Kaikenlaisia kokeita

Syksyllä, elo-,syys- ja lokakuussa käytiin Jujun kanssa yhteensä kolme koetta, koe per kuukausi. Kaikki kokeet oli eri lajeissa ja tuloksetkin vaihteli nollasta, kakkosen kautta ykköstulokseen.  Onnistumista tuli jokaisessa kokeessa ja jokaisessa myös vähän epäonnistumista. Vaikka tulokset vaihteli, niin samanlaiset asiat jäi päällimmäisenä mieleen. Ne liikkeet jotka Juju osaa varmasti, se osaa myös kokeissa 100%. Näitä on noudot, esteet, tokossa tunnari, kiertohyppynouto ja zetakin. PK-tottiksessa liikkeestä istuminen saattaa epäonnistua, mutta yllättäen tokossa jäävät on onnistuneet  aina. Vaikeudet ja epäonnistumiset sitten liittyy aika paljon mielentilaan ja siihen että Juju jää edelleen herkästi kiinni erilaisiin häiriöihin. Kehään menot ja alut on vielä hankalia ja "kooman" sattuessa on vaikea saada Jujua takaisin maan pinnalle. Mutta jahka tämä ongelma ratkeaa, on minulla kyllä tasaisen varma ja taitava suorittaja. Varmoihin liikkeisiin ei Jujulla vaikuta juuri mikään, ne onnistuu kokeissa vähintään yhtä hyvin kuin treeneissä.

Elokuussa käytiin jälkikokeessa Oulussa (OPKY), tuomarina Juhani Petäjistö.
Ilma oli ollut sateinen, mutta viikonlopuksi selkeni ja oli todella kaunis ja lämmin ilma. Mustikat juuri kypsyi, joten metsässä oli sitten kovasti muitakin kulkijoita. Meidän jana oli melko pian merkatun ulkoilureitin jälkeen, jälki kulki sen molemmin puolin. Polulla oli paljon kulkijoita ja moni poikkesi siitä metsään mustikoita poimimaan. Jana oli melko normaali, Juju eteni suoraan, mutta pyrki vasemmalle tosi voimakkaasti kohti ulkoilureittiä ja nosti väärän jäljen (jälki lähti oikealle). Sen jälkeen kuitenkin melko nopeasti nousi 3 keppiä. Ja siihen se sitten jäi, kolmannen kepin jälkeen Juju nosti nokkansa ja selkeesti rupesi ilmavainulla ottamaan tuoreempia jälkiä/hajuja marjastajista, ja oikea jälki hävisi.  Käytiin parikin mutkaa väärillä jäljillä, toisella saatiin melkein marjastaja kiinnikin eikä oikeaa jälkeä tai kutoskeppiä löytynyt, vaikka vähän yritin vielä Jujua niihin tsempata.  

Mentiin esineruutuun ja tottikseenkin  vaikka tulokseen ei ollut mahdollisuuksia. Kummassakin  Juju työskenteki normaalia epävarmemmin, kisajännitys, vieras kenttä ja jäljen epäonnistuminen tuntui. Esineruudussa kuitenkin 2 esinettä, jälkimmäisen pudotti kun oli palauttamassa, sai jonkun  ihanan hajun nenäänsä ja nosti välissä jalkaa ja toi sitten vasta esineen.

Tottis
Kentälle meno oli yhtä säätämistä. Otin Jujun odottamaan hyvissä ajoin ennen kentälle menoa, vaikutti olevan ihan rennossa tilassa kunnes huomasi parinsa, SP nartun, johon sitten jäi kiinni ja oli ihan omalla planeetallaan kun piti mennä tuomarille ilmottautumaan. Äh. tuohon kun keksisi keinon, millä palauttaa Juju nopeasti takaisin maan pinnalle kun se jää tuommoisiin häiriöihin kiinni.

Juju suoritti ensimmäisenä:
Seuraaminen, tyydyttävä: oli todella levotonta, vilkuili välillä paria, paikka ei pitänyt, käännöksissä väljyyttä ynnä muuta.

Istuminen, puuttellinen: jäi seisomaan (tyypillinen virhe tämmöisen alun jälkeen)

Maahanmeno ja luoksetulo olivat ihan ok, olisko ollut jopa erinomainen. 
Noudot ok
Eteenmeno ok, mutta tarvittiin 2 maahanmenokäskyä.
Paikallamakuu erinomainen (tälle iso peukku).

Yhteensä 89 p tottiksesta. Jäi vähän huono fiilis alun kohmeisuuden vuoksi, mutta kaiken kaikkiaan treenilista tuli päivitettyä ja sehän se on kokeiden tarkoitus.

Syyskuussa tokoiltiin omalla kentällä Nuuskujen järjestämässä kokeessa. Tuomarina Pipa Pärssinen

Paikallaistuminen 0, paikkamakuu 6p
Kehäänmeno ei taaskaan sujunut ihan nappiin. Juju jotenkin riehaantui tuomarin tarkastuksesta ja tämän jälkeen yritti karata liikkurin perään (pitäis harjoitella näitä vieraiden tekemiä tarkastuksia ja liikkurin ohjailuja. Tutut treenikaverit ei Jujua villitse, mutta kokeissa tuomarit saa aikaan herkästi hepulin kun se vaan on niin kivaa tutustua uusiin ihmisiin). Minulla sitten ilme ja äänensävy kiristyi, mikä ei yleensä tiedä hyvää. Rivissä Juju kuitenkin tuntui istuvan ihan hyvässä tilassa, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan ollutkaan koska valahti maahan jo ennen kuin ehdin piiloon. Ennen "maahan käskyjä" annoin liikkurin merkistä istu käskyn, joka sujui hyvin pelkällä suullisella käskyllä (tuomarilta kuulin että tässä olisi saanut käyttää myös käsimerkkiä, en kuitenkaan käyttänyt). Juju oli kuitenkin sen verran epävarma, että meni naapurin käskystä takaisin maahan. Luoksetulo oli muuten ok, mutta sivulletulo jäi vajaaksi.

Kaukokäskyt 5
Juju otti häiriötä kehän laidalla olleesta pahasilmäisestä BC:stä, ei keskittynyt ja vilkuili välillä sivulle, joten tarvittiin lisäkäskyjä. Pisteitä tais mennä eteenpäin siirtymisestäkin. 

Tunnari 9, tämä on yksi niistä liikkeistä joka onnistuu aina. Sivulletulo vaan vajaa.

Luoksetulo 5, se pysäytys, jota en vaan saa onnistumaan. Annoin varmuuden vuoksi 2 käskyä ja silti valui. 
-------------

Seuraavassa setissä oli sitten kaikki onnistuneet liiikkeet :

Zeta 9.5, oli oikein hyvän tuntuinen, en muista mikä oli puolen pisteen virhe.

Ohjattu 9.5, tästä  liikkeestä Juju teki treeneissä kaikenlaisia versioita, joten olin iloinen kun kokeessa onnistui. Perusasento tais jäädä vinoksi, muuten oli oikein hyvä.

Seuraaminen 8.5: piste meni peruutuksesta (poikitti) ja puoli pistettä mun jähmeästä vasemmasta kädestä. Mutta vire tuntui tosi hyvältä, joten olin tosi tyytyväinen. 

Ruutu 10. Meni ihan nappiin. 

Pisteitä 239.5 joten jos olisi koiranpoika ollut alusta saakka kuulolla eikä haaveillut paikkiksissa, olisi voinut tulla 1-tulos. Mutta olin todella tyytyväinen näinkin. Jäi hyvä mieli :)  Viimeiset liikkeet onnistui hyvin ja vire oli just passeli, molemmat rentouduttiin ja nautittiin. Tähän pitää nyt pyrkiä joka liikkeessä.

Lokakuussa oli sitten vuorossa oman kerhon hakukoe.

Maastoilla aloitettiin, paikkana oma tuttu rata Mäntyvaarassa. Arvoin maastonumeron 5, joten oltiin viimeinen pari (2 VOI, 1 AVO ja 5 ALO koiraa). Oli kyllä kiva olla kokeissa kun 2 treenikaveria oli jännittämässä ja pitämässä seuraa samassa kokeessa. Muutenkin oli kiva, kannustava ja hauska tunnelma. Tuomarinakin aina yhtä ystävällinen ja kannustava Allan A.

Treeneistä poiketen pidin Jujun hihnanssa lähetykseen saakka. Näin ei tarvinnut pelätä että se karkailee ihmisten luo ja joudun tiukasti käskyttelemään. Hyvä valinta. Juju tuntui saavan hajun vasemmalta, joten laitoin sen sinne ensin. Näin että pysähtyi n. 30 m syvyydessä johonkin, jatkoi kuitenkin matkaa syvemmälle ja palasi sitten takaisin. Pyöri tässä kohtaa jonkin aikaa kunnes rupesi ilmaisemaan. Tämä oli umpipiilo, jonka useimmat muut oli jättänyt ilmaisematta, en tiedä mitä outoa siinä oli. Piilolla laitoin Jujun maahan ja käskin sivuun, toimi hyvin. Sen jälkeen hallinta sitten pettikin, yritin siirtyä keskilinjalle ennen maalimiestä, mutta Juju karkasi viereltä ja kävi haukahtamassa vielä parit haukut maalimiehelle, mistä ei sitten tuomari kyllä yhtään motkottanut. Kehui vaan Jujun hyvää laumaviettiä.

Toinen pisto oli mainio tyhjä. Toiselle puolen roiskasin Jujun vähän huolimattomasti, en tiedä saiko hajun vai kaarsiko muuten 20-30 m syvyydestä, mutta annoin mennä ja aika pian kuului ilmaisu jossain radan loppupäässä. Taas Juju maahan ja siirtyminen keskilinjalle vaikeaa jos ei maalimies tullut vieressä. Hausta täydet 170 p. Treenilistalle laitettiin kyllä hallinta! Jatkossa ei ole varaa ootella maalimiestä vaan täytyy olla enemmän kiire etsimään niitä lisää.
Esineruutu oli myös tuttu Mäntyvaaran ruutu. Lähetin vasemmalta takanurkkaan (tuuli oikealta) ja Juju bongasi keskellä olleen esineen melkolailla nopeasti. 30 p.

Tottikseen arvoin numeron 2, joten päästiin ensimmäiseen pariin avoimen luokan koirakon kanssa. Voittajakoirat oli molemmat keskeyttäneet. Juju ensimmäisenä paikallaoloon. Tällä kertaa Juju tuli oikein hyvässä vireessä kentälle ja paikkikseen. Mutta paikkispaikalla Jujun silmät osui kentän takametsässä olleeseen Beussi-narttuun ja lukkiintui siihen. Juju vaipui omiin haaveisiinsa, meni käskystä maahan, mutta ei ollut skarppina. Nousi puoliksi istumaan kun jätin ja minähän kun arvasin tämän, käännyin pokkana ja annoin uuden käskyn. Laukausten ja erityisesti parina suorittavan Collien haukkumisen aikana Juju heräsi tottisvireeseen, vilkasin pari kertaa vaivihkaa taakse ja huomasin että makaa hyvin ja katsoo minua sen näköisenä että on palannut takaisin tellukselle ja tajuaa mikä on homman nimi. Pari haukkui melkein koko suorituksen ajan, mitä ohjaaja tuli minulle jälkeenpäin pyytelemään anteeksi (järkyttyneenä itsekin). Jujun tekemiseen tuommoinen ei kuitenkaan haitannut yhtään, varmaan päinvastoin. Herätti Jujun ja sai skarpiksi.

Paikkis oli erittäin hyvä alun istumisesta huolimatta

Seuraaminen erittäin hyvä, alku oli ok, mutta jossain J:n sakaran kohdalla tuli joku kumma  haaveilu ja Juju jäi hetkeksi matkasta. Ei ollenkaan parasta Jujua, mutta ei niin huono kun jälkikokeessakaan.

Liikkeestä istuminen ok, erinomainen

Liikkeestä maahanmeno oli kumman tahmea, Juju oli mennyt maahan todella hitaasti (käsky ehkä omituinen, en tiedä), luoksetulossa tuli vinoon, hyvä

Tasamaanouto, lähti hyvin ja palasikin melkein loppuun asti hyvin. Ei törmännyt ainakaan kovin paljoa, erinomainen

Hyppynouto, hyvät hypyt ja nouto ok, erinomainen

A-este, vähän levoton perusasento kun heitin kapulaa, muuten hyvä, erinomainen

Eteenmeno, meinasi  vähän ennakoida, käskystä lähti kuin tykin suusta, ei meinannut edes pysähtyä ensimmäiseen käskyyn. Toisella meni maahan, hyvä.

Yhteensä 94 p, joten hieno 1-tulos ja mukava hakukokeiden korkkaus. Hyvä Juju!

