Muistoja menneestä vuodesta

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin ja kevättä kohti mennään vauhdilla. Vuosi 2016 oli raskas, elokuu toi mukanaan luopumista ja surua lyhyen ajan sisällä ensin minun koiraperheeseen ja sitten lähipiiriin. Tuntui raskaalta ja monelta muultakin. Eläinten merkitys korostui omassa ja lähisuvunkin elämässä ja syksyn mittaa moneen kertaan ristin käteni ja kiitin luojaa että olen syntynyt näin eläinrakkaaseen sukuun. Koirat, kissat ja hevoset on olleet ihan korvaamattomia terapeutteja monta kertaa.

Alkukesä oli hyvää aikaa. Juhannuksen aikaan Janella oli vaisumpi kausi ja soitin jo luottoeläinlääkärillemme ja varasin varoilta lopetusajan heinäkuun alkuun ajatellen että Jane ei enää jaksaisi lähteä Rimmiin. Mutta Jane piristyi ja kesälomalle lähdettiin. Heinäkuussa meillä oli vielä monta hyvää reissua, elokuun alussakin Jane oli vielä pirteä. Viimeisenä lauantaina Jane sitten riehaantui metsässä vähän juoksemaan ja hyppäsi melko iso ojankin yli. Heti en huomannut Janessa mitään erikoista, mutta illalla  Janen takapää alkoi pettää. Liikkeeltä lähtiessä ei takajalat pysyneet mukana ja syödessä Janella rupesi takapää vajoamaan. Jaana-Kaisa arveli että välilevy olisi pettänyt. Takapään vajoaminen meni kuitenkin viikonlopun aikana ohi joten maanantaina jäin sitten seuraamaan tilannetta. Jane kävi heinäkuussa eläinlääkärissä jossa se sai Previcoxia kipulääkkeeksi, näytti olevan vatsaystävällisempää ja haimalle sopivampaa. Annoin myös gabapentiiniä viimeiset viikot joka päivä. Nyt kuitenkin rupesi tuntumaan että vatsa/haimavaivat palasivat tai ainakaan Janella ei ollut hyvä olo ja viimeiset 5 päivää meni vaihtelevasti. Joka toinen päivä Jane piristyi ja huokasin helpotuksesta, mutta seuraavana sitten taas näytti vaisummalta ja väsähtäneeltä. Keskiviikkona varasin ajan perjantaille, sanoin että konsultoin vielä eläinlääkäriä mutta todennäköisesti eutanasia olisi ainoa ratkaisu. Torstaina Jane oli ihan pirteä ja kivuttoman oloinen, oltiin illalla tunti metsässäkin ja tuntui että tästä selvitään. Perjantaina Jane oli taas vaisu ja kipeä, eläinlääkärillä tein sitten päätöksen. Jane oli jo heikko, sitä kuvasti myös se että luulin että Jane kuoli jo rauhoituspiikkiin, niin syvään uneen se vaipui. Lähtö oli rauhallinen. 

Pikkuhiljaa pahin suru alkaa vaihtua kiitollisuuteen siitä, että sain Janen pitää näin pitkään. Ikävä ei vaan vielä ole laantunut.

Kesäkuun loppua kun kolmikko vielä koossa.



Heinäkuun alkua Mellalammella kauniina kesäiltana kun Jane oli hirveän pirteänä ja iloisena mukana menossa.

 Viimeiset kuvat Janesta. Minun sielunkumppanini, taivaassa sit tavataan .

