VOI 1 ja treenimietteitä

Vuoden ensimmäinen tokokoe oli 14.1.Tornion tutussa hallissa, Kelhälän Helin tuomaroimana.
Korkattiin voittajaluokka ja mitään selkeää ennakkokäsitystä saaati tulostavoitetta ei ollut kun ei koskaan oltu liikkeitä tehty näin kokeenomaisesti. Kaukokäskyjen S-I ja S-M vaihdot on edelleen kovasti työn alla eikä tekniikka pidä yhtään pitemmällä matkalla onnistu, ja luoksetulon pysäytyskin oli vielä vaiheessa. Otin joulukuussa takapalkan käyttöön ja sen avulla pysähtymiset rupesi onnistumaan, mutta vielä puuttui varmuus ja ilman takapalkkaa Juju helposti kaasutteli sen verran innolla että ei "kuullut" pysäytyskäskyä ollenkaan. Tunnari ja ruutu on sujuneet viime viikot hyvin. Ruutua olin vähän treenannut pitemmällä matkalla ja siinä ilmeni sitten vähän ongelmaa kun puolta pitemmällä matkalla Juju kaasutteli sellaiseen vahtiin että ei saanut pysäytettyä itseään  ajoissa. Pitkää matkaa ollaan pystytty treenaamaan vaan ulkona, joten liukas alustakin tähän vaikutti.
Tunnaria ollaan tehty kaikenlaisen häiriön kanssa ja se on parantanut keskittymistä hurjasti. Juju ilmeisesti tarvitsi lisähaastetta että otti koko tunnarin tosissaan. Muutama kerta tehtiin tunnaria hyppyesteen, noudon ja putkeen lähetyksen yhdeydessä/jälkeen sen lisksi että oma kapula oli piilossa milloin lumessa ja milloin lelun alla. Tunnaria on muutenkin tehty melkein päivittäin kun se on myös Jekulle niin hyvä aktivointikeino. Paikkikseen on treenattu rauhallista mielialaa ja se tuntui menneen läpi. Viimeisissä treeneissä Juju oli juuri niin skarppi, rento ja rauhallinen kuin toivoinkin. Näillä mentiin kokeisiin, jossa liikejärjestys ja arvosanat näin:

Paikallamakuu 91/2: Juju oli reunimmaisena (ensimmäisenä), innokkaana tuli mun kanssa kehään. Hyvin keskittyi ja reagoi käskyyn, jäi mun nähdäkseni hyvässä moodissa ja kentällä olleen agentin mukaan makasi rauhassa ja skarppina. Vieruskaveri (pieni villakoiranarttu) sen sijaan kärsi eroahdistusta, nousi istumaan ja jodlasi koko 2 minuuttisen. Juju oli parin vinkaisun verran säestänyt "kaveriaan", mutta muuten tosi hyvä.

Seuraaminen 9: Ei ihan skarppi aloitus (alkoi 2 askeleen peruutuksella jossa Juju ei ollut kovin hyvin mukana) ja alku oli vähän kehnoa, mutta me molemmat petrattiin loppua kohti. Tuomari huomautti mun huonoista käännöksistä, erityisesti juoksuosuudessa käännökset liian laveita. Täyskäännökset oli taas tosi hankalia ja nyt ihmettelenkin että miksi teen ne vasemmalle kun oikeallekin saa tehdä. Taidan ruveta harjoittelemaan täyskäännöksiä oikealle.

Luoksetulo 5: Juju lähti kuin pk-luoksetulossa eikä meininkiäkään pysähtyä :D Toiseen käskyyn reagoi (liian myöhään) ja loppu hyvin.  Lisää treeniä vaan.

Tunnari 10: Tämä oli kyllä oikein hyvä, nopea palautuskin :)

L, maahan-seiso 9: Olin menossa tekemään ruutua ja sitten kun liike olikin L meni ajatus sekaisin. En jotenkin tiennyt mistä pitää kävellä ja kävelin kumman S mutkan ja lopussa tötsän väärältä puolelta. Pysäytykset ja Jujun toiminta hyvää, ohjaajan töpeksinnästä -1 p.

Ruutu 10: Hyvin taas Juju virittyi ruutuun jo matkalla lähetyspaikalle. Juoksi niin että ruutunauha heilahti ja hyvin hakeutui keskelle. Juju näytti tietävän yhtä hyvin kuin minäkin miten ruutu pitää suorittaa :)

Kaukot 6: Järjestys I-S-M-S-I-M joista M-S vaihdossa liikkui eniten, otti ihan kunnolla askeleen eteenpäin. Ei olla paljoa treenattu näin montaa vaihtoa ja treeneissäkin näkyi epävarmuus useamman vaihdon jälkeen. Lisää treeniä vaan.

Ohjattu 9: Vasen kapula. Juju seurasi sopivasti kapuloiden viennin (oli kartalla mitä liike, treeneissä tuli esiin sekoilua kun ei oltu treenattu liikkurin kanssa). Seuraaminen siistiä mutta jäi vinoon. Heli sanoi että näkyi sama mitä vähän seuraamisessakin, ylityöstää takapäätä (minun taakse) ja jäi seisomisessa vinoon. Ollaan treenattu paljon käännöksiä ja takapään käyttöä, nyt täytyy välillä treenata suoruutta.

Hyppynouto 10: Kapula kimposi vinoon, mutta Juju kiltisti haki sen ja hyppäsi, jäi vähän vinoon kuitenkin kun olin turhan lähellä estettä. Ei vähennetty pisteitä kuitenkaan.

Yleisvaikutelma 10.

Yhteispisteet 274 p, 1-tulos ja sijoitus 1/4. Hurraa!

Juju on kyllä luotettava kisakumppani, teki taas ihan yhtä hyvin kuin treeneissä. Halli oli tuttu ja sieltä oli hyviä kokemuksia entuudestaan, joten siitä oli toki etua. Vähän lupailin Jujulle ettei sen tarvisi enää ikinä noutaa metallikapulaa ja sehän tietäisi sitä että jätetään VOI tähän ja siirrytään EVL:ään. Mutta katsotaan nyt koska on EVL liikkeet valmiina ja koska tekee mieli taas tokokokeisiin.

Muistoja menneestä vuodesta

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin ja kevättä kohti mennään vauhdilla. Vuosi 2016 oli raskas, elokuu toi mukanaan luopumista ja surua lyhyen ajan sisällä ensin minun koiraperheeseen ja sitten lähipiiriin. Tuntui raskaalta ja monelta muultakin. Eläinten merkitys korostui omassa ja lähisuvunkin elämässä ja syksyn mittaa moneen kertaan ristin käteni ja kiitin luojaa että olen syntynyt näin eläinrakkaaseen sukuun. Koirat, kissat ja hevoset on olleet ihan korvaamattomia terapeutteja monta kertaa.

Alkukesä oli hyvää aikaa. Juhannuksen aikaan Janella oli vaisumpi kausi ja soitin jo luottoeläinlääkärillemme ja varasin varoilta lopetusajan heinäkuun alkuun ajatellen että Jane ei enää jaksaisi lähteä Rimmiin. Mutta Jane piristyi ja kesälomalle lähdettiin. Heinäkuussa meillä oli vielä monta hyvää reissua, elokuun alussakin Jane oli vielä pirteä. Viimeisenä lauantaina Jane sitten riehaantui metsässä vähän juoksemaan ja hyppäsi melko iso ojankin yli. Heti en huomannut Janessa mitään erikoista, mutta illalla  Janen takapää alkoi pettää. Liikkeeltä lähtiessä ei takajalat pysyneet mukana ja syödessä Janella rupesi takapää vajoamaan. Jaana-Kaisa arveli että välilevy olisi pettänyt. Takapään vajoaminen meni kuitenkin viikonlopun aikana ohi joten maanantaina jäin sitten seuraamaan tilannetta. Jane kävi heinäkuussa eläinlääkärissä jossa se sai Previcoxia kipulääkkeeksi, näytti olevan vatsaystävällisempää ja haimalle sopivampaa. Annoin myös gabapentiiniä viimeiset viikot joka päivä. Nyt kuitenkin rupesi tuntumaan että vatsa/haimavaivat palasivat tai ainakaan Janella ei ollut hyvä olo ja viimeiset 5 päivää meni vaihtelevasti. Joka toinen päivä Jane piristyi ja huokasin helpotuksesta, mutta seuraavana sitten taas näytti vaisummalta ja väsähtäneeltä. Keskiviikkona varasin ajan perjantaille, sanoin että konsultoin vielä eläinlääkäriä mutta todennäköisesti eutanasia olisi ainoa ratkaisu. Torstaina Jane oli ihan pirteä ja kivuttoman oloinen, oltiin illalla tunti metsässäkin ja tuntui että tästä selvitään. Perjantaina Jane oli taas vaisu ja kipeä, eläinlääkärillä tein sitten päätöksen. Jane oli jo heikko, sitä kuvasti myös se että luulin että Jane kuoli jo rauhoituspiikkiin, niin syvään uneen se vaipui. Lähtö oli rauhallinen. 

Pikkuhiljaa pahin suru alkaa vaihtua kiitollisuuteen siitä, että sain Janen pitää näin pitkään. Ikävä ei vaan vielä ole laantunut.

Kesäkuun loppua kun kolmikko vielä koossa.



Heinäkuun alkua Mellalammella kauniina kesäiltana kun Jane oli hirveän pirteänä ja iloisena mukana menossa.

 Viimeiset kuvat Janesta. Minun sielunkumppanini, taivaassa sit tavataan .

Jekun vuotta varjosti virtsarakon vaivat. Ensin oli satunnaista virtsankarkailua ja kun tätä tuli enemmän, mentiin maaliskuussa lääkäriin ja löytyi tulehdus. Antibioottikuurin loputtua, oireet palasi ja jatkotutkimukset paljasti kasvaimen virtsarakossa. Jekku siirtyi hetkeksi saattohoitoon, mutta aika pian rupesin myös epäilemään kasvaindiagnoosia. Oireet oli samanlaisia kuin Jekulla on ollut jo vuosia sitten eikä mitään sen dramaattisempaa ilmaantunut. Ensimmäisen kerran olen Jekun vienyt lääkäriin virtsatietulehdus-epäilyn vuoksi vuonna 2010 tai 2011 ja silloin välillä löytyi tulehdus, välillä ei. Virtsakiteitä oli useinkin, näiden oletin liittyneen eturauhastulehduksiin. Lopulta Jekku kastroitiin, mutta nämä oireet kummittelee edelleen. Heinäkuussa Jekulla todettiin taas tulehdus ja se söi antibioottikuurin. Virtsarakko myös ultrattiin, nyt siellä ei näkynyt mitään kasvaimeen viittaavaa. Sakkaa ja sameutta näkyi ja jotain muuta merkkiä tulehduksista. Samalla tavoin kuin keväällä, oireet tuntui palaavan antibioottikuurin jälkeen (selkä meni köyryyn ja Jekku pissasi satunnaisesti petiinsä yöllä). Kontrollinäytteessä ei kuitenkaan näkynyt mitään ja sain ohjeeksi syöttää Urinaidia. Tämä sitten auttoikin ja Jekku toipui suorastaan ennätysterveeksi. Ryhti parani ja selän oireet hävisi hetkeksi kokonaan. Joulun aikaan oireita taas ilmaantui ja tulehdus todettiin tammikuun alussa. Tänään käytiin  jälleen eläinlääkärissä ultrassa ja tarkoituksena oli ottaa pissanäyte suoraan rakosta. Se ei onnistunut, mutta ultrassa näkyi sen verran sameaa pissaa, että nyt on epäilynä että virtsakiteet on kaiken ongelman ydin. Mitään kasvaimeen viittaavaa ei edelleenkään näkynyt, joten se diagnoosi on nyt kuopattu. Oireiden pitkittyminen ei välttämättä johdukaan siitä että tulehdus pitkittyy vaan siitä että ongelmien syy (eikä seuraus) olisi kiteet. Kiteitä ei näkynyt kesän ja kevään virtsanäytteissä, mutta molemmilla kerroilla virtsarakossa näkyi jotain sakkaa. Minulla on vahva epäilys että se sakka on syypää oireisiin joita sitten hillitsee Urinaid (jota en nyt antibioottikuurin aikaan ole syöttänyt, mutta rupean taas syöttämään). C-vitamiini tai puolukka varmaan ajaisi saman asian (näitä olen käyttänyt ennen). Tämänpäiväisen eläinlääkärin mukaan on mahdollista, että Jekulla on jokin aineenvaihdunnallinen "vika" joka altistaa kiteiden synnylle ja kiteet on se mikä tuo nyt näitä tulehduksia. Se että ollaan hoidettu tulehduksia antibiootein ei ole sitten poistanut tätä varsinaista ongelmaa. Urinaidin syöttäminen todennäköisesti piti kiteet kurissa (sisältäää mm hapanta karpaloa) vaikka tulkitsin että apu tuli siitä että se piti pöpöt kurissa. Jekun ruoka vaihtui nyt erikoisruokaan ja lisäravinteet valitaan sen mukaan että ne tepsii kideongelmaan. Toivottavasti ne tepsii.

Kyynär rupesi jonkun verran vaivaamaan kun pakkaset alkoi ja Jekku liukasteli jäisellä kelillä. Jekun liikkuminen on ollut hieman kankeaa, mutta koska kipuoireet on viitanneet  ennemmin virtsarakon alueelle, mietin etujalan kuntoutukseen sitten kun saadaan virtsisvaivat kuriin.  Luulen että Jekku on yksinkertaisesti hirveän jumissa, kun kipuillut alakroppaansa ja liikkunut huonosti sekä sen että kyynärvaivan takia. Ens viikolla hierojalle ja ehkä myös uimaan koirauimalaan. Eläinlääkärikin suositteli uimista Jekulle ja käydään kokeilemassa innostuisiko Jekku asiasta. Juju innostuu takuuvarmasti joten se saa näyttää esimerkkiä.  Hampaatkin tsekattiin tänään ja todettiin ihan hyväkuntoisiksi; vähän hammaskiveä ja tummentumaa jotka rapsuteltiin pois.

kuva Laura Hanni

Juju on sitten meistä ainoa, joka on ollut koko ajan terve. Se ei ole tähän päivään mennessä edes ontunut kertaakaan. Vauhtia ja virtaa on just niin paljon kuin kuuluukin ja kaikki touhu on sen kanssa kivaa. Syksyllä treenattiin aika paljon ja sama meno jatkuu edelleen. Kokeissakin ollaan käyty koska se on tuntunut kivalta ja hyvä fiilis on heijastunut sitten tuloksiinkin. Juju on vuoden sisällä kehittynyt oikeastaan hämmästyttävän paljon, samoin minä. Alku kun ei ollut ihan niin helppo Jujun kanssa, jota ei makupalat kiinnostaneet enkä tuntunut aina kiinnostavan minäkään tai mun kanssa tekeminen. Viime talvena rupesin pääsemään jyvälle laumaviettiä ja tunnetilan muokkausta hyödyntävistä konsteista  ja vappuleirillä asia kirkastui lisää kun kuuntelin Jari Kantoluodon tottiskoulutusta. Hänen ja "hänenkaltaistensa" vinkeillä olen päässyt villakoiran ytimeen ja nyt aletaan olla Jujun kanssa tiimi ja Juju alkaa osata keskittyä. Vielä tässä riittää treenattavaa, mutta on kiva tunne, kun tietää että pakissa on työkaluja ongelmien korjaamiseen ja ne työkalut on niin mukavia käyttää :) Näillä työkaluilla (luopuminen, luopuminen, luopuminen...) olen korjannut myös arkielämän ongelmia, tai ainakin porojen perään lähtevän korvattoman koiran ongelman. Vuoden aikana on tullut hirveän monta "ahaa-elämystä" ja ollaan kaikessa menty Jujun kanssa isoin harppauksin eteenpäin. Matka jatkuu ja meinataan nauttia Jujun kanssa sen joka vaiheesta.