Niin siinä sitten kävi että talvi tuli heti viime postauksen jälkeen. Ja aika ryminällä tulikin, muutaman päivän aikana satoi 30 cm lunta. Talven tullessa olimme kuitenkin käymässä etelässä tädin synttäreillä ja mökillä sain tehtyä vielä muutaman jäljen Jujulle. Janatreeni (3 x about 10 m janat) onnistui tosi hyvin, pitempi jälki meni vähän kaahatessa (mm 2 kepin yli), mutta sen seurauksena tehty ja kauden viimeiseksi jäänyt, peltojälki sitten taas onnistui hyvin. Hyvällä fiiliksellä jäätiin talvitauolle, keväällä sitten lisää janoja ja peltojälkeä.
Nyt sitten vaan tokoillaan.
Motivaatiota ja vinkkiä treeneihin haettiin viikko sitten Torniosta jossa TORKK järjesti upouudessa hallissaan Tarja Melakarin tokokoulutuksen. Paljon tuli hyviä vinkkejä, lisää motivaatiota ja tykkäsin kovasti Tarjan tyylistä.
Ensin otettiin porukassa paikallaistumista ja mietittiin kehääntuloa. Tapojeni mukaan en ollut yhtään liian aikaisin paikalla, joten aika lailla kiireellä mentiin kehään. Vieras paikka, vieraat koirat jne niin Juju vähän levottomassa mielentilassa eikä oikein keskittynyt. Meni maahan kun sanoin jättökäskyn, vingahti pari kertaa ja pää kääntyili. Mutta istui kuitenkin, ei meinannut valahtaa maahan kertaakaan. Lisää treeniä erilaisissa paikoissa ja häiriöissä. Kehään menoon pitää vielä miettiä joku juttu että saan Jujun 100 % samaan kuplaan kanssani. Nyt se oli siellä vähän puolittain ja puolittain jonkun muun kuplassa :D
Juju treenasi tunnaria, maahanmenoja ja seuraamista:
1. Tunnarissa on ollut ongelmana vähän huoleton asenne ja kapuloiden maistelu. Tehtiin ruutunauhahässäkkä-tunnaria: ruutunauhasta sopiva mytty, jonka väleihin kapulat laitetaan. Koira joutuu haistelemaan kun ruutunauha toimii sopivana hidasteena ja näköesteenä. Jujulle laitettiin hässäkän eteen maahan makupala johon vapautin ja siitä tunnareille. Tarjan mukaan Juju haistelee hyvin, mutta on ehkä oppinut "kokeilemaan" nostelemalla jos kapula olis oikea. Kun ei kuittausta kuulu, toteaa että väärä vissiin on ja siirtyy seuraavalle. Kas, en ole tuota kyllä hoksannut. KOSKAAN EI saa kehua kun merkkaa/nostaa kapulan vaan odottaa että koira on tuonut sitä ainakin pari metriä. Koiran pitää oppia tekemään itsenäisesti ratkaisu että kapula on oikea! Lisäksi Tarja epäili että olen tehnyt liian helppoa treeniä, ajatteleva koira kyllästyy helposti ja keksii omia kuvioita jos junnaa paikallaan. Seuraava tunnari tehtiin sitten niin että kapuloiden lisäksi seassa oli noutokapuloita ja leluja. Juju vingutteli muutamaa lelua ja toi mulle ainakin 3 ennen kuin siirtyi kapuloihin. Nosti sitten oikean. Tällaista lisää, vaihtelua ja haastetta. Ja suu kiinni niin kauan kun koira on kapuloilla.
Tällä viikolla ollaan tehty kotona aika monta tunnaria. Ruutunauhan kanssa, leluhäiriöiden kanssa ja kaikenlaisia hassuja juttuja sisällä. Laitoin tunnarikapulat mm portaille niin että piti kiipeillä ylös-alas että oikea löytyi. Ja avot kun on ruvennut Juju keskittymään.
