tiistai 22. lokakuuta 2013

Selkälausunto

Lähetin Jekun selkäkuvat (elokuussa otetut sekä 2010 hakutreeneissä sattueen haaverin jälkeen otetut) Anu Lappalaiselle lausuttavaksi (kuvan ottaneet eläinlääkärit eivät nähneet näissä mitään erityistä). Anu lausui Jekun selästä näin:



Selkärangan nikamien lukumäärä normaali. Ristiluun etuosassa selkäydinkanava on matala, sen korkeus on 46% kanavan korkeudesta viimeisen lannenikaman takaosassa. Psoas-minor lihaksen jänteen kiinnityskohdassa (eminentia iliopubica) uudisluumuodostusta melko laajalla alueella. Uudisluun korkeus on noin 1.5mm ja se jatkuu suoliluun reunassa 17mm matkalla dorsaalisuuntaan.

Lonkkakuvassa näkyy suoliluissa, 1 cm lonkkamaljan kraniolateraalireunasta kraniaalisuuntaan noin 4 mm korkea uudisluumuodostus, jonka merkitys ja yhteys edellä mainittuun jää epäselväksi.

Kaularangassa selkäydinkanavan luinen pohja ei ole aivan tasainen, C7:n rungon etupää on 3 mm C6:n rungon takapäätä korkeammalla, C5-C6 välissä muutos on pienempi.



Röntgendiagnoosi: Kapea selkäydinkanava ristiluussa on synnynnäinen ja ainakin saksanpaimenkoirilla hyvin yleinen löydös. Se altistaa lanne-ristialueella selkäydinhermojen puristukselle, koska tilaa on vähemmän.

Musculus psoas minorin jänteen kiinnitysalueen ja ympäristön mineralisaatio. Kliininen merkitys epäselvä. Kyseinen lihas osallistuu mm. lanneselän taivutukseen.

Lievä asentovirhe kaulan loppuosan nikamissa on todennäköisesti kliinisesti merkityksetön sivulöydös.

Aikaisemmin otetuissa kuvissa ei ole lonkkakuvaa joten muutosten etenemisen seuranta ei ole mahdollista.



Suosittelen lanne-ristialueen magneettikuvausta mahdollisen hermojuurikompression varalta. Samalla voi saada lisätietoa lanne-selän lihaksista ja niiden kiinnityskohdista. 
 
En oikein tiedä mitä tekisin. Magneettikuvaus maksaa maltaita eikä siitä välttämättä ole mitään hyötyä. Ts. vaikka olisi tarkka diagnoosi, ei oireille ehkä voi tehdä mitään. Toisaalta olisi sekin jo jotain että olisi tarkka diagnoosi ja tietäisi ettei voi mitään. Ja kyllä varmasti jotakin voi tehdäkin, ainakin välttää vääränlaista liikuntaa.  Huomenna varmaan soittelen ja kysyn magneettikuvauksen hintoja...

Muoks: Eilisillan ja tämän aamun (23.10.) pohdittuani ja oman eläinlääkärimme kanssa jutetuani päädyin soittamaan ja varaamaan ajan Aistiin tutkimuksiin. Olen menossa koirien kanssa Tampereelle marraskuussa ja siitähän on lyhyt mutka käydä Vantaalla. Toivotaan että siellä selviää syy oireille ja saadaan hoito-ohjeita. 

Kysyin myös mistä tuo jänteen kiinnitysalueen mineralisaatio voi johtua ja sain tällaisen vastauksen:

Tuota kiinnityskohdan mineralisaatiota näkee silloin tällöin ihan sivulöydöksenä, koirallasi se oli poikkeuksellisen laaja-alaista.   Kyllähän lihakset joutuu aika koville noissa harrasteissa ihan niinkuin ihmisilläkin. Koirilla vaan on vaikeampi tutkia, kun on pienemmät rakenteet eikä koirat sano, mistä sattuu. Mutta voisi selittää noita jumeja, jos ei ristiselästä löydy mitään. Silloin vaan fyssarin kaikki taidot käyttöön ja harrasteet sellaiselle tasolle, että arkielämässä pärjää. 

maanantai 14. lokakuuta 2013

Kuulumisia

Kesä on mennyt ja syksykin kohta, joten olisi varmaan korkea aika laittaa tänne kesän kuulumiset. Kesä oli pitkä ja lämmin, viimeiset auringonkukat, kehäkukat ja samettiruusut sinnittelee vieläkin hengissä pihallani. Mutta lunta ja pakkasta on luvassa tälle viikolle, joten eiköhän se ole kohta kaivettava kolat ja lumilapiot esiin.