Tottisarvostelua kuuntelemassa hymyssä suin, kuva Heidi Ranta

HK1 Eloisa Talismaani

Tokopäivitys

Jujun kanssa treenattiin kevät ahkerasti EVL liikkeitä ja sen verran hyvällä fiiliksellä ne meni että käytiin kokeissakin. Ensin omalla kentällä nuuskujen järjestämässä kokeessa 25.5. ja sitten Kemissä 17.6. Molemmissa kokeissa tuomarina Heli Kelhälä. Ei liikkeet vielä ihan valmiit olleet, mutta kun omalla kentällä järjestettiin koe, halusin käydä harjoittelemassa. Itsekään kun en ole ennen EVL:ssä tokoillut. Ensimmäinen koe oli hyvä kokemus, vaikka tulosta ei tullut, jäi sellainen olo, ettei hyväkään tulos ollut kaukana. Toisessa kokeessa sitten oli enemmän ja monenlaista ongelmaa.

Toukokuun koe:

1. Paikkaistuminen 10
2. Paikkamakuu 10

------------------------

3. Tunnari 9.5: tämä oli Jujulle hyvä aloitus, tunnari on yks sen varmimmista liikkeistä. Kapulat jonossa, oma viimeisenä, hyvin haisteli ja toi varmasti. Puoli pistettä meni vähän vajaasta sivulle siirtymisessä, tuomari kehui haistelua, omaan reagoimista ja sievää otetta kapulasta.

4. Kaket 8: S-I-M-I-S-M: meni niin kuin treeneissä, S-M vaihdot hankalimmat, liikkui eteenpäin.

5. Zeta 9: M-I-S: Tämä meni Jujulta tosi hyvin. Pistemenetys johtui ohjaajasta, joka kiersi koiran liian kaukaa (yli puolen metrin päästä).

6. Kierto-hyppy-nouto, pysäytys seisomaan 10: Tämä oli kyllä ihan kymppi :) Meni paremmin kuin treeneissä.

----------------------------

Alku oli kyllä huippu, mutta seuraavassa setissä ei sitten pärjättykään ihan yhtä hyvin :D

7. Luoksetulo 0: Juju lähti harppomaan kuin ammus eikä reagoinut taas mitenkään ensimmäiseen stoppiin. Yritin sanoa käskyn mahdollisimman pontevasti, kuullostaen kai lähinnä vihaiselta ja onnistuin vain paineistamaan Jujun.

8. Ohjattu nouto 0: Luoksetulon moga saattoi vielä kaivella ja minäkin meinasin unohtaa virittelysanan. Jujulla ei ollut ajatustakaan mennä merkille ja kun viimein sain sen sinne, en saanut sitä enää oikealle kapulalle. 

9. Seuraaminen 8: Osittain ok, mutta peruuttaminen ei onnistunut yhtään (Juju lähinnä käveli sivuttain vieressä), vähän oli huono vire johtuen varmaan noista edellisisliikkeiden nollistakin.

10. Merkitön merkki ja ruutu 0: Tämä nyt sitten vaan oli vielä epävarma. Juju meni aavistuksen viinoon vasemmalle, pysähtyi ympyrän vasemman reunan ulkopuolelle. Yritin korjata, mutta ei Juju vielä osaa korjauksia ja luuli sitten että haluan sen juoksevan ihan muualle kuin ympyrään ja ja lähti haahuilemaan kentän reunaa kohti.

Pisteitä yhteensä 191.5, ei tulosta

Tämän jälkeen hinkattiin vähän merkitöntä merkkiä + ruutua, ohjattua ja otin käyttöön luoksetulossa takapalkan sekä uuden jättökäskyn. Stopit rupes ehkä paranemaan, ehkä ei... Sitten tuli monenlaista kiirettä, Jekku sairasteli eikä päästy treenaamaan. Kokeisiin menin kun en kehdannut peruakaan osallistumista, eli vähän huono asenne heti alkuun...

Kemin koe 17.6.

Paikkaistuminen 7.5: Jekku katseli ja haisteli lumoutuneena vierustoveriaan (Pääsky) ja varmuuden vuoksi oli kääntynyt vähän sivuttainkin hyvää (nais)ystäväänsä kohti.

Paikkamakuu ja luoksetulo 7: vähän meni hitaasti maahan ja luoksetulo tosi epävarma. Jouduin antamaan toisen käskyn. Juju varmaan arveli että olen vihainen, ja kyllä kait mun ilme vähän kireä olikin.

Yksilöliikkeet sunnilleen tässä järjestyksessä:

Tunnari 9: tämän Juju onneksi osaa, palautus taas vähän hidas. Juju edelleen enempi tyttöystävänsä kuin minun kanssa samassa kuplassa.

Seuraaminen 7: Kaikenkaikkiaan vaan huono vire sekä koiralla että ohjaajalla.

Ohjattu 0: Merkki oli taas ihan nevöhööd... olisi painatellut vaan kapuloille. Sain n. 5 käskyllä merkille ja siitä Juju vielä yritti keskikapulalle, mutta lopulta toi oikean.

Ruutu 0: Ruudun törpöt vietiin vasta tässä vaiheessa paikoilleen, mikä aiheutti kyllä monille koirille vaikeuksia. Juju oli kolmantena suorittamassa ja ystäväni Paula vinkkasi pitämään Jujun huomion pois ruutua rakentavasta liikkurista. Tämä onnistuikin ja Juju juoksi jopa kohtuullisen suoraan. Vähän kaarsi vasemmalle ja takajalat jäi ympyrän ulkopuolelle. En ruvennut korjaamaan (mikä ei olisi todennäköisesti onnistunutkaan) vaan lähetin ruutuun, mikä onnistui hyvin.
----------------------------

Luoksetulo 5: 2 seis käskyä ja hidas pysähtyminen

Zeta 7: en muista mitä tässä oli paitsi että kävelin merkkien väärältä puolen.

Kaket 5: Jujun pää oli kääntynyt 180 astetta katselemaan Pääskyn autoa ja tarvittiin useita käskyjä. Vaihdot oli kuulemma hyvät tekniikaltaan.

Kiertonouto 8: Lähti hyvin, mutta rupesi ennakoimaan stoppia, nouto ja hyppy hyvät.

Yhteensä 170 p.

Vähän masentava kokemus koko koe (ohjaajan ja koiran huono vire) ja jäätiinkin tokolomalle odottamaan parempaa tokomotivaatiota.

Sukuloimisloman yhteydessä käytiin sitten Ylöjärven koirakoutsissa saamassa vähän tukiopetusta. Varasin yksityistunnin Mika Jaloselta ja se (oikeastaan yksityiskaksituntia) oli kyllä hintansa väärti! Oli juuri minun logiiikkaan sopivat menetelmät ja monta palasta loksahti kohdalleen. Käytiin läpi mm eteenmenon opettamista kupeilla, luoksetulon stoppeja "säpsäyttämällä" ja kisavireongelmiin tehtiin 8 x 15s seuraamispätkiä, joissa lopussa tulikin ongelma esiin ja sitä sitten työstettiin loppu sessio. Oli kyllä hyödyllinen reissu, loppukesän-syksyn treenisuunnitelma selkeni ja tuli hyviä vinkkejä kisavireen parantamiseen ja moneen liikkeeseen. Sen lisäksi että sain itse tosi paljon intoa ja motivaatiota. Elo-syyskuu keskitytään pk-lajeihin, mutta samalla vähän tokoillaan niin että loppusyksystä voisi taas yrittää tulosta kokeissa.


❤

VOI 1 ja treenimietteitä

Vuoden ensimmäinen tokokoe oli 14.1.Tornion tutussa hallissa, Kelhälän Helin tuomaroimana.
Korkattiin voittajaluokka ja mitään selkeää ennakkokäsitystä saaati tulostavoitetta ei ollut kun ei koskaan oltu liikkeitä tehty näin kokeenomaisesti. Kaukokäskyjen S-I ja S-M vaihdot on edelleen kovasti työn alla eikä tekniikka pidä yhtään pitemmällä matkalla onnistu, ja luoksetulon pysäytyskin oli vielä vaiheessa. Otin joulukuussa takapalkan käyttöön ja sen avulla pysähtymiset rupesi onnistumaan, mutta vielä puuttui varmuus ja ilman takapalkkaa Juju helposti kaasutteli sen verran innolla että ei "kuullut" pysäytyskäskyä ollenkaan. Tunnari ja ruutu on sujuneet viime viikot hyvin. Ruutua olin vähän treenannut pitemmällä matkalla ja siinä ilmeni sitten vähän ongelmaa kun puolta pitemmällä matkalla Juju kaasutteli sellaiseen vahtiin että ei saanut pysäytettyä itseään  ajoissa. Pitkää matkaa ollaan pystytty treenaamaan vaan ulkona, joten liukas alustakin tähän vaikutti.
Tunnaria ollaan tehty kaikenlaisen häiriön kanssa ja se on parantanut keskittymistä hurjasti. Juju ilmeisesti tarvitsi lisähaastetta että otti koko tunnarin tosissaan. Muutama kerta tehtiin tunnaria hyppyesteen, noudon ja putkeen lähetyksen yhdeydessä/jälkeen sen lisksi että oma kapula oli piilossa milloin lumessa ja milloin lelun alla. Tunnaria on muutenkin tehty melkein päivittäin kun se on myös Jekulle niin hyvä aktivointikeino. Paikkikseen on treenattu rauhallista mielialaa ja se tuntui menneen läpi. Viimeisissä treeneissä Juju oli juuri niin skarppi, rento ja rauhallinen kuin toivoinkin. Näillä mentiin kokeisiin, jossa liikejärjestys ja arvosanat näin:

Paikallamakuu 91/2: Juju oli reunimmaisena (ensimmäisenä), innokkaana tuli mun kanssa kehään. Hyvin keskittyi ja reagoi käskyyn, jäi mun nähdäkseni hyvässä moodissa ja kentällä olleen agentin mukaan makasi rauhassa ja skarppina. Vieruskaveri (pieni villakoiranarttu) sen sijaan kärsi eroahdistusta, nousi istumaan ja jodlasi koko 2 minuuttisen. Juju oli parin vinkaisun verran säestänyt "kaveriaan", mutta muuten tosi hyvä.

Seuraaminen 9: Ei ihan skarppi aloitus (alkoi 2 askeleen peruutuksella jossa Juju ei ollut kovin hyvin mukana) ja alku oli vähän kehnoa, mutta me molemmat petrattiin loppua kohti. Tuomari huomautti mun huonoista käännöksistä, erityisesti juoksuosuudessa käännökset liian laveita. Täyskäännökset oli taas tosi hankalia ja nyt ihmettelenkin että miksi teen ne vasemmalle kun oikeallekin saa tehdä. Taidan ruveta harjoittelemaan täyskäännöksiä oikealle.

Luoksetulo 5: Juju lähti kuin pk-luoksetulossa eikä meininkiäkään pysähtyä :D Toiseen käskyyn reagoi (liian myöhään) ja loppu hyvin.  Lisää treeniä vaan.

Tunnari 10: Tämä oli kyllä oikein hyvä, nopea palautuskin :)

L, maahan-seiso 9: Olin menossa tekemään ruutua ja sitten kun liike olikin L meni ajatus sekaisin. En jotenkin tiennyt mistä pitää kävellä ja kävelin kumman S mutkan ja lopussa tötsän väärältä puolelta. Pysäytykset ja Jujun toiminta hyvää, ohjaajan töpeksinnästä -1 p.

Ruutu 10: Hyvin taas Juju virittyi ruutuun jo matkalla lähetyspaikalle. Juoksi niin että ruutunauha heilahti ja hyvin hakeutui keskelle. Juju näytti tietävän yhtä hyvin kuin minäkin miten ruutu pitää suorittaa :)

Kaukot 6: Järjestys I-S-M-S-I-M joista M-S vaihdossa liikkui eniten, otti ihan kunnolla askeleen eteenpäin. Ei olla paljoa treenattu näin montaa vaihtoa ja treeneissäkin näkyi epävarmuus useamman vaihdon jälkeen. Lisää treeniä vaan.

Ohjattu 9: Vasen kapula. Juju seurasi sopivasti kapuloiden viennin (oli kartalla mitä liike, treeneissä tuli esiin sekoilua kun ei oltu treenattu liikkurin kanssa). Seuraaminen siistiä mutta jäi vinoon. Heli sanoi että näkyi sama mitä vähän seuraamisessakin, ylityöstää takapäätä (minun taakse) ja jäi seisomisessa vinoon. Ollaan treenattu paljon käännöksiä ja takapään käyttöä, nyt täytyy välillä treenata suoruutta.

Hyppynouto 10: Kapula kimposi vinoon, mutta Juju kiltisti haki sen ja hyppäsi, jäi vähän vinoon kuitenkin kun olin turhan lähellä estettä. Ei vähennetty pisteitä kuitenkaan.

Yleisvaikutelma 10.

Yhteispisteet 274 p, 1-tulos ja sijoitus 1/4. Hurraa!

Juju on kyllä luotettava kisakumppani, teki taas ihan yhtä hyvin kuin treeneissä. Halli oli tuttu ja sieltä oli hyviä kokemuksia entuudestaan, joten siitä oli toki etua. Vähän lupailin Jujulle ettei sen tarvisi enää ikinä noutaa metallikapulaa ja sehän tietäisi sitä että jätetään VOI tähän ja siirrytään EVL:ään. Mutta katsotaan nyt koska on EVL liikkeet valmiina ja koska tekee mieli taas tokokokeisiin.

