Minä ja mun frendit

Jännä viikko takana. Maanantaina käytiin rokotuksilla, piikki ei tuntunut missään, mutta eläinlääkäri, Ulla nimeltään, oli ihana. Annoin ilon näkyä ja tuntua Ullan naamassa. Ullan koiraankin tutustuin, ensin kyllä haukuin sen. Painoa oli 7.5 kg. Treenattu on kaikenlaista, kosketusalusta oli tällä viikolla uutena tehtävänä. Se oli helppo nakki, hoksasin heti mitä on tarkoitus tehdä. Pari jälkeäkin olen haistellut ja maistellut. Kaikki namit tuli imuroitua jäljeltä kitusiin. Kaikista kivintä kuitenkin oli treffata kavereita. Torstaina nähtiin John.

Johnilla oli mukana lelu, jota minäkin olisin halunnut kokeilla...

 

John ei ollut ihan varma olisko se hyvä idea..

 

 Vähän neuvoteltiin asiasta....

 

 Mä vähän kokeilin....

 

 Ja sit me jo tapeltiin siitä ihan kilpaa... John oli kyllä tosi kohtelias eikä vetänyt ihan täysillä.... kai....

Lauantaina käytiin pentutreffeillä jossa mä leikin Sunnan kanssa. 

 

 Sunnan hymy

 

 Osaan minäkin hymyillä :D

 

 Taas mentiin...

 

 Joukkoon liittyi myös Rudo, me ihmeteltiin kun sillä oli villapaita päällä...

12 v ja 12 vk

Lauman juniori ja seniori on nyt samoissa lukemissa. Juju tänään 12 viikkoa ja Jane juhli pari viikkoa sitten 12-vuotis synttäreitä. Tai ei se mitään juhlinut, koko päivä meni sen kummemin noteeraamatta eikä edes maksalaatikkokakkua näkynyt. Janen elämä on muutenkin ollut viime viikot kaikkea muuta kuin juhlaa. Ällöttävä rääpäle on edelleen täällä ja jalkakin kipeä. Kelit on hemmetin liukkaat ja etujalan lisäksi perjantaina revähti vähän takajalkakin. Eilen frouva sai manikyyrin, pedikyyrin, harjauksen ja hieronnan mikä tuntui piristävän. Jane sietää paremmin ja paremmin Jujua ja Jujukin tuntuu vähän oppivan käytöstapoja, joten eiköhän se tästä vielä iloksi muutu. Liukkautta lukuunottamatta keli on ollut vallan mainio. Loppuviikosta käytiin joka aamu "retkellä" lähikankaalla, missä hanget kantaa, linnut laulaa ja aurinko paistaa.

Jane 12 V

Pojat

Jane nauttii kevätauringosta

Juju on käynyt viikottaisilla pentutreffeillä missä saa tehdä tuttavuutta sekä ikätoverien että vähän aikuisempien koirien kanssa. Juju on edelleen eniten ihmisten perään, nykyään erityisesti ihmisten taskuissa olevien makupalojen perään, toiset koirat kiinnostaa vähemmän. Kahdenkesken Juju tykkää kyllä leikkiä, mutta jää sivummalle kun isompi porukka riekkuu. Eilen otin pikkuisen tottista samalla kun muu porukka riekkui ympärillä ja Juju innostui kyllä tottistreenistä paljon enemmän kuin ympärillä juoksevista pentukavereista. Ruokahalu on parantunut niin että nykyään Juju on ahne kuin porsas. Kaikenlainen treeni on helppoa ja kivaa, samoin leikki luistaa nykyään leluillakin. Ei pelkästään mun lahkeilla.

Jos 9-viikkoisena oli vasen korva pystyssä, niin 11-viikkoisena oli oikea

Mutta kuinkas sitten kävikään.... Molemmat korvat väsähti 12- viikkoisena

Olen ollut laiska ja vienyt koko kööriä yhdessä aamu- ja joskus iltalenkillekin. Siinä on tullut treenattua yhdessä pysymistä, kaikki kun on juosseet suurimman osan lenkistä vapaana. No hyvähän tämäkin on opetella, mutta niin olisi remmilenkkeilykin, jota ollaan harjoiteltu aika vähän. Kaupungilla käytiin keskiviikkona ja samaan tapaan kuin aikaiseminkin, Juju rakasti kaikki vastaantulijat: lapset, aikuiset, turistit ja puliukot. Hakua on kokeiltu kentällä 2 kertaa, ts Juju sai juosta kerran Elinan ja Outin väliä ja kerran Laura luo. Eipä siinä nyt vielä mitään kummempaa. Pari pikku jälkeä on myös ajettu, Tassuvaaran laitamilla on pläntti paljasta maata. Varsinaisia maastotreenikelejä saadaan kyllä vielä odotella, -10C yöpakkaset ei kauheasti edistä lumien sulamista.

