Hakua ja ihan vähän jälkeä

Huh juhannus ohitettu ja päivä alkaa lyhenemään. Ei uskoisi että ollaan keskikesässä, vuoden ensimmäinen lämmin päivä kun oli vasta tällä viikolla. Kylmä alkukesä on toisaalta ollut oikein hyvä treenaamiselle eikä itikoitakaan ole ollut haitaksi asti. Nyt itikoita sitten ON haitaksi asti. Eilen meni hermo niin, että pakkasin koirat autoon ja ajettiin halliin treenaamaan, sisällä saa sentään olla rauhassa. Ihana Lapin kesä... Alkukesä ollaan treenattu hakua ja tottistakin suhteellisen ahkerasti. Jälki on jäänyt vähemmälle, siinä otetaan ryhtiliike heti ens viikolla kun jään lomalle.

Hakua päästiin kunnolla treenaamaan metsässä vasta vapun jälkeen Eloisa-Off Line's leirillä. Siellä tuli esiin aika isoja ongelmia vieraiden maalimiesten kanssa leikkimisessä ja muutenkin Juju oli aika tavalla pihalla kaikissa treeneissä. Juju väisti ekassa treenissä ollutta miespuolista maalimiestä ja tän jälkeen ei leikkinyt kunnolla patukalla kenenkään kanssa. Narupallolla leikki kahden maalimiehen kanssa taas hyvin. En tiedä johtuiko sitten pallosta vai leikittäjästä enemmän. Seuraavat treenit yritettiin pitää hauskoina, vauhdikkaina ja lyhyinä, palkka vaihdettiin 2 pallon leikkiin, mikä ei ehkä ole sekään ihan Jujun juttu. Juoksevat ja hilluvat tai treenin lopuksi metsään jäävät maalimiehet saa pahimmillaan Jujun vaan passivoitumaan kun se rauhottelee itseään. Jälkikäteen pohdittuna olisi ollut parempi vaan selkeyttää treeniä sen sijaan että porukalla hillutaan. Pohdittiin ongelmia kouluttajan (Marko Kalliokoski), Jujun veljien ja isän omistajien kanssa ja päädyttiin siihen että odotellaan mörköiän tasaantumista ja viettienkin tasapainottumista enkä ota sen kummempaa stressiä ongelmista. Leirin jälkeen keskityin siihen että Juju on kartalla mitä ollaan menossa tekemään, ilmasutreenit jätettiin tauolle ja ilmasutapaakin pohdin uudestaan.  Toukokuu treenattiin parikin kertaa viikossa tutun porukan kanssa ja muutama vieraskin maalimies treeneihin eksyi. Myös yksi miespuolinen, minun mielestä aika "paha" mies. Palkkoina pallot tai purutyyny, eikä ole enää ollut ongelmaa leikkimisen kanssa.

Kuva Elina Suomalainen

Kesäkuun ekana viikonloppuna oltiin Louella KSPK:n pk-leirillä, jossa hakukouluttajana oli Mari Hyytiäinen, paljon tuli vinkkiä treeneihin. Muutamia kirjoitin ylös:

