Jekku lääkärissä ja treeneissä

Pari viikkoa sitten käytiin koirien kanssa etelässä. Itselläni oli työreissu Jyväskylään ja samalla käytiin äidin luona Tampereella ja Kurussa mökillä. Etelässä oli vielä syksy parhaimmillaan ja päästiin metsäänkin. Nimittäin sienimetsään.... slurps. Suppilovahveroita kerättiin hieman kohmeisin sormin, mutta hyviä oli.

Jekun kanssa ajeltiin yhtenä päivänä Vantaalle Aistiin tutkimuksiin. Ajattelin kyllä perua koko jutun, kun Jekku oli 3-4 viikon levon jäljiltä mitä parhaassa kunnossa eikä edes pienellä yrittämisellä ruvennut liikkumaan jäykästi tai muuten oireilemaan. Vaikutti siltä että lepo ja reilu kipulääkekuuri "paransi" Jekun joka oli kuin eri koira. Liikkui rennommin ja puhtaammin kuin koko vuonna, peitsaaminen on hävinnyt melkein kokonaan ja iästäkin tuntuu hävinneen n. 5 vuotta. Leikkii Janen kanssa lähes joka päivä, lenkillä seikkailee ja painattaa itsekseen eikä hiihtele mun kannoilla sen näköisenä että haluaa kääntyä kotiin.  Tuntui sitten vähän hölmöltä viedä eläinlääkäriin koiraa jossa ei ollut mitään vikaa. Mutta näin se oli elokuussakin kun käytin Jekun selkäkuvissa, ei oirellut silloin mutta muutaman viikon päästä taas pahemmin.Oireet tulee ja menee ja mun mieltä rassaa kun ei tiedä mistä ne on peräisin ja miten niihin pitäisi suhtautua. Oli siis hyvä että mentiin.

Jekun tutki Aistin toinen neurologi, joka oli ihan pätevän ja hauskan oloinen heppu.  Hänellä tuntui olevan (eläinlääkäreille varmaan) tyypillinen ennakkoasenne Belgeihin (mutisi jotain bloody belgianseista) jota Jekku sitten ansiokkaasti vahvisti. Jekku huusi kuin syötävä kun jalkoja väänneltiin mutta ihan selvää ei ollut, että sattuiko enemmän fyysisesti vaiko henkisesti. Jekku laitettiin sitten magneettiin ja syynättiin välilevyt ja hermokanavat. Selästä ei magneetilla löytynyt mitään vikaa: selkäydin, nikamat, välilevyt, hermopäät kunnossa eikä merkkejä hermopinteestä :) Tämä eläinlääkäri oli myös sitä mieltä ettei selän röntgenkuvatkaan näytä mitenkään dramaattisilta, joten oireet tuskin johtuu edes selästä. Lonkkia hän kuitenkin piti kaikkea muuta kuin täydellisinä, iän ja vauhdikkaan elämän tuomaa muutosta näkyy ja oireet todennäköisesti on sieltä peräisin. Muistui sitten mieleen että Soppelakin näki lonkkien etuosassa kalkkitiivistymät  ja onhan  Jekku kyllä aristanut myös lonkan seutua hierottaessa. Kyselin vielä Anu Lappalaiselta lonkan-suoliluun uusiluumuodostelmista ja hän oli sitä mieltä, että lonkkanivelet tuskin on syypää oireisiin mutta uusioluumuodostumat lonkan etuosassa viittaa jonkinlaiseen pehmytkudosvaurioon joka saattaisi selittää ongelmat. Raskaammassa liikunnasta ja pk-treeneistä Jekku jää nyt eläkkeelle, mutta muuten elo jatkuu niin kuin ennenkin.Tokoa onneksi voidaan vielä harrastaa.

Tokoa ollaan treenattu tällä ja viime viikolla useampaan kertaan hyödyntäen Tassuvaarassa tiistai- ja torstai-iltaisin palavat valot ja katsastuskonttorilla olevat isot merkkikartiot. Merkkiä ja ruutua on siis harjoiteltu, samoin ohjattua noutoa. Näitä Jekku rakastaa ja siitä on tullutkin varsin riehakas. Samoin äänekäs. En tiedä onko meillä kokeisiin enää asiaa, kun Jekku on omaksunut nyt semmoisen lähtökiekauksen joka liikkeeseen. Merkki tuntuu olevan erityisen rakas ja sinne juostessa pitää joskus huutaa kuin agilitykoira radalla :o On ollut niin hauskaa kun Jekku on taas oma hölmö itsensä että en ole sitten viitsinyt edes kieltää moista huutamista. No nyt otetaan vähän vakavampi ote treeneihin. Huomenna alkaa hallitreenit, joten eiköhän vire siellä pikkuhallissa vähän laske.