Kaikenlaisia kokeita

Syksyllä, elo-,syys- ja lokakuussa käytiin Jujun kanssa yhteensä kolme koetta, koe per kuukausi. Kaikki kokeet oli eri lajeissa ja tuloksetkin vaihteli nollasta, kakkosen kautta ykköstulokseen.  Onnistumista tuli jokaisessa kokeessa ja jokaisessa myös vähän epäonnistumista. Vaikka tulokset vaihteli, niin samanlaiset asiat jäi päällimmäisenä mieleen. Ne liikkeet jotka Juju osaa varmasti, se osaa myös kokeissa 100%. Näitä on noudot, esteet, tokossa tunnari, kiertohyppynouto ja zetakin. PK-tottiksessa liikkeestä istuminen saattaa epäonnistua, mutta yllättäen tokossa jäävät on onnistuneet  aina. Vaikeudet ja epäonnistumiset sitten liittyy aika paljon mielentilaan ja siihen että Juju jää edelleen herkästi kiinni erilaisiin häiriöihin. Kehään menot ja alut on vielä hankalia ja "kooman" sattuessa on vaikea saada Jujua takaisin maan pinnalle. Mutta jahka tämä ongelma ratkeaa, on minulla kyllä tasaisen varma ja taitava suorittaja. Varmoihin liikkeisiin ei Jujulla vaikuta juuri mikään, ne onnistuu kokeissa vähintään yhtä hyvin kuin treeneissä.

Elokuussa käytiin jälkikokeessa Oulussa (OPKY), tuomarina Juhani Petäjistö.
Ilma oli ollut sateinen, mutta viikonlopuksi selkeni ja oli todella kaunis ja lämmin ilma. Mustikat juuri kypsyi, joten metsässä oli sitten kovasti muitakin kulkijoita. Meidän jana oli melko pian merkatun ulkoilureitin jälkeen, jälki kulki sen molemmin puolin. Polulla oli paljon kulkijoita ja moni poikkesi siitä metsään mustikoita poimimaan. Jana oli melko normaali, Juju eteni suoraan, mutta pyrki vasemmalle tosi voimakkaasti kohti ulkoilureittiä ja nosti väärän jäljen (jälki lähti oikealle). Sen jälkeen kuitenkin melko nopeasti nousi 3 keppiä. Ja siihen se sitten jäi, kolmannen kepin jälkeen Juju nosti nokkansa ja selkeesti rupesi ilmavainulla ottamaan tuoreempia jälkiä/hajuja marjastajista, ja oikea jälki hävisi.  Käytiin parikin mutkaa väärillä jäljillä, toisella saatiin melkein marjastaja kiinnikin eikä oikeaa jälkeä tai kutoskeppiä löytynyt, vaikka vähän yritin vielä Jujua niihin tsempata.  

Mentiin esineruutuun ja tottikseenkin  vaikka tulokseen ei ollut mahdollisuuksia. Kummassakin  Juju työskenteki normaalia epävarmemmin, kisajännitys, vieras kenttä ja jäljen epäonnistuminen tuntui. Esineruudussa kuitenkin 2 esinettä, jälkimmäisen pudotti kun oli palauttamassa, sai jonkun  ihanan hajun nenäänsä ja nosti välissä jalkaa ja toi sitten vasta esineen.

Tottis
Kentälle meno oli yhtä säätämistä. Otin Jujun odottamaan hyvissä ajoin ennen kentälle menoa, vaikutti olevan ihan rennossa tilassa kunnes huomasi parinsa, SP nartun, johon sitten jäi kiinni ja oli ihan omalla planeetallaan kun piti mennä tuomarille ilmottautumaan. Äh. tuohon kun keksisi keinon, millä palauttaa Juju nopeasti takaisin maan pinnalle kun se jää tuommoisiin häiriöihin kiinni.

Juju suoritti ensimmäisenä:
Seuraaminen, tyydyttävä: oli todella levotonta, vilkuili välillä paria, paikka ei pitänyt, käännöksissä väljyyttä ynnä muuta.

Istuminen, puuttellinen: jäi seisomaan (tyypillinen virhe tämmöisen alun jälkeen)

Maahanmeno ja luoksetulo olivat ihan ok, olisko ollut jopa erinomainen. 
Noudot ok
Eteenmeno ok, mutta tarvittiin 2 maahanmenokäskyä.
Paikallamakuu erinomainen (tälle iso peukku).

Yhteensä 89 p tottiksesta. Jäi vähän huono fiilis alun kohmeisuuden vuoksi, mutta kaiken kaikkiaan treenilista tuli päivitettyä ja sehän se on kokeiden tarkoitus.

Syyskuussa tokoiltiin omalla kentällä Nuuskujen järjestämässä kokeessa. Tuomarina Pipa Pärssinen

Paikallaistuminen 0, paikkamakuu 6p
Kehäänmeno ei taaskaan sujunut ihan nappiin. Juju jotenkin riehaantui tuomarin tarkastuksesta ja tämän jälkeen yritti karata liikkurin perään (pitäis harjoitella näitä vieraiden tekemiä tarkastuksia ja liikkurin ohjailuja. Tutut treenikaverit ei Jujua villitse, mutta kokeissa tuomarit saa aikaan herkästi hepulin kun se vaan on niin kivaa tutustua uusiin ihmisiin). Minulla sitten ilme ja äänensävy kiristyi, mikä ei yleensä tiedä hyvää. Rivissä Juju kuitenkin tuntui istuvan ihan hyvässä tilassa, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan ollutkaan koska valahti maahan jo ennen kuin ehdin piiloon. Ennen "maahan käskyjä" annoin liikkurin merkistä istu käskyn, joka sujui hyvin pelkällä suullisella käskyllä (tuomarilta kuulin että tässä olisi saanut käyttää myös käsimerkkiä, en kuitenkaan käyttänyt). Juju oli kuitenkin sen verran epävarma, että meni naapurin käskystä takaisin maahan. Luoksetulo oli muuten ok, mutta sivulletulo jäi vajaaksi.

Kaukokäskyt 5
Juju otti häiriötä kehän laidalla olleesta pahasilmäisestä BC:stä, ei keskittynyt ja vilkuili välillä sivulle, joten tarvittiin lisäkäskyjä. Pisteitä tais mennä eteenpäin siirtymisestäkin. 

Tunnari 9, tämä on yksi niistä liikkeistä joka onnistuu aina. Sivulletulo vaan vajaa.

Luoksetulo 5, se pysäytys, jota en vaan saa onnistumaan. Annoin varmuuden vuoksi 2 käskyä ja silti valui. 
-------------

Seuraavassa setissä oli sitten kaikki onnistuneet liiikkeet :

Zeta 9.5, oli oikein hyvän tuntuinen, en muista mikä oli puolen pisteen virhe.

Ohjattu 9.5, tästä  liikkeestä Juju teki treeneissä kaikenlaisia versioita, joten olin iloinen kun kokeessa onnistui. Perusasento tais jäädä vinoksi, muuten oli oikein hyvä.

Seuraaminen 8.5: piste meni peruutuksesta (poikitti) ja puoli pistettä mun jähmeästä vasemmasta kädestä. Mutta vire tuntui tosi hyvältä, joten olin tosi tyytyväinen. 

Ruutu 10. Meni ihan nappiin. 

Pisteitä 239.5 joten jos olisi koiranpoika ollut alusta saakka kuulolla eikä haaveillut paikkiksissa, olisi voinut tulla 1-tulos. Mutta olin todella tyytyväinen näinkin. Jäi hyvä mieli :)  Viimeiset liikkeet onnistui hyvin ja vire oli just passeli, molemmat rentouduttiin ja nautittiin. Tähän pitää nyt pyrkiä joka liikkeessä.

Lokakuussa oli sitten vuorossa oman kerhon hakukoe.

Maastoilla aloitettiin, paikkana oma tuttu rata Mäntyvaarassa. Arvoin maastonumeron 5, joten oltiin viimeinen pari (2 VOI, 1 AVO ja 5 ALO koiraa). Oli kyllä kiva olla kokeissa kun 2 treenikaveria oli jännittämässä ja pitämässä seuraa samassa kokeessa. Muutenkin oli kiva, kannustava ja hauska tunnelma. Tuomarinakin aina yhtä ystävällinen ja kannustava Allan A.

Treeneistä poiketen pidin Jujun hihnanssa lähetykseen saakka. Näin ei tarvinnut pelätä että se karkailee ihmisten luo ja joudun tiukasti käskyttelemään. Hyvä valinta. Juju tuntui saavan hajun vasemmalta, joten laitoin sen sinne ensin. Näin että pysähtyi n. 30 m syvyydessä johonkin, jatkoi kuitenkin matkaa syvemmälle ja palasi sitten takaisin. Pyöri tässä kohtaa jonkin aikaa kunnes rupesi ilmaisemaan. Tämä oli umpipiilo, jonka useimmat muut oli jättänyt ilmaisematta, en tiedä mitä outoa siinä oli. Piilolla laitoin Jujun maahan ja käskin sivuun, toimi hyvin. Sen jälkeen hallinta sitten pettikin, yritin siirtyä keskilinjalle ennen maalimiestä, mutta Juju karkasi viereltä ja kävi haukahtamassa vielä parit haukut maalimiehelle, mistä ei sitten tuomari kyllä yhtään motkottanut. Kehui vaan Jujun hyvää laumaviettiä.

Toinen pisto oli mainio tyhjä. Toiselle puolen roiskasin Jujun vähän huolimattomasti, en tiedä saiko hajun vai kaarsiko muuten 20-30 m syvyydestä, mutta annoin mennä ja aika pian kuului ilmaisu jossain radan loppupäässä. Taas Juju maahan ja siirtyminen keskilinjalle vaikeaa jos ei maalimies tullut vieressä. Hausta täydet 170 p. Treenilistalle laitettiin kyllä hallinta! Jatkossa ei ole varaa ootella maalimiestä vaan täytyy olla enemmän kiire etsimään niitä lisää.
Esineruutu oli myös tuttu Mäntyvaaran ruutu. Lähetin vasemmalta takanurkkaan (tuuli oikealta) ja Juju bongasi keskellä olleen esineen melkolailla nopeasti. 30 p.

Tottikseen arvoin numeron 2, joten päästiin ensimmäiseen pariin avoimen luokan koirakon kanssa. Voittajakoirat oli molemmat keskeyttäneet. Juju ensimmäisenä paikallaoloon. Tällä kertaa Juju tuli oikein hyvässä vireessä kentälle ja paikkikseen. Mutta paikkispaikalla Jujun silmät osui kentän takametsässä olleeseen Beussi-narttuun ja lukkiintui siihen. Juju vaipui omiin haaveisiinsa, meni käskystä maahan, mutta ei ollut skarppina. Nousi puoliksi istumaan kun jätin ja minähän kun arvasin tämän, käännyin pokkana ja annoin uuden käskyn. Laukausten ja erityisesti parina suorittavan Collien haukkumisen aikana Juju heräsi tottisvireeseen, vilkasin pari kertaa vaivihkaa taakse ja huomasin että makaa hyvin ja katsoo minua sen näköisenä että on palannut takaisin tellukselle ja tajuaa mikä on homman nimi. Pari haukkui melkein koko suorituksen ajan, mitä ohjaaja tuli minulle jälkeenpäin pyytelemään anteeksi (järkyttyneenä itsekin). Jujun tekemiseen tuommoinen ei kuitenkaan haitannut yhtään, varmaan päinvastoin. Herätti Jujun ja sai skarpiksi.

Paikkis oli erittäin hyvä alun istumisesta huolimatta

Seuraaminen erittäin hyvä, alku oli ok, mutta jossain J:n sakaran kohdalla tuli joku kumma  haaveilu ja Juju jäi hetkeksi matkasta. Ei ollenkaan parasta Jujua, mutta ei niin huono kun jälkikokeessakaan.

Liikkeestä istuminen ok, erinomainen

Liikkeestä maahanmeno oli kumman tahmea, Juju oli mennyt maahan todella hitaasti (käsky ehkä omituinen, en tiedä), luoksetulossa tuli vinoon, hyvä

Tasamaanouto, lähti hyvin ja palasikin melkein loppuun asti hyvin. Ei törmännyt ainakaan kovin paljoa, erinomainen

Hyppynouto, hyvät hypyt ja nouto ok, erinomainen

A-este, vähän levoton perusasento kun heitin kapulaa, muuten hyvä, erinomainen

Eteenmeno, meinasi  vähän ennakoida, käskystä lähti kuin tykin suusta, ei meinannut edes pysähtyä ensimmäiseen käskyyn. Toisella meni maahan, hyvä.

Yhteensä 94 p, joten hieno 1-tulos ja mukava hakukokeiden korkkaus. Hyvä Juju!

Tottisarvostelua kuuntelemassa hymyssä suin, kuva Heidi Ranta

HK1 Eloisa Talismaani

Tokopäivitys

Jujun kanssa treenattiin kevät ahkerasti EVL liikkeitä ja sen verran hyvällä fiiliksellä ne meni että käytiin kokeissakin. Ensin omalla kentällä nuuskujen järjestämässä kokeessa 25.5. ja sitten Kemissä 17.6. Molemmissa kokeissa tuomarina Heli Kelhälä. Ei liikkeet vielä ihan valmiit olleet, mutta kun omalla kentällä järjestettiin koe, halusin käydä harjoittelemassa. Itsekään kun en ole ennen EVL:ssä tokoillut. Ensimmäinen koe oli hyvä kokemus, vaikka tulosta ei tullut, jäi sellainen olo, ettei hyväkään tulos ollut kaukana. Toisessa kokeessa sitten oli enemmän ja monenlaista ongelmaa.

Toukokuun koe:

1. Paikkaistuminen 10
2. Paikkamakuu 10

------------------------

3. Tunnari 9.5: tämä oli Jujulle hyvä aloitus, tunnari on yks sen varmimmista liikkeistä. Kapulat jonossa, oma viimeisenä, hyvin haisteli ja toi varmasti. Puoli pistettä meni vähän vajaasta sivulle siirtymisessä, tuomari kehui haistelua, omaan reagoimista ja sievää otetta kapulasta.

4. Kaket 8: S-I-M-I-S-M: meni niin kuin treeneissä, S-M vaihdot hankalimmat, liikkui eteenpäin.

5. Zeta 9: M-I-S: Tämä meni Jujulta tosi hyvin. Pistemenetys johtui ohjaajasta, joka kiersi koiran liian kaukaa (yli puolen metrin päästä).

6. Kierto-hyppy-nouto, pysäytys seisomaan 10: Tämä oli kyllä ihan kymppi :) Meni paremmin kuin treeneissä.

----------------------------

Alku oli kyllä huippu, mutta seuraavassa setissä ei sitten pärjättykään ihan yhtä hyvin :D

7. Luoksetulo 0: Juju lähti harppomaan kuin ammus eikä reagoinut taas mitenkään ensimmäiseen stoppiin. Yritin sanoa käskyn mahdollisimman pontevasti, kuullostaen kai lähinnä vihaiselta ja onnistuin vain paineistamaan Jujun.

8. Ohjattu nouto 0: Luoksetulon moga saattoi vielä kaivella ja minäkin meinasin unohtaa virittelysanan. Jujulla ei ollut ajatustakaan mennä merkille ja kun viimein sain sen sinne, en saanut sitä enää oikealle kapulalle. 

9. Seuraaminen 8: Osittain ok, mutta peruuttaminen ei onnistunut yhtään (Juju lähinnä käveli sivuttain vieressä), vähän oli huono vire johtuen varmaan noista edellisisliikkeiden nollistakin.

10. Merkitön merkki ja ruutu 0: Tämä nyt sitten vaan oli vielä epävarma. Juju meni aavistuksen viinoon vasemmalle, pysähtyi ympyrän vasemman reunan ulkopuolelle. Yritin korjata, mutta ei Juju vielä osaa korjauksia ja luuli sitten että haluan sen juoksevan ihan muualle kuin ympyrään ja ja lähti haahuilemaan kentän reunaa kohti.

Pisteitä yhteensä 191.5, ei tulosta

Tämän jälkeen hinkattiin vähän merkitöntä merkkiä + ruutua, ohjattua ja otin käyttöön luoksetulossa takapalkan sekä uuden jättökäskyn. Stopit rupes ehkä paranemaan, ehkä ei... Sitten tuli monenlaista kiirettä, Jekku sairasteli eikä päästy treenaamaan. Kokeisiin menin kun en kehdannut peruakaan osallistumista, eli vähän huono asenne heti alkuun...

Kemin koe 17.6.

Paikkaistuminen 7.5: Jekku katseli ja haisteli lumoutuneena vierustoveriaan (Pääsky) ja varmuuden vuoksi oli kääntynyt vähän sivuttainkin hyvää (nais)ystäväänsä kohti.

Paikkamakuu ja luoksetulo 7: vähän meni hitaasti maahan ja luoksetulo tosi epävarma. Jouduin antamaan toisen käskyn. Juju varmaan arveli että olen vihainen, ja kyllä kait mun ilme vähän kireä olikin.

Yksilöliikkeet sunnilleen tässä järjestyksessä:

Tunnari 9: tämän Juju onneksi osaa, palautus taas vähän hidas. Juju edelleen enempi tyttöystävänsä kuin minun kanssa samassa kuplassa.

Seuraaminen 7: Kaikenkaikkiaan vaan huono vire sekä koiralla että ohjaajalla.

Ohjattu 0: Merkki oli taas ihan nevöhööd... olisi painatellut vaan kapuloille. Sain n. 5 käskyllä merkille ja siitä Juju vielä yritti keskikapulalle, mutta lopulta toi oikean.

Ruutu 0: Ruudun törpöt vietiin vasta tässä vaiheessa paikoilleen, mikä aiheutti kyllä monille koirille vaikeuksia. Juju oli kolmantena suorittamassa ja ystäväni Paula vinkkasi pitämään Jujun huomion pois ruutua rakentavasta liikkurista. Tämä onnistuikin ja Juju juoksi jopa kohtuullisen suoraan. Vähän kaarsi vasemmalle ja takajalat jäi ympyrän ulkopuolelle. En ruvennut korjaamaan (mikä ei olisi todennäköisesti onnistunutkaan) vaan lähetin ruutuun, mikä onnistui hyvin.
----------------------------

Luoksetulo 5: 2 seis käskyä ja hidas pysähtyminen

Zeta 7: en muista mitä tässä oli paitsi että kävelin merkkien väärältä puolen.

Kaket 5: Jujun pää oli kääntynyt 180 astetta katselemaan Pääskyn autoa ja tarvittiin useita käskyjä. Vaihdot oli kuulemma hyvät tekniikaltaan.

Kiertonouto 8: Lähti hyvin, mutta rupesi ennakoimaan stoppia, nouto ja hyppy hyvät.

Yhteensä 170 p.

Vähän masentava kokemus koko koe (ohjaajan ja koiran huono vire) ja jäätiinkin tokolomalle odottamaan parempaa tokomotivaatiota.

Sukuloimisloman yhteydessä käytiin sitten Ylöjärven koirakoutsissa saamassa vähän tukiopetusta. Varasin yksityistunnin Mika Jaloselta ja se (oikeastaan yksityiskaksituntia) oli kyllä hintansa väärti! Oli juuri minun logiiikkaan sopivat menetelmät ja monta palasta loksahti kohdalleen. Käytiin läpi mm eteenmenon opettamista kupeilla, luoksetulon stoppeja "säpsäyttämällä" ja kisavireongelmiin tehtiin 8 x 15s seuraamispätkiä, joissa lopussa tulikin ongelma esiin ja sitä sitten työstettiin loppu sessio. Oli kyllä hyödyllinen reissu, loppukesän-syksyn treenisuunnitelma selkeni ja tuli hyviä vinkkejä kisavireen parantamiseen ja moneen liikkeeseen. Sen lisäksi että sain itse tosi paljon intoa ja motivaatiota. Elo-syyskuu keskitytään pk-lajeihin, mutta samalla vähän tokoillaan niin että loppusyksystä voisi taas yrittää tulosta kokeissa.


❤

VOI 1 ja treenimietteitä

Vuoden ensimmäinen tokokoe oli 14.1.Tornion tutussa hallissa, Kelhälän Helin tuomaroimana.
Korkattiin voittajaluokka ja mitään selkeää ennakkokäsitystä saaati tulostavoitetta ei ollut kun ei koskaan oltu liikkeitä tehty näin kokeenomaisesti. Kaukokäskyjen S-I ja S-M vaihdot on edelleen kovasti työn alla eikä tekniikka pidä yhtään pitemmällä matkalla onnistu, ja luoksetulon pysäytyskin oli vielä vaiheessa. Otin joulukuussa takapalkan käyttöön ja sen avulla pysähtymiset rupesi onnistumaan, mutta vielä puuttui varmuus ja ilman takapalkkaa Juju helposti kaasutteli sen verran innolla että ei "kuullut" pysäytyskäskyä ollenkaan. Tunnari ja ruutu on sujuneet viime viikot hyvin. Ruutua olin vähän treenannut pitemmällä matkalla ja siinä ilmeni sitten vähän ongelmaa kun puolta pitemmällä matkalla Juju kaasutteli sellaiseen vahtiin että ei saanut pysäytettyä itseään  ajoissa. Pitkää matkaa ollaan pystytty treenaamaan vaan ulkona, joten liukas alustakin tähän vaikutti.
Tunnaria ollaan tehty kaikenlaisen häiriön kanssa ja se on parantanut keskittymistä hurjasti. Juju ilmeisesti tarvitsi lisähaastetta että otti koko tunnarin tosissaan. Muutama kerta tehtiin tunnaria hyppyesteen, noudon ja putkeen lähetyksen yhdeydessä/jälkeen sen lisksi että oma kapula oli piilossa milloin lumessa ja milloin lelun alla. Tunnaria on muutenkin tehty melkein päivittäin kun se on myös Jekulle niin hyvä aktivointikeino. Paikkikseen on treenattu rauhallista mielialaa ja se tuntui menneen läpi. Viimeisissä treeneissä Juju oli juuri niin skarppi, rento ja rauhallinen kuin toivoinkin. Näillä mentiin kokeisiin, jossa liikejärjestys ja arvosanat näin:

Paikallamakuu 91/2: Juju oli reunimmaisena (ensimmäisenä), innokkaana tuli mun kanssa kehään. Hyvin keskittyi ja reagoi käskyyn, jäi mun nähdäkseni hyvässä moodissa ja kentällä olleen agentin mukaan makasi rauhassa ja skarppina. Vieruskaveri (pieni villakoiranarttu) sen sijaan kärsi eroahdistusta, nousi istumaan ja jodlasi koko 2 minuuttisen. Juju oli parin vinkaisun verran säestänyt "kaveriaan", mutta muuten tosi hyvä.

Seuraaminen 9: Ei ihan skarppi aloitus (alkoi 2 askeleen peruutuksella jossa Juju ei ollut kovin hyvin mukana) ja alku oli vähän kehnoa, mutta me molemmat petrattiin loppua kohti. Tuomari huomautti mun huonoista käännöksistä, erityisesti juoksuosuudessa käännökset liian laveita. Täyskäännökset oli taas tosi hankalia ja nyt ihmettelenkin että miksi teen ne vasemmalle kun oikeallekin saa tehdä. Taidan ruveta harjoittelemaan täyskäännöksiä oikealle.

Luoksetulo 5: Juju lähti kuin pk-luoksetulossa eikä meininkiäkään pysähtyä :D Toiseen käskyyn reagoi (liian myöhään) ja loppu hyvin.  Lisää treeniä vaan.

Tunnari 10: Tämä oli kyllä oikein hyvä, nopea palautuskin :)

L, maahan-seiso 9: Olin menossa tekemään ruutua ja sitten kun liike olikin L meni ajatus sekaisin. En jotenkin tiennyt mistä pitää kävellä ja kävelin kumman S mutkan ja lopussa tötsän väärältä puolelta. Pysäytykset ja Jujun toiminta hyvää, ohjaajan töpeksinnästä -1 p.

Ruutu 10: Hyvin taas Juju virittyi ruutuun jo matkalla lähetyspaikalle. Juoksi niin että ruutunauha heilahti ja hyvin hakeutui keskelle. Juju näytti tietävän yhtä hyvin kuin minäkin miten ruutu pitää suorittaa :)

Kaukot 6: Järjestys I-S-M-S-I-M joista M-S vaihdossa liikkui eniten, otti ihan kunnolla askeleen eteenpäin. Ei olla paljoa treenattu näin montaa vaihtoa ja treeneissäkin näkyi epävarmuus useamman vaihdon jälkeen. Lisää treeniä vaan.

Ohjattu 9: Vasen kapula. Juju seurasi sopivasti kapuloiden viennin (oli kartalla mitä liike, treeneissä tuli esiin sekoilua kun ei oltu treenattu liikkurin kanssa). Seuraaminen siistiä mutta jäi vinoon. Heli sanoi että näkyi sama mitä vähän seuraamisessakin, ylityöstää takapäätä (minun taakse) ja jäi seisomisessa vinoon. Ollaan treenattu paljon käännöksiä ja takapään käyttöä, nyt täytyy välillä treenata suoruutta.

Hyppynouto 10: Kapula kimposi vinoon, mutta Juju kiltisti haki sen ja hyppäsi, jäi vähän vinoon kuitenkin kun olin turhan lähellä estettä. Ei vähennetty pisteitä kuitenkaan.

Yleisvaikutelma 10.

Yhteispisteet 274 p, 1-tulos ja sijoitus 1/4. Hurraa!

Juju on kyllä luotettava kisakumppani, teki taas ihan yhtä hyvin kuin treeneissä. Halli oli tuttu ja sieltä oli hyviä kokemuksia entuudestaan, joten siitä oli toki etua. Vähän lupailin Jujulle ettei sen tarvisi enää ikinä noutaa metallikapulaa ja sehän tietäisi sitä että jätetään VOI tähän ja siirrytään EVL:ään. Mutta katsotaan nyt koska on EVL liikkeet valmiina ja koska tekee mieli taas tokokokeisiin.

Muistoja menneestä vuodesta

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin ja kevättä kohti mennään vauhdilla. Vuosi 2016 oli raskas, elokuu toi mukanaan luopumista ja surua lyhyen ajan sisällä ensin minun koiraperheeseen ja sitten lähipiiriin. Tuntui raskaalta ja monelta muultakin. Eläinten merkitys korostui omassa ja lähisuvunkin elämässä ja syksyn mittaa moneen kertaan ristin käteni ja kiitin luojaa että olen syntynyt näin eläinrakkaaseen sukuun. Koirat, kissat ja hevoset on olleet ihan korvaamattomia terapeutteja monta kertaa.

Alkukesä oli hyvää aikaa. Juhannuksen aikaan Janella oli vaisumpi kausi ja soitin jo luottoeläinlääkärillemme ja varasin varoilta lopetusajan heinäkuun alkuun ajatellen että Jane ei enää jaksaisi lähteä Rimmiin. Mutta Jane piristyi ja kesälomalle lähdettiin. Heinäkuussa meillä oli vielä monta hyvää reissua, elokuun alussakin Jane oli vielä pirteä. Viimeisenä lauantaina Jane sitten riehaantui metsässä vähän juoksemaan ja hyppäsi melko iso ojankin yli. Heti en huomannut Janessa mitään erikoista, mutta illalla  Janen takapää alkoi pettää. Liikkeeltä lähtiessä ei takajalat pysyneet mukana ja syödessä Janella rupesi takapää vajoamaan. Jaana-Kaisa arveli että välilevy olisi pettänyt. Takapään vajoaminen meni kuitenkin viikonlopun aikana ohi joten maanantaina jäin sitten seuraamaan tilannetta. Jane kävi heinäkuussa eläinlääkärissä jossa se sai Previcoxia kipulääkkeeksi, näytti olevan vatsaystävällisempää ja haimalle sopivampaa. Annoin myös gabapentiiniä viimeiset viikot joka päivä. Nyt kuitenkin rupesi tuntumaan että vatsa/haimavaivat palasivat tai ainakaan Janella ei ollut hyvä olo ja viimeiset 5 päivää meni vaihtelevasti. Joka toinen päivä Jane piristyi ja huokasin helpotuksesta, mutta seuraavana sitten taas näytti vaisummalta ja väsähtäneeltä. Keskiviikkona varasin ajan perjantaille, sanoin että konsultoin vielä eläinlääkäriä mutta todennäköisesti eutanasia olisi ainoa ratkaisu. Torstaina Jane oli ihan pirteä ja kivuttoman oloinen, oltiin illalla tunti metsässäkin ja tuntui että tästä selvitään. Perjantaina Jane oli taas vaisu ja kipeä, eläinlääkärillä tein sitten päätöksen. Jane oli jo heikko, sitä kuvasti myös se että luulin että Jane kuoli jo rauhoituspiikkiin, niin syvään uneen se vaipui. Lähtö oli rauhallinen. 

Pikkuhiljaa pahin suru alkaa vaihtua kiitollisuuteen siitä, että sain Janen pitää näin pitkään. Ikävä ei vaan vielä ole laantunut.

Kesäkuun loppua kun kolmikko vielä koossa.



Heinäkuun alkua Mellalammella kauniina kesäiltana kun Jane oli hirveän pirteänä ja iloisena mukana menossa.

 Viimeiset kuvat Janesta. Minun sielunkumppanini, taivaassa sit tavataan .

Jekun vuotta varjosti virtsarakon vaivat. Ensin oli satunnaista virtsankarkailua ja kun tätä tuli enemmän, mentiin maaliskuussa lääkäriin ja löytyi tulehdus. Antibioottikuurin loputtua, oireet palasi ja jatkotutkimukset paljasti kasvaimen virtsarakossa. Jekku siirtyi hetkeksi saattohoitoon, mutta aika pian rupesin myös epäilemään kasvaindiagnoosia. Oireet oli samanlaisia kuin Jekulla on ollut jo vuosia sitten eikä mitään sen dramaattisempaa ilmaantunut. Ensimmäisen kerran olen Jekun vienyt lääkäriin virtsatietulehdus-epäilyn vuoksi vuonna 2010 tai 2011 ja silloin välillä löytyi tulehdus, välillä ei. Virtsakiteitä oli useinkin, näiden oletin liittyneen eturauhastulehduksiin. Lopulta Jekku kastroitiin, mutta nämä oireet kummittelee edelleen. Heinäkuussa Jekulla todettiin taas tulehdus ja se söi antibioottikuurin. Virtsarakko myös ultrattiin, nyt siellä ei näkynyt mitään kasvaimeen viittaavaa. Sakkaa ja sameutta näkyi ja jotain muuta merkkiä tulehduksista. Samalla tavoin kuin keväällä, oireet tuntui palaavan antibioottikuurin jälkeen (selkä meni köyryyn ja Jekku pissasi satunnaisesti petiinsä yöllä). Kontrollinäytteessä ei kuitenkaan näkynyt mitään ja sain ohjeeksi syöttää Urinaidia. Tämä sitten auttoikin ja Jekku toipui suorastaan ennätysterveeksi. Ryhti parani ja selän oireet hävisi hetkeksi kokonaan. Joulun aikaan oireita taas ilmaantui ja tulehdus todettiin tammikuun alussa. Tänään käytiin  jälleen eläinlääkärissä ultrassa ja tarkoituksena oli ottaa pissanäyte suoraan rakosta. Se ei onnistunut, mutta ultrassa näkyi sen verran sameaa pissaa, että nyt on epäilynä että virtsakiteet on kaiken ongelman ydin. Mitään kasvaimeen viittaavaa ei edelleenkään näkynyt, joten se diagnoosi on nyt kuopattu. Oireiden pitkittyminen ei välttämättä johdukaan siitä että tulehdus pitkittyy vaan siitä että ongelmien syy (eikä seuraus) olisi kiteet. Kiteitä ei näkynyt kesän ja kevään virtsanäytteissä, mutta molemmilla kerroilla virtsarakossa näkyi jotain sakkaa. Minulla on vahva epäilys että se sakka on syypää oireisiin joita sitten hillitsee Urinaid (jota en nyt antibioottikuurin aikaan ole syöttänyt, mutta rupean taas syöttämään). C-vitamiini tai puolukka varmaan ajaisi saman asian (näitä olen käyttänyt ennen). Tämänpäiväisen eläinlääkärin mukaan on mahdollista, että Jekulla on jokin aineenvaihdunnallinen "vika" joka altistaa kiteiden synnylle ja kiteet on se mikä tuo nyt näitä tulehduksia. Se että ollaan hoidettu tulehduksia antibiootein ei ole sitten poistanut tätä varsinaista ongelmaa. Urinaidin syöttäminen todennäköisesti piti kiteet kurissa (sisältäää mm hapanta karpaloa) vaikka tulkitsin että apu tuli siitä että se piti pöpöt kurissa. Jekun ruoka vaihtui nyt erikoisruokaan ja lisäravinteet valitaan sen mukaan että ne tepsii kideongelmaan. Toivottavasti ne tepsii.

Kyynär rupesi jonkun verran vaivaamaan kun pakkaset alkoi ja Jekku liukasteli jäisellä kelillä. Jekun liikkuminen on ollut hieman kankeaa, mutta koska kipuoireet on viitanneet  ennemmin virtsarakon alueelle, mietin etujalan kuntoutukseen sitten kun saadaan virtsisvaivat kuriin.  Luulen että Jekku on yksinkertaisesti hirveän jumissa, kun kipuillut alakroppaansa ja liikkunut huonosti sekä sen että kyynärvaivan takia. Ens viikolla hierojalle ja ehkä myös uimaan koirauimalaan. Eläinlääkärikin suositteli uimista Jekulle ja käydään kokeilemassa innostuisiko Jekku asiasta. Juju innostuu takuuvarmasti joten se saa näyttää esimerkkiä.  Hampaatkin tsekattiin tänään ja todettiin ihan hyväkuntoisiksi; vähän hammaskiveä ja tummentumaa jotka rapsuteltiin pois.

kuva Laura Hanni

Juju on sitten meistä ainoa, joka on ollut koko ajan terve. Se ei ole tähän päivään mennessä edes ontunut kertaakaan. Vauhtia ja virtaa on just niin paljon kuin kuuluukin ja kaikki touhu on sen kanssa kivaa. Syksyllä treenattiin aika paljon ja sama meno jatkuu edelleen. Kokeissakin ollaan käyty koska se on tuntunut kivalta ja hyvä fiilis on heijastunut sitten tuloksiinkin. Juju on vuoden sisällä kehittynyt oikeastaan hämmästyttävän paljon, samoin minä. Alku kun ei ollut ihan niin helppo Jujun kanssa, jota ei makupalat kiinnostaneet enkä tuntunut aina kiinnostavan minäkään tai mun kanssa tekeminen. Viime talvena rupesin pääsemään jyvälle laumaviettiä ja tunnetilan muokkausta hyödyntävistä konsteista  ja vappuleirillä asia kirkastui lisää kun kuuntelin Jari Kantoluodon tottiskoulutusta. Hänen ja "hänenkaltaistensa" vinkeillä olen päässyt villakoiran ytimeen ja nyt aletaan olla Jujun kanssa tiimi ja Juju alkaa osata keskittyä. Vielä tässä riittää treenattavaa, mutta on kiva tunne, kun tietää että pakissa on työkaluja ongelmien korjaamiseen ja ne työkalut on niin mukavia käyttää :) Näillä työkaluilla (luopuminen, luopuminen, luopuminen...) olen korjannut myös arkielämän ongelmia, tai ainakin porojen perään lähtevän korvattoman koiran ongelman. Vuoden aikana on tullut hirveän monta "ahaa-elämystä" ja ollaan kaikessa menty Jujun kanssa isoin harppauksin eteenpäin. Matka jatkuu ja meinataan nauttia Jujun kanssa sen joka vaiheesta.

Tokokoe 19.11.2016

Torniossa, tuomarina Marja-Leena Hituri

Juju oli kiva ja kiltti ja meillä oli oikein mukavaa taas. Tuomari oli hieman löysempi joten pisteitä himpun verran enempi vaikka virheitä tuli mielestäni vähän enemmän kuin lokakuussa. Ainoat pistemenetykset johtui nytkähdyksistä eteenpäin paikkaistumisessa ja luoksetulossa. Jujulla oli aika levoton olo kun jätin sen näissä liikkeissä ja työn alla onkin ollut tunnetilan rauhottaminen ja uusi jättökäsky (paikka).

Paikkaistuminen 7: videolta näin että Juju teki 2 nytkähdystä jo kun kävelin poispäin ja kolmannen kun olin kääntyneenä siihen päin. Hilasi pyllyn muutama cm kerralla eteenpäin. Oli levottoman oloinen.Vieraat koirat ja kisatilanne varmasti vaikutti, mutta huomasin sitten että tätä tapahtui myös treeneissä. Joten nyt on treenattu tätä liikkeen alkuosaa ja vahvistettu rauhallista jäämistä.

Seuraaminen 10: tuntui oikein kivalta, peruuttaminenkin onnistui.

Liikkeestä seisominen: 10, tai näin luki papereissa, luulin että tuomari antoi 9.5. Juju liikahti kun kävelin sen ohi joten tästä oli(si ollut) syytäkin rokottaa.

Luoksetulo 9: Videolta näin että pois kävellessäni, Juju nytkäytti itsensä eteenpäin. Muuten ok.

Liikkeestä maahanmeno 10. Ei muistaakseni ollut mitään ihmeempää.

Ruutu 10: liikkeet otettiin 2 osassa ja ruutu oli jälkimmäisen setin ensimmäisenä. Juju bongasi ruudun hyvin heti kehään mennessä.

Hyppy 10, ei muistaakseni ollut mitään ihmeellistä.

Kaukot 10, vähän jäi katsomaan sivulle jotain toisen man käskyn jälkeen ja nousi laiskasti istumaan. Muuten ok.

Nouto 10: Kapula kimposi vinoon ja Juju jäi vähän vinoon palauttaessaan mistä tuomari ei kuitenkaan rokottanut.

Merkin kierto 10: viimeinen liike, vaikka luulin että koe oli jo ohi ja vähän huonosti itse keskityin. Ei näköjään haitanut.

Yleisvaikutelma 10: tuomari tykkäsi kovasti Jujusta. Totesi monin eri sanoin että Juju on ihana. No niinhän Juju on.

Pisteitä 308, kp, luokkavoitto ja koulutustunnus TK2. Hip hurraa!

Nyt ollaan sitten treenattu voittajan liikkeitä ja jo tammikuussa kokeillaan miten ne sujuu kokeessa. Kaukot on vielä aivan kesken, mutta muuten alkaa olla hyvällä mallilla.

JK1

Päästiin varasijalta Oulun jälkikokeeseen 30.10. ja pitihän sinne lähteä kokeilemaan, vaikka syksyn treeneissä oli sattunut ja tapahtunut ja meinasin jo aloittaa talvitauon maastojen osalta. No hyvä että mentiin, hyvällä mielellä ja koulari plakkarissa palattiin kotiin. Oli muutenkin mukava viikonloppu kun lauantaina pääsi porisemaan Sysisalaman porukan kanssa ja syömään synttärikakkua.

Jäljellä aloitettiin hyvissä olosuhteissa, kostea jäkäläkangas (ja tällä kertaa ilman poroja) ja aste-pari lämmintä. Räntää sateli hiljakseen, mutta sen verran hiljakseen ettei jäljet peittyneet valkoisen alle.
Jana oli vähän epävarma ja takajälki nousi. Sen jälkeen kuitenkin jälkikoira eteni tosi varman oloisesti ja ilmaisi kaikki kepit oikein hyvin. Treeneissä Juju on jättänyt 1-3 keppiä ilmaisematta, joten tämä onnistui nyt sitten 150%.  Pisteitä jäljeltä 163.

Esineruudussa Juju päätti juoksennella ensin ihan muuten vain. Vähän jo hikeä pukkasi kun lähetin kolmannen kerran ja Juju vaan juoksenteli. No toi sitten kuitenkin esineenkin, onneksi ei tarvinnut tuoda enempää. Pisteitä 29. Viimeisissä esineruututreeneissä oli tätä samaa juoksentelua, en oikein tiedä miksi.

Tottikseen mentäessä me sitten molemmat vähän romahettiin. Kenttä (OKK) on hankala kun sinne mennään pusikon läpi niin että koira näkee kentän ja yleisön vasta "astuessaan sisään". Ei voinut tehdä normaalia virittelyä ja odottelua kentän reunalla ja yleisön ohi mentäessä Jujulla sitten herpaantui keskittyminen totaalisesti. Se jäi voimakkaasti kiinni yleisöön ja kun minä vielä hermostuksissani käskytin tosi tuimasti oli alku yhtä haahuilua ja heijastui 2 ekaan liikkeeseen. Paikkamakuussa Juju istui, oli noussut istumaan melko pian, mennyt takaisin maahan ja sitten taas istunut. Sama meno jatkui seuraamisessa missä ei keskittynyt, haahuili, käännöksissä skarppasi, henkilöryhmässä jäi haistelemaan yhtä ihmistä. Jäävissä Juju sitten heräsi normaaliin tottistilaan ja minäkin muistin kehua, minkä jälkeen kaikki sujui tosi hyvin. Erityisen iloinen olin noudoista, esteet meni todella varmasti vaikka heitin kapulan vinoon ja minne sattuu. 

Pisteitä 91, paikallamakuu puuttellinen (-5) ja seuraaminen hyvä (-4), muut erinomaista :)

Lopputulos JK1, 1-tulos yhteispisteillä 283 p ja luokkavoitto. Aivan älyttömän mahtavaa! Ja aivan älyttömän mahtava koira mulla! 

Toko AVO1

Jujun kanssa käytiin tokokokeessa Torniossa lauantaina (8.10). Koe oli samalla Lapin piirinmestaruuskoe, mutta meidän porukasta ei löytynyt vielä yhtään ylemmän luokan koirakkoa, joten ei osallistuttu joukkuekisaan. Jujunkin kanssa mentiin vielä turvallisesti avoimeen luokkaan, voittajaluokan liikkeistä kaukokäskyjen i-s-i vaihdot on vielä kovasti työn alla. Juju oli kokeessa oikein hyvässä vireessä ja teki yhtä hyvin kuin treeneissäkin. Oli ihan hirveän kiva olla Jujun kanssa kehässä ja se näkyi myös tekemisessä ja pisteissä. Tuomari oli Pipa Pärssinen ja liikkeet suoritettiin tässä järjestyksessä:

Paikalla istuminen 9 1/2: Vähän levoton. Olen treenannut minuun fokusoimista vapauttamalla välillä luokseni palkalle ja nyt takapuoli kerran nytkähti sen näköisesti että luuli että kaivan kohta lelun esiin. Siitä -1/2p

Nouto 8: Nouti ja palautti tosi hyvällä vauhdilla mutta tarvi 2 irroituskäskyä kun ensimmäisellä puri vaan kahta lujempaa kapulaan :D Ollaan treenattu tiukkaa otetta ja tämä on vielä vähän vaiheessa... pitää treenata irroittamista seuraavaksi.

Kaukot 10:  Säpäkät ja ryhdikkäät vaihdot. 

Estehyppy 9: Tökkäs mua kuonollaan niin kuin on tapana. Millähän tuosta pääsis eroon.

Merkki 10: hyvin bongas merkin ja vauhdilla kiersi.

Ruutu 10: hyvin bongasi ruudun, innolla juoksi aivan keskelle ja malttoi seistä varmaan 30 s ennen kuin tajusin, että ei tarvitse odottaa liikkurin käskytystä vaan saan ihan oma-aloitteisesti antaa maahan käskyn. Jujulla on ollut ennakointia maahanmenon kanssa, mutta ei ollut enää.

Seuraaminen 9 1/2: Tähän olin myös ihan älyttömän tyytyväinen. Peruutuksessa aukes ja meni solmuun aivan kuin treeneissäkin (pitää treenata!), mistä -1/2 p.

Liikkeestä seisominen 10: tuntui hyvältä ja ilmeisesti myös näytti.

Luoksetulo 9 1/2: Tuli oikein hyvällä vauhdilla ja jossain kohtaa (en muista oliko edessä vai sivulle siirtymisessä) vähäsen sitten tökkäs/törmäs.

Istuminen 9 1/2: Yritin sanoa riittävän selvästi käskyn ja se sai aikaan sitten myös pienen tempon hidastamisen mistä -1/2p.

Yleisvaikutelma 10: Tuomari tykkäs meistä molemmista, ohjaus oli hyvää ja koira osaava.

Yhteispisteet 303.5 p, kunniapalkinto ja sijoitus 1/5.

Olipas kiva koe, fiilis oli ihan huippu ja oltiin kyllä nyt Jujun kanssa koko ajan yhdessä.

Juju tokokokeessa

Jujun kanssa käytiin sunnuntaina Kuusamossa tokokokeessa. Tuomarina oli Allan Aula ja tunnelma leppoisa noin muuten, mutta kehässä oli meillä kyllä aika nihkeää. No tason tarkistushan tämä oli ja paljon tuli vinkkiä siihen mitä pitäisi treenata. Ja pääasiassahan sitä pitäisi treenata juuri sitä minkä tiesinkin, mutta mikä vaan tuntuu jäävän liian vähälle. Häiriöitä.  Lisäksi pitää nyt vaan saada lisää rutiinia kokeisiin jotta itse osaisin olla vähän iloisempi ja rennompi enkä tönkkö ja tuima.

Kenttä oli keskellä rutikuivaa kangasmetsää oleva kivituhkakenttä, aurinko paistoi vaikka matkalla satoi kaatamalla. Kuuma oli erityisesti mustan turkin sisällä. Juju tuntui ihan hyvävireiseltä kun kehään mentiin, mutta liikkeiden välissä kyttäsi jotain kentän oikeassa laidassa.  Oletin että häiriötä aiheutti joku kentän laidalla odottava narttukoira, mutta saattoi olla että pahin häiriö oli se tyyppi, joka tavattiin kehästä palatessa auton vierestä. Poro.  Tuuli kävi oikealta, joten porot haisi nokkaan varmaan aika voimakkaa vaikka ei niitä nyt näköetäisyydellä sentään ollut. Tulosten valossa koe meni kyllä ihan hyvin, 1-tulos ja sijoitus 1/6. Huono vire se vaan harmitti kun hyvä fiilis olisi minulle tärkeämpää kuin tulokset. Mutta jatkamme harjoittelua ja poistumme toistaiseksi mukavuusalueelta (oma kenttä) treenaamaan vieraille kentille ja kunnon häiriöihin.

Paikalla istuminen 10.
Ei ollut ihan 10 arvoinen, pää pyöri ja yhdessä kohdassa Juju vähän nytkähtikin (minun suuntaan) kun ei keskittynyt. Ihan lopussa yhtäkkiä pää kääntyi 90 astetta ja kaula venähti monta senttiä :o Arvelen että porojen (tai sitten narttukoiran) haju leijaili nenään. Juju on ollut turhan huoleton paikkiksissa viime aikoina, ei keskity minuun vaan ympäristön tarkkailuun. Täytyy ottaa tehotreenin alle.

2. Liikkeestä maahanmeno 7
Juju rupesi sekoilemaan jääviä n. viikko ennen koetta ja meni sinnikkäästi maahan istu käskyllä. Istumista sitten treenattiin joka päivä  ja kokeessa Juju varmuuden vuoksi istui vaikka sanoin maahan. Näin tämän sivusilmällä varjosta ja annoin toisen käskyn. Huonoa keskittymistä tämäkin.

3. Ruutu 0
Juoksi reippaasti ja mun pysäytys vähän myöhässä, takajalka näytti olevan ruutunauhan päällä/ulkona eikä Juju osannut korjata "pienesti" vaan juoksi ruudun etureunasta ulos ja tarvittiin vielä lisää käskyjä. Nyt treenataan paikan "pientä" korjausta. 

4. Seuraaminen 8.5
Tämä oli kaikenkaikkiaan vähän huonoa. Ei mitään isoja mokia, mutta haahuilua käännöksissä ja peruuttamisessa ainakin. Molemmat oltiin kovin väärässä moodissa ja vähän paineessa alun mogista.

5. Luoksetulo 10
Tässä ei ollut ihmeempää. 

6. Kaukot 7
Juju jäi skarppina, mutta juuri kun liikkuri vaihtoi kyltin istu asentoon, pää ja nokka kääntyi haaveilemaan sinne kentän oikealle laidalle. Tarvi 2 käskyä ennen kuin nousi ja sitten minä sekoilin käskyjen kanssa (man-down) että Juju vielä epäröisi maahanmenoakin.  

7. Estehyppy 10
ok

8. Liikkeestä seisominen 10
Juju oli vinossa kun käännyin, joten tuskin ihan 10 arvoinen, mutta muuten ok.

9. Merkki 8
Merkki oli vähän hankalasti ruutunauhan edessä paikassa missä ruutunauhan takana oli kaikenlaista (ihmisiä, pöytiä, agilityesteitä). Osalla koirista oli joko vaikeuksia erottaa merkkiä tai sitten niitä joko arvelutti tai ilahdutti ruudun takana olevat ihmiset/tavarat. Juju kuului siihen ryhmään joka olisi juossut iloisesti kehästä ulos. Sain pysäytettyä sen rajalle, annoin uuden käskyn ja Juju haahuili luokseni merkin toista puolta. Olin jo lähettämässä Jujua uudelleen (luulin että liike oli nollaantunut) mutta liikkuri ystävällisesti pelasti tilanteen sanomalla kiitos heti kun Juju tuli sivulleni. Tämäkin treenin alle, merkin taakse kunnon häiriöitä.

Kokonaisvaikutus 10.

Yhteensä 264,5 p

BH

Juju kävi oman kerhon järjestämässä BH kokeessa keskiviikkona ja hyvin meni. Olin tosi tyytyväinen sekä itseeni että Jujuun ja tottis meni samaan tapaan kuin treenitkin. Kaupunkiosuudella ei tullut mitää yllättävää. Paitsi ehkä se, että Juju kulki koko ajan vieressä hihna löysällä. Normaalisti kun se vetää kuin hinaaja :D 

Kisakirja ja kokeisiin osallistumisoikeus hankittu

Kaikista tyytyväisin olin meidän mielentilaan ja siihen että tuntui siltä että oltiin kokeessa yhdessä ja Juju palkkaantui kun kehuin sitä. Oli kiva tehdä tottista ja luulen että Jujukin tykkäsi siitä. Tämä oli tavoitteeni ja tästä on kyllä tosi hyvä jatkaa harjoituksia. Mahtavaa kun on BH alta pois, nyt voi treenata täysillä maastoja ja esteitä.

Viikonloppuna oltiin hakuporukan kanssa Leirikarissa, Niemisen Reija koulutti meitä lauantaina. Tulipas taas paljon hyviä vinkkejä ja treeniporukan koirissa saatiin monta solmua avattua. Hurjan hyvä viikonloppu. Jujun treeniohjelmaan tuleville viikoille tuli ainakin:
- Umppareiden ilmaisuja hetsaamalla ja haukkuun kestoa
- Sekametsää
- Tyhjille eteenpäin työskentelyä (apuohjaaja!)
- Ilmaisuihin ja etsintään kestävyyttä pikku hiljaa.

Maastokauden avaus ja koeuran korkkaus

Vappuna käytiin etelässä ja avattiin maastotreenikausi Valkeakoskella Eloisa-Offlines kasvattien leirillä. Jane ja Jekku vietti vapun mökillä ja minä ja Jujukin päästiin nauttimaan kesästä järven rannalla parin päivän ajan. Keli oli todellakin kesäinen, ainoastaan vesi oli kylmää. Jekun kanssa heitettiin talviturkit, minä Näsijärveen ja Jekku mökkirantaan (trimmerin avustuksella).

Pojat saunarannassa härkälintujen mekkalaa ihmettelemässä

 Leirillä oltiin lauantaina aamupäivä jälkiryhmässä ja sunnuntaina koko päivä hakumetsässä. Lisäksi lauantai iltapäivän kuuntelin tottisoppeja, joita jakeli Jari Kantoluoto. Tykkäsin kovasti kaikista kouluttajista (haussa Mirva Helistölä, jäljellä Taina Ylilammi), mukavia tyyppejä ja jakoivat hyviä treenivinkkejä. Tottiksessa paneuduttiin joka koiran kanssa tunnetilaan. Kentälle tullessa koiria ei hetsattu, haukutettu tai virettä nostettu vaan odotettiin että se tarjoaa aktiivisuutta ohjaajalle. Tästä palkka. Ideana se, että koira oppii itse nostamaan vireen, tekemään töitä ohjaajalle, ei palkalle ja hoksaa että se voi itse toiminnallaan vaikuttaa ohjaajaan. Saadaan tasaisempi vire, keskittyneempi koira ja harmonisempi koesuoritus. Tämä tuli kyllä sopivaan saumaan kun olen pähkäillyt näitä viritelyasioita osaamatta päättää miten tehdä. Viime kesänä haukutin, mutta Jujulla oli juurikin sitä ongelmaa (minkä Kantoluoto sanoi haukuttamisen aiheuttavan), että se nousi haukusta, mutta vire ei kantanut kovin pitkälle ja vireen säätely oli muutenkin hankalaa. Helposti nousi liikaakin mikä huononsi keskittymistä. Haukuttamista ja hetsaamista voi käyttää "palkkana" kun  koira on itse nostanut vietin, eli ei nosteta vaan yhdistetään vietti hetsaamiseen. Vähän sama logiikka vauhtiliikkeissä, hetsataan koiraa kun se itse kiihdyttää vauhtia. Esim luoksetuloa pitkällä matkalla, kun koira kiihdyttää juostessaan vauhtia, kaivetaan patukka esiin ja innostetaan koiraa. Kantoluoto ei käytä patouttamista ollenkaan, koska ei halua että koira tekee palkalle (padotessaan koira ajattelee hänen mukaansa vaan palkkaa). Treenin alkuun tehtiin luopumistreeniä, joka parantaa keskittymistä ja  ennaltaehkäisee/sammuttaa palkan vaanimista. Luopumisessa on oleellista että koiran olemus rentoutuu, kun koira on rentoutunut, otetaan muutama helppo liike (esim istu, maahan), kehutaan/palkataan ja tämän jälkeen ruvetaan tekemään tottista. Olen nyt muutaman kerran ottanut treenin alkuun tuon "luopumisrituaalin" ja täytyy sanoa että toimii! Seuraamisessa ei ole enää yliyrittämistä ja sähläämistä, vaan keskittyneempi ja harmonisempi tunnelma.

Jäljellä Jujulle tehtiin "ihmisriista-treeni". Kevään eka jälki ja arvelin että voi olla aika haastavaa, mutta halusin kokeilla tätä ideaa. Ihmisriistaa voisi hyödyntää motivaation kohottamiseen maastossa jossa on paljon eläinriistan aiheuttamaa häiriötä. Juju sai nähdä jäljentekijän lähdön (luuli tietenkin maalimieheksi ja rupesi ilmaisemaan tätä...), jäljentekijä jätti myös lääppimisjälkiä käsistään kulmiin ja keppien kohdalle ja lopuksi jäi jäljen päähän palkaksi. Jälki oli n. 400m ja vanheni alle 1 h.  Alku meni ihan hyvin, Juju oli kyllä lajista selvillä (jäljesti ei yrittänyt ilmavainulla ratkoa) mutta ongelmatilanteessa tuli esiin epävarmuus/osaamattomuus/tms. Maasto oli paljon ryteikköisempää mihin ollaan totuttu, liina jäi kiinni moneen kertaan ja itse kadotin tuntuman ja Jujun näköpiiristä jossain vaiheessa (pitäis muistaa treenata muuallakin kuin kuivilla mäntykankailla!). Tämän jälkeen Juju meni ilmeisesti kulmasta yli ja kadotti jäljen. Löysi kyllä vielä jonkun jäljen (en tiedä oliko oikea), mutta päätyi tielle eikä löytänyt enää takaisin oikealle jäljelle. Vaikka jälki meni pieleen, treeni oli kyllä hyvä ja superopettavainen, tuli monta ajatusta ja ideaa kesän treeneihin sovellettavaksi. Ihmisriistoja, lisää vieraan tekemiä jälkiä, lisää kokemusta jäljen hukkumisesta ja vaihtelevia jälkiä ja maastoja. Lisäksi keppimotivaation kohotusta hankalilla kepeillä (sammaleen tms alle piiloon) ja leikkiä/kunnon bileet kepeillä.

Sunnuntaina hakuiltiin 2 tosi hyvää treeniä. Ensimmäisellä kierroksella otin helpohkon ja lyhyen treenin kun oli ensimmäinen kunnon metsätreeni, vieraat maalimiehet ja vieras rata. 3 pistoa, 3 löytöä, jokaisella 10-20 haukkua. Tämä sujui tosi hyvin, hyvä vire, hyvät haukut ja kehuja tuli korrektista maalimieskäytöksestä. Toisella kierroksella otettiin alkuun tyhjä jota sitten hinkattiin useamman lähetyksen verran kun Juju sitkeästi kaarsi kohti autoja jonne yksi koira oli aiemmin päivällä tehnyt baanan. Toisella puolen etukulmassa löytö jota haukkui hyvin. Toiselle puolen hyvä pisto mutta maalimiehellä sattui joku katkos ja Juju oli tuijottanut hetken maalimiestä ennen kuin rupesi haukkumaan. Tämän jälkeen toinen tyhjä, jonne lähti vähän epäröiden, mutta teki kuitenkin hyvänoloisen tyhjän (en nähnyt ylämäkeen mutta viipyi ainakin kauan) ja vielä viimeisellä pistolla maalimies maakuopassa. Eka maakuoppa ja Juju aloittu haukun heti ja haukkui tosi hyvin kuopan reunalla.

Jane teki metsässä mielenkiintoisen löydön (hirven pää)

Tultiin reissusta keskiviikkoiltana ja helatorstaiaamuna pyyhkästiin sitten omalle kentälle tokokokeisiin. Viimeistelytreenit jäi tekemättä ja se kyllä näkyi.  Ei oltu käyty kentällä pariin viikkoon, treenaaminen jäi kiireiden, mun huonon fiiliksen (Jekun diagnoosin jälkeen) ja vappureissun takia ja Juju oli sitten aikamoisilla kierroksilla kun omalla kentällä oltiin. En saanut sitä oikein hyvään mielentilaan enkä kyllä itsekään missään ihan optimitilassa ollut (kokeissa kun oltiin). Selvittiin kuitenkin jotensakin kunnialla. 

Paikallamakuu 9: meni maahan ja nousi oikein hyvin, makasi puolet ajasta ihan normaalisti vähän sivulle vilkuillen, mutta loppua kohti terästyi ja rupesi ilmeisesti kuvittelemaan että minä joko kohta kutsun sen luokse tai sitten vapautan palkalle. Oli yhtäkkiä kuin jousilla ja teki pienen nykäyksen kun ilmeisesti sormeni,silmäni tai herra ties mikä liikahti. Jaa-a paikkista ei olla taidettu paljoa treenata, kevään ajan olen vahvistanut nopeutta ylösnousuissa ja aika paljon vapauttanut palkalle, nyt täytyy ottaa äkkiä kuuri kunnon paikallaoloja.

Kuva Laura Hanni

Seuruu 9 1/2: tuntui ihan kohtuulliselta, Juju ehkä jonkun verran välillä takana mutta ei ainakaan painanut.
 
Maahanmeno 9: Mun vartaloapu...

Luoksetulo 8 1/2: Juju oli ottanut askelia mun perään ???  Tai jonkinlaisen liikkumiseleen! Nyt täytyy palkata pelkästään rauhallisesta ja varmasta maassapysymisestä.

Kapulan pito 7 1/2: Juju tikkasi kapulaan kuin sika limppuun eikä sitten irroittanut ennen kuin toisella käskyllä. Tämän jälkeen jäi kiinni kapulaan niin että kun vapautin liikkeen jälkeen, karkasi liikkurin perässä kehän ulkopuolelle hakemaan kapulaa :o Arvelin että oli jotenkin kauhean kuormittunut ja tämä oli ihan vaan kisajännityksen tuoma moga, mutta eiei. Treeneissä teki samaa, jäi kiinni kapulaan tosi paljon. Talvella treenattiin kapulahäiriötä paljon hallilla, mutta ei se riitä, tarvitaan lisää treeniä ja eri paikoissa.

Kauko-ohjaus 10: yksi kymppi sentään. Kaikki sivulle ja istumaan nousut oli tosi säpäkät, joten jotain hyötyä on kevään treeneistä sentään ollut.

Hyppy 8: Jujun ajatus ja silmät harhaili edelleen noutokapulassa. Kun annoin hyppykäskyn lähti haahuilemaan kohti estettä, suorastaan yllättyi kun näki sen edessään, harkitsi kiertämistä, mutta päätti kuitenkin hypätä ja jäi epävarmana vähän puolittaiseen asentoon siihen mun eteen-sivulle.

Kokonaisvaikutus 7:  Ajatusten harhailusta ja noutokapulan perään karkailusta -3, muuten oli hyvä.

1-tulos (173p), mutta keskittyminen ja vire oli kaikkea muuta kuin hyvät. Opettavainen ja hyvä kokemus ensimmäisestä kokeesta kyllä yhtä kaikki. Tiedän mihin kiinnittää huomiota treeneissä.

Vanhuskoirat on olleet lumien mentyä aivan hirveän energisiä. Sekä Jane että Jekku tuntuu voivan paremmin kuin pitkään aikaan ja ovat kuin olisivat  nuorentuneet monta vuotta. Toivotaan että tätä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

Kuvat Laura Hanni

Paimennusta ja muuta treeniä

Kevään 2 muuta paimennusreissua tehtiin maalis-huhtikuun vaihteessa viikon välein.
Pitkäperjantaina jatkettiin poroilla siihen mihin oltiin 3 viikkoa aikaisemmin jääty. Juju oli jonkin verran (itse)varmempi ja sekä porot että Juju virtaisampia kuin ensimmäisellä kerralla. Ehkä olisi voinut jo silloin olla tarkempi että käskyt menee kerrasta läpi, huomasin päivän päätteeksi että jonkin verran (liikaa) tuli käskytettyä. Kurkku oli käheä :p Juju aloitti koko 17 päisen tokan kanssa joka lopuksi jaettiin puoliksi, osa porukasta kuljetettiin kirnun kautta pikkuaitaukseen. Toisella kierroksella vaihdettiin porukka, eli aamupäivän porot pieneen aitaukseen ja sieltä toinen porukka tilalle. Haastavinta oli tälläkin kerralla saada Juju tajuamaan että poroja ei kierretä. Sitkeästi se yritti ja jouduin paljon käskyttämään oota ja nätisti ettei Juju tai porot kuumenneet liikaa. 

Kuvat Heidi Hautala

 Viikkoa myöhemmin Juju sitten lähti lapasesta heti alkuunsa. Olin jatkamassa samalla linjalla kun 2 aikaisempaa kertaa, tavoitteena selkeyttää Jujulle kuljetusta, riittävää etäisyyttä poroihin ynnä muuta sofistikoidumpaa. Mutta Juju päättikin aloittaa syöksymällä tokan eteen korvat lukossa käskyihin reagoimatta ja täysin perkelöityneenä. Teki sen toisenkin kerran, jonka jälkeen sai vähän palautetta. Päivän teemaksi nousi sitten korvien asettaminen oikeaan asentoon ja hallinta. Kuulolle Juju kyllä saatiin, mutta paimennuksen suhteen ei juurikaan edistytty. Minua jäi tämä vähän kaivelemaan, kun olin ajatellut vähän erilaista ja onnistuneempaa treeniä viimeiselle kerralle. Mutta oikeastaan ihan hyvä näin. Tarkoitushan oli alunperinkin ottaa ajattamista pois ja se tuli nyt viimeisellä kerralla kerrattua. Jatkossa Juju paimentaa kuitenkin vain lampaita. Mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus porot oli ja jäi paljon asioita hautumaan aivokoppaan muitakin treenejä ajatellen. Ja sitähän saa mitä tilaa; tällä viikolla alkaa hallintatreenit metsässä, keväthuumassa kirmaavat puput saa toimia apureina.


Olen hirveän kiltti ja kuuliainen pieni porokoira. Kuva Heidi Hautala.

Lampaille päästiin pitkäperjantaina Mariannen ja nuoren Pertti-Aussien kanssa. Marianne väänsi rautalangasta sekä minulle että Jujulle sauvan käyttöä ja kuljettamista. Ja me molemmat taidettiin tajuta jotain! Tehtiin niin että aluksi Marianne oli katraan keskellä naama Jujun pain varmistamassa ettei se luikahda sieltä minun luo eteen ja siitä pikkuhiljaa siirtyi taakse, Juju hiffasi lopulta mitä siltä odotetaan ja sen jälkeen rupesi sujumaan kuljettaminen.  Viimeisellä kerralla käytiin Heidin ja Jämyn kanssa tiellä kuljettamassa ja aitauksessa treenattiin hallintaa ja lampaiden hakemista. Kuljettaminen meni taas ihan hyvin, belkkarit teki mukavasti töitä yhdessä. Aitauksessa lampaat oli tosi jähmeitä ja aika kului lähinnä siihen että yritettiin saada lampolan ovelle junttaantunut katras liikkeelle. Hyvää hallintatreeniäkin tuli kun Juju joutui odottelemaan pötköllä sillä välin kun Jämy teki hommia. Toukokuussa jatketaan lampailla ja kesäksi on muutenkin muutama paimennus varattu kalenteriin.




Juju tyypillisellä ja ei niin toivotulla paikalla.... lampaiden keskellä.

Hakua päästiin ensimmäisen kerran treenaamaan metsään viikonloppuna. Lunta on vielä ihan reilusti, mutta Toramolta löytyi vähän ohutlumisempi pläntti ynnä pälvipaikkoja ja saatiin tehtyä pikku rata 3 koirakon voimin. Jujulle 4 pistoa: ekana haamu, toisena umppari, kolmantena maalimies pressun sisällä; kaikki kokonaan, palkka mukaanlukien piilossa; haukkuja n. 10-20-30. Juju reagoi (haukku pätkii) heti kun alan kävellä kohti piiloa, joten viimeisellä maalimiehellä haukutettiin samalla kun minä steppailin ympärillä. Ihan hyvä metsätreenien aloitus.

BH ja tokokoe on suunnitelmissa toukokuulle ja koepaikka tokoonkin jo varmistettu. Kenttä on kuivunut melko mukavasti, joten olen aika motivoituneesti käynyt treenaamassa kun ei tarvitse ajaa minnekään toiselle puolen kaupunkia treenaamaan. Juju kävi myös testaamassa tokon alokasluokan epävirallisissa kokeissa ja teki kyllä ihan niin hyvin kun osaa. Kaikenlaista fiksattavaa tietenkin on vielä paljon, mutta ei mitään mikä ei treenaamisella korjaantuisi. Nyt sitten vaan odotetaan että loput lumet lähtee ja päästään kunnolla viettämään aikaa metsässä.

Paimennuskausi avattu, hakukausi korkattu ja metsästysharrastus (melkein) lopetettu

Onnistuin saamaan maaliskuulle 2 peruutuspaikkaa paimennukseen, niistä ensimmäinen oli maaliskuun ekana perjantaina ja toinen on maaliskuun vikana eli pitkäperjantaina.  Ensimmäinen reissu oli niin hyvä, että hamstrasin meille vielä kolmannen peruutusaikan ja mennään issikkaporukan jatkoksi paimentamaan vielä 1.4. Porot + paimennus on mahtavaa!

Selväähän se oli että Jujussa on tapahtunut vuoden aikana hurjan suuri kehitys. Pihalla hengaavista poroista ei välittänyt mitään eikä porokoiratkaan sen kummemmin kiihdyttäneet. Aitauksessa meinas ihan alkuun olla liikaa kierroksia, mutta tosi herkästi Juju totteli ja Minnan mukaan on tavattoman kiltti ja kohtelias poroille. Osa poroista oli aika tiukkoja, erityisesti Jorma-poro kyttäs sen näköisenä kuin olisi suunnitelmissa syödä pieniä koiria iltapalaksi ja antoi heti alkajaisiksi Jujulle pienet lähdöt. No Jujuhan syttyy sitä enemmän mitä enemmän haastetaan, joten tästä oli hyvä jatkaa. Juju rupesi myös haukkumaan Jormaa, mitä se ei ole paimentaessa tehnyt.  Haukkua pitää yrittää vahvistaa, sain Minnalta noottia kun käskytin Jujua juuri kun se haukkui (jonka jälkeen Juju lakkasi haukkumasta vaikka tarkoitukseni oli vaan estää sitä ajattamasta).   Juju on haastava koira poroille kun se ei hauku. Porot ei koko aikaa tiedä missä se on, mutta toisaalta ei tykkää siitäkään että se käy naaman edessä näyttäytymässä että "hei täsä mää olen, käänny!" Joten jatkossa pitää kannustaa tuohon äänenkäyttöön.  Ens kerralla uskallankin kyllä paremmin antaa Jujun tehdä hommia, nyt oli itselläni koko ajan vähän jarru päällä kun varmistelin ehkä liikaakin ettei homma mene ajattamiseksi.

Pihapiirin poroja. Paimennuskuvia, videoista puhumattakaan, ei tällä kertaa tullut.

Haastetta tuo kyllä Jujun nopeus, se irtosi välillä turhankin hyvin ja nopeasti ja oli sitten kiertämässä porojen eteen ennen kuin "ehdin väliin". Minnan sanoin Juju paimentaa jo naapuripaliskunnassa ennen kuin ohjaaja ehtii mukaan :) Eli käskyt pitää antaa ajoissa ja vähän ennakkoonkin. Tällä kertaa otettiinkin käyttöön "oota", "täällä" ja "vieressä" käskyt. Nämä on aika hyvät, koska niillä on selkeä merkitys arkielämästäkin. Erityisesti kirnuun mentäessä täytyy Juju käskyttää tiukasti ("vieressä") kun porot on siellä oottamassa. Kirnun läpi kuljettaessa sai myös olla tarkkana. Jujulla oli taipumusta kiirehtiä ensimmäisten edelle, kun olis pitänyt pitää huolta perässä tulijoista. Tämä aiheutti paitsi sitä että ne ekat hermostui (liian lähelle/naamalle tulevasta koirasta), myös sitä että perässätulijat kääntyi kannoiltaan ja lähti toiseen suuntaan. Hoksasin nyt itsekin, että porot ei toimi niin kuin lampaat, jotka yleensä seuraa helpommin sitä ensimmäistä jos sen saa liikkumaan.

Porojen jälkeen käytiin Heidin, Jämyn, Taigan, Soran ja Lapinkoirauros Papun kanssa lampaita kuljettamassa. Tässä Juju sitten osoitti kaikkea muuta kuin hyvää työmoraalia. Hommien sijaan se päätti lähteä naisiin. Päästin  Jujun irti pihassa kun Heidillä oli haasteita saada lampaat pihasta pois. Ajattelin että Juju kiirehtii muiden paimenten avuksi ohjaamaan laumaa siististi oikeaan suntaan. No ei, Juju ampaisi pihalla patseeraavan Lapinkoiranarttuun kiinni eikä ollut lampaista edes kiinnostunut. Argh. Sitten kävikin ilmi että nartulla oli juoksu loppumaisillaan, voi kääk. Oli sen verran ihqu narttu, että Jujulla menikin loppupäivä osin haaveilessa. Käytiin lyhyehkö kuljetus lampaitten kanssa,  muut koirat paimensi, Juju vuoroin haaveili pihalle jääneestä nartusta, vuoroin Taigasta. Aika hankala tehtävä laittaa koiraa tuossa tilanteessa töihin, kun työnteko perustuu sen luontaisiin taitoihin ja vietteihin ja tällä kertaa suvunjatkamisvietti vei kyllä voiton. Lisäksi kun oli mukana talon oma koira ja kokeneita paimenia, ei Jujun tarvinnut ottaa vastuuta laumasta. Voi myös olla ettei sillä ollut riittävästi itsevarmuutta ottaa isompaa roolia. No jokatapaukseesa ens kerralla pitää muistaa tarkistaa onko juoksuisia tai juoksua lopettelevia mukana ja välttää näitä. Sen verran hormonit on Jujua viime aikoina vieneet, että mieluiten sitä välttäisi narttuja kokonaan näissä hommissa missä motivaatiota ja varmuutta vielä kehitetään. 

Toko/tottis-treenimotivaatio on ollut vähän huono, mutta paranee koko ajan. Nyt on kenttäkin aurattu, päivä pitenee vauhdilla joten ulkona treenaaminenkin onnistuu. Vanhukset on hyvässä kunnossa joten ollaan käyty paljon metsälenkeillä koko porukalla. Tämä siten taas on muuttunut tosi rentouttavaksi. Juju ei juurikaan enää reagoi riistan jälkiin eikä ole piitkään aikaan lähtenyt minkään elävän perään (kopkop).Tilannetta helpottaa tietenkin sekin että metsässä on metri lunta, eikä Juju kovin pitkälle jaksaisi pupuja jahdata. Porot ei enää ole kovin suuri ongelma ja luulen että seuraavien poropaimennusreissujen jälkeen tämäkin ongelma entisestään pienenee.Viime viikolla Juju ei reagoinut tuoreisiin poronjälkiin muuta kuin kiinnostumalla ja kierimällä niiden päällä. Jänisten jäljistä se edelleen menee aika kierroksille. Mutta hallinnassa tämäkin niin kauan kun ei puput ihan nenään edestä hypi. Mitä varmasti kohta rupeaa tapahtumaan kun kevät edistyy. 

Hakuilmaisuja ollaan otettu 7 kertaa tänä vuonna. Ensin maalimies + lelu näkyvissä (jalan alla), sitten maalimies piilossa mutta lelu näkyvissä ja nyt 3 kerttaa Tassuvaarassa niin että sekä mm että lelu on piilossa. Eli kunnon umpipiiloja. Pari kertaa olen kokeillut hallintaan ottoa mikä onnistui yllättävän hyvin, joten tätä ei nyt toistaiseksi hinkata. Kokonaan piilossa oleva maalimies+lelu aiheutti jonkin verran hämmennystä, haukku tuli alkuun vähän varovaisesti, mutta parani kerta kerralta. Eilen Juju haukkui jo yhtä hyvin umpipiiloa kuin jos olisi ollut lelu jalan alla näkyvissä. Nyt lisää kestoa ja muita kommervinkkejä ja sitten vain toivotaan että kevät tulisi nopeasti ja päästäisiin metsään.   

Vanhan vuoden muistelua ja uuden suunnittelua

Vuosi on vaihdettu ja uusikin jo hyvässä vauhdissa. Vuosi 2015 oli kaikenkaikkiaan ihan hyvä vuosi. Koko kolmikko edelleen mukana muonavahvuudessa ja vuoden vaihtuessa kaikki myös hyväkuntoisina. Molemmat vanhukset sairasteli jonkun verran vuoden aikana, mutta molemmat saivat myös diagnoosin joka auttoi säätämään elinolot sellaisiksi, että mielestäni ne nyt elää melkolailla iloista ja kivutonta elämää.

Janen vuotta varjosti vatsakivut joihin apu löytyi kuitenkin vähärasvaisesta ruuasta, närästyslääkkeistä ja haimaentsyymeistä. Syksyllä verikokeiden perusteella diagnosoitiin krooninen haimatulehdus. Ennen diagnoosia epämääräisiä oireita oli silloin tällöin ja Jane välillä vaisu ja vetämätön. Nyt kun asia on tiedossa ja ruokavalio kunnossa (enkä herkkunakaan anna mitään vähääkään rasvaista), Jane on kuin nuori tyttö. Pirteä, reipas ja ahne, vatsan alueen ongelmat tuntuu olevan kurissa.

Takajalat Janella on aika heikot, mutta ei niissäkään mitään radikaalia huononemista ole vuoden aikana tapahtunut. Jane liikkuu edelleen hyvin, tekee tunnin lenkkejä, hyppää autoon ja sänkyyn. Liukkaalla alustalla tai muuten hankalassa maastossa takapää vaan ei toimi enää niin ketterästi. Kotona ja ulkona Jane on tosi aktiivinen, koko ajan touhuamaassa etsimässä lelua tai siivottavaa ja Jujun piha- ja olkkaritreeneissä Jane aiheuttaa enemmän kuin tarpeeksi häiriötä varastaessaan noutokapulan tai näyttäessään pätevänä miten liike "pitäisi" tehdä. Elämä on välillä kauhean hauskaa tuommoisen mummeliinin kanssa. Dementiaa on aina välillä ja kuulo tietenkin hyvin valikoiva, mutta tuntuu myös että vuoden loppua kohti nämäkin oireet vähenivät. Viretila varmaan vaikuttaa paljon dementiaoireisiin ja nyt vuoden alkaessa vire on kyllä ollut aika korkea (eikä dementiaoireita ole näkynyt). Janen tavoitteena vuodelle 2016 on pysyä terveenä, iloisena ja huolettomana mummokoirana mahdollisimman pitkään.

Jane ja Cesi-sisko

Jekku  on yrittänyt opetella hitaampaa elämää ja haastavaahan se on ollut. Jekku on tottunut menemään täysillä ja tekemään ennen kuin ajattelee, joten edelleen on kroppa välillä kovilla. Syksyn pahempaa ontumisjaksoa lukuunottamatta Jekku on kuitenkin liikkunut kohtalaisen hyvin, nyt talvella jopa paremmin kuin pitkään aikaan. Ei peitsaa eikä tällä hetkellä kevennä etujalkaa. Myös selkä tuntuu olevan nyt hyvässä kunnossa. Jekku nukkuu joka yö BOT verkkoloimi päällä ja se auttaa aivan hurjasti. Jonkinlaista henkistä ahdistusta on välillä mikä ilmenee äksyilynä ja lyhytpinnaisuutena Janea ja Jujua kohtaan. Epäilen että on pääsääntöisesti henkistä ketutusta kun pakkaset estää vähän väliä kunnon lenkit ja Juju pääsee enemmän treenaamaan. Lisäksi laumahierarkiassa on ehkä tulossa vähän muutoksia, pikkujätkä tuntuu välillä olevan vähän niskan päällä. Ihan sopuisasti pojat edelleen on, Juju ei onneksi provosoidu kovin helposti ja välttää konflikteja.

Pakkanen paukkui Jekun 10-v syntymäpäivänä 6.1.

Jekun kanssa käytiin joulukuussa luottoeläinlääkärillämme näyttämässä kyynärkuvia ja arvioituttamassa nivelen kuntoa. Ullan mukaan kuvat on ensisilmäyksellä aika pahat, 3:sen kyynär selkeesti. Mutta kyynärän liikkuvuus oli yllättäen ihan hyvä. Nivel suoristui kokonaan ja taipui lähes ääriasentoon, ei paha ollenkaan. Kuvissa näkyvä uusioluu ei ole tiivistä vaan jonkinlaista höttöä jollaista Ulla ei ollut nähnyt kenelläkään muulla. Kaiken kaikkiaan Jekun kyynär oli tosi kumma tapaus Ullan mielestä, mutta hirveän positiiviselta vaikutti kopeloinnin, taivuttelun ja liikkumisen suhteen. Cartrophen sarja laitettiin, viimeinen piikki meni reilu viikko sitten ja tällä hetkellä Jekku liikkuu tosi hyvällä askeleella. 

Tänä vuonan yritän panostaa Jekun kanssa sopivaan kropan ja aivojen jumppaan. Pitkähköt kävelyt auratuilla teillä niin että Juju on vetovyössä kiinni tuntuu sopivan tosi hyvin Jekun ja Janenkin liikuttamiseen. Jekun ei tarvitse kytätä, vaania, paimentaa ja komentaa Jujua (eikä minun tarvitse kieltää ja komentaa Jekkua) vaan vanhukset liikkuu rennosti omaa tahtiaan. Treeneihinkin pääsevät viikottain mukaan. Jekku kaipaa aktiviteettia edelleen ja toimivat samalla hyvänä häiriönä.

Aina porukassa on yksi joka ei vaan voi olla normaalisti kuvissa...

Juju sitten on kehittynyt kaikessa hurjan paljon vuoden aikana. Missään kokeissa ei käyty, ei ollut tavoitteenakaan, Juju on edelleen ihan kakara. Treenattu ollaan kuitenkin aika ahkerasti kaikennäköistä ja kaikki on jotenkin kauhean kivaa tällä hetkellä. Myös arki on helpottunut kun Juju on ruvennut olemaan paremmin "mukana" ja alan uskoa että riistaongelma saadaan hallintaan. Edelleen saa olla tarkkana porojen ja jänisten suhteen, todennäköisesti Juju ei pysähdy jos pupu loikkii nenän edestä. Mutta edistystä on tapahtunut ihan huimasti, eikä pelkät jäljet ja hajut enää vie Jujua mennessään. Aika lailla samalla tavalla olen nyt opettanut Jujua kuin Jekkuakin aikoinaan. Kaikenlaiset hyvinkin positiiviset keinot (luopuminen, impulssikontrolli, vastaehdollistaminen) toimi Jujunkin kohdalla loppujen lopuksi parhaiten. Kaivoin esiin Leslie McDevittin kirjan "Control unleashed" joka oli aikoinaan apuna Jekun rähinäkontrollissa. Ja kas, samat keinot ne toimii Jujun riistakontrollissakin. Tällä hetkellä metsässä kuljetaan kyllä hyvin mukana, mutta kaupan päälle olen loihtinut 3 keppihullua koiraa ja käyttämiltämme metsäteiltä on 60% aurausmerkeistä hävinnyt. Mutta noh, porot on saaneet olla rauhassa, se kai on tärkeintä.

Vuoden ehkä parasta antia oli kuitenkin  paimennusreissut. Paimennusharrastus tuli ihan yllättäen ja suunnittelematta ja oli niin mahtavaa katsoa miten Jujusta kuoriutui paimenkoira. Jotenkin on niin hienoa nähdä koira tekemässä työtä täydellä sydämellä, intensiivisesti, energisesti ja täysin vaistojensa varassa. Ilman että sitä on siihen ikinä treenattu. Metsäretket lampaiden, koirien ja ystävien kanssa oli kesän ehdoton kohokohta.Tänä vuonna jatketaan paimentamista. Kesällä lampailla ja maaliskuulle on varattuna jo 1 tai 2 paimennusreissua poroille. Mielenkiintoista nähdä saisko Jujusta porokoiraa, sillä on kiertäminen niin vahvaa eikä kuljettaminen (ainakaan porojen) ollenkaan luontaista, että vaativaa se on. Mutta kiva haaste meille kevättalven ratoksi.

Tokossa aletaan kohta olla valmiita korkkaamaan kokeet, mutta todennäköisesti tehdään se vasta aikaisintaan huhti-toukokuussa. Kokeita ei ole pohjoisessa nyt talvella ollenkaan. Eikä tässä kiirettä olekaan, kiva oikeastaan ettei tule kiirehdittyä kokeisiin menon kanssa. Alkukesästä olisi tavoitteena myös BH ja riippuen miten treenit sujuu syksyllä myös joko jälki- tai hakukoe. Vuoden vaihde toi sellaisen "muutoksen", että omat työkuviot ei muutukaan millään tavalla. Enää en harkitse muuttoa etelään vaan jäädään tänne toistaiseksi. Nyt täytyy yrittää ruveta nauttimaan talvesta, sillä sitähän täällä riittää. Tavoitteena on kikkarin ja lumikenkien lisäksi ottaa sukset käyttöön ja ruveta hiihtämään Jujun kanssa. Jahka pakkaset lauhtuu, lähdetään kokeilemaan.