- Selkeät rutiinit ja hallinta rakennetaan jo nuorelle koiralle: sisääntulot, vieressä kulkeminen, odottaminen jne. Tämä selkeyttää ja koira oppii että hallinnan kautta pääsee tekemään.
- Käytä alkuun ja tarvittaessa apuja: tuuli, näkö, ääni, kaistaleet, maaston muodot,TALLAUS
eli vanhat kunnon kaistaleet! Kaistaleiden avulla on kätevä treenata mm hankalia maaston muotoja (tien, ojan, puunrungon ylitykset) ja maastonmuutoksia.
- Jos koira lähetetään valmiille ja se ei uppoa riittävän syvälle, ei käytetä apuja vaan mennään syvemmälle ja lähetetään niin kauan että koira uppoaa
- Optiset urat: koirat seuraa aukkoja metsikössä, aukot on eri kohdissa koiran korkeudella kuin ihmisen, katso lähetyspaikat "koiran näkövinkkelistä"
- Koira saa vahvisteen siinä vaiheessa kun se saa hajun. Tämä toimii kuin naksu, ota se huomioon treenejä suunnitellessa ja treeneissä.
- Vahvista koiraa kun se saa hajun (kehu ja innosta... siellä se ukko on...)
- Selkeä ohjaus, älä sählää, älä kiirehdi, lue koiraa!
- Lähetyksessä anna koiralle selkeästi suunta, katso itse takakreppiä, älä koiraa!
- Osaavalta koiralta vaaditaan, mutta EI vihaisesti.
- Kulmat on tärkeitä, tallaus on tärkeää tehdä suoraan niin että kulmat on kulmia ei pyöreitä.
- Koirille joilla taipumus jäljestää ja ottaa tallausjälkiä tehdään ylisyviä pistoja, maalimiehet kiertää takakautta. Maalimies voi kulkea piilolle esim 70 m:ssä ja tulla piilon kohdalla 50 m syvyyteen.
- Koira joka ei tarkasta etukulmaa kunnolla tai irtoa tyhjälle: laita toiselle puolelle ja sillä aikaa maalimies menee etukulmaan/takarajalle ja lähetä koira uudestaan. Koira oppii tarkemmaksi.
- Taaksepäin työskentelyä voi vahvistaa liikkuvat maalimiehet, koira oppii löytämään maalimiehen nopeammin ottamalla sen jäljen! Harkiten liikkuvia maalimiehiä.
- Hämmästytä kuriton koira,  joka ei tottele luoksetulokutsua eikä esim palaa tyhjältä vaan karkaa toiselle puolelle, leikkaamalla sitä vastaan (ja torumalla). Koirat hämmästyy ohjaajan yhtäkkistä ilmestymistä niiden juoksulinjalle (astraali tiivistymä) ja rupeavat kuvittelemaan että se voi tapahtua koska vain :D
- Haukkuvan koiran ilmaisu kohdistetaan leluun (joka ensin jalan alla), ei saa haukkua naamaa.
Lelu voi olla ensin isosti näkyvissä ja häivytetään niin että esim pallo on lopulta litistettynä jalan alle.

Juju teki lauantaina 3 pistoa, etukulmiin piti tehdä haamut, mutta muutettiin suunnitelmaa. Toiselle puolen oli niin voimakas vastatuuli että päätettiin käyttää pelkkää hajua apuna. Aika epävarma lähetys ja tarvittiin toinen lähetys ennen kuin upposi riittävän syvälle. Toisella puolen tehtiin sitten haamu, lähti hyvin, upposi ja leikki maalimiehen kanssa tosi hyvin. Tältä otettiin sisääntulo jonka jälkeen kuljetin keskilinjalla jonkun matkaa, tämä onnistui tosi hyvin, helpompaa näin kun liinassa roikkuminen tai sivulla käskyttäminen. Kolmas maalimies haettiin hajulla, hieman oli haastavaa kun tuuli pyöritti hajua. Ohjaaja sai noottia epäselvästä ohjauksesta, koira oli hajujen suhteen hyvin kartalla, ohjaaja ei niin ollenkaan. Tämä ongelma on kyllä tiedostettu.

Sunnuntaina kokeiltiin ilmasua, kerroin että olen edelleen epävarma tekisinkö Jujusta haukkuvan vai rullakoiran. Näytettiin sitten Marille haukkumista muutaman ilmaisupiston verran ja Mari totesi että se on aivan ok. Jujulla on vielä saalis vähän tukossa, haukku ei lähde heti kunnolla mutta tilanne korjaantuu, no hätä. Marin mielestä haukku on Jujulle ihan sopiva ilmaisumuoto ainakin siinä tapauksessa että emme rupea puruja ottamaan tosissaan. Palkka kuitenkin muistettava heittää Jujulle, ei ojenneta ja ruveta heti taistelemaan. Tää on kyllä aika oleellista muutenkin, Juju ei tartu patukkaan mitenkään erityisen varovasti...

Louen leiriä seuraavana viikonloppuna oli sitten oman hakuporukan leiri Leirikarissa, kouluttajaksi oltiin pyydetty Niemisen Reijaa. Nyt loksahteli palaset sitten oikein kunnolla kohdilleen, ohjaaja sai riittävästä rautalangasta väännetyt neuvot lähetyksiin ja oli muutenkin aivan superkiva viikonloppu. Jujun kanssa pohdittiin lähinnä motivaatiota, ohjauksen selkeyttä ja suoria pistoja. Ensin Reija näytti miten Jujun tyyppisen koiran kanssa leikitään (Reija oli erinomainen leikittäjä ja osasi sen myös muille opastaa), sen jälkeen tehtiin 4 pistoa haamuilla tai ääniavuilla (avut molemmin puolin yhtä aikaa). Hyvin meni, motivaatio kohdillaan, suorat ja syvät pistot. Ohjaus laitettiin kuntoon erityisesti lähetyksen osalta ja nyt on vihdoin mullekin selvä miten Jujun lähetän pistolle, Reijan "asento" (jalat ei saa liikkua!) on oikein toimiva. Illalla otettiin pihassa ilmaisuja. Kokeiltiin sekä rullaa että haukkua koska en edelleenkään ollut päättänyt kumpi se olisi. Rullan tuonti oli juuri sellaista kun se on: Juju otti kaikesta ympärillä olevasta häiriötä ja kovasti piti huhuilla että sai sen keskittymään ja tuomaan rullaa. Sen jälkeen kokeiltiin haukkua niin että Reija oli maalimiehenä ja Jujuhan haukkua paukutti hyvällä tekniikalla ja motivaatiolla kun Reija oli sitä aiemmin päivällä leikittänyt. Todettiin yhteen ääneen, että tehdään Jujusta haukkuva. Oikeassa tunnetilassa haukku lähtee niin luonnollisesti ja hyvin, että verrattuna siihen rullaräpellykseen (mitä ei tosin oltu treenattukaan kuin 1 kerran aikaisemmin) haukku näyttikin kyllä hyvältä. Uskon että siitä tulee hyvä kun saa vielä vahvistettua saalista ja oikeaa tunnetilaa. Tähän on jo auttanut ja auttaa kun Juju on päässyt SPL alaosaston suojeluryhmään leikkimään Jarin kanssa. Pari kertaa on käyty ja se on ollut kyllä tosi hyödyllistä ja hauskaa.


Sunnuntaina oltiin samalla radalla ja tutulle radalle laitettiin Jujullekin valmiit maalimiehet. Ensimmäinen pisto jäi vähän lyhyeksi eikä maalimies löytynyt (myötätuuli), mutta muuten Juju upposi hyvin ja suoraan ja maalimiehet löytyi. Ensimmäisellä kahdella pistolla sisääntulot, joista lähetys onnistuu mulla helpommin. Kolmannella kuljetin Jujua "vieressä" käskyllä, onnistui hyvin makupalalla (luojalle kiitos Jujun ruokahalua on parantunut ja makupalat hakumetsässäkin kelpaa), keskilinjaa vähän eteenpäin, 90 asteen käännös ja lähetys. Onnistui hyvin. Viikonlopun treenit onnistui nyt kaikki todella hyvin ja tuntuu että sekä Juju että minä mentiin mielettömän paljon eteenpäin. Nyt on treeniohjelmassa sekametsää, vähitellen myös valmiita maalimiehiä ja tyhjiä  (muistettava I T menetelmä). Haukkua treenaan ensin itse niin että Juju haukkuu kengän alla olevaa lelua joka päivä ja pikkuhiljaa kentällä ilmasutreeniä ja sitten metsään. Suorapalkkaan voisi yhdistää maahanmenoa tai ainakin palkkaus selvästi kauempana että ei tule kiusausta tulla liian lähelle maalimiestä, pussailla tai muuten härkkiä. Vieressä kulkemista vahvistan lenkillä ja muussa yhteydessä paljon.

Viime viikolla (juhannusaaton aattona ja juhannuspäivänä :P) treenattiin 2 kertaa alkalointilaitoksen radalla. Torstaina 4 mm sekametsä, joka oli myötätuulen puolelle vaikea. Laitettiin nimittäin maalimiehet 60-70 m syvyyteen. Juju treenasi viimeisenä ja tuuli tyyntyi sen verran, että varsinkin toiselle puolen ei tuntunut saavan hajua millään. Toisella puolen ei mitään ongelmaa, mutta toisella (myötätuuli jos nyt ylipäänsä tuulta oli) puolen oli vaikeuksia löytää. Kun ei saanut hajua, rupesi seuraamaan edellisen koiran jälkiä (Valtti teki tosi syvät pistot kun ei myöskään haistanut maalimiestä ennen kuin aika pitkään etsittyään). Viimeisellä ei sitten saanut hajua millään ja rupesi kaartamaan joko vasemmalle (Valtin jäljille) tai oikealle (viimeinen Valtilla käytetty piilo) eikä millään mennyt suoraan syvemmälle, missä MM olisi löytynyt. Siirryin lähettämään edemmäs ja edemmäs kunnes oltiin jo melkein piilolla. Hyvä harjoitus, mitään ei löytynyt jälkien päästä vaan lopulta sieltä edestä minne ohjaaja koko ajan yritti ohjata. Huomasi kuitenkin ettei Juju vielä osaa upota suoraan ja luota siihen että maalimies siellä olisi vaikka hajua ei heti saa. Ja toisten koirien jäljet vetää huomattavan paljon. Näitä täytyy treenata. Lauantaina oltiin samassa paikassa, Juju oli ensimmäisenä. Etukulmiin haamumuistikuvat, tosi hyvin. 3 ja 4 maalimies valmiina kun intoa ja syvyyttä oli pistoissa niin hyvin. Nämä meni aika täydellisesti, syvät suorat pistot ja hyvä lähetys. Aletaan Jujun kanssa kohta olla aika hyvä tiimi. Tällä viikolla on vielä 2 hakutreenit ja sitten pidetään ainakin pari viikkoa taukoa jonka aikana tehotreenataan jälkeä ja käydään lampaitakin paimentamassa.