2. Maahanmeno. Juju tekee maahanmenot hissitekniikalla itsensä usein melko tarkkaan asetellen, joten halusin Tarjan arvion sekä liikkeestä maahanmenoon että luoksetulon stoppiin. Tehtiin ensin pari liikkeestä maahanmenoa, nämä oli ok ja Tarjan mukaan riittävän nopeita vaikka hissinä menikin. Jujulla on taipumusta heittää takapuolta vähän ulos ja jäädä vinoon, mutta se ei nyt tullut esiin. Tämän jälkeen kierron kautta palkka ensin minulta ja sitten takapalkkana Tarjalta. Pysäytys-maahanmenoissa autoin roimin avuin, mutta ihan samalla tyylillä Juju meni maahan. Ei kuulemma kannata yrittää muuttaa tekniikkaa, se on Jujulla niin vahva että ei välttämättä onnistuisi ja siihen menisi jokatapauksessa hirveästi aikaa. Joten jatketaan samaan tyyliin.
3. Seuraamisen ongelmaksi on tullut levottomuus ja pään heiluttelu käännöksissä. Alkoi kesällä kun rupesin palkkaamaan palloa heittämällä. Tarja huomasi lisäksi että Juju on aika lailla mun käsissä kiinni ja tämäkin tuo levottomuutta (mun kädet on turhan levottomat...). Lelun heittäminen myös vie fokusta minusta ja on saattanut vahvistaa/ylläpitää häiriöherkkyyttä kun Juju zoomailee ympäristöä, bongailee pallon näköisiä mötiköitä ja on muutenkin koko ajan lähdössä minusta poispäin lelun perässä. Eli nyt tarkkana että palkka ei lennä vaan tulee multa ja mun lähellä. Seuraamista niin että kädet reisissä kiinni tai selän takana. Lisäksi perusasentotreeniä kädet ylhäällä, selän takana jne. Palkasta luopumista pitää tehdä myös, namista luopuminen oli vaikeaa (lelusta luopumisesta puhumattakaan).
Loppuun otettiin vielä häiriötreeniä missä Tarja heilutteli lelua ja mun piti saada Juju sivulle ja pitämään kontaktia. Vaikeeta ja vaikeemmaksi muuttui kun Tarja otti paremman lelun mitä mulla oli tarjota. Juju yritti kaikin keinoin saada lelua Tarjalta (mm haukkui tarmokkaasti) eikä kauheasti välittänyt mun huuteluista. Tällaista pitää tehdä paljon ja varata tähän tarkoitukseen oma superlelu.
Muitten koirien kohdalla tuli vinkkinä:
- Noudon opettaminen: ensin pelkkää vauhtinoutoa kevyellä kapulalla/tunnarikapulalla (joka ei satu jos tippuu koiran varpaille) jossa rakennetaan vahva motivaatio hakea kapula ja juosta palkalle. Tätä riittävän pitkään ennen pitotreeniä. Pitotreenit nostona. Koira nostaa, kehutaan ja palkataan. Vasta kun nämä onnistuu otetaan irrotuksia. Tarja ei koskaan laita kapulaa koiran suuhun välttääkseen painetta ja sijaiskäyttäytymistä.
- Ruutu: Ensin motivaatio ruutuun juoksemiseen. "Missä ruutu" vihjeellä ruudun bongaamista ja esim lelulle juoksemista. Toinen hyvä treeni: Jätä koira ruudun viereen, lähetyspaikalta luoksetulokutsu ja siitä ruutuun lelulle. Ruutuun pysähtymistä voidaan treenata erikseen lätkällä. Pysähtyminen, maahan, ohjaajan lähestyminen jne voidaan opettaa tällä tavalla erikseen ruudusta. Toisille koirille sopii paikan opettaminen tyhjässä ruudussa mutta vauhdikkaille tapauksille voi olla parempi opettaa niin että lelu tai lätkä on aina ruudussa.
- Metallikapula: kysyin tähän vinkkiä kun huomasin että metskusta on monen kuukauden tauon jälkeen tullut Jujulle ihan totaalisen YÖK. Jos koira inhoaa metallia niin se inhoaa, ei voi mitään :D Olisi hyvä jos koira oppisi ottamaan kapulan vinottain suuhun, silloin se ei kolise niin pahasti hampaisiin. Kotona treenataan paljon kapulan nostoja, hyppynoutoa pääasiassa samankokoisella puukapulalla, silloin tällöin metallisella. Heitä metallikapula lähelle estettä ettei koiran tarvi juosta se suussa "liian pitkää matkaa".
- EVLn kiertohässäkkä, pilko osiin: 1) Kiertoa niin että lelu merkin vieressä, opettaa koiran juoksemaan merkkiä kohti eikä kiertämään banaanina jolloin riskinä esteet. 2) Nouto ja hyppy aluksi niin että vaan toisella puolella on hyppy. 3) istu/maahan/seiso pysätyksiä erikseen paljon.
Groenendael poikien Eloisa Talismaani (Juju) ja Eloisa Ystävä (Kamu) kuulumisia
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
maanantai 2. marraskuuta 2015
Talventulopaniikki
Lokakuussa minuun iskee aina paniikki kun tajuan että kohta alkaa hirveän pitkä talvi, kaiken kivan "loppu" ja aivan liian pitkä tauko maastotreeneihin. Paniikkia lisäsi tänä vuonna syyskuun kiireet jotka esti aika tehokkaasti treenaamisen. No lokakuussa treenattiin sitten senkin edestä. Hakua päästiin treenaamaan 2-3 kertaa viikossa ja joitakin jälkiäkin talloin. Ensilumi satoi viime viikolla, mutta suli viikonloppuna pois ja elän toivossa että vielä päästäisiin muutama kerta hakuilemaan tai ainakin muutamat jäljet vielä haistelemaan. Ihan hyvällä mielellä jokatapauksessa nyt jäädään talvitauolle. Kaikki treenit on mukavassa vaiheessa ja alkaa tuntua siltä että sohvallakin on ihan kiva viettää elämää.
Listaa missä ollaan ja mitä pitää muistaa kun joskus taas piiiiitkän talviunen jälkeen päästään treenaamaan:
HAKU
Motivaatio on kohdillaan, Juju etsii hyvin ja haluaa myös löytää. Nenä toimii kyllä hyvin, yleensä paremmin kuin mun suunnitelmat. Viime treeneissä olen yrittänyt panostaa syviin suoriin pistoihin ja oikeaan suuntaan kääntymiseen, mutta pyörivä tuuli (tai sen täydellinen puuttuminen) ja kaikenlainen muu välillä sotkee ja Jujun nenä kertoo että kannattaa tehdä ihan eri mallinen pisto mitä ohjaajalla oli mielessä. Hyvä kuitenkin näin.
Pistot on pääasiassa suoria, syvyyttä on välillä hiukan liikaakin. Jos ei MM haise, niin Juju uppoaa helposti vaikka 100 m. Sitä laatikkomallia pitää keväällä sitten selventää. Juju kestää hyvin pistojen korjaamista, pari kertaa olen korjannut useammankin kerran huonon lähdön tai taaksepäin kääntymisen takia ja tuntuu että Juju vaan sisuuntuu siitä että hinkataan. Ei ainakaan yhtään ota itteensä.
Tyhjiä en ole ottanut vielä kovin paljoa. Muutamia on otettu tarkoituksella ja muutama on tullut vahingossa. Näissäkin on vielä harjoiteltavaa jos haluaa saada 10 + työskentelystä. Motivaatio ei laske vaikka tyhjiä tulee, mutta eteenpäin kääntymistä pitää vahvistaa. Hajut vie Jujua kovasti, joten edellisten käyttämät piilot ja aikaisempien koirien jäljet vetää herkästi työskentelemään taaksepäin tai juoksemaan minne sattuu. Vielä vähän kokematon ja innokas nuori sälli tekee kuitenkin aina parhaansa.
Ilmaisut alkaa olla hyvällä mallilla. Nyt on haukutettu 5-25 haukkua joka piilolla ja lähtee ihan reippaasti haukkumaan. Jalkapallo palkkana (jalan alla näkyvissä) toimii parhaiten vireen nostajana. Sopivassa vireessä paukuttaa ilman että häiriintyy vaikka minä tulen viereen hengailemaan. Talvella treenataan kentällä/auratuilla alueilla ja listalla on haukun pidentämistä, minun piilolle tuloa, hallintaan ottamista, erilaiset umpparit ja muut piilot. Sen lisäksi pikkuhiljaa vois laittaa palkkaa piiloon. Koko ajan Juju on haukkunut sopivassa mielentilassa, sopivalla etäisyydellä ja maalimiehet kehuneet sen kohteliaaksi pojaksi. Joten jatketaan samalla linjalla.