Työn puolesta kesä oli meikäläisellä jälleen liian kiireinen ja lisäksi aikaa ja hermoja (ja ennen kaikkea kukkaroa) rokotti kattoremontti kesä-heinäkuussa. Koiria ei alun ihmettelyn jälkeen katolta kuuluva pauke tuntunut pahemmin haittaavan. Oikeastaan ihmeen rennosti ne otti koko remontin. Kiireistä huolimatta yritin pitää kiinni säännöllisistä koiratreeneistä. Omalle psyykeelle ne tuntuu olevan tärkeitä erityisesti silloin kun töissä otsasuonet pullistelee. Hakua treenattiin välillä viikottain ja muutamia jälkiä tehtiin. Tokoryhmä oli aktiivinen ja alkukesällä saimme ohjausta vierailevalta "tähdeltä" Caritalta, joka tuli pääkaupunkiseudulta tänne 2 kuukaudeksi töihin. Tokoa treenattiinkin parhaimmillaan monta kertaa viikossa ja porukka on ihanan aktiivista ja mukavaa. Jane kulkee tietenkin treeneissä mukana, mutta on jo ajat sitten lakannut varsinaisesti treenaamasta. Joskus teetän sillä pieniä tottistehtäviä, mutta pääasia tuntuu Janella olevan uusien pallonheittäjien kouluttaminen sekä meidän jo koulutettujen pallonheitto-käsilihasten treenaaminen.
kuva Juuso Kuparinen
Jane ontui alkukesästä ja siltä löytyi vanha vaiva, biceps-jänteen tulehdus, johon kortisonipiikki auttoi. Muuten Jane on ollut todella hyvässä kunnossa, edes minkäänlaisia jumeja sillä ei ole ollut ja lenkillä se juoksee, leikki, humputtelee ja haastaa leikkiin. Nyt syksymmällä on jalka taas pikkuisen oireillut, joten pallon heittoa ja kaikenlaista liian äkkinäistä liikuntaa on vähän rajoitettu.  Heinäkuussa käytiin pikareissu Saariselällä isäni porukoitten kanssa, mutta varsinainen loma oli elokuussa. Esko veljeni tuli Amerikasta Lappiin ja käytiin Utsjoella ja ympäristössä. Jane tuntui olevan meistä kaikista kovakuntoisin; päivän patikoinnin päätteeksi, se toi meille palloa ja ihmetteli kun kukaan ei jaksanut heittää.

Tällä kertaa Jekulla on kiire hakemaan palloa
Tenon rannalla

Muotkatuntureilla


  
 Käytiin myös Norjan puolella, Varangin vuonolla


No nyt tuo hullu meni jäämereen uimaan

Samalla reissulla käytiin katsomassa Pulmankijärven mahtavia maisemia





Jekkua jännitti ylittää kitisevä ja vaappuva riippusilta jossa oli ritilälattia. Mutta hienosti se vaan yli pääsi. Jane sen sijaan jäi ihmettelemään rannalle eikä saatu sitä toiselle puolelle lainkaan.
Tämän mukavan reissun päätteeksi ajettiin mökille, josta muutaman päivän päästä me ihmiset lähdettiin 5 päiväksi Pohjois-Italiaan, Garda järvelle. Koirat menivät Parolaan Etelä-Hämeen koirahoitolaan, jossa ne olivat pärjänneet ilmeisen hyvin. Kun hain koirat pois, jäivät hoitajat vilkuttamaan erityisesti mummokoira-Janen perään, joka oli näiden mielestä ollut niin kovin herttainen. Herttainen ei ole perinteisesti ollut mikään Janea kuvaava termi hoitoloissa, mutta näin se mummo taitaa vanhemmiten pehmetä =)

Jos Jane on ollut hämmästyttävän hyvässä kunnossa niin Jekku onkin sitten omalla pienellä panoksellaan pitänyt huolen Pohjois-Suomen eläinlääkärien ja fysioterapeutin toimeentulosta. Keväällä ei noussut toinen takajalka pissatessa ja kun ei jalassa tuntunut olevan vikaa rupesin epäilemään että vika olisikin selässä. Jekku oli tosi tosi jäykkä, liikkui epäpuhtaasti ja peitsasi tavallistakin enemmän. Alkukesästä oli episodi, jossa Jekku ei meinannut nousta ylös lattialta ja kun viimein pääsi ylös takapää vaikutti "halvaantuneelta". Ehdin jo pelästyä kovastikin kun ikenetkin olivat aivan valkoiset ja soitin päivystävälle eläinlääkärille (oli lauantai) joka käski seurailla ja epäili että ikenistä oli veri paennut voimakkaan kivun seurauksena (eikä myrkytyksen mitä minä pelkäsin). Jekku pääsikin liikkeelle, mutta toinen takajalka oli jotenkin jumissa, ei suoristunut kunnolla liikkeessä mutta vertyi sen päivän aikana. Maanantaina Jekku oli normaali, Katri kävi hieromassa myöhemmin viikolla ja totesi että Jekku on aivan jumissa. Kesän-syksyn ajan Jekku hierottiin Katrin tai fysioterapeutin toimesta kuukauden välein. Aina oli samat jumit, alaselkä ja lonkan koukistajat vasenvoittoisesti. Saatiin treeniohjeita millä piti selän lihaksia ja liikkuvuutta vahvistaa, mutta sen kummempaa edistystä ei tapahtunut. Näin jälkikäteen ajatellen rinnetreenit, samoin kuin mitkä tahansa muut treenit ja vauhdikkaammat lenkit vaan  lisäsivät oireilua. Aika pitkälle ajattelin että oireilun syy on pahasti jumissa oleva selkä ja lonkan-reiden lihakset, mutta kyllä jumit oli ennemmin seurausta jostain muusta kuin varsinainen syy.

Elokuussa käytin Jekun Oulussa Esa Soppelan vastaanotolla kun (naiivisti) kuvittelin että selkäkuvat ja ortopedin tarkastus kertoisi diagoosin ja saisin ohjeita liikuttamiselle ja varmuuden että voinko Jekulla vielä treenata ja kisata pk-lajeissa. No eihän niissä kuvissa mitään näkynyt ja kun Jekku ei sillä hetkellä liiemmin oireillut, niin emme saaneet oikein mitään kunnon diagnoosia. Jekku jännitti tutkittaessa voimakkaasti takajalkojaan, joten vaikea niitä oli tutkiakaan. Lihaskatoa ei kuitenkaan ollut kummallakaan puolella. Takajalkoihin säteilevä kipu alkukesästä viittasi hermokipuun ja Soppela arveli että kyseessä saattoi olla jonkinlaiset iskiasoireet, mahdollisesti lievää välilevypullistumaa. Seurataan ja tutkitaan lisää jos oireet palaa ja pahenee. Sain kuitenkin ohjeeksi liikuttaa normaalisti eikä ollut syytä rajoittaa harrastamista.

Ilmoitin sitten Jekun haku- ja jälkikokeisiin, joista hakukokeen peruin melko nopeasti kun kisamittainen hakutreeni väsytti Jekun aivan totaalisesti. Se ei vaan tuntunut olevan kunnossa, väsyi melko nopeasti ja tosi paljon. Kesä oli kuuma joten lenkit jäi aika lyhyiksi ja epäilin että Jekulla on vaan älyttömän huono kunto. Onhan sillä jo ikääkin, mutta tuntui että on muutakin mikä teki siitä ajoittain vähän vaisun. Jälkikokeisiin sitten kuitenkin mentiin elokuun lopulla, jossa jälkiosuuden jälkeen Jekku ei ollut ihan oma itsensä ja tottis sitten menikin pipariksi. Seuraavalla viikolla selkä jumi ja Jekku oli vaisun ja vähän kipeänkin oloinen. Lepo ja kipulääkkeet kuitenkin tepsivät ja syyskuu mentiin pääasiassa melko reippaalla mielellä. Ainoa mikä kiinnitti huomion oli Jekun nopea väsähtäminen kickbike lenkillä Katrin ja Miiskun kanssa. Jekku liikkui Janen kanssa samaa vauhtia vaikka on tätä 4 vuotta nuorempi. Syyskuussa Jekulta meni yksi etuhammas hajalle ja kävin sen poistattamassa. Samalla puhuin Jekun huonokuntoisuudesta ja hitaasta palautumisesta ja eläinlääkäri ehdotti verikoetta ja kilppariarvojen tutkimista. Ne tutkittiin, mutta kaikki arvot oli normaalit.

Syyskuun lopulla Jekku sai sitten tokotreeneissä kipukohtauksen, jossa se juoksi autolle eikä halunnut jatkaa. Alaselkä oli köyryssä ja takapäässä tuntui olevan jotain vikaa tai kipua. Kotona Jekku istahteli ja hieroi takapuoltaan maahan kuin olisi anaaleissa vika ja mietin voisiko sillä olla ärhäkkä anaalirauhastulehdus. Melkein toivoin että vika olisi siellä ja saisimme siihen hoidon. Seuraavana päivänä oireet jatkui ja Jekku mm juoksi minun luo selkä köyryssä kykenemättä suoristamaan takajalkoja ja jäi seisomaan selkä köyryssä häntä koipien välissä kipeän näköisenä. Käytiin kaupungin eläinlääkärillä, jossa tutkittiin anaalirauhaset, mutta niistä ei löytynyt mitään vikaa. Jekku reagoi voimakkaasti lanneselän kosketukseen ja hännän nostamiseen, mutta reaktioista oli vaikea päätellä mitään, koska Jekulla on eturauhastutkimusten jäljiltä melko "arka takapää". Eläinlääkäri mietti vaihtoehtoja, yhtenä ehdotti välilevytyrää joka saattaa aiheuttaa epämääräisiä ja -säännöllisiä oireita. Eläinlääkärin jälkeen Jekku oli 3 päivää täysin haluton liikkumaan, lenkit oli max 100 m, välillä Jekku ei kävellyt kuin tien toiselle puolelle.  Jekku oli apaattinen ja ainoat reaktiot oli aggressiivisuus liian lähelle tullutta Janea kohtaan ja naapurin koirien "pelkääminen". Jekku selvästi vältti tai halusi paeta näitä arkivihollisiaan (joiden edessä yleensä äkseeraa kovin mielellään), mikä viittasi kipuun sekin. Viikonloppuna vähän piristyi mutta lyhyenkin lenkin jälkeen selkä rupesi oireilemaan mikä näkyi liikkumishaluttomuutena, alaselän "köyristelykohtauksina" ja yleisenä köyryselkäisyytenä ja vaisuutena. Köyristyskohtaukset ilmeni yhtäkkisenä alaselän köyristämisenä, puolittaisena istahtamisena tai kyykistymisenä (ikään kuin rupeaisi kakalle) tai sitten takapään hankaamisena maahan. Tätä oiretta on ollut pitkin kesää ja syksyä (ja jo viime vuonna) ja koskaan ei anaalirauhasista ole löytynyt vikaa. Viime vuonna kuvittelin että eturauhasoireet aiheuttaa tätä, mutta en tiedä liittyikö se silloinkaan eturahaseen. Jonkinlaisena kipuoireena sitä pidän, koska vaiva pahenee selän jumien pahentuessa.

Viime viikon keskiviikkona vein Jekun fyssarille, joka totesi että selkä on köyryssä ja lanneselkä kipeä, lihakset oli kivikovassa spasmissa. Hieronta ei tuntunut järkevältä, jos välilevyssä on pullistumaa, kannattaisi selän antaa olla jumissa ja liikkumaton. Sen sijaan Jekulle kokeiltiin akupunktiota. Fyssari oli epäileväinen Jekun suhtautumisesta neulatyynynä olemiseen, mutta se onnistui kuitenkin hyvin. Ehdotin että harjoitellaan ensimmäinen kerta ja laitetaan vaikka vain yksi neula kunhan tilanne pysyy rauhallisena ja miellyttävänä kaikille osapuolille. Fyssarilla oli 4 neulaa ja Jekun takapuolen päälle ne kaikki upotettiin ilman mitään ongelmaa. En osaa sanoa vielä auttoiko akupunktio, lepo vai kipulääkkeet, mutta viikonloppuna Jekku oli selvästi parempi. Kipujen helpottaminen näkyy mm niin että Jekulla on kova hinku päästä hyppimään ja juoksemaan. Eilen oli melkoisen härdelli päivä, paljon tilanteita joissa on vaikea saada Jekkua olemaan hyppimättä enkä pystynyt sitä koko aikaa kaitsemaan ja kahlitsemaan ja pääsi vähän takapihallakin säntäilemään. Illalla selkä olikin sitten vissiin kipeä ja ainakin köyryssä.  Nyt pidetään Jekku arestissa ja visusti hihnan päässä tämä viikko.



sunnuntai 13. lokakuuta 2013

PM-kisa

Kesän ainoat pk-kokeet käytiin Jekun kanssa Kemissä 31.8. Koe oli samalla PM-kisa ja olin ilmottanut Jekun jäljelle. Tuomarina jälkikoirilla Allan Aula. Kirjoittelin kisaraporttia heti kokeitten jälkeen, tässä se on nyt viimeistellyssä muodossa:

Jäljillä aloitettiin, nostin meille jäljen nro 4 (yhteensä 5 kilpailijaa). Jäljet oli eri paikassa missä Yöttömän yön jäljet on olleet ja maasto vaikutti yllättäen ihan hyvältä. Alueella oli soramonttuja ja metsä kuivan näköistä kangasta. Jekun janan takana näkyi vähän kosteampaa ja puolet tai 2/3 jäljestä olikin suota, mutta ei mitään erityisen pahaa.

Jana muuten ihan ok, mutta n. puolessa välissä lähti vasemmalle ja rupesi vetämään takapuoltaan maahan :o Allu huusi että väärä, ilmeisesti siis väärä jälki, käännyin takaisin janalle jonne Jekkukin huitas ja nosti uuden jäljen lähempää takakreppiä. Sinne huideltiin ihan hyvän tuntuisesti, melko pian nousi keppi. Tämän jälkeen meni monta sataa metriä ja useampi isohko oja ennen kuin nousi 2 keppi. Kolmannen kepin nostin minä itse :| ja kohta menimme hiekkatien yli. Oltiin pyöritty aika paljon ja olin niin sekaisin suunnista että luulin että menimme sen tien yli, jota pitkin oltiin janoille ajettu. Näin 5-jäljen koirakon auton ja taas rupes aivot raksuttamaan että ollaankohan jo heidän jäljellä kun heidän janansa oli tien toisella puolen. Nousi kuitenkin ihan oikeanumeroinen keppi, 4 plakkarissa ja matka jatkui. Pyörittiin siinä tien lähellä ja koko ajan arvelin että jälki kohta loppuu, mutta kun seuraavakaan keppi ei ollut vielä kutoskeppi rupesi hymyilyttämään. Kutoskeppikin löytyi hyvissä ajoin, jäljeltä täydet 170 p. Tuntui mukavalta erityisesti kun jälki ei ollut treeneissä mennyt kovin hyvin. Jekku ajoi koko kesän jälkeä hyvin ja intensiivisesti, mutta keppeihin reagoiminen kärsi melkoisen inflaation.  Erityisesti jos jälki on vaikea, tuntuu että kepit "unohtuu". En oikein pysty uskomaan että Jekku ei niitä haistaisi kun kävelee suoraa päältä. Mutta jälki itsessään tuntuu olevan nyt SE juttu ja kepit vähän sivuseikka. Ennen kokeita sain kuitenkin pari tosi onnistunutta keppimotivaatiotreeniä, jotka varmasti auttoi tässä. Palkkaa paransin niin että se tulee rasiasta mahdollisimman juhlallisin seremonioin ja on laadultaan sitä luokkaa (kissanruoka-metvursti linjaa) että sitä varten kannattaa pysähtyä.

Hyvällä mielin menin tietenkin tottikseen, joka oli kuitenkin sitten ihan fiasko.
Jouduttiin taas 3-koplaan jossa Jekun suoritusnumero keskimmäisenä.  Jekku oli jo autosta pois tullessa paineessa, ehkä myös jotenkin fyysisesti huonovointinen (selkä). Unohdin kaikki rutiinit saman tien, kun Jekku ei meinannut istua. Sitten rupesin taas säätämään ja sähläämään ja loppujen lopuksi juostiin kehään niin että Jekku ei ottanut kontaktia ollenkaan. Ilmottautumisten jälkeen Jekku meni odottamaan ja laitoin sen maahan, jossa se ei olisi halunnut pysyä (painetta? epämukavaa oloa? en tiedä, mutta ihan kauhean kummassa vireessä se oli, tahmea, epävarma ja outo).  Kun tuli meidän vuoro, sama outous jatkui. Seuraaminen oli kamalaa, Jekku jätätti, haisteli maata, haahuili ja haisteli henkilöryhmäläisiä. Sitten kuitenkin parani, liikkeestä istuminen oli hyvä (muistaakseni 10), maahanmeno ihan ok, luoksetulo samoin. Seisomisesssa tais ottaa lisäaskeleita, muuten hyvä. Tasamaanouto ok, mutta sitten heitin vähän vinoon kapulan esteen yli. Lensi kuitenkin kauas ja niin vähän vinoon, että en arvellut haittaavan kun noita vinoja heittoja nyt on treenattu. Mutta Jekku kiersi molempiin suuntiin esteen. A-esteen yli kiipesi, mutta kiersi takaisin tullessa. Tästä huolimatta eteenmeno oli tosi hyvä, maahanmeno nopea. Sain siitä kehuttua, mutta siitä huolimatta paikallamakuussa Jekku ei pysynyt alkua pitempään. Laukausten aikana lähti minun luo ja oli kauhean paineistunut. Tästä kaikesta raavittiin kasaan muistaakseni 63 p.

Pettymyksen katkeraa kalkkiahan sitä  nieltiin kun en osannut odottaa noin katastrofaalista tottista ja ehdin onnistuneen jäljen jälkeen (joka on ollut se meidän heikoin lenkki) jo mielessäni vähän tuulettaakin. Mutta aika nopeasti pettymys koetuloksesta haihtui ja jäljelle jäi semmoinen epätoivoinen olo siitä, että ei ymmärrä mikä koirassa on vikana ja harmittaa että se on niin kertakaikkisen heikossa tunnetilassa. En edes osannut sanoa oliko ongelma henkinen vai fyysinen ja miten paljon itse sitä aiheutan. No eipä tämä koe ainakaan vähentänyt vatvomista ongelmien laadusta.

Kokeita seuraavalla viikolla mulla oli pakkomielle "varmistaa" oliko ongelma enemmän selässä vai päässä ja kävin kentällä ottamassa esteet sen jälkeen kun oltiin käyty lenkillä soramontuilla. Jekku yritti hypätä, mutta rysäytti aika pahasti esteeseen melkein sen kaataen ja minä päätin että ikinä enää en pyydä sitä hyppäämään sitä per#¤##¤#"¤§ estettä. Pari päivää tämän jälkeen tuli kynsilleni kun selkää silittäessä osuin ilmeisen kipeään kohtaan. Kokeeksi annoin sille kipulääkettä muutaman päivän mikä auttoi ja Jekku rupesi liikkumaan rennommin. Päätin ainakin toistaiseksi jättää Jekun eläkkeelle pk-kokeista. Katsotaan keväällä mikä on selkäjumien tilanne ja kannattaako ruveta enää treenaamaan esteitä niin että kannattaisi kisata.

Tokokoe 3-4.8.

Jekun kanssa käytiin pari kuukautta sitten tokokokeissa, mutta enpä ole saanut kirjattua niistäkään mitään ylös. Yritän nyt muistella tärkeimmät. Koe oli 3-4.8., paikkana Pukinpolun kenttä ja tuomarina Harri Laisi "etelästä". Oikein mukava ja ystävällinen tuomari, ei mitenkään turhan tiukka.Odotukset ei olleet mitenkään kovin korkealla, onnistuin kesän treeneillä lähinnä sekoittamaan Jekkua lisää. Treenattiin ruudun paikkaa ja kaukojen tekniikkaa yms, mutta kun edistystä ei kovin huimasti tuntunut tapahtuvan, rupesin viikko-pari ennen koetta treenaamaan asenteella ihan-sama-mikä-tekniikka-kunhan-tulis-edes-jotain-pisteitä. Ei siis oltu oikein koekunnossa, mutta tuskin sitä koskaan ollaan, joten näillä mentiin.

Kisat käytiin hirveässä helteessä, erityisesti lauantaina oli kuuma kuin hornankattilassa ja oli vaikeuksia keksiä varjopaikkaa kentän laidalta. Siinä hermostuneena säätäessäni sain lähinnä Jekun sitten paineistumaan. Pisteitä tuli arvostelulapun ja muistiinpanojeni mukaan näin:

Paikalla makuu 9, oli mennyt lonkalle ja oli kauhean paineisen oloinen kun hain pois

Seuraaminen 8,5: en muista mitä oli, sivuaskeleet ja peruuttaminen ei ainakaan olleet kaunista katseltavaa.

Istuminen seuraamisen yhteydessä 0: jäi seisomaan, painetta ja epävarmuutta

Luoksetulo 8: kohtuullisen hyvä, pysäytin liian aikaisin tai Jekku ennakoi tms

Ruutu 0: en muista mitä tapahtui, jäi varmaan kehänauhojen päälle, yritin ohjata, mutta ei tullut mitään ja tais Jekku lopulta hilpsiä takasin minun luo.

Hyppynouto 10

Metallinouto 8,5: minä en taaskaan saanut sitä helkkarin kapulaa lentämään muuta kuin muutaman metrin vinoon. Luovutus sitten tietenkin vinossa, eikä se palautusvauhtikaan varmaan päätä huimannut

Tunnari 7: Järjestys oli sekoitettuja tunnari oli heti paikallamakuun jälkeen (Jekku ensimmäisenä vuorossa). Jekku oli tosi epävarman oloinen, nosti oman varovaisesti mutta pudotti matkalla. Hienoa kuitenkin että haisteli ja toi oman.

Kaukot 8: liikkui eteenpäin

Kokonaisvaikutus 8

pisteitä 207 ja 3-tulos

Ärsytti koko touhu. Ihan samat ongelmat vuodesta toiseen, tai oikeastaan kaikki vaan pahenee ja menee alaspäin. Kaiholla muistelin alkuaikoja jolloin Jekku oli aina super hyvässä vireessä ja toimi kokeissa niin kuin treeneissäkin. Nyt en saa millään ilveellä itseäni tai Jekkua pois siitä kisa-jännitys/paine-koomasta. Vähällä oli ettenkö perunut sunnuntain koetta, mutta mentiin kuitenkin. Sunnuntaina hioin vähän kehään-meno strategiaa ja yritin tsempata itseäni, Jane otettiin myös mukaan tsemppariksi. Otin myös näyttelyhäkin mukaan, jonka sainkin oikein hyvään paikkaan kehän lähelle, mutta silti syrjään ja varjoon. Jekku oli kehään mennessä ihan eri vireessä kun sain ottaa sen suoraan häkistä eikä kentän laidalla ollut liikaa odottelua. Paikkamakuussa oli taas jotain paineistavaa. Ilmeisesti itse jätin Jekun vinoon, koska se oli vinossa kun hain sen eikä kuulemma ollut liikkunut. Vähän paineessa se oli, varmaan vaan vieraiden koirien läsnäolo + minun jännitys aiheuttaa. Yksilöliikkeisiin mentäessä se oli kuitenkin oikein hyvässä vireessä, siinä ei mitään jähmeyttä tai epävarmuutta. Taas oli järjestys sekoitettu mutta en muista miten.

pisteinä kuitenkin näin:

Paikallamakuu 9: vinossa

Seuraaminen 8: hyvä vire oli, mutta oliko sitten vähän seilaamista en muista

istuminen 10: nyt meni hyvin ja varmasti

Luoksetulo 8: taas pysähtyi liian aikaisin tms

Ruutu 8: hyvä siihen nähden että edellisillan treenit oli aiheuttaneet lähinnä lisää epätoivoa, ts Jekku ei meinannut mennä ruutuun ollenkaan, itsepäisesti jäi siihen ruutunauhojen etupuolelle joka kerta. Kokeessa meni ruutuun, mutta sivusta ulos. Sain ohjattua takaisin ruutuun, jossa jäi takakulmaan mutta kuitenkin sisäpuolelle.

Hyppynouto 8.5: en muista mitään

metallinouto 8,5: en muista muuta kuin että taaskaan se kapula ei lentänyt...

tunnari 9: tais olla ihan hyvä :) Oisko vähän pureskellut kapulaa tai luovutus ollut huono, en muista

Kaukot 7: liikkui tietenkin

kokonaisvaikutus 8.5

Kokonaispisteet 268.5 ja 1-tulos! Jee!!

Muutama kuva kokeista. Päykkösen Kirsille kiitos kuvista!






Eikös se täällä ollut se ruutu...