Jälkeä ollaan treenattu koko kesänä suunnilleen yhden käden sormilla laskettavat kerrat :o Uskomattoman laiska olen ollut sen suhteen vaikka tarkoitus oli kyllä panostaa paljonkin jälkeen. Pieni motivaationotkahdus siihen tuli kun syksyllä sain pakan niin sekaisin. Tai porot sai, mutta en itse tajunnut miten ongelmia korjata ja siinä meni sitten motivaatio sekä Jujulla että minulla. Edelleen Juju menee herkästi väärään tunnetilaan ja rupeaa bongaamaan riistan hajuja, mutta muutama konsti on tähänkin löytynyt. Makupalat on ruvenneet kelpaamaan vähän paremmin ja Juju on nyt innostunut myös leluista jäljellä. Syksyllä ei leikkiminen tullut kuuloonkaan jäljellä. Mökillä Pirkanmaan metsässä Juju jäljesti ihan ok,makupalatkin kelpasi jäljellä, kepit ei. Kepit kuuluu edelleen Jujun mielestä aivan jonnekin muualle kuin jäljen päälle. Erikseen treenattuna kepit on kuitenkin  ihan loistojuttu. Nyt olen treenennut keppi-ilmaisua uudelleen naksulla. Opetin Jujun menemään maahan kepeillä (tämän Juju ratkaisi siihen muotoon, että se menee maahan keppi suussa) ajatellen että maahanmenon saisi selkeämmin lihasmuistiin ja "automatisoitua" kuin kepin tuomisen, saas nähdä. Nyt treenataan vielä hetki keppejä erikseen ja yritän saada niihin sellaisen motivaation ja rutiinin, että se kantaisi jäljestykseenkin. Jälkimotivaatiota olen hakenut porometsissäkin minijäljillä, jonka päässä on pallo/purutyyny. Viikonloppuna olikin aika hauska jälki, kun Juju oli haistanut porot lähellä, minä olin nähnyt tuoreet jäljet ja lopulta janalle ilmestyi Lapinkoirakin (omistajineen hihnassa onneksi). Arvelin että en saa Jujua edes lähtemään jäljelle, mutta kaikki tämä nostikin Jujun sellaisiin svääreihin että se ajoi jäljen -elämänsä ensimmäisen kerran- juuri sellaisella draivilla mitä olen koko ajan hakenut. Turhautin Jujun aikamoiseen tilaan laittamalla sen maahan odottamaan lappalaisen häviämistä näköpiiristä ja se nostikin sitten viettiä sopivasti. On nää pojat niin erilaiset. Jekun kanssa käytin vuosia kun mietin miten saan virettä alas ja vältin turhauttamista kaikin keinoin. Jujun kanssa pitää tehdä juuri päinvastoin. No pikkuhiljaa alan oppia.

Postia Kennelliitosta

Hyviä uutisia Kennelliitosta: Jujun selkä, lonkat ja kyynärät on terveet.
Tulokset Jujun omalla sivulla http://janejekku.blogspot.fi/p/blog-page.html




Terve pää terveessä ruumiissa... vai miten se meni...

