Paimennuskausi avattu, hakukausi korkattu ja metsästysharrastus (melkein) lopetettu

Onnistuin saamaan maaliskuulle 2 peruutuspaikkaa paimennukseen, niistä ensimmäinen oli maaliskuun ekana perjantaina ja toinen on maaliskuun vikana eli pitkäperjantaina.  Ensimmäinen reissu oli niin hyvä, että hamstrasin meille vielä kolmannen peruutusaikan ja mennään issikkaporukan jatkoksi paimentamaan vielä 1.4. Porot + paimennus on mahtavaa!

Selväähän se oli että Jujussa on tapahtunut vuoden aikana hurjan suuri kehitys. Pihalla hengaavista poroista ei välittänyt mitään eikä porokoiratkaan sen kummemmin kiihdyttäneet. Aitauksessa meinas ihan alkuun olla liikaa kierroksia, mutta tosi herkästi Juju totteli ja Minnan mukaan on tavattoman kiltti ja kohtelias poroille. Osa poroista oli aika tiukkoja, erityisesti Jorma-poro kyttäs sen näköisenä kuin olisi suunnitelmissa syödä pieniä koiria iltapalaksi ja antoi heti alkajaisiksi Jujulle pienet lähdöt. No Jujuhan syttyy sitä enemmän mitä enemmän haastetaan, joten tästä oli hyvä jatkaa. Juju rupesi myös haukkumaan Jormaa, mitä se ei ole paimentaessa tehnyt.  Haukkua pitää yrittää vahvistaa, sain Minnalta noottia kun käskytin Jujua juuri kun se haukkui (jonka jälkeen Juju lakkasi haukkumasta vaikka tarkoitukseni oli vaan estää sitä ajattamasta).   Juju on haastava koira poroille kun se ei hauku. Porot ei koko aikaa tiedä missä se on, mutta toisaalta ei tykkää siitäkään että se käy naaman edessä näyttäytymässä että "hei täsä mää olen, käänny!" Joten jatkossa pitää kannustaa tuohon äänenkäyttöön.  Ens kerralla uskallankin kyllä paremmin antaa Jujun tehdä hommia, nyt oli itselläni koko ajan vähän jarru päällä kun varmistelin ehkä liikaakin ettei homma mene ajattamiseksi.

Pihapiirin poroja. Paimennuskuvia, videoista puhumattakaan, ei tällä kertaa tullut.

Haastetta tuo kyllä Jujun nopeus, se irtosi välillä turhankin hyvin ja nopeasti ja oli sitten kiertämässä porojen eteen ennen kuin "ehdin väliin". Minnan sanoin Juju paimentaa jo naapuripaliskunnassa ennen kuin ohjaaja ehtii mukaan :) Eli käskyt pitää antaa ajoissa ja vähän ennakkoonkin. Tällä kertaa otettiinkin käyttöön "oota", "täällä" ja "vieressä" käskyt. Nämä on aika hyvät, koska niillä on selkeä merkitys arkielämästäkin. Erityisesti kirnuun mentäessä täytyy Juju käskyttää tiukasti ("vieressä") kun porot on siellä oottamassa. Kirnun läpi kuljettaessa sai myös olla tarkkana. Jujulla oli taipumusta kiirehtiä ensimmäisten edelle, kun olis pitänyt pitää huolta perässä tulijoista. Tämä aiheutti paitsi sitä että ne ekat hermostui (liian lähelle/naamalle tulevasta koirasta), myös sitä että perässätulijat kääntyi kannoiltaan ja lähti toiseen suuntaan. Hoksasin nyt itsekin, että porot ei toimi niin kuin lampaat, jotka yleensä seuraa helpommin sitä ensimmäistä jos sen saa liikkumaan.

Porojen jälkeen käytiin Heidin, Jämyn, Taigan, Soran ja Lapinkoirauros Papun kanssa lampaita kuljettamassa. Tässä Juju sitten osoitti kaikkea muuta kuin hyvää työmoraalia. Hommien sijaan se päätti lähteä naisiin. Päästin  Jujun irti pihassa kun Heidillä oli haasteita saada lampaat pihasta pois. Ajattelin että Juju kiirehtii muiden paimenten avuksi ohjaamaan laumaa siististi oikeaan suntaan. No ei, Juju ampaisi pihalla patseeraavan Lapinkoiranarttuun kiinni eikä ollut lampaista edes kiinnostunut. Argh. Sitten kävikin ilmi että nartulla oli juoksu loppumaisillaan, voi kääk. Oli sen verran ihqu narttu, että Jujulla menikin loppupäivä osin haaveilessa. Käytiin lyhyehkö kuljetus lampaitten kanssa,  muut koirat paimensi, Juju vuoroin haaveili pihalle jääneestä nartusta, vuoroin Taigasta. Aika hankala tehtävä laittaa koiraa tuossa tilanteessa töihin, kun työnteko perustuu sen luontaisiin taitoihin ja vietteihin ja tällä kertaa suvunjatkamisvietti vei kyllä voiton. Lisäksi kun oli mukana talon oma koira ja kokeneita paimenia, ei Jujun tarvinnut ottaa vastuuta laumasta. Voi myös olla ettei sillä ollut riittävästi itsevarmuutta ottaa isompaa roolia. No jokatapaukseesa ens kerralla pitää muistaa tarkistaa onko juoksuisia tai juoksua lopettelevia mukana ja välttää näitä. Sen verran hormonit on Jujua viime aikoina vieneet, että mieluiten sitä välttäisi narttuja kokonaan näissä hommissa missä motivaatiota ja varmuutta vielä kehitetään. 

