Huh juhannus ohitettu ja päivä alkaa lyhenemään. Ei uskoisi että ollaan keskikesässä, vuoden ensimmäinen lämmin päivä kun oli vasta tällä viikolla. Kylmä alkukesä on toisaalta ollut oikein hyvä treenaamiselle eikä itikoitakaan ole ollut haitaksi asti. Nyt itikoita sitten ON haitaksi asti. Eilen meni hermo niin, että pakkasin koirat autoon ja ajettiin halliin treenaamaan, sisällä saa sentään olla rauhassa. Ihana Lapin kesä... Alkukesä ollaan treenattu hakua ja tottistakin suhteellisen ahkerasti. Jälki on jäänyt vähemmälle, siinä otetaan ryhtiliike heti ens viikolla kun jään lomalle.
Hakua päästiin kunnolla treenaamaan metsässä vasta vapun jälkeen Eloisa-Off Line's leirillä. Siellä tuli esiin aika isoja ongelmia vieraiden maalimiesten kanssa leikkimisessä ja muutenkin Juju oli aika tavalla pihalla kaikissa treeneissä. Juju väisti ekassa treenissä ollutta miespuolista maalimiestä ja tän jälkeen ei leikkinyt kunnolla patukalla kenenkään kanssa. Narupallolla leikki kahden maalimiehen kanssa taas hyvin. En tiedä johtuiko sitten pallosta vai leikittäjästä enemmän. Seuraavat treenit yritettiin pitää hauskoina, vauhdikkaina ja lyhyinä, palkka vaihdettiin 2 pallon leikkiin, mikä ei ehkä ole sekään ihan Jujun juttu. Juoksevat ja hilluvat tai treenin lopuksi metsään jäävät maalimiehet saa pahimmillaan Jujun vaan passivoitumaan kun se rauhottelee itseään. Jälkikäteen pohdittuna olisi ollut parempi vaan selkeyttää treeniä sen sijaan että porukalla hillutaan. Pohdittiin ongelmia kouluttajan (Marko Kalliokoski), Jujun veljien ja isän omistajien kanssa ja päädyttiin siihen että odotellaan mörköiän tasaantumista ja viettienkin tasapainottumista enkä ota sen kummempaa stressiä ongelmista. Leirin jälkeen keskityin siihen että Juju on kartalla mitä ollaan menossa tekemään, ilmasutreenit jätettiin tauolle ja ilmasutapaakin pohdin uudestaan. Toukokuu treenattiin parikin kertaa viikossa tutun porukan kanssa ja muutama vieraskin maalimies treeneihin eksyi. Myös yksi miespuolinen, minun mielestä aika "paha" mies. Palkkoina pallot tai purutyyny, eikä ole enää ollut ongelmaa leikkimisen kanssa.
 |
| Kuva Elina Suomalainen |
Kesäkuun ekana viikonloppuna oltiin Louella
KSPK:n pk-leirillä, jossa hakukouluttajana oli Mari Hyytiäinen, paljon tuli vinkkiä treeneihin. Muutamia kirjoitin ylös:
- Selkeät rutiinit ja hallinta rakennetaan jo nuorelle koiralle: sisääntulot, vieressä kulkeminen, odottaminen jne. Tämä selkeyttää ja koira oppii että hallinnan kautta pääsee tekemään.
- Käytä alkuun ja tarvittaessa apuja: tuuli, näkö, ääni, kaistaleet, maaston muodot,TALLAUS
eli vanhat kunnon kaistaleet! Kaistaleiden avulla on kätevä treenata mm hankalia maaston muotoja (tien, ojan, puunrungon ylitykset) ja maastonmuutoksia.
- Jos koira lähetetään valmiille ja se ei uppoa riittävän syvälle, ei käytetä apuja vaan mennään syvemmälle ja lähetetään niin kauan että koira uppoaa
- Optiset urat: koirat seuraa aukkoja metsikössä, aukot on eri kohdissa koiran korkeudella kuin ihmisen, katso lähetyspaikat "koiran näkövinkkelistä"
- Koira saa vahvisteen siinä vaiheessa kun se saa hajun. Tämä toimii kuin naksu, ota se huomioon treenejä suunnitellessa ja treeneissä.
- Vahvista koiraa kun se saa hajun (kehu ja innosta... siellä se ukko on...)
- Selkeä ohjaus, älä sählää, älä kiirehdi, lue koiraa!
- Lähetyksessä anna koiralle selkeästi suunta, katso itse takakreppiä, älä koiraa!
- Osaavalta koiralta vaaditaan, mutta EI vihaisesti.
- Kulmat on tärkeitä, tallaus on tärkeää tehdä suoraan niin että kulmat on kulmia ei pyöreitä.
- Koirille joilla taipumus jäljestää ja ottaa tallausjälkiä tehdään ylisyviä pistoja, maalimiehet kiertää takakautta. Maalimies voi kulkea piilolle esim 70 m:ssä ja tulla piilon kohdalla 50 m syvyyteen.
- Koira joka ei tarkasta etukulmaa kunnolla tai irtoa tyhjälle: laita toiselle puolelle ja sillä aikaa maalimies menee etukulmaan/takarajalle ja lähetä koira uudestaan. Koira oppii tarkemmaksi.
- Taaksepäin työskentelyä voi vahvistaa liikkuvat maalimiehet, koira oppii löytämään maalimiehen nopeammin ottamalla sen jäljen! Harkiten liikkuvia maalimiehiä.
- Hämmästytä kuriton koira, joka ei tottele luoksetulokutsua eikä esim palaa tyhjältä vaan karkaa toiselle puolelle, leikkaamalla sitä vastaan (ja torumalla). Koirat hämmästyy ohjaajan yhtäkkistä ilmestymistä niiden juoksulinjalle (astraali tiivistymä) ja rupeavat kuvittelemaan että se voi tapahtua koska vain :D
- Haukkuvan koiran ilmaisu kohdistetaan leluun (joka ensin jalan alla), ei saa haukkua naamaa.
Lelu voi olla ensin isosti näkyvissä ja häivytetään niin että esim pallo on lopulta litistettynä jalan alle.
Juju teki lauantaina 3 pistoa, etukulmiin piti tehdä haamut, mutta muutettiin suunnitelmaa. Toiselle puolen oli niin voimakas vastatuuli että päätettiin käyttää pelkkää hajua apuna. Aika epävarma lähetys ja tarvittiin toinen lähetys ennen kuin upposi riittävän syvälle. Toisella puolen tehtiin sitten haamu, lähti hyvin, upposi ja leikki maalimiehen kanssa tosi hyvin. Tältä otettiin sisääntulo jonka jälkeen kuljetin keskilinjalla jonkun matkaa, tämä onnistui tosi hyvin, helpompaa näin kun liinassa roikkuminen tai sivulla käskyttäminen. Kolmas maalimies haettiin hajulla, hieman oli haastavaa kun tuuli pyöritti hajua. Ohjaaja sai noottia epäselvästä ohjauksesta, koira oli hajujen suhteen hyvin kartalla, ohjaaja ei niin ollenkaan. Tämä ongelma on kyllä tiedostettu.
Sunnuntaina kokeiltiin ilmasua, kerroin että olen edelleen epävarma tekisinkö Jujusta haukkuvan vai rullakoiran. Näytettiin sitten Marille haukkumista muutaman ilmaisupiston verran ja Mari totesi että se on aivan ok. Jujulla on vielä saalis vähän tukossa, haukku ei lähde heti kunnolla mutta tilanne korjaantuu, no hätä. Marin mielestä haukku on Jujulle ihan sopiva ilmaisumuoto ainakin siinä tapauksessa että emme rupea puruja ottamaan tosissaan. Palkka kuitenkin muistettava heittää Jujulle, ei ojenneta ja ruveta heti taistelemaan. Tää on kyllä aika oleellista muutenkin, Juju ei tartu patukkaan mitenkään erityisen varovasti...
Louen leiriä seuraavana viikonloppuna oli sitten
oman hakuporukan leiri Leirikarissa, kouluttajaksi oltiin pyydetty Niemisen Reijaa. Nyt loksahteli palaset sitten oikein kunnolla kohdilleen, ohjaaja sai riittävästä rautalangasta väännetyt neuvot lähetyksiin ja oli muutenkin aivan superkiva viikonloppu. Jujun kanssa pohdittiin lähinnä motivaatiota, ohjauksen selkeyttä ja suoria pistoja. Ensin Reija näytti miten Jujun tyyppisen koiran kanssa leikitään (Reija oli erinomainen leikittäjä ja osasi sen myös muille opastaa), sen jälkeen tehtiin 4 pistoa haamuilla tai ääniavuilla (avut molemmin puolin yhtä aikaa). Hyvin meni, motivaatio kohdillaan, suorat ja syvät pistot. Ohjaus laitettiin kuntoon erityisesti lähetyksen osalta ja nyt on vihdoin mullekin selvä miten Jujun lähetän pistolle, Reijan "asento" (jalat ei saa liikkua!) on oikein toimiva. Illalla otettiin pihassa ilmaisuja. Kokeiltiin sekä rullaa että haukkua koska en edelleenkään ollut päättänyt kumpi se olisi. Rullan tuonti oli juuri sellaista kun se on: Juju otti kaikesta ympärillä olevasta häiriötä ja kovasti piti huhuilla että sai sen keskittymään ja tuomaan rullaa. Sen jälkeen kokeiltiin haukkua niin että Reija oli maalimiehenä ja Jujuhan haukkua paukutti hyvällä tekniikalla ja motivaatiolla kun Reija oli sitä aiemmin päivällä leikittänyt. Todettiin yhteen ääneen, että tehdään Jujusta haukkuva. Oikeassa tunnetilassa haukku lähtee niin luonnollisesti ja hyvin, että verrattuna siihen rullaräpellykseen (mitä ei tosin oltu treenattukaan kuin 1 kerran aikaisemmin) haukku näyttikin kyllä hyvältä. Uskon että siitä tulee hyvä kun saa vielä vahvistettua saalista ja oikeaa tunnetilaa. Tähän on jo auttanut ja auttaa kun Juju on päässyt SPL alaosaston suojeluryhmään leikkimään Jarin kanssa. Pari kertaa on käyty ja se on ollut kyllä tosi hyödyllistä ja hauskaa.
Sunnuntaina oltiin samalla radalla ja tutulle radalle laitettiin Jujullekin valmiit maalimiehet. Ensimmäinen pisto jäi vähän lyhyeksi eikä maalimies löytynyt (myötätuuli), mutta muuten Juju upposi hyvin ja suoraan ja maalimiehet löytyi. Ensimmäisellä kahdella pistolla sisääntulot, joista lähetys onnistuu mulla helpommin. Kolmannella kuljetin Jujua "vieressä" käskyllä, onnistui hyvin makupalalla (luojalle kiitos Jujun ruokahalua on parantunut ja makupalat hakumetsässäkin kelpaa), keskilinjaa vähän eteenpäin, 90 asteen käännös ja lähetys. Onnistui hyvin. Viikonlopun treenit onnistui nyt kaikki todella hyvin ja tuntuu että sekä Juju että minä mentiin mielettömän paljon eteenpäin. Nyt on treeniohjelmassa sekametsää, vähitellen myös valmiita maalimiehiä ja tyhjiä (muistettava I T menetelmä). Haukkua treenaan ensin itse niin että Juju haukkuu kengän alla olevaa lelua joka päivä ja pikkuhiljaa kentällä ilmasutreeniä ja sitten metsään. Suorapalkkaan voisi yhdistää maahanmenoa tai ainakin palkkaus selvästi kauempana että ei tule kiusausta tulla liian lähelle maalimiestä, pussailla tai muuten härkkiä. Vieressä kulkemista vahvistan lenkillä ja muussa yhteydessä paljon.
