Olemme lomalla

Kolme viikkoa lomaa takana ja yksi edessä, elämä on hyvällä mallilla. Kaksi viikkoa vietettiin mökillä, tavattin vähän sukulaisia ja ystäviä, sekä koira- että ihmissellaisia. Hellettä joka päivä, parhaimmillaan reippaasti yli 30 C ja järvi olikin sekä ihmisen että koiran paras paikka.

Jujusta paljastui kiihkeä vesipelastaja mikä hankaloittikin sitten kaikkien muiden uintia. Juju ui hyvin ja nopeasti, joten siltä ei sitten kukaan oikein ollut turvassa. Juju valitsi kuitenkin silmätikuikseen "uimataidottomimmat" ja niinpä se kiusasi eniten veljeäni, joka ensimmäisenä halusi kokeilla mitä Juju tekee kun hän sukeltaa. Sukeltaminenhan oli selvä merkki siitä että Esko ei osaa uida ja Eskohan piti sitten komentaa tai yrittää vetää rantaan. Vanhukset tyytyivät tapansa mukaan seuraamaan tilannetta laiturilta.

Jujun kanssa käytiin moikkaamassa kasvattaja-Erjaa, treenattiin vähän jälkeä ja esineruutua ja käytiin Kyröskosken käyttökoirien kentälläkin. Hellettä oli ja sitten tuli ukkoskuuroja, joten treeni oli sen mukaista. Hämeenkyrön jälkimaastoja kyllä kadehdin, jäkäläkangas oli sellaista kun sen pitääkin olla, pehmeää eikä kaluttua hiekka-aavikkoa. Paksulla jäkälämatolla jälki meni ihan eri tavalla kuin Vennivaaran kuivassa maastossa (joka periaatteessa on samanlaista metsätyyppiä). Juju jäljesti tarkasti ja rauhallisesti ja makupalatkin kelpasi. Hämeenkyrössä kun ei ollut edes muurahaisia. Erja ehdotti että ottaisin kepit mukaan ja rupeankin nyt laittamaan kepin aina jäljen päähän. Kepppimotivaation  luominen saattaa olla se haaste Jujun kohdalla, joka nauttii jäljestämisestä hyvinkin paljon.

Mustin kanssa kivointa oli juokseminen

Jujun kanssa käytiin myös kylässä Helin, Rajan ja Mustin luona Hausjärvellä.
Helin laumalla on aivan ihanat tilukset, talo ja mahtava tontti saunamökkeineen ja kesäkeittiöineen. Ihan iski kademieli ja yhdistettynä muuhun Hämeen kierrokseen jopa pieni kaipuu niihin maisemiin. Lapissa on hyvä olla, mutta kyllä minä viihtyisin Hämeessäkin. Olisi niin paljon lyhyemmät kyläilymatkat. Juju ja Musti tulivat ihan hyvin juttuun. Alkuun molemmat haukkui toisensa, mutta kun pääsivät vapaaksi, Juju oli samantien aivan lunkisti. Mustia vielä vähän jänskätti ja tovin se haukkui ja ajoi Jujun pois, mutta lehmänhermoinen Juju ei ollut moksiskaan. Lauantaina käytiin katsomassa SM kisojen tottiksia ja palasin vielä katsomaan vähän IPOjakin kun oli niin kivaa. Juju viihtyi hyvin ja kisaturistinakin se oli maailman lunkein kaveri. Tottiksiin Juju kyllä eläytyi  varsin voimakkaasti ja sitä sai vähän pidellä. Erityisesti luoksetulot, noudot ja eteenmeno sai Jujun kropan nytkähtelemään ja välillä vähän riistäytymäänkin :D Noutokapulan heittoja piti siltä vähän yrittää piilotellakin, ettei katsomossa ihan riehaannuttu.

Noin mäkin sit kun olen iso... Juju kisaturistina

Kotiinpaluumatkalla poikettiin vielä Raahessa viemässä Tanjalle Eloisa treeniliivi ja moikkaamassa Hiili-siskoa. Niin oli sisarukset samannäköiset ja oloiset.

Sisko (oikealla) ja sen veli

Samankokoiset ja samanlaiset villahousut