Viime treeneissä tuli vahingossa opetettua myös maalimiehellä pysymistä vaikka minä huutelen keskilinjalla. Tähän samaan pistoon tuli kyllä aika monta muuttujaa. Ensin korjattiin pistoa 3 kertaa ja sitten luulin että Juju on tekemässä hyvää tyhjää ja huusin sitä aika pontevasti 2 kertaa pois maalimieheltä. Juju oli ollut vähän hämillään mitä tehdä mutta MM Kirsi oli onneksi niin hyvin tilanteen tassalla. Kevyesti sanoi hauku vaan ja muutamasta haukusta heti super palkka.
JÄLKI
Jälki on kokenut ison motivaatioharppauksen (sekä minun että Jujun mielessä) ja lähtenyt sujumaan aika mukavasti. Juju kehitti kesän mittaa itselleen ruokahalun ja nyt sitä voi palkata myös makupaloilla. Tajusin sitten myös että voin ruveta laittamaan ruokaa jäljelle ja nythän se toimii kuin unelma kun muurahaisetkin on menneet talvilevolle. Poroja on nyt tosi paljon metsissä ja jälkien onnistuminen on korreloinut suoraan ja erittäin merkittävästi porojen aiheuttaman häiriön kanssa. Itsepintaisesti tein jälkiä Mellavaaraan, vaikka siellä vaelteli kymmenpäisiä tokkia ja kellot kilkatti välillä monesta suunnasta (voin vaan kuvitella miten ne haisi Jujun nokkaan). Näissä treeneissä tuli selväksi että:
- jäljestystä edeltävä tunnetila on tärkeä. Juju kestää porohäiriötä kohtuullisesti kunhan jälkeä ei edellä liian kiihkeä mielentila. Eli lenkitys ja "hallintatreeni" porotokkien ohi ennen jälkeä ei ole suositeltavaa. Myös edellisen jäljen jättämä tunnetila on tärkeä. Jos tulee epäonnistuminen porojen takia niin seuraava ja sitäkin seuraava jälki ehdottomasti helpompaan maastoon.
- minun oma tunnetila on sitä tärkeämpi mitä vaikeampi (= mitä enemmän on porojen aiheuttamaa häiriötä) jälki on. Siis kannattaa tarkoin harkita lähteekö jäljelle jos on pienintäkään riskiä että otsa kurtistuu. Juju ottaa herkästi painetta poroista ja luulen että se yhdistelee pikku päässään porojen aiheuttamaa vietin nousua ja "palautetta" mitä se on saanut porojen jahtaamisyrityksistä. Pitäs vielä keksiä keino, millä sen paineen sais pois jäljeltä ja Jujun keskittymään vain jäljen ajoon. Luulen että harjoitus tekee tässäkin mestarin kunhan saadaan nyt sopivassa suhteessa onnistumista ja pientä haastetta.
- Ilman isompia häiriöitä (porot riittävän kaukana, jäljet ei ole iso ongelma) Juju jäljestää hyvällä motivaatiolla ja aika jujumaisella tyylillä. Vähän semmoista huoletonta meno välillä on ja näkyy että enempi on treenattu hakua. Mutta on jäljet kyllä olleet myös aika tuoreita joten vanhempia jälkiä jatkossa lisää.
- Kepit Juju ilmaisee nyt tosi hyvin. Välillä meinasi jälki viedä mennessään ja kepit unohtua, nyt on viimeiset n.5 jälkeä menneet tämän suhteen hyvin. Ruokapalkka toimii palkkana tällä hetkellä parhaiten, pallopalkkaus vie vireen vähän yli.
- Janaa ei ole kunnolla treenattu, mutta sitä ehditään treenata vielä syksyn mittaa.
