lauantai 26. huhtikuuta 2014

Terveisiä sairastuvalta



Voi vee mikä viikko, kiirettä joka rintamalla ja unettomia öitä. Ehdin juuri maanantaina huokaista helpotuksesta ja todeta että ei se kennelyskä-pöpö sitten päässytkään meille, kun tiistaina heräsin aamuyöstä kovaan yskimiseen. Tiistai päivän ja seuraavan yön Juju yski ja yski, kakoi ja oksenteli isoja limalammikkoja ja oli välillä ihan voipunut kovasta yskimisestä.  Keskiviikko-iltana alkoi vähän helpottaa, mutta torstain ja perjantain Juju aivasteli ja nokka vuoti. Tänään on yskinyt ja pärskinyt enää satunnaisesti, joten ollaan voiton puolella. Harmittaa kuitenkin kun juuri nyt piti sairaus iskeä. Ensi viikolla oli tarkoitus lähteä reissuun ja vapun jälkeen Eloisa-Off Lines leirille, jossa oltais nähty mm kaikki Jujun sisarukset omistajineen ja kasvattaja. Mutta Juju on nyt pari viikkoa karanteenissa, joten leirit pitää unohtaa. No tämmöistä tämä on.

Jane on ontunut epämääräisesti oikeaa etujalkaansa, välillä pahastikin.  Viime viikolla käytiin näyttämässä jalkaa Ullalle, joka paikallisti kivun keskimmäiseen varpaaseen. Kuvattiin (ilman rauhoitusta, hyvin onnistui) eikä luustossa näkynyt mitään joten diagnoosi oli revähtäneet nivelsiteet. Kipulääkkeitä ja vähän rauhallisempaa menoa, eiköhän se siitä tokene.

Viimeisin potilas näyttää olevan Jekku, joka otti tänään yhteen naapurin sakemannin kanssa. Naapurissa asuu perhe, jolta säännöllisin väliajoin pääsee koira karkaamaan ovesta ulos. Talo on aivan tien vieressä ja huonoksi onneksi olemme aika monta kertaa lyhyen ajan sisällä olleet juuri kulkemassa ohi, kun koira pääsee tielle riehumaan. Tänään oli lapset jättäneet oven auki (koira saa sen auki jos ei ole lukossa) ja saimme koiran niskaamme sillä seurauksella että Jekun selkä napsahti. Jekku ulvahti tappelun tuoksinnassa ja illalla Jekku kulki selkä pahasti köyryssä ja oli vaisu. Pläääh. Harmittaa ja ottaa aivoon.  Pitäs ruveta etsimään uutta kotia jostain metsän keskeltä, missä ei naapurit ole harmina.

Pääsiäisenä sentään päästiin ulkoilemaan ja vähän treenaamaankin. Juju oppi vihdoin hyppäämään sohvalle (voi voi siellä on nyt tungosta) ja yritti saman tien hypätä sinne vähän joka suunnasta. Käsinojan yli hyppy ei ihan onnistunut mutta yksi ilta sain Jujun niskaani kun se hyppäsi sohvan takana olevan tuolin kautta selkänojan yli sohvalle. Juju on agilitysukua ja sen huomaa :D  Pari kertaa olen metsässäkin vetänyt syvään henkeä kun olen nähnyt Jujun ilmalentoja puun runkojen, ojien ja muiden esteiden yli. Mutta taitavasti se on aina lentänyt ja laskeutunut sinne minne on tähdännyt, vaikka rämäpäiseltä tuntuva meno on mielestäni ennakoinut luunmurtumia ja muita murheita. Jujun mielestä on turha kiertää jos ylikin pääsee.

Pääsiäisen aikaan tehtiin pari nurmikkojälkeä ja Juju vaikuttaa hoksanneen jäljestämisen jujun eikä enää kauheasti mieti että mitäs tässä pitäisi tehdä. Vauhtia tuli yhtäkkiä kauheasti lisää ja ruoka lakkasi kiinnostamasta jäljellä. Viimeisellä kerralla laitoin sekaan vähän maksaa mikä maistui paremmin. Jäljestäminen on selvästi Jujun juttu, luulen että siitä tulee meidän ykköslaji tänä kesänä. Hakuakin ollaan yritetty päästä treenaamaan, mutta tällä viikolla on vasta sen verran lumetonta, että pääsee metsään. Maanantaina treenattiin Lauran kanssa vähän kentällä. Juju sai juosta minun ja pressun päällä tai pikku kuusen takana olevan Lauran väliä. Pressu vähän ihmetytti, samoin piilossa oleva Laura, mutta reippaasti Juju menee kun vähän autetaan. 


Possulle kyytiä...
Eilen otin Juju töihin mukaan kun piti käydä tulostamassa papereita. Seikkailtiin samalla hissillä, erilaisissa portaissa ja kuljettiin kellarissa pimeitä käytäviä, kolisevia lattioita ja monen oven takana olevissa kylmähuoneissa. Jujun mielestä kaikki oli kauhean kivaa vaikka samalla aika jänskää. Tomerasti se vaan kulki edellä ja tutki kaikki paikat hieman pettyneenä siitä että paikalla ei ollut ketään muita. Tuli  testattua vähän vahingossa ääniin reagoimistakin, kun huomaamattani kello tuli 8 ja varashälyttimet meni päälle. Ennen tätä rupeaa todella kovaääninen summeri soimaan merkkinä siitä että ovella pitää käydä näpyttelemässä hälyttimet ohittava koodi. Summeri  saa heikkohermoisemmat ihmisetkin pelästymään mutta Juju ihmetteli sitä vain hetken ja tuli sitten leikkimään kuplamuovin palasella minun kanssa ujelluksesta välittämättä. Ongelmaa ei aiheuttanut myöskään tämän päiväinen renkaiden vaihto, minne myös otin sen mukaan. Vaihdettiin renkaat Metlalla ja auottiin pultit räikällä. Homma, työkalut ja Metlan autotalli oli Jujun mielestä vain tosi kiinnostavia, eikä se piitannut pienestä metelistä alun ihmettelyä enempää. On se vaan niin tosi reipas kaveri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti