kaikenlaista treeniä

Kaikenlaista on puuhailtu, pikaiset muistiinpanot tärkeimmistä. Viime viikolla päästiin paimentamaan ja Lauralla oli kamera kuumana, hyviä kuvia tuli myös Jujusta, kiitos näistä!
Harjoiteltiin 2 kierrosta kentällä ohjausta ja kuljetusta. Oli vaikeeta, sekä minun että Jujun mielestä. Jujulla oli vaikeuksia tajuta miksi pitää pysyä lampaiden takana ja minulla oli vaikeuksia sauvan käytössä. Hoksattiin kuitenkin että pitää ehdottomasti olla lyhyempi sauva, onnistuin paineistamaan pitemmällä kepillä koukkimisella ja se sai Jujun kaahottamaan entistä laajempia kaaria. Hitsin kivaa oli kuitenkin ja Minnan arvio Jujusta oli tällä kertaa että on se sairaan nopea, mutta niin älyttömän kiltti lampaille. Juju on kyllä niin kiltti kaikille. Paitsi jäniksille, joita se tykkäisi tappaa (ensimmäinen uhri tuli muutama viikko sitten).

Kohtelias paimen (kuvat Laura Hanni)

Haussa on otettu tyhjät ja ilmasukin mukaan kuvioihin. Juju lähtee varmasti myös valmiille maalimiehille, uppoaa aikas hyvin ja suoraan, mutta vielä pitää keksiä keinot vahvistaa eteenpäin kääntymistä. Ilmasua ollaan otettu nyt 2 kertaa metsässä ja se toimii myös aika hyvin, Juju aloittaa haukun heti ja ilman apuja. Pikkuhiljaa pitää kestoa pidentää. Haku on niin älyttömän hyvässä vaiheessa, että olisi kiva jos vois treenata 3 kertaa viikossa eikä 3 viikon välein mitä työkiireet pakottaa nyt syyskuussa tekemään.

Kuva Laura Hanni

Jälkeä olen yrittänyt vääntää Jujulle rautalangasta. Merkkasin kunnolla jäljet, vaadin jäljellä pysymistä, nenän nostelusta (porojen hajujen suuntaan) stoppasin ja kehoitin takaisin jäljelle, keppejä tiuhaan, ilmaisu kun toimii nyt hyvin (narupallo tms lelu) palkkana. Tämä sujui suht koht hyvin muutaman jäljen verran, sitten tuli taukoa jonka aikana häiriö kasvoi liian suureksi, eli poroja on taas liikaa. Se että porot haisee nokkaan aiheuttaa lähes ahdistavan "tilan" (sekä minussa että Jujussa...). Pään sisällä oleva pieni vihreä ukko kun huutaa että metsästä! metsästä!, mutta liinan päässä oleva akka sanoo että ET (prrrr...). Mietin jo että josko jättäisi jäljen kokonaan pois repertuaarista siihen saakka että muutetaan pois poronhoitoalueelta, mutta pöh. Kyllä tää pitää ottaa vaan hyvänä tilaisuutena kouluttaa koiraa sietämään häiriöitä jäljellä ja samalla oppia itse  paljon kaikenlaista. Esineruutu ja tarkkuus sujuu vaikka porot ois ruudun takana, miksi ihmeessä en saa jälkeä toimimaan?

Kokeilin myös vappuna saamaani vinkkiä käyttää apuhajua ja liuotin kissanruokaa veteen ja ruiskuttelin sitä jäljelle. Juju oli ensimmäiset askeleet ehkä aavistuksen kiinnnostuneempi jäljestä, mutta muuten ei ollut juuri eroa, poron hajut vei voiton. Tuli myös huomattua että Juju ei tykkää kissanruoasta. Ruoka ei siis tosiaan toimi joten unohdetaan se. Palasin takaisin lyhyisiin motivointijälkiin. Viikonloppuna tein pikkujäljen, jossa 2 keppiä välissä (ehkä 40 m välein) ja lopussa patukka. Poronkellot kilkatti taustalla ja Juju tutussa koomassa kun lähestyttiin "janaa". Kokeilin temputtamista että saisin katkaistua sen kooman (jota on vaikea saada pois käskyttämällä, Juju paineistuu tässä tilanteessa herkästi ja rupeaa joko kaahottamaan/sekoilemaan tai menee täysin passiiviseksi) ja Jujuhan teki oikein vauhdikkaita pyörähdyksiä, mutta saman tien suuntas katseen, nenän ja koko aivotoiminnan porojen suuntaan. Seuraava kokeilu oli sitten haukuttaa ja tästä suoraan jäljelle lähettäminen. Hitsi tämähän toimi, Juju jäljesti aika vauhdilla, mutta siitä viis.  Keppiin reagoi nopeasti ja putos maahan keppi jalkojen välissä saman tien. Kepin ja seuraavankin jälkeen pieni haukutus ja saman tien jäljelle toimi hyvin, annoin mennä pitkällä liinalla ja vauhdilla ja tuntuu että nyt oli motivaatio kohdillaan. Patukkakin tuli vastaan aivan täydellisessä kohdassa, hyvästä jäljestyksestä palkkana, että tuntui että kerrankin treeni onnistui. Hyvä oli fiilis Jujullakin ja porot täysin unohdettu. Oispa hienoa jos pikkuhiljaa saatais porojen aiheuttama häiriö pois mielestä. Juju on kuitenkin hyvä jälkikoira ja keppien ilmaisukin olisi nyt kunnossa.

Lampaiden joukkoon on soluttautunut paimen

Tottiksessa ei ole ollut mitään ihmeempää. Juju on edistynyt kovasti häiriön siedon kanssa. Ollaan treenattu 1-2 kertaa viikossa yhteistreeneissä ja tämä on auttanut paljon. Ampumista ollaan otettu muutamia kertoja ja ensimmäisten kertojen pään käännöstä lukuunottamatta Juju ei ole reagoinut mitenkään. BH:n kanssa en pidä kiirettä, mutta talvella voisi käydä tokokokeissa. Pikapuoliin pitäisi ruveta treenaamaan liikkuroituna alokasluokan liikkeitä ja sitten ottaa tavoitteeksi tokon korkkaaminen.

Marttojen oppaana metsäretkellä

Eli metsäpaimenessa siis :D

Torstaina paimennettiin Dion+Paulan ja Hertan+Satun kanssa. Minna lähetti meidät keskenämme metsään, mikä meni paljon paremmin kuin osasin odottaa. Hertta ja Satu olivat kokeneempia paimenia, joten heidän kanssaan oli luottavainen mieli. Hirveän opettavaista kun ei ollut Minnaa koko ajan neuvomassa ja joutui itse koko ajan lukemaan eläimiä  ja ottamaan vastuuta. Koirat toimi aivan loistavasti. Kun oli vaan 3 koiraa, eikä yhtään Minnan koiraa, joutui jokainen kunnolla töihin ja toisaalta uskalsi ottaa vastuuta. Nyt Juju syttyi ihan kunnolla eikä nartut, porot tai mikään muukaan enää häirinnyt työntekoa. Mentiin ensin tietä pitkin, sitten niitty/metsäpolkua, pidettiin pidempi tauko nuotiolla ja monta lyhyempää taukoa matkan varrella. Aikaa meni n. 4.5 h mutta Juju ei olisi malttanut levätä välissä ollenkaan. Tauoilla olisi kiertänyt tai vähintäänkin hoitanut rouvia, pessyt korvia ja takapuolia. Piti aika lujasti käskeä että sain sen viereeni vähän rauhottumaan. Hertan kanssa kiersivät koko ajan, toinen toista ja toinen toista kautta, Dio kuljetti pääasiassa takana. Lopussa Hertta antoi Jujun yksin kiertää (kun oli niin innokas, Hertalla oli jo 5. peräkkäinen paimennuspäivä ja varmaan vähän väsymys painoi). Jujulla ei tahti hiipunut ollenkaan, se kiersi loppuun asti koko ajan ja välillä stoppasi lampaita, joilla kotia kohti kuljetettaessa rupesi vauhti kasvamaan. Täällä on pieni video torstain paimennustunnelmista https://www.youtube.com/watch?v=O_w-qvQ91m8

 

tehtiin tulet ja koko konkkaronkka kokoontui nuotion ympärille :D 

Tyttökullat

Viime viikolla oltiin pari yötä lattiaremonttia paossa Hietakankaan kämpällä. Mahtava paikka ja vain 35 km Rovaniemeltä. Lähimmät naapurit 5 km päässä Rakkapalossa, eli Tiina ja Kaarina koirineen.
Tiina kävikin torstaina ja perjantaina Cecin ja Ainon kanssa meitä moikkaamassa. Juju sai ikäistään leikkiseuraa ja siskokset sai nähdä toisensa. Ei sen puoleen että ne vaikuttaisivat ikävöineen toisiaan, tai edes ilahtuneen jälleennäkemisestä. Oli haastavaa saada muoreja samaan kuvaankaan ja Jane keskittyi "emännöimään" ja ilmoittamaan että mökki on HÄNEN, ruuat on HÄNEN, Tiinan tuomat makkaratkin on HÄNEN :D Mutta kyllä ne niin suloisia pikkumummoja vaan ovat.

kuva Tiina Sallinen

 Janesta on kehittynyt myös varsin aktiivinen mummo. Olin varautunut siihen, että tämä kesä on Janen viimeinen ja hiljalleen se hiipuu ja saattelen sen kohti sateenkaarisiltaa. Pah. Vatsavaivat on historiaa ja Jane mennä tohottaa kiihtyvällä tahdilla, vaatii huomiota ja tekemistä ja laittaa nuorisoa järjestykseen. Viime viikolla sain hampaan jäljet käsivarteen kun erehdyin leikkimään Jujun kanssa samaan aikaan kun Jane oli "vapaana" :D Jälkikin sille piti talloa lauantaina ja senhän se selvitti paremmin kuin pojat ikinä.  Kaiken lisäksi viikonloppuna huomasin että Janen kuulo on palautunut!! Olin jo siinä uskossa, että mummo on täysin kuuro loppuelämänsä, mutta näköjään se tosiaan oli ohimenevä, korva-antibioottitippojen aiheuttama kuuroutuminen.

Kuva Tiina Sallinen

Teinit viihtyivät oikein hyvin keskenään. Samanlaisia vedessä läträäjiä molemmat.

Kuvat Tiina Sallinen

Paimenessa ja yksi hakutreeni

Maanantaina käytiin iltapaimenessa Saajomannussa. Ensin koirat yksin (tai Soran kanssa) aitauksessa. Juju alkuun liinassa, minä kuljin sen tukena lampaiden takana ja Minna ohjasi edestä. Tavoitteena saada koira hoksaamaan miten katraan saa kääntymään. Kokeiltiin myös niin että minä olin Minnan kanssa edessä, mutta tämä oli vielä vaikeeta Jujulle. Jujun tosi vahva kiertäminen tuli esiin ja kun sen ei annettu kiertää, meni epävarmaksi. Hyvin kuitenkin rupesi hiffaamaan jutun ideaa ja totteli tosi herkästi. Sen verran Juju muisti keväisen porojen jahtaamisen poiskitkemiset, että reagoi sauvaan aika voimakkaasti. Mutta tottui kyllä siihen illan mittaa kun kävin sillä ohjailemassa Jujun nokkaa pois narttujen takapuolista :)

 

Kenttäpaimennuksen jälkeen lähdettiin metsään 2 ryhmässä. Jujun kanssa metsään lähti Dio-corgi, Sissi-sakemannimix, Oho-kelpie ja Bilke-porokoira. Tämä se vasta hauskaa olikin. Juju oli lampaiden kanssa kuin kala vedessä. Ainoastaan narttukoirat vähän häiritsi sen keskittymistä ja erityisesti Sissi veti puoleen kuin magneetti. Hauskaa oli kuitenkin miten hyvin koiralauma pelasi yhteen. Mitään rähinöitä ei ollut urostenkaan välillä vaikka leikittivät ja liehittelivät samaa narttua. Mennessä kuljin ensin lampaiden takana, sitten edellä. Juju kiersi koko ajan ja huolehti hyvin laumasta. Takasin tullessa edellä kulki Oho, joka vähän pärräsi Jujulle, eikä Juju sitten noussutkaan eteen saakka kiertämään vaan leikkasi lampaiden välistä.

Hitsi että oli kivaa, heti piti ruveta pläräämään kalenteria että koska päästäs uudestaan. Erityisesti metsäpaimennus oli aivan kamalan kivaa ja opettavaista. Näkee miten koirat toimii keskenään ja miten ne toimii lammaslauman kanssa. Ja Minna on mahtavan hyvä opettaja, lukee koiria ja lampaita niin hyvin. 

 

Lopuksi paimenkoirat pisti ranttaliksi

Tänään käytiin hakuilemassa Norvajärvellä Elinan ja Nellan kanssa.
Etukulmiin pienet ääniavut, hyvät syvät pistot. Molemmilta sisääntulo ja kolmas pisto tyhjä (Jujun ensimmäinen oikea tyhjä), Elinan oli tarkoitus katsoa että Juju kääntyy oikeaan suuntaan. Minä etenin ja jäin odottamaan että Elina sanois kääntyykö oiken vai väärin, mutta Juju vaan juoksi syvemmälle ja syvemmälle. Upposi ainakin 100 m ja kun näytti kääntyvän oikein, huutelin sitä keskilinjalle. Ei ehkä mikään täydellisen muotoinen pisto, mutta tuli testattua että a) Juju osaa ylittää tallausjäljet (niitähän oli nyt vaan 3 kun me kolmistaan tehtiin kisatallaus, joten alueen raja ei ollut kovin selvä) ja b) se on hyvin ehdollistunut siihen että "juostaan suoraan kunnes törmätään maalimieheen" :D Suorat pistot on siis hanskassa. Ens kerralla paremmmin tallattu rata ainakin tyhjien kohdalle ja pistoja voisi  miettiä niin että maalimiehet löytyis eteenpäin kääntymällä. Tyhjän jälkeen vielä jänis ja loppuun pari haukutusta. Ensin piti vähän käynnistellä, mutta sen jälkeen haukku lähti hyvin. Tän päivän älynväläykset oli itselläni:
- Haukutus ennen rataa alkurutiiniksi. Tää sopivasti nostaa Jujua ja on hyvä rutiini kertomaan mitä ollaan tekemässä.
- Haukkutukseen nyt vielä oma lelu (jalkapallo? ois helppo potkasta palkaksi), jota ei käytetä muuhun.
- Vahvista eteenpäinkääntymistä
- Tyhjiä mukaan, mutta selkeemmin tallottu alue, että tietää missä se loppuu.

Hakua x 3 ja tottista hallissa

Putki päällä.... 5 päivän sisään mahtui 3 hakutreeniä:

Torstaina Vennivaaran kallioradalla vieraassa porukassa, jossa mukana myös 2 miestä. Etukulmiin "viuhka", molempiin hyvät syvät, suorat pistot ja leikki palkkana. Enää en muista oliko 3. tai 4. maalimiehillä apuja, muistaakseni ei kummallakaan. Hyvin lähti, hyvät pistot ja hyvin leikki. Ja ei ole enää mitään ongelmaa vieraiden maalimiesten, oli sukupuoli kumpi tahansa, kanssa.

Sunnuntaina oman porukan kanssa Toramolla. Haamumuistikuvat etukulmiin, maalimiehet 70 m syvyydessä mutta näyttäytyivät lähempänä. Hyvät suorat pistot taas. Kolmas maalimies valmiina n. 50 m:ssä, sisääntulo jonka jälkeen taas hyvä suora pisto. Sisääntulo ja 4. maalimies jäniksenä. Super!
Lopuksi vielä Elina ja Heidi haukutti purutyyny kengän alla, ihan loistohaukut ja melko lämpimästä säästä + 1000000000000000000000000000000000000 mäkäräisestä huolimatta vire nousi ihanasti.

Tiistaina
Alkalointiradalla Outin ja Elinan kanssa. Rata oli muuttunut järveksi viime viikon sateiden myötä. Mäkäräisiä oli vielä enemmän kuin sunnuntaina ja kuumakin oli, olosuhteet kuin suoraan helvetistä siis. Ei jaksettu/haluttu talloa, Juju oli ensimmäisenä, joten puhtaaseen maastoon etukulmiin valmiit ukot. Ei ollut mitään muuta ongelmaa, kuin että meinasi karata toiselle puolen tietä, jossa haistoi joko Johninille tehdyn jäljen tai jonkun muun kulkureitin. Toisella lähetyksellä löysi maalimiehen. Loppuun 3 haukutusta.

Viime viikolla käytiin koko porukalla 2 kertaa hallilla treenaamassa hyppyjä sateelta ja itikoilta suojassa. Samalla seuraamista, jääviä, tunnaria ja noutoa. Vanhukset teki vähän jumppaa niille viritetyllä minikavalettisarjalla mikä sai ne innostumaan vähän liikaakin. Jujulle 3-4 esteen hyppysarjaa, jossa viimeisenä pressueste 70-100 cm korkeana. Juju meni ekan kerran  metrisen esteen ja näytti siltä että menis vaikka 2-metrisen.

Torstaina lähdetään etelään sukuloimaan ja toivon mukaan siellä on vähän vähemmän itikoita.

Terveys asuu suolistossa

Niin se on, ja Jane on siitä kävelevä esimerkki.
Mutta nyt tuntuu siltä että närästys-oksentelu-ripulikierre on katkaistu ja huonovointisuus hävinnyt. Jane on jälleen pirteä, iloinen ja vauhdikas vanhus. Maitohappobakteerit ja haimaentsyymit otettiin käyttöön mikrobiston tasapainottamiseen ja ruuansulatuksen avuksi ja nää tuntuu auttavan. Närästystä tai okesentelua ei ole enää yhtään, ruoka maistuu taas ja vauhtiakin on tullut tassuun.  Hiivat rupesi pursuamaan korvista ulos pari viikkoa sitten ja näihin saadut korvatipat ilmeisesti aiheutti tilapäisen kuulon menetyksen. Jane on nyt täysin kuuro, mutta eläinlääkärin mukaan kuulon pitäisi palautua nyt kun korvatippakuuri loppui. Elän toivossa, mutta samalla mietin Jujun kouluttamista kuuronpaimentajaksi. Jane osaa kyllä jo riittävästi viittomakieltä, mutta joku konsti tarvittaisiin saamaan sen huomio kun se lenkillä kulkee edellä.

Hakua ja ihan vähän jälkeä

Huh juhannus ohitettu ja päivä alkaa lyhenemään. Ei uskoisi että ollaan keskikesässä, vuoden ensimmäinen lämmin päivä kun oli vasta tällä viikolla. Kylmä alkukesä on toisaalta ollut oikein hyvä treenaamiselle eikä itikoitakaan ole ollut haitaksi asti. Nyt itikoita sitten ON haitaksi asti. Eilen meni hermo niin, että pakkasin koirat autoon ja ajettiin halliin treenaamaan, sisällä saa sentään olla rauhassa. Ihana Lapin kesä... Alkukesä ollaan treenattu hakua ja tottistakin suhteellisen ahkerasti. Jälki on jäänyt vähemmälle, siinä otetaan ryhtiliike heti ens viikolla kun jään lomalle.

Hakua päästiin kunnolla treenaamaan metsässä vasta vapun jälkeen Eloisa-Off Line's leirillä. Siellä tuli esiin aika isoja ongelmia vieraiden maalimiesten kanssa leikkimisessä ja muutenkin Juju oli aika tavalla pihalla kaikissa treeneissä. Juju väisti ekassa treenissä ollutta miespuolista maalimiestä ja tän jälkeen ei leikkinyt kunnolla patukalla kenenkään kanssa. Narupallolla leikki kahden maalimiehen kanssa taas hyvin. En tiedä johtuiko sitten pallosta vai leikittäjästä enemmän. Seuraavat treenit yritettiin pitää hauskoina, vauhdikkaina ja lyhyinä, palkka vaihdettiin 2 pallon leikkiin, mikä ei ehkä ole sekään ihan Jujun juttu. Juoksevat ja hilluvat tai treenin lopuksi metsään jäävät maalimiehet saa pahimmillaan Jujun vaan passivoitumaan kun se rauhottelee itseään. Jälkikäteen pohdittuna olisi ollut parempi vaan selkeyttää treeniä sen sijaan että porukalla hillutaan. Pohdittiin ongelmia kouluttajan (Marko Kalliokoski), Jujun veljien ja isän omistajien kanssa ja päädyttiin siihen että odotellaan mörköiän tasaantumista ja viettienkin tasapainottumista enkä ota sen kummempaa stressiä ongelmista. Leirin jälkeen keskityin siihen että Juju on kartalla mitä ollaan menossa tekemään, ilmasutreenit jätettiin tauolle ja ilmasutapaakin pohdin uudestaan.  Toukokuu treenattiin parikin kertaa viikossa tutun porukan kanssa ja muutama vieraskin maalimies treeneihin eksyi. Myös yksi miespuolinen, minun mielestä aika "paha" mies. Palkkoina pallot tai purutyyny, eikä ole enää ollut ongelmaa leikkimisen kanssa.

Kuva Elina Suomalainen

Kesäkuun ekana viikonloppuna oltiin Louella KSPK:n pk-leirillä, jossa hakukouluttajana oli Mari Hyytiäinen, paljon tuli vinkkiä treeneihin. Muutamia kirjoitin ylös:

- Selkeät rutiinit ja hallinta rakennetaan jo nuorelle koiralle: sisääntulot, vieressä kulkeminen, odottaminen jne. Tämä selkeyttää ja koira oppii että hallinnan kautta pääsee tekemään.
- Käytä alkuun ja tarvittaessa apuja: tuuli, näkö, ääni, kaistaleet, maaston muodot,TALLAUS
eli vanhat kunnon kaistaleet! Kaistaleiden avulla on kätevä treenata mm hankalia maaston muotoja (tien, ojan, puunrungon ylitykset) ja maastonmuutoksia.
- Jos koira lähetetään valmiille ja se ei uppoa riittävän syvälle, ei käytetä apuja vaan mennään syvemmälle ja lähetetään niin kauan että koira uppoaa
- Optiset urat: koirat seuraa aukkoja metsikössä, aukot on eri kohdissa koiran korkeudella kuin ihmisen, katso lähetyspaikat "koiran näkövinkkelistä"
- Koira saa vahvisteen siinä vaiheessa kun se saa hajun. Tämä toimii kuin naksu, ota se huomioon treenejä suunnitellessa ja treeneissä.
- Vahvista koiraa kun se saa hajun (kehu ja innosta... siellä se ukko on...)
- Selkeä ohjaus, älä sählää, älä kiirehdi, lue koiraa!
- Lähetyksessä anna koiralle selkeästi suunta, katso itse takakreppiä, älä koiraa!
- Osaavalta koiralta vaaditaan, mutta EI vihaisesti.
- Kulmat on tärkeitä, tallaus on tärkeää tehdä suoraan niin että kulmat on kulmia ei pyöreitä.
- Koirille joilla taipumus jäljestää ja ottaa tallausjälkiä tehdään ylisyviä pistoja, maalimiehet kiertää takakautta. Maalimies voi kulkea piilolle esim 70 m:ssä ja tulla piilon kohdalla 50 m syvyyteen.
- Koira joka ei tarkasta etukulmaa kunnolla tai irtoa tyhjälle: laita toiselle puolelle ja sillä aikaa maalimies menee etukulmaan/takarajalle ja lähetä koira uudestaan. Koira oppii tarkemmaksi.
- Taaksepäin työskentelyä voi vahvistaa liikkuvat maalimiehet, koira oppii löytämään maalimiehen nopeammin ottamalla sen jäljen! Harkiten liikkuvia maalimiehiä.
- Hämmästytä kuriton koira,  joka ei tottele luoksetulokutsua eikä esim palaa tyhjältä vaan karkaa toiselle puolelle, leikkaamalla sitä vastaan (ja torumalla). Koirat hämmästyy ohjaajan yhtäkkistä ilmestymistä niiden juoksulinjalle (astraali tiivistymä) ja rupeavat kuvittelemaan että se voi tapahtua koska vain :D
- Haukkuvan koiran ilmaisu kohdistetaan leluun (joka ensin jalan alla), ei saa haukkua naamaa.
Lelu voi olla ensin isosti näkyvissä ja häivytetään niin että esim pallo on lopulta litistettynä jalan alle.

Juju teki lauantaina 3 pistoa, etukulmiin piti tehdä haamut, mutta muutettiin suunnitelmaa. Toiselle puolen oli niin voimakas vastatuuli että päätettiin käyttää pelkkää hajua apuna. Aika epävarma lähetys ja tarvittiin toinen lähetys ennen kuin upposi riittävän syvälle. Toisella puolen tehtiin sitten haamu, lähti hyvin, upposi ja leikki maalimiehen kanssa tosi hyvin. Tältä otettiin sisääntulo jonka jälkeen kuljetin keskilinjalla jonkun matkaa, tämä onnistui tosi hyvin, helpompaa näin kun liinassa roikkuminen tai sivulla käskyttäminen. Kolmas maalimies haettiin hajulla, hieman oli haastavaa kun tuuli pyöritti hajua. Ohjaaja sai noottia epäselvästä ohjauksesta, koira oli hajujen suhteen hyvin kartalla, ohjaaja ei niin ollenkaan. Tämä ongelma on kyllä tiedostettu.

Sunnuntaina kokeiltiin ilmasua, kerroin että olen edelleen epävarma tekisinkö Jujusta haukkuvan vai rullakoiran. Näytettiin sitten Marille haukkumista muutaman ilmaisupiston verran ja Mari totesi että se on aivan ok. Jujulla on vielä saalis vähän tukossa, haukku ei lähde heti kunnolla mutta tilanne korjaantuu, no hätä. Marin mielestä haukku on Jujulle ihan sopiva ilmaisumuoto ainakin siinä tapauksessa että emme rupea puruja ottamaan tosissaan. Palkka kuitenkin muistettava heittää Jujulle, ei ojenneta ja ruveta heti taistelemaan. Tää on kyllä aika oleellista muutenkin, Juju ei tartu patukkaan mitenkään erityisen varovasti...

Louen leiriä seuraavana viikonloppuna oli sitten oman hakuporukan leiri Leirikarissa, kouluttajaksi oltiin pyydetty Niemisen Reijaa. Nyt loksahteli palaset sitten oikein kunnolla kohdilleen, ohjaaja sai riittävästä rautalangasta väännetyt neuvot lähetyksiin ja oli muutenkin aivan superkiva viikonloppu. Jujun kanssa pohdittiin lähinnä motivaatiota, ohjauksen selkeyttä ja suoria pistoja. Ensin Reija näytti miten Jujun tyyppisen koiran kanssa leikitään (Reija oli erinomainen leikittäjä ja osasi sen myös muille opastaa), sen jälkeen tehtiin 4 pistoa haamuilla tai ääniavuilla (avut molemmin puolin yhtä aikaa). Hyvin meni, motivaatio kohdillaan, suorat ja syvät pistot. Ohjaus laitettiin kuntoon erityisesti lähetyksen osalta ja nyt on vihdoin mullekin selvä miten Jujun lähetän pistolle, Reijan "asento" (jalat ei saa liikkua!) on oikein toimiva. Illalla otettiin pihassa ilmaisuja. Kokeiltiin sekä rullaa että haukkua koska en edelleenkään ollut päättänyt kumpi se olisi. Rullan tuonti oli juuri sellaista kun se on: Juju otti kaikesta ympärillä olevasta häiriötä ja kovasti piti huhuilla että sai sen keskittymään ja tuomaan rullaa. Sen jälkeen kokeiltiin haukkua niin että Reija oli maalimiehenä ja Jujuhan haukkua paukutti hyvällä tekniikalla ja motivaatiolla kun Reija oli sitä aiemmin päivällä leikittänyt. Todettiin yhteen ääneen, että tehdään Jujusta haukkuva. Oikeassa tunnetilassa haukku lähtee niin luonnollisesti ja hyvin, että verrattuna siihen rullaräpellykseen (mitä ei tosin oltu treenattukaan kuin 1 kerran aikaisemmin) haukku näyttikin kyllä hyvältä. Uskon että siitä tulee hyvä kun saa vielä vahvistettua saalista ja oikeaa tunnetilaa. Tähän on jo auttanut ja auttaa kun Juju on päässyt SPL alaosaston suojeluryhmään leikkimään Jarin kanssa. Pari kertaa on käyty ja se on ollut kyllä tosi hyödyllistä ja hauskaa.


Sunnuntaina oltiin samalla radalla ja tutulle radalle laitettiin Jujullekin valmiit maalimiehet. Ensimmäinen pisto jäi vähän lyhyeksi eikä maalimies löytynyt (myötätuuli), mutta muuten Juju upposi hyvin ja suoraan ja maalimiehet löytyi. Ensimmäisellä kahdella pistolla sisääntulot, joista lähetys onnistuu mulla helpommin. Kolmannella kuljetin Jujua "vieressä" käskyllä, onnistui hyvin makupalalla (luojalle kiitos Jujun ruokahalua on parantunut ja makupalat hakumetsässäkin kelpaa), keskilinjaa vähän eteenpäin, 90 asteen käännös ja lähetys. Onnistui hyvin. Viikonlopun treenit onnistui nyt kaikki todella hyvin ja tuntuu että sekä Juju että minä mentiin mielettömän paljon eteenpäin. Nyt on treeniohjelmassa sekametsää, vähitellen myös valmiita maalimiehiä ja tyhjiä  (muistettava I T menetelmä). Haukkua treenaan ensin itse niin että Juju haukkuu kengän alla olevaa lelua joka päivä ja pikkuhiljaa kentällä ilmasutreeniä ja sitten metsään. Suorapalkkaan voisi yhdistää maahanmenoa tai ainakin palkkaus selvästi kauempana että ei tule kiusausta tulla liian lähelle maalimiestä, pussailla tai muuten härkkiä. Vieressä kulkemista vahvistan lenkillä ja muussa yhteydessä paljon.