Jekun vuotta varjosti virtsarakon vaivat. Ensin oli satunnaista virtsankarkailua ja kun tätä tuli enemmän, mentiin maaliskuussa lääkäriin ja löytyi tulehdus. Antibioottikuurin loputtua, oireet palasi ja jatkotutkimukset paljasti kasvaimen virtsarakossa. Jekku siirtyi hetkeksi saattohoitoon, mutta aika pian rupesin myös epäilemään kasvaindiagnoosia. Oireet oli samanlaisia kuin Jekulla on ollut jo vuosia sitten eikä mitään sen dramaattisempaa ilmaantunut. Ensimmäisen kerran olen Jekun vienyt lääkäriin virtsatietulehdus-epäilyn vuoksi vuonna 2010 tai 2011 ja silloin välillä löytyi tulehdus, välillä ei. Virtsakiteitä oli useinkin, näiden oletin liittyneen eturauhastulehduksiin. Lopulta Jekku kastroitiin, mutta nämä oireet kummittelee edelleen. Heinäkuussa Jekulla todettiin taas tulehdus ja se söi antibioottikuurin. Virtsarakko myös ultrattiin, nyt siellä ei näkynyt mitään kasvaimeen viittaavaa. Sakkaa ja sameutta näkyi ja jotain muuta merkkiä tulehduksista. Samalla tavoin kuin keväällä, oireet tuntui palaavan antibioottikuurin jälkeen (selkä meni köyryyn ja Jekku pissasi satunnaisesti petiinsä yöllä). Kontrollinäytteessä ei kuitenkaan näkynyt mitään ja sain ohjeeksi syöttää Urinaidia. Tämä sitten auttoikin ja Jekku toipui suorastaan ennätysterveeksi. Ryhti parani ja selän oireet hävisi hetkeksi kokonaan. Joulun aikaan oireita taas ilmaantui ja tulehdus todettiin tammikuun alussa. Tänään käytiin  jälleen eläinlääkärissä ultrassa ja tarkoituksena oli ottaa pissanäyte suoraan rakosta. Se ei onnistunut, mutta ultrassa näkyi sen verran sameaa pissaa, että nyt on epäilynä että virtsakiteet on kaiken ongelman ydin. Mitään kasvaimeen viittaavaa ei edelleenkään näkynyt, joten se diagnoosi on nyt kuopattu. Oireiden pitkittyminen ei välttämättä johdukaan siitä että tulehdus pitkittyy vaan siitä että ongelmien syy (eikä seuraus) olisi kiteet. Kiteitä ei näkynyt kesän ja kevään virtsanäytteissä, mutta molemmilla kerroilla virtsarakossa näkyi jotain sakkaa. Minulla on vahva epäilys että se sakka on syypää oireisiin joita sitten hillitsee Urinaid (jota en nyt antibioottikuurin aikaan ole syöttänyt, mutta rupean taas syöttämään). C-vitamiini tai puolukka varmaan ajaisi saman asian (näitä olen käyttänyt ennen). Tämänpäiväisen eläinlääkärin mukaan on mahdollista, että Jekulla on jokin aineenvaihdunnallinen "vika" joka altistaa kiteiden synnylle ja kiteet on se mikä tuo nyt näitä tulehduksia. Se että ollaan hoidettu tulehduksia antibiootein ei ole sitten poistanut tätä varsinaista ongelmaa. Urinaidin syöttäminen todennäköisesti piti kiteet kurissa (sisältäää mm hapanta karpaloa) vaikka tulkitsin että apu tuli siitä että se piti pöpöt kurissa. Jekun ruoka vaihtui nyt erikoisruokaan ja lisäravinteet valitaan sen mukaan että ne tepsii kideongelmaan. Toivottavasti ne tepsii.

Kyynär rupesi jonkun verran vaivaamaan kun pakkaset alkoi ja Jekku liukasteli jäisellä kelillä. Jekun liikkuminen on ollut hieman kankeaa, mutta koska kipuoireet on viitanneet  ennemmin virtsarakon alueelle, mietin etujalan kuntoutukseen sitten kun saadaan virtsisvaivat kuriin.  Luulen että Jekku on yksinkertaisesti hirveän jumissa, kun kipuillut alakroppaansa ja liikkunut huonosti sekä sen että kyynärvaivan takia. Ens viikolla hierojalle ja ehkä myös uimaan koirauimalaan. Eläinlääkärikin suositteli uimista Jekulle ja käydään kokeilemassa innostuisiko Jekku asiasta. Juju innostuu takuuvarmasti joten se saa näyttää esimerkkiä.  Hampaatkin tsekattiin tänään ja todettiin ihan hyväkuntoisiksi; vähän hammaskiveä ja tummentumaa jotka rapsuteltiin pois.

kuva Laura Hanni

Juju on sitten meistä ainoa, joka on ollut koko ajan terve. Se ei ole tähän päivään mennessä edes ontunut kertaakaan. Vauhtia ja virtaa on just niin paljon kuin kuuluukin ja kaikki touhu on sen kanssa kivaa. Syksyllä treenattiin aika paljon ja sama meno jatkuu edelleen. Kokeissakin ollaan käyty koska se on tuntunut kivalta ja hyvä fiilis on heijastunut sitten tuloksiinkin. Juju on vuoden sisällä kehittynyt oikeastaan hämmästyttävän paljon, samoin minä. Alku kun ei ollut ihan niin helppo Jujun kanssa, jota ei makupalat kiinnostaneet enkä tuntunut aina kiinnostavan minäkään tai mun kanssa tekeminen. Viime talvena rupesin pääsemään jyvälle laumaviettiä ja tunnetilan muokkausta hyödyntävistä konsteista  ja vappuleirillä asia kirkastui lisää kun kuuntelin Jari Kantoluodon tottiskoulutusta. Hänen ja "hänenkaltaistensa" vinkeillä olen päässyt villakoiran ytimeen ja nyt aletaan olla Jujun kanssa tiimi ja Juju alkaa osata keskittyä. Vielä tässä riittää treenattavaa, mutta on kiva tunne, kun tietää että pakissa on työkaluja ongelmien korjaamiseen ja ne työkalut on niin mukavia käyttää :) Näillä työkaluilla (luopuminen, luopuminen, luopuminen...) olen korjannut myös arkielämän ongelmia, tai ainakin porojen perään lähtevän korvattoman koiran ongelman. Vuoden aikana on tullut hirveän monta "ahaa-elämystä" ja ollaan kaikessa menty Jujun kanssa isoin harppauksin eteenpäin. Matka jatkuu ja meinataan nauttia Jujun kanssa sen joka vaiheesta.

Tokokoe 19.11.2016

Torniossa, tuomarina Marja-Leena Hituri

Juju oli kiva ja kiltti ja meillä oli oikein mukavaa taas. Tuomari oli hieman löysempi joten pisteitä himpun verran enempi vaikka virheitä tuli mielestäni vähän enemmän kuin lokakuussa. Ainoat pistemenetykset johtui nytkähdyksistä eteenpäin paikkaistumisessa ja luoksetulossa. Jujulla oli aika levoton olo kun jätin sen näissä liikkeissä ja työn alla onkin ollut tunnetilan rauhottaminen ja uusi jättökäsky (paikka).

Paikkaistuminen 7: videolta näin että Juju teki 2 nytkähdystä jo kun kävelin poispäin ja kolmannen kun olin kääntyneenä siihen päin. Hilasi pyllyn muutama cm kerralla eteenpäin. Oli levottoman oloinen.Vieraat koirat ja kisatilanne varmasti vaikutti, mutta huomasin sitten että tätä tapahtui myös treeneissä. Joten nyt on treenattu tätä liikkeen alkuosaa ja vahvistettu rauhallista jäämistä.

Seuraaminen 10: tuntui oikein kivalta, peruuttaminenkin onnistui.

Liikkeestä seisominen: 10, tai näin luki papereissa, luulin että tuomari antoi 9.5. Juju liikahti kun kävelin sen ohi joten tästä oli(si ollut) syytäkin rokottaa.

Luoksetulo 9: Videolta näin että pois kävellessäni, Juju nytkäytti itsensä eteenpäin. Muuten ok.

Liikkeestä maahanmeno 10. Ei muistaakseni ollut mitään ihmeempää.

Ruutu 10: liikkeet otettiin 2 osassa ja ruutu oli jälkimmäisen setin ensimmäisenä. Juju bongasi ruudun hyvin heti kehään mennessä.

Hyppy 10, ei muistaakseni ollut mitään ihmeellistä.

Kaukot 10, vähän jäi katsomaan sivulle jotain toisen man käskyn jälkeen ja nousi laiskasti istumaan. Muuten ok.

Nouto 10: Kapula kimposi vinoon ja Juju jäi vähän vinoon palauttaessaan mistä tuomari ei kuitenkaan rokottanut.

Merkin kierto 10: viimeinen liike, vaikka luulin että koe oli jo ohi ja vähän huonosti itse keskityin. Ei näköjään haitanut.

Yleisvaikutelma 10: tuomari tykkäsi kovasti Jujusta. Totesi monin eri sanoin että Juju on ihana. No niinhän Juju on.

Pisteitä 308, kp, luokkavoitto ja koulutustunnus TK2. Hip hurraa!

Nyt ollaan sitten treenattu voittajan liikkeitä ja jo tammikuussa kokeillaan miten ne sujuu kokeessa. Kaukot on vielä aivan kesken, mutta muuten alkaa olla hyvällä mallilla.

JK1

Päästiin varasijalta Oulun jälkikokeeseen 30.10. ja pitihän sinne lähteä kokeilemaan, vaikka syksyn treeneissä oli sattunut ja tapahtunut ja meinasin jo aloittaa talvitauon maastojen osalta. No hyvä että mentiin, hyvällä mielellä ja koulari plakkarissa palattiin kotiin. Oli muutenkin mukava viikonloppu kun lauantaina pääsi porisemaan Sysisalaman porukan kanssa ja syömään synttärikakkua.

Jäljellä aloitettiin hyvissä olosuhteissa, kostea jäkäläkangas (ja tällä kertaa ilman poroja) ja aste-pari lämmintä. Räntää sateli hiljakseen, mutta sen verran hiljakseen ettei jäljet peittyneet valkoisen alle.
Jana oli vähän epävarma ja takajälki nousi. Sen jälkeen kuitenkin jälkikoira eteni tosi varman oloisesti ja ilmaisi kaikki kepit oikein hyvin. Treeneissä Juju on jättänyt 1-3 keppiä ilmaisematta, joten tämä onnistui nyt sitten 150%.  Pisteitä jäljeltä 163.

Esineruudussa Juju päätti juoksennella ensin ihan muuten vain. Vähän jo hikeä pukkasi kun lähetin kolmannen kerran ja Juju vaan juoksenteli. No toi sitten kuitenkin esineenkin, onneksi ei tarvinnut tuoda enempää. Pisteitä 29. Viimeisissä esineruututreeneissä oli tätä samaa juoksentelua, en oikein tiedä miksi.

Tottikseen mentäessä me sitten molemmat vähän romahettiin. Kenttä (OKK) on hankala kun sinne mennään pusikon läpi niin että koira näkee kentän ja yleisön vasta "astuessaan sisään". Ei voinut tehdä normaalia virittelyä ja odottelua kentän reunalla ja yleisön ohi mentäessä Jujulla sitten herpaantui keskittyminen totaalisesti. Se jäi voimakkaasti kiinni yleisöön ja kun minä vielä hermostuksissani käskytin tosi tuimasti oli alku yhtä haahuilua ja heijastui 2 ekaan liikkeeseen. Paikkamakuussa Juju istui, oli noussut istumaan melko pian, mennyt takaisin maahan ja sitten taas istunut. Sama meno jatkui seuraamisessa missä ei keskittynyt, haahuili, käännöksissä skarppasi, henkilöryhmässä jäi haistelemaan yhtä ihmistä. Jäävissä Juju sitten heräsi normaaliin tottistilaan ja minäkin muistin kehua, minkä jälkeen kaikki sujui tosi hyvin. Erityisen iloinen olin noudoista, esteet meni todella varmasti vaikka heitin kapulan vinoon ja minne sattuu. 

Pisteitä 91, paikallamakuu puuttellinen (-5) ja seuraaminen hyvä (-4), muut erinomaista :)

Lopputulos JK1, 1-tulos yhteispisteillä 283 p ja luokkavoitto. Aivan älyttömän mahtavaa! Ja aivan älyttömän mahtava koira mulla! 

Toko AVO1

Jujun kanssa käytiin tokokokeessa Torniossa lauantaina (8.10). Koe oli samalla Lapin piirinmestaruuskoe, mutta meidän porukasta ei löytynyt vielä yhtään ylemmän luokan koirakkoa, joten ei osallistuttu joukkuekisaan. Jujunkin kanssa mentiin vielä turvallisesti avoimeen luokkaan, voittajaluokan liikkeistä kaukokäskyjen i-s-i vaihdot on vielä kovasti työn alla. Juju oli kokeessa oikein hyvässä vireessä ja teki yhtä hyvin kuin treeneissäkin. Oli ihan hirveän kiva olla Jujun kanssa kehässä ja se näkyi myös tekemisessä ja pisteissä. Tuomari oli Pipa Pärssinen ja liikkeet suoritettiin tässä järjestyksessä:

Paikalla istuminen 9 1/2: Vähän levoton. Olen treenannut minuun fokusoimista vapauttamalla välillä luokseni palkalle ja nyt takapuoli kerran nytkähti sen näköisesti että luuli että kaivan kohta lelun esiin. Siitä -1/2p

Nouto 8: Nouti ja palautti tosi hyvällä vauhdilla mutta tarvi 2 irroituskäskyä kun ensimmäisellä puri vaan kahta lujempaa kapulaan :D Ollaan treenattu tiukkaa otetta ja tämä on vielä vähän vaiheessa... pitää treenata irroittamista seuraavaksi.

Kaukot 10:  Säpäkät ja ryhdikkäät vaihdot. 