Esineruutu
Tämä on kivaa ja etsiminen sujuu. Nyt pitää panostaa tuomiseen ja pitämiseen. Talvi harjoitellaan erilaisten esineiden pitämistä, erityisesti pienehköt kankaiset esineet on haastavia (Juju tuntuu kuvittelevan että ne on purkkaa).
Listaa missä ollaan ja mitä pitää muistaa kun joskus taas piiiiitkän talviunen jälkeen päästään treenaamaan:
HAKU
Motivaatio on kohdillaan, Juju etsii hyvin ja haluaa myös löytää. Nenä toimii kyllä hyvin, yleensä paremmin kuin mun suunnitelmat. Viime treeneissä olen yrittänyt panostaa syviin suoriin pistoihin ja oikeaan suuntaan kääntymiseen, mutta pyörivä tuuli (tai sen täydellinen puuttuminen) ja kaikenlainen muu välillä sotkee ja Jujun nenä kertoo että kannattaa tehdä ihan eri mallinen pisto mitä ohjaajalla oli mielessä. Hyvä kuitenkin näin.
Pistot on pääasiassa suoria, syvyyttä on välillä hiukan liikaakin. Jos ei MM haise, niin Juju uppoaa helposti vaikka 100 m. Sitä laatikkomallia pitää keväällä sitten selventää. Juju kestää hyvin pistojen korjaamista, pari kertaa olen korjannut useammankin kerran huonon lähdön tai taaksepäin kääntymisen takia ja tuntuu että Juju vaan sisuuntuu siitä että hinkataan. Ei ainakaan yhtään ota itteensä.
Tyhjiä en ole ottanut vielä kovin paljoa. Muutamia on otettu tarkoituksella ja muutama on tullut vahingossa. Näissäkin on vielä harjoiteltavaa jos haluaa saada 10 + työskentelystä. Motivaatio ei laske vaikka tyhjiä tulee, mutta eteenpäin kääntymistä pitää vahvistaa. Hajut vie Jujua kovasti, joten edellisten käyttämät piilot ja aikaisempien koirien jäljet vetää herkästi työskentelemään taaksepäin tai juoksemaan minne sattuu. Vielä vähän kokematon ja innokas nuori sälli tekee kuitenkin aina parhaansa.
Ilmaisut alkaa olla hyvällä mallilla. Nyt on haukutettu 5-25 haukkua joka piilolla ja lähtee ihan reippaasti haukkumaan. Jalkapallo palkkana (jalan alla näkyvissä) toimii parhaiten vireen nostajana. Sopivassa vireessä paukuttaa ilman että häiriintyy vaikka minä tulen viereen hengailemaan. Talvella treenataan kentällä/auratuilla alueilla ja listalla on haukun pidentämistä, minun piilolle tuloa, hallintaan ottamista, erilaiset umpparit ja muut piilot. Sen lisäksi pikkuhiljaa vois laittaa palkkaa piiloon. Koko ajan Juju on haukkunut sopivassa mielentilassa, sopivalla etäisyydellä ja maalimiehet kehuneet sen kohteliaaksi pojaksi. Joten jatketaan samalla linjalla.
Viime treeneissä tuli vahingossa opetettua myös maalimiehellä pysymistä vaikka minä huutelen keskilinjalla. Tähän samaan pistoon tuli kyllä aika monta muuttujaa. Ensin korjattiin pistoa 3 kertaa ja sitten luulin että Juju on tekemässä hyvää tyhjää ja huusin sitä aika pontevasti 2 kertaa pois maalimieheltä. Juju oli ollut vähän hämillään mitä tehdä mutta MM Kirsi oli onneksi niin hyvin tilanteen tassalla. Kevyesti sanoi hauku vaan ja muutamasta haukusta heti super palkka.
Talvi tulee ja Juju kokeilee jo lammen jään kestävyyttä |
JÄLKI
Jälki on kokenut ison motivaatioharppauksen (sekä minun että Jujun mielessä) ja lähtenyt sujumaan aika mukavasti. Juju kehitti kesän mittaa itselleen ruokahalun ja nyt sitä voi palkata myös makupaloilla. Tajusin sitten myös että voin ruveta laittamaan ruokaa jäljelle ja nythän se toimii kuin unelma kun muurahaisetkin on menneet talvilevolle. Poroja on nyt tosi paljon metsissä ja jälkien onnistuminen on korreloinut suoraan ja erittäin merkittävästi porojen aiheuttaman häiriön kanssa. Itsepintaisesti tein jälkiä Mellavaaraan, vaikka siellä vaelteli kymmenpäisiä tokkia ja kellot kilkatti välillä monesta suunnasta (voin vaan kuvitella miten ne haisi Jujun nokkaan). Näissä treeneissä tuli selväksi että:
- jäljestystä edeltävä tunnetila on tärkeä. Juju kestää porohäiriötä kohtuullisesti kunhan jälkeä ei edellä liian kiihkeä mielentila. Eli lenkitys ja "hallintatreeni" porotokkien ohi ennen jälkeä ei ole suositeltavaa. Myös edellisen jäljen jättämä tunnetila on tärkeä. Jos tulee epäonnistuminen porojen takia niin seuraava ja sitäkin seuraava jälki ehdottomasti helpompaan maastoon.
- minun oma tunnetila on sitä tärkeämpi mitä vaikeampi (= mitä enemmän on porojen aiheuttamaa häiriötä) jälki on. Siis kannattaa tarkoin harkita lähteekö jäljelle jos on pienintäkään riskiä että otsa kurtistuu. Juju ottaa herkästi painetta poroista ja luulen että se yhdistelee pikku päässään porojen aiheuttamaa vietin nousua ja "palautetta" mitä se on saanut porojen jahtaamisyrityksistä. Pitäs vielä keksiä keino, millä sen paineen sais pois jäljeltä ja Jujun keskittymään vain jäljen ajoon. Luulen että harjoitus tekee tässäkin mestarin kunhan saadaan nyt sopivassa suhteessa onnistumista ja pientä haastetta.
- Ilman isompia häiriöitä (porot riittävän kaukana, jäljet ei ole iso ongelma) Juju jäljestää hyvällä motivaatiolla ja aika jujumaisella tyylillä. Vähän semmoista huoletonta meno välillä on ja näkyy että enempi on treenattu hakua. Mutta on jäljet kyllä olleet myös aika tuoreita joten vanhempia jälkiä jatkossa lisää.
- Kepit Juju ilmaisee nyt tosi hyvin. Välillä meinasi jälki viedä mennessään ja kepit unohtua, nyt on viimeiset n.5 jälkeä menneet tämän suhteen hyvin. Ruokapalkka toimii palkkana tällä hetkellä parhaiten, pallopalkkaus vie vireen vähän yli.
- Janaa ei ole kunnolla treenattu, mutta sitä ehditään treenata vielä syksyn mittaa.
Esineruutu
Tämä on kivaa ja etsiminen sujuu. Nyt pitää panostaa tuomiseen ja pitämiseen. Talvi harjoitellaan erilaisten esineiden pitämistä, erityisesti pienehköt kankaiset esineet on haastavia (Juju tuntuu kuvittelevan että ne on purkkaa).
Häiriötreeni-avustajia |
Poroja on paljon ja olen sumeilematta hyödyntänyt näitä luontokappaleita kaikenlaisiin häiriötreeneihin. Viime sunnuntaina porot oli pistäneet leirin pystyyn keskelle moottorirataa ja juoksivat siellä rallia ympäri autorataa. Oli kyllä hyvä treenata luoksetuloa ja muuta hallintaa Juju irti kun oli aita kuitenkin välissä. Takasin tullessa porot vähän vaikeuttivat treeniä ja rupesivat yksitellen hyppimään aidan yli ja pukkihyppelemään tien poikki. Mutta hyvä treeni oli tämäkin. Hetken mielijohteesta kokeilin miten Juju tippuu maahan kun vapautan sen porojen perään (etäisyyttä oli kuitenkin sen verran, reilu 50 m, että arvelin riittävän) ja käsken maahan (sarjassamme ei välttämättä niin hyviä ideoita...) ja hyvinhän se tippui :D On se kyllä kehittynyt mielettömästi kesän-syksyn aikana. Talvella on hyvä treenata lisää kun on upottava hanki hidasteena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)