Maastokauden avaus ja koeuran korkkaus

Vappuna käytiin etelässä ja avattiin maastotreenikausi Valkeakoskella Eloisa-Offlines kasvattien leirillä. Jane ja Jekku vietti vapun mökillä ja minä ja Jujukin päästiin nauttimaan kesästä järven rannalla parin päivän ajan. Keli oli todellakin kesäinen, ainoastaan vesi oli kylmää. Jekun kanssa heitettiin talviturkit, minä Näsijärveen ja Jekku mökkirantaan (trimmerin avustuksella).

Pojat saunarannassa härkälintujen mekkalaa ihmettelemässä

 Leirillä oltiin lauantaina aamupäivä jälkiryhmässä ja sunnuntaina koko päivä hakumetsässä. Lisäksi lauantai iltapäivän kuuntelin tottisoppeja, joita jakeli Jari Kantoluoto. Tykkäsin kovasti kaikista kouluttajista (haussa Mirva Helistölä, jäljellä Taina Ylilammi), mukavia tyyppejä ja jakoivat hyviä treenivinkkejä. Tottiksessa paneuduttiin joka koiran kanssa tunnetilaan. Kentälle tullessa koiria ei hetsattu, haukutettu tai virettä nostettu vaan odotettiin että se tarjoaa aktiivisuutta ohjaajalle. Tästä palkka. Ideana se, että koira oppii itse nostamaan vireen, tekemään töitä ohjaajalle, ei palkalle ja hoksaa että se voi itse toiminnallaan vaikuttaa ohjaajaan. Saadaan tasaisempi vire, keskittyneempi koira ja harmonisempi koesuoritus. Tämä tuli kyllä sopivaan saumaan kun olen pähkäillyt näitä viritelyasioita osaamatta päättää miten tehdä. Viime kesänä haukutin, mutta Jujulla oli juurikin sitä ongelmaa (minkä Kantoluoto sanoi haukuttamisen aiheuttavan), että se nousi haukusta, mutta vire ei kantanut kovin pitkälle ja vireen säätely oli muutenkin hankalaa. Helposti nousi liikaakin mikä huononsi keskittymistä. Haukuttamista ja hetsaamista voi käyttää "palkkana" kun  koira on itse nostanut vietin, eli ei nosteta vaan yhdistetään vietti hetsaamiseen. Vähän sama logiikka vauhtiliikkeissä, hetsataan koiraa kun se itse kiihdyttää vauhtia. Esim luoksetuloa pitkällä matkalla, kun koira kiihdyttää juostessaan vauhtia, kaivetaan patukka esiin ja innostetaan koiraa. Kantoluoto ei käytä patouttamista ollenkaan, koska ei halua että koira tekee palkalle (padotessaan koira ajattelee hänen mukaansa vaan palkkaa). Treenin alkuun tehtiin luopumistreeniä, joka parantaa keskittymistä ja  ennaltaehkäisee/sammuttaa palkan vaanimista. Luopumisessa on oleellista että koiran olemus rentoutuu, kun koira on rentoutunut, otetaan muutama helppo liike (esim istu, maahan), kehutaan/palkataan ja tämän jälkeen ruvetaan tekemään tottista. Olen nyt muutaman kerran ottanut treenin alkuun tuon "luopumisrituaalin" ja täytyy sanoa että toimii! Seuraamisessa ei ole enää yliyrittämistä ja sähläämistä, vaan keskittyneempi ja harmonisempi tunnelma.

Jäljellä Jujulle tehtiin "ihmisriista-treeni". Kevään eka jälki ja arvelin että voi olla aika haastavaa, mutta halusin kokeilla tätä ideaa. Ihmisriistaa voisi hyödyntää motivaation kohottamiseen maastossa jossa on paljon eläinriistan aiheuttamaa häiriötä. Juju sai nähdä jäljentekijän lähdön (luuli tietenkin maalimieheksi ja rupesi ilmaisemaan tätä...), jäljentekijä jätti myös lääppimisjälkiä käsistään kulmiin ja keppien kohdalle ja lopuksi jäi jäljen päähän palkaksi. Jälki oli n. 400m ja vanheni alle 1 h.  Alku meni ihan hyvin, Juju oli kyllä lajista selvillä (jäljesti ei yrittänyt ilmavainulla ratkoa) mutta ongelmatilanteessa tuli esiin epävarmuus/osaamattomuus/tms. Maasto oli paljon ryteikköisempää mihin ollaan totuttu, liina jäi kiinni moneen kertaan ja itse kadotin tuntuman ja Jujun näköpiiristä jossain vaiheessa (pitäis muistaa treenata muuallakin kuin kuivilla mäntykankailla!). Tämän jälkeen Juju meni ilmeisesti kulmasta yli ja kadotti jäljen. Löysi kyllä vielä jonkun jäljen (en tiedä oliko oikea), mutta päätyi tielle eikä löytänyt enää takaisin oikealle jäljelle. Vaikka jälki meni pieleen, treeni oli kyllä hyvä ja superopettavainen, tuli monta ajatusta ja ideaa kesän treeneihin sovellettavaksi. Ihmisriistoja, lisää vieraan tekemiä jälkiä, lisää kokemusta jäljen hukkumisesta ja vaihtelevia jälkiä ja maastoja. Lisäksi keppimotivaation kohotusta hankalilla kepeillä (sammaleen tms alle piiloon) ja leikkiä/kunnon bileet kepeillä.

Sunnuntaina hakuiltiin 2 tosi hyvää treeniä. Ensimmäisellä kierroksella otin helpohkon ja lyhyen treenin kun oli ensimmäinen kunnon metsätreeni, vieraat maalimiehet ja vieras rata. 3 pistoa, 3 löytöä, jokaisella 10-20 haukkua. Tämä sujui tosi hyvin, hyvä vire, hyvät haukut ja kehuja tuli korrektista maalimieskäytöksestä. Toisella kierroksella otettiin alkuun tyhjä jota sitten hinkattiin useamman lähetyksen verran kun Juju sitkeästi kaarsi kohti autoja jonne yksi koira oli aiemmin päivällä tehnyt baanan. Toisella puolen etukulmassa löytö jota haukkui hyvin. Toiselle puolen hyvä pisto mutta maalimiehellä sattui joku katkos ja Juju oli tuijottanut hetken maalimiestä ennen kuin rupesi haukkumaan. Tämän jälkeen toinen tyhjä, jonne lähti vähän epäröiden, mutta teki kuitenkin hyvänoloisen tyhjän (en nähnyt ylämäkeen mutta viipyi ainakin kauan) ja vielä viimeisellä pistolla maalimies maakuopassa. Eka maakuoppa ja Juju aloittu haukun heti ja haukkui tosi hyvin kuopan reunalla.

Jane teki metsässä mielenkiintoisen löydön (hirven pää)

Tultiin reissusta keskiviikkoiltana ja helatorstaiaamuna pyyhkästiin sitten omalle kentälle tokokokeisiin. Viimeistelytreenit jäi tekemättä ja se kyllä näkyi.  Ei oltu käyty kentällä pariin viikkoon, treenaaminen jäi kiireiden, mun huonon fiiliksen (Jekun diagnoosin jälkeen) ja vappureissun takia ja Juju oli sitten aikamoisilla kierroksilla kun omalla kentällä oltiin. En saanut sitä oikein hyvään mielentilaan enkä kyllä itsekään missään ihan optimitilassa ollut (kokeissa kun oltiin). Selvittiin kuitenkin jotensakin kunnialla. 

Paikallamakuu 9: meni maahan ja nousi oikein hyvin, makasi puolet ajasta ihan normaalisti vähän sivulle vilkuillen, mutta loppua kohti terästyi ja rupesi ilmeisesti kuvittelemaan että minä joko kohta kutsun sen luokse tai sitten vapautan palkalle. Oli yhtäkkiä kuin jousilla ja teki pienen nykäyksen kun ilmeisesti sormeni,silmäni tai herra ties mikä liikahti. Jaa-a paikkista ei olla taidettu paljoa treenata, kevään ajan olen vahvistanut nopeutta ylösnousuissa ja aika paljon vapauttanut palkalle, nyt täytyy ottaa äkkiä kuuri kunnon paikallaoloja.

Kuva Laura Hanni

Seuruu 9 1/2: tuntui ihan kohtuulliselta, Juju ehkä jonkun verran välillä takana mutta ei ainakaan painanut.
 
Maahanmeno 9: Mun vartaloapu...

Luoksetulo 8 1/2: Juju oli ottanut askelia mun perään ???  Tai jonkinlaisen liikkumiseleen! Nyt täytyy palkata pelkästään rauhallisesta ja varmasta maassapysymisestä.

Kapulan pito 7 1/2: Juju tikkasi kapulaan kuin sika limppuun eikä sitten irroittanut ennen kuin toisella käskyllä. Tämän jälkeen jäi kiinni kapulaan niin että kun vapautin liikkeen jälkeen, karkasi liikkurin perässä kehän ulkopuolelle hakemaan kapulaa :o Arvelin että oli jotenkin kauhean kuormittunut ja tämä oli ihan vaan kisajännityksen tuoma moga, mutta eiei. Treeneissä teki samaa, jäi kiinni kapulaan tosi paljon. Talvella treenattiin kapulahäiriötä paljon hallilla, mutta ei se riitä, tarvitaan lisää treeniä ja eri paikoissa.

Kauko-ohjaus 10: yksi kymppi sentään. Kaikki sivulle ja istumaan nousut oli tosi säpäkät, joten jotain hyötyä on kevään treeneistä sentään ollut.

Hyppy 8: Jujun ajatus ja silmät harhaili edelleen noutokapulassa. Kun annoin hyppykäskyn lähti haahuilemaan kohti estettä, suorastaan yllättyi kun näki sen edessään, harkitsi kiertämistä, mutta päätti kuitenkin hypätä ja jäi epävarmana vähän puolittaiseen asentoon siihen mun eteen-sivulle.

Kokonaisvaikutus 7:  Ajatusten harhailusta ja noutokapulan perään karkailusta -3, muuten oli hyvä.

1-tulos (173p), mutta keskittyminen ja vire oli kaikkea muuta kuin hyvät. Opettavainen ja hyvä kokemus ensimmäisestä kokeesta kyllä yhtä kaikki. Tiedän mihin kiinnittää huomiota treeneissä.

Vanhuskoirat on olleet lumien mentyä aivan hirveän energisiä. Sekä Jane että Jekku tuntuu voivan paremmin kuin pitkään aikaan ja ovat kuin olisivat  nuorentuneet monta vuotta. Toivotaan että tätä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

Kuvat Laura Hanni

Paimennusta ja muuta treeniä

Kevään 2 muuta paimennusreissua tehtiin maalis-huhtikuun vaihteessa viikon välein.
Pitkäperjantaina jatkettiin poroilla siihen mihin oltiin 3 viikkoa aikaisemmin jääty. Juju oli jonkin verran (itse)varmempi ja sekä porot että Juju virtaisampia kuin ensimmäisellä kerralla. Ehkä olisi voinut jo silloin olla tarkempi että käskyt menee kerrasta läpi, huomasin päivän päätteeksi että jonkin verran (liikaa) tuli käskytettyä. Kurkku oli käheä :p Juju aloitti koko 17 päisen tokan kanssa joka lopuksi jaettiin puoliksi, osa porukasta kuljetettiin kirnun kautta pikkuaitaukseen. Toisella kierroksella vaihdettiin porukka, eli aamupäivän porot pieneen aitaukseen ja sieltä toinen porukka tilalle. Haastavinta oli tälläkin kerralla saada Juju tajuamaan että poroja ei kierretä. Sitkeästi se yritti ja jouduin paljon käskyttämään oota ja nätisti ettei Juju tai porot kuumenneet liikaa. 

Kuvat Heidi Hautala

 Viikkoa myöhemmin Juju sitten lähti lapasesta heti alkuunsa. Olin jatkamassa samalla linjalla kun 2 aikaisempaa kertaa, tavoitteena selkeyttää Jujulle kuljetusta, riittävää etäisyyttä poroihin ynnä muuta sofistikoidumpaa. Mutta Juju päättikin aloittaa syöksymällä tokan eteen korvat lukossa käskyihin reagoimatta ja täysin perkelöityneenä. Teki sen toisenkin kerran, jonka jälkeen sai vähän palautetta. Päivän teemaksi nousi sitten korvien asettaminen oikeaan asentoon ja hallinta. Kuulolle Juju kyllä saatiin, mutta paimennuksen suhteen ei juurikaan edistytty. Minua jäi tämä vähän kaivelemaan, kun olin ajatellut vähän erilaista ja onnistuneempaa treeniä viimeiselle kerralle. Mutta oikeastaan ihan hyvä näin. Tarkoitushan oli alunperinkin ottaa ajattamista pois ja se tuli nyt viimeisellä kerralla kerrattua. Jatkossa Juju paimentaa kuitenkin vain lampaita. Mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus porot oli ja jäi paljon asioita hautumaan aivokoppaan muitakin treenejä ajatellen. Ja sitähän saa mitä tilaa; tällä viikolla alkaa hallintatreenit metsässä, keväthuumassa kirmaavat puput saa toimia apureina.


Olen hirveän kiltti ja kuuliainen pieni porokoira. Kuva Heidi Hautala.

Lampaille päästiin pitkäperjantaina Mariannen ja nuoren Pertti-Aussien kanssa. Marianne väänsi rautalangasta sekä minulle että Jujulle sauvan käyttöä ja kuljettamista. Ja me molemmat taidettiin tajuta jotain! Tehtiin niin että aluksi Marianne oli katraan keskellä naama Jujun pain varmistamassa ettei se luikahda sieltä minun luo eteen ja siitä pikkuhiljaa siirtyi taakse, Juju hiffasi lopulta mitä siltä odotetaan ja sen jälkeen rupesi sujumaan kuljettaminen.  Viimeisellä kerralla käytiin Heidin ja Jämyn kanssa tiellä kuljettamassa ja aitauksessa treenattiin hallintaa ja lampaiden hakemista. Kuljettaminen meni taas ihan hyvin, belkkarit teki mukavasti töitä yhdessä. Aitauksessa lampaat oli tosi jähmeitä ja aika kului lähinnä siihen että yritettiin saada lampolan ovelle junttaantunut katras liikkeelle. Hyvää hallintatreeniäkin tuli kun Juju joutui odottelemaan pötköllä sillä välin kun Jämy teki hommia. Toukokuussa jatketaan lampailla ja kesäksi on muutenkin muutama paimennus varattu kalenteriin.




Juju tyypillisellä ja ei niin toivotulla paikalla.... lampaiden keskellä.

Hakua päästiin ensimmäisen kerran treenaamaan metsään viikonloppuna. Lunta on vielä ihan reilusti, mutta Toramolta löytyi vähän ohutlumisempi pläntti ynnä pälvipaikkoja ja saatiin tehtyä pikku rata 3 koirakon voimin. Jujulle 4 pistoa: ekana haamu, toisena umppari, kolmantena maalimies pressun sisällä; kaikki kokonaan, palkka mukaanlukien piilossa; haukkuja n. 10-20-30. Juju reagoi (haukku pätkii) heti kun alan kävellä kohti piiloa, joten viimeisellä maalimiehellä haukutettiin samalla kun minä steppailin ympärillä. Ihan hyvä metsätreenien aloitus.

