Hankikelit ja Jane 13 v

Viime viikonloppuna juhlittiin Janen synttäreitä, 13 vuotta tuli täyteen perjantaina. Päivänsankari on ollut viime aikoina tosi pirteä, viikonloppuna tehtiin tunnin lenkkejä ja treenaamaankin Jane vähän pääsi. Hanget kantoi aamuisin minuakin ja lähimetsän kantohangilla Jane hepuloi ihan samaan tapaan kuin kaikkina aikaisempinakin keväinä. Mieli on vielä pirteä mutta välillä ei kroppa meinaa ihan pysyä mukana. Takapään heikkous minua huolestuttaa, mutta toistaiseksi se ei tunnu Janea kovasti haittaavan. Takajalat reagoi välillä vähän hitaasti, tärisee ja liukkaalla alustalla seistessä saattaa meinata pettää alta, mutta liikkeessä jalat toimii pääsääntöisesti ihan hyvin. Liikunta tekee selkeesti hyvää,  nytkin viikonlopun pitkien lenkkien jäljiltä Jane on tosi hyvässä kunnossa ja takajalat nousee reippasti. Autoon ja esim sängylle Jane hyppää edelleen ongelmitta ja lihakset on hyvässä kunnossa. Kaikessa Jane olisi mukana, ensimmäisenä osingoilla palkoissa ja pikku treenit ja tehtävät saa sen silmät loistamaan. Jane onkin tämän huushollin innokkain siivoaja, se kantaa minulle kaikenlaiset lattialla lojuvat esineet kynistä, grotskupojista tippuneisiin karvatuppohin ja puukopasta pudonneisiin tikkuihin.  Näkö ja kuulo on heikentyneet, mutta ei vielä niin paljoa että sekään menoa haittaisi. Lievää dementiaa Jane taitaa tosin potea, joskus sen pitää hetki miettiä ennen kuin muistaa mitä joku käsky tarkoittaa :D Mutta päivä kerrallaan... Ei tätä yhteistä aikaa kuitenkaan enää hirveän paljoa ole jäljellä.

Haaveilin talvella salaa, että kevät olisi myöhässä ja tänä vuonna ei hankikelejä tulisi ollenkaan. Jujun kanssa oli niin helppo lenkkeillä metrisessä pehmeässä hangessa kun tiesi ettei se pääsisi/jaksaisi pitkälle vaikka poro tai jänis nenään eteen juoksisi. No siinä kävi tietenkin sitten niin, että hankikelit tuli aikaisin ja näyttää jatkuvan pitkään. Mutta oikeastaan ihan hyvä ja kiva. Eilen tosin alkoi lumisade, joka pehmittää varmaan hanget taas aika upottaviksi. Viime viikolla kaivoin kuitenkin kaikki parittomat valkoiset sukat ja muut lumeen maastoutuvat esineet ja treenattiin kantohangilla esineruutua ja tarkkuusruutua. Juju on edelleen erittäin kiinnostunut metsän hajuista, tuoreita poron tai jäniksenjälkiä se ajaisi silmät leimuten ja nenä monta senttiä lumen alla kyntäen ja erityisesti tuulisella säällä sen on vaikea keskittyä mihinkään muuhun kuin tuulen tuomiin kaukanakin olevien eläinten hajuihin. Hajuihin lukkiintumisen saa pois järjestämällä muuta tekemistä, joten me sit treenataan paljon metsässä. Esineruutua, tarkkuusruutua, tottista ja temppuja on tehty viime aikoina. Juju ehdollistuu tosi nopeasti paikkoihin, muistaa pitkään paikat jossa on syttynyt poronhajuista tai nähnyt jäniksen loikkivan tien yli. Tätäkin olen "hyödyntänyt" ja ollaan treenattu samoissa paikoissa kun olen yrittänyt "vastaehdollistaa" esim teettämällä temppuja jängällä jossa Juju on kiihtynyt poronhajuista tai esineruutua jäniksenjälkien päällä. Tää kyllä toimii, mutta vielä tässä on tekemistä. Sinänsä kivaa, että Juju tekee töitä mun kanssa mieluummin kun seuraa riistan jälkiä, mutta jossain vaiheessa olisi hyvä jos voitaisiin ihan vaan lenkkeilläkin.  Mutta eiköhän sekin päivä tule.

Esineruutu ja pikkuruutu on treeneinä sujuneet kivasti, Juju etsii sinnikkäästi, tosi hyvällä motivaatiolla ja tekniikalla. Pikkuesineet se myös tuo oikein siististi. Hakuakin ollaan aloiteltu, mutta vielä ei ole kunnolla päästy metsään. Lauantaina otettiin kentällä ilmaisuja Kirsin ja Rauhan kanssa ja kokeiltiin vähän erilaista palkkaa ja eri palkan paikkoja. Ruokarasioita Juju haukkui vähän innottomasti joten vaihdettiin patukkaan. Edelleen haukku tuli yhden haukun "sarjana" ja kokeiltiin sitten vielä purutyynyä, jota Juju rupesi paukuttamaan innolla. Joten purutyyny saa olla palkkana nyt ainakin niin kauan että haukku rupeaa lähtemään heti ja innolla.  Tokoa ja tottista ollaan metsä- ja hihnalenkkejä lukuunottamatta treenattu vaihtelevalla innolla. Nyt on Tassuvaara aurattu, joten sinne tulee lähdettyä melko usein kun on meidän lenkkimaastojen lähellä. Treenit sujuu yksin pääasiassa hyvin, mutta häiriönsietoa pitäis nyt treenata ihan tosissaan ja vähän suunnitelmallisemmin. Tällä hetkellä Jujuun sopii parhaiten sanonta "kyllä se kotona osaa" ja työlistalla ois häiriötä, häiriötä ja häiriötä.

Viime viikolla mittasin kaikki koirat Tassuvaarasta löytämälläni säkämitalla. Erittäin epäviralliset tulokset oli: Juju 60 cm, Jane 62 cm ja Jekku 64 cm. Juju kävi myös rokotuksilla, jossa sen painoksi punnittiin 22.5 kg. Melko pieni poika, mutta hyvä niin kun se kuitenkin on omasta mielestään sylikoira.