perjantai 31. heinäkuuta 2015

Marttojen oppaana metsäretkellä

Eli metsäpaimenessa siis :D

Torstaina paimennettiin Dion+Paulan ja Hertan+Satun kanssa. Minna lähetti meidät keskenämme metsään, mikä meni paljon paremmin kuin osasin odottaa. Hertta ja Satu olivat kokeneempia paimenia, joten heidän kanssaan oli luottavainen mieli. Hirveän opettavaista kun ei ollut Minnaa koko ajan neuvomassa ja joutui itse koko ajan lukemaan eläimiä  ja ottamaan vastuuta. Koirat toimi aivan loistavasti. Kun oli vaan 3 koiraa, eikä yhtään Minnan koiraa, joutui jokainen kunnolla töihin ja toisaalta uskalsi ottaa vastuuta. Nyt Juju syttyi ihan kunnolla eikä nartut, porot tai mikään muukaan enää häirinnyt työntekoa. Mentiin ensin tietä pitkin, sitten niitty/metsäpolkua, pidettiin pidempi tauko nuotiolla ja monta lyhyempää taukoa matkan varrella. Aikaa meni n. 4.5 h mutta Juju ei olisi malttanut levätä välissä ollenkaan. Tauoilla olisi kiertänyt tai vähintäänkin hoitanut rouvia, pessyt korvia ja takapuolia. Piti aika lujasti käskeä että sain sen viereeni vähän rauhottumaan. Hertan kanssa kiersivät koko ajan, toinen toista ja toinen toista kautta, Dio kuljetti pääasiassa takana. Lopussa Hertta antoi Jujun yksin kiertää (kun oli niin innokas, Hertalla oli jo 5. peräkkäinen paimennuspäivä ja varmaan vähän väsymys painoi). Jujulla ei tahti hiipunut ollenkaan, se kiersi loppuun asti koko ajan ja välillä stoppasi lampaita, joilla kotia kohti kuljetettaessa rupesi vauhti kasvamaan. Täällä on pieni video torstain paimennustunnelmista https://www.youtube.com/watch?v=O_w-qvQ91m8





tehtiin tulet ja koko konkkaronkka kokoontui nuotion ympärille :D 



keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Tyttökullat

Viime viikolla oltiin pari yötä lattiaremonttia paossa Hietakankaan kämpällä. Mahtava paikka ja vain 35 km Rovaniemeltä. Lähimmät naapurit 5 km päässä Rakkapalossa, eli Tiina ja Kaarina koirineen.
Tiina kävikin torstaina ja perjantaina Cecin ja Ainon kanssa meitä moikkaamassa. Juju sai ikäistään leikkiseuraa ja siskokset sai nähdä toisensa. Ei sen puoleen että ne vaikuttaisivat ikävöineen toisiaan, tai edes ilahtuneen jälleennäkemisestä. Oli haastavaa saada muoreja samaan kuvaankaan ja Jane keskittyi "emännöimään" ja ilmoittamaan että mökki on HÄNEN, ruuat on HÄNEN, Tiinan tuomat makkaratkin on HÄNEN :D Mutta kyllä ne niin suloisia pikkumummoja vaan ovat.
kuva Tiina Sallinen
 Janesta on kehittynyt myös varsin aktiivinen mummo. Olin varautunut siihen, että tämä kesä on Janen viimeinen ja hiljalleen se hiipuu ja saattelen sen kohti sateenkaarisiltaa. Pah. Vatsavaivat on historiaa ja Jane mennä tohottaa kiihtyvällä tahdilla, vaatii huomiota ja tekemistä ja laittaa nuorisoa järjestykseen. Viime viikolla sain hampaan jäljet käsivarteen kun erehdyin leikkimään Jujun kanssa samaan aikaan kun Jane oli "vapaana" :D Jälkikin sille piti talloa lauantaina ja senhän se selvitti paremmin kuin pojat ikinä.  Kaiken lisäksi viikonloppuna huomasin että Janen kuulo on palautunut!! Olin jo siinä uskossa, että mummo on täysin kuuro loppuelämänsä, mutta näköjään se tosiaan oli ohimenevä, korva-antibioottitippojen aiheuttama kuuroutuminen.

Kuva Tiina Sallinen
Teinit viihtyivät oikein hyvin keskenään. Samanlaisia vedessä läträäjiä molemmat.


