Viikon tokot

Alkuviikolla tuli treenattua laiskasti. Oli liian märkää, liian pimeää tai liian kylmää, yleensä kaikkea samaan aikaan. Tiistaina kyllästyin rapaan ja pakkasin kaikki kolme autoon ja mentiin hallille. Siitä treenistä ei jäänyt mieleen muuta kuin että seuraavalla kerralla suunnittelen treenin. Intoa ja säheltämistä oli enemmän kuin hermo meinasi kestää. Keskiviikkona kokouksen jälkeen Tassuvaarassa (yksin) vähän pk-tottista. Pakkasta oli sen verran, että rukkasia ei kestänyt ottaa kädestä, joten lähinnä leikittiin. Pallo kainalossa seuraamista (mikä tuntui hyvältä, en tiedä miltä näytti), luoksetuloa, jääviä (istu/maahan) ja yksi noutokin. Juju oli oikein sopivan innokas.

Perjantaina ensin Imarilla tunnin lenkki hyvässä (so. porottomassa) yhteishengessä. Koirat juoksi sopivan rauhallisesti, Jekun ei tarvinnut toimia järjestysmiehenä (=rynniä Jujun perään ja kipeytyä selästään) ja Juju kävi tiuhaan ilmottautumassa. Imarista hallille, jossa jätin ensin vanhukset autoon. Jujun kanssa seuraamista (pallo kainalossa), mikä tuntui tosi hyvältä. Parhaiten onnistui niin että Juju ensin maassa, siitä sivulle ja seuraamaan. Ei hypi ja rieku ja yliyritä (tai pure mua reidestä...) kun aloitus on sivulta tai maasta. Merkin kiertoa, joka meni hyvin, samoin ruutu. Kokeilin kerran ruudun myös ilman kosketusalustaa ja onnistui yhtä hyvin. Hyppyjä kosketusalustalle ja 3 agihypyn (minikorkeudella) sarjana kun intoonnuin Jujun tätikoiran videoista. Jahka Juju kasvaa, opetan hyppytekniikkaa noilla sarjoilla.  Jane ja Jekku haettiin mukaan ja kapulan pitoa vuorotellen ja parin askeleen tuomista, hyvä! Sitten malttitreeniä, jossa jätin koirat riviin ja kutsuin vuorotellen nimeltä. Jujulla oli ensin vaikeuksia pysyä kun Janea kutsuttiin, mutta jahka lähti sujumaan niin sitten malttoi aivan mainiosti. Tunnarim tein vahingossa vähän samalla systeemillä, kutsuin vuorotellen joka koiran haistelemaan kapuloita. Juju kyllä ensimmäisenä, mutta enpä ole ennen sitä kutsunut tai lähetellyt kapuloille. On  menty hihnassa yhdessä. No tuli todettua että menee se näinkin. Juju tuli lujaa, haisteli hyvin, reagoi omaan ja lähti tuomaan mulle ennen kuin ehdin kehua ja palkata. Ens viikolla täytyy kuitenkin taas tehdä vähän rauhallisempaa tunnaritreeniä. Paikallaoloja vielä lopuksi: Jujulla oli vaikeuksia pysyä istumassa, tarjoaa nyt maahanmenoa vähän joka käskyyn, mutta kun jäi istumaan niin pysyi siinä hyvin.

Sunnuntaina ohjatuissa treeneissä kaukojen kertausta. Nukuin pitkään joten ei ehditty tehdä paljon minkäänlaista aamulenkkiä ja Jujulla oli selvästi vaikeampaa keskittyä kuin edellistreenissä, jonne mentiin 1.5h metsälenkin jälkeen. Kaukoissa pää pyöri joka suuntaan eikä keskittyminen meinannut onnistua. Maasta-istumaan nousuun nyt vinkiksi kurre-asentojumppaa. Kapulan pitoa ja nostamista erilaisilla kapuloilla: kaikki muut (erikokoiset ohjatun noudon kapulat ja metskut) onnistui hyvin, mutta pk-kapulan kohdalla ilme muuttui ihan erilaiseksi; rauhaton ote ja koko olemus ja kapula meinasi väkisin mennä melkein kurkkuun saakka. Ei olla treenattu pitämistä pk-kapulalla ja muutenkin tuntuu että kaikki uudet esineet pitas saada ensin mältävä ennen kuin oppii että ihan kaikkea pitää pitää rauhallisesti. Nyt sitten työn alle erilaisten pk-noutokapuloiden pitämistä. Viimeisenä vielä hyppyä kosketusalustalle ja siihen jäämistä + paluu hyppy. Tää on helppoa.

Sekä lauantaina että sunnuntaina oli myös mukava kaveritapaaminen. Lauantaina Juju leikki tunnin verran Diegon kanssa ja sunnuntaina treffattiin poikien kanssa Usva. Pojat ja Usva meni kolmistaan ihan hyvässä hengessä vaikka alkuun oli tunteet vähän kuumina ja tuli pari räsähdystä puolin ja toisin. Diegon (14 kk Espanjanvesikoira) kanssa Juju oli edelleen aivan samalla aaltopituudella ja pojat leikki ja juoksi kuin parhaat kaverit konsanaan.

10 kk, 60.5 cm, 21 kg

Keskiviikkona tuli Jujulla täyteen 10 kk. Sen kunniaksi vähän mittailin Jujua.
Tassuvaaran antiikkisella säkämitalla, illan pimeydessä, hyppivän ja hyörivän Jujun todella epävirallinen korkeus 60.5 cm. Yhtä epätarkalla puntarilla arvioituna painoa 21 kg. Ja ulkonäöltähän Juju on edelleen maailman söpöin.

Kuriiri toi keskiviikkona koirille uudet, Sarin tekemät, pannat. Kiitos Sari!!

Jujun korkotiilipanta

Printsessalla on pinkki prinsessapanta

Jekun punk-panta

Tokoa koko elämä

Kuukauden verran ollaan treenattu (muutamaa haku, esineruutu ja jälkitreeniä lukuunottamatta) lähinnä tokoa. Illat pimeni ja ilmat kylmeni, joten oli aika siirtyä sisähalliin treenaamaan mukavasti keinovalossa ja sähköpatterin lämmössä. Ja tokotahti varmaan vaan kiihtyy talven mittaa, sen verran mukavaa touhua se on ollut sekä minusta että Jujusta. Päästiin RKK:n tokotreeneihin Kirsin ryhmään ja siitä olen kyllä todella todella iloinen. On luksusta päästä viikottain ohjattuihin treeneihin, tulee treenattua enemmän, paremmin ja järkevämmin ja myös ylempien luokkien liikkeitä. Yritän muistaa kirjata viikottain treenien sujumiset tänne. Viimeisen n. kuukauden ajan ohjelmassa on ollut ainakin:

- Seuraaminen: tämä rupesi vihdoin sujumaan ja tuntuu että Juju lopultakin hiffasi mitä siltä odotetaan. Kuukausikaupalla (reilu puoli vuotta...) sitä imuteltiin ja treenattiin perusasentoa ilman minkäänlaista näkyvää tulosta. Sitten yks päivä se vaan rupesi seuraamaan. Edelleen on vähän hakusessa paras tapa harjoitella niin että vire pysyisi sopivana. Jos alkuun tuntui ettei virettä ole ollenkaan, niin nyt sitä on välillä liikaa. Tänään Juju oli melkoisen rauhallinen ja muutaman askeleen seuraaminen onnistui ihan hyvin ilman sen kummempaa apuvälinettä. Kirsin mukaan oli parempi niin kuin lelu kainalossa joka tahtoo vääntää Jujun kaulaa aika mutkalle. Takapään käyttötreeninä ollaan tehty peruuttamisia, kieputuksia ja vadin päällä pyörimistä (Jujun lemppari) ja pikkuhiljaa minun mielestä alkaa vaikuttaa aika hyvältä.

- Perusasento: parantunut viime viikkoina. Tätä on hinkattu lenkeilläkin paljon ja nyt Jujulla alkaa olla taju siitä mihin kohtaan ja miten päin kuuluu tulla. Luulen että perusasentotreenit sai seuraamisenkin yhtäkkiä loksahtamaan kohdilleen. Samalla tavoin kuin Jekku aikoinaan, Juju tuntuu tajunneen seuraamisen perusasentotreenin kautta.

- Tunnari: Aloitin kesällä piilottamalla omaa kapulaa ruohikkoon, mutta tämä jäi muutamaan kertaan. Sen jälkeen vahvistin haistelua kylvämällä ruokaa kapuloiden lomaan. Tämä kuitenkin tuntui nopeasti muuttavan tunnarin ruuan haistelutreeniksi. Kapulat oli täysin merkityksettömiä ja Juju haisteli vain niiden välejä ruokaa etsien. Kirsin vinkistä treenattiin omaan reagoimista apuhajulla (oman alla makupala). Mutta edelleen tuntui että Juju etsii enemmän ruokaa kuin minun hajua. Jätin sitten makupalat pois, mutta edelleen tuntui ettei Juju rupea tajuamaan mitä tässä haetaan. Haisteli mutta saattoi ruveta kääntämään kapuloita ikäänkuin tarkistaakseen onko niiden alla mitään. Ja kun ei ollut, rupesi joko ihmettelemään tai käyttämään kapuloita suussaan. Viime viikolla piilotin omaa kapulaa 2 iltana ensin ruohikkoon ja haetutin sitä sen jälkeen hajustamattoman "kasan" vierestä. Ainakin toistaiseksi tuntuu että Juju hoksasi jujun ja nyt on reagoinut ihan hyvin omaan kapulaan joka on muiden joukossa. Pitää malttaa treenata riittävän vähän. Jos onnistuu ekalla kerralla, parempi jättää siihen! Herkästi rupeaa tarjoamaan jotain muuta (kapuloiden nostelua, kääntelyä tai ihan vaan ihmettelyä) jos ottaa useamman peräkkäin. Kapulan pitämistä on opeteltu erikseen, vielä en pyydä Jujua tuomaan.

- Ruutu: kosketusalustalle juokseminen on niin tuttua, että ruutu menee sen avulla hyvin."Missä ruutu" kuiskauksella olen valmistellut. Tämä on hyvällä alulla.

- Merkki: Tätä on treenattu kiertämällä ja pikku hiljaa alkaa ymmärtää jujun. Niina huomautti viime viikolla minun terävistä käsimerkeistä, jotka on enemmän saalisärsykkeitä kuin käsimerkkejä. Pitää muistaa! Rauhallinen käsiliike ja käsi saa vielä jäädä ylhäälle osoittamaan suuntaa sekä merkissä että ruudussa!

- Ohjattu nouto: tätä on treenattu kosketusalustoilla mikä on tuntunut todella toimivalta ja hyvältä. Juju tykkää kaikesta missä saa läiskiä kosketusalustaa, joten tämä on oikein mieluisa liike sillekin. Melko nopeasti rupesi sujumaan ja melko hyvin osaa jo olla välittämättä keskimmäisestä lätkästä. Pikkuhiljaa voisi kasvattaa vähän etäisyyttäkin (sekä lätkiin että minun ja Jujun välille). 

- Nouto: kesällä otettiin vauhtinoutoja kun se oli yksi liike, mikä oli Jujun mielestä hauska. Samalla tuli sitten nostettua kierroksia ehkä vähän liikaa. Ote oli sitten tosi rauhaton ja nyt on treenattu lähinnä vain pitämistä. Parin viikon tehokuuri (ruokakipolla) alkoi tuottaa tulosta ja nyt on ote ainakin keittiökauhasta aika hyvä. Pikkuhiljaa olen siirtynyt nostoharjoituksiin, ja askelen-parin tuomiseen mutta samalla paljon pitämistreeniä.

-Kaket: Näitä treenasin ruualla Jujun ollessa pikkupentu ja hyvä että treenasin. Nyt ollaan taas otettu tekniikkatreenit ohjelmaan ja aika hyvältä vaikuttaa. Ja ihan eri helpolta Jekkuun verrattuna. Juju hallitsee kroppansa hyvin eikä hötkyile ja steppaa turhia. Seiso-istu vaihtoon pitää muistaa että käsiliike on riittävästi taaksepäin, siinä meinaa takajalat tulla vähän eteenpäin. Maasta istumaan nousu pitäisi saada hypähtävämmäksi. Siihen tuli tänään vinkiksi koiran "patouttaminen": koira maahan ja odota käsky, makupala paikoilleen koiran päälle -> koira patoaa kun odottaa käskyä ja saadaan se näin reagoimaan säpäkämmin ja hypähtämään makupalaa kohti. Juju oli vielä vähän hämillään tästä, mutta luulen että tulee toimimaan kun hoksaa ensin idean. 

 - Jäävät: Maahanmenoa on treenattu selkeästi enemmän, tarjoaa sitä joka käskyllä. Seisomista ei ole treenattu oikeastaan yhtään, mutta se on ohjelmassa ens viikon treeneissä, joten korkea aika ruveta treenaamaan. 

Kestoteemana on häiriönsieto. Juju menee edelleen aika herkästi kierroksille erityisesti toisista koirista jotka tekee noutoa, ruutua, luoksetuloa jne. Pahinta on jos se on kaverikoira joka tekee. Mutta harjoitellaan. Tänään oli todella maltillisesti, ei juurikaan ottanut toisen koiran ruututreenistä häiriötä ja malttoi jopa pötkötellä ihan rennosti. Auttoi kun käytiin aamulla pitkä metsälenkki kaverikoiran kanssa. Eilen käytiin Pellossa tokoporukan kanssa ja treenattiin 2 h. Sekin ehkä vähän rauhotti tämän päivän mielialaa.

 Paikallaolotreeniä (makaamista ja istumista) ollaan otettu kaikenlaisissa tilanteissa; yksin, Janen ja Jekun kaverina, muiden koirien kanssa, isommassa ja pienemmässä häiriössä. Ihan hyvällä mallilla sekin. Jujun kanssa on niin kiva treenata, että kovin paljoa ei harmita että talvi tulee ja maastotreenit jää. Tokossa riittää kyllä tekemistä. 




Merkki:

Ruskaretki 17.-19.9.

Muutaman päivän työreissu Kilpisjärvelle. Otin koirat mukaan, kun siihen oli tällä kertaa mahdollisuus. Syyskuun viimeiset lämpimät päivät, 2 päivää meidän lähdön jälkeen satoi ensilumi.
Hieman oli haikeutta ilmassa, kuten aina syksyllä. Olin ajatellut että tämä on todennäköisesti Janen viimeinen Kilpparin reissu. Ei koirat enää viime vuosina ole mun mukana olleetkaan, mutta alkuvuosina Jane vietti paljonkin aikaa maastoreissuilla. Jane kuitenkin mennä pimpotteli edelleen reippaasti, Jekku sensijaan ei pärjännyt Mallan polun jyrkemmissä kohdissa. Selkä vihottelee :( Juju oli innoissaan tietenkin. Tunturissa näki kauas ja kaiken liikkuvan, elollisen tai elottoman, perään olisi ollut kiva lähteä.

 

 

 

Olemme lomalla

Kolme viikkoa lomaa takana ja yksi edessä, elämä on hyvällä mallilla. Kaksi viikkoa vietettiin mökillä, tavattin vähän sukulaisia ja ystäviä, sekä koira- että ihmissellaisia. Hellettä joka päivä, parhaimmillaan reippaasti yli 30 C ja järvi olikin sekä ihmisen että koiran paras paikka.

Jujusta paljastui kiihkeä vesipelastaja mikä hankaloittikin sitten kaikkien muiden uintia. Juju ui hyvin ja nopeasti, joten siltä ei sitten kukaan oikein ollut turvassa. Juju valitsi kuitenkin silmätikuikseen "uimataidottomimmat" ja niinpä se kiusasi eniten veljeäni, joka ensimmäisenä halusi kokeilla mitä Juju tekee kun hän sukeltaa. Sukeltaminenhan oli selvä merkki siitä että Esko ei osaa uida ja Eskohan piti sitten komentaa tai yrittää vetää rantaan. Vanhukset tyytyivät tapansa mukaan seuraamaan tilannetta laiturilta.

Jujun kanssa käytiin moikkaamassa kasvattaja-Erjaa, treenattiin vähän jälkeä ja esineruutua ja käytiin Kyröskosken käyttökoirien kentälläkin. Hellettä oli ja sitten tuli ukkoskuuroja, joten treeni oli sen mukaista. Hämeenkyrön jälkimaastoja kyllä kadehdin, jäkäläkangas oli sellaista kun sen pitääkin olla, pehmeää eikä kaluttua hiekka-aavikkoa. Paksulla jäkälämatolla jälki meni ihan eri tavalla kuin Vennivaaran kuivassa maastossa (joka periaatteessa on samanlaista metsätyyppiä). Juju jäljesti tarkasti ja rauhallisesti ja makupalatkin kelpasi. Hämeenkyrössä kun ei ollut edes muurahaisia. Erja ehdotti että ottaisin kepit mukaan ja rupeankin nyt laittamaan kepin aina jäljen päähän. Kepppimotivaation  luominen saattaa olla se haaste Jujun kohdalla, joka nauttii jäljestämisestä hyvinkin paljon.

Mustin kanssa kivointa oli juokseminen

Jujun kanssa käytiin myös kylässä Helin, Rajan ja Mustin luona Hausjärvellä.
Helin laumalla on aivan ihanat tilukset, talo ja mahtava tontti saunamökkeineen ja kesäkeittiöineen. Ihan iski kademieli ja yhdistettynä muuhun Hämeen kierrokseen jopa pieni kaipuu niihin maisemiin. Lapissa on hyvä olla, mutta kyllä minä viihtyisin Hämeessäkin. Olisi niin paljon lyhyemmät kyläilymatkat. Juju ja Musti tulivat ihan hyvin juttuun. Alkuun molemmat haukkui toisensa, mutta kun pääsivät vapaaksi, Juju oli samantien aivan lunkisti. Mustia vielä vähän jänskätti ja tovin se haukkui ja ajoi Jujun pois, mutta lehmänhermoinen Juju ei ollut moksiskaan. Lauantaina käytiin katsomassa SM kisojen tottiksia ja palasin vielä katsomaan vähän IPOjakin kun oli niin kivaa. Juju viihtyi hyvin ja kisaturistinakin se oli maailman lunkein kaveri. Tottiksiin Juju kyllä eläytyi  varsin voimakkaasti ja sitä sai vähän pidellä. Erityisesti luoksetulot, noudot ja eteenmeno sai Jujun kropan nytkähtelemään ja välillä vähän riistäytymäänkin :D Noutokapulan heittoja piti siltä vähän yrittää piilotellakin, ettei katsomossa ihan riehaannuttu.

Noin mäkin sit kun olen iso... Juju kisaturistina

Kotiinpaluumatkalla poikettiin vielä Raahessa viemässä Tanjalle Eloisa treeniliivi ja moikkaamassa Hiili-siskoa. Niin oli sisarukset samannäköiset ja oloiset.

Sisko (oikealla) ja sen veli

Samankokoiset ja samanlaiset villahousut

Puoli vuotta plakkarissa

Kesä ja aika menee hurjaa vauhtia ja oikeastaan jo reilu 2 viikkoa sitten (12.7.) tuli Jujulla puoli vuotta täyteen. Melkein kuin huomaamatta on söpöstä pikku pennusta kasvanut teiniraggari...

Oikeasti Juju on todella kiltti poika edelleen. Keksii kaikenlaista ja välillä häiriköi, mutta uskoo ja tottelee aina kun osaa ja ymmärtää. Hampaat on vaihtuneet ja suusta löytyy oikea määrä ja oikeassa asennossa olevat hampaat. Painoa on  n. 19 kg ja kroppa näyttää minun silmiin ihan hyvältä. Juju on melko pienikokoinen edelleen, Jekkua huomattavasti pienempi, mutta vielähän se kasvaa.  Mikään hintelä poika Juju ei ole, vaan minun silmiini oikein sopivan vankkarakenteinen. Hoikka poika kuitenkin.