Tokokoe 19.11.2016

Torniossa, tuomarina Marja-Leena Hituri

Juju oli kiva ja kiltti ja meillä oli oikein mukavaa taas. Tuomari oli hieman löysempi joten pisteitä himpun verran enempi vaikka virheitä tuli mielestäni vähän enemmän kuin lokakuussa. Ainoat pistemenetykset johtui nytkähdyksistä eteenpäin paikkaistumisessa ja luoksetulossa. Jujulla oli aika levoton olo kun jätin sen näissä liikkeissä ja työn alla onkin ollut tunnetilan rauhottaminen ja uusi jättökäsky (paikka).

Paikkaistuminen 7: videolta näin että Juju teki 2 nytkähdystä jo kun kävelin poispäin ja kolmannen kun olin kääntyneenä siihen päin. Hilasi pyllyn muutama cm kerralla eteenpäin. Oli levottoman oloinen.Vieraat koirat ja kisatilanne varmasti vaikutti, mutta huomasin sitten että tätä tapahtui myös treeneissä. Joten nyt on treenattu tätä liikkeen alkuosaa ja vahvistettu rauhallista jäämistä.

Seuraaminen 10: tuntui oikein kivalta, peruuttaminenkin onnistui.

Liikkeestä seisominen: 10, tai näin luki papereissa, luulin että tuomari antoi 9.5. Juju liikahti kun kävelin sen ohi joten tästä oli(si ollut) syytäkin rokottaa.

Luoksetulo 9: Videolta näin että pois kävellessäni, Juju nytkäytti itsensä eteenpäin. Muuten ok.

Liikkeestä maahanmeno 10. Ei muistaakseni ollut mitään ihmeempää.

Ruutu 10: liikkeet otettiin 2 osassa ja ruutu oli jälkimmäisen setin ensimmäisenä. Juju bongasi ruudun hyvin heti kehään mennessä.

Hyppy 10, ei muistaakseni ollut mitään ihmeellistä.

Kaukot 10, vähän jäi katsomaan sivulle jotain toisen man käskyn jälkeen ja nousi laiskasti istumaan. Muuten ok.

Nouto 10: Kapula kimposi vinoon ja Juju jäi vähän vinoon palauttaessaan mistä tuomari ei kuitenkaan rokottanut.

Merkin kierto 10: viimeinen liike, vaikka luulin että koe oli jo ohi ja vähän huonosti itse keskityin. Ei näköjään haitanut.

Yleisvaikutelma 10: tuomari tykkäsi kovasti Jujusta. Totesi monin eri sanoin että Juju on ihana. No niinhän Juju on.

Pisteitä 308, kp, luokkavoitto ja koulutustunnus TK2. Hip hurraa!

Nyt ollaan sitten treenattu voittajan liikkeitä ja jo tammikuussa kokeillaan miten ne sujuu kokeessa. Kaukot on vielä aivan kesken, mutta muuten alkaa olla hyvällä mallilla.

Toko AVO1

Jujun kanssa käytiin tokokokeessa Torniossa lauantaina (8.10). Koe oli samalla Lapin piirinmestaruuskoe, mutta meidän porukasta ei löytynyt vielä yhtään ylemmän luokan koirakkoa, joten ei osallistuttu joukkuekisaan. Jujunkin kanssa mentiin vielä turvallisesti avoimeen luokkaan, voittajaluokan liikkeistä kaukokäskyjen i-s-i vaihdot on vielä kovasti työn alla. Juju oli kokeessa oikein hyvässä vireessä ja teki yhtä hyvin kuin treeneissäkin. Oli ihan hirveän kiva olla Jujun kanssa kehässä ja se näkyi myös tekemisessä ja pisteissä. Tuomari oli Pipa Pärssinen ja liikkeet suoritettiin tässä järjestyksessä:

Paikalla istuminen 9 1/2: Vähän levoton. Olen treenannut minuun fokusoimista vapauttamalla välillä luokseni palkalle ja nyt takapuoli kerran nytkähti sen näköisesti että luuli että kaivan kohta lelun esiin. Siitä -1/2p

Nouto 8: Nouti ja palautti tosi hyvällä vauhdilla mutta tarvi 2 irroituskäskyä kun ensimmäisellä puri vaan kahta lujempaa kapulaan :D Ollaan treenattu tiukkaa otetta ja tämä on vielä vähän vaiheessa... pitää treenata irroittamista seuraavaksi.

Kaukot 10:  Säpäkät ja ryhdikkäät vaihdot. 

Estehyppy 9: Tökkäs mua kuonollaan niin kuin on tapana. Millähän tuosta pääsis eroon.

Merkki 10: hyvin bongas merkin ja vauhdilla kiersi.

Ruutu 10: hyvin bongasi ruudun, innolla juoksi aivan keskelle ja malttoi seistä varmaan 30 s ennen kuin tajusin, että ei tarvitse odottaa liikkurin käskytystä vaan saan ihan oma-aloitteisesti antaa maahan käskyn. Jujulla on ollut ennakointia maahanmenon kanssa, mutta ei ollut enää.

Seuraaminen 9 1/2: Tähän olin myös ihan älyttömän tyytyväinen. Peruutuksessa aukes ja meni solmuun aivan kuin treeneissäkin (pitää treenata!), mistä -1/2 p.

Liikkeestä seisominen 10: tuntui hyvältä ja ilmeisesti myös näytti.

Luoksetulo 9 1/2: Tuli oikein hyvällä vauhdilla ja jossain kohtaa (en muista oliko edessä vai sivulle siirtymisessä) vähäsen sitten tökkäs/törmäs.

Istuminen 9 1/2: Yritin sanoa riittävän selvästi käskyn ja se sai aikaan sitten myös pienen tempon hidastamisen mistä -1/2p.

Yleisvaikutelma 10: Tuomari tykkäs meistä molemmista, ohjaus oli hyvää ja koira osaava.

Yhteispisteet 303.5 p, kunniapalkinto ja sijoitus 1/5.

Olipas kiva koe, fiilis oli ihan huippu ja oltiin kyllä nyt Jujun kanssa koko ajan yhdessä.

Juju tokokokeessa

Jujun kanssa käytiin sunnuntaina Kuusamossa tokokokeessa. Tuomarina oli Allan Aula ja tunnelma leppoisa noin muuten, mutta kehässä oli meillä kyllä aika nihkeää. No tason tarkistushan tämä oli ja paljon tuli vinkkiä siihen mitä pitäisi treenata. Ja pääasiassahan sitä pitäisi treenata juuri sitä minkä tiesinkin, mutta mikä vaan tuntuu jäävän liian vähälle. Häiriöitä.  Lisäksi pitää nyt vaan saada lisää rutiinia kokeisiin jotta itse osaisin olla vähän iloisempi ja rennompi enkä tönkkö ja tuima.

Kenttä oli keskellä rutikuivaa kangasmetsää oleva kivituhkakenttä, aurinko paistoi vaikka matkalla satoi kaatamalla. Kuuma oli erityisesti mustan turkin sisällä. Juju tuntui ihan hyvävireiseltä kun kehään mentiin, mutta liikkeiden välissä kyttäsi jotain kentän oikeassa laidassa.  Oletin että häiriötä aiheutti joku kentän laidalla odottava narttukoira, mutta saattoi olla että pahin häiriö oli se tyyppi, joka tavattiin kehästä palatessa auton vierestä. Poro.  Tuuli kävi oikealta, joten porot haisi nokkaan varmaan aika voimakkaa vaikka ei niitä nyt näköetäisyydellä sentään ollut. Tulosten valossa koe meni kyllä ihan hyvin, 1-tulos ja sijoitus 1/6. Huono vire se vaan harmitti kun hyvä fiilis olisi minulle tärkeämpää kuin tulokset. Mutta jatkamme harjoittelua ja poistumme toistaiseksi mukavuusalueelta (oma kenttä) treenaamaan vieraille kentille ja kunnon häiriöihin.

Paikalla istuminen 10.
Ei ollut ihan 10 arvoinen, pää pyöri ja yhdessä kohdassa Juju vähän nytkähtikin (minun suuntaan) kun ei keskittynyt. Ihan lopussa yhtäkkiä pää kääntyi 90 astetta ja kaula venähti monta senttiä :o Arvelen että porojen (tai sitten narttukoiran) haju leijaili nenään. Juju on ollut turhan huoleton paikkiksissa viime aikoina, ei keskity minuun vaan ympäristön tarkkailuun. Täytyy ottaa tehotreenin alle.

2. Liikkeestä maahanmeno 7
Juju rupesi sekoilemaan jääviä n. viikko ennen koetta ja meni sinnikkäästi maahan istu käskyllä. Istumista sitten treenattiin joka päivä  ja kokeessa Juju varmuuden vuoksi istui vaikka sanoin maahan. Näin tämän sivusilmällä varjosta ja annoin toisen käskyn. Huonoa keskittymistä tämäkin.

3. Ruutu 0
Juoksi reippaasti ja mun pysäytys vähän myöhässä, takajalka näytti olevan ruutunauhan päällä/ulkona eikä Juju osannut korjata "pienesti" vaan juoksi ruudun etureunasta ulos ja tarvittiin vielä lisää käskyjä. Nyt treenataan paikan "pientä" korjausta. 

4. Seuraaminen 8.5
Tämä oli kaikenkaikkiaan vähän huonoa. Ei mitään isoja mokia, mutta haahuilua käännöksissä ja peruuttamisessa ainakin. Molemmat oltiin kovin väärässä moodissa ja vähän paineessa alun mogista.

5. Luoksetulo 10
Tässä ei ollut ihmeempää. 

6. Kaukot 7
Juju jäi skarppina, mutta juuri kun liikkuri vaihtoi kyltin istu asentoon, pää ja nokka kääntyi haaveilemaan sinne kentän oikealle laidalle. Tarvi 2 käskyä ennen kuin nousi ja sitten minä sekoilin käskyjen kanssa (man-down) että Juju vielä epäröisi maahanmenoakin.  

7. Estehyppy 10
ok

8. Liikkeestä seisominen 10
Juju oli vinossa kun käännyin, joten tuskin ihan 10 arvoinen, mutta muuten ok.

9. Merkki 8
Merkki oli vähän hankalasti ruutunauhan edessä paikassa missä ruutunauhan takana oli kaikenlaista (ihmisiä, pöytiä, agilityesteitä). Osalla koirista oli joko vaikeuksia erottaa merkkiä tai sitten niitä joko arvelutti tai ilahdutti ruudun takana olevat ihmiset/tavarat. Juju kuului siihen ryhmään joka olisi juossut iloisesti kehästä ulos. Sain pysäytettyä sen rajalle, annoin uuden käskyn ja Juju haahuili luokseni merkin toista puolta. Olin jo lähettämässä Jujua uudelleen (luulin että liike oli nollaantunut) mutta liikkuri ystävällisesti pelasti tilanteen sanomalla kiitos heti kun Juju tuli sivulleni. Tämäkin treenin alle, merkin taakse kunnon häiriöitä.

Kokonaisvaikutus 10.

Yhteensä 264,5 p

Paimennusta ja muuta treeniä

Kevään 2 muuta paimennusreissua tehtiin maalis-huhtikuun vaihteessa viikon välein.
Pitkäperjantaina jatkettiin poroilla siihen mihin oltiin 3 viikkoa aikaisemmin jääty. Juju oli jonkin verran (itse)varmempi ja sekä porot että Juju virtaisampia kuin ensimmäisellä kerralla. Ehkä olisi voinut jo silloin olla tarkempi että käskyt menee kerrasta läpi, huomasin päivän päätteeksi että jonkin verran (liikaa) tuli käskytettyä. Kurkku oli käheä :p Juju aloitti koko 17 päisen tokan kanssa joka lopuksi jaettiin puoliksi, osa porukasta kuljetettiin kirnun kautta pikkuaitaukseen. Toisella kierroksella vaihdettiin porukka, eli aamupäivän porot pieneen aitaukseen ja sieltä toinen porukka tilalle. Haastavinta oli tälläkin kerralla saada Juju tajuamaan että poroja ei kierretä. Sitkeästi se yritti ja jouduin paljon käskyttämään oota ja nätisti ettei Juju tai porot kuumenneet liikaa. 

Kuvat Heidi Hautala

 Viikkoa myöhemmin Juju sitten lähti lapasesta heti alkuunsa. Olin jatkamassa samalla linjalla kun 2 aikaisempaa kertaa, tavoitteena selkeyttää Jujulle kuljetusta, riittävää etäisyyttä poroihin ynnä muuta sofistikoidumpaa. Mutta Juju päättikin aloittaa syöksymällä tokan eteen korvat lukossa käskyihin reagoimatta ja täysin perkelöityneenä. Teki sen toisenkin kerran, jonka jälkeen sai vähän palautetta. Päivän teemaksi nousi sitten korvien asettaminen oikeaan asentoon ja hallinta. Kuulolle Juju kyllä saatiin, mutta paimennuksen suhteen ei juurikaan edistytty. Minua jäi tämä vähän kaivelemaan, kun olin ajatellut vähän erilaista ja onnistuneempaa treeniä viimeiselle kerralle. Mutta oikeastaan ihan hyvä näin. Tarkoitushan oli alunperinkin ottaa ajattamista pois ja se tuli nyt viimeisellä kerralla kerrattua. Jatkossa Juju paimentaa kuitenkin vain lampaita. Mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus porot oli ja jäi paljon asioita hautumaan aivokoppaan muitakin treenejä ajatellen. Ja sitähän saa mitä tilaa; tällä viikolla alkaa hallintatreenit metsässä, keväthuumassa kirmaavat puput saa toimia apureina.


Olen hirveän kiltti ja kuuliainen pieni porokoira. Kuva Heidi Hautala.

Lampaille päästiin pitkäperjantaina Mariannen ja nuoren Pertti-Aussien kanssa. Marianne väänsi rautalangasta sekä minulle että Jujulle sauvan käyttöä ja kuljettamista. Ja me molemmat taidettiin tajuta jotain! Tehtiin niin että aluksi Marianne oli katraan keskellä naama Jujun pain varmistamassa ettei se luikahda sieltä minun luo eteen ja siitä pikkuhiljaa siirtyi taakse, Juju hiffasi lopulta mitä siltä odotetaan ja sen jälkeen rupesi sujumaan kuljettaminen.  Viimeisellä kerralla käytiin Heidin ja Jämyn kanssa tiellä kuljettamassa ja aitauksessa treenattiin hallintaa ja lampaiden hakemista. Kuljettaminen meni taas ihan hyvin, belkkarit teki mukavasti töitä yhdessä. Aitauksessa lampaat oli tosi jähmeitä ja aika kului lähinnä siihen että yritettiin saada lampolan ovelle junttaantunut katras liikkeelle. Hyvää hallintatreeniäkin tuli kun Juju joutui odottelemaan pötköllä sillä välin kun Jämy teki hommia. Toukokuussa jatketaan lampailla ja kesäksi on muutenkin muutama paimennus varattu kalenteriin.




Juju tyypillisellä ja ei niin toivotulla paikalla.... lampaiden keskellä.

Hakua päästiin ensimmäisen kerran treenaamaan metsään viikonloppuna. Lunta on vielä ihan reilusti, mutta Toramolta löytyi vähän ohutlumisempi pläntti ynnä pälvipaikkoja ja saatiin tehtyä pikku rata 3 koirakon voimin. Jujulle 4 pistoa: ekana haamu, toisena umppari, kolmantena maalimies pressun sisällä; kaikki kokonaan, palkka mukaanlukien piilossa; haukkuja n. 10-20-30. Juju reagoi (haukku pätkii) heti kun alan kävellä kohti piiloa, joten viimeisellä maalimiehellä haukutettiin samalla kun minä steppailin ympärillä. Ihan hyvä metsätreenien aloitus.

BH ja tokokoe on suunnitelmissa toukokuulle ja koepaikka tokoonkin jo varmistettu. Kenttä on kuivunut melko mukavasti, joten olen aika motivoituneesti käynyt treenaamassa kun ei tarvitse ajaa minnekään toiselle puolen kaupunkia treenaamaan. Juju kävi myös testaamassa tokon alokasluokan epävirallisissa kokeissa ja teki kyllä ihan niin hyvin kun osaa. Kaikenlaista fiksattavaa tietenkin on vielä paljon, mutta ei mitään mikä ei treenaamisella korjaantuisi. Nyt sitten vaan odotetaan että loput lumet lähtee ja päästään kunnolla viettämään aikaa metsässä.

Juju 2 v

Tammikuun synttärisankarien joukkoon liittyi tiistaina Juju, joka on nyt täydet 2 v vanha. Synttäreiden kunniaksi käytiin hallilla tokotreeneissä. Ketään muuta sinne ei tullutkaan, joten leikittiin ja höntsäiltiin ihan suunnitelmista poiketen kaikenlaista. Sain päähäni kokeilla pressuestettä pitkästä aikaa ja voi kauhistus niitä hyppyjä, este kaatui kun Juju ponnisti ihan mistä sattuu. Oli niin riemuissaan, että yritti hypätä ainakin 12 m leveän loikan. Tehtiin sitten 4 esteen hyppysarjan jossa viimeisenä pressueste 60, 70 ja 80 cm korkeana. Tässäkin pressueste kaatui kerran, mutta lopulta saatiin onnistumaan ihan hillityt ja hallitut hypyt. Pitääpä ruveta nyt treenaamaan hyppyä ihan kunnolla että saisi ainakin ponnistuspaikan selkeämmäksi Jujulle.

2 v nuorimies

Pakkaset jatkuu (koko alkuvuosi on ollut 20...30 C pakkasta) joten ulkona ei ole päästy tekemään juuri mitään. Sisällä ollaan tehty kaukoja, kapulan ja kaikenlaisten esineiden nostoja ja pitoa, tunnaria ja korokkeelle peruuttamista. Rupesin myös opettamaan kosketuskeppiä ja takajalkatargettia joita ajattelin hyödyntää kakeissa. Juju on oppinut kaikki aika nopeasti. Ostin alennusmyynnistä koirille älypelin, joka on naurattanut parina iltana, siinäkin tulee niin hyvin koirien luonteiden erot näkyviin. Jane ja Juju ratkaisivat pelin kulun aika nopeasti, Jekku ei vieläkään älyä ja turhautuneena on heittänyt pelin seinään jo monta kertaa :D

Toko on nyt in

Niin siinä sitten kävi että talvi tuli heti viime postauksen jälkeen. Ja aika ryminällä tulikin, muutaman päivän aikana satoi 30 cm lunta. Talven tullessa olimme kuitenkin käymässä etelässä tädin synttäreillä ja mökillä sain tehtyä vielä muutaman jäljen Jujulle. Janatreeni (3 x about 10 m janat) onnistui tosi hyvin, pitempi jälki meni vähän kaahatessa (mm 2 kepin yli), mutta sen seurauksena tehty ja kauden viimeiseksi jäänyt, peltojälki sitten taas onnistui hyvin. Hyvällä fiiliksellä jäätiin talvitauolle, keväällä sitten lisää janoja ja peltojälkeä.

Nyt sitten vaan tokoillaan.
Motivaatiota ja vinkkiä treeneihin haettiin viikko sitten Torniosta jossa TORKK järjesti upouudessa hallissaan Tarja Melakarin tokokoulutuksen. Paljon tuli hyviä vinkkejä, lisää motivaatiota ja tykkäsin kovasti Tarjan tyylistä.

Ensin otettiin porukassa paikallaistumista ja mietittiin kehääntuloa. Tapojeni mukaan en ollut yhtään liian aikaisin paikalla, joten aika lailla kiireellä mentiin kehään. Vieras paikka, vieraat koirat jne niin Juju vähän levottomassa mielentilassa eikä oikein keskittynyt. Meni maahan kun sanoin jättökäskyn, vingahti pari kertaa ja pää kääntyili. Mutta istui kuitenkin, ei meinannut valahtaa maahan  kertaakaan. Lisää treeniä erilaisissa paikoissa ja häiriöissä. Kehään menoon pitää vielä miettiä joku juttu että saan Jujun 100 % samaan kuplaan kanssani. Nyt se oli siellä vähän puolittain ja puolittain jonkun muun kuplassa :D

Juju treenasi tunnaria, maahanmenoja ja seuraamista:

1. Tunnarissa on ollut ongelmana vähän huoleton asenne ja kapuloiden maistelu. Tehtiin ruutunauhahässäkkä-tunnaria: ruutunauhasta sopiva mytty, jonka väleihin kapulat laitetaan. Koira joutuu haistelemaan kun ruutunauha toimii sopivana hidasteena ja näköesteenä. Jujulle laitettiin hässäkän eteen maahan makupala johon vapautin ja siitä tunnareille. Tarjan mukaan Juju haistelee hyvin, mutta on ehkä oppinut "kokeilemaan" nostelemalla jos kapula olis oikea. Kun ei kuittausta kuulu, toteaa että väärä vissiin on ja siirtyy seuraavalle. Kas, en ole tuota kyllä hoksannut. KOSKAAN EI saa kehua kun merkkaa/nostaa kapulan vaan odottaa että koira on tuonut sitä ainakin pari metriä. Koiran pitää oppia tekemään itsenäisesti ratkaisu että kapula on oikea! Lisäksi Tarja epäili että olen tehnyt liian helppoa treeniä, ajatteleva koira kyllästyy helposti ja keksii omia kuvioita jos junnaa paikallaan. Seuraava tunnari tehtiin sitten niin että  kapuloiden lisäksi seassa oli noutokapuloita ja leluja. Juju vingutteli muutamaa lelua ja toi mulle ainakin 3 ennen kuin siirtyi kapuloihin. Nosti sitten oikean. Tällaista lisää, vaihtelua ja haastetta. Ja suu kiinni niin kauan kun koira on kapuloilla.

Tällä viikolla ollaan tehty kotona aika monta tunnaria. Ruutunauhan kanssa, leluhäiriöiden kanssa ja kaikenlaisia hassuja juttuja sisällä. Laitoin tunnarikapulat mm portaille niin että piti kiipeillä ylös-alas että oikea löytyi. Ja avot kun on ruvennut Juju keskittymään. 


2. Maahanmeno. Juju tekee maahanmenot hissitekniikalla itsensä usein melko tarkkaan asetellen, joten halusin Tarjan arvion sekä liikkeestä maahanmenoon että luoksetulon stoppiin. Tehtiin ensin pari liikkeestä maahanmenoa, nämä oli ok ja Tarjan mukaan riittävän nopeita vaikka hissinä menikin. Jujulla on taipumusta heittää takapuolta vähän ulos ja jäädä vinoon, mutta se ei nyt tullut esiin. Tämän jälkeen kierron kautta palkka ensin minulta ja sitten takapalkkana Tarjalta. Pysäytys-maahanmenoissa autoin roimin avuin, mutta ihan samalla tyylillä Juju meni maahan. Ei kuulemma kannata yrittää muuttaa tekniikkaa, se on Jujulla niin vahva että ei välttämättä onnistuisi ja siihen menisi jokatapauksessa hirveästi aikaa. Joten jatketaan samaan tyyliin.

3. Seuraamisen ongelmaksi on tullut levottomuus ja pään heiluttelu käännöksissä. Alkoi kesällä kun rupesin palkkaamaan palloa heittämällä. Tarja huomasi lisäksi että Juju on aika lailla mun käsissä kiinni ja tämäkin tuo levottomuutta (mun kädet on turhan levottomat...). Lelun heittäminen myös vie fokusta minusta ja on saattanut vahvistaa/ylläpitää häiriöherkkyyttä kun Juju zoomailee ympäristöä, bongailee pallon näköisiä mötiköitä ja on muutenkin koko ajan lähdössä minusta poispäin lelun perässä. Eli nyt tarkkana että palkka ei  lennä vaan tulee multa ja mun lähellä.  Seuraamista niin että kädet reisissä kiinni tai selän takana. Lisäksi perusasentotreeniä kädet ylhäällä, selän takana jne. Palkasta luopumista pitää tehdä myös, namista luopuminen oli vaikeaa (lelusta luopumisesta puhumattakaan).

Loppuun otettiin vielä häiriötreeniä missä Tarja heilutteli lelua ja mun piti saada Juju sivulle ja pitämään kontaktia. Vaikeeta ja vaikeemmaksi muuttui kun Tarja otti paremman lelun mitä mulla oli tarjota. Juju yritti kaikin keinoin saada lelua Tarjalta (mm haukkui tarmokkaasti) eikä kauheasti välittänyt mun huuteluista. Tällaista pitää tehdä paljon ja varata tähän tarkoitukseen oma superlelu.

Muitten koirien kohdalla tuli vinkkinä:
- Noudon opettaminen: ensin pelkkää vauhtinoutoa kevyellä kapulalla/tunnarikapulalla (joka ei satu jos tippuu koiran varpaille) jossa rakennetaan vahva motivaatio hakea kapula ja juosta palkalle. Tätä riittävän pitkään ennen pitotreeniä. Pitotreenit nostona. Koira nostaa, kehutaan ja palkataan. Vasta kun nämä onnistuu otetaan irrotuksia. Tarja ei koskaan laita kapulaa koiran suuhun välttääkseen painetta ja sijaiskäyttäytymistä.

- Ruutu: Ensin motivaatio ruutuun juoksemiseen. "Missä ruutu" vihjeellä ruudun bongaamista ja esim lelulle juoksemista. Toinen hyvä treeni: Jätä koira ruudun viereen, lähetyspaikalta luoksetulokutsu ja siitä ruutuun lelulle. Ruutuun pysähtymistä voidaan treenata erikseen lätkällä. Pysähtyminen, maahan, ohjaajan lähestyminen jne voidaan opettaa tällä tavalla erikseen ruudusta. Toisille koirille sopii paikan opettaminen tyhjässä ruudussa mutta vauhdikkaille tapauksille voi olla parempi opettaa niin että lelu tai lätkä on aina ruudussa.
 
- Metallikapula: kysyin tähän vinkkiä kun huomasin että metskusta on monen kuukauden tauon jälkeen tullut Jujulle ihan totaalisen YÖK. Jos koira inhoaa metallia niin se inhoaa, ei voi mitään :D Olisi hyvä jos koira oppisi ottamaan kapulan vinottain suuhun, silloin se ei kolise niin pahasti hampaisiin. Kotona treenataan paljon kapulan nostoja, hyppynoutoa pääasiassa samankokoisella puukapulalla, silloin tällöin metallisella. Heitä metallikapula lähelle estettä ettei koiran tarvi juosta se suussa "liian pitkää matkaa".

- EVLn kiertohässäkkä, pilko osiin: 1) Kiertoa niin että lelu merkin vieressä, opettaa koiran juoksemaan merkkiä kohti eikä kiertämään banaanina jolloin riskinä esteet. 2) Nouto ja hyppy aluksi niin että vaan toisella puolella on hyppy. 3) istu/maahan/seiso pysätyksiä erikseen paljon.

Jujun juttuja ja vähän muidenkin

Syyskuu oli ja meni työkiireissä. Ei keretty hakuilemaan eikä paljoa mitään muutakaan, paimennustaipparitkin jouduin perumaan edellisenä iltana töitten takia. Harmitti kun tuo oli todennäköisesti ainutkertainen tilaisuus osallistua paimennuskokeisiin, mutta muuten sillä ei nyt ollut niin väliä. Taippareihin pitää koiran olla alle 2 v ja muihin kokeisiin pitäis sit ihan treenata. Olen ajatellut pitää paimennuksen sellaisena harrastuksena, jota ei niin kauheasti/tavoitteellisesti treenata, luomupaimennuksena.

Syyskuun puolessa välissä käytiin Kilpisjärvellä jossa Juju pääsi minun mukaan maastotöihin Jekulta peritty reppu selässä keikkuen. Maastoapulainen oli erityisen kätevä kun kuljetti kynät ja muun pikkutilpehöörin, jota on aina hankala isosta repusta löytää. Ja oli vetovyössä kiinni olevasta Jujusta myös vähän vetoapua rinnettä ylöspäin kavutessa. Tuo hyöty kyllä hupeni siinä vaiheessa kun Juju halusi vetää sivusuunnassa tai alaspäin porojen perään. Poroja oli paljon ja tuntui että joka kiven takaa kurkisti uusi 10 poron tokka, jotka joko halusivat juosta aivan meidän vierestä ohi tai sitten tulla pällistelemään 5 m päähän. Jujua joutui välillä kaksinkäsin pitämään kiinni eikä tarvinnut kyllä yhtään arpoa että uskaltaisko sitä päästää irti. Mutta ihan hyvää treeniä tämäkin, pitäis joka päivä olla tuommoisen poromäärän "vankina". Luulen että Juju pikkuhiljaa siedättyisi tai ainakin kyllästyisi. Hallintatreeni on kyllä tuottanut paljon tulosta, mutta on tässä vielä jonkun verran harjoiteltavaa...

Poorooojaaa



En  pysty olemaan katsomatta....

Sopuleitakin näyttää olevan (ei nähty yhtään elävää)

Paras maastoapulainen

Sateenkaartakin ihasteltiin

 

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna oli Oili Huotari Rovaniemellä ja osallistuin Jujun kanssa lauantaina koulutukseen. Oli kyllä tosi hyvä ja hyödyllinen kurssi. Ensin vähän harmitti ajankohta, kun ei oltu yhtään keretty (erityisesti tokoa) treenata, mutta oikeastaan tämä tuli nyt juuri sopivaan saumaan. Antoi motivaatiota, potkua ja ryhtiä syksyn tokotreenien alkuun. Olen vähän jämähtänyt Jujun treeneissä, edelleen en muka uskalla vaatia "liikaa" ettei motivaatio laske jne. No saatiin ohjeeksi ruveta nyt kunnolla treenaamaan, Juju pitää laittaa töihin! 

Muistettavaa:

- Mustavalkoisuus: kontakti pitää pitää joka tilanteesa, jos tippuu äpäp tms. Ei palkata kun ottaa äpäpin jälkeen kontaktin (korkeintaan lievä kehu, "noooin siinä on sivu") vaan uusi käsky ja palkka kun onnistuu alusta loppuun. 

- Liikkeen pitää onnistua kerrasta, muuten ei palkata. 

- Sivulletuloja eri kulmista ja eri tavalla (kädet eri asennossa). EI saa auttaa, EI saa siirtyä, EI vartaloapuja! Taaskaan ei palkkaa jos ei mene kerrasta oikein. Nyt olen kuitenkin palkannut myös siitä jos oma-aloitteisesti rupeaa korjaamaan. Toiselta kouluttajalta sain vinkiksi myös palkata aktiivisuudesta, jota sais Jujun kohdalla edelleen olla enemmän. 

-Pitempiä seuraamispätkiä!

- Laiskoihin sivullesiirtymisiin Oilin resepti oli että kerran voi toistaa käskyn, sen jälkeen voi koiran "käskeä" pois, odottaa hetken ja antaa uuden käskyn. Tämä kyllä tepsi Jujulle joka on noita laumasta häätöjä kokenut metsässä (porojen jäljille lähdettyään). Ottaa aika vakavasti tämmöiset poiskäskemiset :D Tepsivä konsti on myös temputtaminen, Juju kytkeytyy ihan eri aallonpituudelle kun sillä teettää esim pyörähdyksen "spin" komennolla. Siirtymisiä pitää jokatapauksessa treenata.

- Häiriöt: Sen lisäksi että koiralle opetetaan että kontakti kannattaa pitää, sille pitää opettaa että se täytyy pitää. Eli on myös opetettava mitä ei saa tehdä. Erityisen tärkeää vilkkailla ja häiriöherkillä koirilla. Pahoilla häiriöillä (ihminen houkuttelee nameilla, kutsuu, hokee jes, vapaa, vääriä asentoja yms) opetetaan että näihin ei saa reagoida. Näin koirat oppivat nopeasti sulkemaan häiriöt pois eivätkä paineistu kokeessa vaikka tulisi outoja tilanteita vastaan. Treenaa sivulla- ja paikallaolojen lisäksi seuraamisessa, luoksetulossa (joku heittää lelun kesken matkan) jne.

- Kuunteluatreeniä: anna man käskyn sijaan men, sivulle käskyn sijaan silakka jne. Huuda Villeä, Kallea ja Sirpaa ennen oman koiran nimeä. Opettaa tarkkaavaiseksi.

Ryhmätreenissä otettiin erilaisia häiriötä porukalla:
- Ringissä maahan-sivu käskyttämistä (jokainen omaan tahtiin), tässä ei ollut suurempaa ongelmaa, Juju ei reagoinut kertaakaan kenenkään muun käskyihin. Sivu käsky piti pari kertaa toistaa, tässä on vähän epävarmuutta. 
- Ringissä jätettiin koira istumaan ja ohjaajat siirtyi keskelle rinkiä. Oili kävi vuorotellen jokaisen koiran luona häiritsemässä. Houkutteli makupalalla, antoi maahankäskyjä, otti jopa hihnan ja rupesi vähän vetämään koiraa. Nämä oli pahoja Jujulle, jonka kanssa ei tämmöistä häiriötä ole otettu ikinä. Mutta alkoi kyllä jo vähän päästä jyvälle jutun juonesta.
- Ringissä edelleen kontaktitreeniä niin että toiset koirakot pujotteli välistä.
- Rivissä pienillä etäisyyksillä (0.5-1 m) maahan ja sivulle-käskytyksiä yksitellen. Juju oli tasoonsa nähden hyvä. 

Ylempien luokkien liikkeisiin tuli myös hyviä vinkkejä joita ruvetaan kohta myös testailemaan.
Viime ja tällä viikolla ollaan treenattu jotain melkein joka päivä ja hitsi kun rupeaa moni asia toimimaan hyvin. Ei sole ko reenaamisesta enää kiinni :)
 
Vanhukset on olleet vauhdikkaamia taas kuin vuosiin. Jekun kanssa on käynyt niin kuin joskus käy: huomaa miten se on ollut kipeä nyt kun se ei enää ole kipeä. Eli oireet, joita piti normaalina luonteeseen liittyvänä ovatkin yhtäkkiä kipulääkkeen myötä hävinneet. Jekku on huomattavasti pitkäpinnaisempi, rennompi, leikkii Jujun kanssa ja liikkuu hyvin. Molemmat seniorit tekee pitkähköjä lenkkejä ja kulkee tottistreeneissä mukana vaatien tietenkin treenejä myös itselleen. Niin mahtavaa!

Viikon tokot

Alkuviikolla tuli treenattua laiskasti. Oli liian märkää, liian pimeää tai liian kylmää, yleensä kaikkea samaan aikaan. Tiistaina kyllästyin rapaan ja pakkasin kaikki kolme autoon ja mentiin hallille. Siitä treenistä ei jäänyt mieleen muuta kuin että seuraavalla kerralla suunnittelen treenin. Intoa ja säheltämistä oli enemmän kuin hermo meinasi kestää. Keskiviikkona kokouksen jälkeen Tassuvaarassa (yksin) vähän pk-tottista. Pakkasta oli sen verran, että rukkasia ei kestänyt ottaa kädestä, joten lähinnä leikittiin. Pallo kainalossa seuraamista (mikä tuntui hyvältä, en tiedä miltä näytti), luoksetuloa, jääviä (istu/maahan) ja yksi noutokin. Juju oli oikein sopivan innokas.

Perjantaina ensin Imarilla tunnin lenkki hyvässä (so. porottomassa) yhteishengessä. Koirat juoksi sopivan rauhallisesti, Jekun ei tarvinnut toimia järjestysmiehenä (=rynniä Jujun perään ja kipeytyä selästään) ja Juju kävi tiuhaan ilmottautumassa. Imarista hallille, jossa jätin ensin vanhukset autoon. Jujun kanssa seuraamista (pallo kainalossa), mikä tuntui tosi hyvältä. Parhaiten onnistui niin että Juju ensin maassa, siitä sivulle ja seuraamaan. Ei hypi ja rieku ja yliyritä (tai pure mua reidestä...) kun aloitus on sivulta tai maasta. Merkin kiertoa, joka meni hyvin, samoin ruutu. Kokeilin kerran ruudun myös ilman kosketusalustaa ja onnistui yhtä hyvin. Hyppyjä kosketusalustalle ja 3 agihypyn (minikorkeudella) sarjana kun intoonnuin Jujun tätikoiran videoista. Jahka Juju kasvaa, opetan hyppytekniikkaa noilla sarjoilla.  Jane ja Jekku haettiin mukaan ja kapulan pitoa vuorotellen ja parin askeleen tuomista, hyvä! Sitten malttitreeniä, jossa jätin koirat riviin ja kutsuin vuorotellen nimeltä. Jujulla oli ensin vaikeuksia pysyä kun Janea kutsuttiin, mutta jahka lähti sujumaan niin sitten malttoi aivan mainiosti. Tunnarim tein vahingossa vähän samalla systeemillä, kutsuin vuorotellen joka koiran haistelemaan kapuloita. Juju kyllä ensimmäisenä, mutta enpä ole ennen sitä kutsunut tai lähetellyt kapuloille. On  menty hihnassa yhdessä. No tuli todettua että menee se näinkin. Juju tuli lujaa, haisteli hyvin, reagoi omaan ja lähti tuomaan mulle ennen kuin ehdin kehua ja palkata. Ens viikolla täytyy kuitenkin taas tehdä vähän rauhallisempaa tunnaritreeniä. Paikallaoloja vielä lopuksi: Jujulla oli vaikeuksia pysyä istumassa, tarjoaa nyt maahanmenoa vähän joka käskyyn, mutta kun jäi istumaan niin pysyi siinä hyvin.

Sunnuntaina ohjatuissa treeneissä kaukojen kertausta. Nukuin pitkään joten ei ehditty tehdä paljon minkäänlaista aamulenkkiä ja Jujulla oli selvästi vaikeampaa keskittyä kuin edellistreenissä, jonne mentiin 1.5h metsälenkin jälkeen. Kaukoissa pää pyöri joka suuntaan eikä keskittyminen meinannut onnistua. Maasta-istumaan nousuun nyt vinkiksi kurre-asentojumppaa. Kapulan pitoa ja nostamista erilaisilla kapuloilla: kaikki muut (erikokoiset ohjatun noudon kapulat ja metskut) onnistui hyvin, mutta pk-kapulan kohdalla ilme muuttui ihan erilaiseksi; rauhaton ote ja koko olemus ja kapula meinasi väkisin mennä melkein kurkkuun saakka. Ei olla treenattu pitämistä pk-kapulalla ja muutenkin tuntuu että kaikki uudet esineet pitas saada ensin mältävä ennen kuin oppii että ihan kaikkea pitää pitää rauhallisesti. Nyt sitten työn alle erilaisten pk-noutokapuloiden pitämistä. Viimeisenä vielä hyppyä kosketusalustalle ja siihen jäämistä + paluu hyppy. Tää on helppoa.

Sekä lauantaina että sunnuntaina oli myös mukava kaveritapaaminen. Lauantaina Juju leikki tunnin verran Diegon kanssa ja sunnuntaina treffattiin poikien kanssa Usva. Pojat ja Usva meni kolmistaan ihan hyvässä hengessä vaikka alkuun oli tunteet vähän kuumina ja tuli pari räsähdystä puolin ja toisin. Diegon (14 kk Espanjanvesikoira) kanssa Juju oli edelleen aivan samalla aaltopituudella ja pojat leikki ja juoksi kuin parhaat kaverit konsanaan.

Tokoa koko elämä

Kuukauden verran ollaan treenattu (muutamaa haku, esineruutu ja jälkitreeniä lukuunottamatta) lähinnä tokoa. Illat pimeni ja ilmat kylmeni, joten oli aika siirtyä sisähalliin treenaamaan mukavasti keinovalossa ja sähköpatterin lämmössä. Ja tokotahti varmaan vaan kiihtyy talven mittaa, sen verran mukavaa touhua se on ollut sekä minusta että Jujusta. Päästiin RKK:n tokotreeneihin Kirsin ryhmään ja siitä olen kyllä todella todella iloinen. On luksusta päästä viikottain ohjattuihin treeneihin, tulee treenattua enemmän, paremmin ja järkevämmin ja myös ylempien luokkien liikkeitä. Yritän muistaa kirjata viikottain treenien sujumiset tänne. Viimeisen n. kuukauden ajan ohjelmassa on ollut ainakin:

- Seuraaminen: tämä rupesi vihdoin sujumaan ja tuntuu että Juju lopultakin hiffasi mitä siltä odotetaan. Kuukausikaupalla (reilu puoli vuotta...) sitä imuteltiin ja treenattiin perusasentoa ilman minkäänlaista näkyvää tulosta. Sitten yks päivä se vaan rupesi seuraamaan. Edelleen on vähän hakusessa paras tapa harjoitella niin että vire pysyisi sopivana. Jos alkuun tuntui ettei virettä ole ollenkaan, niin nyt sitä on välillä liikaa. Tänään Juju oli melkoisen rauhallinen ja muutaman askeleen seuraaminen onnistui ihan hyvin ilman sen kummempaa apuvälinettä. Kirsin mukaan oli parempi niin kuin lelu kainalossa joka tahtoo vääntää Jujun kaulaa aika mutkalle. Takapään käyttötreeninä ollaan tehty peruuttamisia, kieputuksia ja vadin päällä pyörimistä (Jujun lemppari) ja pikkuhiljaa minun mielestä alkaa vaikuttaa aika hyvältä.

- Perusasento: parantunut viime viikkoina. Tätä on hinkattu lenkeilläkin paljon ja nyt Jujulla alkaa olla taju siitä mihin kohtaan ja miten päin kuuluu tulla. Luulen että perusasentotreenit sai seuraamisenkin yhtäkkiä loksahtamaan kohdilleen. Samalla tavoin kuin Jekku aikoinaan, Juju tuntuu tajunneen seuraamisen perusasentotreenin kautta.

- Tunnari: Aloitin kesällä piilottamalla omaa kapulaa ruohikkoon, mutta tämä jäi muutamaan kertaan. Sen jälkeen vahvistin haistelua kylvämällä ruokaa kapuloiden lomaan. Tämä kuitenkin tuntui nopeasti muuttavan tunnarin ruuan haistelutreeniksi. Kapulat oli täysin merkityksettömiä ja Juju haisteli vain niiden välejä ruokaa etsien. Kirsin vinkistä treenattiin omaan reagoimista apuhajulla (oman alla makupala). Mutta edelleen tuntui että Juju etsii enemmän ruokaa kuin minun hajua. Jätin sitten makupalat pois, mutta edelleen tuntui ettei Juju rupea tajuamaan mitä tässä haetaan. Haisteli mutta saattoi ruveta kääntämään kapuloita ikäänkuin tarkistaakseen onko niiden alla mitään. Ja kun ei ollut, rupesi joko ihmettelemään tai käyttämään kapuloita suussaan. Viime viikolla piilotin omaa kapulaa 2 iltana ensin ruohikkoon ja haetutin sitä sen jälkeen hajustamattoman "kasan" vierestä. Ainakin toistaiseksi tuntuu että Juju hoksasi jujun ja nyt on reagoinut ihan hyvin omaan kapulaan joka on muiden joukossa. Pitää malttaa treenata riittävän vähän. Jos onnistuu ekalla kerralla, parempi jättää siihen! Herkästi rupeaa tarjoamaan jotain muuta (kapuloiden nostelua, kääntelyä tai ihan vaan ihmettelyä) jos ottaa useamman peräkkäin. Kapulan pitämistä on opeteltu erikseen, vielä en pyydä Jujua tuomaan.

- Ruutu: kosketusalustalle juokseminen on niin tuttua, että ruutu menee sen avulla hyvin."Missä ruutu" kuiskauksella olen valmistellut. Tämä on hyvällä alulla.

- Merkki: Tätä on treenattu kiertämällä ja pikku hiljaa alkaa ymmärtää jujun. Niina huomautti viime viikolla minun terävistä käsimerkeistä, jotka on enemmän saalisärsykkeitä kuin käsimerkkejä. Pitää muistaa! Rauhallinen käsiliike ja käsi saa vielä jäädä ylhäälle osoittamaan suuntaa sekä merkissä että ruudussa!

- Ohjattu nouto: tätä on treenattu kosketusalustoilla mikä on tuntunut todella toimivalta ja hyvältä. Juju tykkää kaikesta missä saa läiskiä kosketusalustaa, joten tämä on oikein mieluisa liike sillekin. Melko nopeasti rupesi sujumaan ja melko hyvin osaa jo olla välittämättä keskimmäisestä lätkästä. Pikkuhiljaa voisi kasvattaa vähän etäisyyttäkin (sekä lätkiin että minun ja Jujun välille). 

- Nouto: kesällä otettiin vauhtinoutoja kun se oli yksi liike, mikä oli Jujun mielestä hauska. Samalla tuli sitten nostettua kierroksia ehkä vähän liikaa. Ote oli sitten tosi rauhaton ja nyt on treenattu lähinnä vain pitämistä. Parin viikon tehokuuri (ruokakipolla) alkoi tuottaa tulosta ja nyt on ote ainakin keittiökauhasta aika hyvä. Pikkuhiljaa olen siirtynyt nostoharjoituksiin, ja askelen-parin tuomiseen mutta samalla paljon pitämistreeniä.

-Kaket: Näitä treenasin ruualla Jujun ollessa pikkupentu ja hyvä että treenasin. Nyt ollaan taas otettu tekniikkatreenit ohjelmaan ja aika hyvältä vaikuttaa. Ja ihan eri helpolta Jekkuun verrattuna. Juju hallitsee kroppansa hyvin eikä hötkyile ja steppaa turhia. Seiso-istu vaihtoon pitää muistaa että käsiliike on riittävästi taaksepäin, siinä meinaa takajalat tulla vähän eteenpäin. Maasta istumaan nousu pitäisi saada hypähtävämmäksi. Siihen tuli tänään vinkiksi koiran "patouttaminen": koira maahan ja odota käsky, makupala paikoilleen koiran päälle -> koira patoaa kun odottaa käskyä ja saadaan se näin reagoimaan säpäkämmin ja hypähtämään makupalaa kohti. Juju oli vielä vähän hämillään tästä, mutta luulen että tulee toimimaan kun hoksaa ensin idean. 

 - Jäävät: Maahanmenoa on treenattu selkeästi enemmän, tarjoaa sitä joka käskyllä. Seisomista ei ole treenattu oikeastaan yhtään, mutta se on ohjelmassa ens viikon treeneissä, joten korkea aika ruveta treenaamaan. 

Kestoteemana on häiriönsieto. Juju menee edelleen aika herkästi kierroksille erityisesti toisista koirista jotka tekee noutoa, ruutua, luoksetuloa jne. Pahinta on jos se on kaverikoira joka tekee. Mutta harjoitellaan. Tänään oli todella maltillisesti, ei juurikaan ottanut toisen koiran ruututreenistä häiriötä ja malttoi jopa pötkötellä ihan rennosti. Auttoi kun käytiin aamulla pitkä metsälenkki kaverikoiran kanssa. Eilen käytiin Pellossa tokoporukan kanssa ja treenattiin 2 h. Sekin ehkä vähän rauhotti tämän päivän mielialaa.

 Paikallaolotreeniä (makaamista ja istumista) ollaan otettu kaikenlaisissa tilanteissa; yksin, Janen ja Jekun kaverina, muiden koirien kanssa, isommassa ja pienemmässä häiriössä. Ihan hyvällä mallilla sekin. Jujun kanssa on niin kiva treenata, että kovin paljoa ei harmita että talvi tulee ja maastotreenit jää. Tokossa riittää kyllä tekemistä. 




Merkki:

Jekku lääkärissä ja treeneissä

Pari viikkoa sitten käytiin koirien kanssa etelässä. Itselläni oli työreissu Jyväskylään ja samalla käytiin äidin luona Tampereella ja Kurussa mökillä. Etelässä oli vielä syksy parhaimmillaan ja päästiin metsäänkin. Nimittäin sienimetsään.... slurps. Suppilovahveroita kerättiin hieman kohmeisin sormin, mutta hyviä oli.

Jekun kanssa ajeltiin yhtenä päivänä Vantaalle Aistiin tutkimuksiin. Ajattelin kyllä perua koko jutun, kun Jekku oli 3-4 viikon levon jäljiltä mitä parhaassa kunnossa eikä edes pienellä yrittämisellä ruvennut liikkumaan jäykästi tai muuten oireilemaan. Vaikutti siltä että lepo ja reilu kipulääkekuuri "paransi" Jekun joka oli kuin eri koira. Liikkui rennommin ja puhtaammin kuin koko vuonna, peitsaaminen on hävinnyt melkein kokonaan ja iästäkin tuntuu hävinneen n. 5 vuotta. Leikkii Janen kanssa lähes joka päivä, lenkillä seikkailee ja painattaa itsekseen eikä hiihtele mun kannoilla sen näköisenä että haluaa kääntyä kotiin.  Tuntui sitten vähän hölmöltä viedä eläinlääkäriin koiraa jossa ei ollut mitään vikaa. Mutta näin se oli elokuussakin kun käytin Jekun selkäkuvissa, ei oirellut silloin mutta muutaman viikon päästä taas pahemmin.Oireet tulee ja menee ja mun mieltä rassaa kun ei tiedä mistä ne on peräisin ja miten niihin pitäisi suhtautua. Oli siis hyvä että mentiin.

Jekun tutki Aistin toinen neurologi, joka oli ihan pätevän ja hauskan oloinen heppu.  Hänellä tuntui olevan (eläinlääkäreille varmaan) tyypillinen ennakkoasenne Belgeihin (mutisi jotain bloody belgianseista) jota Jekku sitten ansiokkaasti vahvisti. Jekku huusi kuin syötävä kun jalkoja väänneltiin mutta ihan selvää ei ollut, että sattuiko enemmän fyysisesti vaiko henkisesti. Jekku laitettiin sitten magneettiin ja syynättiin välilevyt ja hermokanavat. Selästä ei magneetilla löytynyt mitään vikaa: selkäydin, nikamat, välilevyt, hermopäät kunnossa eikä merkkejä hermopinteestä :) Tämä eläinlääkäri oli myös sitä mieltä ettei selän röntgenkuvatkaan näytä mitenkään dramaattisilta, joten oireet tuskin johtuu edes selästä. Lonkkia hän kuitenkin piti kaikkea muuta kuin täydellisinä, iän ja vauhdikkaan elämän tuomaa muutosta näkyy ja oireet todennäköisesti on sieltä peräisin. Muistui sitten mieleen että Soppelakin näki lonkkien etuosassa kalkkitiivistymät  ja onhan  Jekku kyllä aristanut myös lonkan seutua hierottaessa. Kyselin vielä Anu Lappalaiselta lonkan-suoliluun uusiluumuodostelmista ja hän oli sitä mieltä, että lonkkanivelet tuskin on syypää oireisiin mutta uusioluumuodostumat lonkan etuosassa viittaa jonkinlaiseen pehmytkudosvaurioon joka saattaisi selittää ongelmat. Raskaammassa liikunnasta ja pk-treeneistä Jekku jää nyt eläkkeelle, mutta muuten elo jatkuu niin kuin ennenkin.Tokoa onneksi voidaan vielä harrastaa.

Tokoa ollaan treenattu tällä ja viime viikolla useampaan kertaan hyödyntäen Tassuvaarassa tiistai- ja torstai-iltaisin palavat valot ja katsastuskonttorilla olevat isot merkkikartiot. Merkkiä ja ruutua on siis harjoiteltu, samoin ohjattua noutoa. Näitä Jekku rakastaa ja siitä on tullutkin varsin riehakas. Samoin äänekäs. En tiedä onko meillä kokeisiin enää asiaa, kun Jekku on omaksunut nyt semmoisen lähtökiekauksen joka liikkeeseen. Merkki tuntuu olevan erityisen rakas ja sinne juostessa pitää joskus huutaa kuin agilitykoira radalla :o On ollut niin hauskaa kun Jekku on taas oma hölmö itsensä että en ole sitten viitsinyt edes kieltää moista huutamista. No nyt otetaan vähän vakavampi ote treeneihin. Huomenna alkaa hallitreenit, joten eiköhän vire siellä pikkuhallissa vähän laske. 

Tokokoe 3-4.8.

Jekun kanssa käytiin pari kuukautta sitten tokokokeissa, mutta enpä ole saanut kirjattua niistäkään mitään ylös. Yritän nyt muistella tärkeimmät. Koe oli 3-4.8., paikkana Pukinpolun kenttä ja tuomarina Harri Laisi "etelästä". Oikein mukava ja ystävällinen tuomari, ei mitenkään turhan tiukka.Odotukset ei olleet mitenkään kovin korkealla, onnistuin kesän treeneillä lähinnä sekoittamaan Jekkua lisää. Treenattiin ruudun paikkaa ja kaukojen tekniikkaa yms, mutta kun edistystä ei kovin huimasti tuntunut tapahtuvan, rupesin viikko-pari ennen koetta treenaamaan asenteella ihan-sama-mikä-tekniikka-kunhan-tulis-edes-jotain-pisteitä. Ei siis oltu oikein koekunnossa, mutta tuskin sitä koskaan ollaan, joten näillä mentiin.

Kisat käytiin hirveässä helteessä, erityisesti lauantaina oli kuuma kuin hornankattilassa ja oli vaikeuksia keksiä varjopaikkaa kentän laidalta. Siinä hermostuneena säätäessäni sain lähinnä Jekun sitten paineistumaan. Pisteitä tuli arvostelulapun ja muistiinpanojeni mukaan näin:

Paikalla makuu 9, oli mennyt lonkalle ja oli kauhean paineisen oloinen kun hain pois

Seuraaminen 8,5: en muista mitä oli, sivuaskeleet ja peruuttaminen ei ainakaan olleet kaunista katseltavaa.

Istuminen seuraamisen yhteydessä 0: jäi seisomaan, painetta ja epävarmuutta

Luoksetulo 8: kohtuullisen hyvä, pysäytin liian aikaisin tai Jekku ennakoi tms

Ruutu 0: en muista mitä tapahtui, jäi varmaan kehänauhojen päälle, yritin ohjata, mutta ei tullut mitään ja tais Jekku lopulta hilpsiä takasin minun luo.

Hyppynouto 10

Metallinouto 8,5: minä en taaskaan saanut sitä helkkarin kapulaa lentämään muuta kuin muutaman metrin vinoon. Luovutus sitten tietenkin vinossa, eikä se palautusvauhtikaan varmaan päätä huimannut

Tunnari 7: Järjestys oli sekoitettuja tunnari oli heti paikallamakuun jälkeen (Jekku ensimmäisenä vuorossa). Jekku oli tosi epävarman oloinen, nosti oman varovaisesti mutta pudotti matkalla. Hienoa kuitenkin että haisteli ja toi oman.

Kaukot 8: liikkui eteenpäin

Kokonaisvaikutus 8

pisteitä 207 ja 3-tulos

Ärsytti koko touhu. Ihan samat ongelmat vuodesta toiseen, tai oikeastaan kaikki vaan pahenee ja menee alaspäin. Kaiholla muistelin alkuaikoja jolloin Jekku oli aina super hyvässä vireessä ja toimi kokeissa niin kuin treeneissäkin. Nyt en saa millään ilveellä itseäni tai Jekkua pois siitä kisa-jännitys/paine-koomasta. Vähällä oli ettenkö perunut sunnuntain koetta, mutta mentiin kuitenkin. Sunnuntaina hioin vähän kehään-meno strategiaa ja yritin tsempata itseäni, Jane otettiin myös mukaan tsemppariksi. Otin myös näyttelyhäkin mukaan, jonka sainkin oikein hyvään paikkaan kehän lähelle, mutta silti syrjään ja varjoon. Jekku oli kehään mennessä ihan eri vireessä kun sain ottaa sen suoraan häkistä eikä kentän laidalla ollut liikaa odottelua. Paikkamakuussa oli taas jotain paineistavaa. Ilmeisesti itse jätin Jekun vinoon, koska se oli vinossa kun hain sen eikä kuulemma ollut liikkunut. Vähän paineessa se oli, varmaan vaan vieraiden koirien läsnäolo + minun jännitys aiheuttaa. Yksilöliikkeisiin mentäessä se oli kuitenkin oikein hyvässä vireessä, siinä ei mitään jähmeyttä tai epävarmuutta. Taas oli järjestys sekoitettu mutta en muista miten.

pisteinä kuitenkin näin:

Paikallamakuu 9: vinossa

Seuraaminen 8: hyvä vire oli, mutta oliko sitten vähän seilaamista en muista

istuminen 10: nyt meni hyvin ja varmasti

Luoksetulo 8: taas pysähtyi liian aikaisin tms

Ruutu 8: hyvä siihen nähden että edellisillan treenit oli aiheuttaneet lähinnä lisää epätoivoa, ts Jekku ei meinannut mennä ruutuun ollenkaan, itsepäisesti jäi siihen ruutunauhojen etupuolelle joka kerta. Kokeessa meni ruutuun, mutta sivusta ulos. Sain ohjattua takaisin ruutuun, jossa jäi takakulmaan mutta kuitenkin sisäpuolelle.

Hyppynouto 8.5: en muista mitään

metallinouto 8,5: en muista muuta kuin että taaskaan se kapula ei lentänyt...

tunnari 9: tais olla ihan hyvä :) Oisko vähän pureskellut kapulaa tai luovutus ollut huono, en muista

Kaukot 7: liikkui tietenkin

kokonaisvaikutus 8.5

Kokonaispisteet 268.5 ja 1-tulos! Jee!!

Muutama kuva kokeista. Päykkösen Kirsille kiitos kuvista!

Eikös se täällä ollut se ruutu...

Tokokoe

Jekun tokokoe 31.3. Pellossa.  Ei ihan mennyt kuin elokuvissa, mutta oli kiva että käytiin. Nythän tiedän mitä pitää treenata ja toisaalta tuntui melkein kivalta että vireongelmat oli ihan toista äärilaitaa kuin syksyllä. Syksyllä Jekku meinasi singota kehästä avaruutta kiertävälle radalle, mutta nyt tuntui että sitä pitäisi jopa vähän herätellä.  Jos nyt säädetään vähän takaisinpäin niin eikös se ole sitten hyvä :D Jekku oli kyllä kummallisen haahuileva, vähän paineessa ja epävarma. Olin itse kuin pystyynkuollut puu tultuani edellis-iltana tosi rankalta Tromssan reissulta. En ollut täysillä mukana tässä maailmassa kun olin aivan armottoman väsynyt joten ohjaus oli paikoin kyllä varmaan aika hoopoa. Reissuni aikana oli  kotona sattunut pieni onnettomuus joka järkyttti minua ja tämäkin varmaan osin siirtyi Jekkuun  epävarmuutta aiheuttaen. Joten uskon että tilapäistä tämmöinen haahuilu ja korjaantuu kun itse olen 100% mukana ja saadaan rutiinia ja kisakokemusta. Hallissa oli samaan aikaan lappalaiskoirien jalostustarkastus ja melkoinen hulabaloo. Jekkuun tämä ei olisi vaikuttanut jos en itse olisi ottanut painetta koiravilinästä. Pitäisi jo saada omasta päästä ja selkäytimestä pois tämä "ongelma". Treenitkin kaipaa vähän remonttia. Tuli mieleen monta juttua mitä olen treenannut aivan pöljästi.

Osa-alueet menivät näin:

Paikalla makaaminen 10: tässä nyt ei ollut mitään ihmeellistä.

Seuraaminen 8: En saanut missään vaiheessa Jekkua oikein hyvään vireeseen, kehään mentäessä se ei ollut menossa tekemään tottista (innokkaana) vaan lähinnä haahuili mukana. Tämä varmaan ihan suoraa seurausta haahuilevasta ohjaajasta, joka ei myöskään ollut kovin innokkaana menossa tekemään tottista. Huono vire meillä molemmilla. Tuomari huomautti muistaakseni tempon vaihteluista ja täyskäännökisistä joissa tuli väljyyttä. Sivuaskeleet vasemmalle tein huonosti. Olin niin väsynyt että jouduin miettimään aika tovin kumpi on vasen ja sen jälkeen harpoin epämääräisesti etuviistoon askeleet. Näitä pitää treenata. Olen lähinnä välttänyt vasemmalle otettavia askelia kun en tiedä miten ne ottaisin. Jekku on aina siinä jalassa kiinni enkä tiedä mitään keinoa astua sivuaskelia ilman että joutuisin samalla potkaisemaan sitä syrjään. Voi kun tulisi taas joku hyvä tokokouluttaja Rovaniemelle... 

Liikkeestä istuminen 0: Jekku jäi seisomaan. Tämä ei ole treeneissä epäonnistunut ainakaan 3 vuoteen, mutta kokeissa epäonnistuu herkästi. Pitäs miettiä miten sais tämän tehtyä kokeissa niin kuin treeneissä...

Luoksetulo 5: Liikkurin sanottua jätetään koira, komensin Jekun istumaan ja lähdin menemään. Anne (liikkuri) kuiskasi että maahan, jonka jälkeen palasin pari askelta takaisin, talloin Jekun varpaille ja jätin sen maahan. Epäilin että Jekku ei lähtisi liikkeelle ekakäskystä varpaille tallomisen jälkeen, joten annoin tavallista iloisemman tule-käskyn ja Jekkuhan tuli iloisesti ja lujaa. Toppi venyi pitkäksi ja maahanmeno jäi vähän puolitiehen.Mikä pölvästi ohjaaja Jekulla onkaan. Vasta tämän jälkeen edes tajusin että voittajassa koira jätetään maahan.

Kaukokäskyt 5:  Tuplakäsky viimesellä vaihdolla ja eteenpäin liikkuminen alensivat arvosanaa, hilkulla varmaan ettei mennyt nollille. Jekku oli tahmea kuin siirappi.Kaukot on selvästi vaan huonontuneet sen jälkeen kun rupesin opettamaan niitä uusiksi liikkumisongelman takia. Tarvittas joku tokovalmentaja tähänkin, olen ihan tumpelo opettamaan näitä.

Ruutu 0: Jekku lähti kovaa ja juoksi ruudun sivusta ohi, toistin ruutu käskyn, jonka jälkeen Jekku näytti juoksevan hallin päädyssä olevalle ulko-ovelle.Kutsuin sen lopulta takaisin ja lähetin uudestaan, jonka jälkeen Jekku kyllä juoksi määrätietoisesti ruutuun mutta sain pysäytettyä sen vasta ruudun jälkeen juostuaan melkein kehänauhojen yli. Jekkua hämäsi todennäköisesti päädyssä olleet agilityesteen siivekkeet ja ehkä myös kehänauha. Treenattiin paljon ruutunauhan ylittämistä (mikä on kamalan vaikeaa) ja käytin siinä kehänauhaa. Voipi olla, että Jekku tajusi tämän nyt niin että idea on mennä kehänauhan toiselle puolen, oli se sitten maassa tai ilmassa. Pitää vaan treenata lisää erilaisia häiriöitä, viritellä kehänauhoja ja härpäkkeitä joka puolelle.
.
Hyppynouto 8: "Jee viimeinkin jotain mitä osaan" tuumasi Jekku ja liiteli riemumielin esteen yli ja tömäytti minuun kiinni kapulansa kanssa. Tästä törmäilystä meni pari pistettä.

Metallinouto 91/2: heitin kapulan turhan lähelle, muuten meni tosi hyvin, mutta palautus ravilla. Oisin voinut heittää vähän kauemmas niin ois laukka saattanut irrota. Muuten tosi hyvä metallinouto Jekulta.

Tunnari: Jekku lähti rauhallisesti, haisteli mielestäni hyvin ja toi väärän. höh.

Kokonaisvaikutelma 10. Tuomarin mielestä tosi hyvää yhteistyötä, liikkeet ei vaan onnistuneet.

Pisteitä tällä suorituksella kertyi 158 joten suunta on tästä toivon mukaan vain ylöspäin.

tokokoe

Jekun kanssa käytiin sunnuntaina Pellossa tokokokeessa, tuomarina Päivi Lamminen.
Liikkeet meni kutakuinkin näin:

Paikallamakuu 10, tässä ei mitään ihmeempää, tuomari sanoi että 3 viimeisestä (joiden joukossa Jekku oli) koirasta yksi oli vinkunut, mutta koska hän ei ollut varma että kuka, ei voinut ketään rokottaa. Jekku ei ole koskaan vinkunut paikallamakuussa mutta mistäs sitä tietää...

