Tokokoe 3-4.8.

Jekun kanssa käytiin pari kuukautta sitten tokokokeissa, mutta enpä ole saanut kirjattua niistäkään mitään ylös. Yritän nyt muistella tärkeimmät. Koe oli 3-4.8., paikkana Pukinpolun kenttä ja tuomarina Harri Laisi "etelästä". Oikein mukava ja ystävällinen tuomari, ei mitenkään turhan tiukka.Odotukset ei olleet mitenkään kovin korkealla, onnistuin kesän treeneillä lähinnä sekoittamaan Jekkua lisää. Treenattiin ruudun paikkaa ja kaukojen tekniikkaa yms, mutta kun edistystä ei kovin huimasti tuntunut tapahtuvan, rupesin viikko-pari ennen koetta treenaamaan asenteella ihan-sama-mikä-tekniikka-kunhan-tulis-edes-jotain-pisteitä. Ei siis oltu oikein koekunnossa, mutta tuskin sitä koskaan ollaan, joten näillä mentiin.

Kisat käytiin hirveässä helteessä, erityisesti lauantaina oli kuuma kuin hornankattilassa ja oli vaikeuksia keksiä varjopaikkaa kentän laidalta. Siinä hermostuneena säätäessäni sain lähinnä Jekun sitten paineistumaan. Pisteitä tuli arvostelulapun ja muistiinpanojeni mukaan näin:

Paikalla makuu 9, oli mennyt lonkalle ja oli kauhean paineisen oloinen kun hain pois

Seuraaminen 8,5: en muista mitä oli, sivuaskeleet ja peruuttaminen ei ainakaan olleet kaunista katseltavaa.

Istuminen seuraamisen yhteydessä 0: jäi seisomaan, painetta ja epävarmuutta

Luoksetulo 8: kohtuullisen hyvä, pysäytin liian aikaisin tai Jekku ennakoi tms

Ruutu 0: en muista mitä tapahtui, jäi varmaan kehänauhojen päälle, yritin ohjata, mutta ei tullut mitään ja tais Jekku lopulta hilpsiä takasin minun luo.

Hyppynouto 10

Metallinouto 8,5: minä en taaskaan saanut sitä helkkarin kapulaa lentämään muuta kuin muutaman metrin vinoon. Luovutus sitten tietenkin vinossa, eikä se palautusvauhtikaan varmaan päätä huimannut

Tunnari 7: Järjestys oli sekoitettuja tunnari oli heti paikallamakuun jälkeen (Jekku ensimmäisenä vuorossa). Jekku oli tosi epävarman oloinen, nosti oman varovaisesti mutta pudotti matkalla. Hienoa kuitenkin että haisteli ja toi oman.

Kaukot 8: liikkui eteenpäin

Kokonaisvaikutus 8

pisteitä 207 ja 3-tulos

Ärsytti koko touhu. Ihan samat ongelmat vuodesta toiseen, tai oikeastaan kaikki vaan pahenee ja menee alaspäin. Kaiholla muistelin alkuaikoja jolloin Jekku oli aina super hyvässä vireessä ja toimi kokeissa niin kuin treeneissäkin. Nyt en saa millään ilveellä itseäni tai Jekkua pois siitä kisa-jännitys/paine-koomasta. Vähällä oli ettenkö perunut sunnuntain koetta, mutta mentiin kuitenkin. Sunnuntaina hioin vähän kehään-meno strategiaa ja yritin tsempata itseäni, Jane otettiin myös mukaan tsemppariksi. Otin myös näyttelyhäkin mukaan, jonka sainkin oikein hyvään paikkaan kehän lähelle, mutta silti syrjään ja varjoon. Jekku oli kehään mennessä ihan eri vireessä kun sain ottaa sen suoraan häkistä eikä kentän laidalla ollut liikaa odottelua. Paikkamakuussa oli taas jotain paineistavaa. Ilmeisesti itse jätin Jekun vinoon, koska se oli vinossa kun hain sen eikä kuulemma ollut liikkunut. Vähän paineessa se oli, varmaan vaan vieraiden koirien läsnäolo + minun jännitys aiheuttaa. Yksilöliikkeisiin mentäessä se oli kuitenkin oikein hyvässä vireessä, siinä ei mitään jähmeyttä tai epävarmuutta. Taas oli järjestys sekoitettu mutta en muista miten.

pisteinä kuitenkin näin:

Paikallamakuu 9: vinossa

Seuraaminen 8: hyvä vire oli, mutta oliko sitten vähän seilaamista en muista

istuminen 10: nyt meni hyvin ja varmasti

Luoksetulo 8: taas pysähtyi liian aikaisin tms

Ruutu 8: hyvä siihen nähden että edellisillan treenit oli aiheuttaneet lähinnä lisää epätoivoa, ts Jekku ei meinannut mennä ruutuun ollenkaan, itsepäisesti jäi siihen ruutunauhojen etupuolelle joka kerta. Kokeessa meni ruutuun, mutta sivusta ulos. Sain ohjattua takaisin ruutuun, jossa jäi takakulmaan mutta kuitenkin sisäpuolelle.

