joko jälki- tai hakukoe. Vuoden vaihde toi sellaisen "muutoksen", että omat työkuviot ei muutukaan millään tavalla. Enää en harkitse muuttoa etelään vaan jäädään tänne toistaiseksi. Nyt täytyy yrittää ruveta nauttimaan talvesta, sillä sitähän täällä riittää. Tavoitteena on kikkarin ja lumikenkien lisäksi ottaa sukset käyttöön ja ruveta hiihtämään Jujun kanssa. Jahka pakkaset lauhtuu, lähdetään kokeilemaan.

Talventulopaniikki

Lokakuussa minuun iskee aina paniikki kun tajuan että kohta alkaa hirveän pitkä talvi, kaiken kivan "loppu" ja aivan liian pitkä tauko maastotreeneihin. Paniikkia lisäsi tänä vuonna syyskuun kiireet jotka esti aika tehokkaasti treenaamisen. No lokakuussa treenattiin sitten senkin edestä. Hakua päästiin treenaamaan 2-3 kertaa viikossa ja joitakin jälkiäkin talloin. Ensilumi satoi viime viikolla, mutta suli viikonloppuna pois ja elän toivossa että vielä päästäisiin muutama kerta hakuilemaan tai ainakin muutamat jäljet vielä haistelemaan. Ihan hyvällä mielellä jokatapauksessa nyt jäädään talvitauolle. Kaikki treenit on mukavassa vaiheessa ja alkaa tuntua siltä että sohvallakin on ihan kiva viettää elämää.

Listaa missä ollaan ja mitä pitää muistaa kun joskus taas piiiiitkän talviunen jälkeen päästään treenaamaan:

HAKU

Motivaatio on kohdillaan, Juju etsii hyvin ja haluaa myös löytää. Nenä toimii kyllä hyvin, yleensä paremmin kuin mun suunnitelmat. Viime treeneissä olen yrittänyt panostaa syviin suoriin pistoihin ja oikeaan suuntaan kääntymiseen, mutta pyörivä tuuli (tai sen täydellinen puuttuminen) ja kaikenlainen muu välillä sotkee ja Jujun nenä kertoo että kannattaa tehdä ihan eri mallinen pisto mitä ohjaajalla oli mielessä. Hyvä kuitenkin näin.

Pistot on pääasiassa suoria, syvyyttä on välillä hiukan liikaakin. Jos ei MM haise, niin Juju uppoaa helposti vaikka 100 m. Sitä laatikkomallia pitää keväällä sitten selventää. Juju kestää hyvin pistojen korjaamista, pari kertaa olen korjannut useammankin kerran huonon lähdön tai taaksepäin kääntymisen takia ja tuntuu että Juju vaan sisuuntuu siitä että hinkataan. Ei ainakaan yhtään ota itteensä.

Tyhjiä en ole ottanut vielä kovin paljoa. Muutamia on otettu tarkoituksella ja muutama on tullut vahingossa. Näissäkin on vielä harjoiteltavaa jos haluaa saada 10 + työskentelystä. Motivaatio ei laske vaikka tyhjiä tulee, mutta eteenpäin kääntymistä pitää vahvistaa. Hajut vie Jujua kovasti, joten edellisten käyttämät piilot ja aikaisempien koirien jäljet vetää herkästi työskentelemään taaksepäin tai juoksemaan minne sattuu. Vielä vähän kokematon ja innokas nuori sälli tekee kuitenkin aina parhaansa.

Ilmaisut alkaa olla hyvällä mallilla. Nyt on haukutettu 5-25 haukkua joka piilolla ja lähtee ihan reippaasti haukkumaan. Jalkapallo palkkana (jalan alla näkyvissä) toimii parhaiten vireen nostajana. Sopivassa vireessä paukuttaa ilman että häiriintyy vaikka minä tulen viereen hengailemaan. Talvella treenataan kentällä/auratuilla alueilla ja listalla on haukun pidentämistä, minun piilolle tuloa, hallintaan ottamista, erilaiset umpparit ja muut piilot. Sen lisäksi pikkuhiljaa vois laittaa palkkaa piiloon. Koko ajan Juju on haukkunut sopivassa mielentilassa, sopivalla etäisyydellä ja maalimiehet kehuneet sen kohteliaaksi pojaksi. Joten  jatketaan samalla linjalla.

Viime treeneissä tuli vahingossa opetettua myös maalimiehellä pysymistä vaikka minä huutelen keskilinjalla. Tähän samaan pistoon tuli kyllä aika monta muuttujaa. Ensin korjattiin pistoa 3 kertaa ja sitten luulin että Juju on tekemässä hyvää tyhjää ja huusin sitä aika pontevasti 2 kertaa pois maalimieheltä. Juju oli ollut vähän hämillään mitä tehdä mutta MM Kirsi oli onneksi niin hyvin tilanteen tassalla. Kevyesti sanoi hauku vaan ja muutamasta haukusta heti super palkka. 


Talvi tulee ja Juju kokeilee jo lammen jään kestävyyttä

JÄLKI

Jälki on kokenut ison motivaatioharppauksen (sekä minun että Jujun mielessä) ja lähtenyt sujumaan aika mukavasti. Juju kehitti kesän mittaa itselleen ruokahalun ja nyt sitä voi palkata myös makupaloilla. Tajusin sitten myös että voin ruveta laittamaan ruokaa jäljelle ja nythän se toimii kuin unelma kun muurahaisetkin on menneet talvilevolle. Poroja on nyt tosi paljon metsissä ja jälkien onnistuminen on korreloinut suoraan ja erittäin merkittävästi porojen aiheuttaman häiriön kanssa. Itsepintaisesti tein jälkiä Mellavaaraan, vaikka siellä vaelteli kymmenpäisiä tokkia ja kellot kilkatti välillä monesta suunnasta (voin vaan kuvitella miten ne haisi Jujun nokkaan). Näissä treeneissä tuli selväksi että:

-  jäljestystä edeltävä tunnetila on tärkeä. Juju kestää porohäiriötä kohtuullisesti kunhan jälkeä ei edellä liian kiihkeä mielentila. Eli lenkitys ja "hallintatreeni" porotokkien ohi ennen jälkeä ei ole suositeltavaa. Myös edellisen jäljen jättämä tunnetila on tärkeä. Jos tulee epäonnistuminen porojen takia niin seuraava ja sitäkin seuraava jälki ehdottomasti helpompaan maastoon.

- minun oma tunnetila on sitä tärkeämpi mitä vaikeampi (= mitä enemmän on porojen aiheuttamaa häiriötä) jälki on. Siis kannattaa tarkoin harkita lähteekö jäljelle jos on pienintäkään riskiä että otsa kurtistuu. Juju ottaa herkästi painetta poroista ja luulen että se yhdistelee pikku päässään porojen aiheuttamaa vietin nousua ja "palautetta" mitä se on saanut porojen jahtaamisyrityksistä. Pitäs vielä keksiä keino, millä sen paineen sais pois jäljeltä ja Jujun keskittymään vain jäljen ajoon. Luulen että harjoitus tekee tässäkin mestarin kunhan saadaan nyt sopivassa suhteessa onnistumista ja pientä haastetta.

- Ilman isompia häiriöitä (porot riittävän kaukana, jäljet ei ole iso ongelma)  Juju jäljestää hyvällä motivaatiolla ja aika jujumaisella tyylillä. Vähän semmoista huoletonta meno välillä on ja näkyy että enempi on treenattu hakua. Mutta on jäljet kyllä olleet myös aika tuoreita joten vanhempia jälkiä jatkossa lisää.

- Kepit Juju ilmaisee nyt tosi hyvin. Välillä meinasi jälki viedä mennessään ja kepit unohtua, nyt on viimeiset n.5 jälkeä menneet tämän suhteen hyvin. Ruokapalkka toimii palkkana tällä hetkellä parhaiten, pallopalkkaus vie vireen vähän yli.

- Janaa ei ole kunnolla treenattu, mutta sitä ehditään treenata vielä syksyn mittaa.

Esineruutu
Tämä on kivaa ja etsiminen sujuu. Nyt pitää panostaa tuomiseen ja pitämiseen. Talvi harjoitellaan erilaisten esineiden pitämistä, erityisesti pienehköt kankaiset esineet on haastavia (Juju tuntuu kuvittelevan että ne on purkkaa).



Häiriötreeni-avustajia

 

Poroja on paljon ja olen sumeilematta hyödyntänyt näitä luontokappaleita kaikenlaisiin häiriötreeneihin. Viime sunnuntaina porot oli pistäneet leirin pystyyn keskelle moottorirataa ja juoksivat siellä rallia ympäri autorataa. Oli kyllä hyvä treenata luoksetuloa ja muuta hallintaa Juju irti kun oli aita kuitenkin välissä. Takasin tullessa porot vähän vaikeuttivat treeniä ja rupesivat yksitellen hyppimään aidan yli ja pukkihyppelemään tien poikki. Mutta hyvä treeni oli tämäkin. Hetken mielijohteesta kokeilin miten Juju tippuu maahan kun vapautan sen porojen perään (etäisyyttä oli kuitenkin sen verran, reilu 50 m, että arvelin riittävän) ja käsken maahan (sarjassamme ei välttämättä niin hyviä ideoita...) ja hyvinhän se tippui :D On se kyllä kehittynyt mielettömästi kesän-syksyn aikana. Talvella on hyvä treenata lisää kun on upottava hanki hidasteena.

Jujun juttuja ja vähän muidenkin

Syyskuu oli ja meni työkiireissä. Ei keretty hakuilemaan eikä paljoa mitään muutakaan, paimennustaipparitkin jouduin perumaan edellisenä iltana töitten takia. Harmitti kun tuo oli todennäköisesti ainutkertainen tilaisuus osallistua paimennuskokeisiin, mutta muuten sillä ei nyt ollut niin väliä. Taippareihin pitää koiran olla alle 2 v ja muihin kokeisiin pitäis sit ihan treenata. Olen ajatellut pitää paimennuksen sellaisena harrastuksena, jota ei niin kauheasti/tavoitteellisesti treenata, luomupaimennuksena.

Syyskuun puolessa välissä käytiin Kilpisjärvellä jossa Juju pääsi minun mukaan maastotöihin Jekulta peritty reppu selässä keikkuen. Maastoapulainen oli erityisen kätevä kun kuljetti kynät ja muun pikkutilpehöörin, jota on aina hankala isosta repusta löytää. Ja oli vetovyössä kiinni olevasta Jujusta myös vähän vetoapua rinnettä ylöspäin kavutessa. Tuo hyöty kyllä hupeni siinä vaiheessa kun Juju halusi vetää sivusuunnassa tai alaspäin porojen perään. Poroja oli paljon ja tuntui että joka kiven takaa kurkisti uusi 10 poron tokka, jotka joko halusivat juosta aivan meidän vierestä ohi tai sitten tulla pällistelemään 5 m päähän. Jujua joutui välillä kaksinkäsin pitämään kiinni eikä tarvinnut kyllä yhtään arpoa että uskaltaisko sitä päästää irti. Mutta ihan hyvää treeniä tämäkin, pitäis joka päivä olla tuommoisen poromäärän "vankina". Luulen että Juju pikkuhiljaa siedättyisi tai ainakin kyllästyisi. Hallintatreeni on kyllä tuottanut paljon tulosta, mutta on tässä vielä jonkun verran harjoiteltavaa...

Poorooojaaa



En  pysty olemaan katsomatta....

Sopuleitakin näyttää olevan (ei nähty yhtään elävää)

Paras maastoapulainen

Sateenkaartakin ihasteltiin

 

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna oli Oili Huotari Rovaniemellä ja osallistuin Jujun kanssa lauantaina koulutukseen. Oli kyllä tosi hyvä ja hyödyllinen kurssi. Ensin vähän harmitti ajankohta, kun ei oltu yhtään keretty (erityisesti tokoa) treenata, mutta oikeastaan tämä tuli nyt juuri sopivaan saumaan. Antoi motivaatiota, potkua ja ryhtiä syksyn tokotreenien alkuun. Olen vähän jämähtänyt Jujun treeneissä, edelleen en muka uskalla vaatia "liikaa" ettei motivaatio laske jne. No saatiin ohjeeksi ruveta nyt kunnolla treenaamaan, Juju pitää laittaa töihin! 

Muistettavaa:

- Mustavalkoisuus: kontakti pitää pitää joka tilanteesa, jos tippuu äpäp tms. Ei palkata kun ottaa äpäpin jälkeen kontaktin (korkeintaan lievä kehu, "noooin siinä on sivu") vaan uusi käsky ja palkka kun onnistuu alusta loppuun. 

- Liikkeen pitää onnistua kerrasta, muuten ei palkata. 

- Sivulletuloja eri kulmista ja eri tavalla (kädet eri asennossa). EI saa auttaa, EI saa siirtyä, EI vartaloapuja! Taaskaan ei palkkaa jos ei mene kerrasta oikein. Nyt olen kuitenkin palkannut myös siitä jos oma-aloitteisesti rupeaa korjaamaan. Toiselta kouluttajalta sain vinkiksi myös palkata aktiivisuudesta, jota sais Jujun kohdalla edelleen olla enemmän. 

-Pitempiä seuraamispätkiä!

- Laiskoihin sivullesiirtymisiin Oilin resepti oli että kerran voi toistaa käskyn, sen jälkeen voi koiran "käskeä" pois, odottaa hetken ja antaa uuden käskyn. Tämä kyllä tepsi Jujulle joka on noita laumasta häätöjä kokenut metsässä (porojen jäljille lähdettyään). Ottaa aika vakavasti tämmöiset poiskäskemiset :D Tepsivä konsti on myös temputtaminen, Juju kytkeytyy ihan eri aallonpituudelle kun sillä teettää esim pyörähdyksen "spin" komennolla. Siirtymisiä pitää jokatapauksessa treenata.

- Häiriöt: Sen lisäksi että koiralle opetetaan että kontakti kannattaa pitää, sille pitää opettaa että se täytyy pitää. Eli on myös opetettava mitä ei saa tehdä. Erityisen tärkeää vilkkailla ja häiriöherkillä koirilla. Pahoilla häiriöillä (ihminen houkuttelee nameilla, kutsuu, hokee jes, vapaa, vääriä asentoja yms) opetetaan että näihin ei saa reagoida. Näin koirat oppivat nopeasti sulkemaan häiriöt pois eivätkä paineistu kokeessa vaikka tulisi outoja tilanteita vastaan. Treenaa sivulla- ja paikallaolojen lisäksi seuraamisessa, luoksetulossa (joku heittää lelun kesken matkan) jne.

- Kuunteluatreeniä: anna man käskyn sijaan men, sivulle käskyn sijaan silakka jne. Huuda Villeä, Kallea ja Sirpaa ennen oman koiran nimeä. Opettaa tarkkaavaiseksi.

Ryhmätreenissä otettiin erilaisia häiriötä porukalla:
- Ringissä maahan-sivu käskyttämistä (jokainen omaan tahtiin), tässä ei ollut suurempaa ongelmaa, Juju ei reagoinut kertaakaan kenenkään muun käskyihin. Sivu käsky piti pari kertaa toistaa, tässä on vähän epävarmuutta. 
- Ringissä jätettiin koira istumaan ja ohjaajat siirtyi keskelle rinkiä. Oili kävi vuorotellen jokaisen koiran luona häiritsemässä. Houkutteli makupalalla, antoi maahankäskyjä, otti jopa hihnan ja rupesi vähän vetämään koiraa. Nämä oli pahoja Jujulle, jonka kanssa ei tämmöistä häiriötä ole otettu ikinä. Mutta alkoi kyllä jo vähän päästä jyvälle jutun juonesta.
- Ringissä edelleen kontaktitreeniä niin että toiset koirakot pujotteli välistä.
- Rivissä pienillä etäisyyksillä (0.5-1 m) maahan ja sivulle-käskytyksiä yksitellen. Juju oli tasoonsa nähden hyvä. 