Hakua mökkikylässä

Odottavan aika on pitkä ja varsinkin jos huhtikuussa odottaa kesää tulevaksi Lappiin. Lunta on edelleen yli puoli metriä, kohtuuttoman epäoikeudenmukaista että etelä-Suomessa treenataan jo jälkiä lumettomassa maastossa. Mieli tekee tietysti maastotreeneihin, sitä odotellessa ollaan treenattu kentällä  ilmasuja ja umpipiiloja. Erilaisista umpipiiloista, pahvilaatikoista ja pressuista rakennettu "mökkikylä" on ajanut hakuradan virkaa. Viime viikolla treenattiin kahteen otteeseen aika samanlaisen kaavan mukaan. Ensin mm vähän hetsasi (pakeni lelun kanssa), välissä pari umpparipiiloa ja loppuun vielä pakeneva maalimies virettä nostamaan.  Tuota nostatusta kannattaa nyt jatkaa vielä, sillä saa haukun irtoamaan kyllä oikein hyvin. Juju hauskasti ensin haukkuu pakenevan maalimiehen perään mutta aika nopeasti tarjoaa istumista ja katsekontaktia ikäänkuin muistaen että "keskilinjalla" ei saa haukkua. Vaikka sitä ei ole sille yhtään opetettu. Seurausta varmaan luopumistreeneistä, mitä on tehty paljon esim metsässä riistanjäljillä. Umppareissa piti vielä vähän auttaa ennen kuin rupesi haukkumaan, mutta riitti kun mm kevyesti sanoi "hauku". Tällä viikolla jatketaan, lisää erilaisia umppareita ja sopivasti haastetta ja motivaation kohotusta niin hyvä siitä tulee. Narupallot tuntuu parhailta palkoilta tällä hetkellä. Pallon voi vaan heittää eikä välttämättä tarvitse taistella, jos ei kestä Jujun pihtiotteessa :p  Talvivaatteet päällä ei ole ongelmaa, mutta T-paita/shortsikeleillä voi Jujun kanssa leikkiminen olla vähän tuskallista. Juju palkkaantuu nyt tosi hyvin myös kaikenlaisista maalimiehen kehuista ja silittelyistä (+ pallolla maalimiestä pohkeisiin tökkimisestä, etujaloilla koukkimisesta ja muista Jujun erikoisuuksista).  Varmaan riittäisi sekin että pääsisi vaan nuolemaan maalimiesten naamat.

Hallikausi alkaa olla lopuillaan ja sitä myöten loppuu myös ohjatut tokotreenit. En viitsi yrittäkään saada paikkaa ryhmätreeneihin kun olen kuitenkin paljon poissa ja tokoa enemmän keskityttäs nyt pk-hommiin. Tottistreenit on menneet aika vaihtelevasti ja ollaan aika laiskasti treenattukin. Hallilla yksin treenatessa Juju on kivassa vireessä ja tekee hyvin, mutta Tassuvaarassa ei tuu mitään. Haun treenaaminen kentällä varmaan vaikuttaa tottikseen, Jujua kun tahtoo sekottaa tämmöinen vaihtelu. Paikan, palkan ja toiminnon pitää olla just sitä mitä Juju odottaa, muuten se hämmentyy. Ollaan treenattu nyt vähemmän yksin ja kun joka treenissä on kaverikoiria samaan aikaan kentällä, tahtoo vire vähän kärsiä, joten siinä on toinen syy. Juju on tällä hetkellä kuin ihmisteini, kaverit on tärkeinä maailmassa. Eikä se minua haittaa, olen vaan tosi iloinen että se on niin sosiaalinen. Eikä tässä ole mikään kiire treenienkään suhteen.

Juju kävi viime viikolla luustokuvissa ja nyt odotan jännityksellä kennelliinton lausuntoa. Selkä, polvet ja olkapäät sekä kyynärät näytti eläinlääkärin (Päivi Turunen) mukaan hyviltä, mutta lonkista hän ei osannut/halunnut sanoa mitään varmaa. Vähän löysät ehkä (B?) mutta käski odottaa kennelliiton arviota. Nyt sit odotellaan, lumen sulamista ja postia kennelliitosta.

Paimenessa

Lauantai vietettiin Pellossa Saajomannun porotilalla porojen ja lampaiden paimennusta kokeillen. Kimmokkeena tähän oli tietenkin Jujun taipumus ajattaa poroja ja itse halusin ensisijaisesti saada keinot tämän ongelman poiskitkemiseen. Ajattaminen otettiin sitten pois heti ja samantien ja loppupäivä paimennettiin :) Hurjan mielenkiintoinen päivä, opin koirista, poroista, lampaista ja eri lajien välisestä kommunikaatiosta enemmän kuin pitkään aikaan.

Juju sekos täysin kun tultiin Saajomannuun, poroja ja porokoiria kun juoksi joka paikassa. Poroaitaan mennessä Juju meni saman tien tuttuun tilaan, reuhtoi liinassa kuin perkeleen riivaamana kuvitellen varmaan astuneensa paratiisin portista sisään. No paratiisihaaveet loppui aika nopeasti ja tehokkaati Minnan paimensauvan läimäsyyn ja isokokoiseen prkleeseen (sauvalla läimästiin maahan, koira sai ainoastaan henkisiä vammoja ;) Ei siinä sen kummempaa tarvittu. Muutama kerta piti vielä vähän isommin muistuttaa että poroja ei ajateta, lopulta riitti pelkkä "nätisti" kehotus. Minua piti muistutella koko ajan olemaan rauhallisempi, käskyttämään rauhallisemmin ja olemaan nostattamatta Jujua yhtään. Ja rupesihan se sujumaan, toinen kierros tehtiin jo melko hyvässä (koiran + ohjaajan) mielentilassa.

