Kauden avaus

Tänä vuonna oli runsaslumisin vappu minkä ikinä olen elänyt. Mieli tekisi jo metsään kuljeskelemaan, treenaamaan ja pihalle kropsuttamaan , mutta vielä on semmoinen 60 cm lunta sulatettavana. Käytiin eilen kävelemässä Mäntyvaaran hakuradalla, eikä siellä näkynyt vielä edes pälviä. Ja ens yönä pitäisi tulla lunta oikein kunnolla lisää... Onneksi olin jättänyt 10 päivää viime vuoden lomista pitämättä  ja päästiin viime viikolla käväisemään "etelässä". Kurussa oli lumet toissa viikonloppuna jo aika vähissä ja loputkin suli viikon aikana. Oli oikein mukava kävellä vaihteeksi lumettomassa metsässä, tehdä jälkiä, esineruutuja, pikkuruutuja ja pudotella hanskaa pudonneen esineen noutoon. Koirat tykkäsivät kanssa.Vielä paluumatkalla piti pysähtyä Kuortaneella kun matkan varrelle osui niin houkutteleva kangasmetsä että se suorastaan kutsui pienen treenin tekoon. Muutama muu oli pysähtynyt Kuortaneelle golfaamaan, me pysähdyttiin kylvämään metsään legoja ja 10-senttisiä ja sen jälkeen etsimään niitä 2 koiran voimin. Huvinsa kullakin.

Jekulle tein viikon aikana useamman jäljen, 3 ihan kunnon pitkää jälkeä (400-700m) ja 3 lyhyempää, 1-2 kulman ja kepin jälkeä. Riemulla ei meinannut olla rajoja kun pääsi metsätreeneihin, joten ekat jäljet menivät vähän yli-innostuksen kourissa. Jätin suosista ruokaa (Jekun omaa kuivaruokaa) vähän rauhoittamaan mielialaa,  erityisesti jäljen alkuun  ja kulmia vahvistin myös ruualla. Lisäksi ennen jäljen ajoa tehtiin joko kunnon metsälenkki tai tein esineruutua ja pikkuruutua joista Jekku suoraan jäljelle sopivan seesteisessä mielentilassa. Hyvin meni, janaa kyllä pitää treenata, siinä sählää ja säntäilee edelleen turhan paljon. Kepit nousi aika hyvin, 2 jäljellä jäi yksi välikeppi syystä tai toisesta. Sen verran hyvä mieli näistä jäi että yritin heti saada jälkikokeeseen paikkaa, mutta 5. varasijalle jäätiin.

Esineruutuja tehtiin myös, niissä Jekku oli yhtä hyvä kuin aina. Yritin löytää kaikenlaisia jäynäpiiloja, kuoppia, pöheikköjä ja notkelmia, esineitä ihan ruudun etuosaan jne mutta näppärästi Jekku ne kaikki löysi. Jekku on kyllä omimmillaan tämmöisissä ilmavainua vaativissa hommissa, etsii ja löytää paljon tehokkammin kuin Jane. Pitää kiinnittää huomiota siihen, että Jekulla on taipumusta jättää esine ja syöksyä seuraavalle jos se saa hajun 2 esineestä peräjälkeen. Tämä tuli nytkin esiin, kun Jekku haistoi etualalla olleen esineen, mutta ei malttanut jäädä tarkentamaan sen paikkaa kun oli saanut (kenties jo ennen etualalla olevaa esinettä) hajun taaempaa. Pitää itse olla tarkkana että lähettää uudelleen alueille missä Jekku on merkannut esineen,  Jekku ei välttämättä näitä "muista". Pikkuruutuja tehtiin myös aika monta. Näissä Jane taas oli parempi. Jekulla menee välillä aikaa ennen kuin se rupeaa kunnolla haistelemaan, alku on sellaista pintapuolista skannaamista, jolla ei esine löydy paksun varvikon alla. Skannaamisen jälkeen Jekku kyllä siirtyy haistelemaan syvemmältä, mutta minuutteja tuntuu kuluvan vähän turhan paljon tossa alun pintapuolisessa työskentelyssä. Pitää keksiä keino millä sen sais etsimään tarkasti ja systemaattisesti alusta asti. Esineen tuominen Jekulla on nyt aika siistiä, joten tämäkin on ihan hyvällä mallilla. Kuopiminenkin on jäänyt ihan itsestään vähemmälle. Toivottavasti jääkin, viime kesänä oli ruudut välillä kuin aurattuja avohakkuita Jekun työskentelyn jäljiltä.

Nyt sitten odotellaan muutama viikko että kevät olisi samalla mallilla Rovaniemelläkin. Kentällä jo käytiin ja raahasin säädettävän hyppyesteen kentän kuivalle osuudelle. PK-tottiksessa pitäisi lähinnä treenata hyppyjä jotta saisi tekniikan kuntoon ja hypyt varmoiksi. Torstaina treenattiin hyppyä niin että seisoin itse esteen vieressä ja kun Jekku oli ponnistanut ilmavan hypyn, lensi pallo. Tämä tuntui toimivan ja hypyt ilman ylintä lautaa (= 85 cm) sujuivat hyvin. Tänään sitten käytiin taas hyppimässä mutta meno oli sellaista rymistelyä, että hirvitti. Pari hyppyä vähän madalletun esteen yli ja tän jälkeen metrisen hypyn yli. Ensin kolhi takajalkoja, sitten rymisi niin että meinas koko este kaatua. Kokeilin vielä yhden, vaikka itseäni hirvitti, ja tämä onnistui kohtuullisesti. Täytyy yrittää saada ensi viikolle fyssarille aikaa ja varmistaa ettei ole jumeja jotka vaikeuttaisi ponnistamista. Sitten vaan treenataan. Täytyy kyhätä kevyempi este josta rima lentää kun jalat kolhaisee, jottei Jekku rupea olemaan joka treenin jälkeen mustelmilla.

Laura H otti  torstaina kuvia, tässä on yksi näyte Jekun hypystä.  Tuossa tais takajalat kolista/ponnistaa esteestä, tämän jälkeen treenattiin pelkkää hyppyä ja  lento oli ilmavampi. Kiitos Lauralle kuvista!

 

Nouto sujuu 2 kg kapulallakin aika hyvin. Ainakin torstaina oli vauhtia ja asennetta.

 

Jane keskittyi lähinnä kyttäämään palloa ja esittelemään hyppytaitojaan kun pallo lensi. 

Lentävä mummo <3

Patti polkuanturassa

Janen toisen etutassun polkuanturan kylkeen on kasvanut patti. Näytin pattia talvella eläinlääkärille, joka sanoi vain että oijoi, nuo on hankala leikata. Hankalia siksi että jää avohaava kun ei polkuanturaa voi tikata. Jäätiin seuraamaa miten patti kestää keväthankia (eläinlääkärin sanoin). Hyvin se kestää, mutta pitäisiköhän se silti leikata.... onko kukaan nähnyt tällaista:

Tokokoe

Jekun tokokoe 31.3. Pellossa.  Ei ihan mennyt kuin elokuvissa, mutta oli kiva että käytiin. Nythän tiedän mitä pitää treenata ja toisaalta tuntui melkein kivalta että vireongelmat oli ihan toista äärilaitaa kuin syksyllä. Syksyllä Jekku meinasi singota kehästä avaruutta kiertävälle radalle, mutta nyt tuntui että sitä pitäisi jopa vähän herätellä.  Jos nyt säädetään vähän takaisinpäin niin eikös se ole sitten hyvä :D Jekku oli kyllä kummallisen haahuileva, vähän paineessa ja epävarma. Olin itse kuin pystyynkuollut puu tultuani edellis-iltana tosi rankalta Tromssan reissulta. En ollut täysillä mukana tässä maailmassa kun olin aivan armottoman väsynyt joten ohjaus oli paikoin kyllä varmaan aika hoopoa. Reissuni aikana oli  kotona sattunut pieni onnettomuus joka järkyttti minua ja tämäkin varmaan osin siirtyi Jekkuun  epävarmuutta aiheuttaen. Joten uskon että tilapäistä tämmöinen haahuilu ja korjaantuu kun itse olen 100% mukana ja saadaan rutiinia ja kisakokemusta. Hallissa oli samaan aikaan lappalaiskoirien jalostustarkastus ja melkoinen hulabaloo. Jekkuun tämä ei olisi vaikuttanut jos en itse olisi ottanut painetta koiravilinästä. Pitäisi jo saada omasta päästä ja selkäytimestä pois tämä "ongelma". Treenitkin kaipaa vähän remonttia. Tuli mieleen monta juttua mitä olen treenannut aivan pöljästi.

Osa-alueet menivät näin:

Paikalla makaaminen 10: tässä nyt ei ollut mitään ihmeellistä.

Seuraaminen 8: En saanut missään vaiheessa Jekkua oikein hyvään vireeseen, kehään mentäessä se ei ollut menossa tekemään tottista (innokkaana) vaan lähinnä haahuili mukana. Tämä varmaan ihan suoraa seurausta haahuilevasta ohjaajasta, joka ei myöskään ollut kovin innokkaana menossa tekemään tottista. Huono vire meillä molemmilla. Tuomari huomautti muistaakseni tempon vaihteluista ja täyskäännökisistä joissa tuli väljyyttä. Sivuaskeleet vasemmalle tein huonosti. Olin niin väsynyt että jouduin miettimään aika tovin kumpi on vasen ja sen jälkeen harpoin epämääräisesti etuviistoon askeleet. Näitä pitää treenata. Olen lähinnä välttänyt vasemmalle otettavia askelia kun en tiedä miten ne ottaisin. Jekku on aina siinä jalassa kiinni enkä tiedä mitään keinoa astua sivuaskelia ilman että joutuisin samalla potkaisemaan sitä syrjään. Voi kun tulisi taas joku hyvä tokokouluttaja Rovaniemelle... 

Liikkeestä istuminen 0: Jekku jäi seisomaan. Tämä ei ole treeneissä epäonnistunut ainakaan 3 vuoteen, mutta kokeissa epäonnistuu herkästi. Pitäs miettiä miten sais tämän tehtyä kokeissa niin kuin treeneissä...

Luoksetulo 5: Liikkurin sanottua jätetään koira, komensin Jekun istumaan ja lähdin menemään. Anne (liikkuri) kuiskasi että maahan, jonka jälkeen palasin pari askelta takaisin, talloin Jekun varpaille ja jätin sen maahan. Epäilin että Jekku ei lähtisi liikkeelle ekakäskystä varpaille tallomisen jälkeen, joten annoin tavallista iloisemman tule-käskyn ja Jekkuhan tuli iloisesti ja lujaa. Toppi venyi pitkäksi ja maahanmeno jäi vähän puolitiehen.Mikä pölvästi ohjaaja Jekulla onkaan. Vasta tämän jälkeen edes tajusin että voittajassa koira jätetään maahan.

Kaukokäskyt 5:  Tuplakäsky viimesellä vaihdolla ja eteenpäin liikkuminen alensivat arvosanaa, hilkulla varmaan ettei mennyt nollille. Jekku oli tahmea kuin siirappi.Kaukot on selvästi vaan huonontuneet sen jälkeen kun rupesin opettamaan niitä uusiksi liikkumisongelman takia. Tarvittas joku tokovalmentaja tähänkin, olen ihan tumpelo opettamaan näitä.

Ruutu 0: Jekku lähti kovaa ja juoksi ruudun sivusta ohi, toistin ruutu käskyn, jonka jälkeen Jekku näytti juoksevan hallin päädyssä olevalle ulko-ovelle.Kutsuin sen lopulta takaisin ja lähetin uudestaan, jonka jälkeen Jekku kyllä juoksi määrätietoisesti ruutuun mutta sain pysäytettyä sen vasta ruudun jälkeen juostuaan melkein kehänauhojen yli. Jekkua hämäsi todennäköisesti päädyssä olleet agilityesteen siivekkeet ja ehkä myös kehänauha. Treenattiin paljon ruutunauhan ylittämistä (mikä on kamalan vaikeaa) ja käytin siinä kehänauhaa. Voipi olla, että Jekku tajusi tämän nyt niin että idea on mennä kehänauhan toiselle puolen, oli se sitten maassa tai ilmassa. Pitää vaan treenata lisää erilaisia häiriöitä, viritellä kehänauhoja ja härpäkkeitä joka puolelle.
.
Hyppynouto 8: "Jee viimeinkin jotain mitä osaan" tuumasi Jekku ja liiteli riemumielin esteen yli ja tömäytti minuun kiinni kapulansa kanssa. Tästä törmäilystä meni pari pistettä.

Metallinouto 91/2: heitin kapulan turhan lähelle, muuten meni tosi hyvin, mutta palautus ravilla. Oisin voinut heittää vähän kauemmas niin ois laukka saattanut irrota. Muuten tosi hyvä metallinouto Jekulta.

Tunnari: Jekku lähti rauhallisesti, haisteli mielestäni hyvin ja toi väärän. höh.

Kokonaisvaikutelma 10. Tuomarin mielestä tosi hyvää yhteistyötä, liikkeet ei vaan onnistuneet.

Pisteitä tällä suorituksella kertyi 158 joten suunta on tästä toivon mukaan vain ylöspäin.

Hyvää joulua!

Talvijälkiä

Talvi näyttää viimein saapuneen napapiirille. Viime päivinä on satanut lunta jo sen verran että kerran on pitänyt piha kolatakin ja tällä kertaa lumi ilmeisesti tuli jäädäkseen. No hyvä näin, tänään kaivettiin potkukelkka esiin ja käytiin pitkällä potkarilenkillä. Samalla katsastettiin talvireitit jängällä ja todettiin että sielläkin pystyy jo melko hyvin kulkemaan. Innostuin loppusyksystä tekemää koirille vielä jälkiä ja into tuntui vaan kasvavan viikko viikolta. Lauantaina tein viimeiset jäljet ja salaa toivoin että nämä kamalat kelit jatkuisivat vielä pari viikkoa. Että vuoroin tulisi vettä ja vuoroin pakastaisi ja tulisi jäätä ja muutama milli lunta. Mutta parempi että eivät jatku. Ei vesisade kuulu napapiirin joulukuuhun eikä se lumeton pimeys ollut mistään kotoisin. En ole ikinä tehnyt näin myöhään (joulukuussa!) jälkiä ja nyt vasta tajusin että pakkaskelithän on oikeastaan mainioita jälkikelejä. Jäljen haju pysyy kylmällä lähellä maanpintaa, pakottaa nokat alas ja on mainio apu kulmatyöskentelyn treenaamiseen.  Jekku paransi kerta kerralta kuin sika juoksuaan ja viimeisissä treeneissä jäljesti kerrassaan hienosti.  Olen pyrkinyt tekemään suht pitkiä   jälkiä, paljon erilaisia kulmia,  vaihtelevaa maastoa (varvikkoa, hiekkakangasta, polkuja, kalliota, jäätä, ojanpohjia, suopursu-mättäikköä). Heti janan jälkeen sekä paikoin hiekkakankaille, poluille ja jäätikköosuuksille olen jättänyt vähän ruokaa. Makupaloiksi on osoittautunut ylivoimaisesti parhaaksi koirien omat kuivanappulat. Kaikki muu (maksa, makkara, juusto) haisee liikaa tai on jotenkin muuten liian innostavaa. Joka kerralla on ollut sama systeemi: jälkien vanhetessa olen käyttänyt koirat 1-1.5 metsälenkillä ja tältä suoraan Jekku (sopivan väsyneenä) jäljelle. Tämä toimii hyvin. Olen Janelle polkenut aina oman pikku mielenvirkistysjäljen ja täytyy sanoa että enää ei Jekku jää kyllä Janesta yhtään jälkeen. Kesän mittaa olen yleensä kaivannut Janen keskittynyttä jäljestystä, kun olen roikkunut ähläm-sähläm-Jekun perässä, mutta viime ja toissa viikolla tunne oli ihan toinen kun roikuin keskittyneesti ja motivoituneesti jälkeä ajavan Jekun perässä. Tästä olen tosi innostunut!  Viime ja toissa viikolla treenattiin peräti 2 kertaa. Käytin härskisti hyväksi akateemista vapautta ja liukuvaa työaikaa ja uhrasin puoli työpäivää jälkitreeniin. Kyllä kannatti. Tässä kaikki mitä muistan parin viime viikon jäljistä:

Toissaviikon perjantaina Vennivaarassa vajaa kilsan jälki. Jälki kulki kuivalta kankaalta soistuvaan pöheikköön ja takaisin kuivalle kankaalle. Kulmia paljon. Tässä treenissä kävi niin, että Jekku hukkasi jäljen suolta kuivalle kankaalle palatessa. Meni kulmasta yli, ehkä harhautui väärälle jäljelle, kenties poroja. En tiedä, mutta jossain vaiheessa vaan oltiin hukassa. Jonkun aikaa Jekku pyöri ja etsi, sitten 50 m päähän pysäköitiin auto, josta päästettiin koira irti. Minä rupesin kyttäämään irtokoiraa, Jekku häiriintyi tästä (enemmän kuin siitä irtokoirasta tai autosta) ja kohta tajusin että kyseessä on se koira, jota omistajalla on tapana komentaa  veret seisauttavalla karjumisella. Pientä ylimääräistä häiriötä siis. Tässä kävi kuitenkin hyvin, Jekku pyöri ja pyöri, ei löytänyt takaisin jäljelle, otti häiriötä autosta ja karjumisesta (ja minusta)  ja lopulta tuli kyselemään apuja. Ei saanut muuta apua kuin kehoituksen etsiä jälki, jonka jälkeen pyöri vielä vähän ja löysi jäljelle jota lähti ajamaan sellaisella draivilla että oksat pois. Älyttömän hyvä treeni , itsevarmuutta tuli valovuosien verran lisää. Tuossa pyörimisessä jäi löytymättä yksi keppi, mutta se ei paljoa mieltä painanut.

