Paimenessa

Lauantai vietettiin Pellossa Saajomannun porotilalla porojen ja lampaiden paimennusta kokeillen. Kimmokkeena tähän oli tietenkin Jujun taipumus ajattaa poroja ja itse halusin ensisijaisesti saada keinot tämän ongelman poiskitkemiseen. Ajattaminen otettiin sitten pois heti ja samantien ja loppupäivä paimennettiin :) Hurjan mielenkiintoinen päivä, opin koirista, poroista, lampaista ja eri lajien välisestä kommunikaatiosta enemmän kuin pitkään aikaan.

Juju sekos täysin kun tultiin Saajomannuun, poroja ja porokoiria kun juoksi joka paikassa. Poroaitaan mennessä Juju meni saman tien tuttuun tilaan, reuhtoi liinassa kuin perkeleen riivaamana kuvitellen varmaan astuneensa paratiisin portista sisään. No paratiisihaaveet loppui aika nopeasti ja tehokkaati Minnan paimensauvan läimäsyyn ja isokokoiseen prkleeseen (sauvalla läimästiin maahan, koira sai ainoastaan henkisiä vammoja ;) Ei siinä sen kummempaa tarvittu. Muutama kerta piti vielä vähän isommin muistuttaa että poroja ei ajateta, lopulta riitti pelkkä "nätisti" kehotus. Minua piti muistutella koko ajan olemaan rauhallisempi, käskyttämään rauhallisemmin ja olemaan nostattamatta Jujua yhtään. Ja rupesihan se sujumaan, toinen kierros tehtiin jo melko hyvässä (koiran + ohjaajan) mielentilassa.

Videopätkä ensimmäisen kierroksen tunnelmista, Juju vielä aika kierroksilla (ja liinassa)

video

Tämän jälkeen rupesi Jujun päässä raksuttamaan ja herneet kohtaamaan toisensa. Se tajusi olevansa paimen.

 video

Toisella kierroksella poroja oli enemmän ja ne oli hankalampia. Keli oli poroille liian lämmin, niillä oli nälkä, eikä ne halunneet liikkua minnekään. Juju pyrki belgimäiseen tapaan kaartamaan porojen eteen, mikä ei näitä miellytä. Poroja ei paimenneta koskaan ihmistä kohti, porokoirat kuljettaa niitä takaa eteenpäin mikä ei ollut Jujulle luontaista. Siinä kävi sitten muutaman kerran näin:
video

Juju ei ottanut isommin itteensä näistä porojen jahtaamisista. Kunnioitti kyllä poroja ja oli muutenkin sopivan nöyrää poikaa kun oli saanut vähän palautetta sekä Minnalta että poroila. Juju paimensi Minnan mukaan hyvällä energialla, tasapainoisesti ja vahvasti. Meidän koko koirakolmikko (Jujun lisäksi Rauha Collie ja Dio Corgi) osottautui oikein oivallisiksi paimeniksi eivätkä yhtään kalvenneet lappalaiskoirien rinnalla. Kotimatkalla mietittiin kuinka hyvä harrastus tällainen matalavireinen paimennus on korkeampivireisten pk- ja tokotreenien vastapainona. Ehdottomasti mennään uudestaan.

Päivän lopuksi kokeiltiin myös lampaita. Meidän kolmikko ja Minnan nuori koira paimensi yhdessä. Juju oli lampaiden kanssa tosi rauhallinen, nuuhki ja pusutteli muutaman kanssa (lampaat oli erittäin kesyjä ja koiriin tottuneita). Paimentaessa se kulki pääasiassa etummaisena, lauman pysäyttäjänä, mutta välillä myös kiersi katraan. Oli koirista kyllä aktiivisin lampailla, muilla alkoi jo ote vähän herpaantua, päivä oli pitkä. Pihapiirissä mietin, että enpä olisi aamulla uskonut sellaista näkeväni. Juju vapaana rennosti ja rauhallisesti koira- ja lammaslaumassa, porot taustalla (vapaana) liikkuen. Olipa hyvä kokemus meille molemmille!

Paimenet ja paimennettavat sulassa sovussa

Lampaiden kanssa piti hieroa tuttavuutta nenät vastakkain