Treenattu ollaan kesän aikana melko vähän. Kesäkuu oli töitten puolesta tosi kiireinen ja nyt heinäkuussa on sitten vaivanneet itikat ja suorastaan epäinhimilliset helteet. Jälkiä on sentään jonkin verran tehty, pari kertaa kokeiltu esineruutua, hakua ei kertaakaan. Minulla on mietintämyssy ollut päässä kun olen funtsinut millä taktiikalla Jujua opettaisin. Juju on semmoinen mietiskelijä, kirjailijatyyppi kuten yksi yksi tuttu Jujua kuvasi, eikä välttämättä syty kovin nopeasti millekään ilman että näkee siihen jonkun aivan erityisen hyvän syyn. Toisaalta nyt on saalisvietti ruvennut vahvistumaan siinä määrin, että Juju rupeaa jo tietyissä tilanteissa kuumumaan liikaakin. Noudot, toisten koirien leikit ja lelujen lentely saa Jujun jo aika kierroksille, mutta toisaalta Juju on hyvin syttynyt leikkimään minun kanssa. Patukkaleikillä palkkaaminen toimii loistavasti, ruokapalkaksi kelpaa vain valikoidut herkut kuten naudan paisti. Välillä tosin ruoka kelpaa hyvin ja muutenkin "tilanne" tuntuu elävän koko ajan Jujun kehittyessä ja kasvaessa, joten olen yrittänyt olla sen kummemmin hötkyilemättä.

Viime aikoina ollaan panostettu myös kaikenlaisten arkipäiväisten "saaliiden" kohtaamiseen. Näistä pahimpia on juoksevat lapset, pyörät ja erityisesti pyörä-koirayhdistelmät. Pentukurssilaisten kanssa ollaan kokoonnuttu muutama kerta yhdessä treenaamaan ja ollaan saatu hyviä järjestettyä lapsi- ja pyöräkohtaamisia. Treeni on auttanut ja tilanne on toistaiseksi hallinnassa. Juju on huomattavasti riistaviettisempi kuin Jane ja Jekku. Tämä saattaa myös vielä aiheuttaa pään harmaantumista. Poroja on näkynyt aika vähän, eikä vielä ole tullut kunnon tilaisuutta karata niiden perään. Muutaman kerran on metsässä ollut (ilmeisesti) tuoreita poron jälkiä joihin Juju on reagoinut melko villisti juoksemalla kuin mikäkin viitamaan susi pitkin metsää. Jane ja Jekku ei onneksi lähde näihin kaahotuksiin mukaan, joten toistaiseksi Jujukin on pysynyt hallinnasa.  Juju on hyvin laumaviettinen, joten kunhan saan muun lauman pysymään lähellä, ei Jujukaan hirveän kauaksi malta lähteä. Näin ainakin vielä toistaiseksi...

Jälkee

Lähestyvän ja alkaneen loman kunniaksi tuli tehtyä jälkiä aika tiuhaan.

Torstaina pentukurssilaisten kanssa Mellavaarassa: Ehkä tunnin vanha, makupaloja (maksaa ja natural menu) alussa n. joka toisella askeleella, harvemmin keskellä, tyhjiä pätkiä ja lopussa taas vähän enemmän. Pituutta vajaa/max 100 m, 2 kulmaa, puolessa välissä ja lopussa rasiapalkka. Oli vähän semmoista haahuilua, hellettä mutta kuitenkin jonkinlainen tuuli ja  kuivassa, lähes aluskasvuttomassa maastossa jäljen haju jotenkin siirtyy ilmavirtojen mukana melko herkästi. Juju napsi paremmat makupalat (maksa) mutta ei läheskään kaikkia. Rauhallista menoa edelleen.