Kuvat Tiina Sallinen

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Paimenessa ja yksi hakutreeni

Maanantaina käytiin iltapaimenessa Saajomannussa. Ensin koirat yksin (tai Soran kanssa) aitauksessa. Juju alkuun liinassa, minä kuljin sen tukena lampaiden takana ja Minna ohjasi edestä. Tavoitteena saada koira hoksaamaan miten katraan saa kääntymään. Kokeiltiin myös niin että minä olin Minnan kanssa edessä, mutta tämä oli vielä vaikeeta Jujulle. Jujun tosi vahva kiertäminen tuli esiin ja kun sen ei annettu kiertää, meni epävarmaksi. Hyvin kuitenkin rupesi hiffaamaan jutun ideaa ja totteli tosi herkästi. Sen verran Juju muisti keväisen porojen jahtaamisen poiskitkemiset, että reagoi sauvaan aika voimakkaasti. Mutta tottui kyllä siihen illan mittaa kun kävin sillä ohjailemassa Jujun nokkaa pois narttujen takapuolista :)



 
Kenttäpaimennuksen jälkeen lähdettiin metsään 2 ryhmässä. Jujun kanssa metsään lähti Dio-corgi, Sissi-sakemannimix, Oho-kelpie ja Bilke-porokoira. Tämä se vasta hauskaa olikin. Juju oli lampaiden kanssa kuin kala vedessä. Ainoastaan narttukoirat vähän häiritsi sen keskittymistä ja erityisesti Sissi veti puoleen kuin magneetti. Hauskaa oli kuitenkin miten hyvin koiralauma pelasi yhteen. Mitään rähinöitä ei ollut urostenkaan välillä vaikka leikittivät ja liehittelivät samaa narttua. Mennessä kuljin ensin lampaiden takana, sitten edellä. Juju kiersi koko ajan ja huolehti hyvin laumasta. Takasin tullessa edellä kulki Oho, joka vähän pärräsi Jujulle, eikä Juju sitten noussutkaan eteen saakka kiertämään vaan leikkasi lampaiden välistä.

Hitsi että oli kivaa, heti piti ruveta pläräämään kalenteria että koska päästäs uudestaan. Erityisesti metsäpaimennus oli aivan kamalan kivaa ja opettavaista. Näkee miten koirat toimii keskenään ja miten ne toimii lammaslauman kanssa. Ja Minna on mahtavan hyvä opettaja, lukee koiria ja lampaita niin hyvin. 

 

Lopuksi paimenkoirat pisti ranttaliksi
Tänään käytiin hakuilemassa Norvajärvellä Elinan ja Nellan kanssa.
Etukulmiin pienet ääniavut, hyvät syvät pistot. Molemmilta sisääntulo ja kolmas pisto tyhjä (Jujun ensimmäinen oikea tyhjä), Elinan oli tarkoitus katsoa että Juju kääntyy oikeaan suuntaan. Minä etenin ja jäin odottamaan että Elina sanois kääntyykö oiken vai väärin, mutta Juju vaan juoksi syvemmälle ja syvemmälle. Upposi ainakin 100 m ja kun näytti kääntyvän oikein, huutelin sitä keskilinjalle. Ei ehkä mikään täydellisen muotoinen pisto, mutta tuli testattua että a) Juju osaa ylittää tallausjäljet (niitähän oli nyt vaan 3 kun me kolmistaan tehtiin kisatallaus, joten alueen raja ei ollut kovin selvä) ja b) se on hyvin ehdollistunut siihen että "juostaan suoraan kunnes törmätään maalimieheen" :D Suorat pistot on siis hanskassa. Ens kerralla paremmmin tallattu rata ainakin tyhjien kohdalle ja pistoja voisi  miettiä niin että maalimiehet löytyis eteenpäin kääntymällä. Tyhjän jälkeen vielä jänis ja loppuun pari haukutusta. Ensin piti vähän käynnistellä, mutta sen jälkeen haukku lähti hyvin. Tän päivän älynväläykset oli itselläni:
- Haukutus ennen rataa alkurutiiniksi. Tää sopivasti nostaa Jujua ja on hyvä rutiini kertomaan mitä ollaan tekemässä.
- Haukkutukseen nyt vielä oma lelu (jalkapallo? ois helppo potkasta palkaksi), jota ei käytetä muuhun.
- Vahvista eteenpäinkääntymistä
- Tyhjiä mukaan, mutta selkeemmin tallottu alue, että tietää missä se loppuu.