Murhetta

Jekulla on jo pitempään (ensimmäinen havainto suunnilleen vuosi sitten) ollut hyvin satunnaista virtsankarkailua. Pissa on tullut aina nukkuessa ja yleensä isona lammikkona petille. Ensimmäisillä kerroilla yhdistin ongelman siihen että rakko oli liian täynnä nukkumaan mentäessä (en ollut käyttänyt koiria kunnon narulenkillä ja/tai iltaruoka tuli myöhään) ja arvelin että vaiva liittyi vanhemman uroksen huonompaan pidätyskykyyn. Talvella oli jossain vaiheessa virtsankarkailua  useampana päivänä ja myös melko pian sen jälkeen kun koirat oli käyneet lenkillä. Rupesin epäilemään että vaiva voi johtua selän ongelmista. Mutta sitten meni taas pari kuukautta ilman karkailua. Kun pääsiäisen aikaan tuli pissat taas petille useampaan kertaan ja lisäksi Jekku keväthangilla riekkumisen jälkeen ontui vähän aikaa etujalkaansa, soitin eläinlääkärillemme. Sovittiin uusi carthrophen sarja ja juteltiin virtsankarkailusta. Ulla mainitsi että omalla 10-v uroksellaankin on satunnaisesti tätä ja lääkitystä voisi harkita. Neuvoi kuitenkin tuomaan pissanäytteen jos vielä pissailee enemmän. Veinkin sen seuraavana päivänä, kolmisen viikkoa sitten. Virtsanäytteessä oli paljon bakteereita, jonkinverran tulehdussoluja ja hieman korkeahko pH, joten vaikutti siltä että on tulehdusta. Jekku sai 10 päivän antibioottikuurin, joka näytti auttavan. Kuurin aikana pissa kulki normaalisti ja Jekku pidätti aivan hyvin työpäivän ajan ja yöt. Juomista seurailin ja tämä ei ollut normaalia isompaa.

Kuurin jälkeen meni 2 päivää ja  Jekku pissasi taas alleen yön aikana. Kävin hakemassa Janelle vähärasvaisia nappuloita Kiepistä ja juttelin samalla siitä pitäisikö pissanäyte katsoa uudelleen. Jospa antibioottikuuri ei ollut riittävän tehokas. Vein viime torstaina uuden näytteen jonka jälkeen soitettiin, että näytteessä oli paljon "epäilyttäviä soluja" ja sovittiin perjantaille aika ultraan. En ollut missään vaiheessa ajatellut, että vaiva voisi johtua kasvaimesta, joten tämä oli vähän järkytys. Syitä virtsankarkailuun kun oli niin monta muutakin (kastroitu vanha uros, jolla ajoittain selässä hermopinteeseenkin viittaavaa vaivaa sekä se mahdollinen tulehdus). Itkuhan siitä tuli ja varmuuden vuoksi piti käydä ostamassa herkkuja ja lähteä eväsretkelle metsään kolmikon kanssa. Jos se vaikka on meidän viimeinen yhteinen ilta. Päätin että jos Jekku pitää rauhottaa ja rakosta löytyy kasvain, Jekkua ei enää herätetä. No ehdin sitten kyllä perua päätökseni kun Jekku oli niin tavattoman iloinen ja vaivattoman oloinen metsälenkillä ja seuraavan aamun ulkoilulla kevätauringon paisteessa ja hankikannolla. Ei se kyllä syöpäsairaalta yhtään vaikuttanut. Virtsankarkailuakaan ei ollut viime viikolla kuin sen yhden kerran.

Ultrassa käytiin, Jekku rauhotettiin kun se olisi kuitenkin stressannut sitä kopelointia ja selällään makaamista. Virtsarakosta löytyi se mitä pelättiin, kasvain jotka virtsarakossa on yleensä aina pahanlaatuisia (ja mihin virtsanäytekin viittasi). Kysyin arviota ja eläinlääkäri sanoi että yleensä koirat elää näiden kanssa joitain kuukausia, mutta vaihtelee. Netin mukaan kasvaimet on yleensä ns välimuotoisen epiteelin karsinoomia, jotka on aggressiivisia mutta suhteellisen hitaasti kasvavia. Koirat kuolee tai lopetetaan yleensä etäpesäkkeiden tai virsaamisvaikeuksien (kasvain tukkii virtsapuken) takia. Lääkkeeksi saimme meloxicamia, jolla voi olla kasvaimen kasvua hidastavia vaikutuksia sen lisäksi että se sopii kipulääkkeeksi. Tämä sopii kipulääkkeeksi myös nivelrikkoon, joten hoitaa toivon mukaan nekin vaivat samalla. Nyt sitä vaan sitten popsitaan Jekun loppuelämä.
Aika kurjalta tämä tuntuu. Pakotin itseni päättämmään että Jane lähtee Jekun kanssa yhtä aikaa (kumpi sitten meneekään huonoksi ensin) vaikka tällä hetkellä se tuntuu ihan liian rankalta itselleni. Nämä 2 on niin monella tapaa spesiaaleja. Toivon että yhteistä aikaa on kuitenkin vielä kesä edessä ja jollain ihmeen tavalla sopeudun ajatukseen ja lähtö ei sitten ole maailmanloppu minulle ja Jujulle. Luulen että koirille on vähiten stressiä jos vanhukset lähtee yhtä aikaa eikä muutaman kuukauden välein. No katsotaan nyt. Soitin Ullalle (jonka kanssa on asiasta puhuttu vain puhelimessa, pissanäytteet ja Jekun tutki nuoremmat eläinlääkärit), joka sanoi heti että jos haluan hän voi tulla kotiin lopettamaan. Vaikka virallisesti ei ole töissä enää ennen syksyä. Tämä kyllä helpotti taakkaa ainakin 50 %. Minulla on traumat edelleen mielessä Kiran 15 vuotta sitten tapahtuneesta lopetuksesta, mutta tiedän että Ulla pystyy tuonkin kauheuden hoitamaan niin että lähtö on rauhallinen.

Tämän viikon Jekku on ollut  reipas ja pirteä, ihan normaali, välillä vähän ärsyttävä itsensä.  Minkäänlaista pissaamisongelmaa ei ole ollut, jalka nousee normaalisti eikä peti kastu yön aikana (tai päivälläkään). Rakkosyövän oireina on yleisesti  tihentynyt ja/tai kivulias virtsaaminen, pissaa tulee vähän kerrallaan, pidätysvaikeudet sekä verinen virtsa. Mitään näistä (satunnaista virtsankarkailua lukuunottamatta) ei Jekulla ole tai ole ollut. Pissaaminen ei ole ollut mitään tiputtelua, vaan rakko tuntuu tyhjenevän ennemminkin kerralla kokonaan. Kasvaimen oireet on kuitenkin hyvin samanlaiset kuin virtsatietulehduksessa, kasvain saattaa myös altistaa bakteeritulehdukselle. Joten on mahdollista, ehkä jopa todennäköista että ensimmäisessä näytteessä näkynyt tulehdus oli osa tätä sairautta ja saattoi myös aiheuttaa osan oireista. Ennen antibioottikuuria havaitsin että Jekku ei välttämättä nostanut jalkaa kovin usein, mutta ihan selkeää vaikeutta en kyllä pissaamisessa havainnut. Viime viikolla Jekulla oli jonkin verran selkäjumia (veti takapuoltaan samaan tapaan kuin on tehnyt silloin kun selkä on jumissa). Nyt jalka nousee ja pissa suihkuaa aivan iloisesti, joten vaikuttaa siltä että kasvain ei vielä vaivaa. Tällä hetkellä olen kuitenkin iloinen, että Jekku herätettiin vielä rauhotuksesta ja olen toiveikas, joskin yritän olla olematta liian optimistinen, että voimme vielä viettää kesälomaa yhdessä.

Netistä olen lukenut  aika positiivisiakin kokemuksia meloxicamin vaikutuksesta. Mekanismia ei tunneta, mutta ainakin joissain kasvaintyypeissä meloxicam hidastaa kasvaimen kasvua, jopa pysäyttää sen tai pienentää kasvaimet. Pienellä osalla meloxicam on hävittänyt kasvaimet kokonaan. Mutta suurin osa koirista sitten lopetetaan oireiden pahentuessa lääkkeestä huolimatta. Aika näyttää, päivä kerrallaan jne. Tässä on yksi hyödyllinen suomenkielinen linkki näihin kasvaimiin liittyen http://elektra.helsinki.fi/se/s/elainlaakari/115/5/virtsara.pdf (linkki ei tosin aukea jos ei satu olemaan Helsingin yliopiston tai Valtion tutkimuslaitoksen verkossa .... ;)