BH ja tokokoe on suunnitelmissa toukokuulle ja koepaikka tokoonkin jo varmistettu. Kenttä on kuivunut melko mukavasti, joten olen aika motivoituneesti käynyt treenaamassa kun ei tarvitse ajaa minnekään toiselle puolen kaupunkia treenaamaan. Juju kävi myös testaamassa tokon alokasluokan epävirallisissa kokeissa ja teki kyllä ihan niin hyvin kun osaa. Kaikenlaista fiksattavaa tietenkin on vielä paljon, mutta ei mitään mikä ei treenaamisella korjaantuisi. Nyt sitten vaan odotetaan että loput lumet lähtee ja päästään kunnolla viettämään aikaa metsässä.

kaikenlaista treeniä

Kaikenlaista on puuhailtu, pikaiset muistiinpanot tärkeimmistä. Viime viikolla päästiin paimentamaan ja Lauralla oli kamera kuumana, hyviä kuvia tuli myös Jujusta, kiitos näistä!
Harjoiteltiin 2 kierrosta kentällä ohjausta ja kuljetusta. Oli vaikeeta, sekä minun että Jujun mielestä. Jujulla oli vaikeuksia tajuta miksi pitää pysyä lampaiden takana ja minulla oli vaikeuksia sauvan käytössä. Hoksattiin kuitenkin että pitää ehdottomasti olla lyhyempi sauva, onnistuin paineistamaan pitemmällä kepillä koukkimisella ja se sai Jujun kaahottamaan entistä laajempia kaaria. Hitsin kivaa oli kuitenkin ja Minnan arvio Jujusta oli tällä kertaa että on se sairaan nopea, mutta niin älyttömän kiltti lampaille. Juju on kyllä niin kiltti kaikille. Paitsi jäniksille, joita se tykkäisi tappaa (ensimmäinen uhri tuli muutama viikko sitten).

Kohtelias paimen (kuvat Laura Hanni)

Haussa on otettu tyhjät ja ilmasukin mukaan kuvioihin. Juju lähtee varmasti myös valmiille maalimiehille, uppoaa aikas hyvin ja suoraan, mutta vielä pitää keksiä keinot vahvistaa eteenpäin kääntymistä. Ilmasua ollaan otettu nyt 2 kertaa metsässä ja se toimii myös aika hyvin, Juju aloittaa haukun heti ja ilman apuja. Pikkuhiljaa pitää kestoa pidentää. Haku on niin älyttömän hyvässä vaiheessa, että olisi kiva jos vois treenata 3 kertaa viikossa eikä 3 viikon välein mitä työkiireet pakottaa nyt syyskuussa tekemään.

Kuva Laura Hanni

Jälkeä olen yrittänyt vääntää Jujulle rautalangasta. Merkkasin kunnolla jäljet, vaadin jäljellä pysymistä, nenän nostelusta (porojen hajujen suuntaan) stoppasin ja kehoitin takaisin jäljelle, keppejä tiuhaan, ilmaisu kun toimii nyt hyvin (narupallo tms lelu) palkkana. Tämä sujui suht koht hyvin muutaman jäljen verran, sitten tuli taukoa jonka aikana häiriö kasvoi liian suureksi, eli poroja on taas liikaa. Se että porot haisee nokkaan aiheuttaa lähes ahdistavan "tilan" (sekä minussa että Jujussa...). Pään sisällä oleva pieni vihreä ukko kun huutaa että metsästä! metsästä!, mutta liinan päässä oleva akka sanoo että ET (prrrr...). Mietin jo että josko jättäisi jäljen kokonaan pois repertuaarista siihen saakka että muutetaan pois poronhoitoalueelta, mutta pöh. Kyllä tää pitää ottaa vaan hyvänä tilaisuutena kouluttaa koiraa sietämään häiriöitä jäljellä ja samalla oppia itse  paljon kaikenlaista. Esineruutu ja tarkkuus sujuu vaikka porot ois ruudun takana, miksi ihmeessä en saa jälkeä toimimaan?

