Oikeasti Juju on todella kiltti poika edelleen. Keksii kaikenlaista ja välillä häiriköi, mutta uskoo ja tottelee aina kun osaa ja ymmärtää. Hampaat on vaihtuneet ja suusta löytyy oikea määrä ja oikeassa asennossa olevat hampaat. Painoa on n. 19 kg ja kroppa näyttää minun silmiin ihan hyvältä. Juju on melko pienikokoinen edelleen, Jekkua huomattavasti pienempi, mutta vielähän se kasvaa. Mikään hintelä poika Juju ei ole, vaan minun silmiini oikein sopivan vankkarakenteinen. Hoikka poika kuitenkin.
Treenattu ollaan kesän aikana melko vähän. Kesäkuu oli töitten puolesta tosi kiireinen ja nyt heinäkuussa on sitten vaivanneet itikat ja suorastaan epäinhimilliset helteet. Jälkiä on sentään jonkin verran tehty, pari kertaa kokeiltu esineruutua, hakua ei kertaakaan. Minulla on mietintämyssy ollut päässä kun olen funtsinut millä taktiikalla Jujua opettaisin. Juju on semmoinen mietiskelijä, kirjailijatyyppi kuten yksi yksi tuttu Jujua kuvasi, eikä välttämättä syty kovin nopeasti millekään ilman että näkee siihen jonkun aivan erityisen hyvän syyn. Toisaalta nyt on saalisvietti ruvennut vahvistumaan siinä määrin, että Juju rupeaa jo tietyissä tilanteissa kuumumaan liikaakin. Noudot, toisten koirien leikit ja lelujen lentely saa Jujun jo aika kierroksille, mutta toisaalta Juju on hyvin syttynyt leikkimään minun kanssa. Patukkaleikillä palkkaaminen toimii loistavasti, ruokapalkaksi kelpaa vain valikoidut herkut kuten naudan paisti. Välillä tosin ruoka kelpaa hyvin ja muutenkin "tilanne" tuntuu elävän koko ajan Jujun kehittyessä ja kasvaessa, joten olen yrittänyt olla sen kummemmin hötkyilemättä.
Viime aikoina ollaan panostettu myös kaikenlaisten arkipäiväisten "saaliiden" kohtaamiseen. Näistä pahimpia on juoksevat lapset, pyörät ja erityisesti pyörä-koirayhdistelmät. Pentukurssilaisten kanssa ollaan kokoonnuttu muutama kerta yhdessä treenaamaan ja ollaan saatu hyviä järjestettyä lapsi- ja pyöräkohtaamisia. Treeni on auttanut ja tilanne on toistaiseksi hallinnassa. Juju on huomattavasti riistaviettisempi kuin Jane ja Jekku. Tämä saattaa myös vielä aiheuttaa pään harmaantumista. Poroja on näkynyt aika vähän, eikä vielä ole tullut kunnon tilaisuutta karata niiden perään. Muutaman kerran on metsässä ollut (ilmeisesti) tuoreita poron jälkiä joihin Juju on reagoinut melko villisti juoksemalla kuin mikäkin viitamaan susi pitkin metsää. Jane ja Jekku ei onneksi lähde näihin kaahotuksiin mukaan, joten toistaiseksi Jujukin on pysynyt hallinnasa. Juju on hyvin laumaviettinen, joten kunhan saan muun lauman pysymään lähellä, ei Jujukaan hirveän kauaksi malta lähteä. Näin ainakin vielä toistaiseksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti