Päivittelyä

Kylläpäs aika rientää ja lapsi kasvaa. Blogia en ehdi tai saa aikaiseksi päivittää vaikka paljon olisi kaikenlaista kerrottavaa. Kesäkuu oli töissä hirveän kiireinen ja kun moni asia stressasi ihan liikaa, tuli vapaa-aika vietettyä enemmän metsälenkeillä kuin treenikentällä. Metsässä kun hermo lepää.

Mun erittäin kaunis kolmikko

Toukokuussa oltiin RPKK:n leirillä jälkiryhmässä, siitä kasasin oman jutun.
Toukokuun viimeisenä viikonloppuna Paula ja Pääsky tuli kylään. Treenattiin kaatosateessa vähän hakua ja vähän kuivemmassa kelissä tokoa. Muuten sitten vaan parannettiin maailmaa ja puhuttiin koirista ja kaikesta siihen liittyvästä. Juju ja Pääsky olivat oikein sopiva pari. Suurimman osan ajasta kaksikko puuhasi omia juttujaan pihalla ja hauskaa tuntui olevan.

Kesäkuun ekana viikonloppuna oltiin Saaran tehotottiskurssilla, jossa yhtenä tavoitteena oli saada Jujua ahneemmaksi. No ei se hirveän hyvin onnistunut, mutta tajusin myös miksi. Kennelyskästä lähtien olen käyttänyt paljon aikaa ja ruokaa kaikenlaiseen rauhottumistreeniin (odottamista, paikallamakuuta yms) joten Juju on aika hyvin ehdollistettu rauhalliseen mielentilaan ruuan kanssa. Lisäksi se on innostunut leikkimään siinä määrin, ettei oikein motivoidu mistään perussafkasta kun tietää että lelutkin on olemassa. Ei kai sen tarvitsekaan. Jospa annan ruuan ihan ruokana ja tottikset sitten palkataan leluilla tai "paremmalla ruualla". Sunnuntaina otin parempaa ruokaa (maksaa ja lihaa) ja se toimi seuraamisen opettamisessa ok. Saaran neuvot oli että taaemmas ja kauemmas, kannattaa ylikorostaa paikkaa, koska se jokatapauksessa tulee ajan mittaa lähemmäs ja edemmäs. Kokeiltiin myös pallon kanssa ja tämäkin voisi toimia ihan hyvin. Takapään käyttöön vinkkinä tuli peruuttamista ja kaikenlaisia kiemuroita namikättä seuraten.

Kesäkuun alkupuolella oli myös helteitä muutama päivä. Käytin koiria lenkillä Mellalammella ja Juju oppi uimaan. Se putosi vähän vahingossa veteen ja lähti saman tien uimaan ensin Jekun perään ja sitten muuten vaan. Ja joka kerta hyppäsi veteen "pommina" mitä oli ihan pakko kuvata.

Saaran koulutuksen jälkeen en kerennytkään treenata oikein mitään. Ennen juhannusta oli seminaari Kilpisjärvellä, joka vei kaiken ajan ja hermorakenteen minulta. Kilpisjärvellä oli lunta ja kylmää, mutta koirat oli tyytyväisinä ja erittäin hyvin hoidettuina kotona Anniinan kanssa (Jane & Jekku) tai Sirkan &co luona (Juju). Juju tykkäsi hoitopaikastaan siinä määrin, ettei olisi oikein malttanut enää tulla kotiin. Tinka oli erityisesti mieluinen kaveri vaikka kyllä Jekkukin oli mukava nähdä 5 päivän jälkeen.

Porukka juhannus-metsälenkillä

Juhannus meni elpyessä, univelkaa pois nukkuessa ja vähän treenattiinkin. Yksi jälki Jujulle Vennivaaraan ja yksi tottistelu Tassuvaarassa. Jälki meni oikein hyvin ja tottiksessa muisteltiin lähinnä mitä on tähän saakka treenattu. Juju muisti hyvin, minä en. Lisäksi käytiin metsälenkeillä ja oleiltiin pihalla koska kerrankin ei ollut itikoita, 5 C lämpötila ja navakka pohjoistuuli piti siitä hyvin huolen. Jujun kanssa pyörähdettiin turisteina näyttelyssä. Se olikin hyvä kokemus. Mennessä Juju murmutti kaikille vastaantulijoille (koirille), mutta kun päästiin belkkarikehään, rauhottui, ja sen jälkeen oli lunkisti ja rauhassa. Juju muistuttaa kovasti Janea näissä tilanteissa, kerrassaan maailman helpoimmat koirat pitää mukana ja kulkea väkijoukoissa, kun alun innostuksen jälkeen ei mieltä tunnu mikään paljoa hetkauttavan. Tykkään tästä ominaisuudesta todella todella paljon. Jujusta tykkäsin ensi näkemälläni todella paljon, mutta kyllä siitä vaan silti voi tykätä viikko viikolta vielä enemmän :D
Viime viikkoina on hampaat irtoilleet suusta mukavasti. Toinen yläkulmuri-maitohammas ei meinannut lähteä ja olin jo soittamassa maanantaina eläinlääkärille kun eilen huomasin että hammas heiluu. Ja illalla sitä ei enää ollutkaan.

Pystytukkainen ja totinen Juju

Leirillä

Toukokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna oltiin perinteisellä RPKK:n pk-leirillä Jujun kanssa. Leiripaikkana tällä kertää Leirikari, kun kaupunki otti ja laittoi Hirvikarin myyntiin. Hauskaa oli, treenattua tuli, Jujulla oli hirmuisen kivaa ja se oli koko viikonlopun ihan oma Risto Reipasmainen itsensä. Jane ja Jekku jäi kotiin Anniinan hoitoon ja sekin oli sujunut ihan hyvin.

Oltiin jälkiryhmässä Kimmo Sairasen opissa. Kimmo on pelastuspuolen ihmisiä ja treenaa pikkuisen erilailla jälkikoiria kuin mihin itse olen tottunut. Ei tuntunut suosivan makkarajällkiä vaan opetti suoraan koiran etenemään ihmishajuvanaa pitkin palkalle. Periaatteena oli, että koira oppii heti ja paremmin jäljestämään ominaishajua, motivaatiota korostettiin. Ekana päivänä olin vähän h-moilasena kun katsoin miten yhtäkin koiraa hetsattiin juoksemaan pallolle tai käytettiin laumaviettiä koiran motivaation ja kierrosten kohottamiseen sellaiselle tasolle, minkä minä olen oppinut "kielletyksi". Mutta niin se vaan näytti toimivan. Älyttömän hyödyllistä saada vähän uutta näkövinkkeliä jäljen opettamiseen ja kyllä varmaan otan vielä näitäkin menetelmiä käyttöön. Jujun kanssa treenattiin ihan samaa rataa kun siihenkin saakka. Itse olin toivonut että saisin jo "luvan" ruveta tekemään vähän jotain muutakin. Ruuan kylväminen nurtsille on välillä tuntunut tylsältä, mutta jatketaan nyt samaan malliin ainakin toistaiseksi. 

Juju bondaa kouluttajan kanssa

Jujun treeneissä ei ollut oikeastaan mitään kovin ihmeellistä. Juju keskittyy hyvin, kehuttiin hyvähermoiseksi (niin minustakin), nenä pysyy maassa ja  ikäisekseen se oli muutenkin aika pätevä.
Lisää matkaa, kulmia ja makupalattomia pätkiä lisäten jatketaan. Muita huomioita oli nyt muurahaisten välttely, yksi jälki meni pilalle kun maksanpalat oli muurahaisten kuorruttamat. Natural menu ei niille tuntunut kelpaavan, joten sitä sitten metsäjäljille. Makupalapurkin jätin jäljen päähän ja niin taidan tehdä jatkossakin. Toistaiseksi ei ainakaan ole pelkoa että vauhtia olisi liikaa, sais jopa olla vähän enemmän, mutta se taas kyllä on verrannollinen niihin makupaloihin. Jos laitan normi-kuivamuonaa, niin Juju menee reippaasti syömättä yhtäkään nappulaa. Jos laitan vähänkin parempaa, se napsii joka makupalan ja etenee hyvinkin hissukseen. Enpä usko että tämä on mikään ongelma. Eiköhän vauhtia tule lisää kun ruokaa vähennetään jäljellä.

Muiden koirien treeneistä tuli vinkkeinä mm:

Liinankäyttö treeniä :D

- Alkuopetus hiihtojäljillä (tätä tehtiin Liehkulle): Koiran nähden (ensin) tai mielikuvana jäljentekijä hiihtelee kunnon hajuvanan ja jättää jäljen päähän palkan joko ruokakupissa tai lelun. Liehku ei innostunut palkasta kovin paljoa ja muutettin niin, että jäljentekijä jäi maalimieheksi palkkaamaan jäljen päähän. Tämä toimi hyvin motivaation kohottajana.

- Kimmo kouluttaa koirat tunnistamaan jäljentekijän ominaishajun ja jäljestämään myös kovalla alustalla (asvaltti, lumi, jää) ja kovassa häiriössä (esim Prisman parkkipaikalla). Ilman makupaloja tehty alkukoulutus parantaa hänen mukaansa koiran kykyä seurata jäljentekijän ominaishajua. Mielenkiintoista. Enemmän kyllä tulen Jujun kanssa tekemään kaikenlaisia vaikeitakin jälkiä, kovaa alustaa ja pahoja häiriöitä. Kunhan nyt päästään vähän pitemmälle.

- Motivaatiota korostettiin, sitä treenattiin melkein joka koiralle lisää. Sitä lisättiin mm käyttämällä laumaviettiä (maalimies jäljen päässä), kunnon palkoilla vinkupalloilla yms.

- Liinan käyttöä treenattiin ihmisillä :D Valjastettiin vuorotellen toinen toisemme koiraksi ja opeteltiin reagoimaan oikea-aikaisesti. Ihan hyödyllinen harjoitus, koirana ollessaan huomasi miltä ohjaajan epälooginen ohjaus ja esim pakotteet tuntuu.

Terveisiä sairastuvalta

Voi vee mikä viikko, kiirettä joka rintamalla ja unettomia öitä. Ehdin juuri maanantaina huokaista helpotuksesta ja todeta että ei se kennelyskä-pöpö sitten päässytkään meille, kun tiistaina heräsin aamuyöstä kovaan yskimiseen. Tiistai päivän ja seuraavan yön Juju yski ja yski, kakoi ja oksenteli isoja limalammikkoja ja oli välillä ihan voipunut kovasta yskimisestä.  Keskiviikko-iltana alkoi vähän helpottaa, mutta torstain ja perjantain Juju aivasteli ja nokka vuoti. Tänään on yskinyt ja pärskinyt enää satunnaisesti, joten ollaan voiton puolella. Harmittaa kuitenkin kun juuri nyt piti sairaus iskeä. Ensi viikolla oli tarkoitus lähteä reissuun ja vapun jälkeen Eloisa-Off Lines leirille, jossa oltais nähty mm kaikki Jujun sisarukset omistajineen ja kasvattaja. Mutta Juju on nyt pari viikkoa karanteenissa, joten leirit pitää unohtaa. No tämmöistä tämä on.

Jane on ontunut epämääräisesti oikeaa etujalkaansa, välillä pahastikin.  Viime viikolla käytiin näyttämässä jalkaa Ullalle, joka paikallisti kivun keskimmäiseen varpaaseen. Kuvattiin (ilman rauhoitusta, hyvin onnistui) eikä luustossa näkynyt mitään joten diagnoosi oli revähtäneet nivelsiteet. Kipulääkkeitä ja vähän rauhallisempaa menoa, eiköhän se siitä tokene.

Viimeisin potilas näyttää olevan Jekku, joka otti tänään yhteen naapurin sakemannin kanssa. Naapurissa asuu perhe, jolta säännöllisin väliajoin pääsee koira karkaamaan ovesta ulos. Talo on aivan tien vieressä ja huonoksi onneksi olemme aika monta kertaa lyhyen ajan sisällä olleet juuri kulkemassa ohi, kun koira pääsee tielle riehumaan. Tänään oli lapset jättäneet oven auki (koira saa sen auki jos ei ole lukossa) ja saimme koiran niskaamme sillä seurauksella että Jekun selkä napsahti. Jekku ulvahti tappelun tuoksinnassa ja illalla Jekku kulki selkä pahasti köyryssä ja oli vaisu. Pläääh. Harmittaa ja ottaa aivoon.  Pitäs ruveta etsimään uutta kotia jostain metsän keskeltä, missä ei naapurit ole harmina.

Pääsiäisenä sentään päästiin ulkoilemaan ja vähän treenaamaankin. Juju oppi vihdoin hyppäämään sohvalle (voi voi siellä on nyt tungosta) ja yritti saman tien hypätä sinne vähän joka suunnasta. Käsinojan yli hyppy ei ihan onnistunut mutta yksi ilta sain Jujun niskaani kun se hyppäsi sohvan takana olevan tuolin kautta selkänojan yli sohvalle. Juju on agilitysukua ja sen huomaa :D  Pari kertaa olen metsässäkin vetänyt syvään henkeä kun olen nähnyt Jujun ilmalentoja puun runkojen, ojien ja muiden esteiden yli. Mutta taitavasti se on aina lentänyt ja laskeutunut sinne minne on tähdännyt, vaikka rämäpäiseltä tuntuva meno on mielestäni ennakoinut luunmurtumia ja muita murheita. Jujun mielestä on turha kiertää jos ylikin pääsee.

Pääsiäisen aikaan tehtiin pari nurmikkojälkeä ja Juju vaikuttaa hoksanneen jäljestämisen jujun eikä enää kauheasti mieti että mitäs tässä pitäisi tehdä. Vauhtia tuli yhtäkkiä kauheasti lisää ja ruoka lakkasi kiinnostamasta jäljellä. Viimeisellä kerralla laitoin sekaan vähän maksaa mikä maistui paremmin. Jäljestäminen on selvästi Jujun juttu, luulen että siitä tulee meidän ykköslaji tänä kesänä. Hakuakin ollaan yritetty päästä treenaamaan, mutta tällä viikolla on vasta sen verran lumetonta, että pääsee metsään. Maanantaina treenattiin Lauran kanssa vähän kentällä. Juju sai juosta minun ja pressun päällä tai pikku kuusen takana olevan Lauran väliä. Pressu vähän ihmetytti, samoin piilossa oleva Laura, mutta reippaasti Juju menee kun vähän autetaan. 

Possulle kyytiä...

Eilen otin Juju töihin mukaan kun piti käydä tulostamassa papereita. Seikkailtiin samalla hissillä, erilaisissa portaissa ja kuljettiin kellarissa pimeitä käytäviä, kolisevia lattioita ja monen oven takana olevissa kylmähuoneissa. Jujun mielestä kaikki oli kauhean kivaa vaikka samalla aika jänskää. Tomerasti se vaan kulki edellä ja tutki kaikki paikat hieman pettyneenä siitä että paikalla ei ollut ketään muita. Tuli  testattua vähän vahingossa ääniin reagoimistakin, kun huomaamattani kello tuli 8 ja varashälyttimet meni päälle. Ennen tätä rupeaa todella kovaääninen summeri soimaan merkkinä siitä että ovella pitää käydä näpyttelemässä hälyttimet ohittava koodi. Summeri  saa heikkohermoisemmat ihmisetkin pelästymään mutta Juju ihmetteli sitä vain hetken ja tuli sitten leikkimään kuplamuovin palasella minun kanssa ujelluksesta välittämättä. Ongelmaa ei aiheuttanut myöskään tämän päiväinen renkaiden vaihto, minne myös otin sen mukaan. Vaihdettiin renkaat Metlalla ja auottiin pultit räikällä. Homma, työkalut ja Metlan autotalli oli Jujun mielestä vain tosi kiinnostavia, eikä se piitannut pienestä metelistä alun ihmettelyä enempää. On se vaan niin tosi reipas kaveri.

Minä ja mun frendit

Jännä viikko takana. Maanantaina käytiin rokotuksilla, piikki ei tuntunut missään, mutta eläinlääkäri, Ulla nimeltään, oli ihana. Annoin ilon näkyä ja tuntua Ullan naamassa. Ullan koiraankin tutustuin, ensin kyllä haukuin sen. Painoa oli 7.5 kg. Treenattu on kaikenlaista, kosketusalusta oli tällä viikolla uutena tehtävänä. Se oli helppo nakki, hoksasin heti mitä on tarkoitus tehdä. Pari jälkeäkin olen haistellut ja maistellut. Kaikki namit tuli imuroitua jäljeltä kitusiin. Kaikista kivintä kuitenkin oli treffata kavereita. Torstaina nähtiin John.

Johnilla oli mukana lelu, jota minäkin olisin halunnut kokeilla...

 

John ei ollut ihan varma olisko se hyvä idea..

 

 Vähän neuvoteltiin asiasta....

 

 Mä vähän kokeilin....

 

 Ja sit me jo tapeltiin siitä ihan kilpaa... John oli kyllä tosi kohtelias eikä vetänyt ihan täysillä.... kai....

Lauantaina käytiin pentutreffeillä jossa mä leikin Sunnan kanssa. 

 

 Sunnan hymy

 

 Osaan minäkin hymyillä :D

 

 Taas mentiin...

 

 Joukkoon liittyi myös Rudo, me ihmeteltiin kun sillä oli villapaita päällä...

12 v ja 12 vk

Lauman juniori ja seniori on nyt samoissa lukemissa. Juju tänään 12 viikkoa ja Jane juhli pari viikkoa sitten 12-vuotis synttäreitä. Tai ei se mitään juhlinut, koko päivä meni sen kummemin noteeraamatta eikä edes maksalaatikkokakkua näkynyt. Janen elämä on muutenkin ollut viime viikot kaikkea muuta kuin juhlaa. Ällöttävä rääpäle on edelleen täällä ja jalkakin kipeä. Kelit on hemmetin liukkaat ja etujalan lisäksi perjantaina revähti vähän takajalkakin. Eilen frouva sai manikyyrin, pedikyyrin, harjauksen ja hieronnan mikä tuntui piristävän. Jane sietää paremmin ja paremmin Jujua ja Jujukin tuntuu vähän oppivan käytöstapoja, joten eiköhän se tästä vielä iloksi muutu. Liukkautta lukuunottamatta keli on ollut vallan mainio. Loppuviikosta käytiin joka aamu "retkellä" lähikankaalla, missä hanget kantaa, linnut laulaa ja aurinko paistaa.

Jane 12 V

Pojat

Jane nauttii kevätauringosta

Juju on käynyt viikottaisilla pentutreffeillä missä saa tehdä tuttavuutta sekä ikätoverien että vähän aikuisempien koirien kanssa. Juju on edelleen eniten ihmisten perään, nykyään erityisesti ihmisten taskuissa olevien makupalojen perään, toiset koirat kiinnostaa vähemmän. Kahdenkesken Juju tykkää kyllä leikkiä, mutta jää sivummalle kun isompi porukka riekkuu. Eilen otin pikkuisen tottista samalla kun muu porukka riekkui ympärillä ja Juju innostui kyllä tottistreenistä paljon enemmän kuin ympärillä juoksevista pentukavereista. Ruokahalu on parantunut niin että nykyään Juju on ahne kuin porsas. Kaikenlainen treeni on helppoa ja kivaa, samoin leikki luistaa nykyään leluillakin. Ei pelkästään mun lahkeilla.

Jos 9-viikkoisena oli vasen korva pystyssä, niin 11-viikkoisena oli oikea

Mutta kuinkas sitten kävikään.... Molemmat korvat väsähti 12- viikkoisena

Olen ollut laiska ja vienyt koko kööriä yhdessä aamu- ja joskus iltalenkillekin. Siinä on tullut treenattua yhdessä pysymistä, kaikki kun on juosseet suurimman osan lenkistä vapaana. No hyvähän tämäkin on opetella, mutta niin olisi remmilenkkeilykin, jota ollaan harjoiteltu aika vähän. Kaupungilla käytiin keskiviikkona ja samaan tapaan kuin aikaiseminkin, Juju rakasti kaikki vastaantulijat: lapset, aikuiset, turistit ja puliukot. Hakua on kokeiltu kentällä 2 kertaa, ts Juju sai juosta kerran Elinan ja Outin väliä ja kerran Laura luo. Eipä siinä nyt vielä mitään kummempaa. Pari pikku jälkeä on myös ajettu, Tassuvaaran laitamilla on pläntti paljasta maata. Varsinaisia maastotreenikelejä saadaan kyllä vielä odotella, -10C yöpakkaset ei kauheasti edistä lumien sulamista.

