Niin siinä sitten kävi että talvi tuli heti viime postauksen jälkeen. Ja aika ryminällä tulikin, muutaman päivän aikana satoi 30 cm lunta. Talven tullessa olimme kuitenkin käymässä etelässä tädin synttäreillä ja mökillä sain tehtyä vielä muutaman jäljen Jujulle. Janatreeni (3 x about 10 m janat) onnistui tosi hyvin, pitempi jälki meni vähän kaahatessa (mm 2 kepin yli), mutta sen seurauksena tehty ja kauden viimeiseksi jäänyt, peltojälki sitten taas onnistui hyvin. Hyvällä fiiliksellä jäätiin talvitauolle, keväällä sitten lisää janoja ja peltojälkeä.
Nyt sitten vaan tokoillaan.
Motivaatiota ja vinkkiä treeneihin haettiin viikko sitten Torniosta jossa TORKK järjesti upouudessa hallissaan Tarja Melakarin tokokoulutuksen. Paljon tuli hyviä vinkkejä, lisää motivaatiota ja tykkäsin kovasti Tarjan tyylistä.
Ensin otettiin porukassa paikallaistumista ja mietittiin kehääntuloa. Tapojeni mukaan en ollut yhtään liian aikaisin paikalla, joten aika lailla kiireellä mentiin kehään. Vieras paikka, vieraat koirat jne niin Juju vähän levottomassa mielentilassa eikä oikein keskittynyt. Meni maahan kun sanoin jättökäskyn, vingahti pari kertaa ja pää kääntyili. Mutta istui kuitenkin, ei meinannut valahtaa maahan kertaakaan. Lisää treeniä erilaisissa paikoissa ja häiriöissä. Kehään menoon pitää vielä miettiä joku juttu että saan Jujun 100 % samaan kuplaan kanssani. Nyt se oli siellä vähän puolittain ja puolittain jonkun muun kuplassa :D
Juju treenasi tunnaria, maahanmenoja ja seuraamista:
1. Tunnarissa on ollut ongelmana vähän huoleton asenne ja kapuloiden maistelu. Tehtiin ruutunauhahässäkkä-tunnaria: ruutunauhasta sopiva mytty, jonka väleihin kapulat laitetaan. Koira joutuu haistelemaan kun ruutunauha toimii sopivana hidasteena ja näköesteenä. Jujulle laitettiin hässäkän eteen maahan makupala johon vapautin ja siitä tunnareille. Tarjan mukaan Juju haistelee hyvin, mutta on ehkä oppinut "kokeilemaan" nostelemalla jos kapula olis oikea. Kun ei kuittausta kuulu, toteaa että väärä vissiin on ja siirtyy seuraavalle. Kas, en ole tuota kyllä hoksannut. KOSKAAN EI saa kehua kun merkkaa/nostaa kapulan vaan odottaa että koira on tuonut sitä ainakin pari metriä. Koiran pitää oppia tekemään itsenäisesti ratkaisu että kapula on oikea! Lisäksi Tarja epäili että olen tehnyt liian helppoa treeniä, ajatteleva koira kyllästyy helposti ja keksii omia kuvioita jos junnaa paikallaan. Seuraava tunnari tehtiin sitten niin että kapuloiden lisäksi seassa oli noutokapuloita ja leluja. Juju vingutteli muutamaa lelua ja toi mulle ainakin 3 ennen kuin siirtyi kapuloihin. Nosti sitten oikean. Tällaista lisää, vaihtelua ja haastetta. Ja suu kiinni niin kauan kun koira on kapuloilla.
Tällä viikolla ollaan tehty kotona aika monta tunnaria. Ruutunauhan kanssa, leluhäiriöiden kanssa ja kaikenlaisia hassuja juttuja sisällä. Laitoin tunnarikapulat mm portaille niin että piti kiipeillä ylös-alas että oikea löytyi. Ja avot kun on ruvennut Juju keskittymään.
2. Maahanmeno. Juju tekee maahanmenot hissitekniikalla itsensä usein melko tarkkaan asetellen, joten halusin Tarjan arvion sekä liikkeestä maahanmenoon että luoksetulon stoppiin. Tehtiin ensin pari liikkeestä maahanmenoa, nämä oli ok ja Tarjan mukaan riittävän nopeita vaikka hissinä menikin. Jujulla on taipumusta heittää takapuolta vähän ulos ja jäädä vinoon, mutta se ei nyt tullut esiin. Tämän jälkeen kierron kautta palkka ensin minulta ja sitten takapalkkana Tarjalta. Pysäytys-maahanmenoissa autoin roimin avuin, mutta ihan samalla tyylillä Juju meni maahan. Ei kuulemma kannata yrittää muuttaa tekniikkaa, se on Jujulla niin vahva että ei välttämättä onnistuisi ja siihen menisi jokatapauksessa hirveästi aikaa. Joten jatketaan samaan tyyliin.
