sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Viikkokatsaus

Ensimmäisenä 9-viikkoiskuvat tältä päivältä. Korvat alkaa olla pystyssä...

Oikea vielä vähän miettii... 
Hieno viikko takana, kevättalvi vaikuttaa palanneen Lappiin ja muutamana päivänä on nautittu aurinkoisesta kelistä. Tänään sunnuntaina oli erityisen hienot ulkoilusäät, pakkasta jokunen aste, aurinkoa täydeltä terältä ja hankikanto! Ulkoiltu on melko maltillisesti kun napero on vielä niin pieni, mutta pieniä metsälenkkejä on tehty melkein joka päivä. Tiistaina treffattiin Helena ja Nöppis, n. 4 viikkoa Jujua vanhempi labbispentu. Pojat olivat hyvin samantyyppisiä leikeissään, mutta kokoeroa oli sen verran että Juju meinasi painileikissä jäädä vähän alakynteen. Tämä meinasi suututtaa Jujua ja se näkyi ja kuului.  Hyvässä yhteisymmärryksessä kuitenkin tutkittiin metsän ihmeitä, juostiin vähän kilpaa ja karsittiin puita.

Keskiviikkona käytiin Nooran luona ja nähtiin kaikkia ihania eläimiä. Vertti (15 v) ja Elmo (10 v) papparaiset olivat juuri sopivat seuralaiset ja roolimallit Jujulle, erityisesti Elmon kanssa oli mukavaa.
Juju ja Elmo



Hevosiakin käytiin katsomassa ja niihin piti ensin pitää etäisyyttä mutta uteliaisuus voitti aika nopeasti ja Juju tuli vähän lähempääkin katsomaan. Hevosen kakka oli tosin parempaa kuin itse elukat. Kissoja ja marsujakin Nooralla nähtiin, mutta ne ei herättäneet sen kummempaa intohimoa, puolin tai toisin.


Torstaina käytiin Metlalla kun työkaverit kinusivat että toisin pennun näytille. Siellä oli sitten monta tätiä ja pari setää innokkaana pentua lääräämään ja Juju oli vähintään yhtä innostunut ihmisistä kuin ne siitä. Juju viihtyi töissä jopa niin hyvin, että sitä oli hieman vaikea saada sieltä pois; seurasi ihmisiä näiden toimistoon ja jäi istumaan seuraksi kun nämä ryhtyivät näpyttelemään tietokonetta. Juju sai lempinimen konttorirotta ja mietittiin voisiko siitä tulla työhyvinvointikoira. Koirien tuominen Metlalle kun on ehdottomasti kiellettyä... Torstaina käytiin myös treenihallilla, jossa Juju oli tooodella kiinnostunut isojen koirien tekemisistä ja olisi mielellään lähtenyt kaikkien mukana seuraamaan, leikkimään ja tekemään. Häkissä tai hihnassa olo turhautti sitten siihen malliin, että vein Jujun autoon siksi aikaa kun otettiin pieni treeni Jekun kanssa. Autossa Juju onneksi on aivan rauhallinen, laittaa nukkumaan saman tien. 

Perjantaina käytiin eläinkaupassa ostamassa vähän ruokaa ja puruluita. Kauppa oli Jujun mielestä taivas, se hullaantui totaalisesti herkullisista hajuista ja ihmisistä. Käytiin vielä kävelemässä kaupungin laidalla ja kun se onnistui hyvin mentiin ihan city-centteriin Lordi-aukiolle käppäilemään. Juju ei ole vielä kauhean paljoa treenannut hihnassa kävelyä ja pelkäsin lähinnä että en saa pideltyä sitä ihmisten ilmoilla kun se niin kauheasti rakastaisi mennä kaikkien luo. Muutama turistiryhmä meinasikin saada Jujusta maskotin ja yksi pentukuumeileva mies meinasi sen kaapata. Minä totesin että Jujun kanssa pitää ehkä panostaa enempi kontaktiin minuun kuin vieraisiin sosiaalistamiseen.  Käytiin myös Sampokeskuksen tuulikaapissa ja Hemingwayn luiskalla kokeilemassa ritilälattiaa (ja ihmettelemässä liukuovia). Kaikki oli tämän reippaan ja rohkean tutkimusretkeilijän mielestä huippu nastaa. 

Perjantaina sitten vaan pidettiin omalla porukalla hauskaa...






Viikonloppuna treenattiin yksinoloa (mikä edelleen on Jujun mielestä pienen koiran kiusaamista) ja ulkoiltiin. Sunnnuntaina käytiin treenihallilla missä kaikki sai vähän treenata. Jekku teki merkkejä, tunnarin, pitkän seuraamisen, sivulletuloja, sivuaskelia, peruuttamista peilin edessä, kaukoja ja luoksetulon. Kaikki tosi hyvin, kaukoja otin lauta takajalkojen edessä ja se toimii hyvin. Juju teki imutus-seuraamista ja kaukoja. Hyvin meni :) Juju osaa jo istua ja odota käskykin alkaa hahmottua. Luoksetulo on vauhdikas ja toistaiseksi aika varma ;) Tunnarikapulaa se kantoi itsekseen, joten rupesin sitten opettamaan noutoa :D Siinä on vielä vähän tekemistä... 

Jekku on ollut kipeän oloinen, vaisu ja vähän ärtynyt. Selkä taitaa nyt vaivata mikä ei ole ihme kun kelit on ihan hirveän liukkaat ja liikunta on ollut aika nykivää. Jekulle on heitetty turhan paljon palloa, se on ollut pihalla valvomatta (oravien perään ryntäilyä...) eikä ole keretty tehdä pitkiä, rauhallisia lenkkejä. Perjantai-iltana Jekku oli haluton liikkumaan, makasi omassa kopissaan ja hengitti raskaahkosti. Annoin kipulääkettä, otin sen sänkyyn viereeni nukkumaan, jotta sai olla pennulta rauhassa (nukuin itse tosi hyvin mutkalla 2 belkkarin välissä) mutta aamulla se oli onneksi piristynyt. BOT loimi kaivettiin kaapista ja otetaan aika rauhallisesti vähän aikaa. Lauantaina Jekku säikäytti myös toisella tavalla. Jekku tuli sisään pihalta ja oli tosi vaisun oloinen joten menin hakemaan rimadyliä keittiöstä. Annoin rimadylin puolikkaan veriletun sisällä jonka syötyään Jekku sai kohtauksen, joka näytti siltä kuin se tukehtuisi. Kuin olisi yrittänyt kakoa jotain kurkusta ja kaapi paniikinomaisesti kuonoa. Minä sitten työnsin sormet sen kurkkuun niin syvälle kun sain, mutta siellä ei tuntunut mitään. Edelleen paniikinomaista kakomista ja minä mietin että A) voiko koira tukehtua puolikkaaseen verilettuun ja B) voiko se jäädä kiinni niin syvälle että sitä ei sormet ylety poistamaan. En tiedä mutta aika avuton tunne tuli ja ehdin todella pelästyä. Jekku rauhottui ja kun se näytti hengittävän sain päähäni antaa sille piimää (ehkä se huuhtelisi palan alas...) Joi piimää mutta sitten alkoi taas hillitön, hiljainen kakominen ja kuopiminen. Hakkasin Jekkua selkään, nostin takajalat ylös ja yritin ties mitä että "pala" lähtisi liikkeelle... kurkkasin sen suuhun jossa oli verta ja sitten vasta pelästyinkin... Se on niellyt jotain terävää ja röörit on riekaleina... Onneksi huomasin kuitenkin myös että kitalaki näytti jotenkin omituiselta ja helpotus valtasi mielen. Jekulla oli nahkaluun (Jujulta varastetun puruluu-kengän pohja) pala juuttunut kitalakeen :D Jekku kun reagoi kaikkeen aika isosti, niin tottahan tämäkin aiheutti kuolinkamppailua muistuttavan paniikin. No hirveän suuri helpotus ja riemu kun kitalaki saatiin vapaaksi. On nää mun mustat pojat ihania.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kevättä rinnassa

Kevät on aikaisessa, lämmintä +6 C, lumi sulaa ja aurinko paistaa. Ei se vaan meitä yhtään haittaa...












sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Juju

Nyt tuli eloa tähän pirttiin ja ehkä jopa tähän blogiinkin sillä meille muutti keskiviikkona ihastuttava koiranpoika Juju eli Eloisa Talismaani. Hain Jujun junalla Mouhijärveltä, Tampereen kupeesta ja paluureissu Rovaniemelle sujui yöjunan makuuvaunussa todella hyvin. Jännitti vähän etukäteen että miten jännää junassa matkustaminen on pennun mielestä ja miten väsähtänyt itse olen kun olin jo valvonut edellisen yön jännityksen ja aikaisen aamuherätyksen vuoksi. Mutta siinä kävi sitten niin, että nukuimme molemmat melkein kuin tukit koko junamatka.  Juju kuullosteli hetken kolinoita ja ääniä, ja rupesi sitten nukkumaan.

Juju 8.3.2014

 Rovaniemelle kotiutuminen on ollut yhtä mutkatonta. Juju on ollut tosi avoin, reipas ja rohkea. Ei ollenkaan niin vilkas kuin Jekku ja suhtautuu asioihin tyynen rauhallisesti ja uteliaasti. Vilkkaan Jekun vastapainoksi halusin vähän tasapainoisemman belgin ja vaikuttaa siltä että sain mitä tilasin.

Jane ei ole vielä ollut oikein innostunut uudesta tulokkaasta vaan joko ei ole huomaavinaankaan koko rääpälettä tai esittelee purukalustoaan, tarvittaessa pienen äänitehosteen kera, liian lähelle tulevalle pennulle. Välillä Jane tosin käy salaa takaapäin haistamassa pentua. Selvästi on kiinnostunut mutta vielä pitää esittää vastahakoista.




Isoveli
 
Jekku taas on osoittautunut mainioksi isoveljeksi ja ollut yllättävänkin kärsivällinen ja kiltti pentua kohtaan. Veljeksistä tulee varmaan parhaat kaverukset. 
Joku meinaa hyökätä salakavalasti takaa...

Viikonloppuna ollaan käyty metsälenkillä, tavattu lapsia äiteineen pulkkamäessä, treffattu Elina ja John ulkona sekä useita vieraita kotona. John-tervu vielä vähän jänskätti mutta kaikki ihmiset on olleet super kivoja. Autoilua ollaan treenattu kerran-pari päivässä ja sekin lähti sujumaan muutaman kerran jälkeen hyvin. Autoilutin pari kertaa tosi väsynyttä Jujua ja se tais nyt ehdollistua siihen että kun mennään autolla niin nukutaan. Se onkin aivan oikea tapa matkustaa.


Nyt sitten odotellaan että kevät etenisi ja päästäisiin treenaamaan. Meillä on vielä yli puoli metriä lunta joten metsätreenejä joutuu vielä odottelemaan. Tassuvaara oli muuttunut luistinradaksi, joten sinnekään ei ole vähään aikaan asiaa treenaamaan. Mutta eipä tässä nyt ehkä vielä ole mikään kiirekään...








ps. Jujun nimessä on pieni juju. Paitsi että Juju sopii Jekun pikkuveljeksi mielestäni hyvin, tarkoittaa nimi myös onnenkalua. Juju on eurooppalaisten antama nimi perinteisille länsi-afrikkalaisille uskonnoille, nykyään sillä tarkoitetaan näiden käyttämiä taikakaluja tai uskonnollisia rituaaleja. Juju on siis eräänlainen synonyymi talismaanille.