Toko/tottis-treenimotivaatio on ollut vähän huono, mutta paranee koko ajan. Nyt on kenttäkin aurattu, päivä pitenee vauhdilla joten ulkona treenaaminenkin onnistuu. Vanhukset on hyvässä kunnossa joten ollaan käyty paljon metsälenkeillä koko porukalla. Tämä siten taas on muuttunut tosi rentouttavaksi. Juju ei juurikaan enää reagoi riistan jälkiin eikä ole piitkään aikaan lähtenyt minkään elävän perään (kopkop).Tilannetta helpottaa tietenkin sekin että metsässä on metri lunta, eikä Juju kovin pitkälle jaksaisi pupuja jahdata. Porot ei enää ole kovin suuri ongelma ja luulen että seuraavien poropaimennusreissujen jälkeen tämäkin ongelma entisestään pienenee.Viime viikolla Juju ei reagoinut tuoreisiin poronjälkiin muuta kuin kiinnostumalla ja kierimällä niiden päällä. Jänisten jäljistä se edelleen menee aika kierroksille. Mutta hallinnassa tämäkin niin kauan kun ei puput ihan nenään edestä hypi. Mitä varmasti kohta rupeaa tapahtumaan kun kevät edistyy. 

Hakuilmaisuja ollaan otettu 7 kertaa tänä vuonna. Ensin maalimies + lelu näkyvissä (jalan alla), sitten maalimies piilossa mutta lelu näkyvissä ja nyt 3 kerttaa Tassuvaarassa niin että sekä mm että lelu on piilossa. Eli kunnon umpipiiloja. Pari kertaa olen kokeillut hallintaan ottoa mikä onnistui yllättävän hyvin, joten tätä ei nyt toistaiseksi hinkata. Kokonaan piilossa oleva maalimies+lelu aiheutti jonkin verran hämmennystä, haukku tuli alkuun vähän varovaisesti, mutta parani kerta kerralta. Eilen Juju haukkui jo yhtä hyvin umpipiiloa kuin jos olisi ollut lelu jalan alla näkyvissä. Nyt lisää kestoa ja muita kommervinkkejä ja sitten vain toivotaan että kevät tulisi nopeasti ja päästäisiin metsään.   

Vanhan vuoden muistelua ja uuden suunnittelua

Vuosi on vaihdettu ja uusikin jo hyvässä vauhdissa. Vuosi 2015 oli kaikenkaikkiaan ihan hyvä vuosi. Koko kolmikko edelleen mukana muonavahvuudessa ja vuoden vaihtuessa kaikki myös hyväkuntoisina. Molemmat vanhukset sairasteli jonkun verran vuoden aikana, mutta molemmat saivat myös diagnoosin joka auttoi säätämään elinolot sellaisiksi, että mielestäni ne nyt elää melkolailla iloista ja kivutonta elämää.

Janen vuotta varjosti vatsakivut joihin apu löytyi kuitenkin vähärasvaisesta ruuasta, närästyslääkkeistä ja haimaentsyymeistä. Syksyllä verikokeiden perusteella diagnosoitiin krooninen haimatulehdus. Ennen diagnoosia epämääräisiä oireita oli silloin tällöin ja Jane välillä vaisu ja vetämätön. Nyt kun asia on tiedossa ja ruokavalio kunnossa (enkä herkkunakaan anna mitään vähääkään rasvaista), Jane on kuin nuori tyttö. Pirteä, reipas ja ahne, vatsan alueen ongelmat tuntuu olevan kurissa.

Takajalat Janella on aika heikot, mutta ei niissäkään mitään radikaalia huononemista ole vuoden aikana tapahtunut. Jane liikkuu edelleen hyvin, tekee tunnin lenkkejä, hyppää autoon ja sänkyyn. Liukkaalla alustalla tai muuten hankalassa maastossa takapää vaan ei toimi enää niin ketterästi. Kotona ja ulkona Jane on tosi aktiivinen, koko ajan touhuamaassa etsimässä lelua tai siivottavaa ja Jujun piha- ja olkkaritreeneissä Jane aiheuttaa enemmän kuin tarpeeksi häiriötä varastaessaan noutokapulan tai näyttäessään pätevänä miten liike "pitäisi" tehdä. Elämä on välillä kauhean hauskaa tuommoisen mummeliinin kanssa. Dementiaa on aina välillä ja kuulo tietenkin hyvin valikoiva, mutta tuntuu myös että vuoden loppua kohti nämäkin oireet vähenivät. Viretila varmaan vaikuttaa paljon dementiaoireisiin ja nyt vuoden alkaessa vire on kyllä ollut aika korkea (eikä dementiaoireita ole näkynyt). Janen tavoitteena vuodelle 2016 on pysyä terveenä, iloisena ja huolettomana mummokoirana mahdollisimman pitkään.

Jane ja Cesi-sisko

Jekku  on yrittänyt opetella hitaampaa elämää ja haastavaahan se on ollut. Jekku on tottunut menemään täysillä ja tekemään ennen kuin ajattelee, joten edelleen on kroppa välillä kovilla. Syksyn pahempaa ontumisjaksoa lukuunottamatta Jekku on kuitenkin liikkunut kohtalaisen hyvin, nyt talvella jopa paremmin kuin pitkään aikaan. Ei peitsaa eikä tällä hetkellä kevennä etujalkaa. Myös selkä tuntuu olevan nyt hyvässä kunnossa. Jekku nukkuu joka yö BOT verkkoloimi päällä ja se auttaa aivan hurjasti. Jonkinlaista henkistä ahdistusta on välillä mikä ilmenee äksyilynä ja lyhytpinnaisuutena Janea ja Jujua kohtaan. Epäilen että on pääsääntöisesti henkistä ketutusta kun pakkaset estää vähän väliä kunnon lenkit ja Juju pääsee enemmän treenaamaan. Lisäksi laumahierarkiassa on ehkä tulossa vähän muutoksia, pikkujätkä tuntuu välillä olevan vähän niskan päällä. Ihan sopuisasti pojat edelleen on, Juju ei onneksi provosoidu kovin helposti ja välttää konflikteja.

Pakkanen paukkui Jekun 10-v syntymäpäivänä 6.1.

Jekun kanssa käytiin joulukuussa luottoeläinlääkärillämme näyttämässä kyynärkuvia ja arvioituttamassa nivelen kuntoa. Ullan mukaan kuvat on ensisilmäyksellä aika pahat, 3:sen kyynär selkeesti. Mutta kyynärän liikkuvuus oli yllättäen ihan hyvä. Nivel suoristui kokonaan ja taipui lähes ääriasentoon, ei paha ollenkaan. Kuvissa näkyvä uusioluu ei ole tiivistä vaan jonkinlaista höttöä jollaista Ulla ei ollut nähnyt kenelläkään muulla. Kaiken kaikkiaan Jekun kyynär oli tosi kumma tapaus Ullan mielestä, mutta hirveän positiiviselta vaikutti kopeloinnin, taivuttelun ja liikkumisen suhteen. Cartrophen sarja laitettiin, viimeinen piikki meni reilu viikko sitten ja tällä hetkellä Jekku liikkuu tosi hyvällä askeleella. 

Tänä vuonan yritän panostaa Jekun kanssa sopivaan kropan ja aivojen jumppaan. Pitkähköt kävelyt auratuilla teillä niin että Juju on vetovyössä kiinni tuntuu sopivan tosi hyvin Jekun ja Janenkin liikuttamiseen. Jekun ei tarvitse kytätä, vaania, paimentaa ja komentaa Jujua (eikä minun tarvitse kieltää ja komentaa Jekkua) vaan vanhukset liikkuu rennosti omaa tahtiaan. Treeneihinkin pääsevät viikottain mukaan. Jekku kaipaa aktiviteettia edelleen ja toimivat samalla hyvänä häiriönä.

Aina porukassa on yksi joka ei vaan voi olla normaalisti kuvissa...

Juju sitten on kehittynyt kaikessa hurjan paljon vuoden aikana. Missään kokeissa ei käyty, ei ollut tavoitteenakaan, Juju on edelleen ihan kakara. Treenattu ollaan kuitenkin aika ahkerasti kaikennäköistä ja kaikki on jotenkin kauhean kivaa tällä hetkellä. Myös arki on helpottunut kun Juju on ruvennut olemaan paremmin "mukana" ja alan uskoa että riistaongelma saadaan hallintaan. Edelleen saa olla tarkkana porojen ja jänisten suhteen, todennäköisesti Juju ei pysähdy jos pupu loikkii nenän edestä. Mutta edistystä on tapahtunut ihan huimasti, eikä pelkät jäljet ja hajut enää vie Jujua mennessään. Aika lailla samalla tavalla olen nyt opettanut Jujua kuin Jekkuakin aikoinaan. Kaikenlaiset hyvinkin positiiviset keinot (luopuminen, impulssikontrolli, vastaehdollistaminen) toimi Jujunkin kohdalla loppujen lopuksi parhaiten. Kaivoin esiin Leslie McDevittin kirjan "Control unleashed" joka oli aikoinaan apuna Jekun rähinäkontrollissa. Ja kas, samat keinot ne toimii Jujun riistakontrollissakin. Tällä hetkellä metsässä kuljetaan kyllä hyvin mukana, mutta kaupan päälle olen loihtinut 3 keppihullua koiraa ja käyttämiltämme metsäteiltä on 60% aurausmerkeistä hävinnyt. Mutta noh, porot on saaneet olla rauhassa, se kai on tärkeintä.