Seuraaminen 9: Piste meni liian tiivistä seuraamisesta joka kuitenkin muuten oli tuomarin mielestä hyvää. Seuraamisen alussa Jekku puuskutti joka askeleella kuin olisi päästänyt suun kautta ylimäärästä höyryä ulos, oli viittä vaille ettei olisi vinkunut tai päästellyt muita ääniä. Tämä on epätyypillistä Jekulle. Lisäksi seuraamisen alussa Jekku oli virittynyt eteen-menoon,  meinasi lähteä edistämään ja oli jännittynyt ja valmiina säntäämään hallin toiseen päähän :o En oikein ymmärrä että mistä tämä eteenmeno villitys johtuu. Treeneissä Tassuvaarassa se ei ole tehnyt tätä kertaakaan pariin viikkoon, eikä me olla eteenmenoa harjoiteltukaan moneen viikkoon. Ymmärsin kun Jekku 2 viikkoa sitten hakukokeessa oli menossa eteen. Sehän kuuli kun parille annettiin eteenmeno käsky ja oli vielä itse juuri ollut paikallamakuussa (+ olin 2 viikkoa aiemmin "antanut palkaksi" eteenmenon rauhallisesta paikallamakuusta). On hirveän vaikea ymmärtää mistä se keksii että tokokokeessa ja hallissa (missä ei koskaan ole otettu eteenmenoa) tehtäisiin eteenmenoa. Saattoi se tietenkin taas yhdistää paikallamakuun tähän, vaikka siinä oli taukoa 5 koiran verran ennen kuin oli Jekun vuoro. Tai sitten se vaan oli niin kiihtynyt, että yhdisti oman tunnetilansa eteenmenoon, joka on megalomaanisen kiihdyttävää Jekun mielestä. En tiedä, perin kummallista mutta aika mielenkiintoista.

Liikkeestä maahanmeno: Seuraamisen jälkeen hörhöily jatkui kun epähuomiossa taputin Jekkua rintaan.  Rintaan taputus on joskus aikoinaan opetettu tarkoittamaan että nyt tulee eteenmeno (ikäänkuin tähän tarvisi mitään lisävinkkejä). Kun avasin suuni, Jekku lähti, mutta kun sanoin "seuraa" tuli yhtä nopeasti sivulle. Eli teki nopean pyrähdyksen niin kuin aina kun ennakoi eteen-käskyä. Palasi kuitenkin seuraamaan ja ilmeisesti tajusi ettei tässä olla eteen lähettämässä, koska meni maihin melko hyvin. Tuomari ei kommentoinut muuta kuin tuota syöksyä. Koska ei ymmärtänyt mitä koira teki, oletti että minä annoin ylimääräisen käsiavun ja otti siitä pisteitä, 7 p.

Luoksetulo: ei meinannut pysähtyä millään, hipsi monta askelta, 7 p. Pitää miettiä miten tuon pysäytyksen opettaisin. Ei se ole treeneissäkään hyvä.

Liikkeestä seisominen: otti joitakin askelia perääni, 8.5 p. Nopea seisahtuminen pitää treenata kyllä ihan uusiksi.

Nouto 8.5, meni rumasti kapulalle ja tökkäsi mua kapulalla. Ihan normi suoritus siis. Näillä kierroksilla ei voi paljoa muuta vaatia.

Kauko ohjaus 10, tämä meni ihan hyvin.

Estehyppy 9.5: sivulletulo muistaakseni vähän vajaa.

Kokonaisvaikutus 9, tuomarin sanoin: otan pisteen kun koira on niin outo !?! Yhteistyö hyvän näköistä, mutta koira tekee välillä tosi outoja juttuja (maahanmenossa erityisesti). Hah :D Olen täysin samaa mieltä. Outo koira, mutta eipähän käy elämä tylsäksi. Pisteitä kuitenkin 175 ja 1-tulos ja sij 2/6.


Tulos sinänsä oli ihan ok, mutta erityisesti kehän laidalla odottelu oli todella ahdistava kokemus. Jos Jekku 2 viikkoa sitten hakukokeen tottiksessa oli kuin enkelin ajatus, oli se sunnuntaina kuin pirun riivaama. Ennen kehään menoa ei pystynyt rauhoittumaan millään, pomppi ylös-alas vaikka oli käskyn alla. Ei kestänyt yhtään muita koiria, reagoi jopa hallin oven avaamiseen ja oli  hermona. Ihan kuin se olisi taantunut 3 vuoden takaiseen tilaan eikä tässä olisi koko kesää treenattu rauhoittumista kehän/kentän laidalle. Masensi niin, että "päätin" että Jekun tokoura saa päättyä TK2:seen ja vaihdan koiraa seuraaviin kokeisiin.

Janen kanssa varmaan keväällä käynkin voittajassa, sen verran innokas eläkeläis-tokoilija se on. Enkä nyt ehkä Jekunkaan kanssa heitä hanskoja tiskiin. Pitää vain taas ottaa opiksi. Viime viikon treenit oli aivan liian kiihdyttävät  kun palkkasin kaiken maailman vinkupalloilla. Huomasin kyllä treeneissäkin että Jekku alkoi käydä turhan korkeilla kierroksilla, mutta kun ei se treeneissä haitannut niin en ottanut asiaa turhan vakavasti. Ahdas halli (vaikkei se ahdas olekaan, mutta tilaa kuitenkin rajallisemmin kuin ulkona), paljon koiria ja hälinää sekä jännittävä ohjaaja tekee asiasta vaan sitten hieman erilaisen. Itse en  pystynyt keskittymään koeaamuna ollenkaan. Takana (ja edessä) oli stressaava työviikko ja minulla oli työasiat mielessä aamulla kun ajoin (reilua ylinopeutta, kun lähdettiin myöhässä >:( ) Pelloon. En itsekään ollut parhaassa mahdollisessa vireessä ja keskittymisentilassa mikä sekin jo vaikutti varmasti Jekkuun. Jekkua ei olisi kannattanut viedä halliin niin aikaisin odottamaan, olisi pitänyt väsyttää sitä enemmän ulkona. Mutta sehän on tietenkin tärkeintä, että kehässä Jekku pysyi kohtuullisen hyvin nahoissaan ja osassa liikkeistä keskittyi hyvinkin hyvin.

Pellon kisat oli hyvin järjestetty, palkinnot tosi kivat ja tuomari oli minun mieleeni. Tiukka, mutta ihan asiasta rokotti. Kotimatkalla poikettiin hakemassa 20 kg poronlihaa ja 10 kg luita, joten loppujen lopuksi melko kannattava reissu.

tokokurssilla

Sunnuntaina oltiin Jekun kanssa Pipa Pärssisen kurssilla. Meinasin jo perua Jekun osallistumisen ja mennä vain kuunteluoppilaaksi, mutta onneksi en perunut. Oli todella hyödyllinen ja hauska päivä. Jekun kanssa saatiin hyviä vinkkejä ruutuun ja tunnariin. Muidenkin koirien treeneistä tarttui matkaan paljon ideoita.

Jekun liikkeiksi valitsin ruudun ja tunnarin. Ruutu sen takia että epäilin että treeneissämme on jotain pielessä, kun ruutuun meno ei vaan edisty, Jekku ei etene ruutuun asti kuin suunnilleen joka toinen kerta. Jekku ei mielestäni oikein hahmota koko ruutua, se fiksaantuu liikaa ruutuun vietyyn palkkaan (makupalat)  tai sitten siihen ettei sinne ole viety mitään (jos lähettää tyhjään ruutuun). Pipalta tuli monta neuvoa miten treenejä pitää säätää. Olen turhan kauan käyttänyt makupaloja ruudussa (kosketusmaton päällä), ne pitää jättää pois että Jekku hahmottaa itse ruudun. Suuri ongelma on se että olen palkannut Jekkua välillä niin että se on saanut hakea makupalan minulta. Olen treenannut lähinnä yksin, joten kun ruutu on kaukana niin en ole pystynyt heittämään sinne makupalaa. Ja pallon heitto ruutuun sitten taas on aiheuttanut sydämen tykytyksiä kun Jekku on singonnut pallon perässä milloin kolmella kierteellä kerien ja milloin voltin taaksepäin heittäen. Nyt pitää huolehtia että palkka lentää aina ruutuun tai sen taakse. Tarvittaessa apuohjaaja palkkaa.  Lisäksi kosketusalusta, eli kylpyhuoneen matto on  liian iso  (vaikka raaskin sentään leikata sen puoliksi).  Ruudun hahmotusta varmaan hankaloittaa se, että se kosketusmatto (makupaloineen) on niin hallitseva. Ohjeiksi saatiin pienentää kosketusalustaa, parantaa ruudun havaitsemista laittamalla kulmamerkkien lisäksi reunanauhat, treenata entiseen malliin kosketusalustaa käyttäen ja palkan pitää lentää ruutuun tai sen taakse.

Tunnarissa selitin ongelmaksi hosumisen ja kapuloiden aiheuttaman kuumumisen. Jekulla on toisinaan ollut myös pientä paineistumisongelmaa, mikä ilmenee väärän kapulan tuomisena ja vähän kaikkien kapuloiden nosteluna, mutta paineistumisongelmaan tuli hyvät ohjeet jo aikaisemman koiran kohdalla. Kapuloiden aiheuttamaan kiihtymiseen saatiin ohjeeksi treenata kovilla kierroksilla, mutta niin että kapuloilla koira rauhoittuu. Tavoitteena että vaikka koira olisi kuinka kierroksilla, kapuloilla on rauhoittava vaikutus. Tämä saadaan aikaan esim niin että koira lähetetään kapuloille kaukaa, mutta ohjaaja seisoo kapuloiden vieressä. Ohjaajan läheisyys rauhoittaa, ohjaaja voi tarvittaessaa toistaa käskyn ja rauhoitella menoa kun seisoo siinä lähellä. Tämä tuntui tosi hyvältä menetelmältä. Ongelma kun on se että Jekku kuumuu siinä matkalla kapuloille, joten se ei välttämättä auta että sen rauhoittelee ennen kapuloille lähettämistä. Toisaalta kokeissa ei voi määrättömästi rauhoitellakaan koiraa, joten pitää treenata niin että koira voi olla vaikka minkälaisilla kierroksilla mutta kapuloilla se rauhoittuu. Pitkän matkan lisäksi voi kokeilla hetsata koiraa leikittämällä, hypyttämällä, agilityesteillä jne ja lähettää siitä tunnaria tekemään.  Heh, minä kun olen miettinyt pääni puhki keinoja millä saan Jekusta tasaisen, tyynen ja rauhallisen tunnarin tekoa varten, nyt otetaankin härkää sarvista, väännetään nupit kaakkoon ja opetetaan että siitä huolimatta tunnarit haistellaan rauhassa.  Näitä treenataan ja lisäksi jatkan makupalojen laittamista kapuloiden sekaan. Aina silloin tällöin.

Kapuloista paineistuva bortsu sai ohjeeksi rentoutumisharjoituksia kapuloiden seassa. Kapuloiden seassa vain oleillaan, silitellään ja rentoudutaan. Aluksi ei anneta mitään käskyjä, kapuloiden sekaan voi heitellä nameja ja katsoa jos koira rupeaa haistelemaan. Koira voidaan lähettää kapuloille niin että ohjaaja on "piilossa", ohjaajan läsnäolo saattaa paineistaa liikaa (tällöin tarvitaan apuohjaaja). Ja tärkeä tärkeä juttu on että koiraa ei saa palkata liian innokkaasti! Oikean kapulan löytäminen ei saa olla liian iso juttu, ettei koiralle tule liian kiire palauttaa kapulaa ja ilahduttaa ohjaajaa. Tämä on saattanut olla Jekulla ja Janealla ongelmana kun ne jossain vaiheessa tarjosivat vääriä kapuloita. Jos koira tuo väärän kapulan, treeni päättyy siihen, eli uutta tilaisuutta ei pidä antaa.

Flatin treeneistä tuli vinkkejä kaukokäskyihin ja miten työstää pois sitä että koira liikkuu vähän eteenpäin erityisesti s-i vaihdossa (sekä Jekun että Janen ongelma). Tähän vinkiksi opettaa koira peruuttamaan, tämä on ollut työn alla, otetaan se taas treeniaiheeksi. Koiran pitää tajuta että on kannattavaa myös liikkua ohjaajasta poispäin, makupala ei tulekaan siitä että tulee kohti ohjaajaa. Tätä treenataan niin että ohjaaja liikkuu koiraa kohti ja kun tämä ottaa askeleen taaksepäin heitetään palkka. Tämän jälkeen opetetaan istumisen tekniikka niin että koira istuu aina taaksepäin. Toinen konsti on käyttää lautaa tai rimaa, joka laitetaan takajalkojen eteen. Myös takapalkka auttaa ehkäisemään koiran hinkua liikkua kohti ohjaajaa. Tärkeää myös jumpata asentovaihtoja niin että niistä tulee koiralle rutiini. Koiran ei tarvitse miettiä mitään vaan vaihtojen pitäisi tapahtua aina samalla tavalla niin että tekniikka on sillä lihasmuistissa.

Kapulan pyörittelyongelmaan tuli ohjeeksi kantamisharjoituksia.  Kapula maassa, kuljetaan sitä kohti, koiralle käsky ottaa kapula ja jatketaan matkaa. Kapulan kantoa epätasaisilla alustoilla ja esim portaita pitkin, agilityputken läpi jne. Ideana että koiran pitää keskittyä muuhunkin tekemiseen, ei jää aikaa kapulan pyörittämiseen ja joutuu tiukentamaan otetta kapulaan. Näitä pitää kokeilla Jekun kanssa.