Kokeilin myös vappuna saamaani vinkkiä käyttää apuhajua ja liuotin kissanruokaa veteen ja ruiskuttelin sitä jäljelle. Juju oli ensimmäiset askeleet ehkä aavistuksen kiinnnostuneempi jäljestä, mutta muuten ei ollut juuri eroa, poron hajut vei voiton. Tuli myös huomattua että Juju ei tykkää kissanruoasta. Ruoka ei siis tosiaan toimi joten unohdetaan se. Palasin takaisin lyhyisiin motivointijälkiin. Viikonloppuna tein pikkujäljen, jossa 2 keppiä välissä (ehkä 40 m välein) ja lopussa patukka. Poronkellot kilkatti taustalla ja Juju tutussa koomassa kun lähestyttiin "janaa". Kokeilin temputtamista että saisin katkaistua sen kooman (jota on vaikea saada pois käskyttämällä, Juju paineistuu tässä tilanteessa herkästi ja rupeaa joko kaahottamaan/sekoilemaan tai menee täysin passiiviseksi) ja Jujuhan teki oikein vauhdikkaita pyörähdyksiä, mutta saman tien suuntas katseen, nenän ja koko aivotoiminnan porojen suuntaan. Seuraava kokeilu oli sitten haukuttaa ja tästä suoraan jäljelle lähettäminen. Hitsi tämähän toimi, Juju jäljesti aika vauhdilla, mutta siitä viis.  Keppiin reagoi nopeasti ja putos maahan keppi jalkojen välissä saman tien. Kepin ja seuraavankin jälkeen pieni haukutus ja saman tien jäljelle toimi hyvin, annoin mennä pitkällä liinalla ja vauhdilla ja tuntuu että nyt oli motivaatio kohdillaan. Patukkakin tuli vastaan aivan täydellisessä kohdassa, hyvästä jäljestyksestä palkkana, että tuntui että kerrankin treeni onnistui. Hyvä oli fiilis Jujullakin ja porot täysin unohdettu. Oispa hienoa jos pikkuhiljaa saatais porojen aiheuttama häiriö pois mielestä. Juju on kuitenkin hyvä jälkikoira ja keppien ilmaisukin olisi nyt kunnossa.

Lampaiden joukkoon on soluttautunut paimen

Tottiksessa ei ole ollut mitään ihmeempää. Juju on edistynyt kovasti häiriön siedon kanssa. Ollaan treenattu 1-2 kertaa viikossa yhteistreeneissä ja tämä on auttanut paljon. Ampumista ollaan otettu muutamia kertoja ja ensimmäisten kertojen pään käännöstä lukuunottamatta Juju ei ole reagoinut mitenkään. BH:n kanssa en pidä kiirettä, mutta talvella voisi käydä tokokokeissa. Pikapuoliin pitäisi ruveta treenaamaan liikkuroituna alokasluokan liikkeitä ja sitten ottaa tavoitteeksi tokon korkkaaminen.

Hakua x 3 ja tottista hallissa

Putki päällä.... 5 päivän sisään mahtui 3 hakutreeniä:

Torstaina Vennivaaran kallioradalla vieraassa porukassa, jossa mukana myös 2 miestä. Etukulmiin "viuhka", molempiin hyvät syvät, suorat pistot ja leikki palkkana. Enää en muista oliko 3. tai 4. maalimiehillä apuja, muistaakseni ei kummallakaan. Hyvin lähti, hyvät pistot ja hyvin leikki. Ja ei ole enää mitään ongelmaa vieraiden maalimiesten, oli sukupuoli kumpi tahansa, kanssa.

Sunnuntaina oman porukan kanssa Toramolla. Haamumuistikuvat etukulmiin, maalimiehet 70 m syvyydessä mutta näyttäytyivät lähempänä. Hyvät suorat pistot taas. Kolmas maalimies valmiina n. 50 m:ssä, sisääntulo jonka jälkeen taas hyvä suora pisto. Sisääntulo ja 4. maalimies jäniksenä. Super!
Lopuksi vielä Elina ja Heidi haukutti purutyyny kengän alla, ihan loistohaukut ja melko lämpimästä säästä + 1000000000000000000000000000000000000 mäkäräisestä huolimatta vire nousi ihanasti.

Tiistaina
Alkalointiradalla Outin ja Elinan kanssa. Rata oli muuttunut järveksi viime viikon sateiden myötä. Mäkäräisiä oli vielä enemmän kuin sunnuntaina ja kuumakin oli, olosuhteet kuin suoraan helvetistä siis. Ei jaksettu/haluttu talloa, Juju oli ensimmäisenä, joten puhtaaseen maastoon etukulmiin valmiit ukot. Ei ollut mitään muuta ongelmaa, kuin että meinasi karata toiselle puolen tietä, jossa haistoi joko Johninille tehdyn jäljen tai jonkun muun kulkureitin. Toisella lähetyksellä löysi maalimiehen. Loppuun 3 haukutusta.

Viime viikolla käytiin koko porukalla 2 kertaa hallilla treenaamassa hyppyjä sateelta ja itikoilta suojassa. Samalla seuraamista, jääviä, tunnaria ja noutoa. Vanhukset teki vähän jumppaa niille viritetyllä minikavalettisarjalla mikä sai ne innostumaan vähän liikaakin. Jujulle 3-4 esteen hyppysarjaa, jossa viimeisenä pressueste 70-100 cm korkeana. Juju meni ekan kerran  metrisen esteen ja näytti siltä että menis vaikka 2-metrisen.

Torstaina lähdetään etelään sukuloimaan ja toivon mukaan siellä on vähän vähemmän itikoita.

