Kaikenlaisia kokeita

Syksyllä, elo-,syys- ja lokakuussa käytiin Jujun kanssa yhteensä kolme koetta, koe per kuukausi. Kaikki kokeet oli eri lajeissa ja tuloksetkin vaihteli nollasta, kakkosen kautta ykköstulokseen.  Onnistumista tuli jokaisessa kokeessa ja jokaisessa myös vähän epäonnistumista. Vaikka tulokset vaihteli, niin samanlaiset asiat jäi päällimmäisenä mieleen. Ne liikkeet jotka Juju osaa varmasti, se osaa myös kokeissa 100%. Näitä on noudot, esteet, tokossa tunnari, kiertohyppynouto ja zetakin. PK-tottiksessa liikkeestä istuminen saattaa epäonnistua, mutta yllättäen tokossa jäävät on onnistuneet  aina. Vaikeudet ja epäonnistumiset sitten liittyy aika paljon mielentilaan ja siihen että Juju jää edelleen herkästi kiinni erilaisiin häiriöihin. Kehään menot ja alut on vielä hankalia ja "kooman" sattuessa on vaikea saada Jujua takaisin maan pinnalle. Mutta jahka tämä ongelma ratkeaa, on minulla kyllä tasaisen varma ja taitava suorittaja. Varmoihin liikkeisiin ei Jujulla vaikuta juuri mikään, ne onnistuu kokeissa vähintään yhtä hyvin kuin treeneissä.

Elokuussa käytiin jälkikokeessa Oulussa (OPKY), tuomarina Juhani Petäjistö.
Ilma oli ollut sateinen, mutta viikonlopuksi selkeni ja oli todella kaunis ja lämmin ilma. Mustikat juuri kypsyi, joten metsässä oli sitten kovasti muitakin kulkijoita. Meidän jana oli melko pian merkatun ulkoilureitin jälkeen, jälki kulki sen molemmin puolin. Polulla oli paljon kulkijoita ja moni poikkesi siitä metsään mustikoita poimimaan. Jana oli melko normaali, Juju eteni suoraan, mutta pyrki vasemmalle tosi voimakkaasti kohti ulkoilureittiä ja nosti väärän jäljen (jälki lähti oikealle). Sen jälkeen kuitenkin melko nopeasti nousi 3 keppiä. Ja siihen se sitten jäi, kolmannen kepin jälkeen Juju nosti nokkansa ja selkeesti rupesi ilmavainulla ottamaan tuoreempia jälkiä/hajuja marjastajista, ja oikea jälki hävisi.  Käytiin parikin mutkaa väärillä jäljillä, toisella saatiin melkein marjastaja kiinnikin eikä oikeaa jälkeä tai kutoskeppiä löytynyt, vaikka vähän yritin vielä Jujua niihin tsempata.  

Mentiin esineruutuun ja tottikseenkin  vaikka tulokseen ei ollut mahdollisuuksia. Kummassakin  Juju työskenteki normaalia epävarmemmin, kisajännitys, vieras kenttä ja jäljen epäonnistuminen tuntui. Esineruudussa kuitenkin 2 esinettä, jälkimmäisen pudotti kun oli palauttamassa, sai jonkun  ihanan hajun nenäänsä ja nosti välissä jalkaa ja toi sitten vasta esineen.

Tottis
Kentälle meno oli yhtä säätämistä. Otin Jujun odottamaan hyvissä ajoin ennen kentälle menoa, vaikutti olevan ihan rennossa tilassa kunnes huomasi parinsa, SP nartun, johon sitten jäi kiinni ja oli ihan omalla planeetallaan kun piti mennä tuomarille ilmottautumaan. Äh. tuohon kun keksisi keinon, millä palauttaa Juju nopeasti takaisin maan pinnalle kun se jää tuommoisiin häiriöihin kiinni.

Juju suoritti ensimmäisenä:
Seuraaminen, tyydyttävä: oli todella levotonta, vilkuili välillä paria, paikka ei pitänyt, käännöksissä väljyyttä ynnä muuta.

Istuminen, puuttellinen: jäi seisomaan (tyypillinen virhe tämmöisen alun jälkeen)

Maahanmeno ja luoksetulo olivat ihan ok, olisko ollut jopa erinomainen. 
Noudot ok
Eteenmeno ok, mutta tarvittiin 2 maahanmenokäskyä.
Paikallamakuu erinomainen (tälle iso peukku).

Yhteensä 89 p tottiksesta. Jäi vähän huono fiilis alun kohmeisuuden vuoksi, mutta kaiken kaikkiaan treenilista tuli päivitettyä ja sehän se on kokeiden tarkoitus.

Syyskuussa tokoiltiin omalla kentällä Nuuskujen järjestämässä kokeessa. Tuomarina Pipa Pärssinen

Paikallaistuminen 0, paikkamakuu 6p
Kehäänmeno ei taaskaan sujunut ihan nappiin. Juju jotenkin riehaantui tuomarin tarkastuksesta ja tämän jälkeen yritti karata liikkurin perään (pitäis harjoitella näitä vieraiden tekemiä tarkastuksia ja liikkurin ohjailuja. Tutut treenikaverit ei Jujua villitse, mutta kokeissa tuomarit saa aikaan herkästi hepulin kun se vaan on niin kivaa tutustua uusiin ihmisiin). Minulla sitten ilme ja äänensävy kiristyi, mikä ei yleensä tiedä hyvää. Rivissä Juju kuitenkin tuntui istuvan ihan hyvässä tilassa, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan ollutkaan koska valahti maahan jo ennen kuin ehdin piiloon. Ennen "maahan käskyjä" annoin liikkurin merkistä istu käskyn, joka sujui hyvin pelkällä suullisella käskyllä (tuomarilta kuulin että tässä olisi saanut käyttää myös käsimerkkiä, en kuitenkaan käyttänyt). Juju oli kuitenkin sen verran epävarma, että meni naapurin käskystä takaisin maahan. Luoksetulo oli muuten ok, mutta sivulletulo jäi vajaaksi.

Kaukokäskyt 5
Juju otti häiriötä kehän laidalla olleesta pahasilmäisestä BC:stä, ei keskittynyt ja vilkuili välillä sivulle, joten tarvittiin lisäkäskyjä. Pisteitä tais mennä eteenpäin siirtymisestäkin. 

Tunnari 9, tämä on yksi niistä liikkeistä joka onnistuu aina. Sivulletulo vaan vajaa.

Luoksetulo 5, se pysäytys, jota en vaan saa onnistumaan. Annoin varmuuden vuoksi 2 käskyä ja silti valui. 
-------------

Seuraavassa setissä oli sitten kaikki onnistuneet liiikkeet :

Zeta 9.5, oli oikein hyvän tuntuinen, en muista mikä oli puolen pisteen virhe.

Ohjattu 9.5, tästä  liikkeestä Juju teki treeneissä kaikenlaisia versioita, joten olin iloinen kun kokeessa onnistui. Perusasento tais jäädä vinoksi, muuten oli oikein hyvä.

Seuraaminen 8.5: piste meni peruutuksesta (poikitti) ja puoli pistettä mun jähmeästä vasemmasta kädestä. Mutta vire tuntui tosi hyvältä, joten olin tosi tyytyväinen. 

Ruutu 10. Meni ihan nappiin. 

Pisteitä 239.5 joten jos olisi koiranpoika ollut alusta saakka kuulolla eikä haaveillut paikkiksissa, olisi voinut tulla 1-tulos. Mutta olin todella tyytyväinen näinkin. Jäi hyvä mieli :)  Viimeiset liikkeet onnistui hyvin ja vire oli just passeli, molemmat rentouduttiin ja nautittiin. Tähän pitää nyt pyrkiä joka liikkeessä.

Lokakuussa oli sitten vuorossa oman kerhon hakukoe.

Maastoilla aloitettiin, paikkana oma tuttu rata Mäntyvaarassa. Arvoin maastonumeron 5, joten oltiin viimeinen pari (2 VOI, 1 AVO ja 5 ALO koiraa). Oli kyllä kiva olla kokeissa kun 2 treenikaveria oli jännittämässä ja pitämässä seuraa samassa kokeessa. Muutenkin oli kiva, kannustava ja hauska tunnelma. Tuomarinakin aina yhtä ystävällinen ja kannustava Allan A.

Treeneistä poiketen pidin Jujun hihnanssa lähetykseen saakka. Näin ei tarvinnut pelätä että se karkailee ihmisten luo ja joudun tiukasti käskyttelemään. Hyvä valinta. Juju tuntui saavan hajun vasemmalta, joten laitoin sen sinne ensin. Näin että pysähtyi n. 30 m syvyydessä johonkin, jatkoi kuitenkin matkaa syvemmälle ja palasi sitten takaisin. Pyöri tässä kohtaa jonkin aikaa kunnes rupesi ilmaisemaan. Tämä oli umpipiilo, jonka useimmat muut oli jättänyt ilmaisematta, en tiedä mitä outoa siinä oli. Piilolla laitoin Jujun maahan ja käskin sivuun, toimi hyvin. Sen jälkeen hallinta sitten pettikin, yritin siirtyä keskilinjalle ennen maalimiestä, mutta Juju karkasi viereltä ja kävi haukahtamassa vielä parit haukut maalimiehelle, mistä ei sitten tuomari kyllä yhtään motkottanut. Kehui vaan Jujun hyvää laumaviettiä.

Toinen pisto oli mainio tyhjä. Toiselle puolen roiskasin Jujun vähän huolimattomasti, en tiedä saiko hajun vai kaarsiko muuten 20-30 m syvyydestä, mutta annoin mennä ja aika pian kuului ilmaisu jossain radan loppupäässä. Taas Juju maahan ja siirtyminen keskilinjalle vaikeaa jos ei maalimies tullut vieressä. Hausta täydet 170 p. Treenilistalle laitettiin kyllä hallinta! Jatkossa ei ole varaa ootella maalimiestä vaan täytyy olla enemmän kiire etsimään niitä lisää.
Esineruutu oli myös tuttu Mäntyvaaran ruutu. Lähetin vasemmalta takanurkkaan (tuuli oikealta) ja Juju bongasi keskellä olleen esineen melkolailla nopeasti. 30 p.

Tottikseen arvoin numeron 2, joten päästiin ensimmäiseen pariin avoimen luokan koirakon kanssa. Voittajakoirat oli molemmat keskeyttäneet. Juju ensimmäisenä paikallaoloon. Tällä kertaa Juju tuli oikein hyvässä vireessä kentälle ja paikkikseen. Mutta paikkispaikalla Jujun silmät osui kentän takametsässä olleeseen Beussi-narttuun ja lukkiintui siihen. Juju vaipui omiin haaveisiinsa, meni käskystä maahan, mutta ei ollut skarppina. Nousi puoliksi istumaan kun jätin ja minähän kun arvasin tämän, käännyin pokkana ja annoin uuden käskyn. Laukausten ja erityisesti parina suorittavan Collien haukkumisen aikana Juju heräsi tottisvireeseen, vilkasin pari kertaa vaivihkaa taakse ja huomasin että makaa hyvin ja katsoo minua sen näköisenä että on palannut takaisin tellukselle ja tajuaa mikä on homman nimi. Pari haukkui melkein koko suorituksen ajan, mitä ohjaaja tuli minulle jälkeenpäin pyytelemään anteeksi (järkyttyneenä itsekin). Jujun tekemiseen tuommoinen ei kuitenkaan haitannut yhtään, varmaan päinvastoin. Herätti Jujun ja sai skarpiksi.

Paikkis oli erittäin hyvä alun istumisesta huolimatta

Seuraaminen erittäin hyvä, alku oli ok, mutta jossain J:n sakaran kohdalla tuli joku kumma  haaveilu ja Juju jäi hetkeksi matkasta. Ei ollenkaan parasta Jujua, mutta ei niin huono kun jälkikokeessakaan.

Liikkeestä istuminen ok, erinomainen

Liikkeestä maahanmeno oli kumman tahmea, Juju oli mennyt maahan todella hitaasti (käsky ehkä omituinen, en tiedä), luoksetulossa tuli vinoon, hyvä

Tasamaanouto, lähti hyvin ja palasikin melkein loppuun asti hyvin. Ei törmännyt ainakaan kovin paljoa, erinomainen

Hyppynouto, hyvät hypyt ja nouto ok, erinomainen

A-este, vähän levoton perusasento kun heitin kapulaa, muuten hyvä, erinomainen

Eteenmeno, meinasi  vähän ennakoida, käskystä lähti kuin tykin suusta, ei meinannut edes pysähtyä ensimmäiseen käskyyn. Toisella meni maahan, hyvä.

Yhteensä 94 p, joten hieno 1-tulos ja mukava hakukokeiden korkkaus. Hyvä Juju!

Tottisarvostelua kuuntelemassa hymyssä suin, kuva Heidi Ranta

HK1 Eloisa Talismaani

Tokopäivitys

Jujun kanssa treenattiin kevät ahkerasti EVL liikkeitä ja sen verran hyvällä fiiliksellä ne meni että käytiin kokeissakin. Ensin omalla kentällä nuuskujen järjestämässä kokeessa 25.5. ja sitten Kemissä 17.6. Molemmissa kokeissa tuomarina Heli Kelhälä. Ei liikkeet vielä ihan valmiit olleet, mutta kun omalla kentällä järjestettiin koe, halusin käydä harjoittelemassa. Itsekään kun en ole ennen EVL:ssä tokoillut. Ensimmäinen koe oli hyvä kokemus, vaikka tulosta ei tullut, jäi sellainen olo, ettei hyväkään tulos ollut kaukana. Toisessa kokeessa sitten oli enemmän ja monenlaista ongelmaa.

Toukokuun koe:

1. Paikkaistuminen 10
2. Paikkamakuu 10

------------------------

3. Tunnari 9.5: tämä oli Jujulle hyvä aloitus, tunnari on yks sen varmimmista liikkeistä. Kapulat jonossa, oma viimeisenä, hyvin haisteli ja toi varmasti. Puoli pistettä meni vähän vajaasta sivulle siirtymisessä, tuomari kehui haistelua, omaan reagoimista ja sievää otetta kapulasta.

4. Kaket 8: S-I-M-I-S-M: meni niin kuin treeneissä, S-M vaihdot hankalimmat, liikkui eteenpäin.

5. Zeta 9: M-I-S: Tämä meni Jujulta tosi hyvin. Pistemenetys johtui ohjaajasta, joka kiersi koiran liian kaukaa (yli puolen metrin päästä).

6. Kierto-hyppy-nouto, pysäytys seisomaan 10: Tämä oli kyllä ihan kymppi :) Meni paremmin kuin treeneissä.

----------------------------

Alku oli kyllä huippu, mutta seuraavassa setissä ei sitten pärjättykään ihan yhtä hyvin :D

7. Luoksetulo 0: Juju lähti harppomaan kuin ammus eikä reagoinut taas mitenkään ensimmäiseen stoppiin. Yritin sanoa käskyn mahdollisimman pontevasti, kuullostaen kai lähinnä vihaiselta ja onnistuin vain paineistamaan Jujun.

8. Ohjattu nouto 0: Luoksetulon moga saattoi vielä kaivella ja minäkin meinasin unohtaa virittelysanan. Jujulla ei ollut ajatustakaan mennä merkille ja kun viimein sain sen sinne, en saanut sitä enää oikealle kapulalle. 

9. Seuraaminen 8: Osittain ok, mutta peruuttaminen ei onnistunut yhtään (Juju lähinnä käveli sivuttain vieressä), vähän oli huono vire johtuen varmaan noista edellisisliikkeiden nollistakin.

10. Merkitön merkki ja ruutu 0: Tämä nyt sitten vaan oli vielä epävarma. Juju meni aavistuksen viinoon vasemmalle, pysähtyi ympyrän vasemman reunan ulkopuolelle. Yritin korjata, mutta ei Juju vielä osaa korjauksia ja luuli sitten että haluan sen juoksevan ihan muualle kuin ympyrään ja ja lähti haahuilemaan kentän reunaa kohti.

Pisteitä yhteensä 191.5, ei tulosta

Tämän jälkeen hinkattiin vähän merkitöntä merkkiä + ruutua, ohjattua ja otin käyttöön luoksetulossa takapalkan sekä uuden jättökäskyn. Stopit rupes ehkä paranemaan, ehkä ei... Sitten tuli monenlaista kiirettä, Jekku sairasteli eikä päästy treenaamaan. Kokeisiin menin kun en kehdannut peruakaan osallistumista, eli vähän huono asenne heti alkuun...

Kemin koe 17.6.

Paikkaistuminen 7.5: Jekku katseli ja haisteli lumoutuneena vierustoveriaan (Pääsky) ja varmuuden vuoksi oli kääntynyt vähän sivuttainkin hyvää (nais)ystäväänsä kohti.

Paikkamakuu ja luoksetulo 7: vähän meni hitaasti maahan ja luoksetulo tosi epävarma. Jouduin antamaan toisen käskyn. Juju varmaan arveli että olen vihainen, ja kyllä kait mun ilme vähän kireä olikin.

Yksilöliikkeet sunnilleen tässä järjestyksessä:

Tunnari 9: tämän Juju onneksi osaa, palautus taas vähän hidas. Juju edelleen enempi tyttöystävänsä kuin minun kanssa samassa kuplassa.

Seuraaminen 7: Kaikenkaikkiaan vaan huono vire sekä koiralla että ohjaajalla.

Ohjattu 0: Merkki oli taas ihan nevöhööd... olisi painatellut vaan kapuloille. Sain n. 5 käskyllä merkille ja siitä Juju vielä yritti keskikapulalle, mutta lopulta toi oikean.

Ruutu 0: Ruudun törpöt vietiin vasta tässä vaiheessa paikoilleen, mikä aiheutti kyllä monille koirille vaikeuksia. Juju oli kolmantena suorittamassa ja ystäväni Paula vinkkasi pitämään Jujun huomion pois ruutua rakentavasta liikkurista. Tämä onnistuikin ja Juju juoksi jopa kohtuullisen suoraan. Vähän kaarsi vasemmalle ja takajalat jäi ympyrän ulkopuolelle. En ruvennut korjaamaan (mikä ei olisi todennäköisesti onnistunutkaan) vaan lähetin ruutuun, mikä onnistui hyvin.
----------------------------

Luoksetulo 5: 2 seis käskyä ja hidas pysähtyminen

Zeta 7: en muista mitä tässä oli paitsi että kävelin merkkien väärältä puolen.

Kaket 5: Jujun pää oli kääntynyt 180 astetta katselemaan Pääskyn autoa ja tarvittiin useita käskyjä. Vaihdot oli kuulemma hyvät tekniikaltaan.

Kiertonouto 8: Lähti hyvin, mutta rupesi ennakoimaan stoppia, nouto ja hyppy hyvät.

Yhteensä 170 p.

Vähän masentava kokemus koko koe (ohjaajan ja koiran huono vire) ja jäätiinkin tokolomalle odottamaan parempaa tokomotivaatiota.

Sukuloimisloman yhteydessä käytiin sitten Ylöjärven koirakoutsissa saamassa vähän tukiopetusta. Varasin yksityistunnin Mika Jaloselta ja se (oikeastaan yksityiskaksituntia) oli kyllä hintansa väärti! Oli juuri minun logiiikkaan sopivat menetelmät ja monta palasta loksahti kohdalleen. Käytiin läpi mm eteenmenon opettamista kupeilla, luoksetulon stoppeja "säpsäyttämällä" ja kisavireongelmiin tehtiin 8 x 15s seuraamispätkiä, joissa lopussa tulikin ongelma esiin ja sitä sitten työstettiin loppu sessio. Oli kyllä hyödyllinen reissu, loppukesän-syksyn treenisuunnitelma selkeni ja tuli hyviä vinkkejä kisavireen parantamiseen ja moneen liikkeeseen. Sen lisäksi että sain itse tosi paljon intoa ja motivaatiota. Elo-syyskuu keskitytään pk-lajeihin, mutta samalla vähän tokoillaan niin että loppusyksystä voisi taas yrittää tulosta kokeissa.


❤

VOI 1 ja treenimietteitä

Vuoden ensimmäinen tokokoe oli 14.1.Tornion tutussa hallissa, Kelhälän Helin tuomaroimana.
Korkattiin voittajaluokka ja mitään selkeää ennakkokäsitystä saaati tulostavoitetta ei ollut kun ei koskaan oltu liikkeitä tehty näin kokeenomaisesti. Kaukokäskyjen S-I ja S-M vaihdot on edelleen kovasti työn alla eikä tekniikka pidä yhtään pitemmällä matkalla onnistu, ja luoksetulon pysäytyskin oli vielä vaiheessa. Otin joulukuussa takapalkan käyttöön ja sen avulla pysähtymiset rupesi onnistumaan, mutta vielä puuttui varmuus ja ilman takapalkkaa Juju helposti kaasutteli sen verran innolla että ei "kuullut" pysäytyskäskyä ollenkaan. Tunnari ja ruutu on sujuneet viime viikot hyvin. Ruutua olin vähän treenannut pitemmällä matkalla ja siinä ilmeni sitten vähän ongelmaa kun puolta pitemmällä matkalla Juju kaasutteli sellaiseen vahtiin että ei saanut pysäytettyä itseään  ajoissa. Pitkää matkaa ollaan pystytty treenaamaan vaan ulkona, joten liukas alustakin tähän vaikutti.
Tunnaria ollaan tehty kaikenlaisen häiriön kanssa ja se on parantanut keskittymistä hurjasti. Juju ilmeisesti tarvitsi lisähaastetta että otti koko tunnarin tosissaan. Muutama kerta tehtiin tunnaria hyppyesteen, noudon ja putkeen lähetyksen yhdeydessä/jälkeen sen lisksi että oma kapula oli piilossa milloin lumessa ja milloin lelun alla. Tunnaria on muutenkin tehty melkein päivittäin kun se on myös Jekulle niin hyvä aktivointikeino. Paikkikseen on treenattu rauhallista mielialaa ja se tuntui menneen läpi. Viimeisissä treeneissä Juju oli juuri niin skarppi, rento ja rauhallinen kuin toivoinkin. Näillä mentiin kokeisiin, jossa liikejärjestys ja arvosanat näin:

Paikallamakuu 91/2: Juju oli reunimmaisena (ensimmäisenä), innokkaana tuli mun kanssa kehään. Hyvin keskittyi ja reagoi käskyyn, jäi mun nähdäkseni hyvässä moodissa ja kentällä olleen agentin mukaan makasi rauhassa ja skarppina. Vieruskaveri (pieni villakoiranarttu) sen sijaan kärsi eroahdistusta, nousi istumaan ja jodlasi koko 2 minuuttisen. Juju oli parin vinkaisun verran säestänyt "kaveriaan", mutta muuten tosi hyvä.

Seuraaminen 9: Ei ihan skarppi aloitus (alkoi 2 askeleen peruutuksella jossa Juju ei ollut kovin hyvin mukana) ja alku oli vähän kehnoa, mutta me molemmat petrattiin loppua kohti. Tuomari huomautti mun huonoista käännöksistä, erityisesti juoksuosuudessa käännökset liian laveita. Täyskäännökset oli taas tosi hankalia ja nyt ihmettelenkin että miksi teen ne vasemmalle kun oikeallekin saa tehdä. Taidan ruveta harjoittelemaan täyskäännöksiä oikealle.

Luoksetulo 5: Juju lähti kuin pk-luoksetulossa eikä meininkiäkään pysähtyä :D Toiseen käskyyn reagoi (liian myöhään) ja loppu hyvin.  Lisää treeniä vaan.

Tunnari 10: Tämä oli kyllä oikein hyvä, nopea palautuskin :)

L, maahan-seiso 9: Olin menossa tekemään ruutua ja sitten kun liike olikin L meni ajatus sekaisin. En jotenkin tiennyt mistä pitää kävellä ja kävelin kumman S mutkan ja lopussa tötsän väärältä puolelta. Pysäytykset ja Jujun toiminta hyvää, ohjaajan töpeksinnästä -1 p.

Ruutu 10: Hyvin taas Juju virittyi ruutuun jo matkalla lähetyspaikalle. Juoksi niin että ruutunauha heilahti ja hyvin hakeutui keskelle. Juju näytti tietävän yhtä hyvin kuin minäkin miten ruutu pitää suorittaa :)

Kaukot 6: Järjestys I-S-M-S-I-M joista M-S vaihdossa liikkui eniten, otti ihan kunnolla askeleen eteenpäin. Ei olla paljoa treenattu näin montaa vaihtoa ja treeneissäkin näkyi epävarmuus useamman vaihdon jälkeen. Lisää treeniä vaan.

Ohjattu 9: Vasen kapula. Juju seurasi sopivasti kapuloiden viennin (oli kartalla mitä liike, treeneissä tuli esiin sekoilua kun ei oltu treenattu liikkurin kanssa). Seuraaminen siistiä mutta jäi vinoon. Heli sanoi että näkyi sama mitä vähän seuraamisessakin, ylityöstää takapäätä (minun taakse) ja jäi seisomisessa vinoon. Ollaan treenattu paljon käännöksiä ja takapään käyttöä, nyt täytyy välillä treenata suoruutta.

Hyppynouto 10: Kapula kimposi vinoon, mutta Juju kiltisti haki sen ja hyppäsi, jäi vähän vinoon kuitenkin kun olin turhan lähellä estettä. Ei vähennetty pisteitä kuitenkaan.

Yleisvaikutelma 10.

Yhteispisteet 274 p, 1-tulos ja sijoitus 1/4. Hurraa!

Juju on kyllä luotettava kisakumppani, teki taas ihan yhtä hyvin kuin treeneissä. Halli oli tuttu ja sieltä oli hyviä kokemuksia entuudestaan, joten siitä oli toki etua. Vähän lupailin Jujulle ettei sen tarvisi enää ikinä noutaa metallikapulaa ja sehän tietäisi sitä että jätetään VOI tähän ja siirrytään EVL:ään. Mutta katsotaan nyt koska on EVL liikkeet valmiina ja koska tekee mieli taas tokokokeisiin.

Muistoja menneestä vuodesta

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin ja kevättä kohti mennään vauhdilla. Vuosi 2016 oli raskas, elokuu toi mukanaan luopumista ja surua lyhyen ajan sisällä ensin minun koiraperheeseen ja sitten lähipiiriin. Tuntui raskaalta ja monelta muultakin. Eläinten merkitys korostui omassa ja lähisuvunkin elämässä ja syksyn mittaa moneen kertaan ristin käteni ja kiitin luojaa että olen syntynyt näin eläinrakkaaseen sukuun. Koirat, kissat ja hevoset on olleet ihan korvaamattomia terapeutteja monta kertaa.

Alkukesä oli hyvää aikaa. Juhannuksen aikaan Janella oli vaisumpi kausi ja soitin jo luottoeläinlääkärillemme ja varasin varoilta lopetusajan heinäkuun alkuun ajatellen että Jane ei enää jaksaisi lähteä Rimmiin. Mutta Jane piristyi ja kesälomalle lähdettiin. Heinäkuussa meillä oli vielä monta hyvää reissua, elokuun alussakin Jane oli vielä pirteä. Viimeisenä lauantaina Jane sitten riehaantui metsässä vähän juoksemaan ja hyppäsi melko iso ojankin yli. Heti en huomannut Janessa mitään erikoista, mutta illalla  Janen takapää alkoi pettää. Liikkeeltä lähtiessä ei takajalat pysyneet mukana ja syödessä Janella rupesi takapää vajoamaan. Jaana-Kaisa arveli että välilevy olisi pettänyt. Takapään vajoaminen meni kuitenkin viikonlopun aikana ohi joten maanantaina jäin sitten seuraamaan tilannetta. Jane kävi heinäkuussa eläinlääkärissä jossa se sai Previcoxia kipulääkkeeksi, näytti olevan vatsaystävällisempää ja haimalle sopivampaa. Annoin myös gabapentiiniä viimeiset viikot joka päivä. Nyt kuitenkin rupesi tuntumaan että vatsa/haimavaivat palasivat tai ainakaan Janella ei ollut hyvä olo ja viimeiset 5 päivää meni vaihtelevasti. Joka toinen päivä Jane piristyi ja huokasin helpotuksesta, mutta seuraavana sitten taas näytti vaisummalta ja väsähtäneeltä. Keskiviikkona varasin ajan perjantaille, sanoin että konsultoin vielä eläinlääkäriä mutta todennäköisesti eutanasia olisi ainoa ratkaisu. Torstaina Jane oli ihan pirteä ja kivuttoman oloinen, oltiin illalla tunti metsässäkin ja tuntui että tästä selvitään. Perjantaina Jane oli taas vaisu ja kipeä, eläinlääkärillä tein sitten päätöksen. Jane oli jo heikko, sitä kuvasti myös se että luulin että Jane kuoli jo rauhoituspiikkiin, niin syvään uneen se vaipui. Lähtö oli rauhallinen. 

Pikkuhiljaa pahin suru alkaa vaihtua kiitollisuuteen siitä, että sain Janen pitää näin pitkään. Ikävä ei vaan vielä ole laantunut.

Kesäkuun loppua kun kolmikko vielä koossa.



Heinäkuun alkua Mellalammella kauniina kesäiltana kun Jane oli hirveän pirteänä ja iloisena mukana menossa.

 Viimeiset kuvat Janesta. Minun sielunkumppanini, taivaassa sit tavataan .

Jekun vuotta varjosti virtsarakon vaivat. Ensin oli satunnaista virtsankarkailua ja kun tätä tuli enemmän, mentiin maaliskuussa lääkäriin ja löytyi tulehdus. Antibioottikuurin loputtua, oireet palasi ja jatkotutkimukset paljasti kasvaimen virtsarakossa. Jekku siirtyi hetkeksi saattohoitoon, mutta aika pian rupesin myös epäilemään kasvaindiagnoosia. Oireet oli samanlaisia kuin Jekulla on ollut jo vuosia sitten eikä mitään sen dramaattisempaa ilmaantunut. Ensimmäisen kerran olen Jekun vienyt lääkäriin virtsatietulehdus-epäilyn vuoksi vuonna 2010 tai 2011 ja silloin välillä löytyi tulehdus, välillä ei. Virtsakiteitä oli useinkin, näiden oletin liittyneen eturauhastulehduksiin. Lopulta Jekku kastroitiin, mutta nämä oireet kummittelee edelleen. Heinäkuussa Jekulla todettiin taas tulehdus ja se söi antibioottikuurin. Virtsarakko myös ultrattiin, nyt siellä ei näkynyt mitään kasvaimeen viittaavaa. Sakkaa ja sameutta näkyi ja jotain muuta merkkiä tulehduksista. Samalla tavoin kuin keväällä, oireet tuntui palaavan antibioottikuurin jälkeen (selkä meni köyryyn ja Jekku pissasi satunnaisesti petiinsä yöllä). Kontrollinäytteessä ei kuitenkaan näkynyt mitään ja sain ohjeeksi syöttää Urinaidia. Tämä sitten auttoikin ja Jekku toipui suorastaan ennätysterveeksi. Ryhti parani ja selän oireet hävisi hetkeksi kokonaan. Joulun aikaan oireita taas ilmaantui ja tulehdus todettiin tammikuun alussa. Tänään käytiin  jälleen eläinlääkärissä ultrassa ja tarkoituksena oli ottaa pissanäyte suoraan rakosta. Se ei onnistunut, mutta ultrassa näkyi sen verran sameaa pissaa, että nyt on epäilynä että virtsakiteet on kaiken ongelman ydin. Mitään kasvaimeen viittaavaa ei edelleenkään näkynyt, joten se diagnoosi on nyt kuopattu. Oireiden pitkittyminen ei välttämättä johdukaan siitä että tulehdus pitkittyy vaan siitä että ongelmien syy (eikä seuraus) olisi kiteet. Kiteitä ei näkynyt kesän ja kevään virtsanäytteissä, mutta molemmilla kerroilla virtsarakossa näkyi jotain sakkaa. Minulla on vahva epäilys että se sakka on syypää oireisiin joita sitten hillitsee Urinaid (jota en nyt antibioottikuurin aikaan ole syöttänyt, mutta rupean taas syöttämään). C-vitamiini tai puolukka varmaan ajaisi saman asian (näitä olen käyttänyt ennen). Tämänpäiväisen eläinlääkärin mukaan on mahdollista, että Jekulla on jokin aineenvaihdunnallinen "vika" joka altistaa kiteiden synnylle ja kiteet on se mikä tuo nyt näitä tulehduksia. Se että ollaan hoidettu tulehduksia antibiootein ei ole sitten poistanut tätä varsinaista ongelmaa. Urinaidin syöttäminen todennäköisesti piti kiteet kurissa (sisältäää mm hapanta karpaloa) vaikka tulkitsin että apu tuli siitä että se piti pöpöt kurissa. Jekun ruoka vaihtui nyt erikoisruokaan ja lisäravinteet valitaan sen mukaan että ne tepsii kideongelmaan. Toivottavasti ne tepsii.