Perjantaina treenattiin Mellavaarassa Elinan ja Heidin kanssa. Jälkien vanhetessa otettiin esineruutua (juju) ja tarkkuusruutua (jane). Jujulle heitin itse tai Elina vei esineen ja intoa oli taas ihan vaikka muillekin jakaa. Toi vauhdilla ja sitten leikittiin :) Kolmannella kerralla ohi pyöräili Niina ja Camo, odotin että ovat menneet pitkälle ennen kuin lähetin Jujun, mutta jäihän se Jujun mieleen kummittelemaan. Haki esineen, toi vauhdilla, vähän leikittiin ja sitten naps, Juju lähti. Juoksi Camon perään miljoonaa, mutta ei onneksi tavoittanut ja tuli takaisin ennen Kittilän tietä. Hieno työmoraali kuitenkin kun sentään toi esineen mulle ensteks. Satoi ja jäljet vanheni, Jujun kohdalla liian kauan, ja jälki oli liian vaikea. Alku ja osa jäljestä meni silti oikein hyvin, mutta loppusuoralla oli ongelmia ja jälki katosi hetkeksi. Juju nappasi kuitenkin jäljen ennen loppupalkkaa ja jäljesti lopun. Mellavaarassa kaikista kuivimmat jäkäläpaikat on hankalia, jälki tuntuu niissä siirtyilevän ilmavirran mukana ja (ainakin minun) kaikki koirat ajaa jälkeä jotenkin epämääräisen näköisesti. En tiedä, mutta hieman hankala se maasto on ainakin rutikuivana hellekesänä :p

Lauantaina kävin kattomassa maastoja tulevia jälkikokeita varten. Helle oli taas brutaali, mutta tein kuitenkin jäljet joista Jekku ajoi yhden ja Juju toisen. Jujun jälki oli tällä kertaa helpompi, alle 100 m, U:n mallinen, ikää ehkä puoli tuntia, makupaloja (maksa + natural menu) taas alussa, kulmissa ja muuten siellä täällä. Tämä meni oikein hyvin ja hyvällä motivaatiolla.

Sunnuntai-aamuna treffattiin jälleen Mellavaarassa Riitan ja Kirsin kanssa. Riitta ja Kirsi harjoitteli kisajäljen tekoa, joista yhden Jekku ajoi. Siitä ei tullut oikein mitään vaan Jekku hukkasi/vaihtoi jäljen heti ekassa kulmassa. Maasto alkaa olla niin käytetty, Jekku popsi sekä janalla että lähellä viimeistä keppiä makupaloja, joita pentujen jäljistä on jäänyt, että oli ehkä liikaa häiriötä ja harhajälkiä. Jujun jäljellä oli alussa makupaloja joka toisella-kolmannella askeleella. Kulmia 2 (u-mallinen jälki) joissa myös makupaloja. Loppusuoran tein laahaamalla ilman ruokaa, välissä 2 + lopussa 1 ruokarasia. Tämä onnistui ihan hyvin ja Juju alkoi innostua rasiapalkoista.

Maanantaina tottisteltiin ja uitiin. Tiistaina trefattiin taas Riitan & Liehkun kanssa. Tällä kertaa kunnon mustikka/puolukkavarvikko, makupaloja (frolic) siellä täällä, välissä 2 ja loppurasia. Pituutta vajaa 100 m, pari loivaa kulmaa. Juju meni aika vauhdilla ja korkealla nenällä. Ei raaskittu pitää koiria autossa, joten jäljet oli tosi tuoreet ja vähän turhankin helpot. Juju teki vielä toisen pikkujäljen, kun halusin kokeilla maalimiestä jäljen päässä. Samalla tuli kokeiltua eka vieraan tekemä jälki. Juju söi matkalla yhden makupalan, muu ei enää kelvannut. Jälki päättyi vähän liian lähelle autoja, jossa peräkoukkuun kiinnitetty haukkuva Liehku oli vähän liian suuri häiriö. Keli oli jo tässä vaiheessa, klo 10 tosi helteinen ja toinen jälki ois kyllä saanut jäädä tekemättä. Riittaan törmääminen sai kuitenkin hännän heilumaan villisti ja itse Riitta oli paljon parempi palkka kuin Riitalla olevat pallo ja ruoka. Kokeilen kyllä uudestaankin laittaa jäljentekijän loppupalkaksi.