Puoli vuotta plakkarissa

Kesä ja aika menee hurjaa vauhtia ja oikeastaan jo reilu 2 viikkoa sitten (12.7.) tuli Jujulla puoli vuotta täyteen. Melkein kuin huomaamatta on söpöstä pikku pennusta kasvanut teiniraggari...

Oikeasti Juju on todella kiltti poika edelleen. Keksii kaikenlaista ja välillä häiriköi, mutta uskoo ja tottelee aina kun osaa ja ymmärtää. Hampaat on vaihtuneet ja suusta löytyy oikea määrä ja oikeassa asennossa olevat hampaat. Painoa on  n. 19 kg ja kroppa näyttää minun silmiin ihan hyvältä. Juju on melko pienikokoinen edelleen, Jekkua huomattavasti pienempi, mutta vielähän se kasvaa.  Mikään hintelä poika Juju ei ole, vaan minun silmiini oikein sopivan vankkarakenteinen. Hoikka poika kuitenkin.

Treenattu ollaan kesän aikana melko vähän. Kesäkuu oli töitten puolesta tosi kiireinen ja nyt heinäkuussa on sitten vaivanneet itikat ja suorastaan epäinhimilliset helteet. Jälkiä on sentään jonkin verran tehty, pari kertaa kokeiltu esineruutua, hakua ei kertaakaan. Minulla on mietintämyssy ollut päässä kun olen funtsinut millä taktiikalla Jujua opettaisin. Juju on semmoinen mietiskelijä, kirjailijatyyppi kuten yksi yksi tuttu Jujua kuvasi, eikä välttämättä syty kovin nopeasti millekään ilman että näkee siihen jonkun aivan erityisen hyvän syyn. Toisaalta nyt on saalisvietti ruvennut vahvistumaan siinä määrin, että Juju rupeaa jo tietyissä tilanteissa kuumumaan liikaakin. Noudot, toisten koirien leikit ja lelujen lentely saa Jujun jo aika kierroksille, mutta toisaalta Juju on hyvin syttynyt leikkimään minun kanssa. Patukkaleikillä palkkaaminen toimii loistavasti, ruokapalkaksi kelpaa vain valikoidut herkut kuten naudan paisti. Välillä tosin ruoka kelpaa hyvin ja muutenkin "tilanne" tuntuu elävän koko ajan Jujun kehittyessä ja kasvaessa, joten olen yrittänyt olla sen kummemmin hötkyilemättä.

Viime aikoina ollaan panostettu myös kaikenlaisten arkipäiväisten "saaliiden" kohtaamiseen. Näistä pahimpia on juoksevat lapset, pyörät ja erityisesti pyörä-koirayhdistelmät. Pentukurssilaisten kanssa ollaan kokoonnuttu muutama kerta yhdessä treenaamaan ja ollaan saatu hyviä järjestettyä lapsi- ja pyöräkohtaamisia. Treeni on auttanut ja tilanne on toistaiseksi hallinnassa. Juju on huomattavasti riistaviettisempi kuin Jane ja Jekku. Tämä saattaa myös vielä aiheuttaa pään harmaantumista. Poroja on näkynyt aika vähän, eikä vielä ole tullut kunnon tilaisuutta karata niiden perään. Muutaman kerran on metsässä ollut (ilmeisesti) tuoreita poron jälkiä joihin Juju on reagoinut melko villisti juoksemalla kuin mikäkin viitamaan susi pitkin metsää. Jane ja Jekku ei onneksi lähde näihin kaahotuksiin mukaan, joten toistaiseksi Jujukin on pysynyt hallinnasa.  Juju on hyvin laumaviettinen, joten kunhan saan muun lauman pysymään lähellä, ei Jujukaan hirveän kauaksi malta lähteä. Näin ainakin vielä toistaiseksi...

Jälkee

Lähestyvän ja alkaneen loman kunniaksi tuli tehtyä jälkiä aika tiuhaan.

Torstaina pentukurssilaisten kanssa Mellavaarassa: Ehkä tunnin vanha, makupaloja (maksaa ja natural menu) alussa n. joka toisella askeleella, harvemmin keskellä, tyhjiä pätkiä ja lopussa taas vähän enemmän. Pituutta vajaa/max 100 m, 2 kulmaa, puolessa välissä ja lopussa rasiapalkka. Oli vähän semmoista haahuilua, hellettä mutta kuitenkin jonkinlainen tuuli ja  kuivassa, lähes aluskasvuttomassa maastossa jäljen haju jotenkin siirtyy ilmavirtojen mukana melko herkästi. Juju napsi paremmat makupalat (maksa) mutta ei läheskään kaikkia. Rauhallista menoa edelleen.

Perjantaina treenattiin Mellavaarassa Elinan ja Heidin kanssa. Jälkien vanhetessa otettiin esineruutua (juju) ja tarkkuusruutua (jane). Jujulle heitin itse tai Elina vei esineen ja intoa oli taas ihan vaikka muillekin jakaa. Toi vauhdilla ja sitten leikittiin :) Kolmannella kerralla ohi pyöräili Niina ja Camo, odotin että ovat menneet pitkälle ennen kuin lähetin Jujun, mutta jäihän se Jujun mieleen kummittelemaan. Haki esineen, toi vauhdilla, vähän leikittiin ja sitten naps, Juju lähti. Juoksi Camon perään miljoonaa, mutta ei onneksi tavoittanut ja tuli takaisin ennen Kittilän tietä. Hieno työmoraali kuitenkin kun sentään toi esineen mulle ensteks. Satoi ja jäljet vanheni, Jujun kohdalla liian kauan, ja jälki oli liian vaikea. Alku ja osa jäljestä meni silti oikein hyvin, mutta loppusuoralla oli ongelmia ja jälki katosi hetkeksi. Juju nappasi kuitenkin jäljen ennen loppupalkkaa ja jäljesti lopun. Mellavaarassa kaikista kuivimmat jäkäläpaikat on hankalia, jälki tuntuu niissä siirtyilevän ilmavirran mukana ja (ainakin minun) kaikki koirat ajaa jälkeä jotenkin epämääräisen näköisesti. En tiedä, mutta hieman hankala se maasto on ainakin rutikuivana hellekesänä :p

Lauantaina kävin kattomassa maastoja tulevia jälkikokeita varten. Helle oli taas brutaali, mutta tein kuitenkin jäljet joista Jekku ajoi yhden ja Juju toisen. Jujun jälki oli tällä kertaa helpompi, alle 100 m, U:n mallinen, ikää ehkä puoli tuntia, makupaloja (maksa + natural menu) taas alussa, kulmissa ja muuten siellä täällä. Tämä meni oikein hyvin ja hyvällä motivaatiolla.

Sunnuntai-aamuna treffattiin jälleen Mellavaarassa Riitan ja Kirsin kanssa. Riitta ja Kirsi harjoitteli kisajäljen tekoa, joista yhden Jekku ajoi. Siitä ei tullut oikein mitään vaan Jekku hukkasi/vaihtoi jäljen heti ekassa kulmassa. Maasto alkaa olla niin käytetty, Jekku popsi sekä janalla että lähellä viimeistä keppiä makupaloja, joita pentujen jäljistä on jäänyt, että oli ehkä liikaa häiriötä ja harhajälkiä. Jujun jäljellä oli alussa makupaloja joka toisella-kolmannella askeleella. Kulmia 2 (u-mallinen jälki) joissa myös makupaloja. Loppusuoran tein laahaamalla ilman ruokaa, välissä 2 + lopussa 1 ruokarasia. Tämä onnistui ihan hyvin ja Juju alkoi innostua rasiapalkoista.

Maanantaina tottisteltiin ja uitiin. Tiistaina trefattiin taas Riitan & Liehkun kanssa. Tällä kertaa kunnon mustikka/puolukkavarvikko, makupaloja (frolic) siellä täällä, välissä 2 ja loppurasia. Pituutta vajaa 100 m, pari loivaa kulmaa. Juju meni aika vauhdilla ja korkealla nenällä. Ei raaskittu pitää koiria autossa, joten jäljet oli tosi tuoreet ja vähän turhankin helpot. Juju teki vielä toisen pikkujäljen, kun halusin kokeilla maalimiestä jäljen päässä. Samalla tuli kokeiltua eka vieraan tekemä jälki. Juju söi matkalla yhden makupalan, muu ei enää kelvannut. Jälki päättyi vähän liian lähelle autoja, jossa peräkoukkuun kiinnitetty haukkuva Liehku oli vähän liian suuri häiriö. Keli oli jo tässä vaiheessa, klo 10 tosi helteinen ja toinen jälki ois kyllä saanut jäädä tekemättä. Riittaan törmääminen sai kuitenkin hännän heilumaan villisti ja itse Riitta oli paljon parempi palkka kuin Riitalla olevat pallo ja ruoka. Kokeilen kyllä uudestaankin laittaa jäljentekijän loppupalkaksi.

Osteopatiaa

Juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna oli Rovaniemellä agilityn MM karsinnat ja urheilukoirien mukana tuli kaupunkiin myös osteopaatti. Satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja sain varattua ylijääneen osteopaattiajan Jekulle. Olipa aika mainio homma. Jännitti mennä Jekun kanssa käsittelyyn ja melkein itketti kun tultiin takasin. Niin oli hyvä reissu. Monta tarinaa olen kuullut kuinka selkävaivat ja kivut on osteopaatti taikonut pois, mutta kyllä se silti minua vähän hämmästytti. Jekun vaivoja ei taiottu kertakäsittelyssä pois mutta minua ihastutti se hienovarainen, hellä ja tarkka käsittely, jolla osteopaatti tunnisti ongelma-alueet ja myös paransi niitä. Ottaen huomioon että vuosien varrella 4 eri eläinlääkäriä ei ole kunnolla onnistunut sen paremmin tunnistamaan kuin parantamaankaan ongelmia. Jaana-Kaisa totesi heti kättelyssä että Jekulla on lanneselässä pahoja  ja vanhoja fasettilukkoja ja selkä pysyvästi virheasennossa. Liike koko lanneselässä, häntää myöden oli hyvin rajoittunutta, kipupisteitä oli paljon ja esim hännän nostaminen tuotti selvästi kipua. Kaikki minun kertomat oireet ja Jaana-Kaisan "diagnoosit" natsas täydellisesti ja oli valtavan helpottavaa saada vahvistusta ja vastauksia omille ajatuksille Jekun oireilusta. Kaikille on selitys eikä ne johdu sen enempään Jekun luonteesta kuin kummankaan meidän korvien välistä... Jekku antoi hyvin käsitellä, makasi ison osan aikaa jopa rennosti, tosin pitkään takajalat kippurassa, ilmaisi kyllä selkeästi kun sattui.

Jaana-Kaisa arveli että fasettilukot on syntyneet aikoja sitten trauman seurauksena. Kun ne ei ole auenneet selkä on jäänyt pysyvästi virheasentoon ja "lukot" kapseloituneet ympärille kasvaneen kudoksen sisään. Tämmöisten kroonistuneempien lukkojen aukaisu on hankalampaa ja selkeästi myös kivuliasta kun "kapselin" sisällä kulkee myös hermoja. Jaana-Kaisa mainitsi että kipu on voinut olla iskias-tyyppistä hermokipua, mikä hyvin selittäisi mm Jekun takajalkoihin heijastuvan oireilun. Myös röntgenkuvissa näkynyt uusioluun muodostus lanneselän alueella sopii hyvin kuvaan, kroppa on kaikin puolin yrittänyt jäykistää rakennetta. Käsittelyssä useampi lukko napsahti auki ja heti käsittelyn jälkeen Jekku liikkui rennommin ja ryhdikkäämmin. Iltaa kohti Jekku vaikutti kuitenkin kivuliaammalta ja seuraavat päivät meni levossa kipulääkkeiden voimin. Nyt 3 viikkoa käsittelystä Jekku vaikuttaa todella hyvältä. Metsässä juoksee ja leikkii Jujun kanssa ja liikkeet on puhtaat.

Jekku kävi viime viikolla myös hierottavana ja sekin sujui paremmin kuin moneen vuoteen. Ainoastaan keskiselässä oli pätkä, joka oli jonkin verran kivulias mutta sekin selittyi lihaskireytenä. Jumit löysäs hyvin ja Jekku oli koko käsittelyn ajan rento ja rauhallinen. Uskomatonta :) Torstaina lähdetään ajamaan kohti etelää ja Jekku matkan varrella poiketaan Kauhavalla Jaana-Kaisan uusintakäsittelyssä.