Mun erittäin kaunis kolmikko |
Toukokuun viimeisenä viikonloppuna Paula ja Pääsky tuli kylään. Treenattiin kaatosateessa vähän hakua ja vähän kuivemmassa kelissä tokoa. Muuten sitten vaan parannettiin maailmaa ja puhuttiin koirista ja kaikesta siihen liittyvästä. Juju ja Pääsky olivat oikein sopiva pari. Suurimman osan ajasta kaksikko puuhasi omia juttujaan pihalla ja hauskaa tuntui olevan.
Kesäkuun ekana viikonloppuna oltiin Saaran tehotottiskurssilla, jossa yhtenä tavoitteena oli saada Jujua ahneemmaksi. No ei se hirveän hyvin onnistunut, mutta tajusin myös miksi. Kennelyskästä lähtien olen käyttänyt paljon aikaa ja ruokaa kaikenlaiseen rauhottumistreeniin (odottamista, paikallamakuuta yms) joten Juju on aika hyvin ehdollistettu rauhalliseen mielentilaan ruuan kanssa. Lisäksi se on innostunut leikkimään siinä määrin, ettei oikein motivoidu mistään perussafkasta kun tietää että lelutkin on olemassa. Ei kai sen tarvitsekaan. Jospa annan ruuan ihan ruokana ja tottikset sitten palkataan leluilla tai "paremmalla ruualla". Sunnuntaina otin parempaa ruokaa (maksaa ja lihaa) ja se toimi seuraamisen opettamisessa ok. Saaran neuvot oli että taaemmas ja kauemmas, kannattaa ylikorostaa paikkaa, koska se jokatapauksessa tulee ajan mittaa lähemmäs ja edemmäs. Kokeiltiin myös pallon kanssa ja tämäkin voisi toimia ihan hyvin. Takapään käyttöön vinkkinä tuli peruuttamista ja kaikenlaisia kiemuroita namikättä seuraten.
Kesäkuun alkupuolella oli myös helteitä muutama päivä. Käytin koiria lenkillä Mellalammella ja Juju oppi uimaan. Se putosi vähän vahingossa veteen ja lähti saman tien uimaan ensin Jekun perään ja sitten muuten vaan. Ja joka kerta hyppäsi veteen "pommina" mitä oli ihan pakko kuvata.
Saaran koulutuksen jälkeen en kerennytkään treenata oikein mitään. Ennen juhannusta oli seminaari Kilpisjärvellä, joka vei kaiken ajan ja hermorakenteen minulta. Kilpisjärvellä oli lunta ja kylmää, mutta koirat oli tyytyväisinä ja erittäin hyvin hoidettuina kotona Anniinan kanssa (Jane & Jekku) tai Sirkan &co luona (Juju). Juju tykkäsi hoitopaikastaan siinä määrin, ettei olisi oikein malttanut enää tulla kotiin. Tinka oli erityisesti mieluinen kaveri vaikka kyllä Jekkukin oli mukava nähdä 5 päivän jälkeen.
Porukka juhannus-metsälenkillä |
Juhannus meni elpyessä, univelkaa pois nukkuessa ja vähän treenattiinkin. Yksi jälki Jujulle Vennivaaraan ja yksi tottistelu Tassuvaarassa. Jälki meni oikein hyvin ja tottiksessa muisteltiin lähinnä mitä on tähän saakka treenattu. Juju muisti hyvin, minä en. Lisäksi käytiin metsälenkeillä ja oleiltiin pihalla koska kerrankin ei ollut itikoita, 5 C lämpötila ja navakka pohjoistuuli piti siitä hyvin huolen. Jujun kanssa pyörähdettiin turisteina näyttelyssä. Se olikin hyvä kokemus. Mennessä Juju murmutti kaikille vastaantulijoille (koirille), mutta kun päästiin belkkarikehään, rauhottui, ja sen jälkeen oli lunkisti ja rauhassa. Juju muistuttaa kovasti Janea näissä tilanteissa, kerrassaan maailman helpoimmat koirat pitää mukana ja kulkea väkijoukoissa, kun alun innostuksen jälkeen ei mieltä tunnu mikään paljoa hetkauttavan. Tykkään tästä ominaisuudesta todella todella paljon. Jujusta tykkäsin ensi näkemälläni todella paljon, mutta kyllä siitä vaan silti voi tykätä viikko viikolta vielä enemmän :D
Viime viikkoina on hampaat irtoilleet suusta mukavasti. Toinen yläkulmuri-maitohammas ei meinannut lähteä ja olin jo soittamassa maanantaina eläinlääkärille kun eilen huomasin että hammas heiluu. Ja illalla sitä ei enää ollutkaan.
Pystytukkainen ja totinen Juju |