Hyppynouto 8.5: en muista mitään

metallinouto 8,5: en muista muuta kuin että taaskaan se kapula ei lentänyt...

tunnari 9: tais olla ihan hyvä :) Oisko vähän pureskellut kapulaa tai luovutus ollut huono, en muista

Kaukot 7: liikkui tietenkin

kokonaisvaikutus 8.5

Kokonaispisteet 268.5 ja 1-tulos! Jee!!

Muutama kuva kokeista. Päykkösen Kirsille kiitos kuvista!

Eikös se täällä ollut se ruutu...

Voi VOI

Jekun kanssa käytiin lauantaina tokokokeissa Rovaniemellä, tuomarina Päivi Kivelä. Päätavoite oli tsempata itseni sellaiseen tilaan, että en kisajännityksessäni paineista Jekkua psykoosiin vaan saadaan molemmat rento ja mukava kisakokemus. Tuloksesta siis vähän niin kuin viis, vaikka tottahan 1-tuloskin olisi ollut mukava. Kisafiilis oli kohtuu hyvä, kertaakaan en kiristänyt hampaita tai otsaohimoa ja muistin myös palkata Jekun suorituksen jälkeen. Vähän oli Jekku epävarman ja väsähtäneen oloinen, mutta tais siskon-tytön 2-päiväinen vierailukin painaa jaloissa. 1-tulos jäi pisteiden valossa kauaksi, mutta toisaalta ei se monesta senttimetristä ja metristä sittenkään ollut kiinni. Pienellä (?) onnella olisi sekin ollut mahdollinen.

Pisteet ja seliseli-osio:

Paikallamakuu 9, piste meni kun sanoin käskyn myöhemmin kuin muut. Oho, en huomannut itse ollenkaan.

Seuraaminen 8, alku huono, loppua kohti parempi, sivuaskelissa törmäilimme.

Istuminen 9,5

Luoksetulo 7, seisominen ok, maahanmenossa asetteli itsensä ensin jonkinlaiseen istuma-asentoon, toisella käskyllä maahan. Luokse kaaressa ja jäi vinoon.

Ruutu 0, lähti hyvin ja ennätin jo ilahtua. Hätäilin itse stopin kanssa, Jekku jäi ruudun etuosaan ja meni (ilman käskyä) maahan ennen kuin kerkesin korjata. Etutassut pari senttiä ruudun ulkopuolella.

Estenouto 8, törmäsi vähän kapulan kanssa

Metallinouto 7,5 - heitin korkeassa kaaressa kapulan n. 6 m päähän, jonka jälkeen tuomari käski uusia heiton ja rokotti siitä 2 pistettä. Eli ohjaajan piikkiin nämäkin pisteet. Puoli pojoa meni hieman huonosta otteesta kapulasta.

Tunnari 6,5. Toi oman, mikä oli suuri ilon aihe. Mutta palautti ravilla pureskellen ja kieritellen suussa.

Kaukot 6, kuulemma hyvät vaihdot, ainoa vaan että liikkuu eteenpäin.

Kokonaisvaikutus 9, meidän työskentely oli tuomarin mieleen ja Jekku "belgiksi ihanan rauhallinen". Piste lähti siitä että katsoin joissain liikkeissä maahan kun annoin käskyn. Ei halunnut rokottaa liikkeissä, joten otti sitten kokonaisvaikutuksesta. No tämäkin on hyvä tietää, en olisi itse tuommoistakaan huomannut.

Pisteitä tuli 214, 5 ja 3-tulos. Spekuloin että jos ruutu olisi onnistunut kohtuu täydellisesti, olisimme olleet parin pisteen päässä 1-tuloksesta. Sitten olisi kyllä ruvennut harmittamaan  kapulanheitto-käteni, jonka ansiosta menetettiin 4p. Tai kisajännityksestä kankea kieleni (hidas käskyttäminen paikallamakuussa), jonka ansiosta meni myös 4 p. Toisaalta Jekku teki melkein yhtä hyvin kuin treeneissä, ei ne treenitkään ole viime aikoina ihan nappiin menneet. Joten ei me ehkä vielä lyödä tokohansikoja tiskiin. Jatketaan syksyllä.

Hakua jeeee!

Hups, kohta vuosi kulunut viime vierailustani täällä. Karhun näkeminen oli ilmeisesti niin iso juttu, että jäin ihan sanattomaksi loppuvuoden tapahtumista. Kaikenlaistahan sitä kesäkiireiden jälkeen vielä viime vuonna tapahtui. Treenattiin ja käytiin yhdet jälkikokeet syksyllä (joista ensimmäinen voittajaluokan 1-tulos plakkarissa). Loppukesästä-syksyllä Jekku oli kahteen otteeseen doping-karanteenissa Tardak-pistosten takia ja pitkään jatkuneet epämääräiset oireilut diagnosoitiin viimein eturauhasen aiheuttamaksi. Tästä syystä Jekku kastroitiin syys-lokakuun vaihteessa. Eturauhas-vaivat katosivat, Jekku muuttui iloisemmaksi, mutta myös aika tavalla rauhottui. Narttujen perään vouhkaamisen tietenkin loppui, mutta samalla Jekusta katosi jonkinlainen särmä ja en ole vieläkään ihan varma onko se hyvä vai huono asia. Toisina päivinä olen iloinen kun se on arjessa nyt paljon helpompi, kulkee rauhassa vouhkaamatta ja on paremmin kuulolla. Keskittyminen treeneissä on parantunut, stressaaminen ja ylikiihtyminen vähentynyt. Jekku ei ärsyynny enää kovin herkästi, mikä on tietenkin ihan kiva juttu. Ikä luonnollisestikin on tehnyt tehtävänsä myös.  Joinain päivinä kuitenkin melkein kaipaan vanhaa tulista Jekkua, vaikka luulen että tämä uusi rento Jekku on elämäänsä tyytyväisempi. 

Monet kerrat talven mittaa kuitenkin mietin että mitenkähän tämä rennompi ja joskus vähän laiskakin olemus vaikuttaa maastolajeihin. Haussa on ylivireisyyden aiheuttama sählääminen ja keskittymiskyvyn puute on ollut vuosien varrella iso ongelma joten odotin että sählääminen olisi vähentynyt. Mutta olisiko vire laskenut vähän turhankin paljon.  Hakutreenein päästiin reilu viikko sitten sunnuntaina ja toisen kerran helatorstaina. Sunnuntaina Norvajärven (saksalaisten hautausmaa) radalla 5 hengen voimin. Muistaakseni 5 maalimiestä ja1 tyhjä. Suorapalkalla 4 ja 1 kiintorullalla ilmaisu (tais kuitenkin mennä niin että vahingossa 3 oli suorapalkalla ja 2 ilmaisua). Jekku oli oikein hyvä, motivaatio 100% mutta ei yhtään yli, keskittyi, löysi, irtosi hyvin, ei tullut imaistuksi jäljille, ei mitään rullan suuhun ottoa tutiksi jne. En muista mitään negatiivista tuosta treenistä (ehkä olen jotain unohtanut....).

Helatorstaita meidän kanssa tuli viettämään Jekun Diva-siskon tyttö Pääsky (1v) sekä Paula. Paula oli juuri aloittanut hakutreenit Pääskyn kanssa ja tuli nyt treenaamaan meidän ryhmän kanssa koko päiväksi. Pääsky on vauhdikas ja taistelutahtoinen tyttö, hakuradalla jo kuin vanha tekijä. Jekun mielestä oli oikein kiva leikkiä sukulaistytön kanssa mutta Jane pidettiin varoiksi erossa teinitytöstä, joka ei välttämättä vielä osaa kunnioittaa matriarkkaa tämän arvolle sopivalla tavalla :D

Hakua treenattiin taas Norvajärvellä, sää suosi, ei satanut mutta ei ollut kuumakaan, joten vietettiin metsässä sitten lähes koko päivä. Muut otti 2 kierrosta, mutta Jekku otti yhden pitkähkön treenin. Tallattiin 300 m, maalimiehiä Jekulle yhteensä 6, joista 3 alkuun ja 3 loppuun ja väliin aika monta tyhjää. Kolme ensimmäistä pistoa MM+suorapalkka (ensimmäisellä ehti ottaa rullan suuhun, joten lähdettiin näytölle). Nämä oikein hyvin. Tyhjillä upposi syvälle, joka kerta ihan aavistuksen kaarsi eteenpäin, mutta kun sivutuuli painoi hajua radan alusta, tämän voisi tulkita tuulen alle hakeutumiseksi joten en puuttunut tuohon mitenkään. Hyvänkokoiset pistot, työskenteli reilusti eteenpäin. Taisin lähettää 3 kertaa keskilinjan yli ja joka kerta vauhdilla ja suoraan hyvälle pistolle, hoh! Neljäs MM oli keskilinjan lähellä kannon takana, ilmasu, seuraava toisella puolella 50 m:ssä ilmasu+näyttö ilman palkkaa (ei ongelmia!) ja viimeinen maalimies takakulmassa umpipiilon takana olevassa kivikossa. Jekku kävi tarkastamassa umpipiilon ja jatkoi etsintää :) Kerrassaan loistava vire koiralla, ei "väsähtänyt" missään vaiheessa, mutta ei toisaalta mennyt ylikään. Näiden 2 treenin perusteella vaikuttaa siis siltä että kastrointi ei ole tehnyt Jekusta laiskaa sohvaperunaa vaan samalla innolla, joskin paremmalla keskittymiskyvyllä se työskentelee. Meinasin jättää hakua vähemmälle ainakin nyt alkukesästä ja treenata jälkiä sen mitä treenataan. Mutta eihän me malteta mitenkään jäädä hakutreeneistä pois. Oli aivan hirveän kivaa, kiitos koko porukalle!

Karhun kanssa kasvotusten

Juhannusta edeltävänä viikonloppuna käytiin Ivalossa seikkailemassa ja pk-kokeissa. Alunperin suunnitelma oli pitää samassa yhteydessä lomaa ja käydä jossain päin Inaria-Utsjokea vaeltamassa, mutta lomahaaveet kaatui työkaaoksen alle. Yövyttiin sentään metsän keskellä, Rajajoosepissa Villin pohjolan kämpässä Kolmosjoen rannalla. Kolmosjoen rannat oli hienot, mutta "mökkitien" varteen oli Metsähallitus pystyttänyt kahden vuokrakämpän lisäksi moton ja metsää oli kaatunut metsähallitusmaiseen tyyliin, joten kovin erämaista ei alueella ollut. Tapasin kämpän pihassa vanhan pariskunnan jonka mies oli ollut Kolmosjoella savotassa 50-60 luvuilla ja sain kuulla että alueella oli ollut isot savotat. Siihen aikaan oli väkeä ollut kuin pipoa ja alueella mm kauppa. Nyt en nähnyt pariskunnan lisäksi yhtäkään ihmistä ja arvelin että lähimmät "naapurit" oli 10 km päässä päätien varteen pysäköidyssä matkailuvaunussa. Kännykkäyhteys ei toiminut DNA:lla eikä Elisalla, joten nykytekniikan ulottumattomissa sentään oltiin.

Lauantain haku- ja sunnuntain jälkikokeet oli kaikkien aikojen pohjanoteeraukset ja hieman harmitti kotiin ajellessa että edes mentiin. Ehdin taas heittää rukkasetkin naulaan ja todeta että lopetan harrastamisen, mutta näissä kokeissa oli sen verran monta muuttujaa mukana, että ehkä en vielä tämän viikonlopun perusteella totea tilannetta toivottomaksi. Kokeista kirjoitan  oman analyysinsä kohta, mutta ensin tärkeämpiin tapahtumiin. Kolmosjoen maastoissa törmäsimme nimittäin karhuun. Tämä oli ehdottomasti yksi elämäni top-10 elämyksistä ja luultavasti se vaikutti koiriinkin aika tavalla. Saattoi vaikuttaa Jekun koemenestykseenkin aika pajon, joskaan en nyt kontion syyksi laittaisi kokeen epäonnistymista (suurin syyllinen löytyy tietenkin kylppärin peilistä...). Mutta kuinka moni hakukoira on ollut nokikkain karhun kanssa 4 h ennen koetta?!? Tai ohjaaja?!? Ainakin ohjaaja meni tästä sen verran sekaisin, että toimi tavallistakin pöljemmin ;) Mutta oli se sen arvoista. Karhun näkeminen luonnossa 50 m päässä on paljon parempaa kuin yhtään mikään koemenestys.

Hakukoe alkoi lauantaina klo 16 joten päätin tehdä koirien kanssa hyvän metsälenkin ennen Ivaloon lähtöä. Kävelimme kämpältä kohti Maikkumapäätä, ajattelin että ehditään käydä ainakin Maikkumajärvellä saakka, jonne johti vanha metsäautotie. Vähän ennen järveä tie nousi ylärinteeseen ja mäennyppylän jälkeen taas lievästi laski. Kävelin koirien kanssa rinnettä ylös kun sattumalta mäen nyppylän takana karhu käveli meitä kohti samaista metsäautotietä. Oltiin koirien kanssa tuulen alla, karhu ei saanut meistä hajua eikä koiratkaan ilmeisesti haistaneet karhua mäen takana. Mäen päällä Jekku haukahti pienen pöhäyksen ja jäi katselemaan minua kuin kysyäkseen että "mitäs nyt tehdään". Itse olin syventynyt tutkimaan kännykkää, joka rupesi siellä ylempänä toimimaan ja kun nostin siitä pääni näin karhun seisovan 50-60 m päässä. Karhu seisoi kaikilla 4 jalalla ja näytti jotenkin hyvin ujolta ja erittäin yllättyneeltä. Jälkien koosta (valokuvasta arvioin etutassun leveydeksi 15-17 cm ja takajalan pituudeksi 21-25 cm) päätellen mesikämmen oli melko kookas aikuinen, todennäköisesti uros, vaikka siinä metsätiellä arvioin sen korkeintaan keskikokoiseksi.Hämmästelin karhua hetken (ääneen!), mutta en kyllä yhtään tiedä kuinka pitkä se hetki oli. Hieman unenomainen muistikuva siitä jäi (onneksi sentään sain kuvia jäljistä, muuten voisin luulla että koko homma olikin unta...) Ei pelottanut, yhtään ajatusta ei kulkenut aivoissa, en muistellut ohjeita mitä pitää tehdä karhun kohdatessa eikä tullut mieleenkään perääntyä, paeta tai panikoida.  Ainoastaan hieman huolestutti että Jekku menisi karhun jalkoihin sättäämään ja sille kävisi huonosti (Jekku seisoi n. 10 m minun edellä karhun ja minun välissä). Kutsuin koirat luo tosi rauhallisesti ja sen jälkeen vaan ihastelin karhua jonkun aikaa, muistelen myös jutelleeni sekä koirille että karhulle... Kunnes aivot rupesivat toimimaan ja rupesin vähän vapisevin käsin virittelemään kännykkäkameraa. Kun liikautin käsiä, otti karhu jalat alleen; käännähti kannoiltaan ja lähti pätkimään niin lujaa kuin pääsi toiseen suuntaan. Huhhei olipas hieno ja jännä kokemus. Aina olen toivonut törmääväni karhuun, mutta en olisi voinut uskoa että se on tuollaista. Tunnelma oli niin hieno ja minut valtasi niin hyvä ja epätodellinen fiilis, että melkein kuin olisin kohdannut jotain isompaakin kuin vain metsän eläimen. Kun karhu oli mennyt, tärisin innosta ja hihkuin ja hypin :D Jos muinais-suomalaiset on kokeneet karhun kohdatessa samanlaisia fiiliksiä, niin ei ihme, että ovat ottaneet karhun palvonnan kohteeksi ja pyhäksi eläimeksi. Kerrassaan hieno ja outo kokemus, mitä saattoi kyllä lisätä viikon mittaa kertyneet isohkot univelat sekä se että jännitin hakukoetta aika tavalla. Aivojen tunnekeskus oli siis jo hyvinkin ylikuormittunut ja flippasi varmaan tuommoisesta aivan nurin.No hienoa se oli jokatapauksessa.

 

Etutassu

Takatassu

Koirat oli varmaan aika hämmentyneitä. Niillekin karhu tuli niin yllättäen että jähmettyivät paikoilleen enkä nähnyt niissä selvää pelkoa. Tutkittiin karhun jättämiä jälkiä yhdessä ja erityisesti Jane oli innoissaan lähdössä jälkien perään. Jane on törmännyt tuoreisiin karhun jälkiin 6 vuotta sitten ja silloinkin se oli kyllä kovin innostunut, mutta nyt tilanne oli hieman toinen kun karhu oli oikeasti lähellä. Olisi ollut tietenkin parempi jos olisin pysynyt rauhallisena karhun lähdettyä, enkä tanssinut ja rallatellut innosta, mutta eipä sitä kovin järkeviä tuossa tilanteessa ajatellut. Seuraavalla kerralla osaan varautua vähän paremmin ja ottaa huomioon myös koirat... Vähitellen lähdettiin kohti mökkiä. Kävin itse niin kierroksilla että jos ei olisi kamppeet olleet pakattuina, ei lähdöstä varmaan olisi tullut mitään. Kokeisiin kuitenkin suunnattiin.

Koirien käytös jäi minua hieman mietityttämään. Kumpikaan ei osoittanut pelkäävänsä karhua, mutta arvelin että ne silti pelkäsivät. Tilanne tuli todennäköisesti niin yllättäen että eivät ehtineet tajuta ennen kuin karhu jo oli siinä nenän edessä.Ja peilasivat ne tietenkin minun reaktioita, innostuivat mukana kun minä innostuin. Sunnuntai iltana minun oli pakko palata tapahtumapaikalle testatakseni koirien reaktion. Lähdettiin reippaasti kävelemään kohti Maikkumajärveä, koirat innokkaana mukana. Pääsimme ehkä puolen kilometrin päähän kunnes koirat rupesivat himmailemaan minun takana. Kumpikin jättäytyi minun kannoilleni ja kävi välillä jaloissa kiehnäämässä siihen tyyliin että arvelin että ne yrittää saada minua kääntymään takaisin. Kun vaan jatkoin matkaa koirat kulkivat minun takana. Selvästi olivat sitä mieltä että tällä kertaa saa laumanjohtaja kohdata karhun ensimmäisenä :D Käännyin lopulta takaisin ja koirat lähtivät laukkaamaan kohti mökkiä helpottuneina. Toiseen suuntaan olisivat olleet innokkaina lähdössä, joten kyse ei ollut siitäkään että olisivat olleet väsyneitä ja siksi haluttomia lenkille. Ne eivät halunneet palata karhun kohtaamispaikalle tai sitten karhu oleili edelleen lähistöllä ja ne haistoivat sen. Viisaita koiria minulla.

Loppuun vielä Kolmosjoen ja Kolmosjärven rannoilta otettuja kuvia, kuvausaika n. klo 01 yöllä.

EK1

Sunnuntaina Käytiin Jekun kanssa Kiimingissä EK-kokeessa. Pitkä ja väsyttävä päivä, mutta hyvässä seurassa oltiin. Samassa kokeessa oli Jekun siskot Piu ja Donitsi ja Karo ja Sarikin nähtiin Tassutörmällä. Päivä oli aurinkoinen ja lämpötila oli 20 asteen paremmalla puolen. Tuomareina Juhani Petäjistö (jälki, pudotettu, haku, tarkkuus) ja Petri Tsokkinen (tottis ja esineet).

Koe meni hyvin ennakko-odotuksiin nähden. Jekku on ollut 2 viikkoa aivan sekaisin, ruoka ei ole maistunut eikä treeneistäkään oikein tullut mitään. Jekku on juoksunartuista mennyt ennenkin sekaisin mutta en muista koskaan tällaista. Ennen ei nämä häiriötilat ole vaikuttaneet (ainakaan näin merkittävästi) treeneihin; nyt tuli jo vähän epätodellinen olo kun ennen niin innokas partiopoika muuttui haahuilevaksi EVVK haistelijaksi. Jekulla saattoi olla pientä eturauhasvaivaakin, kun viime viikolla se oli pari päivää vaisu ja kotona vaan makoili ulkona. Vielä maanantai-aamuna Jekku oli vähän outo, mutta tiistaina kutakuinkin normaali ja illalla jo tosi rasittava oma itsensä. Säpäkkyys on takaisin ja korvatkin kuulee jo jotakin, joten eiköhän se nyt ala olla kunnossa.

No mutta siihen kokeeseen  joka meni myös vähän hormonipilvessä haahuillen, mutta olin sitäkin iloisempi niistä osa-alueista joissa Jekku tsemppasi normaaliin tapaansa.Maastoilla aloitettiin:

Jälki: janalla pyörimistä ja takajälki, muuten tosi tosi hyvä, kepit löytyi. 56 p (-4 janalta)

Pudonneen esineen nouto: Jekku ei tajunnut mitä ollaan tekemässä eikä ollut työasiat päällimmäisenä mielessä. Koko seuraamisen haisteli maata (olihan siinä juuri kävellyt 2 narttua!) ja minä sihisin ja kihisin hampaiden välistä lisäkäskyjä. Lähetin noutoon ja Jekku lähtikin ensin, mutta jäi sitten pyörimään n. 20 m päähän jättiläismäinen kysymysmerkki pään päällä. Ei tajunnut missä on, kuka on ja etenkään mitä oli tekemässä. 0 p

Pitää muistaa harjoitella enemmän kisamaisesti, pitkiä odottamisia ja monen koiran tamppaamaa baanaa.

Esineruutu: Esineruutuun mentäessä en antanut Jekulle mahdollisuutta haistella maata, jätin sen makaamaan vähän kauemmas, kutsuin luokse kun oli meidän vuoro ja imutin makkaranpalalla kohti esineruutua. Tämä toimi ja esineruutu menikin sitten ihan eri tunnelmissa kuin edellinen osio. Lähetin keskeltä ruutua, Jekku poukkasi takakulmaan ja toi esineen. Tästä täydet 30 p

Haku: Alkoi olla jo aika lämmin. Edellisviikon hakutreenit oli menneet aika pipariksi mikä vähän heijastui Jekkuun epävarmuutena. Vähän huonoa työskentelyä ja toiselle puolen teki kapeita piikkistoja, mutta ei mitään katastrofaalista kuitenkaan. Ja oli vähän onneakin matkassa, molemmat maalimiehet löytyi, työskentelystä lähti 1 p, eli 69 p.

Maalimiehet oli samalla (vas) puolen, sivutuuli radan lopusta toi useimmille koirille hajun takakulmassa olleesta maalimiehestä ja vain 4 (/10) ilmaisi etukulmassa olleen maalimiehen, josta sai hajun vain menemällä eturajaa pitkin etukulmaan tai jopa vähän eturajan ulkopuolelle. Jekkukaan ei uponnut etukulmaan ja sai varmaan myös hajun takakulmastakin, koska lähti kaartamaan takakulmaa kohti. Joku onnekas  ilmavirtaus sitten toi kuitenkin etukulman maakuopasta maalimiehen hajun ja Jekku koukkasi sinne. Takakulmasta ei meinannut sitten löytyäkään  ketään. Ja kun toiselle puolen teki vielä huonoja pistoja, niin onnistuin mahduttamaan siihen 100 m matkalle n. 100 pistoa. Jekku kävi vasemmassa takakulmassa 2 kertaa. Ensimmäisellä kerralla oli mennyt piilon takaa saamatta hajua maalimiehestä, vihonviimeisellä pistolla (en enää kolmatta kertaa olisi saanut sitä sinne takakulmaan laittaa) etsi sitten kunnolla ja toi rullan takakulmasta. Tästä jäi kyllä hyvä mieli, luulen että molemmat opittiin jotakin.

Tarkkuusruutu: Tapansa mukaan Jekku sinkasi ruutuun vähän liian vauhdikkaasti ja meni takarajasta yli, tuli heti kuitenkin takaisin ruutuun ja tuntuu että ensi töikseen tökkäsi nenänsä esineeseen. Nosti, toi ja luovutti sen aivan täydellisesti. Aikaa ei mennyt montaakaan sekuntia. 19 p, piste meni kun "koira saisi pysyä paremmin ruudussa".

Maastosta  174 p


Tottis:
Jekkua kiinnosti tottiskentän herkulliset tuoksut ja minulla hermo kiristi päässä.  Ei ollenkaan hyvä vire kentälle mennessä, eikä koko tottissuorituksen aikana.

Jekku ensin paikallamakuussa: erinomainen.

seuraaminen: tyydyttävä, seilasi, ei ollut välillä ollenkaan mukana, kontakti varsinkin ekalla suoralla huono, paransi loppua kohden, mutta nuuhkaisi yhtä henkilöryhmäläistä

kamalan tuntuista, mutta menee tämän narttuhörhöilyn piikkiin. Jekku ei taida ymmärtää miksi mua hermostuttaa sen haisteluharrastus ja paineistuu mun kiristyvästä olemuksesta. 

Liikkeestä istuminen: erittäin hyvä, varmistin vartaloavulla että varmasti istuisi


Liikkeestä maahanmeno + luoksetulo: muistaakseni erittäin hyvä: sama vartaloapu (nyt vahingossa) kuin istumisessa, luoksetulo oli ok.


tasamaanouto: erittäin hyvä? vino perusasento sivulletulossa, en muista oliko muuta

hyppynouto: hyvä? ohjaaja siirsi heitossa painoa tukijalalle, tätähän ei nykyään saa tehdä ja vino perusasento, en muista oliko muuta. Minä sen sijaan meinasin ruveta tuulettamaan kun Jekku hyppäsi molempiin suuntiin ilmavat hypyt. Tämä oli päivän positiivisin juttu.

estenouto: Ohjaaja heitti kapulan päin estettä, tämän jälkeen tukijalka varmuuden vuoksi taakse että kapula lentäisi 10 m ja esteen yli, ihan hyvä kiipeäminen ja nouto (ote kapulasta ihan surkea, mutta tätä tuomari ei huomannut), jäi taas sivulletulo vajaaksi. erittäin hyvä tai hyvä.

Eteenlähettäminen: hyvä, lähti hyvin ja reagoi käskyyn heti, mutta jäi kyynärpäät irti maasta vähän puolittaiseen asentoon joten tarvi 2 maahanmenokäskyä.

Pisteitä 88 p

Hyvällä mielin ajeltiin illalla kotia (koe päättyi 7 aikaan), EK1 plakkarissa, 2-tulos (262p), sijoitus oli 2/7.

Hakua ja jäljen tynkää

Lumet sulaa pikkui hiljaa ja lauantaina päästiin jo korkkaamaan Toramon hakuratakin.Ou jee. Kyllä oli taas kiva kyykkiä puun juurella maalimiehenä ja treenata Jekun kanssa metsässä. Jekun vuoro oli viimeisenä, joten se oli aika kierroksilla. Autolla heitin sille kourallisen nappuloita varvikkoon pikakeinona rauhottumiseen. Ihan kuin tää olisi toiminut, Jekku malttoi poimia ehkä puolet nappuloista, mutta mun mielestä kierrokset väheni ainakin 50% siinä syödessä :D 4 maalimiestä, joista 3 suorapalkalla ja 1 ilmaisu sekä 3 tyhjää. Varmuuden vuoksi rulla ylhäällä 3 ekan piston ajan, kun oli kevään ekat treenit eikä montaa treeniä keretä ennen EK koetta ja halusin minimoida kaikki epäonnistumisen riskit. Huoli oli kuitenkin turha, Jekku oli oikein pätevässä vireessä ja työskenteli kuin hakukoiran pitääkin.
Maalimiehet etsi ja löysi hyvin, ilmaisu + näyttö ok, tyhjät onnistui ensimmäistä lukuunottamatta hyvin. Ensimmäiselle lähti vinoon, enkä korjannut (??!??) Toisellekin lähti vähän huonosti, mutta nyt korjasin ja uusintaurityksellä tuli hyvä laatikko josta lähetin lennosta toiselle puolelle ja tämä oli oikein hyvä. Tällä pelillä pitäisi EK 1 hakuosuus olla selvää pässin lihaa.Voittajaluokan hakukoetta varten pitää treenata:
- suoria pistoja
- risteilyä
- pitkiä ratoja
- palkattomia maalimiehiä
- kohottaa kuntoa
- leikata turkki pois (se on tällä hetkellä järkyttävä, kuin näyttely colliella)

Sunnuntaina tein Mäntyvaaran esineruudun liepeille 2 janaa ja niiden vanhetessa tarkkuusruudun. Tarkkuusruudussa oli pieniä kauneusvirheitä; hieman liian vauhdikas aloitus (pitää treenata nyt kaikki pikkuruudut niin että Jekku on autossa tallaamisen ajan, tähän saakka suurin osa treenattu lenkkien yhteydessä ja Jekku viritetty/virittynyt ruutuun eri lailla) ja kuopiakin piti. Lantti löytyi kohtuu nopeasti mutta kun se kuopsastiin uuteen paikkaan niin uudelleen löytyminen kesti huomattavasti kauemmin. Janat onnistui hyvin. Oikaisi vähän ekalla ja tokalla meni toiseen suuntaan vinoon, mutta laitoin tämän puuskittaisen tuulen syyksi. Pääasia että ei ottanut takajälkeä ja  alku oli muuten rauhallinen. Kulmat hyvin ja keppi löytyi jäljen päästä. Iltapäivällä käytiin vielä Tassuvaarassa ottamassa lyhyt tottis. Lauran ja Kiran parina ilmottautuminen, josta Jekku paikallamakuuseen ja minä Kiralle henkilöryhmään. Tämän jälkeen Jekulle seuraamista ja kappas Jekku keuli ja oli lähdössä eteenmenoon. Eli edelleenkin Jekku on sitä mieltä, että paikallamakuun jälkeen tulee eteenmeno (ainakin silloin kun on pari suorittamassa samaan aikaan). Tältä haaveelta pitää nyt katkaista siivet. Henkilöryhmää otettiin myös, siinä piti käydä nuuhkaisemassa Annaa (joka oli lauantaina maalimiehenä), lisää tarvis tätäkin treenata. Luoksetulot oli ok, 2 kg kapulalla pari noutoa, nämäkin ihan hyvin kun vähän autoin pysähtymään ajoissa. Törmääminen kapulan kanssa on vielä aika herkässä.

Hypyt on tauolla ens viikonloppuun saakka. Keskiviikkona molemmat koirat kävi fyssarikäsittelyssä ja Jekun selkä oli tosi pahasti jumissa. Selkää ei saatu kerralla ihan kuntoon joten mennään ens keskiviikkona uudestaan. Jekulla oli myös koko oikea puoli kireä joten ollaan vissiin treenattu liikaa! Pitää ottaa työn alle opettaa Jekku kävelemään oikealla puolella hihnalenkillä niin tulis vastapainoa tottikselle. Hyppytreeneihin saatiin ohjeeksi verryttellä ja palautella mahdollisimman pientä ympyrää  juoksuttamalla. Vähintään 10 kiekkaa molempiin suuntiin. Täytyy muistaa muutenkin verrytellä kunnolla ennen ja jälkeen tottistreenien. Janella oli lonkan koukistajat jumissa, mutta muuten ei ihmeempää ja lonkatkin saatiin vetreiksi melko helposti.

Oi ihana toukokuu

Tällainen oli aamun lumitilanne, lehtitiedon mukaan yöllä satoi 19 cm lunta. Voi plääh. Ei tarvi miettiä maastotreeniä vähään aikaan.