torstai 29. toukokuuta 2014

Leirillä

Toukokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna oltiin perinteisellä RPKK:n pk-leirillä Jujun kanssa. Leiripaikkana tällä kertää Leirikari, kun kaupunki otti ja laittoi Hirvikarin myyntiin. Hauskaa oli, treenattua tuli, Jujulla oli hirmuisen kivaa ja se oli koko viikonlopun ihan oma Risto Reipasmainen itsensä. Jane ja Jekku jäi kotiin Anniinan hoitoon ja sekin oli sujunut ihan hyvin.

Oltiin jälkiryhmässä Kimmo Sairasen opissa. Kimmo on pelastuspuolen ihmisiä ja treenaa pikkuisen erilailla jälkikoiria kuin mihin itse olen tottunut. Ei tuntunut suosivan makkarajällkiä vaan opetti suoraan koiran etenemään ihmishajuvanaa pitkin palkalle. Periaatteena oli, että koira oppii heti ja paremmin jäljestämään ominaishajua, motivaatiota korostettiin. Ekana päivänä olin vähän h-moilasena kun katsoin miten yhtäkin koiraa hetsattiin juoksemaan pallolle tai käytettiin laumaviettiä koiran motivaation ja kierrosten kohottamiseen sellaiselle tasolle, minkä minä olen oppinut "kielletyksi". Mutta niin se vaan näytti toimivan. Älyttömän hyödyllistä saada vähän uutta näkövinkkeliä jäljen opettamiseen ja kyllä varmaan otan vielä näitäkin menetelmiä käyttöön. Jujun kanssa treenattiin ihan samaa rataa kun siihenkin saakka. Itse olin toivonut että saisin jo "luvan" ruveta tekemään vähän jotain muutakin. Ruuan kylväminen nurtsille on välillä tuntunut tylsältä, mutta jatketaan nyt samaan malliin ainakin toistaiseksi. 
Juju bondaa kouluttajan kanssa

Jujun treeneissä ei ollut oikeastaan mitään kovin ihmeellistä. Juju keskittyy hyvin, kehuttiin hyvähermoiseksi (niin minustakin), nenä pysyy maassa ja  ikäisekseen se oli muutenkin aika pätevä.
Lisää matkaa, kulmia ja makupalattomia pätkiä lisäten jatketaan. Muita huomioita oli nyt muurahaisten välttely, yksi jälki meni pilalle kun maksanpalat oli muurahaisten kuorruttamat. Natural menu ei niille tuntunut kelpaavan, joten sitä sitten metsäjäljille. Makupalapurkin jätin jäljen päähän ja niin taidan tehdä jatkossakin. Toistaiseksi ei ainakaan ole pelkoa että vauhtia olisi liikaa, sais jopa olla vähän enemmän, mutta se taas kyllä on verrannollinen niihin makupaloihin. Jos laitan normi-kuivamuonaa, niin Juju menee reippaasti syömättä yhtäkään nappulaa. Jos laitan vähänkin parempaa, se napsii joka makupalan ja etenee hyvinkin hissukseen. Enpä usko että tämä on mikään ongelma. Eiköhän vauhtia tule lisää kun ruokaa vähennetään jäljellä.

Muiden koirien treeneistä tuli vinkkeinä mm:
Liinankäyttö treeniä :D
- Alkuopetus hiihtojäljillä (tätä tehtiin Liehkulle): Koiran nähden (ensin) tai mielikuvana jäljentekijä hiihtelee kunnon hajuvanan ja jättää jäljen päähän palkan joko ruokakupissa tai lelun. Liehku ei innostunut palkasta kovin paljoa ja muutettin niin, että jäljentekijä jäi maalimieheksi palkkaamaan jäljen päähän. Tämä toimi hyvin motivaation kohottajana.

- Kimmo kouluttaa koirat tunnistamaan jäljentekijän ominaishajun ja jäljestämään myös kovalla alustalla (asvaltti, lumi, jää) ja kovassa häiriössä (esim Prisman parkkipaikalla). Ilman makupaloja tehty alkukoulutus parantaa hänen mukaansa koiran kykyä seurata jäljentekijän ominaishajua. Mielenkiintoista. Enemmän kyllä tulen Jujun kanssa tekemään kaikenlaisia vaikeitakin jälkiä, kovaa alustaa ja pahoja häiriöitä. Kunhan nyt päästään vähän pitemmälle.

- Motivaatiota korostettiin, sitä treenattiin melkein joka koiralle lisää. Sitä lisättiin mm käyttämällä laumaviettiä (maalimies jäljen päässä), kunnon palkoilla vinkupalloilla yms.

- Liinan käyttöä treenattiin ihmisillä :D Valjastettiin vuorotellen toinen toisemme koiraksi ja opeteltiin reagoimaan oikea-aikaisesti. Ihan hyödyllinen harjoitus, koirana ollessaan huomasi miltä ohjaajan epälooginen ohjaus ja esim pakotteet tuntuu.