Juju 2 v

Tammikuun synttärisankarien joukkoon liittyi tiistaina Juju, joka on nyt täydet 2 v vanha. Synttäreiden kunniaksi käytiin hallilla tokotreeneissä. Ketään muuta sinne ei tullutkaan, joten leikittiin ja höntsäiltiin ihan suunnitelmista poiketen kaikenlaista. Sain päähäni kokeilla pressuestettä pitkästä aikaa ja voi kauhistus niitä hyppyjä, este kaatui kun Juju ponnisti ihan mistä sattuu. Oli niin riemuissaan, että yritti hypätä ainakin 12 m leveän loikan. Tehtiin sitten 4 esteen hyppysarjan jossa viimeisenä pressueste 60, 70 ja 80 cm korkeana. Tässäkin pressueste kaatui kerran, mutta lopulta saatiin onnistumaan ihan hillityt ja hallitut hypyt. Pitääpä ruveta nyt treenaamaan hyppyä ihan kunnolla että saisi ainakin ponnistuspaikan selkeämmäksi Jujulle.

2 v nuorimies

Pakkaset jatkuu (koko alkuvuosi on ollut 20...30 C pakkasta) joten ulkona ei ole päästy tekemään juuri mitään. Sisällä ollaan tehty kaukoja, kapulan ja kaikenlaisten esineiden nostoja ja pitoa, tunnaria ja korokkeelle peruuttamista. Rupesin myös opettamaan kosketuskeppiä ja takajalkatargettia joita ajattelin hyödyntää kakeissa. Juju on oppinut kaikki aika nopeasti. Ostin alennusmyynnistä koirille älypelin, joka on naurattanut parina iltana, siinäkin tulee niin hyvin koirien luonteiden erot näkyviin. Jane ja Juju ratkaisivat pelin kulun aika nopeasti, Jekku ei vieläkään älyä ja turhautuneena on heittänyt pelin seinään jo monta kertaa :D

Jekku 10v

Loppiaisen lapsi, Jekku täytti 6.1. täydet 10 vuotta. Nopeasti on nämä vuodet kuluneet, tuntuu kuin vasta ihan äsken Jekku oli se kamala riiviö, joka roikkui lahkeissa ja verhoissa, hepuloi ja kiljui jos sitä yritettiin rauhoittaa. Jekku on ollut ja on edelleen Belgi isolla B:llä. Loputtoman uskollinen yhden ihmisen koira, joka tekee aina täysillä ja täydellä sydämellä. Sellainen vauhdikas tulisielu, joka meitä belgi-ihmisiä usein ihastuttaa ja jollainen "ei-belgi-ihmisiä" rasittaa. Toivon että meillä on Jekun kanssa vielä paljon kivoja yhteisiä päiviä edessä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Haimatulehdus

Jane rupesi oireilemaan vatsakipua ja huonovointisuutta muutama viikko sitten. Samantyyppistä mitä oli keväällä ja mihin  sitten lopulta tepsi vähärasvainen ruoka, maitohappobakteerit ja haimaentsyymit. Ystäväni setteri sairasti ihan hiljattain samantyyppisen vatsataudin mitä Jane keväällä, toipuminen oli samalla lailla hidasta ja oireet natsasi 100% Janen oireisiin. Kun Rilla-setterin oireiden syyksi paljastui haimatulehdus, tilasin Janelle ajan Rillaa hoitaneelle eläinlääkärille. 2 viikkoa sitten otettiin verikoe ja seuraavana päivänä oli diagnoosi selvä.  Sama vika kuin Rillalla, haimaspesifinen lipaasi oli aivan älyttömän korkea ja viittasi krooniseen haimatulehdukseen. Krooninen haimatulehdus on autoimmuunireaktio, jossa haiman tuottamat ruuansulatusentsyymit aktivoituvat virheellisesti jo haimassa ruveten tuhoamaan haimaa itseään. Siitä seuraa kipua, ruuansulatusongelmia (ruoka ei imeydy, huonosti sulanut ruoka aiheuttaa paksusuolessa ongelmia ja johtaa helposti ripuliin), oksentelua ja närästystä. Hoitona on hyvin niukkarasvainen ruoka, mahdolliset kipu- ja närästyslääkkeet ja nykyään monet eläinlääkärit myös suosittelevat haimaentsyymien lisäämistä ruokaan vaikka varsinaista haiman vajaatoimintaa ei olisikaan. Entsyymien lisääminen auttaa haimaa ja ilmeisesti jotenkin ehkäisee myös sairauden aiheuttamia tuhoja ja kipua. Tämä on ilmeisesti melko yleinen mutta alidiagnosoitu sairaus vanhoilla koirilla. Yksi jenkkitutkimus oli todenut 34 % avatuissa koirissa (kuolleet/lopetettu muun kuin haimatulehdusepäilyn takia) krooniseen haimatulehdukseen viittaavia muutoksia.

Tämän viikon Jane on ollut suhteellisen pirteä ja iloinen, mutta närästystä ja tyhjän mahan oksentelua oli loppuviikosta ja nyt viikonloppuna on oksentanut ruokaansa. En tiedä liittyikö se ruokaan mitenkään, mutta tällä viikolla Jane on syönyt pääasiassa RC gastro intestinal low fat nappuloita, jotka hain tiistaina. Nämä maistuu Janelle todella hyvin ja esim tänä aamuna ei mikään muu kelvannut kuin nämä kuivakan näköiset RC nappulat. Tällä viikolla olen antanut usempana päivänä Omeprazolia närästykseen. Viimeksi tuntui että Omeprazol auttoi huonoon oloon, mutta toi mukanaan ripulin. Ripulia tuli nytkin. Kaikenkaikkiaan kuitenkin vaikea pysyä oireiden perässä, niin epämääräiset ne on. Ruokahalu vaihtelee olemattomasta hillittömään, kakkaaminen ripulista ummetukseen ja olotila todella vaisusta yliaktiiviseen. Vuoristorataa joka on kyllä minulle todella raskasta.  Tänään sain annettua pahoinvointilääkkeeen ruuan mukana ja illalla rupesi vaikuttamaan taas hyvältä. Jane söi tosi innokkaasti, on pirteä eikä toistaiseksi oksentele.

Jane 29.11.2015, 13 v 9 kk

Myös Juju on ollut huolissaan mummon voinnista. Seuraa Janea ulos ja pitää silmällä kun mummo käyskentelee pihalla. Jos Jane antaisi, Juju makaisi vieressä ja hoitaisi. Jane on ruvennut sietämään Jujua jopa paremmin kuin Jekkua joten ehkä Jujun hoivavietti on vähän sulattanut mummon sydäntä.

Toko on nyt in

Niin siinä sitten kävi että talvi tuli heti viime postauksen jälkeen. Ja aika ryminällä tulikin, muutaman päivän aikana satoi 30 cm lunta. Talven tullessa olimme kuitenkin käymässä etelässä tädin synttäreillä ja mökillä sain tehtyä vielä muutaman jäljen Jujulle. Janatreeni (3 x about 10 m janat) onnistui tosi hyvin, pitempi jälki meni vähän kaahatessa (mm 2 kepin yli), mutta sen seurauksena tehty ja kauden viimeiseksi jäänyt, peltojälki sitten taas onnistui hyvin. Hyvällä fiiliksellä jäätiin talvitauolle, keväällä sitten lisää janoja ja peltojälkeä.

Nyt sitten vaan tokoillaan.
Motivaatiota ja vinkkiä treeneihin haettiin viikko sitten Torniosta jossa TORKK järjesti upouudessa hallissaan Tarja Melakarin tokokoulutuksen. Paljon tuli hyviä vinkkejä, lisää motivaatiota ja tykkäsin kovasti Tarjan tyylistä.

Ensin otettiin porukassa paikallaistumista ja mietittiin kehääntuloa. Tapojeni mukaan en ollut yhtään liian aikaisin paikalla, joten aika lailla kiireellä mentiin kehään. Vieras paikka, vieraat koirat jne niin Juju vähän levottomassa mielentilassa eikä oikein keskittynyt. Meni maahan kun sanoin jättökäskyn, vingahti pari kertaa ja pää kääntyili. Mutta istui kuitenkin, ei meinannut valahtaa maahan  kertaakaan. Lisää treeniä erilaisissa paikoissa ja häiriöissä. Kehään menoon pitää vielä miettiä joku juttu että saan Jujun 100 % samaan kuplaan kanssani. Nyt se oli siellä vähän puolittain ja puolittain jonkun muun kuplassa :D

Juju treenasi tunnaria, maahanmenoja ja seuraamista:

1. Tunnarissa on ollut ongelmana vähän huoleton asenne ja kapuloiden maistelu. Tehtiin ruutunauhahässäkkä-tunnaria: ruutunauhasta sopiva mytty, jonka väleihin kapulat laitetaan. Koira joutuu haistelemaan kun ruutunauha toimii sopivana hidasteena ja näköesteenä. Jujulle laitettiin hässäkän eteen maahan makupala johon vapautin ja siitä tunnareille. Tarjan mukaan Juju haistelee hyvin, mutta on ehkä oppinut "kokeilemaan" nostelemalla jos kapula olis oikea. Kun ei kuittausta kuulu, toteaa että väärä vissiin on ja siirtyy seuraavalle. Kas, en ole tuota kyllä hoksannut. KOSKAAN EI saa kehua kun merkkaa/nostaa kapulan vaan odottaa että koira on tuonut sitä ainakin pari metriä. Koiran pitää oppia tekemään itsenäisesti ratkaisu että kapula on oikea! Lisäksi Tarja epäili että olen tehnyt liian helppoa treeniä, ajatteleva koira kyllästyy helposti ja keksii omia kuvioita jos junnaa paikallaan. Seuraava tunnari tehtiin sitten niin että  kapuloiden lisäksi seassa oli noutokapuloita ja leluja. Juju vingutteli muutamaa lelua ja toi mulle ainakin 3 ennen kuin siirtyi kapuloihin. Nosti sitten oikean. Tällaista lisää, vaihtelua ja haastetta. Ja suu kiinni niin kauan kun koira on kapuloilla.

Tällä viikolla ollaan tehty kotona aika monta tunnaria. Ruutunauhan kanssa, leluhäiriöiden kanssa ja kaikenlaisia hassuja juttuja sisällä. Laitoin tunnarikapulat mm portaille niin että piti kiipeillä ylös-alas että oikea löytyi. Ja avot kun on ruvennut Juju keskittymään. 


2. Maahanmeno. Juju tekee maahanmenot hissitekniikalla itsensä usein melko tarkkaan asetellen, joten halusin Tarjan arvion sekä liikkeestä maahanmenoon että luoksetulon stoppiin. Tehtiin ensin pari liikkeestä maahanmenoa, nämä oli ok ja Tarjan mukaan riittävän nopeita vaikka hissinä menikin. Jujulla on taipumusta heittää takapuolta vähän ulos ja jäädä vinoon, mutta se ei nyt tullut esiin. Tämän jälkeen kierron kautta palkka ensin minulta ja sitten takapalkkana Tarjalta. Pysäytys-maahanmenoissa autoin roimin avuin, mutta ihan samalla tyylillä Juju meni maahan. Ei kuulemma kannata yrittää muuttaa tekniikkaa, se on Jujulla niin vahva että ei välttämättä onnistuisi ja siihen menisi jokatapauksessa hirveästi aikaa. Joten jatketaan samaan tyyliin.

3. Seuraamisen ongelmaksi on tullut levottomuus ja pään heiluttelu käännöksissä. Alkoi kesällä kun rupesin palkkaamaan palloa heittämällä. Tarja huomasi lisäksi että Juju on aika lailla mun käsissä kiinni ja tämäkin tuo levottomuutta (mun kädet on turhan levottomat...). Lelun heittäminen myös vie fokusta minusta ja on saattanut vahvistaa/ylläpitää häiriöherkkyyttä kun Juju zoomailee ympäristöä, bongailee pallon näköisiä mötiköitä ja on muutenkin koko ajan lähdössä minusta poispäin lelun perässä. Eli nyt tarkkana että palkka ei  lennä vaan tulee multa ja mun lähellä.  Seuraamista niin että kädet reisissä kiinni tai selän takana. Lisäksi perusasentotreeniä kädet ylhäällä, selän takana jne. Palkasta luopumista pitää tehdä myös, namista luopuminen oli vaikeaa (lelusta luopumisesta puhumattakaan).

Loppuun otettiin vielä häiriötreeniä missä Tarja heilutteli lelua ja mun piti saada Juju sivulle ja pitämään kontaktia. Vaikeeta ja vaikeemmaksi muuttui kun Tarja otti paremman lelun mitä mulla oli tarjota. Juju yritti kaikin keinoin saada lelua Tarjalta (mm haukkui tarmokkaasti) eikä kauheasti välittänyt mun huuteluista. Tällaista pitää tehdä paljon ja varata tähän tarkoitukseen oma superlelu.

Muitten koirien kohdalla tuli vinkkinä:
- Noudon opettaminen: ensin pelkkää vauhtinoutoa kevyellä kapulalla/tunnarikapulalla (joka ei satu jos tippuu koiran varpaille) jossa rakennetaan vahva motivaatio hakea kapula ja juosta palkalle. Tätä riittävän pitkään ennen pitotreeniä. Pitotreenit nostona. Koira nostaa, kehutaan ja palkataan. Vasta kun nämä onnistuu otetaan irrotuksia. Tarja ei koskaan laita kapulaa koiran suuhun välttääkseen painetta ja sijaiskäyttäytymistä.

- Ruutu: Ensin motivaatio ruutuun juoksemiseen. "Missä ruutu" vihjeellä ruudun bongaamista ja esim lelulle juoksemista. Toinen hyvä treeni: Jätä koira ruudun viereen, lähetyspaikalta luoksetulokutsu ja siitä ruutuun lelulle. Ruutuun pysähtymistä voidaan treenata erikseen lätkällä. Pysähtyminen, maahan, ohjaajan lähestyminen jne voidaan opettaa tällä tavalla erikseen ruudusta. Toisille koirille sopii paikan opettaminen tyhjässä ruudussa mutta vauhdikkaille tapauksille voi olla parempi opettaa niin että lelu tai lätkä on aina ruudussa.
 
- Metallikapula: kysyin tähän vinkkiä kun huomasin että metskusta on monen kuukauden tauon jälkeen tullut Jujulle ihan totaalisen YÖK. Jos koira inhoaa metallia niin se inhoaa, ei voi mitään :D Olisi hyvä jos koira oppisi ottamaan kapulan vinottain suuhun, silloin se ei kolise niin pahasti hampaisiin. Kotona treenataan paljon kapulan nostoja, hyppynoutoa pääasiassa samankokoisella puukapulalla, silloin tällöin metallisella. Heitä metallikapula lähelle estettä ettei koiran tarvi juosta se suussa "liian pitkää matkaa".

- EVLn kiertohässäkkä, pilko osiin: 1) Kiertoa niin että lelu merkin vieressä, opettaa koiran juoksemaan merkkiä kohti eikä kiertämään banaanina jolloin riskinä esteet. 2) Nouto ja hyppy aluksi niin että vaan toisella puolella on hyppy. 3) istu/maahan/seiso pysätyksiä erikseen paljon.

Talventulopaniikki

Lokakuussa minuun iskee aina paniikki kun tajuan että kohta alkaa hirveän pitkä talvi, kaiken kivan "loppu" ja aivan liian pitkä tauko maastotreeneihin. Paniikkia lisäsi tänä vuonna syyskuun kiireet jotka esti aika tehokkaasti treenaamisen. No lokakuussa treenattiin sitten senkin edestä. Hakua päästiin treenaamaan 2-3 kertaa viikossa ja joitakin jälkiäkin talloin. Ensilumi satoi viime viikolla, mutta suli viikonloppuna pois ja elän toivossa että vielä päästäisiin muutama kerta hakuilemaan tai ainakin muutamat jäljet vielä haistelemaan. Ihan hyvällä mielellä jokatapauksessa nyt jäädään talvitauolle. Kaikki treenit on mukavassa vaiheessa ja alkaa tuntua siltä että sohvallakin on ihan kiva viettää elämää.

Listaa missä ollaan ja mitä pitää muistaa kun joskus taas piiiiitkän talviunen jälkeen päästään treenaamaan:

HAKU

Motivaatio on kohdillaan, Juju etsii hyvin ja haluaa myös löytää. Nenä toimii kyllä hyvin, yleensä paremmin kuin mun suunnitelmat. Viime treeneissä olen yrittänyt panostaa syviin suoriin pistoihin ja oikeaan suuntaan kääntymiseen, mutta pyörivä tuuli (tai sen täydellinen puuttuminen) ja kaikenlainen muu välillä sotkee ja Jujun nenä kertoo että kannattaa tehdä ihan eri mallinen pisto mitä ohjaajalla oli mielessä. Hyvä kuitenkin näin.

Pistot on pääasiassa suoria, syvyyttä on välillä hiukan liikaakin. Jos ei MM haise, niin Juju uppoaa helposti vaikka 100 m. Sitä laatikkomallia pitää keväällä sitten selventää. Juju kestää hyvin pistojen korjaamista, pari kertaa olen korjannut useammankin kerran huonon lähdön tai taaksepäin kääntymisen takia ja tuntuu että Juju vaan sisuuntuu siitä että hinkataan. Ei ainakaan yhtään ota itteensä.

Tyhjiä en ole ottanut vielä kovin paljoa. Muutamia on otettu tarkoituksella ja muutama on tullut vahingossa. Näissäkin on vielä harjoiteltavaa jos haluaa saada 10 + työskentelystä. Motivaatio ei laske vaikka tyhjiä tulee, mutta eteenpäin kääntymistä pitää vahvistaa. Hajut vie Jujua kovasti, joten edellisten käyttämät piilot ja aikaisempien koirien jäljet vetää herkästi työskentelemään taaksepäin tai juoksemaan minne sattuu. Vielä vähän kokematon ja innokas nuori sälli tekee kuitenkin aina parhaansa.

Ilmaisut alkaa olla hyvällä mallilla. Nyt on haukutettu 5-25 haukkua joka piilolla ja lähtee ihan reippaasti haukkumaan. Jalkapallo palkkana (jalan alla näkyvissä) toimii parhaiten vireen nostajana. Sopivassa vireessä paukuttaa ilman että häiriintyy vaikka minä tulen viereen hengailemaan. Talvella treenataan kentällä/auratuilla alueilla ja listalla on haukun pidentämistä, minun piilolle tuloa, hallintaan ottamista, erilaiset umpparit ja muut piilot. Sen lisäksi pikkuhiljaa vois laittaa palkkaa piiloon. Koko ajan Juju on haukkunut sopivassa mielentilassa, sopivalla etäisyydellä ja maalimiehet kehuneet sen kohteliaaksi pojaksi. Joten  jatketaan samalla linjalla.

Viime treeneissä tuli vahingossa opetettua myös maalimiehellä pysymistä vaikka minä huutelen keskilinjalla. Tähän samaan pistoon tuli kyllä aika monta muuttujaa. Ensin korjattiin pistoa 3 kertaa ja sitten luulin että Juju on tekemässä hyvää tyhjää ja huusin sitä aika pontevasti 2 kertaa pois maalimieheltä. Juju oli ollut vähän hämillään mitä tehdä mutta MM Kirsi oli onneksi niin hyvin tilanteen tassalla. Kevyesti sanoi hauku vaan ja muutamasta haukusta heti super palkka. 


Talvi tulee ja Juju kokeilee jo lammen jään kestävyyttä

JÄLKI

Jälki on kokenut ison motivaatioharppauksen (sekä minun että Jujun mielessä) ja lähtenyt sujumaan aika mukavasti. Juju kehitti kesän mittaa itselleen ruokahalun ja nyt sitä voi palkata myös makupaloilla. Tajusin sitten myös että voin ruveta laittamaan ruokaa jäljelle ja nythän se toimii kuin unelma kun muurahaisetkin on menneet talvilevolle. Poroja on nyt tosi paljon metsissä ja jälkien onnistuminen on korreloinut suoraan ja erittäin merkittävästi porojen aiheuttaman häiriön kanssa. Itsepintaisesti tein jälkiä Mellavaaraan, vaikka siellä vaelteli kymmenpäisiä tokkia ja kellot kilkatti välillä monesta suunnasta (voin vaan kuvitella miten ne haisi Jujun nokkaan). Näissä treeneissä tuli selväksi että:

-  jäljestystä edeltävä tunnetila on tärkeä. Juju kestää porohäiriötä kohtuullisesti kunhan jälkeä ei edellä liian kiihkeä mielentila. Eli lenkitys ja "hallintatreeni" porotokkien ohi ennen jälkeä ei ole suositeltavaa. Myös edellisen jäljen jättämä tunnetila on tärkeä. Jos tulee epäonnistuminen porojen takia niin seuraava ja sitäkin seuraava jälki ehdottomasti helpompaan maastoon.

- minun oma tunnetila on sitä tärkeämpi mitä vaikeampi (= mitä enemmän on porojen aiheuttamaa häiriötä) jälki on. Siis kannattaa tarkoin harkita lähteekö jäljelle jos on pienintäkään riskiä että otsa kurtistuu. Juju ottaa herkästi painetta poroista ja luulen että se yhdistelee pikku päässään porojen aiheuttamaa vietin nousua ja "palautetta" mitä se on saanut porojen jahtaamisyrityksistä. Pitäs vielä keksiä keino, millä sen paineen sais pois jäljeltä ja Jujun keskittymään vain jäljen ajoon. Luulen että harjoitus tekee tässäkin mestarin kunhan saadaan nyt sopivassa suhteessa onnistumista ja pientä haastetta.

- Ilman isompia häiriöitä (porot riittävän kaukana, jäljet ei ole iso ongelma)  Juju jäljestää hyvällä motivaatiolla ja aika jujumaisella tyylillä. Vähän semmoista huoletonta meno välillä on ja näkyy että enempi on treenattu hakua. Mutta on jäljet kyllä olleet myös aika tuoreita joten vanhempia jälkiä jatkossa lisää.

- Kepit Juju ilmaisee nyt tosi hyvin. Välillä meinasi jälki viedä mennessään ja kepit unohtua, nyt on viimeiset n.5 jälkeä menneet tämän suhteen hyvin. Ruokapalkka toimii palkkana tällä hetkellä parhaiten, pallopalkkaus vie vireen vähän yli.

- Janaa ei ole kunnolla treenattu, mutta sitä ehditään treenata vielä syksyn mittaa.

Esineruutu
Tämä on kivaa ja etsiminen sujuu. Nyt pitää panostaa tuomiseen ja pitämiseen. Talvi harjoitellaan erilaisten esineiden pitämistä, erityisesti pienehköt kankaiset esineet on haastavia (Juju tuntuu kuvittelevan että ne on purkkaa).



Häiriötreeni-avustajia

 

Poroja on paljon ja olen sumeilematta hyödyntänyt näitä luontokappaleita kaikenlaisiin häiriötreeneihin. Viime sunnuntaina porot oli pistäneet leirin pystyyn keskelle moottorirataa ja juoksivat siellä rallia ympäri autorataa. Oli kyllä hyvä treenata luoksetuloa ja muuta hallintaa Juju irti kun oli aita kuitenkin välissä. Takasin tullessa porot vähän vaikeuttivat treeniä ja rupesivat yksitellen hyppimään aidan yli ja pukkihyppelemään tien poikki. Mutta hyvä treeni oli tämäkin. Hetken mielijohteesta kokeilin miten Juju tippuu maahan kun vapautan sen porojen perään (etäisyyttä oli kuitenkin sen verran, reilu 50 m, että arvelin riittävän) ja käsken maahan (sarjassamme ei välttämättä niin hyviä ideoita...) ja hyvinhän se tippui :D On se kyllä kehittynyt mielettömästi kesän-syksyn aikana. Talvella on hyvä treenata lisää kun on upottava hanki hidasteena.

Case closed

Jekku ja Jane kävivät sunnuntaina Jaana-Kaisan käsittelyssä ja puhuttiin tietenkin myös Jekun kyynärdiagnoosista. Jaana-Kaisan mukaan syy-yhteys kyynärrikon ja lanneselän välillä on täysin selvä. Kyynärän keventäminen siirtää koiran painoa taakse mikä kuormittaa lanneselkää. Ja toisaalta toisinpäin, lanneselän oireet voi kuormittaa etuosaa ja aiheuttaa rikkoa kyynäriin. Jokatapauksessa Jekun selkäoireille on nyt viimein selitys. Vuosia olen vatvonut mikä saa selän jatkuvasti jumiin, aiheuttaa fasettilukkoja ja selkeää kipuilua. Syy on 5 vuoden takaisessa haaverissa jossa hakutreeneissä arvaamattomasti pompannut pallo aiheutti etujalan kiertymisen. Vamma diagnosoitiin (vähän epävarmasti, kuvissa ei näkynyt mitään olkapäässä sen kummemmin kuin kyynärässäkään eikä jalkaa tähystetty, mikä olisi varmistanut diagnoosin) olkapään nivelsiteiden repeämäksi ja parani 2-3 kk levolla. Tai itse uskoin että parani, mutta jäi sitten kuitenkin kytemään ja tekemään kyynärään rikkoa. Jekku rupesi keventämään etuosaa (ilman että minä huomasin) ja se kuormitti lanneselkää. Selkäoireita en koskaan osannut yhdistää etujalan haaveriin ja kun samaan aikaan (2011-2012) oli vähän epämääräisiä pissaongelmia (ja virtsanäytteestä löytyi kiteitä) ohjautui tutkimuslinja eturauhas-lanneselkä akselille. Oireita hoidettiin siis ensin eturauhasvaivoina, Jekku kastroitiin mutta kun liikunnan lisääminen kastroinnin jälkeenkin toi oireet takaisin, ruvettiin  lanneselkää syynäämään tarkemmin ja tarkemmin (ja rahaa paloi....). Uskon että jos olisin jo silloin 3 vuotta sitten päässyt jonkun Jaana-Kaisan pakeille, olisi Jekun "historia" käyty kunnolla läpi ja ehdotettu myös etuosan kuvaamista sen sijaan että olisi keskitytty vain lanneselkään, joka oireili vaikka varsinainen vika oli kyynärässä.     Aika opettavaista ja kuulemma ei kovin harvinaista. Etuosan ongelmat oireilee usein lanneselässä. No kuten me ihmisetkin, koira on kokonaisuus ja yhden kohdan rikkoontuminen hyvin usein aiheuttaa oireita toiseen. Joten oireileva kohta ei välttämättä ole se mikä on rikki. Tätä soisi painotettavan länsimaisessa (eläin)lääkärikoulutuksessakin.

Jekku voi onneksi nyt aika hyvin. Kovasti se oli jumissa ja lanneselkä oli kaarella kuin pallo, mutta nyt Jekku hierotaan säännöllisesti ja varotaan kyynärää rasittavia liikkeitä. Mieleltään Jekku on iloinen, rento ja leikkisä. Toivon mukaan näin jatkuu vielä pitkään. 

 

Jujun juttuja ja vähän muidenkin

Syyskuu oli ja meni työkiireissä. Ei keretty hakuilemaan eikä paljoa mitään muutakaan, paimennustaipparitkin jouduin perumaan edellisenä iltana töitten takia. Harmitti kun tuo oli todennäköisesti ainutkertainen tilaisuus osallistua paimennuskokeisiin, mutta muuten sillä ei nyt ollut niin väliä. Taippareihin pitää koiran olla alle 2 v ja muihin kokeisiin pitäis sit ihan treenata. Olen ajatellut pitää paimennuksen sellaisena harrastuksena, jota ei niin kauheasti/tavoitteellisesti treenata, luomupaimennuksena.

Syyskuun puolessa välissä käytiin Kilpisjärvellä jossa Juju pääsi minun mukaan maastotöihin Jekulta peritty reppu selässä keikkuen. Maastoapulainen oli erityisen kätevä kun kuljetti kynät ja muun pikkutilpehöörin, jota on aina hankala isosta repusta löytää. Ja oli vetovyössä kiinni olevasta Jujusta myös vähän vetoapua rinnettä ylöspäin kavutessa. Tuo hyöty kyllä hupeni siinä vaiheessa kun Juju halusi vetää sivusuunnassa tai alaspäin porojen perään. Poroja oli paljon ja tuntui että joka kiven takaa kurkisti uusi 10 poron tokka, jotka joko halusivat juosta aivan meidän vierestä ohi tai sitten tulla pällistelemään 5 m päähän. Jujua joutui välillä kaksinkäsin pitämään kiinni eikä tarvinnut kyllä yhtään arpoa että uskaltaisko sitä päästää irti. Mutta ihan hyvää treeniä tämäkin, pitäis joka päivä olla tuommoisen poromäärän "vankina". Luulen että Juju pikkuhiljaa siedättyisi tai ainakin kyllästyisi. Hallintatreeni on kyllä tuottanut paljon tulosta, mutta on tässä vielä jonkun verran harjoiteltavaa...

Poorooojaaa



En  pysty olemaan katsomatta....

Sopuleitakin näyttää olevan (ei nähty yhtään elävää)

Paras maastoapulainen

Sateenkaartakin ihasteltiin

 

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna oli Oili Huotari Rovaniemellä ja osallistuin Jujun kanssa lauantaina koulutukseen. Oli kyllä tosi hyvä ja hyödyllinen kurssi. Ensin vähän harmitti ajankohta, kun ei oltu yhtään keretty (erityisesti tokoa) treenata, mutta oikeastaan tämä tuli nyt juuri sopivaan saumaan. Antoi motivaatiota, potkua ja ryhtiä syksyn tokotreenien alkuun. Olen vähän jämähtänyt Jujun treeneissä, edelleen en muka uskalla vaatia "liikaa" ettei motivaatio laske jne. No saatiin ohjeeksi ruveta nyt kunnolla treenaamaan, Juju pitää laittaa töihin! 

Muistettavaa:

- Mustavalkoisuus: kontakti pitää pitää joka tilanteesa, jos tippuu äpäp tms. Ei palkata kun ottaa äpäpin jälkeen kontaktin (korkeintaan lievä kehu, "noooin siinä on sivu") vaan uusi käsky ja palkka kun onnistuu alusta loppuun. 

- Liikkeen pitää onnistua kerrasta, muuten ei palkata. 

- Sivulletuloja eri kulmista ja eri tavalla (kädet eri asennossa). EI saa auttaa, EI saa siirtyä, EI vartaloapuja! Taaskaan ei palkkaa jos ei mene kerrasta oikein. Nyt olen kuitenkin palkannut myös siitä jos oma-aloitteisesti rupeaa korjaamaan. Toiselta kouluttajalta sain vinkiksi myös palkata aktiivisuudesta, jota sais Jujun kohdalla edelleen olla enemmän. 

-Pitempiä seuraamispätkiä!

- Laiskoihin sivullesiirtymisiin Oilin resepti oli että kerran voi toistaa käskyn, sen jälkeen voi koiran "käskeä" pois, odottaa hetken ja antaa uuden käskyn. Tämä kyllä tepsi Jujulle joka on noita laumasta häätöjä kokenut metsässä (porojen jäljille lähdettyään). Ottaa aika vakavasti tämmöiset poiskäskemiset :D Tepsivä konsti on myös temputtaminen, Juju kytkeytyy ihan eri aallonpituudelle kun sillä teettää esim pyörähdyksen "spin" komennolla. Siirtymisiä pitää jokatapauksessa treenata.

- Häiriöt: Sen lisäksi että koiralle opetetaan että kontakti kannattaa pitää, sille pitää opettaa että se täytyy pitää. Eli on myös opetettava mitä ei saa tehdä. Erityisen tärkeää vilkkailla ja häiriöherkillä koirilla. Pahoilla häiriöillä (ihminen houkuttelee nameilla, kutsuu, hokee jes, vapaa, vääriä asentoja yms) opetetaan että näihin ei saa reagoida. Näin koirat oppivat nopeasti sulkemaan häiriöt pois eivätkä paineistu kokeessa vaikka tulisi outoja tilanteita vastaan. Treenaa sivulla- ja paikallaolojen lisäksi seuraamisessa, luoksetulossa (joku heittää lelun kesken matkan) jne.

- Kuunteluatreeniä: anna man käskyn sijaan men, sivulle käskyn sijaan silakka jne. Huuda Villeä, Kallea ja Sirpaa ennen oman koiran nimeä. Opettaa tarkkaavaiseksi.

Ryhmätreenissä otettiin erilaisia häiriötä porukalla:
- Ringissä maahan-sivu käskyttämistä (jokainen omaan tahtiin), tässä ei ollut suurempaa ongelmaa, Juju ei reagoinut kertaakaan kenenkään muun käskyihin. Sivu käsky piti pari kertaa toistaa, tässä on vähän epävarmuutta. 
- Ringissä jätettiin koira istumaan ja ohjaajat siirtyi keskelle rinkiä. Oili kävi vuorotellen jokaisen koiran luona häiritsemässä. Houkutteli makupalalla, antoi maahankäskyjä, otti jopa hihnan ja rupesi vähän vetämään koiraa. Nämä oli pahoja Jujulle, jonka kanssa ei tämmöistä häiriötä ole otettu ikinä. Mutta alkoi kyllä jo vähän päästä jyvälle jutun juonesta.
- Ringissä edelleen kontaktitreeniä niin että toiset koirakot pujotteli välistä.
- Rivissä pienillä etäisyyksillä (0.5-1 m) maahan ja sivulle-käskytyksiä yksitellen. Juju oli tasoonsa nähden hyvä. 

Ylempien luokkien liikkeisiin tuli myös hyviä vinkkejä joita ruvetaan kohta myös testailemaan.
Viime ja tällä viikolla ollaan treenattu jotain melkein joka päivä ja hitsi kun rupeaa moni asia toimimaan hyvin. Ei sole ko reenaamisesta enää kiinni :)
 
Vanhukset on olleet vauhdikkaamia taas kuin vuosiin. Jekun kanssa on käynyt niin kuin joskus käy: huomaa miten se on ollut kipeä nyt kun se ei enää ole kipeä. Eli oireet, joita piti normaalina luonteeseen liittyvänä ovatkin yhtäkkiä kipulääkkeen myötä hävinneet. Jekku on huomattavasti pitkäpinnaisempi, rennompi, leikkii Jujun kanssa ja liikkuu hyvin. Molemmat seniorit tekee pitkähköjä lenkkejä ja kulkee tottistreeneissä mukana vaatien tietenkin treenejä myös itselleen. Niin mahtavaa!