3. Seuraamisen ongelmaksi on tullut levottomuus ja pään heiluttelu käännöksissä. Alkoi kesällä kun rupesin palkkaamaan palloa heittämällä. Tarja huomasi lisäksi että Juju on aika lailla mun käsissä kiinni ja tämäkin tuo levottomuutta (mun kädet on turhan levottomat...). Lelun heittäminen myös vie fokusta minusta ja on saattanut vahvistaa/ylläpitää häiriöherkkyyttä kun Juju zoomailee ympäristöä, bongailee pallon näköisiä mötiköitä ja on muutenkin koko ajan lähdössä minusta poispäin lelun perässä. Eli nyt tarkkana että palkka ei lennä vaan tulee multa ja mun lähellä. Seuraamista niin että kädet reisissä kiinni tai selän takana. Lisäksi perusasentotreeniä kädet ylhäällä, selän takana jne. Palkasta luopumista pitää tehdä myös, namista luopuminen oli vaikeaa (lelusta luopumisesta puhumattakaan).
Loppuun otettiin vielä häiriötreeniä missä Tarja heilutteli lelua ja mun piti saada Juju sivulle ja pitämään kontaktia. Vaikeeta ja vaikeemmaksi muuttui kun Tarja otti paremman lelun mitä mulla oli tarjota. Juju yritti kaikin keinoin saada lelua Tarjalta (mm haukkui tarmokkaasti) eikä kauheasti välittänyt mun huuteluista. Tällaista pitää tehdä paljon ja varata tähän tarkoitukseen oma superlelu.
Muitten koirien kohdalla tuli vinkkinä:
- Noudon opettaminen: ensin pelkkää vauhtinoutoa kevyellä kapulalla/tunnarikapulalla (joka ei satu jos tippuu koiran varpaille) jossa rakennetaan vahva motivaatio hakea kapula ja juosta palkalle. Tätä riittävän pitkään ennen pitotreeniä. Pitotreenit nostona. Koira nostaa, kehutaan ja palkataan. Vasta kun nämä onnistuu otetaan irrotuksia. Tarja ei koskaan laita kapulaa koiran suuhun välttääkseen painetta ja sijaiskäyttäytymistä.
- Ruutu: Ensin motivaatio ruutuun juoksemiseen. "Missä ruutu" vihjeellä ruudun bongaamista ja esim lelulle juoksemista. Toinen hyvä treeni: Jätä koira ruudun viereen, lähetyspaikalta luoksetulokutsu ja siitä ruutuun lelulle. Ruutuun pysähtymistä voidaan treenata erikseen lätkällä. Pysähtyminen, maahan, ohjaajan lähestyminen jne voidaan opettaa tällä tavalla erikseen ruudusta. Toisille koirille sopii paikan opettaminen tyhjässä ruudussa mutta vauhdikkaille tapauksille voi olla parempi opettaa niin että lelu tai lätkä on aina ruudussa.
- Metallikapula: kysyin tähän vinkkiä kun huomasin että metskusta on monen kuukauden tauon jälkeen tullut Jujulle ihan totaalisen YÖK. Jos koira inhoaa metallia niin se inhoaa, ei voi mitään :D Olisi hyvä jos koira oppisi ottamaan kapulan vinottain suuhun, silloin se ei kolise niin pahasti hampaisiin. Kotona treenataan paljon kapulan nostoja, hyppynoutoa pääasiassa samankokoisella puukapulalla, silloin tällöin metallisella. Heitä metallikapula lähelle estettä ettei koiran tarvi juosta se suussa "liian pitkää matkaa".
- EVLn kiertohässäkkä, pilko osiin: 1) Kiertoa niin että lelu merkin vieressä, opettaa koiran juoksemaan merkkiä kohti eikä kiertämään banaanina jolloin riskinä esteet. 2) Nouto ja hyppy aluksi niin että vaan toisella puolella on hyppy. 3) istu/maahan/seiso pysätyksiä erikseen paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti