Terveisiä sairastuvalta

Voi vee mikä viikko, kiirettä joka rintamalla ja unettomia öitä. Ehdin juuri maanantaina huokaista helpotuksesta ja todeta että ei se kennelyskä-pöpö sitten päässytkään meille, kun tiistaina heräsin aamuyöstä kovaan yskimiseen. Tiistai päivän ja seuraavan yön Juju yski ja yski, kakoi ja oksenteli isoja limalammikkoja ja oli välillä ihan voipunut kovasta yskimisestä.  Keskiviikko-iltana alkoi vähän helpottaa, mutta torstain ja perjantain Juju aivasteli ja nokka vuoti. Tänään on yskinyt ja pärskinyt enää satunnaisesti, joten ollaan voiton puolella. Harmittaa kuitenkin kun juuri nyt piti sairaus iskeä. Ensi viikolla oli tarkoitus lähteä reissuun ja vapun jälkeen Eloisa-Off Lines leirille, jossa oltais nähty mm kaikki Jujun sisarukset omistajineen ja kasvattaja. Mutta Juju on nyt pari viikkoa karanteenissa, joten leirit pitää unohtaa. No tämmöistä tämä on.

Jane on ontunut epämääräisesti oikeaa etujalkaansa, välillä pahastikin.  Viime viikolla käytiin näyttämässä jalkaa Ullalle, joka paikallisti kivun keskimmäiseen varpaaseen. Kuvattiin (ilman rauhoitusta, hyvin onnistui) eikä luustossa näkynyt mitään joten diagnoosi oli revähtäneet nivelsiteet. Kipulääkkeitä ja vähän rauhallisempaa menoa, eiköhän se siitä tokene.

Viimeisin potilas näyttää olevan Jekku, joka otti tänään yhteen naapurin sakemannin kanssa. Naapurissa asuu perhe, jolta säännöllisin väliajoin pääsee koira karkaamaan ovesta ulos. Talo on aivan tien vieressä ja huonoksi onneksi olemme aika monta kertaa lyhyen ajan sisällä olleet juuri kulkemassa ohi, kun koira pääsee tielle riehumaan. Tänään oli lapset jättäneet oven auki (koira saa sen auki jos ei ole lukossa) ja saimme koiran niskaamme sillä seurauksella että Jekun selkä napsahti. Jekku ulvahti tappelun tuoksinnassa ja illalla Jekku kulki selkä pahasti köyryssä ja oli vaisu. Pläääh. Harmittaa ja ottaa aivoon.  Pitäs ruveta etsimään uutta kotia jostain metsän keskeltä, missä ei naapurit ole harmina.

Pääsiäisenä sentään päästiin ulkoilemaan ja vähän treenaamaankin. Juju oppi vihdoin hyppäämään sohvalle (voi voi siellä on nyt tungosta) ja yritti saman tien hypätä sinne vähän joka suunnasta. Käsinojan yli hyppy ei ihan onnistunut mutta yksi ilta sain Jujun niskaani kun se hyppäsi sohvan takana olevan tuolin kautta selkänojan yli sohvalle. Juju on agilitysukua ja sen huomaa :D  Pari kertaa olen metsässäkin vetänyt syvään henkeä kun olen nähnyt Jujun ilmalentoja puun runkojen, ojien ja muiden esteiden yli. Mutta taitavasti se on aina lentänyt ja laskeutunut sinne minne on tähdännyt, vaikka rämäpäiseltä tuntuva meno on mielestäni ennakoinut luunmurtumia ja muita murheita. Jujun mielestä on turha kiertää jos ylikin pääsee.

Pääsiäisen aikaan tehtiin pari nurmikkojälkeä ja Juju vaikuttaa hoksanneen jäljestämisen jujun eikä enää kauheasti mieti että mitäs tässä pitäisi tehdä. Vauhtia tuli yhtäkkiä kauheasti lisää ja ruoka lakkasi kiinnostamasta jäljellä. Viimeisellä kerralla laitoin sekaan vähän maksaa mikä maistui paremmin. Jäljestäminen on selvästi Jujun juttu, luulen että siitä tulee meidän ykköslaji tänä kesänä. Hakuakin ollaan yritetty päästä treenaamaan, mutta tällä viikolla on vasta sen verran lumetonta, että pääsee metsään. Maanantaina treenattiin Lauran kanssa vähän kentällä. Juju sai juosta minun ja pressun päällä tai pikku kuusen takana olevan Lauran väliä. Pressu vähän ihmetytti, samoin piilossa oleva Laura, mutta reippaasti Juju menee kun vähän autetaan. 

Possulle kyytiä...

Eilen otin Juju töihin mukaan kun piti käydä tulostamassa papereita. Seikkailtiin samalla hissillä, erilaisissa portaissa ja kuljettiin kellarissa pimeitä käytäviä, kolisevia lattioita ja monen oven takana olevissa kylmähuoneissa. Jujun mielestä kaikki oli kauhean kivaa vaikka samalla aika jänskää. Tomerasti se vaan kulki edellä ja tutki kaikki paikat hieman pettyneenä siitä että paikalla ei ollut ketään muita. Tuli  testattua vähän vahingossa ääniin reagoimistakin, kun huomaamattani kello tuli 8 ja varashälyttimet meni päälle. Ennen tätä rupeaa todella kovaääninen summeri soimaan merkkinä siitä että ovella pitää käydä näpyttelemässä hälyttimet ohittava koodi. Summeri  saa heikkohermoisemmat ihmisetkin pelästymään mutta Juju ihmetteli sitä vain hetken ja tuli sitten leikkimään kuplamuovin palasella minun kanssa ujelluksesta välittämättä. Ongelmaa ei aiheuttanut myöskään tämän päiväinen renkaiden vaihto, minne myös otin sen mukaan. Vaihdettiin renkaat Metlalla ja auottiin pultit räikällä. Homma, työkalut ja Metlan autotalli oli Jujun mielestä vain tosi kiinnostavia, eikä se piitannut pienestä metelistä alun ihmettelyä enempää. On se vaan niin tosi reipas kaveri.

Minä ja mun frendit

Jännä viikko takana. Maanantaina käytiin rokotuksilla, piikki ei tuntunut missään, mutta eläinlääkäri, Ulla nimeltään, oli ihana. Annoin ilon näkyä ja tuntua Ullan naamassa. Ullan koiraankin tutustuin, ensin kyllä haukuin sen. Painoa oli 7.5 kg. Treenattu on kaikenlaista, kosketusalusta oli tällä viikolla uutena tehtävänä. Se oli helppo nakki, hoksasin heti mitä on tarkoitus tehdä. Pari jälkeäkin olen haistellut ja maistellut. Kaikki namit tuli imuroitua jäljeltä kitusiin. Kaikista kivintä kuitenkin oli treffata kavereita. Torstaina nähtiin John.

Johnilla oli mukana lelu, jota minäkin olisin halunnut kokeilla...

 

John ei ollut ihan varma olisko se hyvä idea..

 

 Vähän neuvoteltiin asiasta....

 

 Mä vähän kokeilin....

 

 Ja sit me jo tapeltiin siitä ihan kilpaa... John oli kyllä tosi kohtelias eikä vetänyt ihan täysillä.... kai....

Lauantaina käytiin pentutreffeillä jossa mä leikin Sunnan kanssa. 

 

 Sunnan hymy

 

 Osaan minäkin hymyillä :D

 

 Taas mentiin...

 

 Joukkoon liittyi myös Rudo, me ihmeteltiin kun sillä oli villapaita päällä...

12 v ja 12 vk

Lauman juniori ja seniori on nyt samoissa lukemissa. Juju tänään 12 viikkoa ja Jane juhli pari viikkoa sitten 12-vuotis synttäreitä. Tai ei se mitään juhlinut, koko päivä meni sen kummemin noteeraamatta eikä edes maksalaatikkokakkua näkynyt. Janen elämä on muutenkin ollut viime viikot kaikkea muuta kuin juhlaa. Ällöttävä rääpäle on edelleen täällä ja jalkakin kipeä. Kelit on hemmetin liukkaat ja etujalan lisäksi perjantaina revähti vähän takajalkakin. Eilen frouva sai manikyyrin, pedikyyrin, harjauksen ja hieronnan mikä tuntui piristävän. Jane sietää paremmin ja paremmin Jujua ja Jujukin tuntuu vähän oppivan käytöstapoja, joten eiköhän se tästä vielä iloksi muutu. Liukkautta lukuunottamatta keli on ollut vallan mainio. Loppuviikosta käytiin joka aamu "retkellä" lähikankaalla, missä hanget kantaa, linnut laulaa ja aurinko paistaa.

Jane 12 V

Pojat

Jane nauttii kevätauringosta

Juju on käynyt viikottaisilla pentutreffeillä missä saa tehdä tuttavuutta sekä ikätoverien että vähän aikuisempien koirien kanssa. Juju on edelleen eniten ihmisten perään, nykyään erityisesti ihmisten taskuissa olevien makupalojen perään, toiset koirat kiinnostaa vähemmän. Kahdenkesken Juju tykkää kyllä leikkiä, mutta jää sivummalle kun isompi porukka riekkuu. Eilen otin pikkuisen tottista samalla kun muu porukka riekkui ympärillä ja Juju innostui kyllä tottistreenistä paljon enemmän kuin ympärillä juoksevista pentukavereista. Ruokahalu on parantunut niin että nykyään Juju on ahne kuin porsas. Kaikenlainen treeni on helppoa ja kivaa, samoin leikki luistaa nykyään leluillakin. Ei pelkästään mun lahkeilla.

Jos 9-viikkoisena oli vasen korva pystyssä, niin 11-viikkoisena oli oikea

Mutta kuinkas sitten kävikään.... Molemmat korvat väsähti 12- viikkoisena

Olen ollut laiska ja vienyt koko kööriä yhdessä aamu- ja joskus iltalenkillekin. Siinä on tullut treenattua yhdessä pysymistä, kaikki kun on juosseet suurimman osan lenkistä vapaana. No hyvähän tämäkin on opetella, mutta niin olisi remmilenkkeilykin, jota ollaan harjoiteltu aika vähän. Kaupungilla käytiin keskiviikkona ja samaan tapaan kuin aikaiseminkin, Juju rakasti kaikki vastaantulijat: lapset, aikuiset, turistit ja puliukot. Hakua on kokeiltu kentällä 2 kertaa, ts Juju sai juosta kerran Elinan ja Outin väliä ja kerran Laura luo. Eipä siinä nyt vielä mitään kummempaa. Pari pikku jälkeä on myös ajettu, Tassuvaaran laitamilla on pläntti paljasta maata. Varsinaisia maastotreenikelejä saadaan kyllä vielä odotella, -10C yöpakkaset ei kauheasti edistä lumien sulamista.

Viikkokatsaus

Ensimmäisenä 9-viikkoiskuvat tältä päivältä. Korvat alkaa olla pystyssä...

Oikea vielä vähän miettii... 

Hieno viikko takana, kevättalvi vaikuttaa palanneen Lappiin ja muutamana päivänä on nautittu aurinkoisesta kelistä. Tänään sunnuntaina oli erityisen hienot ulkoilusäät, pakkasta jokunen aste, aurinkoa täydeltä terältä ja hankikanto! Ulkoiltu on melko maltillisesti kun napero on vielä niin pieni, mutta pieniä metsälenkkejä on tehty melkein joka päivä. Tiistaina treffattiin Helena ja Nöppis, n. 4 viikkoa Jujua vanhempi labbispentu. Pojat olivat hyvin samantyyppisiä leikeissään, mutta kokoeroa oli sen verran että Juju meinasi painileikissä jäädä vähän alakynteen. Tämä meinasi suututtaa Jujua ja se näkyi ja kuului.  Hyvässä yhteisymmärryksessä kuitenkin tutkittiin metsän ihmeitä, juostiin vähän kilpaa ja karsittiin puita.

Keskiviikkona käytiin Nooran luona ja nähtiin kaikkia ihania eläimiä. Vertti (15 v) ja Elmo (10 v) papparaiset olivat juuri sopivat seuralaiset ja roolimallit Jujulle, erityisesti Elmon kanssa oli mukavaa.

Juju ja Elmo

Hevosiakin käytiin katsomassa ja niihin piti ensin pitää etäisyyttä mutta uteliaisuus voitti aika nopeasti ja Juju tuli vähän lähempääkin katsomaan. Hevosen kakka oli tosin parempaa kuin itse elukat. Kissoja ja marsujakin Nooralla nähtiin, mutta ne ei herättäneet sen kummempaa intohimoa, puolin tai toisin.

 

Torstaina käytiin Metlalla kun työkaverit kinusivat että toisin pennun näytille. Siellä oli sitten monta tätiä ja pari setää innokkaana pentua lääräämään ja Juju oli vähintään yhtä innostunut ihmisistä kuin ne siitä. Juju viihtyi töissä jopa niin hyvin, että sitä oli hieman vaikea saada sieltä pois; seurasi ihmisiä näiden toimistoon ja jäi istumaan seuraksi kun nämä ryhtyivät näpyttelemään tietokonetta. Juju sai lempinimen konttorirotta ja mietittiin voisiko siitä tulla työhyvinvointikoira. Koirien tuominen Metlalle kun on ehdottomasti kiellettyä... Torstaina käytiin myös treenihallilla, jossa Juju oli tooodella kiinnostunut isojen koirien tekemisistä ja olisi mielellään lähtenyt kaikkien mukana seuraamaan, leikkimään ja tekemään. Häkissä tai hihnassa olo turhautti sitten siihen malliin, että vein Jujun autoon siksi aikaa kun otettiin pieni treeni Jekun kanssa. Autossa Juju onneksi on aivan rauhallinen, laittaa nukkumaan saman tien. 

Perjantaina käytiin eläinkaupassa ostamassa vähän ruokaa ja puruluita. Kauppa oli Jujun mielestä taivas, se hullaantui totaalisesti herkullisista hajuista ja ihmisistä. Käytiin vielä kävelemässä kaupungin laidalla ja kun se onnistui hyvin mentiin ihan city-centteriin Lordi-aukiolle käppäilemään. Juju ei ole vielä kauhean paljoa treenannut hihnassa kävelyä ja pelkäsin lähinnä että en saa pideltyä sitä ihmisten ilmoilla kun se niin kauheasti rakastaisi mennä kaikkien luo. Muutama turistiryhmä meinasikin saada Jujusta maskotin ja yksi pentukuumeileva mies meinasi sen kaapata. Minä totesin että Jujun kanssa pitää ehkä panostaa enempi kontaktiin minuun kuin vieraisiin sosiaalistamiseen.  Käytiin myös Sampokeskuksen tuulikaapissa ja Hemingwayn luiskalla kokeilemassa ritilälattiaa (ja ihmettelemässä liukuovia). Kaikki oli tämän reippaan ja rohkean tutkimusretkeilijän mielestä huippu nastaa. 

Perjantaina sitten vaan pidettiin omalla porukalla hauskaa...

 

Viikonloppuna treenattiin yksinoloa (mikä edelleen on Jujun mielestä pienen koiran kiusaamista) ja ulkoiltiin. Sunnnuntaina käytiin treenihallilla missä kaikki sai vähän treenata. Jekku teki merkkejä, tunnarin, pitkän seuraamisen, sivulletuloja, sivuaskelia, peruuttamista peilin edessä, kaukoja ja luoksetulon. Kaikki tosi hyvin, kaukoja otin lauta takajalkojen edessä ja se toimii hyvin. Juju teki imutus-seuraamista ja kaukoja. Hyvin meni :) Juju osaa jo istua ja odota käskykin alkaa hahmottua. Luoksetulo on vauhdikas ja toistaiseksi aika varma ;) Tunnarikapulaa se kantoi itsekseen, joten rupesin sitten opettamaan noutoa :D Siinä on vielä vähän tekemistä... 

Jekku on ollut kipeän oloinen, vaisu ja vähän ärtynyt. Selkä taitaa nyt vaivata mikä ei ole ihme kun kelit on ihan hirveän liukkaat ja liikunta on ollut aika nykivää. Jekulle on heitetty turhan paljon palloa, se on ollut pihalla valvomatta (oravien perään ryntäilyä...) eikä ole keretty tehdä pitkiä, rauhallisia lenkkejä. Perjantai-iltana Jekku oli haluton liikkumaan, makasi omassa kopissaan ja hengitti raskaahkosti. Annoin kipulääkettä, otin sen sänkyyn viereeni nukkumaan, jotta sai olla pennulta rauhassa (nukuin itse tosi hyvin mutkalla 2 belkkarin välissä) mutta aamulla se oli onneksi piristynyt. BOT loimi kaivettiin kaapista ja otetaan aika rauhallisesti vähän aikaa. Lauantaina Jekku säikäytti myös toisella tavalla. Jekku tuli sisään pihalta ja oli tosi vaisun oloinen joten menin hakemaan rimadyliä keittiöstä. Annoin rimadylin puolikkaan veriletun sisällä jonka syötyään Jekku sai kohtauksen, joka näytti siltä kuin se tukehtuisi. Kuin olisi yrittänyt kakoa jotain kurkusta ja kaapi paniikinomaisesti kuonoa. Minä sitten työnsin sormet sen kurkkuun niin syvälle kun sain, mutta siellä ei tuntunut mitään. Edelleen paniikinomaista kakomista ja minä mietin että A) voiko koira tukehtua puolikkaaseen verilettuun ja B) voiko se jäädä kiinni niin syvälle että sitä ei sormet ylety poistamaan. En tiedä mutta aika avuton tunne tuli ja ehdin todella pelästyä. Jekku rauhottui ja kun se näytti hengittävän sain päähäni antaa sille piimää (ehkä se huuhtelisi palan alas...) Joi piimää mutta sitten alkoi taas hillitön, hiljainen kakominen ja kuopiminen. Hakkasin Jekkua selkään, nostin takajalat ylös ja yritin ties mitä että "pala" lähtisi liikkeelle... kurkkasin sen suuhun jossa oli verta ja sitten vasta pelästyinkin... Se on niellyt jotain terävää ja röörit on riekaleina... Onneksi huomasin kuitenkin myös että kitalaki näytti jotenkin omituiselta ja helpotus valtasi mielen. Jekulla oli nahkaluun (Jujulta varastetun puruluu-kengän pohja) pala juuttunut kitalakeen :D Jekku kun reagoi kaikkeen aika isosti, niin tottahan tämäkin aiheutti kuolinkamppailua muistuttavan paniikin. No hirveän suuri helpotus ja riemu kun kitalaki saatiin vapaaksi. On nää mun mustat pojat ihania.

