maanantai 19. lokakuuta 2015

Case closed

Jekku ja Jane kävivät sunnuntaina Jaana-Kaisan käsittelyssä ja puhuttiin tietenkin myös Jekun kyynärdiagnoosista. Jaana-Kaisan mukaan syy-yhteys kyynärrikon ja lanneselän välillä on täysin selvä. Kyynärän keventäminen siirtää koiran painoa taakse mikä kuormittaa lanneselkää. Ja toisaalta toisinpäin, lanneselän oireet voi kuormittaa etuosaa ja aiheuttaa rikkoa kyynäriin. Jokatapauksessa Jekun selkäoireille on nyt viimein selitys. Vuosia olen vatvonut mikä saa selän jatkuvasti jumiin, aiheuttaa fasettilukkoja ja selkeää kipuilua. Syy on 5 vuoden takaisessa haaverissa jossa hakutreeneissä arvaamattomasti pompannut pallo aiheutti etujalan kiertymisen. Vamma diagnosoitiin (vähän epävarmasti, kuvissa ei näkynyt mitään olkapäässä sen kummemmin kuin kyynärässäkään eikä jalkaa tähystetty, mikä olisi varmistanut diagnoosin) olkapään nivelsiteiden repeämäksi ja parani 2-3 kk levolla. Tai itse uskoin että parani, mutta jäi sitten kuitenkin kytemään ja tekemään kyynärään rikkoa. Jekku rupesi keventämään etuosaa (ilman että minä huomasin) ja se kuormitti lanneselkää. Selkäoireita en koskaan osannut yhdistää etujalan haaveriin ja kun samaan aikaan (2011-2012) oli vähän epämääräisiä pissaongelmia (ja virtsanäytteestä löytyi kiteitä) ohjautui tutkimuslinja eturauhas-lanneselkä akselille. Oireita hoidettiin siis ensin eturauhasvaivoina, Jekku kastroitiin mutta kun liikunnan lisääminen kastroinnin jälkeenkin toi oireet takaisin, ruvettiin  lanneselkää syynäämään tarkemmin ja tarkemmin (ja rahaa paloi....). Uskon että jos olisin jo silloin 3 vuotta sitten päässyt jonkun Jaana-Kaisan pakeille, olisi Jekun "historia" käyty kunnolla läpi ja ehdotettu myös etuosan kuvaamista sen sijaan että olisi keskitytty vain lanneselkään, joka oireili vaikka varsinainen vika oli kyynärässä.     Aika opettavaista ja kuulemma ei kovin harvinaista. Etuosan ongelmat oireilee usein lanneselässä. No kuten me ihmisetkin, koira on kokonaisuus ja yhden kohdan rikkoontuminen hyvin usein aiheuttaa oireita toiseen. Joten oireileva kohta ei välttämättä ole se mikä on rikki. Tätä soisi painotettavan länsimaisessa (eläin)lääkärikoulutuksessakin.

Jekku voi onneksi nyt aika hyvin. Kovasti se oli jumissa ja lanneselkä oli kaarella kuin pallo, mutta nyt Jekku hierotaan säännöllisesti ja varotaan kyynärää rasittavia liikkeitä. Mieleltään Jekku on iloinen, rento ja leikkisä. Toivon mukaan näin jatkuu vielä pitkään. 
 


torstai 8. lokakuuta 2015

Jujun juttuja ja vähän muidenkin

Syyskuu oli ja meni työkiireissä. Ei keretty hakuilemaan eikä paljoa mitään muutakaan, paimennustaipparitkin jouduin perumaan edellisenä iltana töitten takia. Harmitti kun tuo oli todennäköisesti ainutkertainen tilaisuus osallistua paimennuskokeisiin, mutta muuten sillä ei nyt ollut niin väliä. Taippareihin pitää koiran olla alle 2 v ja muihin kokeisiin pitäis sit ihan treenata. Olen ajatellut pitää paimennuksen sellaisena harrastuksena, jota ei niin kauheasti/tavoitteellisesti treenata, luomupaimennuksena.

Syyskuun puolessa välissä käytiin Kilpisjärvellä jossa Juju pääsi minun mukaan maastotöihin Jekulta peritty reppu selässä keikkuen. Maastoapulainen oli erityisen kätevä kun kuljetti kynät ja muun pikkutilpehöörin, jota on aina hankala isosta repusta löytää. Ja oli vetovyössä kiinni olevasta Jujusta myös vähän vetoapua rinnettä ylöspäin kavutessa. Tuo hyöty kyllä hupeni siinä vaiheessa kun Juju halusi vetää sivusuunnassa tai alaspäin porojen perään. Poroja oli paljon ja tuntui että joka kiven takaa kurkisti uusi 10 poron tokka, jotka joko halusivat juosta aivan meidän vierestä ohi tai sitten tulla pällistelemään 5 m päähän. Jujua joutui välillä kaksinkäsin pitämään kiinni eikä tarvinnut kyllä yhtään arpoa että uskaltaisko sitä päästää irti. Mutta ihan hyvää treeniä tämäkin, pitäis joka päivä olla tuommoisen poromäärän "vankina". Luulen että Juju pikkuhiljaa siedättyisi tai ainakin kyllästyisi. Hallintatreeni on kyllä tuottanut paljon tulosta, mutta on tässä vielä jonkun verran harjoiteltavaa...

Poorooojaaa


En  pysty olemaan katsomatta....

Sopuleitakin näyttää olevan (ei nähty yhtään elävää)

Paras maastoapulainen

Sateenkaartakin ihasteltiin
 


Syyskuun viimeisenä viikonloppuna oli Oili Huotari Rovaniemellä ja osallistuin Jujun kanssa lauantaina koulutukseen. Oli kyllä tosi hyvä ja hyödyllinen kurssi. Ensin vähän harmitti ajankohta, kun ei oltu yhtään keretty (erityisesti tokoa) treenata, mutta oikeastaan tämä tuli nyt juuri sopivaan saumaan. Antoi motivaatiota, potkua ja ryhtiä syksyn tokotreenien alkuun. Olen vähän jämähtänyt Jujun treeneissä, edelleen en muka uskalla vaatia "liikaa" ettei motivaatio laske jne. No saatiin ohjeeksi ruveta nyt kunnolla treenaamaan, Juju pitää laittaa töihin! 

Muistettavaa:
- Mustavalkoisuus: kontakti pitää pitää joka tilanteesa, jos tippuu äpäp tms. Ei palkata kun ottaa äpäpin jälkeen kontaktin (korkeintaan lievä kehu, "noooin siinä on sivu") vaan uusi käsky ja palkka kun onnistuu alusta loppuun. 
- Liikkeen pitää onnistua kerrasta, muuten ei palkata. 
- Sivulletuloja eri kulmista ja eri tavalla (kädet eri asennossa). EI saa auttaa, EI saa siirtyä, EI vartaloapuja! Taaskaan ei palkkaa jos ei mene kerrasta oikein. Nyt olen kuitenkin palkannut myös siitä jos oma-aloitteisesti rupeaa korjaamaan. Toiselta kouluttajalta sain vinkiksi myös palkata aktiivisuudesta, jota sais Jujun kohdalla edelleen olla enemmän. 
-Pitempiä seuraamispätkiä!
- Laiskoihin sivullesiirtymisiin Oilin resepti oli että kerran voi toistaa käskyn, sen jälkeen voi koiran "käskeä" pois, odottaa hetken ja antaa uuden käskyn. Tämä kyllä tepsi Jujulle joka on noita laumasta häätöjä kokenut metsässä (porojen jäljille lähdettyään). Ottaa aika vakavasti tämmöiset poiskäskemiset :D Tepsivä konsti on myös temputtaminen, Juju kytkeytyy ihan eri aallonpituudelle kun sillä teettää esim pyörähdyksen "spin" komennolla. Siirtymisiä pitää jokatapauksessa treenata.
- Häiriöt: Sen lisäksi että koiralle opetetaan että kontakti kannattaa pitää, sille pitää opettaa että se täytyy pitää. Eli on myös opetettava mitä ei saa tehdä. Erityisen tärkeää vilkkailla ja häiriöherkillä koirilla. Pahoilla häiriöillä (ihminen houkuttelee nameilla, kutsuu, hokee jes, vapaa, vääriä asentoja yms) opetetaan että näihin ei saa reagoida. Näin koirat oppivat nopeasti sulkemaan häiriöt pois eivätkä paineistu kokeessa vaikka tulisi outoja tilanteita vastaan. Treenaa sivulla- ja paikallaolojen lisäksi seuraamisessa, luoksetulossa (joku heittää lelun kesken matkan) jne.
- Kuunteluatreeniä: anna man käskyn sijaan men, sivulle käskyn sijaan silakka jne. Huuda Villeä, Kallea ja Sirpaa ennen oman koiran nimeä. Opettaa tarkkaavaiseksi.

Ryhmätreenissä otettiin erilaisia häiriötä porukalla:
- Ringissä maahan-sivu käskyttämistä (jokainen omaan tahtiin), tässä ei ollut suurempaa ongelmaa, Juju ei reagoinut kertaakaan kenenkään muun käskyihin. Sivu käsky piti pari kertaa toistaa, tässä on vähän epävarmuutta. 
- Ringissä jätettiin koira istumaan ja ohjaajat siirtyi keskelle rinkiä. Oili kävi vuorotellen jokaisen koiran luona häiritsemässä. Houkutteli makupalalla, antoi maahankäskyjä, otti jopa hihnan ja rupesi vähän vetämään koiraa. Nämä oli pahoja Jujulle, jonka kanssa ei tämmöistä häiriötä ole otettu ikinä. Mutta alkoi kyllä jo vähän päästä jyvälle jutun juonesta.
- Ringissä edelleen kontaktitreeniä niin että toiset koirakot pujotteli välistä.
- Rivissä pienillä etäisyyksillä (0.5-1 m) maahan ja sivulle-käskytyksiä yksitellen. Juju oli tasoonsa nähden hyvä. 

Ylempien luokkien liikkeisiin tuli myös hyviä vinkkejä joita ruvetaan kohta myös testailemaan.
Viime ja tällä viikolla ollaan treenattu jotain melkein joka päivä ja hitsi kun rupeaa moni asia toimimaan hyvin. Ei sole ko reenaamisesta enää kiinni :)
 
Vanhukset on olleet vauhdikkaamia taas kuin vuosiin. Jekun kanssa on käynyt niin kuin joskus käy: huomaa miten se on ollut kipeä nyt kun se ei enää ole kipeä. Eli oireet, joita piti normaalina luonteeseen liittyvänä ovatkin yhtäkkiä kipulääkkeen myötä hävinneet. Jekku on huomattavasti pitkäpinnaisempi, rennompi, leikkii Jujun kanssa ja liikkuu hyvin. Molemmat seniorit tekee pitkähköjä lenkkejä ja kulkee tottistreeneissä mukana vaatien tietenkin treenejä myös itselleen. Niin mahtavaa!