Viikkokatsaus

Ensimmäisenä 9-viikkoiskuvat tältä päivältä. Korvat alkaa olla pystyssä...

Oikea vielä vähän miettii... 

Hieno viikko takana, kevättalvi vaikuttaa palanneen Lappiin ja muutamana päivänä on nautittu aurinkoisesta kelistä. Tänään sunnuntaina oli erityisen hienot ulkoilusäät, pakkasta jokunen aste, aurinkoa täydeltä terältä ja hankikanto! Ulkoiltu on melko maltillisesti kun napero on vielä niin pieni, mutta pieniä metsälenkkejä on tehty melkein joka päivä. Tiistaina treffattiin Helena ja Nöppis, n. 4 viikkoa Jujua vanhempi labbispentu. Pojat olivat hyvin samantyyppisiä leikeissään, mutta kokoeroa oli sen verran että Juju meinasi painileikissä jäädä vähän alakynteen. Tämä meinasi suututtaa Jujua ja se näkyi ja kuului.  Hyvässä yhteisymmärryksessä kuitenkin tutkittiin metsän ihmeitä, juostiin vähän kilpaa ja karsittiin puita.

Keskiviikkona käytiin Nooran luona ja nähtiin kaikkia ihania eläimiä. Vertti (15 v) ja Elmo (10 v) papparaiset olivat juuri sopivat seuralaiset ja roolimallit Jujulle, erityisesti Elmon kanssa oli mukavaa.

Juju ja Elmo

Hevosiakin käytiin katsomassa ja niihin piti ensin pitää etäisyyttä mutta uteliaisuus voitti aika nopeasti ja Juju tuli vähän lähempääkin katsomaan. Hevosen kakka oli tosin parempaa kuin itse elukat. Kissoja ja marsujakin Nooralla nähtiin, mutta ne ei herättäneet sen kummempaa intohimoa, puolin tai toisin.

 

Torstaina käytiin Metlalla kun työkaverit kinusivat että toisin pennun näytille. Siellä oli sitten monta tätiä ja pari setää innokkaana pentua lääräämään ja Juju oli vähintään yhtä innostunut ihmisistä kuin ne siitä. Juju viihtyi töissä jopa niin hyvin, että sitä oli hieman vaikea saada sieltä pois; seurasi ihmisiä näiden toimistoon ja jäi istumaan seuraksi kun nämä ryhtyivät näpyttelemään tietokonetta. Juju sai lempinimen konttorirotta ja mietittiin voisiko siitä tulla työhyvinvointikoira. Koirien tuominen Metlalle kun on ehdottomasti kiellettyä... Torstaina käytiin myös treenihallilla, jossa Juju oli tooodella kiinnostunut isojen koirien tekemisistä ja olisi mielellään lähtenyt kaikkien mukana seuraamaan, leikkimään ja tekemään. Häkissä tai hihnassa olo turhautti sitten siihen malliin, että vein Jujun autoon siksi aikaa kun otettiin pieni treeni Jekun kanssa. Autossa Juju onneksi on aivan rauhallinen, laittaa nukkumaan saman tien. 

Perjantaina käytiin eläinkaupassa ostamassa vähän ruokaa ja puruluita. Kauppa oli Jujun mielestä taivas, se hullaantui totaalisesti herkullisista hajuista ja ihmisistä. Käytiin vielä kävelemässä kaupungin laidalla ja kun se onnistui hyvin mentiin ihan city-centteriin Lordi-aukiolle käppäilemään. Juju ei ole vielä kauhean paljoa treenannut hihnassa kävelyä ja pelkäsin lähinnä että en saa pideltyä sitä ihmisten ilmoilla kun se niin kauheasti rakastaisi mennä kaikkien luo. Muutama turistiryhmä meinasikin saada Jujusta maskotin ja yksi pentukuumeileva mies meinasi sen kaapata. Minä totesin että Jujun kanssa pitää ehkä panostaa enempi kontaktiin minuun kuin vieraisiin sosiaalistamiseen.  Käytiin myös Sampokeskuksen tuulikaapissa ja Hemingwayn luiskalla kokeilemassa ritilälattiaa (ja ihmettelemässä liukuovia). Kaikki oli tämän reippaan ja rohkean tutkimusretkeilijän mielestä huippu nastaa. 