Ylempien luokkien liikkeisiin tuli myös hyviä vinkkejä joita ruvetaan kohta myös testailemaan.
Viime ja tällä viikolla ollaan treenattu jotain melkein joka päivä ja hitsi kun rupeaa moni asia toimimaan hyvin. Ei sole ko reenaamisesta enää kiinni :)
 
Vanhukset on olleet vauhdikkaamia taas kuin vuosiin. Jekun kanssa on käynyt niin kuin joskus käy: huomaa miten se on ollut kipeä nyt kun se ei enää ole kipeä. Eli oireet, joita piti normaalina luonteeseen liittyvänä ovatkin yhtäkkiä kipulääkkeen myötä hävinneet. Jekku on huomattavasti pitkäpinnaisempi, rennompi, leikkii Jujun kanssa ja liikkuu hyvin. Molemmat seniorit tekee pitkähköjä lenkkejä ja kulkee tottistreeneissä mukana vaatien tietenkin treenejä myös itselleen. Niin mahtavaa!

kaikenlaista treeniä

Kaikenlaista on puuhailtu, pikaiset muistiinpanot tärkeimmistä. Viime viikolla päästiin paimentamaan ja Lauralla oli kamera kuumana, hyviä kuvia tuli myös Jujusta, kiitos näistä!
Harjoiteltiin 2 kierrosta kentällä ohjausta ja kuljetusta. Oli vaikeeta, sekä minun että Jujun mielestä. Jujulla oli vaikeuksia tajuta miksi pitää pysyä lampaiden takana ja minulla oli vaikeuksia sauvan käytössä. Hoksattiin kuitenkin että pitää ehdottomasti olla lyhyempi sauva, onnistuin paineistamaan pitemmällä kepillä koukkimisella ja se sai Jujun kaahottamaan entistä laajempia kaaria. Hitsin kivaa oli kuitenkin ja Minnan arvio Jujusta oli tällä kertaa että on se sairaan nopea, mutta niin älyttömän kiltti lampaille. Juju on kyllä niin kiltti kaikille. Paitsi jäniksille, joita se tykkäisi tappaa (ensimmäinen uhri tuli muutama viikko sitten).

Kohtelias paimen (kuvat Laura Hanni)

Haussa on otettu tyhjät ja ilmasukin mukaan kuvioihin. Juju lähtee varmasti myös valmiille maalimiehille, uppoaa aikas hyvin ja suoraan, mutta vielä pitää keksiä keinot vahvistaa eteenpäin kääntymistä. Ilmasua ollaan otettu nyt 2 kertaa metsässä ja se toimii myös aika hyvin, Juju aloittaa haukun heti ja ilman apuja. Pikkuhiljaa pitää kestoa pidentää. Haku on niin älyttömän hyvässä vaiheessa, että olisi kiva jos vois treenata 3 kertaa viikossa eikä 3 viikon välein mitä työkiireet pakottaa nyt syyskuussa tekemään.

Kuva Laura Hanni

Jälkeä olen yrittänyt vääntää Jujulle rautalangasta. Merkkasin kunnolla jäljet, vaadin jäljellä pysymistä, nenän nostelusta (porojen hajujen suuntaan) stoppasin ja kehoitin takaisin jäljelle, keppejä tiuhaan, ilmaisu kun toimii nyt hyvin (narupallo tms lelu) palkkana. Tämä sujui suht koht hyvin muutaman jäljen verran, sitten tuli taukoa jonka aikana häiriö kasvoi liian suureksi, eli poroja on taas liikaa. Se että porot haisee nokkaan aiheuttaa lähes ahdistavan "tilan" (sekä minussa että Jujussa...). Pään sisällä oleva pieni vihreä ukko kun huutaa että metsästä! metsästä!, mutta liinan päässä oleva akka sanoo että ET (prrrr...). Mietin jo että josko jättäisi jäljen kokonaan pois repertuaarista siihen saakka että muutetaan pois poronhoitoalueelta, mutta pöh. Kyllä tää pitää ottaa vaan hyvänä tilaisuutena kouluttaa koiraa sietämään häiriöitä jäljellä ja samalla oppia itse  paljon kaikenlaista. Esineruutu ja tarkkuus sujuu vaikka porot ois ruudun takana, miksi ihmeessä en saa jälkeä toimimaan?

Kokeilin myös vappuna saamaani vinkkiä käyttää apuhajua ja liuotin kissanruokaa veteen ja ruiskuttelin sitä jäljelle. Juju oli ensimmäiset askeleet ehkä aavistuksen kiinnnostuneempi jäljestä, mutta muuten ei ollut juuri eroa, poron hajut vei voiton. Tuli myös huomattua että Juju ei tykkää kissanruoasta. Ruoka ei siis tosiaan toimi joten unohdetaan se. Palasin takaisin lyhyisiin motivointijälkiin. Viikonloppuna tein pikkujäljen, jossa 2 keppiä välissä (ehkä 40 m välein) ja lopussa patukka. Poronkellot kilkatti taustalla ja Juju tutussa koomassa kun lähestyttiin "janaa". Kokeilin temputtamista että saisin katkaistua sen kooman (jota on vaikea saada pois käskyttämällä, Juju paineistuu tässä tilanteessa herkästi ja rupeaa joko kaahottamaan/sekoilemaan tai menee täysin passiiviseksi) ja Jujuhan teki oikein vauhdikkaita pyörähdyksiä, mutta saman tien suuntas katseen, nenän ja koko aivotoiminnan porojen suuntaan. Seuraava kokeilu oli sitten haukuttaa ja tästä suoraan jäljelle lähettäminen. Hitsi tämähän toimi, Juju jäljesti aika vauhdilla, mutta siitä viis.  Keppiin reagoi nopeasti ja putos maahan keppi jalkojen välissä saman tien. Kepin ja seuraavankin jälkeen pieni haukutus ja saman tien jäljelle toimi hyvin, annoin mennä pitkällä liinalla ja vauhdilla ja tuntuu että nyt oli motivaatio kohdillaan. Patukkakin tuli vastaan aivan täydellisessä kohdassa, hyvästä jäljestyksestä palkkana, että tuntui että kerrankin treeni onnistui. Hyvä oli fiilis Jujullakin ja porot täysin unohdettu. Oispa hienoa jos pikkuhiljaa saatais porojen aiheuttama häiriö pois mielestä. Juju on kuitenkin hyvä jälkikoira ja keppien ilmaisukin olisi nyt kunnossa.

Lampaiden joukkoon on soluttautunut paimen

Tottiksessa ei ole ollut mitään ihmeempää. Juju on edistynyt kovasti häiriön siedon kanssa. Ollaan treenattu 1-2 kertaa viikossa yhteistreeneissä ja tämä on auttanut paljon. Ampumista ollaan otettu muutamia kertoja ja ensimmäisten kertojen pään käännöstä lukuunottamatta Juju ei ole reagoinut mitenkään. BH:n kanssa en pidä kiirettä, mutta talvella voisi käydä tokokokeissa. Pikapuoliin pitäisi ruveta treenaamaan liikkuroituna alokasluokan liikkeitä ja sitten ottaa tavoitteeksi tokon korkkaaminen.

Hakua ja ihan vähän jälkeä

Huh juhannus ohitettu ja päivä alkaa lyhenemään. Ei uskoisi että ollaan keskikesässä, vuoden ensimmäinen lämmin päivä kun oli vasta tällä viikolla. Kylmä alkukesä on toisaalta ollut oikein hyvä treenaamiselle eikä itikoitakaan ole ollut haitaksi asti. Nyt itikoita sitten ON haitaksi asti. Eilen meni hermo niin, että pakkasin koirat autoon ja ajettiin halliin treenaamaan, sisällä saa sentään olla rauhassa. Ihana Lapin kesä... Alkukesä ollaan treenattu hakua ja tottistakin suhteellisen ahkerasti. Jälki on jäänyt vähemmälle, siinä otetaan ryhtiliike heti ens viikolla kun jään lomalle.

Hakua päästiin kunnolla treenaamaan metsässä vasta vapun jälkeen Eloisa-Off Line's leirillä. Siellä tuli esiin aika isoja ongelmia vieraiden maalimiesten kanssa leikkimisessä ja muutenkin Juju oli aika tavalla pihalla kaikissa treeneissä. Juju väisti ekassa treenissä ollutta miespuolista maalimiestä ja tän jälkeen ei leikkinyt kunnolla patukalla kenenkään kanssa. Narupallolla leikki kahden maalimiehen kanssa taas hyvin. En tiedä johtuiko sitten pallosta vai leikittäjästä enemmän. Seuraavat treenit yritettiin pitää hauskoina, vauhdikkaina ja lyhyinä, palkka vaihdettiin 2 pallon leikkiin, mikä ei ehkä ole sekään ihan Jujun juttu. Juoksevat ja hilluvat tai treenin lopuksi metsään jäävät maalimiehet saa pahimmillaan Jujun vaan passivoitumaan kun se rauhottelee itseään. Jälkikäteen pohdittuna olisi ollut parempi vaan selkeyttää treeniä sen sijaan että porukalla hillutaan. Pohdittiin ongelmia kouluttajan (Marko Kalliokoski), Jujun veljien ja isän omistajien kanssa ja päädyttiin siihen että odotellaan mörköiän tasaantumista ja viettienkin tasapainottumista enkä ota sen kummempaa stressiä ongelmista. Leirin jälkeen keskityin siihen että Juju on kartalla mitä ollaan menossa tekemään, ilmasutreenit jätettiin tauolle ja ilmasutapaakin pohdin uudestaan.  Toukokuu treenattiin parikin kertaa viikossa tutun porukan kanssa ja muutama vieraskin maalimies treeneihin eksyi. Myös yksi miespuolinen, minun mielestä aika "paha" mies. Palkkoina pallot tai purutyyny, eikä ole enää ollut ongelmaa leikkimisen kanssa.

Kuva Elina Suomalainen

Kesäkuun ekana viikonloppuna oltiin Louella KSPK:n pk-leirillä, jossa hakukouluttajana oli Mari Hyytiäinen, paljon tuli vinkkiä treeneihin. Muutamia kirjoitin ylös:

- Selkeät rutiinit ja hallinta rakennetaan jo nuorelle koiralle: sisääntulot, vieressä kulkeminen, odottaminen jne. Tämä selkeyttää ja koira oppii että hallinnan kautta pääsee tekemään.
- Käytä alkuun ja tarvittaessa apuja: tuuli, näkö, ääni, kaistaleet, maaston muodot,TALLAUS
eli vanhat kunnon kaistaleet! Kaistaleiden avulla on kätevä treenata mm hankalia maaston muotoja (tien, ojan, puunrungon ylitykset) ja maastonmuutoksia.
- Jos koira lähetetään valmiille ja se ei uppoa riittävän syvälle, ei käytetä apuja vaan mennään syvemmälle ja lähetetään niin kauan että koira uppoaa
- Optiset urat: koirat seuraa aukkoja metsikössä, aukot on eri kohdissa koiran korkeudella kuin ihmisen, katso lähetyspaikat "koiran näkövinkkelistä"
- Koira saa vahvisteen siinä vaiheessa kun se saa hajun. Tämä toimii kuin naksu, ota se huomioon treenejä suunnitellessa ja treeneissä.
- Vahvista koiraa kun se saa hajun (kehu ja innosta... siellä se ukko on...)
- Selkeä ohjaus, älä sählää, älä kiirehdi, lue koiraa!
- Lähetyksessä anna koiralle selkeästi suunta, katso itse takakreppiä, älä koiraa!
- Osaavalta koiralta vaaditaan, mutta EI vihaisesti.
- Kulmat on tärkeitä, tallaus on tärkeää tehdä suoraan niin että kulmat on kulmia ei pyöreitä.
- Koirille joilla taipumus jäljestää ja ottaa tallausjälkiä tehdään ylisyviä pistoja, maalimiehet kiertää takakautta. Maalimies voi kulkea piilolle esim 70 m:ssä ja tulla piilon kohdalla 50 m syvyyteen.
- Koira joka ei tarkasta etukulmaa kunnolla tai irtoa tyhjälle: laita toiselle puolelle ja sillä aikaa maalimies menee etukulmaan/takarajalle ja lähetä koira uudestaan. Koira oppii tarkemmaksi.
- Taaksepäin työskentelyä voi vahvistaa liikkuvat maalimiehet, koira oppii löytämään maalimiehen nopeammin ottamalla sen jäljen! Harkiten liikkuvia maalimiehiä.
- Hämmästytä kuriton koira,  joka ei tottele luoksetulokutsua eikä esim palaa tyhjältä vaan karkaa toiselle puolelle, leikkaamalla sitä vastaan (ja torumalla). Koirat hämmästyy ohjaajan yhtäkkistä ilmestymistä niiden juoksulinjalle (astraali tiivistymä) ja rupeavat kuvittelemaan että se voi tapahtua koska vain :D
- Haukkuvan koiran ilmaisu kohdistetaan leluun (joka ensin jalan alla), ei saa haukkua naamaa.
Lelu voi olla ensin isosti näkyvissä ja häivytetään niin että esim pallo on lopulta litistettynä jalan alle.

Juju teki lauantaina 3 pistoa, etukulmiin piti tehdä haamut, mutta muutettiin suunnitelmaa. Toiselle puolen oli niin voimakas vastatuuli että päätettiin käyttää pelkkää hajua apuna. Aika epävarma lähetys ja tarvittiin toinen lähetys ennen kuin upposi riittävän syvälle. Toisella puolen tehtiin sitten haamu, lähti hyvin, upposi ja leikki maalimiehen kanssa tosi hyvin. Tältä otettiin sisääntulo jonka jälkeen kuljetin keskilinjalla jonkun matkaa, tämä onnistui tosi hyvin, helpompaa näin kun liinassa roikkuminen tai sivulla käskyttäminen. Kolmas maalimies haettiin hajulla, hieman oli haastavaa kun tuuli pyöritti hajua. Ohjaaja sai noottia epäselvästä ohjauksesta, koira oli hajujen suhteen hyvin kartalla, ohjaaja ei niin ollenkaan. Tämä ongelma on kyllä tiedostettu.

Sunnuntaina kokeiltiin ilmasua, kerroin että olen edelleen epävarma tekisinkö Jujusta haukkuvan vai rullakoiran. Näytettiin sitten Marille haukkumista muutaman ilmaisupiston verran ja Mari totesi että se on aivan ok. Jujulla on vielä saalis vähän tukossa, haukku ei lähde heti kunnolla mutta tilanne korjaantuu, no hätä. Marin mielestä haukku on Jujulle ihan sopiva ilmaisumuoto ainakin siinä tapauksessa että emme rupea puruja ottamaan tosissaan. Palkka kuitenkin muistettava heittää Jujulle, ei ojenneta ja ruveta heti taistelemaan. Tää on kyllä aika oleellista muutenkin, Juju ei tartu patukkaan mitenkään erityisen varovasti...

Louen leiriä seuraavana viikonloppuna oli sitten oman hakuporukan leiri Leirikarissa, kouluttajaksi oltiin pyydetty Niemisen Reijaa. Nyt loksahteli palaset sitten oikein kunnolla kohdilleen, ohjaaja sai riittävästä rautalangasta väännetyt neuvot lähetyksiin ja oli muutenkin aivan superkiva viikonloppu. Jujun kanssa pohdittiin lähinnä motivaatiota, ohjauksen selkeyttä ja suoria pistoja. Ensin Reija näytti miten Jujun tyyppisen koiran kanssa leikitään (Reija oli erinomainen leikittäjä ja osasi sen myös muille opastaa), sen jälkeen tehtiin 4 pistoa haamuilla tai ääniavuilla (avut molemmin puolin yhtä aikaa). Hyvin meni, motivaatio kohdillaan, suorat ja syvät pistot. Ohjaus laitettiin kuntoon erityisesti lähetyksen osalta ja nyt on vihdoin mullekin selvä miten Jujun lähetän pistolle, Reijan "asento" (jalat ei saa liikkua!) on oikein toimiva. Illalla otettiin pihassa ilmaisuja. Kokeiltiin sekä rullaa että haukkua koska en edelleenkään ollut päättänyt kumpi se olisi. Rullan tuonti oli juuri sellaista kun se on: Juju otti kaikesta ympärillä olevasta häiriötä ja kovasti piti huhuilla että sai sen keskittymään ja tuomaan rullaa. Sen jälkeen kokeiltiin haukkua niin että Reija oli maalimiehenä ja Jujuhan haukkua paukutti hyvällä tekniikalla ja motivaatiolla kun Reija oli sitä aiemmin päivällä leikittänyt. Todettiin yhteen ääneen, että tehdään Jujusta haukkuva. Oikeassa tunnetilassa haukku lähtee niin luonnollisesti ja hyvin, että verrattuna siihen rullaräpellykseen (mitä ei tosin oltu treenattukaan kuin 1 kerran aikaisemmin) haukku näyttikin kyllä hyvältä. Uskon että siitä tulee hyvä kun saa vielä vahvistettua saalista ja oikeaa tunnetilaa. Tähän on jo auttanut ja auttaa kun Juju on päässyt SPL alaosaston suojeluryhmään leikkimään Jarin kanssa. Pari kertaa on käyty ja se on ollut kyllä tosi hyödyllistä ja hauskaa.