Vuoden ehkä parasta antia oli kuitenkin  paimennusreissut. Paimennusharrastus tuli ihan yllättäen ja suunnittelematta ja oli niin mahtavaa katsoa miten Jujusta kuoriutui paimenkoira. Jotenkin on niin hienoa nähdä koira tekemässä työtä täydellä sydämellä, intensiivisesti, energisesti ja täysin vaistojensa varassa. Ilman että sitä on siihen ikinä treenattu. Metsäretket lampaiden, koirien ja ystävien kanssa oli kesän ehdoton kohokohta.Tänä vuonna jatketaan paimentamista. Kesällä lampailla ja maaliskuulle on varattuna jo 1 tai 2 paimennusreissua poroille. Mielenkiintoista nähdä saisko Jujusta porokoiraa, sillä on kiertäminen niin vahvaa eikä kuljettaminen (ainakaan porojen) ollenkaan luontaista, että vaativaa se on. Mutta kiva haaste meille kevättalven ratoksi.

Tokossa aletaan kohta olla valmiita korkkaamaan kokeet, mutta todennäköisesti tehdään se vasta aikaisintaan huhti-toukokuussa. Kokeita ei ole pohjoisessa nyt talvella ollenkaan. Eikä tässä kiirettä olekaan, kiva oikeastaan ettei tule kiirehdittyä kokeisiin menon kanssa. Alkukesästä olisi tavoitteena myös BH ja riippuen miten treenit sujuu syksyllä myös joko jälki- tai hakukoe. Vuoden vaihde toi sellaisen "muutoksen", että omat työkuviot ei muutukaan millään tavalla. Enää en harkitse muuttoa etelään vaan jäädään tänne toistaiseksi. Nyt täytyy yrittää ruveta nauttimaan talvesta, sillä sitähän täällä riittää. Tavoitteena on kikkarin ja lumikenkien lisäksi ottaa sukset käyttöön ja ruveta hiihtämään Jujun kanssa. Jahka pakkaset lauhtuu, lähdetään kokeilemaan.

Juju 2 v

Tammikuun synttärisankarien joukkoon liittyi tiistaina Juju, joka on nyt täydet 2 v vanha. Synttäreiden kunniaksi käytiin hallilla tokotreeneissä. Ketään muuta sinne ei tullutkaan, joten leikittiin ja höntsäiltiin ihan suunnitelmista poiketen kaikenlaista. Sain päähäni kokeilla pressuestettä pitkästä aikaa ja voi kauhistus niitä hyppyjä, este kaatui kun Juju ponnisti ihan mistä sattuu. Oli niin riemuissaan, että yritti hypätä ainakin 12 m leveän loikan. Tehtiin sitten 4 esteen hyppysarjan jossa viimeisenä pressueste 60, 70 ja 80 cm korkeana. Tässäkin pressueste kaatui kerran, mutta lopulta saatiin onnistumaan ihan hillityt ja hallitut hypyt. Pitääpä ruveta nyt treenaamaan hyppyä ihan kunnolla että saisi ainakin ponnistuspaikan selkeämmäksi Jujulle.

2 v nuorimies

Pakkaset jatkuu (koko alkuvuosi on ollut 20...30 C pakkasta) joten ulkona ei ole päästy tekemään juuri mitään. Sisällä ollaan tehty kaukoja, kapulan ja kaikenlaisten esineiden nostoja ja pitoa, tunnaria ja korokkeelle peruuttamista. Rupesin myös opettamaan kosketuskeppiä ja takajalkatargettia joita ajattelin hyödyntää kakeissa. Juju on oppinut kaikki aika nopeasti. Ostin alennusmyynnistä koirille älypelin, joka on naurattanut parina iltana, siinäkin tulee niin hyvin koirien luonteiden erot näkyviin. Jane ja Juju ratkaisivat pelin kulun aika nopeasti, Jekku ei vieläkään älyä ja turhautuneena on heittänyt pelin seinään jo monta kertaa :D

Jekku 10v

Loppiaisen lapsi, Jekku täytti 6.1. täydet 10 vuotta. Nopeasti on nämä vuodet kuluneet, tuntuu kuin vasta ihan äsken Jekku oli se kamala riiviö, joka roikkui lahkeissa ja verhoissa, hepuloi ja kiljui jos sitä yritettiin rauhoittaa. Jekku on ollut ja on edelleen Belgi isolla B:llä. Loputtoman uskollinen yhden ihmisen koira, joka tekee aina täysillä ja täydellä sydämellä. Sellainen vauhdikas tulisielu, joka meitä belgi-ihmisiä usein ihastuttaa ja jollainen "ei-belgi-ihmisiä" rasittaa. Toivon että meillä on Jekun kanssa vielä paljon kivoja yhteisiä päiviä edessä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Haimatulehdus

Jane rupesi oireilemaan vatsakipua ja huonovointisuutta muutama viikko sitten. Samantyyppistä mitä oli keväällä ja mihin  sitten lopulta tepsi vähärasvainen ruoka, maitohappobakteerit ja haimaentsyymit. Ystäväni setteri sairasti ihan hiljattain samantyyppisen vatsataudin mitä Jane keväällä, toipuminen oli samalla lailla hidasta ja oireet natsasi 100% Janen oireisiin. Kun Rilla-setterin oireiden syyksi paljastui haimatulehdus, tilasin Janelle ajan Rillaa hoitaneelle eläinlääkärille. 2 viikkoa sitten otettiin verikoe ja seuraavana päivänä oli diagnoosi selvä.  Sama vika kuin Rillalla, haimaspesifinen lipaasi oli aivan älyttömän korkea ja viittasi krooniseen haimatulehdukseen. Krooninen haimatulehdus on autoimmuunireaktio, jossa haiman tuottamat ruuansulatusentsyymit aktivoituvat virheellisesti jo haimassa ruveten tuhoamaan haimaa itseään. Siitä seuraa kipua, ruuansulatusongelmia (ruoka ei imeydy, huonosti sulanut ruoka aiheuttaa paksusuolessa ongelmia ja johtaa helposti ripuliin), oksentelua ja närästystä. Hoitona on hyvin niukkarasvainen ruoka, mahdolliset kipu- ja närästyslääkkeet ja nykyään monet eläinlääkärit myös suosittelevat haimaentsyymien lisäämistä ruokaan vaikka varsinaista haiman vajaatoimintaa ei olisikaan. Entsyymien lisääminen auttaa haimaa ja ilmeisesti jotenkin ehkäisee myös sairauden aiheuttamia tuhoja ja kipua. Tämä on ilmeisesti melko yleinen mutta alidiagnosoitu sairaus vanhoilla koirilla. Yksi jenkkitutkimus oli todenut 34 % avatuissa koirissa (kuolleet/lopetettu muun kuin haimatulehdusepäilyn takia) krooniseen haimatulehdukseen viittaavia muutoksia.

Tämän viikon Jane on ollut suhteellisen pirteä ja iloinen, mutta närästystä ja tyhjän mahan oksentelua oli loppuviikosta ja nyt viikonloppuna on oksentanut ruokaansa. En tiedä liittyikö se ruokaan mitenkään, mutta tällä viikolla Jane on syönyt pääasiassa RC gastro intestinal low fat nappuloita, jotka hain tiistaina. Nämä maistuu Janelle todella hyvin ja esim tänä aamuna ei mikään muu kelvannut kuin nämä kuivakan näköiset RC nappulat. Tällä viikolla olen antanut usempana päivänä Omeprazolia närästykseen. Viimeksi tuntui että Omeprazol auttoi huonoon oloon, mutta toi mukanaan ripulin. Ripulia tuli nytkin. Kaikenkaikkiaan kuitenkin vaikea pysyä oireiden perässä, niin epämääräiset ne on. Ruokahalu vaihtelee olemattomasta hillittömään, kakkaaminen ripulista ummetukseen ja olotila todella vaisusta yliaktiiviseen. Vuoristorataa joka on kyllä minulle todella raskasta.  Tänään sain annettua pahoinvointilääkkeeen ruuan mukana ja illalla rupesi vaikuttamaan taas hyvältä. Jane söi tosi innokkaasti, on pirteä eikä toistaiseksi oksentele.

Jane 29.11.2015, 13 v 9 kk

Myös Juju on ollut huolissaan mummon voinnista. Seuraa Janea ulos ja pitää silmällä kun mummo käyskentelee pihalla. Jos Jane antaisi, Juju makaisi vieressä ja hoitaisi. Jane on ruvennut sietämään Jujua jopa paremmin kuin Jekkua joten ehkä Jujun hoivavietti on vähän sulattanut mummon sydäntä.

Toko on nyt in

Niin siinä sitten kävi että talvi tuli heti viime postauksen jälkeen. Ja aika ryminällä tulikin, muutaman päivän aikana satoi 30 cm lunta. Talven tullessa olimme kuitenkin käymässä etelässä tädin synttäreillä ja mökillä sain tehtyä vielä muutaman jäljen Jujulle. Janatreeni (3 x about 10 m janat) onnistui tosi hyvin, pitempi jälki meni vähän kaahatessa (mm 2 kepin yli), mutta sen seurauksena tehty ja kauden viimeiseksi jäänyt, peltojälki sitten taas onnistui hyvin. Hyvällä fiiliksellä jäätiin talvitauolle, keväällä sitten lisää janoja ja peltojälkeä.

Nyt sitten vaan tokoillaan.
Motivaatiota ja vinkkiä treeneihin haettiin viikko sitten Torniosta jossa TORKK järjesti upouudessa hallissaan Tarja Melakarin tokokoulutuksen. Paljon tuli hyviä vinkkejä, lisää motivaatiota ja tykkäsin kovasti Tarjan tyylistä.

Ensin otettiin porukassa paikallaistumista ja mietittiin kehääntuloa. Tapojeni mukaan en ollut yhtään liian aikaisin paikalla, joten aika lailla kiireellä mentiin kehään. Vieras paikka, vieraat koirat jne niin Juju vähän levottomassa mielentilassa eikä oikein keskittynyt. Meni maahan kun sanoin jättökäskyn, vingahti pari kertaa ja pää kääntyili. Mutta istui kuitenkin, ei meinannut valahtaa maahan  kertaakaan. Lisää treeniä erilaisissa paikoissa ja häiriöissä. Kehään menoon pitää vielä miettiä joku juttu että saan Jujun 100 % samaan kuplaan kanssani. Nyt se oli siellä vähän puolittain ja puolittain jonkun muun kuplassa :D

Juju treenasi tunnaria, maahanmenoja ja seuraamista:

1. Tunnarissa on ollut ongelmana vähän huoleton asenne ja kapuloiden maistelu. Tehtiin ruutunauhahässäkkä-tunnaria: ruutunauhasta sopiva mytty, jonka väleihin kapulat laitetaan. Koira joutuu haistelemaan kun ruutunauha toimii sopivana hidasteena ja näköesteenä. Jujulle laitettiin hässäkän eteen maahan makupala johon vapautin ja siitä tunnareille. Tarjan mukaan Juju haistelee hyvin, mutta on ehkä oppinut "kokeilemaan" nostelemalla jos kapula olis oikea. Kun ei kuittausta kuulu, toteaa että väärä vissiin on ja siirtyy seuraavalle. Kas, en ole tuota kyllä hoksannut. KOSKAAN EI saa kehua kun merkkaa/nostaa kapulan vaan odottaa että koira on tuonut sitä ainakin pari metriä. Koiran pitää oppia tekemään itsenäisesti ratkaisu että kapula on oikea! Lisäksi Tarja epäili että olen tehnyt liian helppoa treeniä, ajatteleva koira kyllästyy helposti ja keksii omia kuvioita jos junnaa paikallaan. Seuraava tunnari tehtiin sitten niin että  kapuloiden lisäksi seassa oli noutokapuloita ja leluja. Juju vingutteli muutamaa lelua ja toi mulle ainakin 3 ennen kuin siirtyi kapuloihin. Nosti sitten oikean. Tällaista lisää, vaihtelua ja haastetta. Ja suu kiinni niin kauan kun koira on kapuloilla.

Tällä viikolla ollaan tehty kotona aika monta tunnaria. Ruutunauhan kanssa, leluhäiriöiden kanssa ja kaikenlaisia hassuja juttuja sisällä. Laitoin tunnarikapulat mm portaille niin että piti kiipeillä ylös-alas että oikea löytyi. Ja avot kun on ruvennut Juju keskittymään. 


2. Maahanmeno. Juju tekee maahanmenot hissitekniikalla itsensä usein melko tarkkaan asetellen, joten halusin Tarjan arvion sekä liikkeestä maahanmenoon että luoksetulon stoppiin. Tehtiin ensin pari liikkeestä maahanmenoa, nämä oli ok ja Tarjan mukaan riittävän nopeita vaikka hissinä menikin. Jujulla on taipumusta heittää takapuolta vähän ulos ja jäädä vinoon, mutta se ei nyt tullut esiin. Tämän jälkeen kierron kautta palkka ensin minulta ja sitten takapalkkana Tarjalta. Pysäytys-maahanmenoissa autoin roimin avuin, mutta ihan samalla tyylillä Juju meni maahan. Ei kuulemma kannata yrittää muuttaa tekniikkaa, se on Jujulla niin vahva että ei välttämättä onnistuisi ja siihen menisi jokatapauksessa hirveästi aikaa. Joten jatketaan samaan tyyliin.

3. Seuraamisen ongelmaksi on tullut levottomuus ja pään heiluttelu käännöksissä. Alkoi kesällä kun rupesin palkkaamaan palloa heittämällä. Tarja huomasi lisäksi että Juju on aika lailla mun käsissä kiinni ja tämäkin tuo levottomuutta (mun kädet on turhan levottomat...). Lelun heittäminen myös vie fokusta minusta ja on saattanut vahvistaa/ylläpitää häiriöherkkyyttä kun Juju zoomailee ympäristöä, bongailee pallon näköisiä mötiköitä ja on muutenkin koko ajan lähdössä minusta poispäin lelun perässä. Eli nyt tarkkana että palkka ei  lennä vaan tulee multa ja mun lähellä.  Seuraamista niin että kädet reisissä kiinni tai selän takana. Lisäksi perusasentotreeniä kädet ylhäällä, selän takana jne. Palkasta luopumista pitää tehdä myös, namista luopuminen oli vaikeaa (lelusta luopumisesta puhumattakaan).

Loppuun otettiin vielä häiriötreeniä missä Tarja heilutteli lelua ja mun piti saada Juju sivulle ja pitämään kontaktia. Vaikeeta ja vaikeemmaksi muuttui kun Tarja otti paremman lelun mitä mulla oli tarjota. Juju yritti kaikin keinoin saada lelua Tarjalta (mm haukkui tarmokkaasti) eikä kauheasti välittänyt mun huuteluista. Tällaista pitää tehdä paljon ja varata tähän tarkoitukseen oma superlelu.

Muitten koirien kohdalla tuli vinkkinä:
- Noudon opettaminen: ensin pelkkää vauhtinoutoa kevyellä kapulalla/tunnarikapulalla (joka ei satu jos tippuu koiran varpaille) jossa rakennetaan vahva motivaatio hakea kapula ja juosta palkalle. Tätä riittävän pitkään ennen pitotreeniä. Pitotreenit nostona. Koira nostaa, kehutaan ja palkataan. Vasta kun nämä onnistuu otetaan irrotuksia. Tarja ei koskaan laita kapulaa koiran suuhun välttääkseen painetta ja sijaiskäyttäytymistä.

- Ruutu: Ensin motivaatio ruutuun juoksemiseen. "Missä ruutu" vihjeellä ruudun bongaamista ja esim lelulle juoksemista. Toinen hyvä treeni: Jätä koira ruudun viereen, lähetyspaikalta luoksetulokutsu ja siitä ruutuun lelulle. Ruutuun pysähtymistä voidaan treenata erikseen lätkällä. Pysähtyminen, maahan, ohjaajan lähestyminen jne voidaan opettaa tällä tavalla erikseen ruudusta. Toisille koirille sopii paikan opettaminen tyhjässä ruudussa mutta vauhdikkaille tapauksille voi olla parempi opettaa niin että lelu tai lätkä on aina ruudussa.
 
- Metallikapula: kysyin tähän vinkkiä kun huomasin että metskusta on monen kuukauden tauon jälkeen tullut Jujulle ihan totaalisen YÖK. Jos koira inhoaa metallia niin se inhoaa, ei voi mitään :D Olisi hyvä jos koira oppisi ottamaan kapulan vinottain suuhun, silloin se ei kolise niin pahasti hampaisiin. Kotona treenataan paljon kapulan nostoja, hyppynoutoa pääasiassa samankokoisella puukapulalla, silloin tällöin metallisella. Heitä metallikapula lähelle estettä ettei koiran tarvi juosta se suussa "liian pitkää matkaa".

- EVLn kiertohässäkkä, pilko osiin: 1) Kiertoa niin että lelu merkin vieressä, opettaa koiran juoksemaan merkkiä kohti eikä kiertämään banaanina jolloin riskinä esteet. 2) Nouto ja hyppy aluksi niin että vaan toisella puolella on hyppy. 3) istu/maahan/seiso pysätyksiä erikseen paljon.

Talventulopaniikki

Lokakuussa minuun iskee aina paniikki kun tajuan että kohta alkaa hirveän pitkä talvi, kaiken kivan "loppu" ja aivan liian pitkä tauko maastotreeneihin. Paniikkia lisäsi tänä vuonna syyskuun kiireet jotka esti aika tehokkaasti treenaamisen. No lokakuussa treenattiin sitten senkin edestä. Hakua päästiin treenaamaan 2-3 kertaa viikossa ja joitakin jälkiäkin talloin. Ensilumi satoi viime viikolla, mutta suli viikonloppuna pois ja elän toivossa että vielä päästäisiin muutama kerta hakuilemaan tai ainakin muutamat jäljet vielä haistelemaan. Ihan hyvällä mielellä jokatapauksessa nyt jäädään talvitauolle. Kaikki treenit on mukavassa vaiheessa ja alkaa tuntua siltä että sohvallakin on ihan kiva viettää elämää.

Listaa missä ollaan ja mitä pitää muistaa kun joskus taas piiiiitkän talviunen jälkeen päästään treenaamaan:

HAKU

Motivaatio on kohdillaan, Juju etsii hyvin ja haluaa myös löytää. Nenä toimii kyllä hyvin, yleensä paremmin kuin mun suunnitelmat. Viime treeneissä olen yrittänyt panostaa syviin suoriin pistoihin ja oikeaan suuntaan kääntymiseen, mutta pyörivä tuuli (tai sen täydellinen puuttuminen) ja kaikenlainen muu välillä sotkee ja Jujun nenä kertoo että kannattaa tehdä ihan eri mallinen pisto mitä ohjaajalla oli mielessä. Hyvä kuitenkin näin.

Pistot on pääasiassa suoria, syvyyttä on välillä hiukan liikaakin. Jos ei MM haise, niin Juju uppoaa helposti vaikka 100 m. Sitä laatikkomallia pitää keväällä sitten selventää. Juju kestää hyvin pistojen korjaamista, pari kertaa olen korjannut useammankin kerran huonon lähdön tai taaksepäin kääntymisen takia ja tuntuu että Juju vaan sisuuntuu siitä että hinkataan. Ei ainakaan yhtään ota itteensä.

Tyhjiä en ole ottanut vielä kovin paljoa. Muutamia on otettu tarkoituksella ja muutama on tullut vahingossa. Näissäkin on vielä harjoiteltavaa jos haluaa saada 10 + työskentelystä. Motivaatio ei laske vaikka tyhjiä tulee, mutta eteenpäin kääntymistä pitää vahvistaa. Hajut vie Jujua kovasti, joten edellisten käyttämät piilot ja aikaisempien koirien jäljet vetää herkästi työskentelemään taaksepäin tai juoksemaan minne sattuu. Vielä vähän kokematon ja innokas nuori sälli tekee kuitenkin aina parhaansa.

Ilmaisut alkaa olla hyvällä mallilla. Nyt on haukutettu 5-25 haukkua joka piilolla ja lähtee ihan reippaasti haukkumaan. Jalkapallo palkkana (jalan alla näkyvissä) toimii parhaiten vireen nostajana. Sopivassa vireessä paukuttaa ilman että häiriintyy vaikka minä tulen viereen hengailemaan. Talvella treenataan kentällä/auratuilla alueilla ja listalla on haukun pidentämistä, minun piilolle tuloa, hallintaan ottamista, erilaiset umpparit ja muut piilot. Sen lisäksi pikkuhiljaa vois laittaa palkkaa piiloon. Koko ajan Juju on haukkunut sopivassa mielentilassa, sopivalla etäisyydellä ja maalimiehet kehuneet sen kohteliaaksi pojaksi. Joten  jatketaan samalla linjalla.