Viikkokatsaus

Ensimmäisenä 9-viikkoiskuvat tältä päivältä. Korvat alkaa olla pystyssä...

Oikea vielä vähän miettii... 

Hieno viikko takana, kevättalvi vaikuttaa palanneen Lappiin ja muutamana päivänä on nautittu aurinkoisesta kelistä. Tänään sunnuntaina oli erityisen hienot ulkoilusäät, pakkasta jokunen aste, aurinkoa täydeltä terältä ja hankikanto! Ulkoiltu on melko maltillisesti kun napero on vielä niin pieni, mutta pieniä metsälenkkejä on tehty melkein joka päivä. Tiistaina treffattiin Helena ja Nöppis, n. 4 viikkoa Jujua vanhempi labbispentu. Pojat olivat hyvin samantyyppisiä leikeissään, mutta kokoeroa oli sen verran että Juju meinasi painileikissä jäädä vähän alakynteen. Tämä meinasi suututtaa Jujua ja se näkyi ja kuului.  Hyvässä yhteisymmärryksessä kuitenkin tutkittiin metsän ihmeitä, juostiin vähän kilpaa ja karsittiin puita.

Keskiviikkona käytiin Nooran luona ja nähtiin kaikkia ihania eläimiä. Vertti (15 v) ja Elmo (10 v) papparaiset olivat juuri sopivat seuralaiset ja roolimallit Jujulle, erityisesti Elmon kanssa oli mukavaa.

Juju ja Elmo

Hevosiakin käytiin katsomassa ja niihin piti ensin pitää etäisyyttä mutta uteliaisuus voitti aika nopeasti ja Juju tuli vähän lähempääkin katsomaan. Hevosen kakka oli tosin parempaa kuin itse elukat. Kissoja ja marsujakin Nooralla nähtiin, mutta ne ei herättäneet sen kummempaa intohimoa, puolin tai toisin.

 

Torstaina käytiin Metlalla kun työkaverit kinusivat että toisin pennun näytille. Siellä oli sitten monta tätiä ja pari setää innokkaana pentua lääräämään ja Juju oli vähintään yhtä innostunut ihmisistä kuin ne siitä. Juju viihtyi töissä jopa niin hyvin, että sitä oli hieman vaikea saada sieltä pois; seurasi ihmisiä näiden toimistoon ja jäi istumaan seuraksi kun nämä ryhtyivät näpyttelemään tietokonetta. Juju sai lempinimen konttorirotta ja mietittiin voisiko siitä tulla työhyvinvointikoira. Koirien tuominen Metlalle kun on ehdottomasti kiellettyä... Torstaina käytiin myös treenihallilla, jossa Juju oli tooodella kiinnostunut isojen koirien tekemisistä ja olisi mielellään lähtenyt kaikkien mukana seuraamaan, leikkimään ja tekemään. Häkissä tai hihnassa olo turhautti sitten siihen malliin, että vein Jujun autoon siksi aikaa kun otettiin pieni treeni Jekun kanssa. Autossa Juju onneksi on aivan rauhallinen, laittaa nukkumaan saman tien. 

Perjantaina käytiin eläinkaupassa ostamassa vähän ruokaa ja puruluita. Kauppa oli Jujun mielestä taivas, se hullaantui totaalisesti herkullisista hajuista ja ihmisistä. Käytiin vielä kävelemässä kaupungin laidalla ja kun se onnistui hyvin mentiin ihan city-centteriin Lordi-aukiolle käppäilemään. Juju ei ole vielä kauhean paljoa treenannut hihnassa kävelyä ja pelkäsin lähinnä että en saa pideltyä sitä ihmisten ilmoilla kun se niin kauheasti rakastaisi mennä kaikkien luo. Muutama turistiryhmä meinasikin saada Jujusta maskotin ja yksi pentukuumeileva mies meinasi sen kaapata. Minä totesin että Jujun kanssa pitää ehkä panostaa enempi kontaktiin minuun kuin vieraisiin sosiaalistamiseen.  Käytiin myös Sampokeskuksen tuulikaapissa ja Hemingwayn luiskalla kokeilemassa ritilälattiaa (ja ihmettelemässä liukuovia). Kaikki oli tämän reippaan ja rohkean tutkimusretkeilijän mielestä huippu nastaa. 

Perjantaina sitten vaan pidettiin omalla porukalla hauskaa...

 

Viikonloppuna treenattiin yksinoloa (mikä edelleen on Jujun mielestä pienen koiran kiusaamista) ja ulkoiltiin. Sunnnuntaina käytiin treenihallilla missä kaikki sai vähän treenata. Jekku teki merkkejä, tunnarin, pitkän seuraamisen, sivulletuloja, sivuaskelia, peruuttamista peilin edessä, kaukoja ja luoksetulon. Kaikki tosi hyvin, kaukoja otin lauta takajalkojen edessä ja se toimii hyvin. Juju teki imutus-seuraamista ja kaukoja. Hyvin meni :) Juju osaa jo istua ja odota käskykin alkaa hahmottua. Luoksetulo on vauhdikas ja toistaiseksi aika varma ;) Tunnarikapulaa se kantoi itsekseen, joten rupesin sitten opettamaan noutoa :D Siinä on vielä vähän tekemistä... 

Jekku on ollut kipeän oloinen, vaisu ja vähän ärtynyt. Selkä taitaa nyt vaivata mikä ei ole ihme kun kelit on ihan hirveän liukkaat ja liikunta on ollut aika nykivää. Jekulle on heitetty turhan paljon palloa, se on ollut pihalla valvomatta (oravien perään ryntäilyä...) eikä ole keretty tehdä pitkiä, rauhallisia lenkkejä. Perjantai-iltana Jekku oli haluton liikkumaan, makasi omassa kopissaan ja hengitti raskaahkosti. Annoin kipulääkettä, otin sen sänkyyn viereeni nukkumaan, jotta sai olla pennulta rauhassa (nukuin itse tosi hyvin mutkalla 2 belkkarin välissä) mutta aamulla se oli onneksi piristynyt. BOT loimi kaivettiin kaapista ja otetaan aika rauhallisesti vähän aikaa. Lauantaina Jekku säikäytti myös toisella tavalla. Jekku tuli sisään pihalta ja oli tosi vaisun oloinen joten menin hakemaan rimadyliä keittiöstä. Annoin rimadylin puolikkaan veriletun sisällä jonka syötyään Jekku sai kohtauksen, joka näytti siltä kuin se tukehtuisi. Kuin olisi yrittänyt kakoa jotain kurkusta ja kaapi paniikinomaisesti kuonoa. Minä sitten työnsin sormet sen kurkkuun niin syvälle kun sain, mutta siellä ei tuntunut mitään. Edelleen paniikinomaista kakomista ja minä mietin että A) voiko koira tukehtua puolikkaaseen verilettuun ja B) voiko se jäädä kiinni niin syvälle että sitä ei sormet ylety poistamaan. En tiedä mutta aika avuton tunne tuli ja ehdin todella pelästyä. Jekku rauhottui ja kun se näytti hengittävän sain päähäni antaa sille piimää (ehkä se huuhtelisi palan alas...) Joi piimää mutta sitten alkoi taas hillitön, hiljainen kakominen ja kuopiminen. Hakkasin Jekkua selkään, nostin takajalat ylös ja yritin ties mitä että "pala" lähtisi liikkeelle... kurkkasin sen suuhun jossa oli verta ja sitten vasta pelästyinkin... Se on niellyt jotain terävää ja röörit on riekaleina... Onneksi huomasin kuitenkin myös että kitalaki näytti jotenkin omituiselta ja helpotus valtasi mielen. Jekulla oli nahkaluun (Jujulta varastetun puruluu-kengän pohja) pala juuttunut kitalakeen :D Jekku kun reagoi kaikkeen aika isosti, niin tottahan tämäkin aiheutti kuolinkamppailua muistuttavan paniikin. No hirveän suuri helpotus ja riemu kun kitalaki saatiin vapaaksi. On nää mun mustat pojat ihania.

Kevättä rinnassa

Kevät on aikaisessa, lämmintä +6 C, lumi sulaa ja aurinko paistaa. Ei se vaan meitä yhtään haittaa...

Juju

Nyt tuli eloa tähän pirttiin ja ehkä jopa tähän blogiinkin sillä meille muutti keskiviikkona ihastuttava koiranpoika Juju eli Eloisa Talismaani. Hain Jujun junalla Mouhijärveltä, Tampereen kupeesta ja paluureissu Rovaniemelle sujui yöjunan makuuvaunussa todella hyvin. Jännitti vähän etukäteen että miten jännää junassa matkustaminen on pennun mielestä ja miten väsähtänyt itse olen kun olin jo valvonut edellisen yön jännityksen ja aikaisen aamuherätyksen vuoksi. Mutta siinä kävi sitten niin, että nukuimme molemmat melkein kuin tukit koko junamatka.  Juju kuullosteli hetken kolinoita ja ääniä, ja rupesi sitten nukkumaan.

Juju 8.3.2014

 Rovaniemelle kotiutuminen on ollut yhtä mutkatonta. Juju on ollut tosi avoin, reipas ja rohkea. Ei ollenkaan niin vilkas kuin Jekku ja suhtautuu asioihin tyynen rauhallisesti ja uteliaasti. Vilkkaan Jekun vastapainoksi halusin vähän tasapainoisemman belgin ja vaikuttaa siltä että sain mitä tilasin.

Jane ei ole vielä ollut oikein innostunut uudesta tulokkaasta vaan joko ei ole huomaavinaankaan koko rääpälettä tai esittelee purukalustoaan, tarvittaessa pienen äänitehosteen kera, liian lähelle tulevalle pennulle. Välillä Jane tosin käy salaa takaapäin haistamassa pentua. Selvästi on kiinnostunut mutta vielä pitää esittää vastahakoista.

Isoveli

 

Jekku taas on osoittautunut mainioksi isoveljeksi ja ollut yllättävänkin kärsivällinen ja kiltti pentua kohtaan. Veljeksistä tulee varmaan parhaat kaverukset. 

Joku meinaa hyökätä salakavalasti takaa...

Viikonloppuna ollaan käyty metsälenkillä, tavattu lapsia äiteineen pulkkamäessä, treffattu Elina ja John ulkona sekä useita vieraita kotona. John-tervu vielä vähän jänskätti mutta kaikki ihmiset on olleet super kivoja. Autoilua ollaan treenattu kerran-pari päivässä ja sekin lähti sujumaan muutaman kerran jälkeen hyvin. Autoilutin pari kertaa tosi väsynyttä Jujua ja se tais nyt ehdollistua siihen että kun mennään autolla niin nukutaan. Se onkin aivan oikea tapa matkustaa.

Nyt sitten odotellaan että kevät etenisi ja päästäisiin treenaamaan. Meillä on vielä yli puoli metriä lunta joten metsätreenejä joutuu vielä odottelemaan. Tassuvaara oli muuttunut luistinradaksi, joten sinnekään ei ole vähään aikaan asiaa treenaamaan. Mutta eipä tässä nyt ehkä vielä ole mikään kiirekään...

ps. Jujun nimessä on pieni juju. Paitsi että Juju sopii Jekun pikkuveljeksi mielestäni hyvin, tarkoittaa nimi myös onnenkalua. Juju on eurooppalaisten antama nimi perinteisille länsi-afrikkalaisille uskonnoille, nykyään sillä tarkoitetaan näiden käyttämiä taikakaluja tai uskonnollisia rituaaleja. Juju on siis eräänlainen synonyymi talismaanille.

Hyvää joulua!

Etelässä on kuulemma musta joulu, mutta meillä on lunta sen verran, että mielelläni antaisin tästä puolet Etelä-Suomeen! Hyvää joulua kaikille treenikavereille ja muille ystäville!

Jekku lääkärissä ja treeneissä

Pari viikkoa sitten käytiin koirien kanssa etelässä. Itselläni oli työreissu Jyväskylään ja samalla käytiin äidin luona Tampereella ja Kurussa mökillä. Etelässä oli vielä syksy parhaimmillaan ja päästiin metsäänkin. Nimittäin sienimetsään.... slurps. Suppilovahveroita kerättiin hieman kohmeisin sormin, mutta hyviä oli.

Jekun kanssa ajeltiin yhtenä päivänä Vantaalle Aistiin tutkimuksiin. Ajattelin kyllä perua koko jutun, kun Jekku oli 3-4 viikon levon jäljiltä mitä parhaassa kunnossa eikä edes pienellä yrittämisellä ruvennut liikkumaan jäykästi tai muuten oireilemaan. Vaikutti siltä että lepo ja reilu kipulääkekuuri "paransi" Jekun joka oli kuin eri koira. Liikkui rennommin ja puhtaammin kuin koko vuonna, peitsaaminen on hävinnyt melkein kokonaan ja iästäkin tuntuu hävinneen n. 5 vuotta. Leikkii Janen kanssa lähes joka päivä, lenkillä seikkailee ja painattaa itsekseen eikä hiihtele mun kannoilla sen näköisenä että haluaa kääntyä kotiin.  Tuntui sitten vähän hölmöltä viedä eläinlääkäriin koiraa jossa ei ollut mitään vikaa. Mutta näin se oli elokuussakin kun käytin Jekun selkäkuvissa, ei oirellut silloin mutta muutaman viikon päästä taas pahemmin.Oireet tulee ja menee ja mun mieltä rassaa kun ei tiedä mistä ne on peräisin ja miten niihin pitäisi suhtautua. Oli siis hyvä että mentiin.

Jekun tutki Aistin toinen neurologi, joka oli ihan pätevän ja hauskan oloinen heppu.  Hänellä tuntui olevan (eläinlääkäreille varmaan) tyypillinen ennakkoasenne Belgeihin (mutisi jotain bloody belgianseista) jota Jekku sitten ansiokkaasti vahvisti. Jekku huusi kuin syötävä kun jalkoja väänneltiin mutta ihan selvää ei ollut, että sattuiko enemmän fyysisesti vaiko henkisesti. Jekku laitettiin sitten magneettiin ja syynättiin välilevyt ja hermokanavat. Selästä ei magneetilla löytynyt mitään vikaa: selkäydin, nikamat, välilevyt, hermopäät kunnossa eikä merkkejä hermopinteestä :) Tämä eläinlääkäri oli myös sitä mieltä ettei selän röntgenkuvatkaan näytä mitenkään dramaattisilta, joten oireet tuskin johtuu edes selästä. Lonkkia hän kuitenkin piti kaikkea muuta kuin täydellisinä, iän ja vauhdikkaan elämän tuomaa muutosta näkyy ja oireet todennäköisesti on sieltä peräisin. Muistui sitten mieleen että Soppelakin näki lonkkien etuosassa kalkkitiivistymät  ja onhan  Jekku kyllä aristanut myös lonkan seutua hierottaessa. Kyselin vielä Anu Lappalaiselta lonkan-suoliluun uusiluumuodostelmista ja hän oli sitä mieltä, että lonkkanivelet tuskin on syypää oireisiin mutta uusioluumuodostumat lonkan etuosassa viittaa jonkinlaiseen pehmytkudosvaurioon joka saattaisi selittää ongelmat. Raskaammassa liikunnasta ja pk-treeneistä Jekku jää nyt eläkkeelle, mutta muuten elo jatkuu niin kuin ennenkin.Tokoa onneksi voidaan vielä harrastaa.

Tokoa ollaan treenattu tällä ja viime viikolla useampaan kertaan hyödyntäen Tassuvaarassa tiistai- ja torstai-iltaisin palavat valot ja katsastuskonttorilla olevat isot merkkikartiot. Merkkiä ja ruutua on siis harjoiteltu, samoin ohjattua noutoa. Näitä Jekku rakastaa ja siitä on tullutkin varsin riehakas. Samoin äänekäs. En tiedä onko meillä kokeisiin enää asiaa, kun Jekku on omaksunut nyt semmoisen lähtökiekauksen joka liikkeeseen. Merkki tuntuu olevan erityisen rakas ja sinne juostessa pitää joskus huutaa kuin agilitykoira radalla :o On ollut niin hauskaa kun Jekku on taas oma hölmö itsensä että en ole sitten viitsinyt edes kieltää moista huutamista. No nyt otetaan vähän vakavampi ote treeneihin. Huomenna alkaa hallitreenit, joten eiköhän vire siellä pikkuhallissa vähän laske.