Sunnuntaina oltiin samalla radalla ja tutulle radalle laitettiin Jujullekin valmiit maalimiehet. Ensimmäinen pisto jäi vähän lyhyeksi eikä maalimies löytynyt (myötätuuli), mutta muuten Juju upposi hyvin ja suoraan ja maalimiehet löytyi. Ensimmäisellä kahdella pistolla sisääntulot, joista lähetys onnistuu mulla helpommin. Kolmannella kuljetin Jujua "vieressä" käskyllä, onnistui hyvin makupalalla (luojalle kiitos Jujun ruokahalua on parantunut ja makupalat hakumetsässäkin kelpaa), keskilinjaa vähän eteenpäin, 90 asteen käännös ja lähetys. Onnistui hyvin. Viikonlopun treenit onnistui nyt kaikki todella hyvin ja tuntuu että sekä Juju että minä mentiin mielettömän paljon eteenpäin. Nyt on treeniohjelmassa sekametsää, vähitellen myös valmiita maalimiehiä ja tyhjiä  (muistettava I T menetelmä). Haukkua treenaan ensin itse niin että Juju haukkuu kengän alla olevaa lelua joka päivä ja pikkuhiljaa kentällä ilmasutreeniä ja sitten metsään. Suorapalkkaan voisi yhdistää maahanmenoa tai ainakin palkkaus selvästi kauempana että ei tule kiusausta tulla liian lähelle maalimiestä, pussailla tai muuten härkkiä. Vieressä kulkemista vahvistan lenkillä ja muussa yhteydessä paljon.

Viime viikolla (juhannusaaton aattona ja juhannuspäivänä :P) treenattiin 2 kertaa alkalointilaitoksen radalla. Torstaina 4 mm sekametsä, joka oli myötätuulen puolelle vaikea. Laitettiin nimittäin maalimiehet 60-70 m syvyyteen. Juju treenasi viimeisenä ja tuuli tyyntyi sen verran, että varsinkin toiselle puolen ei tuntunut saavan hajua millään. Toisella puolen ei mitään ongelmaa, mutta toisella (myötätuuli jos nyt ylipäänsä tuulta oli) puolen oli vaikeuksia löytää. Kun ei saanut hajua, rupesi seuraamaan edellisen koiran jälkiä (Valtti teki tosi syvät pistot kun ei myöskään haistanut maalimiestä ennen kuin aika pitkään etsittyään). Viimeisellä ei sitten saanut hajua millään ja rupesi kaartamaan joko vasemmalle (Valtin jäljille) tai oikealle (viimeinen Valtilla käytetty piilo) eikä millään mennyt suoraan syvemmälle, missä MM olisi löytynyt. Siirryin lähettämään edemmäs ja edemmäs kunnes oltiin jo melkein piilolla. Hyvä harjoitus, mitään ei löytynyt jälkien päästä vaan lopulta sieltä edestä minne ohjaaja koko ajan yritti ohjata. Huomasi kuitenkin ettei Juju vielä osaa upota suoraan ja luota siihen että maalimies siellä olisi vaikka hajua ei heti saa. Ja toisten koirien jäljet vetää huomattavan paljon. Näitä täytyy treenata. Lauantaina oltiin samassa paikassa, Juju oli ensimmäisenä. Etukulmiin haamumuistikuvat, tosi hyvin. 3 ja 4 maalimies valmiina kun intoa ja syvyyttä oli pistoissa niin hyvin. Nämä meni aika täydellisesti, syvät suorat pistot ja hyvä lähetys. Aletaan Jujun kanssa kohta olla aika hyvä tiimi. Tällä viikolla on vielä 2 hakutreenit ja sitten pidetään ainakin pari viikkoa taukoa jonka aikana tehotreenataan jälkeä ja käydään lampaitakin paimentamassa.