Viikon tokot

Alkuviikolla tuli treenattua laiskasti. Oli liian märkää, liian pimeää tai liian kylmää, yleensä kaikkea samaan aikaan. Tiistaina kyllästyin rapaan ja pakkasin kaikki kolme autoon ja mentiin hallille. Siitä treenistä ei jäänyt mieleen muuta kuin että seuraavalla kerralla suunnittelen treenin. Intoa ja säheltämistä oli enemmän kuin hermo meinasi kestää. Keskiviikkona kokouksen jälkeen Tassuvaarassa (yksin) vähän pk-tottista. Pakkasta oli sen verran, että rukkasia ei kestänyt ottaa kädestä, joten lähinnä leikittiin. Pallo kainalossa seuraamista (mikä tuntui hyvältä, en tiedä miltä näytti), luoksetuloa, jääviä (istu/maahan) ja yksi noutokin. Juju oli oikein sopivan innokas.

Perjantaina ensin Imarilla tunnin lenkki hyvässä (so. porottomassa) yhteishengessä. Koirat juoksi sopivan rauhallisesti, Jekun ei tarvinnut toimia järjestysmiehenä (=rynniä Jujun perään ja kipeytyä selästään) ja Juju kävi tiuhaan ilmottautumassa. Imarista hallille, jossa jätin ensin vanhukset autoon. Jujun kanssa seuraamista (pallo kainalossa), mikä tuntui tosi hyvältä. Parhaiten onnistui niin että Juju ensin maassa, siitä sivulle ja seuraamaan. Ei hypi ja rieku ja yliyritä (tai pure mua reidestä...) kun aloitus on sivulta tai maasta. Merkin kiertoa, joka meni hyvin, samoin ruutu. Kokeilin kerran ruudun myös ilman kosketusalustaa ja onnistui yhtä hyvin. Hyppyjä kosketusalustalle ja 3 agihypyn (minikorkeudella) sarjana kun intoonnuin Jujun tätikoiran videoista. Jahka Juju kasvaa, opetan hyppytekniikkaa noilla sarjoilla.  Jane ja Jekku haettiin mukaan ja kapulan pitoa vuorotellen ja parin askeleen tuomista, hyvä! Sitten malttitreeniä, jossa jätin koirat riviin ja kutsuin vuorotellen nimeltä. Jujulla oli ensin vaikeuksia pysyä kun Janea kutsuttiin, mutta jahka lähti sujumaan niin sitten malttoi aivan mainiosti. Tunnarim tein vahingossa vähän samalla systeemillä, kutsuin vuorotellen joka koiran haistelemaan kapuloita. Juju kyllä ensimmäisenä, mutta enpä ole ennen sitä kutsunut tai lähetellyt kapuloille. On  menty hihnassa yhdessä. No tuli todettua että menee se näinkin. Juju tuli lujaa, haisteli hyvin, reagoi omaan ja lähti tuomaan mulle ennen kuin ehdin kehua ja palkata. Ens viikolla täytyy kuitenkin taas tehdä vähän rauhallisempaa tunnaritreeniä. Paikallaoloja vielä lopuksi: Jujulla oli vaikeuksia pysyä istumassa, tarjoaa nyt maahanmenoa vähän joka käskyyn, mutta kun jäi istumaan niin pysyi siinä hyvin.

Sunnuntaina ohjatuissa treeneissä kaukojen kertausta. Nukuin pitkään joten ei ehditty tehdä paljon minkäänlaista aamulenkkiä ja Jujulla oli selvästi vaikeampaa keskittyä kuin edellistreenissä, jonne mentiin 1.5h metsälenkin jälkeen. Kaukoissa pää pyöri joka suuntaan eikä keskittyminen meinannut onnistua. Maasta-istumaan nousuun nyt vinkiksi kurre-asentojumppaa. Kapulan pitoa ja nostamista erilaisilla kapuloilla: kaikki muut (erikokoiset ohjatun noudon kapulat ja metskut) onnistui hyvin, mutta pk-kapulan kohdalla ilme muuttui ihan erilaiseksi; rauhaton ote ja koko olemus ja kapula meinasi väkisin mennä melkein kurkkuun saakka. Ei olla treenattu pitämistä pk-kapulalla ja muutenkin tuntuu että kaikki uudet esineet pitas saada ensin mältävä ennen kuin oppii että ihan kaikkea pitää pitää rauhallisesti. Nyt sitten työn alle erilaisten pk-noutokapuloiden pitämistä. Viimeisenä vielä hyppyä kosketusalustalle ja siihen jäämistä + paluu hyppy. Tää on helppoa.

Sekä lauantaina että sunnuntaina oli myös mukava kaveritapaaminen. Lauantaina Juju leikki tunnin verran Diegon kanssa ja sunnuntaina treffattiin poikien kanssa Usva. Pojat ja Usva meni kolmistaan ihan hyvässä hengessä vaikka alkuun oli tunteet vähän kuumina ja tuli pari räsähdystä puolin ja toisin. Diegon (14 kk Espanjanvesikoira) kanssa Juju oli edelleen aivan samalla aaltopituudella ja pojat leikki ja juoksi kuin parhaat kaverit konsanaan.

