Kaikenlaista on puuhailtu, pikaiset muistiinpanot tärkeimmistä. Viime viikolla päästiin paimentamaan ja Lauralla oli kamera kuumana, hyviä kuvia tuli myös Jujusta, kiitos näistä!
Harjoiteltiin 2 kierrosta kentällä ohjausta ja kuljetusta. Oli vaikeeta, sekä minun että Jujun mielestä. Jujulla oli vaikeuksia tajuta miksi pitää pysyä lampaiden takana ja minulla oli vaikeuksia sauvan käytössä. Hoksattiin kuitenkin että pitää ehdottomasti olla lyhyempi sauva, onnistuin paineistamaan pitemmällä kepillä koukkimisella ja se sai Jujun kaahottamaan entistä laajempia kaaria. Hitsin kivaa oli kuitenkin ja Minnan arvio Jujusta oli tällä kertaa että on se sairaan nopea, mutta niin älyttömän kiltti lampaille. Juju on kyllä niin kiltti kaikille. Paitsi jäniksille, joita se tykkäisi tappaa (ensimmäinen uhri tuli muutama viikko sitten).
 |
| Kohtelias paimen (kuvat Laura Hanni) |
Haussa on otettu tyhjät ja ilmasukin mukaan kuvioihin. Juju lähtee varmasti myös valmiille maalimiehille, uppoaa aikas
hyvin ja suoraan, mutta vielä pitää keksiä keinot vahvistaa eteenpäin
kääntymistä. Ilmasua ollaan otettu nyt 2 kertaa metsässä ja se toimii myös
aika hyvin, Juju aloittaa haukun heti ja ilman apuja. Pikkuhiljaa
pitää kestoa pidentää. Haku on niin älyttömän hyvässä vaiheessa, että olisi kiva jos vois treenata 3 kertaa viikossa eikä 3 viikon välein mitä työkiireet pakottaa nyt syyskuussa tekemään.
 |
| Kuva Laura Hanni |
Jälkeä olen yrittänyt vääntää Jujulle rautalangasta. Merkkasin kunnolla jäljet, vaadin
jäljellä pysymistä, nenän nostelusta (porojen hajujen suuntaan) stoppasin ja kehoitin takaisin jäljelle, keppejä tiuhaan, ilmaisu kun toimii nyt hyvin (narupallo tms lelu) palkkana. Tämä sujui suht koht hyvin muutaman jäljen verran, sitten tuli taukoa jonka aikana häiriö kasvoi liian suureksi, eli poroja on taas liikaa. Se että porot haisee
nokkaan aiheuttaa lähes ahdistavan "tilan" (sekä minussa että Jujussa...). Pään sisällä oleva
pieni vihreä ukko kun huutaa että metsästä! metsästä!, mutta liinan päässä
oleva akka sanoo että ET (prrrr...). Mietin jo että josko jättäisi
jäljen kokonaan pois repertuaarista siihen saakka että muutetaan pois
poronhoitoalueelta, mutta pöh. Kyllä tää pitää ottaa vaan hyvänä tilaisuutena kouluttaa
koiraa sietämään häiriöitä jäljellä ja samalla oppia itse paljon kaikenlaista. Esineruutu ja tarkkuus sujuu vaikka porot ois ruudun takana, miksi ihmeessä en saa jälkeä toimimaan?
Kokeilin myös vappuna saamaani vinkkiä käyttää apuhajua ja liuotin kissanruokaa veteen ja ruiskuttelin sitä jäljelle. Juju oli ensimmäiset askeleet ehkä aavistuksen kiinnnostuneempi jäljestä, mutta muuten ei ollut juuri eroa, poron hajut vei voiton. Tuli myös huomattua että Juju ei tykkää kissanruoasta. Ruoka ei siis tosiaan toimi joten unohdetaan se. Palasin takaisin lyhyisiin motivointijälkiin. Viikonloppuna tein pikkujäljen, jossa 2 keppiä välissä (ehkä 40 m välein) ja lopussa patukka. Poronkellot kilkatti taustalla ja Juju tutussa koomassa kun lähestyttiin "janaa". Kokeilin temputtamista että saisin katkaistua sen kooman (jota on vaikea saada pois käskyttämällä, Juju paineistuu tässä tilanteessa herkästi ja rupeaa joko kaahottamaan/sekoilemaan tai menee täysin passiiviseksi) ja Jujuhan teki oikein vauhdikkaita pyörähdyksiä, mutta saman tien suuntas katseen, nenän ja koko aivotoiminnan porojen suuntaan. Seuraava kokeilu oli sitten haukuttaa ja tästä suoraan jäljelle lähettäminen. Hitsi tämähän toimi, Juju jäljesti aika vauhdilla, mutta siitä viis. Keppiin reagoi nopeasti ja putos maahan keppi jalkojen välissä saman tien. Kepin ja seuraavankin jälkeen pieni haukutus ja saman tien jäljelle toimi hyvin, annoin mennä pitkällä liinalla ja vauhdilla ja tuntuu että nyt oli motivaatio kohdillaan. Patukkakin tuli vastaan aivan täydellisessä kohdassa, hyvästä jäljestyksestä palkkana, että tuntui että kerrankin treeni onnistui. Hyvä oli fiilis Jujullakin ja porot täysin unohdettu. Oispa hienoa jos pikkuhiljaa saatais porojen aiheuttama häiriö pois mielestä. Juju on kuitenkin hyvä jälkikoira ja keppien ilmaisukin olisi nyt kunnossa.
 |
| Lampaiden joukkoon on soluttautunut paimen |
Tottiksessa ei ole ollut mitään ihmeempää. Juju on edistynyt kovasti häiriön siedon kanssa. Ollaan treenattu 1-2 kertaa viikossa yhteistreeneissä ja tämä on auttanut paljon. Ampumista ollaan otettu muutamia kertoja ja ensimmäisten kertojen pään käännöstä lukuunottamatta Juju ei ole reagoinut mitenkään. BH:n kanssa en pidä kiirettä, mutta talvella voisi käydä tokokokeissa. Pikapuoliin pitäisi ruveta treenaamaan liikkuroituna alokasluokan liikkeitä ja sitten ottaa tavoitteeksi tokon korkkaaminen.