Toissa sunnuntaina tehtiin jälki kroopinpalon tien varteen. Pakkasta muutama aste, yöllä oli satanut aivan ohuesti lunta joten paikoitellen näin omat askeleeni. Jälki oli melko tarkkaan kilometetrin mittainen. Paljon kulmia, vaihtelevaa maastoa, jälki poukkoili metsässä risteileviltä poluilta varvikkoon ja ojan pohjia pitkin. Alku oli jälleen liian vauhdikas ja levoton ja ensimmäisessä piikissä (tai sen yli mentyään) kuono nousi ylös kun Jekku yritti löytää jäljen ilmavainulla. Tämä tapahtui kuitenkin vain tässä yhdessä kulmassa, loppu jälki risteili ojan pohjia ja jäistä polkua, joka pakotti pitämään kuonon maassa ja loppu jälki oli tosi hyvän tuntuista menoa, kaikki kepit löytyi.

Viime torstaina tein jäljet Mäntyvaaran-Vennivaaran välimaastoihin. Lunta ei yhtään, mutta paikoin vähän jäistä, pari astetta plussan puolella ja mieletön puuskittainen tuuli. Tein Jekulle taas n. kilometrin mittaisen jäljen joka kulki kuivalta kankaalta rehevämpään varvikkoon ja takaisin hiekkakankaalle. Paljon kaikenlaista mutkaa ja eriasteista kulmaa. Epäilin että tuuli aiheuttaisi tepposia ja vaikeuttaisi jäljen tarkkaa ajamista, mutta olin väärässä. Jekku jäljesti samalla tyylillä kuin edellisviikon jäljen lopun, rauhassa, hyvällä motivaatiolla, keskittyneesti ja kulmat tarkasti. Yksi keppi jäi suopursu-varvikkoon kohdassa jossa Jekku ohitti puun väärältä puolelta. Aivan älyttömän hyvä mieli jäi tästä jäljestä.

Lauantaina taas Vennivaarassa, jälki kulki osin samassa maastossa kuin reilu viikko takaperin. Yöllä oli satanut pikkuisen lunta joten näin itse missä jälki kulki. Jälki ylitti  3 harhajälkeä, yhdet porojen aiheuttamat ja kahdesta kohtaa ihmisen + koiran jäljet. Mittaa taas kilometrin verran ja keppejä 5, joista Jekku löysi 6! Kävi nimittäin niin että Jekku merkkasi reilu viikko sitten jääneen kepin, joka sattumalta osui tämän päivän jäljelle. Jekku haisteli tässä tosi tosi pitkään ja viimein jatkoi matkaa. Itse hoksasin kepin, nostin sen ja en tietenkään tajunnut että se on yli viikon jo siellä maannut vaan kevyesti huomautin Jekulle että jotain jäi. Onneksi en tehnyt siitä sen isompaa numeroa, tajusin mogan kun  n. 50 m päässä Jekku nosti "oikean" kepin. Huh, Jekku sai tästä ylimääräisen lihapullan ja roppakaupalla kehuja. Olin aika ällistynyt että Jekku merkkasi noin tarkasti yli viikon vanhan kepin, vaikka aivan suotta aliarvioin Jekun tarkkuutta ja kykyjä. Tämän jäljen alku oli paras koko kesänä, janalähtö rauhallinen, ei merkkiäkään kiihkoilusta tai sähläämisestä ja alusta saakka hyvää keskittynyttä työskentelyä. Porojen jäljet aiheutti ihan pientä pyörimistä, kun Jekku ajoi hieman sivussa ja joutui hetken aikaa hakemaan oikeaa jälkeä poron hajujen seasta. Ajoin itse porot edestä pois kun tein jälkeä, joten porojälki oli yhtä tuore kuin minun jälki, ihmisen+koiran jälki oli vanhempi, mutta kuitenkin samalta aamulta (lumi satoi yöllä). Jekkua ei porojen jäljet kiinnosta joten se ei ihmisjälkeä vaihda näihin kuten Jane saattaisi tehdä.  Ihmisen harhajäljen tarkasti yhden askelman matkalta ja jatkoi matkaa. Viimeinen suora oli serpentiiniä, jonka yhden mutkan jälkeen minun jäljet saavutti ihmisen+koiran jäljet ja kuljettiin hetken matkaa vierekkäin kunnes tein taas mutkan ja erkaannuin harhajäljistä. Mutta kas, ei nämäkään aiheuttaneet kyllä mitään ylimääräistä ongelmaa. Olipa aivan mielettömän mielenkiintoinen jälki kun pystyi itse seuraamaan jälkeä ja näkemään harhajäljet. Salaa toivoin että tulisi taas vesisade ja tämän jälkeen ohut lumikerros. Pääsis vielä tekemään puhtaalle ohuelle lumikerrokselle jäljet ja näkemää itse jäljen. Mutta toisaalta tähän on hyvä myös lopettaa ja jättää jälki talveksi hautumaan.

Keväällä jatketaan samalla tyylillä: Jekku vähän väsytettynä jäljelle, lähetys mahdollisimman paineettomasti, ruokaa tarvittaessa ainakin jäljen alkuun rauhoittamaan, haastavia pitkiä jälkiä ja paljon onnistumisia.

Arkistojen kätköistä

Hakuilut alkaa tältä kaudelta olla ohi ja ollaan siirtymässä talvilepoon maastolajien osalta. Lunta ei ole vieläkään haitaksi asti, mutta pakkanen alkaa haitata harrastamista, tänä aamuna oli -15. Lienee aika siirtyä sisätiloihin ja jatkaa harrastamista tokon merkeissä. Pakkaspäivän ratoksi pengoin blogiarkistosta keskeneräisiä kirjoituksia ja löysin raportin kesäkuun hakuleiristä. Kirjoittaminen jäi vähän kesken leirin jälkeen ja kun kohta alkoi armottomat työkiireet, jäi koko juttu julkaisematta. Leiri ja koulutus oli hyvä ja hyödyllinen ja paljon vinkkiä saimme loppukesän ja syksyn treeneihin. Olipa hyödyllistä lukea teksti nyt kuukausien päästä, huomasin että joitain vinkkejä en ole muistanut enää syksymmällä ollenkaan. Joten tässä tulee, leirikertomus 5 kuukauden takaa...

Viikonloppu (kesäkuun puolessa välissä) vierähti pelastusleirillä Hirvikarissa, jossa Jekun kanssa oltiin hakuryhmässä. Kouluttajana oli Arto Petjala Kajaanista, miellyttävä uusi tuttavuus kouluttajarintamalta. Tykkäsin kovasti viikonlopun annista ja Jekku sai 3 äärettömän hyvää treeniä jotka vei meidät taas suuren harppauksen eteenpäin. Hakuryhmässä oli 8 koirakkoa, joista 4 oli minulle treeneistä ennestään tuttuja ja loput tuntemattomia ja aloittelevia koirakoita. Mukava oli nähdä miten ihan aloittelevat koirat syttyivät hommaan ja pääsivät viikonlopun aikana hyvinkin pitkälle hakuharrastuksen saloihin. Toistenkin koirien treeneistä tuli monta ahaa-elämystä jotka pitää pitää korvan takana tulevaa käyttöä varten.

Olin ilmoittanut ongelmaksemme Jekun kuumumisen ja kierrokset ja toivonut saavani vinkkejä siihen, miten koiran sais työskentelemään tasaisemmin. Kerroin myös aikaisemmasta (kenties kesto?) ongelmastamme valeilmaisuista. Muutaman viikon takainen treeni oli mielessäni kun Jekun ongelmia mietin ja ajattelin että suurin ongelma on tällä hetkellä se, että Jekku väsyttää itsensä jo ekan 100-200 m matkalla, jonka jälkeen se rupeaa tekemään virheitä, turhautuu hyvin helposti jos tulee tyhjiä, ei irtoa, valeilmaisee, yms hölmöä. Aiheena siis miten saada koira työskentelemään varmasti myös väsyneenä ja välttää herkän Jekun paineistuminen ja rullapelleily. Ratkaisuksi Arto ehdotti tyhjiä pistoja niin paljon että koira väsähtää ja tämän jälkeen saa palkan helposta maalimiehestä toisella puolen. Hyvin simppeliä, opetetaan koiralle että on normaalia että joutuu työskentelemään vähän enemmän ja väsyneenä ja tästä hyvä palkka. Rulla ylhäällä koko ajan, joten valeilmaisujen mahdollisuutta ei tarjota. Ensimmäisissä treeneissä oli tarkoitus ottaa 2 tyhjää alkuun, tämän jälkeen helpohko MM suorapalkan kanssa ja tämän jälkeen N määrä tyhjiä ja taas helppo MM ja kolmas perään. Tyhjiä tuli alkuun 4 tai 5 kun Jekku ei saanut maalimiehestä hajua ja taisin korjata yhden pistonkin suoraksi. Muuten ei mitään ongelmaa, samalla innolla lähti joka kerta. Jekku meni sen verran hyvin, upposi syvälle ja etsi, että ei juoksutettu sitä enempää. Maalimiehen jälkeen tuli yksi tyhjä ja seuraavalla jo maalimies suorapalkan kanssa.

Seuraavassa treenissä jatkettiin samalla taktiikalla, edelleen pelkkiä suorapalkkoja. Alkuun maalimies, tämän jälkeen tyhjiä, maalimies, tyhjiä ja maalimies. Tyhjiä tuli aika monta ja mukaan otettiin myös Jekkua suunnattomasti turhauttava samasta paikasta lähettäminen. Vaikka pisto oli ok, laitoin sen samasta paikasta uudelleen. Tämä ei aiheuttanut sen kummempaa otsan rypistelyä (kummallekaan meistä) ja palkaksi toisella puolen oli maalimies. Onnistuneet tyhjät sai tietenkin ruhtinaalliset kehut suoraan sydämestä, mikä lisäsi Jekun intoa ja varmuutta. Mahtavan hyvät treenit! Sunnuntaina pyysin sitten sijoittamaan maalimiehet todella syvälle, tarkoituksena hioa pistot riittävän syviksi ja suoriksi. Hirvikarin maasto on helppoa ja kun maasto viettää molemmin puolin alaspäin, koirat saa hyvän vauhdin ja tekee helposti syviä pistoja. Tämäkin treeni meni kuin elokuvissa. Maalimiehet ei löytyneet helpolla, jouduin muistaakseni kahdelle lähettämään 3 kertaa ennen kuin Jekku irtosi riittävän syvälle (myötätuulen puolella sai juostakin melkein 100 m). Uudelleen pistottaminen ei edelleenkään aiheuttanut minkäänlaista vireen laskua, Jekku työslenteli ihan hyvin, mutta kääntyi melko tarkkaan 50 m:ssä eikä saanut hajua jossain 70 m olevista maalimiehistä. Upposi sitten kun paukutin vain uudelleen menemään.

Muiden koirien treeneistä tuli mm seuraavia vinkkejä:

- Ekakertalaisten kanssa aloitettiin "makkararingillä" jossa kuitenkin ohjaajan rooli on jo vahvasti mukana. Koiraa ei päästetä humputtelemaan miten vain, eikä sitä huudella vaan ohjaaja ohjaa (näyttää kädellä suuntaa) tietylle maalimiehelle ja koiran kanssa mennään tälle ja MM antaa makupalan. Tämä oli aika järkevän tuntuista ja näköistä ja koirille kehittävää.

- Ohjattavuutta voi treenata sekä aloittelijoiden että kokeneempien koirien kanssa samanlaisella esim 4 maalimiehen ringillä. Ohjaaja lähettelee eri maalimiehille vuoronperään, maalimies palkkaa ja ohjaaja palkkaa kun koira tulee kutsusta takaisin. Ideana tietenkin että vain ohjaajan ohjausta noudattamalla saa palkkaa, väärälle maalimiehelle menosta ei tule mitään.


- Koiran ominaisuuksien mukaan sille joko annetaan vapauksia tai sitten ei. Vahvaluonteinen koira ei tee koskaan sitä mitä se haluaa vaan sitä mitä ohjaaja haluaa. Jos koira esim haistaa oikealla maalimiehen ja haluaisi sinne, se lähetetäänkin vasemmalle. Loogista.

- Aloittelijoille tehtiin sekä tuulihakuja että näkölähtöjä. Pidin kovasti siitä että kouluttajalla ei ollut mitään tiettyä suuntausta vaan hän käytti erilaisia tekniikoita opetuksessa sekaisin. Suoria pistoja ja uppoamista treenattiin haamujen lisäksi liikkuvilla maalimiehillä. Koiriin saatiin intoa ja irtoamista maalimiehillä, jotka näyttäytyivät ja juoskivat tämän jälkeen syvemmälle. Koira käännettiin haamun jälkeen 180 astetta niin että sen lanne oli ohjaajan jalkojen välissä ja ohjaaja piti koiran siinä kunnes se rauhoittui. Koiria ei kiihdytetty näköärsykkeillä ja lähetys tapahtui aina vasta kun koira keskittyi.

- Hektisille koirille tärkeää että sekä maalimiehillä että ohjaajan luona on rauha. Vaikka koira palkattaisiin leikkimällä, on tärkeää että se pääsee rauhavaiheeseen (tämä on päässyt loppukesästä vähän unohtumaan huom huom!) ennen kuin treeni jatkuu. Tämä on tärkeä muistaa myös Jekun kanssa.

- Joikun näytöllelähtemis-ongelmaa treenattiin juoksevilla maalimiehillä. Näytä-käskyn jälkeen MM pinkaisi pakoon jolla saatiin koiralle mielleyhtymä että MM voi oikeasti karata jos ei pidä kiirettä näytölle lähdön kanssa, Tämä toimii paremmin kuin mitkään huutamiset ja ääniavut.

- Rullan tuontiongelmaisen nuoren koiran kanssa pidettävä huolta siitä että ohjaaja on riittävän mielenkiintoinen. Jos maalimies palkkaa leikillä ja ohjaaja makupalalla, on maalimiehen palkka niin paljon isompi, että ohjaajalla ei ole välttämättä tarpeeksi vetovoimaa. Pitää pitää huolta että palkka on semmoinen että koiralla on syy tulla ohjaajan luo.

- Mustavalkoisuutta, reiluutta ja johdonmukaisuutta!!! Pitää vaatia loppuun asti eikä ikinä antaa periksi!

Keltainen teksti on siis kirjoitettu kesäkuussa. Muistan leiriviikonlopusta vielä pari "opetusta": uusi hajuton, marketeissa myytävä itikkamyrkky (jonka nimeä en millään muista) tehoaa tosi hyvin mäkäräisiin, sitä pidettiin mukana koko kesä. Leirin ensimmäisiä treenivuoroa odottelimme Jekun kanssa aika pitkään ja koska itikoita oli paljon, en halunnut hermostuttaa Jekkua paikallamakuuttamalla vaan rupesin heittämään sille keppiä ja taistelemaan siitä. Sattumalta hoksasin että tämä olikin hyvin toimiva virityskeino, Jekku oli keskittynyt ja juuri sopivassa vireessä. Leikkimistä ennen hakuradalle menoa olen yrittänyt käyttää treeneissäkin. Tähän olen lisännyt vielä pienen etsimisharjoituksen: Jekku istumaan tai makuulle, pallon heitto pöpelikköön, Jekun vapautus etsimään palloa. Tällainen alkuvirittely sekä purkaa liikoja kierroksia että virittää aivot vähän keskittyneempään tilaan kun Jekku joutuu tekemään pientä nenätyöskentelyä pallon löytämiseksi. Leirin jälkeen jatkettiin Jekun kanssa suorapalkoilla ainakin heinä-elokuu niin että rulla oli ylhäällä eikä valelmaisuja tarvinnut pelätä. Yritin tehdä melko pitkiä treenejä, jotta pääsisi hyödyntämään väsyneenä työskentelyä ja kasvattamaan Jekun sinniä. Jossain vaiheessa otin ilmaisuja mukaan ja rulla laskettiin alas ja on pysynyt nyt syksyn ajan alhaalla vaikka suorapalkkoja edelleen paljon harrastamme. Valeilmaisuja tai minkäänlaista paineistumista ei ole ollut oikeastaan missään vaiheessa. Leirillä Arto oli sitä mieltä, että jos koira rupeaa sekoilemaan useamman tyhjän jälkeen väsyneenä, on se merkki että se ei vielä osaa riittävästi. Näin se on ja siihen kyllä autttoi kesän treenit. Pitää ensi kesänä vaan pitää tämä mielessä ja ottaa turhauttavia treenejä (rulla ylhäällä, suorapalkoilla) ja huolehtia että Jekku muistaa kaavan, että vaikka on väsynyt ja ohjaaja idiootti, ei kannata hermostua, kohta tulee jättihyvä palkka.

Minulla on edelleen ollut takaraivossa myös ajatus siitä, että Jekun maalimiesmotivaatiota tarvitsee kasvattaa niin että se oikeasti haluaa löytää MM:t eikä vain miellyttää minua. Tästä syystä palkan pitää olla jotain mitä se todella haluaa ja palkkoina on käytetty paljon palloja. Aika pian pääsi kuitenkin unohtumaaan se minkä leirillä pistin mieleeni: lelupalkkauksessa pitää huolehtia että koira pääsee rauhavaiheeseen ennen kuin treeni jatkuu. Loppukesästä en muistanut tätä ollenkaan ja pikkuhiljaa Jekku rupesi keräämään sellaisia kierroksia, että treenit rupesivat olemaan keskittymiskyvyn äärirajoilla ja tajunnan rajamailla ja jossain vaiheessa kanootti kaatui sitten ihan kokonaankin. Mutta minua tämä ei paljoakaan haitannut, kun se tärkein, valeilmaisut oli poissa. Jekku työskenteli minun mielestä ihan hyvin niin kauan kun se lähti suoraan, innolla eikä valeilmaissut. Keskittymiskyvyn vei lopulta ihan kokonaan vinkulelu, jonka kerran annoin viimeiselle maalimiehelle palkaksi. Tämän jälkeen muutama hakutreeni oli ihan päätöntä, nupit kaakossa juoksemista ja tajusin viimein vaihtaa palkat ruokaan. Syksyn viimeisissä treeneissä käytettiin pääasiassa ruokapalkkaa ja Jekku oli mahdottoman hyvän tuntuinen ohjata.

Viimeisten treenien aiheena oli suorat ja syvät pistot. Koska nyt loppusyksystä ollaan treenattu pääasiassa 3 hengen voimin ja yrittäneet yleensä olla melko nopeita, olen sijoitellut maalimiehet yleensä 100 m paremmalle puolelle. Jekun pitää päästä vähän "hikeen" hakutreeneissä, eli ihan lyhyitä treenejä ei kannata tehdä, muuten sille jää liikaa kierroksia seuraavaa kertaa sekoittamaan, joten joko maalimiehet joutuu juoksemaan paljon tai sitten Jekku tekee paljon tyhjiä. Olen sen verran säälinyt maalimiehiä, että ollaan yleensä otettu paljon tyhjiä ja 3-4 maalimiestä. Pistoja on joutunut hinkkaamaan välillä moneen kertaan mutta ilahduttavaa on se, että Jekku lähtee joka kerralla innokkaasti ja yleensä viimeistään kolmannella kerralla pisto onnistuu. Olen miettinyt myös sitä miten saan Jekun varmemmaksi löytöjen suhteen, tärkeintähän ei ole pistojen täydellisyys vaan maalimiehen löytyminen. Yllättävän usein Jekku ei irtoa aivan riittävän syvälle tai jää muuten tuulen päälle niin ettei saa hajua maalimiehestä. Tämän hetkinen strategiani tähän on, että maalimiehet sijoitellaan aina hankaliin paikkoihin, niin että niitä todella joutuu etsimään eikä haju tule keskilinjalle saakka.  Ongelmaa on minusta myös siinä, että hakuryhmämme on tavattoman laiska tallaamaan hakualuetta. Yleensä käyn Janen tai molempien koirien kanssa tallaamassa edes toisen puolen, mutta harvemmin on koko alue, tai edes osa siitä kunnolla tallattu. Ensi kesänä on pakko panostaa tähänkin, ei voi vaatia että koira etsii koko alueen, jos ei sitä ole mitenkään rajattu. Lisäksi tottumattomuus tallauksiin aiheuttaa kokeissa ongelmia kun tallausjäljet ja toisten koirien baanat vetää kovasti puoleensa. Syksymmällä on useammassakin treenissä (samoin kokeessa) ilmennyt ylileveitä pistoja ja pientä kurittomuutta, mutta en ole osannut olla tuosta muuta kuin tyytyväinen. Ongelma kun on ollut että Jekkku tulee pistolta liian nopeasti niin päinvastainen ongelmahan on kai ihan  vaan positiivinen juttu ;)
No näillä mennään ja keväällä on tästä hyvä jatkaa. Seuraava leirikin on suunnitelmissa puolen vuoden päästä :) Sitä odotellessa käydään hallissa treenaamassa tokoa.

tokokoe

Jekun kanssa käytiin sunnuntaina Pellossa tokokokeessa, tuomarina Päivi Lamminen.
Liikkeet meni kutakuinkin näin:

Paikallamakuu 10, tässä ei mitään ihmeempää, tuomari sanoi että 3 viimeisestä (joiden joukossa Jekku oli) koirasta yksi oli vinkunut, mutta koska hän ei ollut varma että kuka, ei voinut ketään rokottaa. Jekku ei ole koskaan vinkunut paikallamakuussa mutta mistäs sitä tietää...

