Lisää kremppaa

Jekku rupesi ontumaan toista etujalkaansa. Sama jalka, josta se 5 vuotta sitten reväytti olkapään nivelsiteet. Kun ontumineln jatkui ja paheni minun ollessa reissussa (tai minun ja Jujun tullessa kotiin, jolloin Jekku "vähän" riehaantui), varasin ajan että olkapää kuvataan. Eläinlääkäri tutki ja väänteli jalkaa aika huolellisesti, Jekku reagoi erityisesti kyynärän taivutteluun, joten kuvattiin olkapään lisäksi kyynärät. Samalla otettiin myös lanneselästä kontrollikuva. Olkapäässä ja lanneselässä ei ollut muutoksia (selässä samat uusioluun muodostumat kuin 2013). Kyynärässä sen sijaan oli pahat nivelrikkomuutokset. Olkapäävamma on ilmeisesti kuormittanut kyynärää niin että rikkoa on tullut tai sitten alunperinkin vamma kohdistui myös kyynärään.

Loukkaantunut kyynär jossa näkyy voimakasta uusioluun muodostumaa

Terve kyynär

Loukkaantunut kyynär

terve kyynär

Surettaa. Se että piti Jekulle vielä tämäkin tulla. Ja se että nyt joudun Janen lisäksi kyttäämään Jekun vointia ja miettimään koska on aika. Eläinlääkäri suositteli ottamaan gabapentiinin tulehduskipulääkkeen rinnalle. Kuulemma on ollut hyviä tuloksia nivelrikkokivunkin hoidossa. Nyt on Jekku syönyt viikon molempia ja on aika tavalla oma rasittava ja turhan riehakas itsensä. En huomaa enää ontumista, mutta välillä näyttää kuin ravatessa vähän keventäisi loukkaantunutta jalkaa. Nyt kun asia on tiedossa ja osaan katsoa niin askellus loukkaantuneella jalalla on hieman erilaista, jalka on aavistuksen enemmän ulospäin suuntautunut (Jekulla kaikki jalat sojottaa vähän ulospäin) ja jäykempi. Tämä on aika loogista kun katsoo röntgenkuvissa näkyvää uusioluun muodostumaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä että kivut on nyt hallinnassa joten jatketaan eloa ja nautitaan mahdollisimman täysillä siitä mitä on jäljellä. Posiiivista on että Jekku liikkuu nyt aika hyvällä askeleella, ravaa eikä pelkästään peitsaa. Peitsaaminen ja selän jäykkyys on varmasti peittänyt paljon etujalankin oireita, joten ne on jääneet huomaamatta. Vuosi sitten Jekulla oli pari kertaa etujalan yhtäkkistä nostelua (kuten oli nytkin)  jota en osannut tulkita tämmöiseksi kivuksi. Mainitsin siitä eläinlääkärille muussa yhteydessä, mutta ei sitä sen enempää tutkittu. Jalka oli silloin jo varmasti kipeä ja yhtäkkinen nostelu oli merkki äkillisestä vihlaisusta kenties.

 Kuvausta seuraavana päivänä lähdin työreissuun Kilpisjärvelle. Jekku lähti mukaan kun näin oli suunniteltu. En uskonut että Jekun pää kestää täyslepoa Kilpisjärvellä kun muut pääsi tunturiin, joten otettiin Jekkukin mukaan pienille lenkeille. Kipulääkkeiden voimin se kulki pahemmin ontumatta. Reissu ei näyttänyt pahentavan ontumista joten jatkan sillä linjalla että Jekku ulkoilee paljon vapaana. Alkumatkat se on hihnassa ja Jujun paimennukseen on tiukka kielto. Näissä tilanteissa tulee helposti päätöntä ryntäilyä, missä Jekku ei yhtään mieti että sattuuko jalkaan vai ei. Eilen käytiin hallilla treenaamassa ja seniorikoirat sai tehdä tunnaria, näyttää Jujulle esimerkkiä paikallaolossa, kapulan pidossa ja olla muuten vaan häirikköinä. Voi sitä riemun määrää. Jekku oli ehkä kaikista innostuinein eikä meinannut pysyä nahoissaan kun sai tehdä vähän tokoa.