Viime treeneissä tuli vahingossa opetettua myös maalimiehellä pysymistä vaikka minä huutelen keskilinjalla. Tähän samaan pistoon tuli kyllä aika monta muuttujaa. Ensin korjattiin pistoa 3 kertaa ja sitten luulin että Juju on tekemässä hyvää tyhjää ja huusin sitä aika pontevasti 2 kertaa pois maalimieheltä. Juju oli ollut vähän hämillään mitä tehdä mutta MM Kirsi oli onneksi niin hyvin tilanteen tassalla. Kevyesti sanoi hauku vaan ja muutamasta haukusta heti super palkka. 


Talvi tulee ja Juju kokeilee jo lammen jään kestävyyttä

JÄLKI

Jälki on kokenut ison motivaatioharppauksen (sekä minun että Jujun mielessä) ja lähtenyt sujumaan aika mukavasti. Juju kehitti kesän mittaa itselleen ruokahalun ja nyt sitä voi palkata myös makupaloilla. Tajusin sitten myös että voin ruveta laittamaan ruokaa jäljelle ja nythän se toimii kuin unelma kun muurahaisetkin on menneet talvilevolle. Poroja on nyt tosi paljon metsissä ja jälkien onnistuminen on korreloinut suoraan ja erittäin merkittävästi porojen aiheuttaman häiriön kanssa. Itsepintaisesti tein jälkiä Mellavaaraan, vaikka siellä vaelteli kymmenpäisiä tokkia ja kellot kilkatti välillä monesta suunnasta (voin vaan kuvitella miten ne haisi Jujun nokkaan). Näissä treeneissä tuli selväksi että:

-  jäljestystä edeltävä tunnetila on tärkeä. Juju kestää porohäiriötä kohtuullisesti kunhan jälkeä ei edellä liian kiihkeä mielentila. Eli lenkitys ja "hallintatreeni" porotokkien ohi ennen jälkeä ei ole suositeltavaa. Myös edellisen jäljen jättämä tunnetila on tärkeä. Jos tulee epäonnistuminen porojen takia niin seuraava ja sitäkin seuraava jälki ehdottomasti helpompaan maastoon.

- minun oma tunnetila on sitä tärkeämpi mitä vaikeampi (= mitä enemmän on porojen aiheuttamaa häiriötä) jälki on. Siis kannattaa tarkoin harkita lähteekö jäljelle jos on pienintäkään riskiä että otsa kurtistuu. Juju ottaa herkästi painetta poroista ja luulen että se yhdistelee pikku päässään porojen aiheuttamaa vietin nousua ja "palautetta" mitä se on saanut porojen jahtaamisyrityksistä. Pitäs vielä keksiä keino, millä sen paineen sais pois jäljeltä ja Jujun keskittymään vain jäljen ajoon. Luulen että harjoitus tekee tässäkin mestarin kunhan saadaan nyt sopivassa suhteessa onnistumista ja pientä haastetta.

- Ilman isompia häiriöitä (porot riittävän kaukana, jäljet ei ole iso ongelma)  Juju jäljestää hyvällä motivaatiolla ja aika jujumaisella tyylillä. Vähän semmoista huoletonta meno välillä on ja näkyy että enempi on treenattu hakua. Mutta on jäljet kyllä olleet myös aika tuoreita joten vanhempia jälkiä jatkossa lisää.

- Kepit Juju ilmaisee nyt tosi hyvin. Välillä meinasi jälki viedä mennessään ja kepit unohtua, nyt on viimeiset n.5 jälkeä menneet tämän suhteen hyvin. Ruokapalkka toimii palkkana tällä hetkellä parhaiten, pallopalkkaus vie vireen vähän yli.

- Janaa ei ole kunnolla treenattu, mutta sitä ehditään treenata vielä syksyn mittaa.

Esineruutu
Tämä on kivaa ja etsiminen sujuu. Nyt pitää panostaa tuomiseen ja pitämiseen. Talvi harjoitellaan erilaisten esineiden pitämistä, erityisesti pienehköt kankaiset esineet on haastavia (Juju tuntuu kuvittelevan että ne on purkkaa).



Häiriötreeni-avustajia

 

Poroja on paljon ja olen sumeilematta hyödyntänyt näitä luontokappaleita kaikenlaisiin häiriötreeneihin. Viime sunnuntaina porot oli pistäneet leirin pystyyn keskelle moottorirataa ja juoksivat siellä rallia ympäri autorataa. Oli kyllä hyvä treenata luoksetuloa ja muuta hallintaa Juju irti kun oli aita kuitenkin välissä. Takasin tullessa porot vähän vaikeuttivat treeniä ja rupesivat yksitellen hyppimään aidan yli ja pukkihyppelemään tien poikki. Mutta hyvä treeni oli tämäkin. Hetken mielijohteesta kokeilin miten Juju tippuu maahan kun vapautan sen porojen perään (etäisyyttä oli kuitenkin sen verran, reilu 50 m, että arvelin riittävän) ja käsken maahan (sarjassamme ei välttämättä niin hyviä ideoita...) ja hyvinhän se tippui :D On se kyllä kehittynyt mielettömästi kesän-syksyn aikana. Talvella on hyvä treenata lisää kun on upottava hanki hidasteena.