Videopätkä ensimmäisen kierroksen tunnelmista, Juju vielä aika kierroksilla (ja liinassa)

video

Tämän jälkeen rupesi Jujun päässä raksuttamaan ja herneet kohtaamaan toisensa. Se tajusi olevansa paimen.

 video

Toisella kierroksella poroja oli enemmän ja ne oli hankalampia. Keli oli poroille liian lämmin, niillä oli nälkä, eikä ne halunneet liikkua minnekään. Juju pyrki belgimäiseen tapaan kaartamaan porojen eteen, mikä ei näitä miellytä. Poroja ei paimenneta koskaan ihmistä kohti, porokoirat kuljettaa niitä takaa eteenpäin mikä ei ollut Jujulle luontaista. Siinä kävi sitten muutaman kerran näin:
video

Juju ei ottanut isommin itteensä näistä porojen jahtaamisista. Kunnioitti kyllä poroja ja oli muutenkin sopivan nöyrää poikaa kun oli saanut vähän palautetta sekä Minnalta että poroila. Juju paimensi Minnan mukaan hyvällä energialla, tasapainoisesti ja vahvasti. Meidän koko koirakolmikko (Jujun lisäksi Rauha Collie ja Dio Corgi) osottautui oikein oivallisiksi paimeniksi eivätkä yhtään kalvenneet lappalaiskoirien rinnalla. Kotimatkalla mietittiin kuinka hyvä harrastus tällainen matalavireinen paimennus on korkeampivireisten pk- ja tokotreenien vastapainona. Ehdottomasti mennään uudestaan.

Päivän lopuksi kokeiltiin myös lampaita. Meidän kolmikko ja Minnan nuori koira paimensi yhdessä. Juju oli lampaiden kanssa tosi rauhallinen, nuuhki ja pusutteli muutaman kanssa (lampaat oli erittäin kesyjä ja koiriin tottuneita). Paimentaessa se kulki pääasiassa etummaisena, lauman pysäyttäjänä, mutta välillä myös kiersi katraan. Oli koirista kyllä aktiivisin lampailla, muilla alkoi jo ote vähän herpaantua, päivä oli pitkä. Pihapiirissä mietin, että enpä olisi aamulla uskonut sellaista näkeväni. Juju vapaana rennosti ja rauhallisesti koira- ja lammaslaumassa, porot taustalla (vapaana) liikkuen. Olipa hyvä kokemus meille molemmille!

Paimenet ja paimennettavat sulassa sovussa

Lampaiden kanssa piti hieroa tuttavuutta nenät vastakkain

Hankikelit ja Jane 13 v

Viime viikonloppuna juhlittiin Janen synttäreitä, 13 vuotta tuli täyteen perjantaina. Päivänsankari on ollut viime aikoina tosi pirteä, viikonloppuna tehtiin tunnin lenkkejä ja treenaamaankin Jane vähän pääsi. Hanget kantoi aamuisin minuakin ja lähimetsän kantohangilla Jane hepuloi ihan samaan tapaan kuin kaikkina aikaisempinakin keväinä. Mieli on vielä pirteä mutta välillä ei kroppa meinaa ihan pysyä mukana. Takapään heikkous minua huolestuttaa, mutta toistaiseksi se ei tunnu Janea kovasti haittaavan. Takajalat reagoi välillä vähän hitaasti, tärisee ja liukkaalla alustalla seistessä saattaa meinata pettää alta, mutta liikkeessä jalat toimii pääsääntöisesti ihan hyvin. Liikunta tekee selkeesti hyvää,  nytkin viikonlopun pitkien lenkkien jäljiltä Jane on tosi hyvässä kunnossa ja takajalat nousee reippasti. Autoon ja esim sängylle Jane hyppää edelleen ongelmitta ja lihakset on hyvässä kunnossa. Kaikessa Jane olisi mukana, ensimmäisenä osingoilla palkoissa ja pikku treenit ja tehtävät saa sen silmät loistamaan. Jane onkin tämän huushollin innokkain siivoaja, se kantaa minulle kaikenlaiset lattialla lojuvat esineet kynistä, grotskupojista tippuneisiin karvatuppohin ja puukopasta pudonneisiin tikkuihin.  Näkö ja kuulo on heikentyneet, mutta ei vielä niin paljoa että sekään menoa haittaisi. Lievää dementiaa Jane taitaa tosin potea, joskus sen pitää hetki miettiä ennen kuin muistaa mitä joku käsky tarkoittaa :D Mutta päivä kerrallaan... Ei tätä yhteistä aikaa kuitenkaan enää hirveän paljoa ole jäljellä.

Haaveilin talvella salaa, että kevät olisi myöhässä ja tänä vuonna ei hankikelejä tulisi ollenkaan. Jujun kanssa oli niin helppo lenkkeillä metrisessä pehmeässä hangessa kun tiesi ettei se pääsisi/jaksaisi pitkälle vaikka poro tai jänis nenään eteen juoksisi. No siinä kävi tietenkin sitten niin, että hankikelit tuli aikaisin ja näyttää jatkuvan pitkään. Mutta oikeastaan ihan hyvä ja kiva. Eilen tosin alkoi lumisade, joka pehmittää varmaan hanget taas aika upottaviksi. Viime viikolla kaivoin kuitenkin kaikki parittomat valkoiset sukat ja muut lumeen maastoutuvat esineet ja treenattiin kantohangilla esineruutua ja tarkkuusruutua. Juju on edelleen erittäin kiinnostunut metsän hajuista, tuoreita poron tai jäniksenjälkiä se ajaisi silmät leimuten ja nenä monta senttiä lumen alla kyntäen ja erityisesti tuulisella säällä sen on vaikea keskittyä mihinkään muuhun kuin tuulen tuomiin kaukanakin olevien eläinten hajuihin. Hajuihin lukkiintumisen saa pois järjestämällä muuta tekemistä, joten me sit treenataan paljon metsässä. Esineruutua, tarkkuusruutua, tottista ja temppuja on tehty viime aikoina. Juju ehdollistuu tosi nopeasti paikkoihin, muistaa pitkään paikat jossa on syttynyt poronhajuista tai nähnyt jäniksen loikkivan tien yli. Tätäkin olen "hyödyntänyt" ja ollaan treenattu samoissa paikoissa kun olen yrittänyt "vastaehdollistaa" esim teettämällä temppuja jängällä jossa Juju on kiihtynyt poronhajuista tai esineruutua jäniksenjälkien päällä. Tää kyllä toimii, mutta vielä tässä on tekemistä. Sinänsä kivaa, että Juju tekee töitä mun kanssa mieluummin kun seuraa riistan jälkiä, mutta jossain vaiheessa olisi hyvä jos voitaisiin ihan vaan lenkkeilläkin.  Mutta eiköhän sekin päivä tule.

Esineruutu ja pikkuruutu on treeneinä sujuneet kivasti, Juju etsii sinnikkäästi, tosi hyvällä motivaatiolla ja tekniikalla. Pikkuesineet se myös tuo oikein siististi. Hakuakin ollaan aloiteltu, mutta vielä ei ole kunnolla päästy metsään. Lauantaina otettiin kentällä ilmaisuja Kirsin ja Rauhan kanssa ja kokeiltiin vähän erilaista palkkaa ja eri palkan paikkoja. Ruokarasioita Juju haukkui vähän innottomasti joten vaihdettiin patukkaan. Edelleen haukku tuli yhden haukun "sarjana" ja kokeiltiin sitten vielä purutyynyä, jota Juju rupesi paukuttamaan innolla. Joten purutyyny saa olla palkkana nyt ainakin niin kauan että haukku rupeaa lähtemään heti ja innolla.  Tokoa ja tottista ollaan metsä- ja hihnalenkkejä lukuunottamatta treenattu vaihtelevalla innolla. Nyt on Tassuvaara aurattu, joten sinne tulee lähdettyä melko usein kun on meidän lenkkimaastojen lähellä. Treenit sujuu yksin pääasiassa hyvin, mutta häiriönsietoa pitäis nyt treenata ihan tosissaan ja vähän suunnitelmallisemmin. Tällä hetkellä Jujuun sopii parhaiten sanonta "kyllä se kotona osaa" ja työlistalla ois häiriötä, häiriötä ja häiriötä.

Viime viikolla mittasin kaikki koirat Tassuvaarasta löytämälläni säkämitalla. Erittäin epäviralliset tulokset oli: Juju 60 cm, Jane 62 cm ja Jekku 64 cm. Juju kävi myös rokotuksilla, jossa sen painoksi punnittiin 22.5 kg. Melko pieni poika, mutta hyvä niin kun se kuitenkin on omasta mielestään sylikoira.