Kevättä rinnassa

Kevät on aikaisessa, lämmintä +6 C, lumi sulaa ja aurinko paistaa. Ei se vaan meitä yhtään haittaa...

Juju

Nyt tuli eloa tähän pirttiin ja ehkä jopa tähän blogiinkin sillä meille muutti keskiviikkona ihastuttava koiranpoika Juju eli Eloisa Talismaani. Hain Jujun junalla Mouhijärveltä, Tampereen kupeesta ja paluureissu Rovaniemelle sujui yöjunan makuuvaunussa todella hyvin. Jännitti vähän etukäteen että miten jännää junassa matkustaminen on pennun mielestä ja miten väsähtänyt itse olen kun olin jo valvonut edellisen yön jännityksen ja aikaisen aamuherätyksen vuoksi. Mutta siinä kävi sitten niin, että nukuimme molemmat melkein kuin tukit koko junamatka.  Juju kuullosteli hetken kolinoita ja ääniä, ja rupesi sitten nukkumaan.

Juju 8.3.2014

 Rovaniemelle kotiutuminen on ollut yhtä mutkatonta. Juju on ollut tosi avoin, reipas ja rohkea. Ei ollenkaan niin vilkas kuin Jekku ja suhtautuu asioihin tyynen rauhallisesti ja uteliaasti. Vilkkaan Jekun vastapainoksi halusin vähän tasapainoisemman belgin ja vaikuttaa siltä että sain mitä tilasin.

Jane ei ole vielä ollut oikein innostunut uudesta tulokkaasta vaan joko ei ole huomaavinaankaan koko rääpälettä tai esittelee purukalustoaan, tarvittaessa pienen äänitehosteen kera, liian lähelle tulevalle pennulle. Välillä Jane tosin käy salaa takaapäin haistamassa pentua. Selvästi on kiinnostunut mutta vielä pitää esittää vastahakoista.

Isoveli

 

Jekku taas on osoittautunut mainioksi isoveljeksi ja ollut yllättävänkin kärsivällinen ja kiltti pentua kohtaan. Veljeksistä tulee varmaan parhaat kaverukset. 

Joku meinaa hyökätä salakavalasti takaa...

Viikonloppuna ollaan käyty metsälenkillä, tavattu lapsia äiteineen pulkkamäessä, treffattu Elina ja John ulkona sekä useita vieraita kotona. John-tervu vielä vähän jänskätti mutta kaikki ihmiset on olleet super kivoja. Autoilua ollaan treenattu kerran-pari päivässä ja sekin lähti sujumaan muutaman kerran jälkeen hyvin. Autoilutin pari kertaa tosi väsynyttä Jujua ja se tais nyt ehdollistua siihen että kun mennään autolla niin nukutaan. Se onkin aivan oikea tapa matkustaa.

Nyt sitten odotellaan että kevät etenisi ja päästäisiin treenaamaan. Meillä on vielä yli puoli metriä lunta joten metsätreenejä joutuu vielä odottelemaan. Tassuvaara oli muuttunut luistinradaksi, joten sinnekään ei ole vähään aikaan asiaa treenaamaan. Mutta eipä tässä nyt ehkä vielä ole mikään kiirekään...

ps. Jujun nimessä on pieni juju. Paitsi että Juju sopii Jekun pikkuveljeksi mielestäni hyvin, tarkoittaa nimi myös onnenkalua. Juju on eurooppalaisten antama nimi perinteisille länsi-afrikkalaisille uskonnoille, nykyään sillä tarkoitetaan näiden käyttämiä taikakaluja tai uskonnollisia rituaaleja. Juju on siis eräänlainen synonyymi talismaanille.

Hyvää joulua!

Etelässä on kuulemma musta joulu, mutta meillä on lunta sen verran, että mielelläni antaisin tästä puolet Etelä-Suomeen! Hyvää joulua kaikille treenikavereille ja muille ystäville!