Seuraaminen 9: Piste meni liian tiivistä seuraamisesta joka kuitenkin muuten oli tuomarin mielestä hyvää. Seuraamisen alussa Jekku puuskutti joka askeleella kuin olisi päästänyt suun kautta ylimäärästä höyryä ulos, oli viittä vaille ettei olisi vinkunut tai päästellyt muita ääniä. Tämä on epätyypillistä Jekulle. Lisäksi seuraamisen alussa Jekku oli virittynyt eteen-menoon,  meinasi lähteä edistämään ja oli jännittynyt ja valmiina säntäämään hallin toiseen päähän :o En oikein ymmärrä että mistä tämä eteenmeno villitys johtuu. Treeneissä Tassuvaarassa se ei ole tehnyt tätä kertaakaan pariin viikkoon, eikä me olla eteenmenoa harjoiteltukaan moneen viikkoon. Ymmärsin kun Jekku 2 viikkoa sitten hakukokeessa oli menossa eteen. Sehän kuuli kun parille annettiin eteenmeno käsky ja oli vielä itse juuri ollut paikallamakuussa (+ olin 2 viikkoa aiemmin "antanut palkaksi" eteenmenon rauhallisesta paikallamakuusta). On hirveän vaikea ymmärtää mistä se keksii että tokokokeessa ja hallissa (missä ei koskaan ole otettu eteenmenoa) tehtäisiin eteenmenoa. Saattoi se tietenkin taas yhdistää paikallamakuun tähän, vaikka siinä oli taukoa 5 koiran verran ennen kuin oli Jekun vuoro. Tai sitten se vaan oli niin kiihtynyt, että yhdisti oman tunnetilansa eteenmenoon, joka on megalomaanisen kiihdyttävää Jekun mielestä. En tiedä, perin kummallista mutta aika mielenkiintoista.

Liikkeestä maahanmeno: Seuraamisen jälkeen hörhöily jatkui kun epähuomiossa taputin Jekkua rintaan.  Rintaan taputus on joskus aikoinaan opetettu tarkoittamaan että nyt tulee eteenmeno (ikäänkuin tähän tarvisi mitään lisävinkkejä). Kun avasin suuni, Jekku lähti, mutta kun sanoin "seuraa" tuli yhtä nopeasti sivulle. Eli teki nopean pyrähdyksen niin kuin aina kun ennakoi eteen-käskyä. Palasi kuitenkin seuraamaan ja ilmeisesti tajusi ettei tässä olla eteen lähettämässä, koska meni maihin melko hyvin. Tuomari ei kommentoinut muuta kuin tuota syöksyä. Koska ei ymmärtänyt mitä koira teki, oletti että minä annoin ylimääräisen käsiavun ja otti siitä pisteitä, 7 p.

Luoksetulo: ei meinannut pysähtyä millään, hipsi monta askelta, 7 p. Pitää miettiä miten tuon pysäytyksen opettaisin. Ei se ole treeneissäkään hyvä.

Liikkeestä seisominen: otti joitakin askelia perääni, 8.5 p. Nopea seisahtuminen pitää treenata kyllä ihan uusiksi.

Nouto 8.5, meni rumasti kapulalle ja tökkäsi mua kapulalla. Ihan normi suoritus siis. Näillä kierroksilla ei voi paljoa muuta vaatia.

Kauko ohjaus 10, tämä meni ihan hyvin.

Estehyppy 9.5: sivulletulo muistaakseni vähän vajaa.

Kokonaisvaikutus 9, tuomarin sanoin: otan pisteen kun koira on niin outo !?! Yhteistyö hyvän näköistä, mutta koira tekee välillä tosi outoja juttuja (maahanmenossa erityisesti). Hah :D Olen täysin samaa mieltä. Outo koira, mutta eipähän käy elämä tylsäksi. Pisteitä kuitenkin 175 ja 1-tulos ja sij 2/6.


Tulos sinänsä oli ihan ok, mutta erityisesti kehän laidalla odottelu oli todella ahdistava kokemus. Jos Jekku 2 viikkoa sitten hakukokeen tottiksessa oli kuin enkelin ajatus, oli se sunnuntaina kuin pirun riivaama. Ennen kehään menoa ei pystynyt rauhoittumaan millään, pomppi ylös-alas vaikka oli käskyn alla. Ei kestänyt yhtään muita koiria, reagoi jopa hallin oven avaamiseen ja oli  hermona. Ihan kuin se olisi taantunut 3 vuoden takaiseen tilaan eikä tässä olisi koko kesää treenattu rauhoittumista kehän/kentän laidalle. Masensi niin, että "päätin" että Jekun tokoura saa päättyä TK2:seen ja vaihdan koiraa seuraaviin kokeisiin.

Janen kanssa varmaan keväällä käynkin voittajassa, sen verran innokas eläkeläis-tokoilija se on. Enkä nyt ehkä Jekunkaan kanssa heitä hanskoja tiskiin. Pitää vain taas ottaa opiksi. Viime viikon treenit oli aivan liian kiihdyttävät  kun palkkasin kaiken maailman vinkupalloilla. Huomasin kyllä treeneissäkin että Jekku alkoi käydä turhan korkeilla kierroksilla, mutta kun ei se treeneissä haitannut niin en ottanut asiaa turhan vakavasti. Ahdas halli (vaikkei se ahdas olekaan, mutta tilaa kuitenkin rajallisemmin kuin ulkona), paljon koiria ja hälinää sekä jännittävä ohjaaja tekee asiasta vaan sitten hieman erilaisen. Itse en  pystynyt keskittymään koeaamuna ollenkaan. Takana (ja edessä) oli stressaava työviikko ja minulla oli työasiat mielessä aamulla kun ajoin (reilua ylinopeutta, kun lähdettiin myöhässä >:( ) Pelloon. En itsekään ollut parhaassa mahdollisessa vireessä ja keskittymisentilassa mikä sekin jo vaikutti varmasti Jekkuun. Jekkua ei olisi kannattanut viedä halliin niin aikaisin odottamaan, olisi pitänyt väsyttää sitä enemmän ulkona. Mutta sehän on tietenkin tärkeintä, että kehässä Jekku pysyi kohtuullisen hyvin nahoissaan ja osassa liikkeistä keskittyi hyvinkin hyvin.

Pellon kisat oli hyvin järjestetty, palkinnot tosi kivat ja tuomari oli minun mieleeni. Tiukka, mutta ihan asiasta rokotti. Kotimatkalla poikettiin hakemassa 20 kg poronlihaa ja 10 kg luita, joten loppujen lopuksi melko kannattava reissu.