Perjantaina sitten vaan pidettiin omalla porukalla hauskaa...

 

Viikonloppuna treenattiin yksinoloa (mikä edelleen on Jujun mielestä pienen koiran kiusaamista) ja ulkoiltiin. Sunnnuntaina käytiin treenihallilla missä kaikki sai vähän treenata. Jekku teki merkkejä, tunnarin, pitkän seuraamisen, sivulletuloja, sivuaskelia, peruuttamista peilin edessä, kaukoja ja luoksetulon. Kaikki tosi hyvin, kaukoja otin lauta takajalkojen edessä ja se toimii hyvin. Juju teki imutus-seuraamista ja kaukoja. Hyvin meni :) Juju osaa jo istua ja odota käskykin alkaa hahmottua. Luoksetulo on vauhdikas ja toistaiseksi aika varma ;) Tunnarikapulaa se kantoi itsekseen, joten rupesin sitten opettamaan noutoa :D Siinä on vielä vähän tekemistä... 

Jekku on ollut kipeän oloinen, vaisu ja vähän ärtynyt. Selkä taitaa nyt vaivata mikä ei ole ihme kun kelit on ihan hirveän liukkaat ja liikunta on ollut aika nykivää. Jekulle on heitetty turhan paljon palloa, se on ollut pihalla valvomatta (oravien perään ryntäilyä...) eikä ole keretty tehdä pitkiä, rauhallisia lenkkejä. Perjantai-iltana Jekku oli haluton liikkumaan, makasi omassa kopissaan ja hengitti raskaahkosti. Annoin kipulääkettä, otin sen sänkyyn viereeni nukkumaan, jotta sai olla pennulta rauhassa (nukuin itse tosi hyvin mutkalla 2 belkkarin välissä) mutta aamulla se oli onneksi piristynyt. BOT loimi kaivettiin kaapista ja otetaan aika rauhallisesti vähän aikaa. Lauantaina Jekku säikäytti myös toisella tavalla. Jekku tuli sisään pihalta ja oli tosi vaisun oloinen joten menin hakemaan rimadyliä keittiöstä. Annoin rimadylin puolikkaan veriletun sisällä jonka syötyään Jekku sai kohtauksen, joka näytti siltä kuin se tukehtuisi. Kuin olisi yrittänyt kakoa jotain kurkusta ja kaapi paniikinomaisesti kuonoa. Minä sitten työnsin sormet sen kurkkuun niin syvälle kun sain, mutta siellä ei tuntunut mitään. Edelleen paniikinomaista kakomista ja minä mietin että A) voiko koira tukehtua puolikkaaseen verilettuun ja B) voiko se jäädä kiinni niin syvälle että sitä ei sormet ylety poistamaan. En tiedä mutta aika avuton tunne tuli ja ehdin todella pelästyä. Jekku rauhottui ja kun se näytti hengittävän sain päähäni antaa sille piimää (ehkä se huuhtelisi palan alas...) Joi piimää mutta sitten alkoi taas hillitön, hiljainen kakominen ja kuopiminen. Hakkasin Jekkua selkään, nostin takajalat ylös ja yritin ties mitä että "pala" lähtisi liikkeelle... kurkkasin sen suuhun jossa oli verta ja sitten vasta pelästyinkin... Se on niellyt jotain terävää ja röörit on riekaleina... Onneksi huomasin kuitenkin myös että kitalaki näytti jotenkin omituiselta ja helpotus valtasi mielen. Jekulla oli nahkaluun (Jujulta varastetun puruluu-kengän pohja) pala juuttunut kitalakeen :D Jekku kun reagoi kaikkeen aika isosti, niin tottahan tämäkin aiheutti kuolinkamppailua muistuttavan paniikin. No hirveän suuri helpotus ja riemu kun kitalaki saatiin vapaaksi. On nää mun mustat pojat ihania.

Kevättä rinnassa

Kevät on aikaisessa, lämmintä +6 C, lumi sulaa ja aurinko paistaa. Ei se vaan meitä yhtään haittaa...