Jälkeä ollaan treenattu koko kesänä suunnilleen yhden käden sormilla laskettavat kerrat :o Uskomattoman laiska olen ollut sen suhteen vaikka tarkoitus oli kyllä panostaa paljonkin jälkeen. Pieni motivaationotkahdus siihen tuli kun syksyllä sain pakan niin sekaisin. Tai porot sai, mutta en itse tajunnut miten ongelmia korjata ja siinä meni sitten motivaatio sekä Jujulla että minulla. Edelleen Juju menee herkästi väärään tunnetilaan ja rupeaa bongaamaan riistan hajuja, mutta muutama konsti on tähänkin löytynyt. Makupalat on ruvenneet kelpaamaan vähän paremmin ja Juju on nyt innostunut myös leluista jäljellä. Syksyllä ei leikkiminen tullut kuuloonkaan jäljellä. Mökillä Pirkanmaan metsässä Juju jäljesti ihan ok,makupalatkin kelpasi jäljellä, kepit ei. Kepit kuuluu edelleen Jujun mielestä aivan jonnekin muualle kuin jäljen päälle. Erikseen treenattuna kepit on kuitenkin  ihan loistojuttu. Nyt olen treenennut keppi-ilmaisua uudelleen naksulla. Opetin Jujun menemään maahan kepeillä (tämän Juju ratkaisi siihen muotoon, että se menee maahan keppi suussa) ajatellen että maahanmenon saisi selkeämmin lihasmuistiin ja "automatisoitua" kuin kepin tuomisen, saas nähdä. Nyt treenataan vielä hetki keppejä erikseen ja yritän saada niihin sellaisen motivaation ja rutiinin, että se kantaisi jäljestykseenkin. Jälkimotivaatiota olen hakenut porometsissäkin minijäljillä, jonka päässä on pallo/purutyyny. Viikonloppuna olikin aika hauska jälki, kun Juju oli haistanut porot lähellä, minä olin nähnyt tuoreet jäljet ja lopulta janalle ilmestyi Lapinkoirakin (omistajineen hihnassa onneksi). Arvelin että en saa Jujua edes lähtemään jäljelle, mutta kaikki tämä nostikin Jujun sellaisiin svääreihin että se ajoi jäljen -elämänsä ensimmäisen kerran- juuri sellaisella draivilla mitä olen koko ajan hakenut. Turhautin Jujun aikamoiseen tilaan laittamalla sen maahan odottamaan lappalaisen häviämistä näköpiiristä ja se nostikin sitten viettiä sopivasti. On nää pojat niin erilaiset. Jekun kanssa käytin vuosia kun mietin miten saan virettä alas ja vältin turhauttamista kaikin keinoin. Jujun kanssa pitää tehdä juuri päinvastoin. No pikkuhiljaa alan oppia.

Ja taas meillä juhlittiin...

Tällä kertaa Jujun ensimmäisiä synttäreitä. Uskomattoman nopeasti on mennyt tämäkin vuosi. Vastahan se oli ihan äsken kun ajeltiin pentuja katsomaan ja pari viikkoa myöhemmin Jujun junalla hain.

Tällainen siitä on kasvanut

Juju muutama päivä meille tulonsa jälkeen

Taas vietettiin synttäreitä kovassa pakkasessa, tällä kertaa meni talven pakkasennätyskin rikki. Kotipihassa oli juuri ja juuri -30 C, parin kilometrin päässä jängällä näytti auton mittari -34 C. Meininki oli käydä metsälenkillä ja sen jälkeen hallilla treenaamassa, mutta ensin unohtui metsälenkki ja sitten hallitreenitkin vaihtui olkkaritokoiluksi. Auto oli niin kylmä, että ei yhtään tehnyt mieli ajella kun ei ollut pakko. Sen sijaan treenattiin tunnaria eri huoneissa ja se oli kaikkien kolmen mielestä hirveän hauskaa. Varsinainen tunnarirata. Jujulla meni hyvin, ensimmäisellä oli kierroksia vähän liikaa ja meinasi maistella. Viimeisellä juoksi portaat ylös ja bongasi tunnarikapulat "vierashuoneesta" jossa haisteli, otti oman (naksaus) ja toi minulle oikein mallikkaasti. Pitää vaan yrittää treenata useamman kerran viikossa. Lisäksi Juju pyöri pesuvadin ympäri, melko vauhdikkaasti molempiin suuntiin. Jekku ja Janekin opetteli astumista etujaloilla tyynyn päälle (pesuvati osottautui aivan liian vaikeaksi). Jane hoksas, Jekulle oli hirveän vaikeaa :D Lisäksi metallisen pohjavillanpoistajan ja paistinlastan pitämistä. Nää on nyt Jujulle vaikeita. Kaikki metallinen on yök ja hui, mutta kun joka ruokailulla joutuu metalliesineitä pitämään, joten eiköhän niistäkin vielä tule ystäviä.

Poijjaat 13.1.20115

 

Silloin kun ei pyydetä poseeraamaan, meno on tällaista

Tokoa on treenattu melko ahkeraan ja viimeisen n. viikon ajan on Juju ollut hirveän hyvä, kiltti, fiksu, motivoitunut ja "aikuinen". Liekö sattumaa vai olisiko se jo vähän aikauistumassa. Treenit on sujuneet hyvin, hihnalenkillä on korvat olleet muutenkin kuin koristeina mukana ja metsässäkin touhuttiin yhdessä eikä niin että Juju skannaili koko ajan syvemmällä metsässä mahdollisesti liikkuvia riistaeläimiä. Noh, oli viikonloppuna vähän vähemmänkin rentouttava metsälenkki. Mellavaarassa on "sopivasti" kelkkaura hiihtoladun vieressä jossa olikin hyvä siedättyä hiihtäjiin. Kaikkien perään olisi pitänyt lähteä... Poroja ei nähty (Juju kyllä haistoi) mutta kun tultiin autoa kohti, meni tietä pitkin hevonen täyttä laukkaa. Voi taivas, onneksi oli Juju hihnassa :o Tästä tulikin mieleen, että pitää Juju ottaa tallille mukaan heti kun lauhtuu...

Jane 13.1.2015

Jekku

Juju ja Jujun hiiri

Hallitreenien lisäksi  ollaan treffattu muutama kerta ulkotreeneissä katsastuskonttorilla missä on ollut tosi hyvää häiriötä. Ohituksia ja mm lapsihäiriötä myös. Tuntui auttavan heti. Viime viikolla pyysin Lauraa, Outia ja Elinaa myös haukuttamaan Jujua ja sehän onnistui hyvin! Edelleenkään Juju ei hauku minua, mutta muita näköjään kyllä. Haukkuva hakukoira siitä tulee.