Jekku 9 v

Jekku 9 v

Loppiaisen lapsi Jekku vietti tänään 9-v synttäreitään. Niin se aika menee ja Jekkukin alkaa olla jo seniori. Kuten usein tähän aikaan vuodesta, keli oli varsin talvinen. Päivän mittaa meni -30 C rikki eikä ulkona meinannut tarjeta kädet, tassut tai kamera. Kamera hyytyi ensimmäisenä kun käytiin joen jäällä vähän leikkimässä ja pakkaspäivää ihastelemassa joten kuvia tuli niukasti. Hyytävän kylmän synttäripäivän kunniaksi käytiin hallilla ja kaikki kolme treenasi "porukalla". Jujulle tekee hyvää nämä "yhteistreenit" missä jokainen joutuu odottamaan vuoroaan. Kirsi lainasi sunnuntaina Silvia Trkmanin temppuvideota ja siitä vähän katottiin ideoita mitä voisi Jujun lisäksi seniorikoirienkin kanssa treenata. Tänään lähinnä peruutusta, pyörimistä, kahdeksikkoa minun jalkojen ympäri. Jujulle häiriönä paikallamakuuta, -istumista, rivistä nimellä luoksetuloja, tunnaria, istumista ja toppia. Lopuksi kaikki sai uudet, samanlaiset mutta eriväriset vinkupallot ja voi mahoton sitä riemua. Hyvässä sovussa juostiin ympäri hallia ja vingutettiin palloja. Parasta mitä elämällä on tarjota tuumi ainakin Jekku.

Paikallamakuuta

Eilen käytiin 2 kertaa "pitempi pyörätielenkki" (n. 4 km), toinen kerta puolihölkkää (pakkasta -25 C) ja toinen kerta kicksparkilla. Kikkaria oli tarkoitus vaan kokeilla (kaikki 3 koiraa mukana pyörätiellä), mutta seniorikansa oli sitä mieltä, että lyhyt kokeilu EI riitä, Koirat ois menneet pitempäänkin, mutta minä en tarjennut. Potkurilenkki meni yllättävän hyvin, iltamyöhällä voi Jekkukin olla irti melkein koko matkan, joten Juju ainoastaan oli narussa. Jujua en ole vielä kunnolla opettanut vetämään, se menee aika maltillisesti eikä Jekullakaan herännyt mitään verenmaku_suussa_kilpailuviettiä, hölköteltiin vanhuksille sopivaa vauhtia. Arvelen että tällainen lenkkeily on parasta lääkettä sekä Jekun selälle että Janen takapäälle.

Hain eilen Univetista lisää Doloxia, kun entiset oli loppuneet ja samalla tuli jälleen kerran puheeksi gabapentiini, jota A. Rauhala syksyllä suositteli Jekulle säännöllisesti otettavaksi kipulääkkeeksi. Tällä kertaa otin reseptin ja hain apteekista lääkkeetkin, mutta en vielä ole yhtään pilleriä Jekulle antanut. Ne odottaa keittiön pöytälaatikossa sitä että tilanne huononee ja päätän aloittaa kuurin. Tällä hetkellä Jekku on aivan normaali, liikkuu hyvällä askeleella ja on muutenkin kivuttoman oloinen. Olen koko syksyn ollut kiikun kaakun noiden lääkkeiden suhteen. Tulehduskipulääkettä olen antanut tarpeen mukaan, mutta loppuelämän säännöllinen lääkitys (mitä gabapentiini olisi) tökkii. Minun mielestä Jekku ei sitä tarvi ja toisaalta en haluaisi syöttää kolmiolääkettä, josta netti "raportoi" hurjiakin sivuvaikutuksia (ainakin ihmisillä). No tämän vastapainona sitten säännöllisesti kuitenkin mietin hermokipulääkkeen kokeilemista. Mitä jos sen avulla Jekku voisi elää vauhdikkaammin, leikkiä Jujun kanssa, jahdata palloa ja revitellä? Mitä jos Jekku muuttuisi ihan eri koiraksi kun mahdolliset krooniset kivut loppuu. Joka viikko on päiviä, jolloin Jekku on äksy ja varoittelee Jujua ja meitä muita tulemasta liian vauhdilla liian lähelle. Minä olen edelleen niin tampio, että en tiedä kuinka paljon ja koska Jekun äksyily johtuu psyykkeestä ja kuinka paljon ja koska kivuista. Lähes joka päivä Jekku vetää takapuoltaan kuten se tekee kun selkää pitää köyristää ja saada "nikamat oikeaan asentoon". Mutta en osaa arvioida onko tuo vaan pientä epämukavuuden korjaamista vai onko sillä kipuja. Toisaalta Jekku hyppää autoon vaivattomasti, liikunta on parempaa kuin esim vuosi sitten. Sen verran iloinen ja riehakas velikultakin Jekku on, että olen aika varma ettei sillä mitään kovia kipuja ole. Siitäkin olen varma, että liikunta ja oikeanlainen selkärangan manipulointi auttaa. Jekku sai syksyllä 3 kertaa laserhoitoa selkäänsä. En osaa sanoa auttoiko se, mutta ainakin Jekku tuntui nauttivan käsittelystä. Sain hyvin ristiriitaisia mielipiteitä käsittelyn toimivuudesta, joten en tiedä oliko siitä hyötyä vai oliko se vaan yksi tapa rikastuttaa Univetia. Tulehduskipulääkkeidenkin teho on aika rajallinen silloin kun selkä enemmän vihoittelee. Mutta kuten moni selkävaivoista kärsivä ihminen on sanonut, uskon että oikea liikunta olisi paras lääke. Onneksi tällä hetkellä näyttää hyvältä. Lönköttelylenkit, joissa Jekku ravaa (ja todellakin ravaa, peitsaamista on aika vähän) melko pitkäkestoisesti, lumessa kahlaaminen ja kevyet metsälenkit tuntuu pitävän vetreänä.

Helmikuussa Jekku pääsee myös vihdoin osteopaatin käsittelyyn ja kevään-kesän mittaa yritän järjestää osteopaatti- ja fysioterapeuttikäyntejä muutenkin etelänreissujen yhteyteen. Siihen asti pidän gabapentiinit keittiön laatikossa ja jos tilanne huononee, aloitan kuurin ja katsotaan mitä tapahtuu. Gabapentiinin huono puoli kun on, että menee päiviä ennen kuin se rupeaa vaikuttamaan ja toisaalta sitä ei saa nopeasti lopettaa. Eli mihinkään satunnaiseen kipuiluun siitä ei ole apua.