Viime viikolla (juhannusaaton aattona ja juhannuspäivänä :P) treenattiin 2 kertaa alkalointilaitoksen radalla. Torstaina 4 mm sekametsä, joka oli myötätuulen puolelle vaikea. Laitettiin nimittäin maalimiehet 60-70 m syvyyteen. Juju treenasi viimeisenä ja tuuli tyyntyi sen verran, että varsinkin toiselle puolen ei tuntunut saavan hajua millään. Toisella puolen ei mitään ongelmaa, mutta toisella (myötätuuli jos nyt ylipäänsä tuulta oli) puolen oli vaikeuksia löytää. Kun ei saanut hajua, rupesi seuraamaan edellisen koiran jälkiä (Valtti teki tosi syvät pistot kun ei myöskään haistanut maalimiestä ennen kuin aika pitkään etsittyään). Viimeisellä ei sitten saanut hajua millään ja rupesi kaartamaan joko vasemmalle (Valtin jäljille) tai oikealle (viimeinen Valtilla käytetty piilo) eikä millään mennyt suoraan syvemmälle, missä MM olisi löytynyt. Siirryin lähettämään edemmäs ja edemmäs kunnes oltiin jo melkein piilolla. Hyvä harjoitus, mitään ei löytynyt jälkien päästä vaan lopulta sieltä edestä minne ohjaaja koko ajan yritti ohjata. Huomasi kuitenkin ettei Juju vielä osaa upota suoraan ja luota siihen että maalimies siellä olisi vaikka hajua ei heti saa. Ja toisten koirien jäljet vetää huomattavan paljon. Näitä täytyy treenata. Lauantaina oltiin samassa paikassa, Juju oli ensimmäisenä. Etukulmiin haamumuistikuvat, tosi hyvin. 3 ja 4 maalimies valmiina kun intoa ja syvyyttä oli pistoissa niin hyvin. Nämä meni aika täydellisesti, syvät suorat pistot ja hyvä lähetys. Aletaan Jujun kanssa kohta olla aika hyvä tiimi. Tällä viikolla on vielä 2 hakutreenit ja sitten pidetään ainakin pari viikkoa taukoa jonka aikana tehotreenataan jälkeä ja käydään lampaitakin paimentamassa.
Jälkeä ollaan treenattu koko kesänä suunnilleen yhden käden sormilla laskettavat kerrat :o Uskomattoman laiska olen ollut sen suhteen vaikka tarkoitus oli kyllä panostaa paljonkin jälkeen. Pieni motivaationotkahdus siihen tuli kun syksyllä sain pakan niin sekaisin. Tai porot sai, mutta en itse tajunnut miten ongelmia korjata ja siinä meni sitten motivaatio sekä Jujulla että minulla. Edelleen Juju menee herkästi väärään tunnetilaan ja rupeaa bongaamaan riistan hajuja, mutta muutama konsti on tähänkin löytynyt. Makupalat on ruvenneet kelpaamaan vähän paremmin ja Juju on nyt innostunut myös leluista jäljellä. Syksyllä ei leikkiminen tullut kuuloonkaan jäljellä. Mökillä Pirkanmaan metsässä Juju jäljesti ihan ok,makupalatkin kelpasi jäljellä, kepit ei. Kepit kuuluu edelleen Jujun mielestä aivan jonnekin muualle kuin jäljen päälle. Erikseen treenattuna kepit on kuitenkin ihan loistojuttu. Nyt olen treenennut keppi-ilmaisua uudelleen naksulla. Opetin Jujun menemään maahan kepeillä (tämän Juju ratkaisi siihen muotoon, että se menee maahan keppi suussa) ajatellen että maahanmenon saisi selkeämmin lihasmuistiin ja "automatisoitua" kuin kepin tuomisen, saas nähdä. Nyt treenataan vielä hetki keppejä erikseen ja yritän saada niihin sellaisen motivaation ja rutiinin, että se kantaisi jäljestykseenkin. Jälkimotivaatiota olen hakenut porometsissäkin minijäljillä, jonka päässä on pallo/purutyyny. Viikonloppuna olikin aika hauska jälki, kun Juju oli haistanut porot lähellä, minä olin nähnyt tuoreet jäljet ja lopulta janalle ilmestyi Lapinkoirakin (omistajineen hihnassa onneksi). Arvelin että en saa Jujua edes lähtemään jäljelle, mutta kaikki tämä nostikin Jujun sellaisiin svääreihin että se ajoi jäljen -elämänsä ensimmäisen kerran- juuri sellaisella draivilla mitä olen koko ajan hakenut. Turhautin Jujun aikamoiseen tilaan laittamalla sen maahan odottamaan lappalaisen häviämistä näköpiiristä ja se nostikin sitten viettiä sopivasti. On nää pojat niin erilaiset. Jekun kanssa käytin vuosia kun mietin miten saan virettä alas ja vältin turhauttamista kaikin keinoin. Jujun kanssa pitää tehdä juuri päinvastoin. No pikkuhiljaa alan oppia.