Estehyppy 9: Tökkäs mua kuonollaan niin kuin on tapana. Millähän tuosta pääsis eroon.

Merkki 10: hyvin bongas merkin ja vauhdilla kiersi.

Ruutu 10: hyvin bongasi ruudun, innolla juoksi aivan keskelle ja malttoi seistä varmaan 30 s ennen kuin tajusin, että ei tarvitse odottaa liikkurin käskytystä vaan saan ihan oma-aloitteisesti antaa maahan käskyn. Jujulla on ollut ennakointia maahanmenon kanssa, mutta ei ollut enää.

Seuraaminen 9 1/2: Tähän olin myös ihan älyttömän tyytyväinen. Peruutuksessa aukes ja meni solmuun aivan kuin treeneissäkin (pitää treenata!), mistä -1/2 p.

Liikkeestä seisominen 10: tuntui hyvältä ja ilmeisesti myös näytti.

Luoksetulo 9 1/2: Tuli oikein hyvällä vauhdilla ja jossain kohtaa (en muista oliko edessä vai sivulle siirtymisessä) vähäsen sitten tökkäs/törmäs.

Istuminen 9 1/2: Yritin sanoa riittävän selvästi käskyn ja se sai aikaan sitten myös pienen tempon hidastamisen mistä -1/2p.

Yleisvaikutelma 10: Tuomari tykkäs meistä molemmista, ohjaus oli hyvää ja koira osaava.

Yhteispisteet 303.5 p, kunniapalkinto ja sijoitus 1/5.

Olipas kiva koe, fiilis oli ihan huippu ja oltiin kyllä nyt Jujun kanssa koko ajan yhdessä.

Jane 20.3.2002-12.8.2016

Tummuessa illan,
luona sateenkaarisillan,
kun auringon viimesäteet taipuu,
niin moni koira uneen vaipuu.
On päivän leikit jääneet taa,
ne onnellisina nukahtaa.
Nähden unta ystävistä,
perheistä ja hetkistä yhteisistä.
Odottaen sitä aamua valkenevaa,
kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa.

-Hannele Vänskä-

Juju tokokokeessa

Jujun kanssa käytiin sunnuntaina Kuusamossa tokokokeessa. Tuomarina oli Allan Aula ja tunnelma leppoisa noin muuten, mutta kehässä oli meillä kyllä aika nihkeää. No tason tarkistushan tämä oli ja paljon tuli vinkkiä siihen mitä pitäisi treenata. Ja pääasiassahan sitä pitäisi treenata juuri sitä minkä tiesinkin, mutta mikä vaan tuntuu jäävän liian vähälle. Häiriöitä.  Lisäksi pitää nyt vaan saada lisää rutiinia kokeisiin jotta itse osaisin olla vähän iloisempi ja rennompi enkä tönkkö ja tuima.

Kenttä oli keskellä rutikuivaa kangasmetsää oleva kivituhkakenttä, aurinko paistoi vaikka matkalla satoi kaatamalla. Kuuma oli erityisesti mustan turkin sisällä. Juju tuntui ihan hyvävireiseltä kun kehään mentiin, mutta liikkeiden välissä kyttäsi jotain kentän oikeassa laidassa.  Oletin että häiriötä aiheutti joku kentän laidalla odottava narttukoira, mutta saattoi olla että pahin häiriö oli se tyyppi, joka tavattiin kehästä palatessa auton vierestä. Poro.  Tuuli kävi oikealta, joten porot haisi nokkaan varmaan aika voimakkaa vaikka ei niitä nyt näköetäisyydellä sentään ollut. Tulosten valossa koe meni kyllä ihan hyvin, 1-tulos ja sijoitus 1/6. Huono vire se vaan harmitti kun hyvä fiilis olisi minulle tärkeämpää kuin tulokset. Mutta jatkamme harjoittelua ja poistumme toistaiseksi mukavuusalueelta (oma kenttä) treenaamaan vieraille kentille ja kunnon häiriöihin.

Paikalla istuminen 10.
Ei ollut ihan 10 arvoinen, pää pyöri ja yhdessä kohdassa Juju vähän nytkähtikin (minun suuntaan) kun ei keskittynyt. Ihan lopussa yhtäkkiä pää kääntyi 90 astetta ja kaula venähti monta senttiä :o Arvelen että porojen (tai sitten narttukoiran) haju leijaili nenään. Juju on ollut turhan huoleton paikkiksissa viime aikoina, ei keskity minuun vaan ympäristön tarkkailuun. Täytyy ottaa tehotreenin alle.

