Alkuviikolla tuli treenattua laiskasti. Oli liian märkää, liian pimeää tai liian kylmää, yleensä kaikkea samaan aikaan. Tiistaina kyllästyin rapaan ja pakkasin kaikki kolme autoon ja mentiin hallille. Siitä treenistä ei jäänyt mieleen muuta kuin että seuraavalla kerralla suunnittelen treenin. Intoa ja säheltämistä oli enemmän kuin hermo meinasi kestää. Keskiviikkona kokouksen jälkeen Tassuvaarassa (yksin) vähän pk-tottista. Pakkasta oli sen verran, että rukkasia ei kestänyt ottaa kädestä, joten lähinnä leikittiin. Pallo kainalossa seuraamista (mikä tuntui hyvältä, en tiedä miltä näytti), luoksetuloa, jääviä (istu/maahan) ja yksi noutokin. Juju oli oikein sopivan innokas.
Perjantaina ensin Imarilla tunnin lenkki hyvässä (so. porottomassa) yhteishengessä. Koirat juoksi sopivan rauhallisesti, Jekun ei tarvinnut toimia järjestysmiehenä (=rynniä Jujun perään ja kipeytyä selästään) ja Juju kävi tiuhaan ilmottautumassa. Imarista hallille, jossa jätin ensin vanhukset autoon. Jujun kanssa seuraamista (pallo kainalossa), mikä tuntui tosi hyvältä. Parhaiten onnistui niin että Juju ensin maassa, siitä sivulle ja seuraamaan. Ei hypi ja rieku ja yliyritä (tai pure mua reidestä...) kun aloitus on sivulta tai maasta. Merkin kiertoa, joka meni hyvin, samoin ruutu. Kokeilin kerran ruudun myös ilman kosketusalustaa ja onnistui yhtä hyvin. Hyppyjä kosketusalustalle ja 3 agihypyn (minikorkeudella) sarjana kun intoonnuin Jujun tätikoiran videoista. Jahka Juju kasvaa, opetan hyppytekniikkaa noilla sarjoilla. Jane ja Jekku haettiin mukaan ja kapulan pitoa vuorotellen ja parin askeleen tuomista, hyvä! Sitten malttitreeniä, jossa jätin koirat riviin ja kutsuin vuorotellen nimeltä. Jujulla oli ensin vaikeuksia pysyä kun Janea kutsuttiin, mutta jahka lähti sujumaan niin sitten malttoi aivan mainiosti. Tunnarim tein vahingossa vähän samalla systeemillä, kutsuin vuorotellen joka koiran haistelemaan kapuloita. Juju kyllä ensimmäisenä, mutta enpä ole ennen sitä kutsunut tai lähetellyt kapuloille. On menty hihnassa yhdessä. No tuli todettua että menee se näinkin. Juju tuli lujaa, haisteli hyvin, reagoi omaan ja lähti tuomaan mulle ennen kuin ehdin kehua ja palkata. Ens viikolla täytyy kuitenkin taas tehdä vähän rauhallisempaa tunnaritreeniä. Paikallaoloja vielä lopuksi: Jujulla oli vaikeuksia pysyä istumassa, tarjoaa nyt maahanmenoa vähän joka käskyyn, mutta kun jäi istumaan niin pysyi siinä hyvin.
Sunnuntaina ohjatuissa treeneissä kaukojen kertausta. Nukuin pitkään joten ei ehditty tehdä paljon minkäänlaista aamulenkkiä ja Jujulla oli selvästi vaikeampaa keskittyä kuin edellistreenissä, jonne mentiin 1.5h metsälenkin jälkeen. Kaukoissa pää pyöri joka suuntaan eikä keskittyminen meinannut onnistua. Maasta-istumaan nousuun nyt vinkiksi kurre-asentojumppaa. Kapulan pitoa ja nostamista erilaisilla kapuloilla: kaikki muut (erikokoiset ohjatun noudon kapulat ja metskut) onnistui hyvin, mutta pk-kapulan kohdalla ilme muuttui ihan erilaiseksi; rauhaton ote ja koko olemus ja kapula meinasi väkisin mennä melkein kurkkuun saakka. Ei olla treenattu pitämistä pk-kapulalla ja muutenkin tuntuu että kaikki uudet esineet pitas saada ensin mältävä ennen kuin oppii että ihan kaikkea pitää pitää rauhallisesti. Nyt sitten työn alle erilaisten pk-noutokapuloiden pitämistä. Viimeisenä vielä hyppyä kosketusalustalle ja siihen jäämistä + paluu hyppy. Tää on helppoa.
Sekä lauantaina että sunnuntaina oli myös mukava kaveritapaaminen. Lauantaina Juju leikki tunnin verran Diegon kanssa ja sunnuntaina treffattiin poikien kanssa Usva. Pojat ja Usva meni kolmistaan ihan hyvässä hengessä vaikka alkuun oli tunteet vähän kuumina ja tuli pari räsähdystä puolin ja toisin. Diegon (14 kk Espanjanvesikoira) kanssa Juju oli edelleen aivan samalla aaltopituudella ja pojat leikki ja juoksi kuin parhaat kaverit konsanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti