Talventulopaniikki

Lokakuussa minuun iskee aina paniikki kun tajuan että kohta alkaa hirveän pitkä talvi, kaiken kivan "loppu" ja aivan liian pitkä tauko maastotreeneihin. Paniikkia lisäsi tänä vuonna syyskuun kiireet jotka esti aika tehokkaasti treenaamisen. No lokakuussa treenattiin sitten senkin edestä. Hakua päästiin treenaamaan 2-3 kertaa viikossa ja joitakin jälkiäkin talloin. Ensilumi satoi viime viikolla, mutta suli viikonloppuna pois ja elän toivossa että vielä päästäisiin muutama kerta hakuilemaan tai ainakin muutamat jäljet vielä haistelemaan. Ihan hyvällä mielellä jokatapauksessa nyt jäädään talvitauolle. Kaikki treenit on mukavassa vaiheessa ja alkaa tuntua siltä että sohvallakin on ihan kiva viettää elämää.

Listaa missä ollaan ja mitä pitää muistaa kun joskus taas piiiiitkän talviunen jälkeen päästään treenaamaan:

HAKU

Motivaatio on kohdillaan, Juju etsii hyvin ja haluaa myös löytää. Nenä toimii kyllä hyvin, yleensä paremmin kuin mun suunnitelmat. Viime treeneissä olen yrittänyt panostaa syviin suoriin pistoihin ja oikeaan suuntaan kääntymiseen, mutta pyörivä tuuli (tai sen täydellinen puuttuminen) ja kaikenlainen muu välillä sotkee ja Jujun nenä kertoo että kannattaa tehdä ihan eri mallinen pisto mitä ohjaajalla oli mielessä. Hyvä kuitenkin näin.

Pistot on pääasiassa suoria, syvyyttä on välillä hiukan liikaakin. Jos ei MM haise, niin Juju uppoaa helposti vaikka 100 m. Sitä laatikkomallia pitää keväällä sitten selventää. Juju kestää hyvin pistojen korjaamista, pari kertaa olen korjannut useammankin kerran huonon lähdön tai taaksepäin kääntymisen takia ja tuntuu että Juju vaan sisuuntuu siitä että hinkataan. Ei ainakaan yhtään ota itteensä.

Tyhjiä en ole ottanut vielä kovin paljoa. Muutamia on otettu tarkoituksella ja muutama on tullut vahingossa. Näissäkin on vielä harjoiteltavaa jos haluaa saada 10 + työskentelystä. Motivaatio ei laske vaikka tyhjiä tulee, mutta eteenpäin kääntymistä pitää vahvistaa. Hajut vie Jujua kovasti, joten edellisten käyttämät piilot ja aikaisempien koirien jäljet vetää herkästi työskentelemään taaksepäin tai juoksemaan minne sattuu. Vielä vähän kokematon ja innokas nuori sälli tekee kuitenkin aina parhaansa.

Ilmaisut alkaa olla hyvällä mallilla. Nyt on haukutettu 5-25 haukkua joka piilolla ja lähtee ihan reippaasti haukkumaan. Jalkapallo palkkana (jalan alla näkyvissä) toimii parhaiten vireen nostajana. Sopivassa vireessä paukuttaa ilman että häiriintyy vaikka minä tulen viereen hengailemaan. Talvella treenataan kentällä/auratuilla alueilla ja listalla on haukun pidentämistä, minun piilolle tuloa, hallintaan ottamista, erilaiset umpparit ja muut piilot. Sen lisäksi pikkuhiljaa vois laittaa palkkaa piiloon. Koko ajan Juju on haukkunut sopivassa mielentilassa, sopivalla etäisyydellä ja maalimiehet kehuneet sen kohteliaaksi pojaksi. Joten  jatketaan samalla linjalla.

Viime treeneissä tuli vahingossa opetettua myös maalimiehellä pysymistä vaikka minä huutelen keskilinjalla. Tähän samaan pistoon tuli kyllä aika monta muuttujaa. Ensin korjattiin pistoa 3 kertaa ja sitten luulin että Juju on tekemässä hyvää tyhjää ja huusin sitä aika pontevasti 2 kertaa pois maalimieheltä. Juju oli ollut vähän hämillään mitä tehdä mutta MM Kirsi oli onneksi niin hyvin tilanteen tassalla. Kevyesti sanoi hauku vaan ja muutamasta haukusta heti super palkka. 


Talvi tulee ja Juju kokeilee jo lammen jään kestävyyttä

JÄLKI

Jälki on kokenut ison motivaatioharppauksen (sekä minun että Jujun mielessä) ja lähtenyt sujumaan aika mukavasti. Juju kehitti kesän mittaa itselleen ruokahalun ja nyt sitä voi palkata myös makupaloilla. Tajusin sitten myös että voin ruveta laittamaan ruokaa jäljelle ja nythän se toimii kuin unelma kun muurahaisetkin on menneet talvilevolle. Poroja on nyt tosi paljon metsissä ja jälkien onnistuminen on korreloinut suoraan ja erittäin merkittävästi porojen aiheuttaman häiriön kanssa. Itsepintaisesti tein jälkiä Mellavaaraan, vaikka siellä vaelteli kymmenpäisiä tokkia ja kellot kilkatti välillä monesta suunnasta (voin vaan kuvitella miten ne haisi Jujun nokkaan). Näissä treeneissä tuli selväksi että:

-  jäljestystä edeltävä tunnetila on tärkeä. Juju kestää porohäiriötä kohtuullisesti kunhan jälkeä ei edellä liian kiihkeä mielentila. Eli lenkitys ja "hallintatreeni" porotokkien ohi ennen jälkeä ei ole suositeltavaa. Myös edellisen jäljen jättämä tunnetila on tärkeä. Jos tulee epäonnistuminen porojen takia niin seuraava ja sitäkin seuraava jälki ehdottomasti helpompaan maastoon.

- minun oma tunnetila on sitä tärkeämpi mitä vaikeampi (= mitä enemmän on porojen aiheuttamaa häiriötä) jälki on. Siis kannattaa tarkoin harkita lähteekö jäljelle jos on pienintäkään riskiä että otsa kurtistuu. Juju ottaa herkästi painetta poroista ja luulen että se yhdistelee pikku päässään porojen aiheuttamaa vietin nousua ja "palautetta" mitä se on saanut porojen jahtaamisyrityksistä. Pitäs vielä keksiä keino, millä sen paineen sais pois jäljeltä ja Jujun keskittymään vain jäljen ajoon. Luulen että harjoitus tekee tässäkin mestarin kunhan saadaan nyt sopivassa suhteessa onnistumista ja pientä haastetta.

- Ilman isompia häiriöitä (porot riittävän kaukana, jäljet ei ole iso ongelma)  Juju jäljestää hyvällä motivaatiolla ja aika jujumaisella tyylillä. Vähän semmoista huoletonta meno välillä on ja näkyy että enempi on treenattu hakua. Mutta on jäljet kyllä olleet myös aika tuoreita joten vanhempia jälkiä jatkossa lisää.

- Kepit Juju ilmaisee nyt tosi hyvin. Välillä meinasi jälki viedä mennessään ja kepit unohtua, nyt on viimeiset n.5 jälkeä menneet tämän suhteen hyvin. Ruokapalkka toimii palkkana tällä hetkellä parhaiten, pallopalkkaus vie vireen vähän yli.

- Janaa ei ole kunnolla treenattu, mutta sitä ehditään treenata vielä syksyn mittaa.

Esineruutu
Tämä on kivaa ja etsiminen sujuu. Nyt pitää panostaa tuomiseen ja pitämiseen. Talvi harjoitellaan erilaisten esineiden pitämistä, erityisesti pienehköt kankaiset esineet on haastavia (Juju tuntuu kuvittelevan että ne on purkkaa).



Häiriötreeni-avustajia

 

Poroja on paljon ja olen sumeilematta hyödyntänyt näitä luontokappaleita kaikenlaisiin häiriötreeneihin. Viime sunnuntaina porot oli pistäneet leirin pystyyn keskelle moottorirataa ja juoksivat siellä rallia ympäri autorataa. Oli kyllä hyvä treenata luoksetuloa ja muuta hallintaa Juju irti kun oli aita kuitenkin välissä. Takasin tullessa porot vähän vaikeuttivat treeniä ja rupesivat yksitellen hyppimään aidan yli ja pukkihyppelemään tien poikki. Mutta hyvä treeni oli tämäkin. Hetken mielijohteesta kokeilin miten Juju tippuu maahan kun vapautan sen porojen perään (etäisyyttä oli kuitenkin sen verran, reilu 50 m, että arvelin riittävän) ja käsken maahan (sarjassamme ei välttämättä niin hyviä ideoita...) ja hyvinhän se tippui :D On se kyllä kehittynyt mielettömästi kesän-syksyn aikana. Talvella on hyvä treenata lisää kun on upottava hanki hidasteena.