Viime viikolla (juhannusaaton aattona ja juhannuspäivänä :P) treenattiin 2 kertaa alkalointilaitoksen radalla. Torstaina 4 mm sekametsä, joka oli myötätuulen puolelle vaikea. Laitettiin nimittäin maalimiehet 60-70 m syvyyteen. Juju treenasi viimeisenä ja tuuli tyyntyi sen verran, että varsinkin toiselle puolen ei tuntunut saavan hajua millään. Toisella puolen ei mitään ongelmaa, mutta toisella (myötätuuli jos nyt ylipäänsä tuulta oli) puolen oli vaikeuksia löytää. Kun ei saanut hajua, rupesi seuraamaan edellisen koiran jälkiä (Valtti teki tosi syvät pistot kun ei myöskään haistanut maalimiestä ennen kuin aika pitkään etsittyään). Viimeisellä ei sitten saanut hajua millään ja rupesi kaartamaan joko vasemmalle (Valtin jäljille) tai oikealle (viimeinen Valtilla käytetty piilo) eikä millään mennyt suoraan syvemmälle, missä MM olisi löytynyt. Siirryin lähettämään edemmäs ja edemmäs kunnes oltiin jo melkein piilolla. Hyvä harjoitus, mitään ei löytynyt jälkien päästä vaan lopulta sieltä edestä minne ohjaaja koko ajan yritti ohjata. Huomasi kuitenkin ettei Juju vielä osaa upota suoraan ja luota siihen että maalimies siellä olisi vaikka hajua ei heti saa. Ja toisten koirien jäljet vetää huomattavan paljon. Näitä täytyy treenata. Lauantaina oltiin samassa paikassa, Juju oli ensimmäisenä. Etukulmiin haamumuistikuvat, tosi hyvin. 3 ja 4 maalimies valmiina kun intoa ja syvyyttä oli pistoissa niin hyvin. Nämä meni aika täydellisesti, syvät suorat pistot ja hyvä lähetys. Aletaan Jujun kanssa kohta olla aika hyvä tiimi. Tällä viikolla on vielä 2 hakutreenit ja sitten pidetään ainakin pari viikkoa taukoa jonka aikana tehotreenataan jälkeä ja käydään lampaitakin paimentamassa.

Jälkeä ollaan treenattu koko kesänä suunnilleen yhden käden sormilla laskettavat kerrat :o Uskomattoman laiska olen ollut sen suhteen vaikka tarkoitus oli kyllä panostaa paljonkin jälkeen. Pieni motivaationotkahdus siihen tuli kun syksyllä sain pakan niin sekaisin. Tai porot sai, mutta en itse tajunnut miten ongelmia korjata ja siinä meni sitten motivaatio sekä Jujulla että minulla. Edelleen Juju menee herkästi väärään tunnetilaan ja rupeaa bongaamaan riistan hajuja, mutta muutama konsti on tähänkin löytynyt. Makupalat on ruvenneet kelpaamaan vähän paremmin ja Juju on nyt innostunut myös leluista jäljellä. Syksyllä ei leikkiminen tullut kuuloonkaan jäljellä. Mökillä Pirkanmaan metsässä Juju jäljesti ihan ok,makupalatkin kelpasi jäljellä, kepit ei. Kepit kuuluu edelleen Jujun mielestä aivan jonnekin muualle kuin jäljen päälle. Erikseen treenattuna kepit on kuitenkin  ihan loistojuttu. Nyt olen treenennut keppi-ilmaisua uudelleen naksulla. Opetin Jujun menemään maahan kepeillä (tämän Juju ratkaisi siihen muotoon, että se menee maahan keppi suussa) ajatellen että maahanmenon saisi selkeämmin lihasmuistiin ja "automatisoitua" kuin kepin tuomisen, saas nähdä. Nyt treenataan vielä hetki keppejä erikseen ja yritän saada niihin sellaisen motivaation ja rutiinin, että se kantaisi jäljestykseenkin. Jälkimotivaatiota olen hakenut porometsissäkin minijäljillä, jonka päässä on pallo/purutyyny. Viikonloppuna olikin aika hauska jälki, kun Juju oli haistanut porot lähellä, minä olin nähnyt tuoreet jäljet ja lopulta janalle ilmestyi Lapinkoirakin (omistajineen hihnassa onneksi). Arvelin että en saa Jujua edes lähtemään jäljelle, mutta kaikki tämä nostikin Jujun sellaisiin svääreihin että se ajoi jäljen -elämänsä ensimmäisen kerran- juuri sellaisella draivilla mitä olen koko ajan hakenut. Turhautin Jujun aikamoiseen tilaan laittamalla sen maahan odottamaan lappalaisen häviämistä näköpiiristä ja se nostikin sitten viettiä sopivasti. On nää pojat niin erilaiset. Jekun kanssa käytin vuosia kun mietin miten saan virettä alas ja vältin turhauttamista kaikin keinoin. Jujun kanssa pitää tehdä juuri päinvastoin. No pikkuhiljaa alan oppia.