Osteopatiaa

Jaana-Kaisa oli Rovaniemellä ja sekä Jane että Jekku pääsivät käsittelyyn.
Jekun selkä oli aika kipeä ja sain välillä pidellä kaksin käsin että saatiin käsiteltyä. Jaana-Kaisan mukaan selkä oli aivan tönkissä. S-I nivelen lukon auetessa, Jekusta pääsi melkoinen parkaisu, mutta kun kipu helpotti, Jekku rentoutui täysin. Selkä muuttui normaaliksi koiran seläksi ja käsittelyn jälkeen Jekku vaikutti monta senttiä pidemmältä kun ei enää vetänyt selkäänsä palloksi. Todella iso muutos, oikeastaan aika ällistyttävää.

Janella oli myös lukkoja ja takajalkojen tärrääminen viittasi hermopinteeseen lannerangassa. Jaana-Kaisa arveli myös että takajalkojen pitäminen kropan alla ja kiertyminen ulospäin saattaa olla enemmän selkä- kuin polviperäistä. Yhtä kaikki riittävä rauhallinen liikunta on tärkeetä. Sekä Janen että Jekun askellus oli paljon parempaa iltalenkillä joten käsittelyn vaikutus todellakin näkyi saman tien.

Käytiin nääs Tampereella

Oltiin koirien kanssa 1.5 viikkoa Tampereella auttelemassa lonkkaleikkauksesta toipuvaa mummia.
Samalla tuli harjoiteltua hyödyllisiä taitoja kuten kerrostalo- ja kaupunkiasumista, liukkaita lattioita (Jekulle vaikeeta), kolmen koiran hihnalenkkejä ja tietenkin kaikenlaisten ihmisten, eläinten ja koneiden ohituksia. Ennakko-odotukset ei ollenkaan pitäneet paikkansa vaan kaupunkielo sujui oikeastaan ihan rennosti. Erityisesti Jekku oli minulle positiivinen yllätys. Se oli sekä sisällä että ulkona -luonteeseensa nähden- pääasiassa todella rento ja mukava. Juju sai paljon hyödyllistä treeniä, naapuritalon päiväkotilapsien leikkiä pystyi seuraamaan parvekkeeltakin ja lenkkireitin varrella oli iso puisto, jossa pelattiin frisbee golfia, lätkää, luisteltiin, hiihdettiin ja laskettiin mäkeä. Koiranulkoiluttajia oli paljon ja mukaan mahtui sitten monenlaista. Mutta jokaisesta selvittiin voittajina ja itse kehityin koiranulkoiluttajien lukijana sen verran hyväksi että osasin tehdä uukkarin aivan mahdottomien tyyppien tullessa vastaan.

Löytettiin myös ihan mukavia metsämaastoja 10 km säteellä. Ja toisin kuin Rovaniemellä, lunta ei ollut liikaa, parkkipaikat oli aurattu eikä jokaikinen ulkoilureitti ollut varattu hiihtäjille.

Ei ollut tungosta...

 

Pirkanmaalaista korpea... Hyttyskorpi.

Ja mikä melkeinpä parasta, riistaa oli vähän eikä joka puolella kilkattanut poronkellot, joten Jujua ei tarvinnut sen kummemmin houkutella pysymään porukassa.

Oliko sulla sitä karkkia?

Tarkoitus oli myös treenata vähän tottista ja käväistä viikonloppuun osuneella Eloisa tottisleirillä Längelmäellä, mutta Juju yskähteli muutamana päivänä ja torstaina tuli limaa sen verran että arvelin sen saaneen Rovaniemellä taas riehuvan Kennelyskän. Treenattiin sitten vaan arkitottista mikä sekin kyllä tuli tarpeeseen.

Nyt ollaan taas Rovaniemellä ja jatketaan talvisia harrastuksia. Ei kai tässä muutakaan voi, lunta on aivan ¤#§#@$¤#sti! Juju on todella innostunut vetohommista, toistaiseksi olen vedättänyt vaan kikkaria, mutta ajattelin pikkuhiljaa uskaltautua myös suksille. Poikkesin Tampereen reissulla mennen tullen Alatemmeksen SEOlla (tavallista paremmin varusteltu huoltoasema muuten) josta mukaan  tarttui bensan lisäksi mm paniikkilukko vetovyöhön. Sitä olin vailla että uskallan Jujun perään suksien päällä :D

Metrisessä hangessa liikkuminen vaatii sisua

Mutta on lumessa sekin (hyvä) puoli, ettei pienet koirat pysy porojen perässä...

Tai jos ei ole poroja, niin sitten näitä...