Kesä paketissa

Viime postauksessa oli keskikesä, mutta nyt on kesä auttamattomasti ohi ja talvikin kohta enää lumipeitettä vaille valmis. Pakkaskelejä on ollut mutta vielä ei lunta näy, eikä toivottavasti näykään vielä muutamaan viikkoon, ois vielä jälkiä treenattavana. Minua kun ei haittaisi vaikka lumi tulisi tammikuussa, valoahan se toisi, mutta sujuvasti olemme lenkkeilleet pilkkopimeässä metsässäkin. Tai no, koirat kirmaa valot pannassa vilkkuen ja minä kompuroin otsalamppu otsalla ja ihmettelen että missä kohtaa ollaan menossa kun näkyvyys on max 2 metriä.  Blogia en meinaa saada päivitettyä millään,  kiire, saamattomuus ja laiskuus vaivaa, mutta myös ja aivan erityisesti surkea DNA mokkula. Netti toimii pätkittäin ja pätkäisee yleensä kesken blogikirjoittelun. Bloggeri onneksi tallentelee näitä tekstejä automaattisesti, kesän ajalta onkin arkistossa paljon keskeneräisiä kirjoitelmia. Ehkä joku ilta kaivelen ne sieltä esiin ja parsin jonkinlaiseksi yhteenvedoksi.

Koirat on olleet terveitä ja reippaita koko loppukesän ja syksyn. Jekun heinäkuiset jalkavaivat menivät 2-3 viikon levolla ja sen jälkeen ei ole ollut ontumista eikä oireilua.  Katri kävi viikonloppuna hieromassa Jekun, eikä etuosassa ollut mitään kummempaa kiristystä. Takapäässä oli jumia, erityisti vasemman lonkan-reiden seudun käsittelyä Jekku jännitti ja irvisteli. Samanlaista jumia kun on Janellakin ollut, Jekku taitaa olla tulossa vanhaksi. Tai ainakin keski-ikäiseksi. Jane puolestaan kävi fysioterapeutin käsittelyssä muutaman kerran kun oli kesän aikana saanut koko kropan niin jumiin, että liikkui kuin puupökkelö. Selkä, rintalihakset ja etureidet oli jumissa, mutta nyt Jane on taas vetreä ja virkeä kuin nuori likka. On se kumma miten voi koira muuttua vuosi vuodelta nuoremmaksi :) Jane kutisi koko kevään ja kesän, mutta syksyllä kutina loppui kuin seinään. Kokeilin kaikkia mahdollisia ruokavalion muutoksia: maissitonta, viljatonta nappulaa, puuro + liha kotiruokaa ja lopulta jätin puuronkin pois ja koirat barfasi. Mikään ei selkeästi vaikuttanut ja ehdin jo epäillä että kyseessä on jonkinlainen pöly- varastopunkki- siitepöly-allergia. Mutta elo-syyskuussa kutina sitten vaan loppui. Epäilen että hiivan liikakasvu oli ainakin osa ongelmaa ja se saatiin häädettyä lopullisesti vähän pitempiaikaisen ruokavalioremontin (viljojen pois jättämisen) jälkeen.   Pesu atoopikkojen shampoolla helpotti vähän ja tais ahkera puolukoiden syöminen säikäyttää hiivat lopullisesti. Kutina nimittäin loppui sen jälkeen kun rupesin syöttämään Jekulle taas C-vitamiinia ja puolukkaa (puolukoita kerättiin koirien kanssa ja koirat keräs niitä ahkerasti itsekin) virtsakidevaivoihin ja samalla tuli annettua Janellekin oma osuus hapoista. Puolukkaa ja molkosania on ruokalistalla nyt molemmille. Ja koirat syö pääasiassa viljatonta ruokaa, Jekkukin kun on helpompaa antaa molemmille samaa ruokaa. Ja mihin ne koirat niitä viljoja tarviskaan.  

Treeneissä olen pähkäillyt lähinnä Jekun vireen ja tunnetilan säätämisen vaikeutta. Edistystä on tapahtunut ihan huimasti ja homma on alkanut sujua mukavanlaisesti.  Haku on sujunut hyvin vanhojen ongelmien osalta, paineistuminen on poissa ja sitä myöten valeilmaisut. Pientä ylivireongelmaa oli kun parissa treenissä oli viimeisellä maalimiehellä vähän liian hyvä palkka (iso sininen vinkuva kissa).  Lelu sai Jekun varsinaiseen kissapsykoosiin (onneksi kohde oli tuo lelu eikä naapurin kissa)  ja treeneihin tuli ihan uusia ulottuvuuksia. Pää(määrä)töntä  kaahailua, hallintaongelmaa, keskilinjan itsenäistä ylittämistä ja meikäläisen(kin) hermojen pettämistä. Mutta eipä tuostakaan koitunut mitään sen vakavampaa, vaihdettiin palkat ruokaan hetkeksi ja homma rupesi taas toimimaan kohtuullisesti.  Kesän aikana on käytetty paljon suorapalkkaa, mikä on auttanut valeilmaisuihin, kehittänyt MM motivaatiota ja edelleen maalimiehet saa suorapalkata ainakin puolet löydöistä. Lisäksi ennen treeniä on otettu jonkinlainen ylimääräisen höyryn purkamisjuttu, siihen toimii erinomaisen hyvin mm pallon etsiminen pusikosta- leikki. Ennen koetta otin usemmassa treenissä palkattomia maalimiehiä, eikä niissäkään ollut mitään ongelmaa. Myös pistojen korjailuja ja "jankkaamista" kestää tehdä ihan kunnolla, joten nyt voidaan ruveta tosissaan treenaamaan kun ei tarvi "varoa" paineistumista.

Jälki on sujunut todella vaihtelevasti. Jäljellä tulee tuo (yli)vireongelma erityisen hyvin esiin.  Tähän on osin syynä yhteistreenit joita olen vetänyt kesän ajan. On kiva treenata yhdessä ja on huippua seurata kun keväällä aloittaneet koirakot on kehittyneet ja miten into on kasvanut sekä koirilla että ohjaajilla. Mutta Jekulle nämä treenit ei ole tehneet ollenkaan hyvää.  2 tunnin autossa hautumisen  jälkeen Jekku on sellaisessa turhautumisen tilassa että ei pitäisi laittaa sitä jäljestämään ollenkaan. Mutta olen laittanut ja se alkoi näkyä syksymmällä myös kun treenasin yksikseni niin että Jekku juoksi tunnin vapaana metsässä ennen jäljen ajoa. Tunnetila jää päälle edellisistä treeneistä, eikä siihen sitten auta minkäänlainen rauhoittaminen, väsyttäminen tai vippaskonstit.  Jos vaan luoja suo lumentulon viipyä, yritän vielä tänä syksynä saada muutaman onnistuneen jäljen (ruokaa ja väsymystä hyväksikäyttäen). Kepit Jekku yleensä nostaa hyvin ja motivaation puutteesta ei ole pelkoa, mutta keskittyminen ja tarkkuus on olematonta tuommoisessa yliviretilassa.

Tottiksessa ollaan treenattu paljon aloituksia, kontaktia ja olen säätänyt, yllätys-yllätys, virettä sopivaksi. Olen ottanut käyttöön tarkat rutiinit, mikä auttaa Jekkua todella paljon. Paljon on treenattu toisten koirien läheisyydessä ja erilaisilla häiriöillä kontaktia. Työkiireitten takia en kesällä kerennyt treeneihin niin usein ja treenattiin sitten usein vain kotioloissa ja lenkeillä. Tämä oli kyllä todella arvokasta, koska siitä tuli tapa, että lenkillä otettiin kaikenlaista malttamistreeniä, kontaktia erilaisissa paikoissa, siivosta hihnakäytöksestä puhumattakaan. Itse olen kiinnittänyt huomiota käskyjen selkeyteen kuten myös kaiken kommunikaation selkeyteen ja siihen että kaikki käskyt päättyy vapautukseen. Tämä on auttanut paljon niin arkielämässä kuin tottistreeneissäkin.

Jane on myös päässyt treenaamaan. Viime viikolla Jane pääsi peräti 2 kertaa hakuilemaan kun Jekku  ontui sunnuntaina. Ontumisen syyksi paljastui reikä polkuanturassa, joten ei onneksi mitään vakavaa. Jane oli tietenkin riemuissaan, mutta sen lisäksi huippu taitava. Välillä melkein tippa tulee silmään kun treenaa Janen kanssa. Se on niin täynnä intoa ja samalla niin älyttömän hyvä ja viisas. Janen kanssa panostetaan jatkossa tokoon. Työn alla on VOI ja EVL liikkeet ja jos siltä tuntuu niin käydään kokeissa keväällä ja kesällä. Jotain tavoitetta pitää  olla että tulee treenattua. Ja Jane kun rakastaa tokoa, niin se on sille juuri sopiva eläkeharrastus.

Syyskuussa käytiin pikareissulla Kilpisjärvellä. Minun piti käydä ottamassa maanäytteitä ja äiti ja koirat tuli mukaan. Maastoapulaiset osasivat kyllä käyttäytyä poikkeuksellisen hyvin. Mallalla pyöri porotokka ja mulla koirat vapaina kun en olisi pystynyt pitämään niitä hihnassa samaan aikaan kun kairasin maata (kun ei ole puitakaan mihin niitä sitoa kiinni). No nehän osaa totella, joten selkeä Ei mene ja eihän ne menneet...

Tujoituskilpailu porot vastaan.....

 koirat

Näytteiden otto sujui sitten näissä merkeissä, porotokka pyöri ympärillä, hirvas koko ajan möykäten (kiima-aika) ja koirat seurasivat tokkaa kuin mitäkin jännitysnäytelmää.

Näin mentiin kunnes hirvas päätti lähestyä meitä (rohkaistui varmaan kun huomasi että koirat ei lähde mihinkään), se tuli lähemmäs ja lähemmäs koko ajan röhkien ja tuntui että tulee kohta päälle. Oli pakko tehdä jotain vaikka pelkäsin että homma päättyy kaaokseen, porojen ja koirien tunturiralliin. Hirvas oli enää 10 m päässä meistä kun komensin koirat maahan ja lähdin juoksemaan hirveästi huutaen, kirvaten ja huitoen ja huh, sinne ne meni, poroakkalauma johtajineen. Kun käännyin, koirat makasivat kuin sfinksit paikoillaan :)  On ne vaan niin erinomaisia, kesän impulssikontrollitreenit ei selvästi ole menneet hukkaan :D