Kyynär rupesi jonkun verran vaivaamaan kun pakkaset alkoi ja Jekku liukasteli jäisellä kelillä. Jekun liikkuminen on ollut hieman kankeaa, mutta koska kipuoireet on viitanneet  ennemmin virtsarakon alueelle, mietin etujalan kuntoutukseen sitten kun saadaan virtsisvaivat kuriin.  Luulen että Jekku on yksinkertaisesti hirveän jumissa, kun kipuillut alakroppaansa ja liikkunut huonosti sekä sen että kyynärvaivan takia. Ens viikolla hierojalle ja ehkä myös uimaan koirauimalaan. Eläinlääkärikin suositteli uimista Jekulle ja käydään kokeilemassa innostuisiko Jekku asiasta. Juju innostuu takuuvarmasti joten se saa näyttää esimerkkiä.  Hampaatkin tsekattiin tänään ja todettiin ihan hyväkuntoisiksi; vähän hammaskiveä ja tummentumaa jotka rapsuteltiin pois.

kuva Laura Hanni

Juju on sitten meistä ainoa, joka on ollut koko ajan terve. Se ei ole tähän päivään mennessä edes ontunut kertaakaan. Vauhtia ja virtaa on just niin paljon kuin kuuluukin ja kaikki touhu on sen kanssa kivaa. Syksyllä treenattiin aika paljon ja sama meno jatkuu edelleen. Kokeissakin ollaan käyty koska se on tuntunut kivalta ja hyvä fiilis on heijastunut sitten tuloksiinkin. Juju on vuoden sisällä kehittynyt oikeastaan hämmästyttävän paljon, samoin minä. Alku kun ei ollut ihan niin helppo Jujun kanssa, jota ei makupalat kiinnostaneet enkä tuntunut aina kiinnostavan minäkään tai mun kanssa tekeminen. Viime talvena rupesin pääsemään jyvälle laumaviettiä ja tunnetilan muokkausta hyödyntävistä konsteista  ja vappuleirillä asia kirkastui lisää kun kuuntelin Jari Kantoluodon tottiskoulutusta. Hänen ja "hänenkaltaistensa" vinkeillä olen päässyt villakoiran ytimeen ja nyt aletaan olla Jujun kanssa tiimi ja Juju alkaa osata keskittyä. Vielä tässä riittää treenattavaa, mutta on kiva tunne, kun tietää että pakissa on työkaluja ongelmien korjaamiseen ja ne työkalut on niin mukavia käyttää :) Näillä työkaluilla (luopuminen, luopuminen, luopuminen...) olen korjannut myös arkielämän ongelmia, tai ainakin porojen perään lähtevän korvattoman koiran ongelman. Vuoden aikana on tullut hirveän monta "ahaa-elämystä" ja ollaan kaikessa menty Jujun kanssa isoin harppauksin eteenpäin. Matka jatkuu ja meinataan nauttia Jujun kanssa sen joka vaiheesta.

Tokokoe 19.11.2016

Torniossa, tuomarina Marja-Leena Hituri

Juju oli kiva ja kiltti ja meillä oli oikein mukavaa taas. Tuomari oli hieman löysempi joten pisteitä himpun verran enempi vaikka virheitä tuli mielestäni vähän enemmän kuin lokakuussa. Ainoat pistemenetykset johtui nytkähdyksistä eteenpäin paikkaistumisessa ja luoksetulossa. Jujulla oli aika levoton olo kun jätin sen näissä liikkeissä ja työn alla onkin ollut tunnetilan rauhottaminen ja uusi jättökäsky (paikka).

Paikkaistuminen 7: videolta näin että Juju teki 2 nytkähdystä jo kun kävelin poispäin ja kolmannen kun olin kääntyneenä siihen päin. Hilasi pyllyn muutama cm kerralla eteenpäin. Oli levottoman oloinen.Vieraat koirat ja kisatilanne varmasti vaikutti, mutta huomasin sitten että tätä tapahtui myös treeneissä. Joten nyt on treenattu tätä liikkeen alkuosaa ja vahvistettu rauhallista jäämistä.

Seuraaminen 10: tuntui oikein kivalta, peruuttaminenkin onnistui.

Liikkeestä seisominen: 10, tai näin luki papereissa, luulin että tuomari antoi 9.5. Juju liikahti kun kävelin sen ohi joten tästä oli(si ollut) syytäkin rokottaa.

Luoksetulo 9: Videolta näin että pois kävellessäni, Juju nytkäytti itsensä eteenpäin. Muuten ok.

Liikkeestä maahanmeno 10. Ei muistaakseni ollut mitään ihmeempää.

Ruutu 10: liikkeet otettiin 2 osassa ja ruutu oli jälkimmäisen setin ensimmäisenä. Juju bongasi ruudun hyvin heti kehään mennessä.

Hyppy 10, ei muistaakseni ollut mitään ihmeellistä.

Kaukot 10, vähän jäi katsomaan sivulle jotain toisen man käskyn jälkeen ja nousi laiskasti istumaan. Muuten ok.

Nouto 10: Kapula kimposi vinoon ja Juju jäi vähän vinoon palauttaessaan mistä tuomari ei kuitenkaan rokottanut.

Merkin kierto 10: viimeinen liike, vaikka luulin että koe oli jo ohi ja vähän huonosti itse keskityin. Ei näköjään haitanut.

Yleisvaikutelma 10: tuomari tykkäsi kovasti Jujusta. Totesi monin eri sanoin että Juju on ihana. No niinhän Juju on.

Pisteitä 308, kp, luokkavoitto ja koulutustunnus TK2. Hip hurraa!

Nyt ollaan sitten treenattu voittajan liikkeitä ja jo tammikuussa kokeillaan miten ne sujuu kokeessa. Kaukot on vielä aivan kesken, mutta muuten alkaa olla hyvällä mallilla.

JK1

Päästiin varasijalta Oulun jälkikokeeseen 30.10. ja pitihän sinne lähteä kokeilemaan, vaikka syksyn treeneissä oli sattunut ja tapahtunut ja meinasin jo aloittaa talvitauon maastojen osalta. No hyvä että mentiin, hyvällä mielellä ja koulari plakkarissa palattiin kotiin. Oli muutenkin mukava viikonloppu kun lauantaina pääsi porisemaan Sysisalaman porukan kanssa ja syömään synttärikakkua.

