Paimennusta ja muuta treeniä

Kevään 2 muuta paimennusreissua tehtiin maalis-huhtikuun vaihteessa viikon välein.
Pitkäperjantaina jatkettiin poroilla siihen mihin oltiin 3 viikkoa aikaisemmin jääty. Juju oli jonkin verran (itse)varmempi ja sekä porot että Juju virtaisampia kuin ensimmäisellä kerralla. Ehkä olisi voinut jo silloin olla tarkempi että käskyt menee kerrasta läpi, huomasin päivän päätteeksi että jonkin verran (liikaa) tuli käskytettyä. Kurkku oli käheä :p Juju aloitti koko 17 päisen tokan kanssa joka lopuksi jaettiin puoliksi, osa porukasta kuljetettiin kirnun kautta pikkuaitaukseen. Toisella kierroksella vaihdettiin porukka, eli aamupäivän porot pieneen aitaukseen ja sieltä toinen porukka tilalle. Haastavinta oli tälläkin kerralla saada Juju tajuamaan että poroja ei kierretä. Sitkeästi se yritti ja jouduin paljon käskyttämään oota ja nätisti ettei Juju tai porot kuumenneet liikaa. 

Kuvat Heidi Hautala

 Viikkoa myöhemmin Juju sitten lähti lapasesta heti alkuunsa. Olin jatkamassa samalla linjalla kun 2 aikaisempaa kertaa, tavoitteena selkeyttää Jujulle kuljetusta, riittävää etäisyyttä poroihin ynnä muuta sofistikoidumpaa. Mutta Juju päättikin aloittaa syöksymällä tokan eteen korvat lukossa käskyihin reagoimatta ja täysin perkelöityneenä. Teki sen toisenkin kerran, jonka jälkeen sai vähän palautetta. Päivän teemaksi nousi sitten korvien asettaminen oikeaan asentoon ja hallinta. Kuulolle Juju kyllä saatiin, mutta paimennuksen suhteen ei juurikaan edistytty. Minua jäi tämä vähän kaivelemaan, kun olin ajatellut vähän erilaista ja onnistuneempaa treeniä viimeiselle kerralle. Mutta oikeastaan ihan hyvä näin. Tarkoitushan oli alunperinkin ottaa ajattamista pois ja se tuli nyt viimeisellä kerralla kerrattua. Jatkossa Juju paimentaa kuitenkin vain lampaita. Mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus porot oli ja jäi paljon asioita hautumaan aivokoppaan muitakin treenejä ajatellen. Ja sitähän saa mitä tilaa; tällä viikolla alkaa hallintatreenit metsässä, keväthuumassa kirmaavat puput saa toimia apureina.


Olen hirveän kiltti ja kuuliainen pieni porokoira. Kuva Heidi Hautala.

Lampaille päästiin pitkäperjantaina Mariannen ja nuoren Pertti-Aussien kanssa. Marianne väänsi rautalangasta sekä minulle että Jujulle sauvan käyttöä ja kuljettamista. Ja me molemmat taidettiin tajuta jotain! Tehtiin niin että aluksi Marianne oli katraan keskellä naama Jujun pain varmistamassa ettei se luikahda sieltä minun luo eteen ja siitä pikkuhiljaa siirtyi taakse, Juju hiffasi lopulta mitä siltä odotetaan ja sen jälkeen rupesi sujumaan kuljettaminen.  Viimeisellä kerralla käytiin Heidin ja Jämyn kanssa tiellä kuljettamassa ja aitauksessa treenattiin hallintaa ja lampaiden hakemista. Kuljettaminen meni taas ihan hyvin, belkkarit teki mukavasti töitä yhdessä. Aitauksessa lampaat oli tosi jähmeitä ja aika kului lähinnä siihen että yritettiin saada lampolan ovelle junttaantunut katras liikkeelle. Hyvää hallintatreeniäkin tuli kun Juju joutui odottelemaan pötköllä sillä välin kun Jämy teki hommia. Toukokuussa jatketaan lampailla ja kesäksi on muutenkin muutama paimennus varattu kalenteriin.




Juju tyypillisellä ja ei niin toivotulla paikalla.... lampaiden keskellä.

Hakua päästiin ensimmäisen kerran treenaamaan metsään viikonloppuna. Lunta on vielä ihan reilusti, mutta Toramolta löytyi vähän ohutlumisempi pläntti ynnä pälvipaikkoja ja saatiin tehtyä pikku rata 3 koirakon voimin. Jujulle 4 pistoa: ekana haamu, toisena umppari, kolmantena maalimies pressun sisällä; kaikki kokonaan, palkka mukaanlukien piilossa; haukkuja n. 10-20-30. Juju reagoi (haukku pätkii) heti kun alan kävellä kohti piiloa, joten viimeisellä maalimiehellä haukutettiin samalla kun minä steppailin ympärillä. Ihan hyvä metsätreenien aloitus.

BH ja tokokoe on suunnitelmissa toukokuulle ja koepaikka tokoonkin jo varmistettu. Kenttä on kuivunut melko mukavasti, joten olen aika motivoituneesti käynyt treenaamassa kun ei tarvitse ajaa minnekään toiselle puolen kaupunkia treenaamaan. Juju kävi myös testaamassa tokon alokasluokan epävirallisissa kokeissa ja teki kyllä ihan niin hyvin kun osaa. Kaikenlaista fiksattavaa tietenkin on vielä paljon, mutta ei mitään mikä ei treenaamisella korjaantuisi. Nyt sitten vaan odotetaan että loput lumet lähtee ja päästään kunnolla viettämään aikaa metsässä.