2. Liikkeestä maahanmeno 7
Juju rupesi sekoilemaan jääviä n. viikko ennen koetta ja meni sinnikkäästi maahan istu käskyllä. Istumista sitten treenattiin joka päivä  ja kokeessa Juju varmuuden vuoksi istui vaikka sanoin maahan. Näin tämän sivusilmällä varjosta ja annoin toisen käskyn. Huonoa keskittymistä tämäkin.

3. Ruutu 0
Juoksi reippaasti ja mun pysäytys vähän myöhässä, takajalka näytti olevan ruutunauhan päällä/ulkona eikä Juju osannut korjata "pienesti" vaan juoksi ruudun etureunasta ulos ja tarvittiin vielä lisää käskyjä. Nyt treenataan paikan "pientä" korjausta. 

4. Seuraaminen 8.5
Tämä oli kaikenkaikkiaan vähän huonoa. Ei mitään isoja mokia, mutta haahuilua käännöksissä ja peruuttamisessa ainakin. Molemmat oltiin kovin väärässä moodissa ja vähän paineessa alun mogista.

5. Luoksetulo 10
Tässä ei ollut ihmeempää. 

6. Kaukot 7
Juju jäi skarppina, mutta juuri kun liikkuri vaihtoi kyltin istu asentoon, pää ja nokka kääntyi haaveilemaan sinne kentän oikealle laidalle. Tarvi 2 käskyä ennen kuin nousi ja sitten minä sekoilin käskyjen kanssa (man-down) että Juju vielä epäröisi maahanmenoakin.  

7. Estehyppy 10
ok

8. Liikkeestä seisominen 10
Juju oli vinossa kun käännyin, joten tuskin ihan 10 arvoinen, mutta muuten ok.

9. Merkki 8
Merkki oli vähän hankalasti ruutunauhan edessä paikassa missä ruutunauhan takana oli kaikenlaista (ihmisiä, pöytiä, agilityesteitä). Osalla koirista oli joko vaikeuksia erottaa merkkiä tai sitten niitä joko arvelutti tai ilahdutti ruudun takana olevat ihmiset/tavarat. Juju kuului siihen ryhmään joka olisi juossut iloisesti kehästä ulos. Sain pysäytettyä sen rajalle, annoin uuden käskyn ja Juju haahuili luokseni merkin toista puolta. Olin jo lähettämässä Jujua uudelleen (luulin että liike oli nollaantunut) mutta liikkuri ystävällisesti pelasti tilanteen sanomalla kiitos heti kun Juju tuli sivulleni. Tämäkin treenin alle, merkin taakse kunnon häiriöitä.

Kokonaisvaikutus 10.

Yhteensä 264,5 p

BH

Juju kävi oman kerhon järjestämässä BH kokeessa keskiviikkona ja hyvin meni. Olin tosi tyytyväinen sekä itseeni että Jujuun ja tottis meni samaan tapaan kuin treenitkin. Kaupunkiosuudella ei tullut mitää yllättävää. Paitsi ehkä se, että Juju kulki koko ajan vieressä hihna löysällä. Normaalisti kun se vetää kuin hinaaja :D 

Kisakirja ja kokeisiin osallistumisoikeus hankittu

Kaikista tyytyväisin olin meidän mielentilaan ja siihen että tuntui siltä että oltiin kokeessa yhdessä ja Juju palkkaantui kun kehuin sitä. Oli kiva tehdä tottista ja luulen että Jujukin tykkäsi siitä. Tämä oli tavoitteeni ja tästä on kyllä tosi hyvä jatkaa harjoituksia. Mahtavaa kun on BH alta pois, nyt voi treenata täysillä maastoja ja esteitä.

Viikonloppuna oltiin hakuporukan kanssa Leirikarissa, Niemisen Reija koulutti meitä lauantaina. Tulipas taas paljon hyviä vinkkejä ja treeniporukan koirissa saatiin monta solmua avattua. Hurjan hyvä viikonloppu. Jujun treeniohjelmaan tuleville viikoille tuli ainakin:
- Umppareiden ilmaisuja hetsaamalla ja haukkuun kestoa
- Sekametsää
- Tyhjille eteenpäin työskentelyä (apuohjaaja!)
- Ilmaisuihin ja etsintään kestävyyttä pikku hiljaa.