Jäljellä aloitettiin hyvissä olosuhteissa, kostea jäkäläkangas (ja tällä kertaa ilman poroja) ja aste-pari lämmintä. Räntää sateli hiljakseen, mutta sen verran hiljakseen ettei jäljet peittyneet valkoisen alle.
Jana oli vähän epävarma ja takajälki nousi. Sen jälkeen kuitenkin jälkikoira eteni tosi varman oloisesti ja ilmaisi kaikki kepit oikein hyvin. Treeneissä Juju on jättänyt 1-3 keppiä ilmaisematta, joten tämä onnistui nyt sitten 150%.  Pisteitä jäljeltä 163.

Esineruudussa Juju päätti juoksennella ensin ihan muuten vain. Vähän jo hikeä pukkasi kun lähetin kolmannen kerran ja Juju vaan juoksenteli. No toi sitten kuitenkin esineenkin, onneksi ei tarvinnut tuoda enempää. Pisteitä 29. Viimeisissä esineruututreeneissä oli tätä samaa juoksentelua, en oikein tiedä miksi.

Tottikseen mentäessä me sitten molemmat vähän romahettiin. Kenttä (OKK) on hankala kun sinne mennään pusikon läpi niin että koira näkee kentän ja yleisön vasta "astuessaan sisään". Ei voinut tehdä normaalia virittelyä ja odottelua kentän reunalla ja yleisön ohi mentäessä Jujulla sitten herpaantui keskittyminen totaalisesti. Se jäi voimakkaasti kiinni yleisöön ja kun minä vielä hermostuksissani käskytin tosi tuimasti oli alku yhtä haahuilua ja heijastui 2 ekaan liikkeeseen. Paikkamakuussa Juju istui, oli noussut istumaan melko pian, mennyt takaisin maahan ja sitten taas istunut. Sama meno jatkui seuraamisessa missä ei keskittynyt, haahuili, käännöksissä skarppasi, henkilöryhmässä jäi haistelemaan yhtä ihmistä. Jäävissä Juju sitten heräsi normaaliin tottistilaan ja minäkin muistin kehua, minkä jälkeen kaikki sujui tosi hyvin. Erityisen iloinen olin noudoista, esteet meni todella varmasti vaikka heitin kapulan vinoon ja minne sattuu. 

Pisteitä 91, paikallamakuu puuttellinen (-5) ja seuraaminen hyvä (-4), muut erinomaista :)

Lopputulos JK1, 1-tulos yhteispisteillä 283 p ja luokkavoitto. Aivan älyttömän mahtavaa! Ja aivan älyttömän mahtava koira mulla! 

Toko AVO1

Jujun kanssa käytiin tokokokeessa Torniossa lauantaina (8.10). Koe oli samalla Lapin piirinmestaruuskoe, mutta meidän porukasta ei löytynyt vielä yhtään ylemmän luokan koirakkoa, joten ei osallistuttu joukkuekisaan. Jujunkin kanssa mentiin vielä turvallisesti avoimeen luokkaan, voittajaluokan liikkeistä kaukokäskyjen i-s-i vaihdot on vielä kovasti työn alla. Juju oli kokeessa oikein hyvässä vireessä ja teki yhtä hyvin kuin treeneissäkin. Oli ihan hirveän kiva olla Jujun kanssa kehässä ja se näkyi myös tekemisessä ja pisteissä. Tuomari oli Pipa Pärssinen ja liikkeet suoritettiin tässä järjestyksessä:

Paikalla istuminen 9 1/2: Vähän levoton. Olen treenannut minuun fokusoimista vapauttamalla välillä luokseni palkalle ja nyt takapuoli kerran nytkähti sen näköisesti että luuli että kaivan kohta lelun esiin. Siitä -1/2p

Nouto 8: Nouti ja palautti tosi hyvällä vauhdilla mutta tarvi 2 irroituskäskyä kun ensimmäisellä puri vaan kahta lujempaa kapulaan :D Ollaan treenattu tiukkaa otetta ja tämä on vielä vähän vaiheessa... pitää treenata irroittamista seuraavaksi.

Kaukot 10:  Säpäkät ja ryhdikkäät vaihdot. 

Estehyppy 9: Tökkäs mua kuonollaan niin kuin on tapana. Millähän tuosta pääsis eroon.

Merkki 10: hyvin bongas merkin ja vauhdilla kiersi.

Ruutu 10: hyvin bongasi ruudun, innolla juoksi aivan keskelle ja malttoi seistä varmaan 30 s ennen kuin tajusin, että ei tarvitse odottaa liikkurin käskytystä vaan saan ihan oma-aloitteisesti antaa maahan käskyn. Jujulla on ollut ennakointia maahanmenon kanssa, mutta ei ollut enää.

Seuraaminen 9 1/2: Tähän olin myös ihan älyttömän tyytyväinen. Peruutuksessa aukes ja meni solmuun aivan kuin treeneissäkin (pitää treenata!), mistä -1/2 p.

Liikkeestä seisominen 10: tuntui hyvältä ja ilmeisesti myös näytti.

Luoksetulo 9 1/2: Tuli oikein hyvällä vauhdilla ja jossain kohtaa (en muista oliko edessä vai sivulle siirtymisessä) vähäsen sitten tökkäs/törmäs.

Istuminen 9 1/2: Yritin sanoa riittävän selvästi käskyn ja se sai aikaan sitten myös pienen tempon hidastamisen mistä -1/2p.

Yleisvaikutelma 10: Tuomari tykkäs meistä molemmista, ohjaus oli hyvää ja koira osaava.

Yhteispisteet 303.5 p, kunniapalkinto ja sijoitus 1/5.

Olipas kiva koe, fiilis oli ihan huippu ja oltiin kyllä nyt Jujun kanssa koko ajan yhdessä.