Sunnuntaina oltiin Jekun kanssa Pipa Pärssisen kurssilla. Meinasin jo perua Jekun osallistumisen ja mennä vain kuunteluoppilaaksi, mutta onneksi en perunut. Oli todella hyödyllinen ja hauska päivä. Jekun kanssa saatiin hyviä vinkkejä ruutuun ja tunnariin. Muidenkin koirien treeneistä tarttui matkaan paljon ideoita.
Jekun liikkeiksi valitsin ruudun ja tunnarin. Ruutu sen takia että epäilin että treeneissämme on jotain pielessä, kun ruutuun meno ei vaan edisty, Jekku ei etene ruutuun asti kuin suunnilleen joka toinen kerta. Jekku ei mielestäni oikein hahmota koko ruutua, se fiksaantuu liikaa ruutuun vietyyn palkkaan (makupalat) tai sitten siihen ettei sinne ole viety mitään (jos lähettää tyhjään ruutuun). Pipalta tuli monta neuvoa miten treenejä pitää säätää. Olen turhan kauan käyttänyt makupaloja ruudussa (kosketusmaton päällä), ne pitää jättää pois että Jekku hahmottaa itse ruudun. Suuri ongelma on se että olen palkannut Jekkua välillä niin että se on saanut hakea makupalan minulta. Olen treenannut lähinnä yksin, joten kun ruutu on kaukana niin en ole pystynyt heittämään sinne makupalaa. Ja pallon heitto ruutuun sitten taas on aiheuttanut sydämen tykytyksiä kun Jekku on singonnut pallon perässä milloin kolmella kierteellä kerien ja milloin voltin taaksepäin heittäen. Nyt pitää huolehtia että palkka lentää aina ruutuun tai sen taakse. Tarvittaessa apuohjaaja palkkaa. Lisäksi kosketusalusta, eli kylpyhuoneen matto on liian iso (vaikka raaskin sentään leikata sen puoliksi). Ruudun hahmotusta varmaan hankaloittaa se, että se kosketusmatto (makupaloineen) on niin hallitseva. Ohjeiksi saatiin pienentää kosketusalustaa, parantaa ruudun havaitsemista laittamalla kulmamerkkien lisäksi reunanauhat, treenata entiseen malliin kosketusalustaa käyttäen ja palkan pitää lentää ruutuun tai sen taakse.
Tunnarissa selitin ongelmaksi hosumisen ja kapuloiden aiheuttaman kuumumisen. Jekulla on toisinaan ollut myös pientä paineistumisongelmaa, mikä ilmenee väärän kapulan tuomisena ja vähän kaikkien kapuloiden nosteluna, mutta paineistumisongelmaan tuli hyvät ohjeet jo aikaisemman koiran kohdalla. Kapuloiden aiheuttamaan kiihtymiseen saatiin ohjeeksi treenata kovilla kierroksilla, mutta niin että kapuloilla koira rauhoittuu. Tavoitteena että vaikka koira olisi kuinka kierroksilla, kapuloilla on rauhoittava vaikutus. Tämä saadaan aikaan esim niin että koira lähetetään kapuloille kaukaa, mutta ohjaaja seisoo kapuloiden vieressä. Ohjaajan läheisyys rauhoittaa, ohjaaja voi tarvittaessaa toistaa käskyn ja rauhoitella menoa kun seisoo siinä lähellä. Tämä tuntui tosi hyvältä menetelmältä. Ongelma kun on se että Jekku kuumuu siinä matkalla kapuloille, joten se ei välttämättä auta että sen rauhoittelee ennen kapuloille lähettämistä. Toisaalta kokeissa ei voi määrättömästi rauhoitellakaan koiraa, joten pitää treenata niin että koira voi olla vaikka minkälaisilla kierroksilla mutta kapuloilla se rauhoittuu. Pitkän matkan lisäksi voi kokeilla hetsata koiraa leikittämällä, hypyttämällä, agilityesteillä jne ja lähettää siitä tunnaria tekemään. Heh, minä kun olen miettinyt pääni puhki keinoja millä saan Jekusta tasaisen, tyynen ja rauhallisen tunnarin tekoa varten, nyt otetaankin härkää sarvista, väännetään nupit kaakkoon ja opetetaan että siitä huolimatta tunnarit haistellaan rauhassa. Näitä treenataan ja lisäksi jatkan makupalojen laittamista kapuloiden sekaan. Aina silloin tällöin.
Kapuloista paineistuva bortsu sai ohjeeksi rentoutumisharjoituksia kapuloiden seassa. Kapuloiden seassa vain oleillaan, silitellään ja rentoudutaan. Aluksi ei anneta mitään käskyjä, kapuloiden sekaan voi heitellä nameja ja katsoa jos koira rupeaa haistelemaan. Koira voidaan lähettää kapuloille niin että ohjaaja on "piilossa", ohjaajan läsnäolo saattaa paineistaa liikaa (tällöin tarvitaan apuohjaaja). Ja tärkeä tärkeä juttu on että koiraa ei saa palkata liian innokkaasti! Oikean kapulan löytäminen ei saa olla liian iso juttu, ettei koiralle tule liian kiire palauttaa kapulaa ja ilahduttaa ohjaajaa. Tämä on saattanut olla Jekulla ja Janealla ongelmana kun ne jossain vaiheessa tarjosivat vääriä kapuloita. Jos koira tuo väärän kapulan, treeni päättyy siihen, eli uutta tilaisuutta ei pidä antaa.
Flatin treeneistä tuli vinkkejä kaukokäskyihin ja miten työstää pois sitä että koira liikkuu vähän eteenpäin erityisesti s-i vaihdossa (sekä Jekun että Janen ongelma). Tähän vinkiksi opettaa koira peruuttamaan, tämä on ollut työn alla, otetaan se taas treeniaiheeksi. Koiran pitää tajuta että on kannattavaa myös liikkua ohjaajasta poispäin, makupala ei tulekaan siitä että tulee kohti ohjaajaa. Tätä treenataan niin että ohjaaja liikkuu koiraa kohti ja kun tämä ottaa askeleen taaksepäin heitetään palkka. Tämän jälkeen opetetaan istumisen tekniikka niin että koira istuu aina taaksepäin. Toinen konsti on käyttää lautaa tai rimaa, joka laitetaan takajalkojen eteen. Myös takapalkka auttaa ehkäisemään koiran hinkua liikkua kohti ohjaajaa. Tärkeää myös jumpata asentovaihtoja niin että niistä tulee koiralle rutiini. Koiran ei tarvitse miettiä mitään vaan vaihtojen pitäisi tapahtua aina samalla tavalla niin että tekniikka on sillä lihasmuistissa.
Kapulan pyörittelyongelmaan tuli ohjeeksi kantamisharjoituksia. Kapula maassa, kuljetaan sitä kohti, koiralle käsky ottaa kapula ja jatketaan matkaa. Kapulan kantoa epätasaisilla alustoilla ja esim portaita pitkin, agilityputken läpi jne. Ideana että koiran pitää keskittyä muuhunkin tekemiseen, ei jää aikaa kapulan pyörittämiseen ja joutuu tiukentamaan otetta kapulaan. Näitä pitää kokeilla Jekun kanssa.
